Juhannusvaltuusto 2018

IMG_0015.jpg

Nurmijärven kunnanvaltuuston ensimmäisen puolivuotiskauden viimeinen kokous pidettiin Juhannuksen alusviikolla 20.6.

Lomakausi näytti pyörähtäneen käyntiin ja Kokoomukseltakin oli peräti viisi valtuutettua poissa, joiden paikalle oli kutsuttu varavaltuutetut. Varavaltuutettujen listalla oltiin jouduttu etenemään peräti sijalle 12, jotta ryhmä oli saatu kasaan. Tässä Juhannusvaltuustossa paikalla oli varavaltuutetuistamme mukana Jari Salminen, Markku Jalava, Jussi Jalava, Seija Martelius ja Kari Jaakkola.

Perinteiseen tapaan melkein kaikki ryhmät pitivät ryhmäpuheen vuoden 2017 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä. Suurimman ryhmän puheenjohtajana pääsin asiassa ensimmäisenä äänen ja alla pitämäni ryhmäpuhe kokonaisuudessaan.

Elämme poikkeuksellisia aikoja: vuoden parhaat kesäpäivät taitavat olla Juhannukseen mennessä jo takana päin ja toisaalta hyväksymme edellisen vuoden tilinpäätöksen vasta Juhannusviikolla. Samassa kokouksessa käsittelemme jo kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen osavuosikatsausta – ilman että edellisen vuoden tilinpäätös on hyväksytty.

Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa: vuoden 2017 tilinpäätös on positiivinen. Yli miljoonan euron alijäämäinen tavoitearvio kääntyi vuoden loppupuolella 5.35 milj.euron ylijäämäksi. Hyvään taloudelliseen tulokseen vaikutti mm. HUS-kuntayhtymän huomattava maksupalautus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kuitenkin siihen, että kunnan kaikki toimialat alittivat budjetoidut nettomenonsa.

Kunnan investoinnit olivat ennätyssuuret ja tämä näkyy valitettavasti ja vääjäämättömästi myös velkaantumisessa. Velkamäärä on ennätyskorkealla ja omavaraisuusaste on laskenut hälyttävän alhaiselle tasolle. Tämä on erityisen huolestuttavaa sen vuoksi, että olemme sitoutuneet tulevina vuosina merkittäviin infra-investointeihin Klaukkalan kehätiehen liittyen. Tilanne ei tule parantumaan lähivuosina.

Vaikka kunnan tulos olikin vuonna 2017 positiivinen, niin on ymmärrettävä, että kunnan rahavirta oli yli 14 miljoonaa euroa negatiivinen. On suorastaan järkyttävää, että tästä salista ja vieläpä erään ryhmänjohtajan suulla on annettu julkisuudessa lausuntoja joiden mukaan ”kunnalla olisi ollut tuloja enemmän kuin menoja”. Näihin lausuntoihin on sisältynyt myös ruusunpunainen talouspoliittinen teoria siitä, että kun ”vuosikate on riittänyt kattamaan poistot, niin investointirahoitus on ollut riittävä”. Näkemykset, että kunnalla olisi varaa jakaa ”säästyneitä” miljoonia erinomaisen taloudellisen tuloksen ja taloudellisen tilanteensa takia ovat erinomaisen harhaanjohtavia – jopa vahingollisia. Toivottavasti kysymys on ymmärtämättömyydestä eikä tietoisesta populismista.

Todettakoon vielä kerran: toiminnan ja investointien rahavirta oli yli 14 milj.euroa negatiivinen ja menoja on jouduttu kattamaan lainalla. Viime vuonna lainakanta kasvoi yli 22 milj.eurolla. Toiminnan ja investointien rahavirta on ollut negatiivinen jo viitenä peräkkäisenä vuotena, joina investoinnit ovat ylittäneet tulorahoituksen. Viime vuonnakin investoinneista melkein puolet jouduttiin kattamaan lainalla. Nykyiset kohtuullisen pienet poistot johtuvat aiempien vuosien kestävällä tasolla olleista investoinneista. Nykyisellä investointitahdilla poistot tulevat kasvamaan tulevina vuosina vääjäämättömästi ja positiivisen tuloksen tekeminen tulee olemaan todella tuskaista.

Käyttötalouden nettomenot kasvoivat vain 0,36 %. Pitkään jatkunut määrätietoinen toiminnan tehostaminen ja kehittäminen on ollut osa syy tähän. Tämäkin positiivinen asia on osattu kääntää julkisuudessa päälaelleen negatiiviseen moodiin ja annettu ulostuloja, joiden mukaan kunta on yksioikoisesti säästänyt palveluista, kun rahaa on käytetty vähemmän kuin on tarkoitettu. Kokoomuksen valtuustoryhmä toteaa tyydytyksellä, että kunta ja erityisesti sen henkilöstö on pystynyt pitkäjänteisesti kehittämään toimintaansa siten, että se näkyy myös taloudellisessa tuloksessa. Nämä tulokset ovat niin arvokkaita, että olisi edesvastuutonta ja moraalitonta laittaa saavutetut tulokset saman tien sileäksi.

Investointien osalta Kokoomus-ryhmä toteaa tyydytyksellä, että talonrakennuksen investoinnit pysyivät kohtuullisen hyvin asetetuissa budjeteissa. Aiempien vuosien tapaisia määrärahalisäyksiä hätätoimituksina ei investointihankkeille tarvinnut myöntää. Ryhmä haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota jatkossa myös investointihankkeiden käyttötalousmenojen tarkempaan arviointiin jo investointipäätösvaiheessa. Rakennusten elinkaaren aikaiset käyttökustannukset ovat moninkertaiset pelkkään investointisummaan verrattuna – ja siten käyttökustannusten virhearviointi kunnalle ja kuntalaisille huomattavasti suurempi taloudellinen lisäkustannus. Tämä koskee kunnan omia hankkeita, tytäryhteisöjä kuin myös muita hankkeita, joissa kunta on mukana.

Kunnan asemakaavavaranto on edelleen määrällisesti hyvä, vaikka asemakaavoja vahvistettiin tavoitetta vähemmän. Asemakaavatuotannon arviointia ei ole järkevää tarkastella yhden vuoden perusteella. Klaukkalan kehätien eteneminen antaa viimeinkin mahdollisuuden edistää erityisesti eteläisen Nurmijärven työpaikka-alueiden kaavoitusta.

Kunnan organisaatiossa ja henkilöstössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Meillä on erinomainen mahdollisuus uudistaa toimintatapojamme ja jatkaa edelleen kunnan kehittämistä. Luottamushenkilöiden tulee omalta osaltaan antaa kunnan johdolle ja muulle henkilökunnalle tarvittava tuki ja edistää omalla toiminnallaan ja käytöksellään näitä pyrkimyksiä. Kokoomuksen valtuustoryhmä tulee omalta osaltaan näin toimimaan.   

Kiitämme muita valtuustoryhmiä ja valtuutettuja sekä aktiivisia kuntalaisia hyvästä yhteistyöstä vuonna 2017. Erityisesti kiitämme kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä erinomaisesta työstä ja jaksamisesta.

Velkamäärän kasvu ja investointien hillitseminen kuului myös muiden puolueiden ryhmäpuheissa. Puheiden perusteella fokus on siis kaikilla oikeissa asioissa. Toivotaan, että linja pitää budjettivaltuustoon asti – ja hieman sen ylikin.

Myös Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2018-2021 irrotti valtuutettujen kielenkantoja poikkeuksellisen paljon. Vaikka suunnitelmaa kiiteltiin kaikista suunnista, niin valtuusto päätti liittää hyväksyvään päätökseen Lepolahden (SDP) esittämän ponnen, että suunnitelmaa toimeenpantaessa, päivitettäessä ja raportoitaessa kiinnitetään huomiota myös hyvinvoinnin tilaan lastensuojelun näkökulmasta, sote-muutosten vaikutuksista lastensuojelun  palveluihin, lastensuojelun laadun ja palvelutarpeen arviointiin, kehittämiskohteisiin ja varattaviin voimavaroihin, kokonaistarvearviointiin tuki- ja erityisopetuksen avustajapalveluista ja opiskelijahuollon laadunarviointiin.  Samoin toivottiin Vuorisalon (KOK) ehdottamana raportointia suunnitelmasta valtuustolle vuosittain. Kokoomuksen ryhmäpuheen asiassa piti Virpi Räty.

Käsittelyssä oli myös Keskustan ryhmän joulukuussa 2017 tekemä valtuustoaloite kevyen liikenteen verkoston arvioinnista ja turvattomien tieosuuksien priorisoinnista. Asiakohta aiheutti odotetusti kiihkeääkin keskustelua. Asian aiempi käsittely lautakunnassa ja pöytäkirjojen esittelytekstin tulkinnat olivat aiheuttaneet selvästi väärinymmärryksiä. Erikoisuutena asiassa oli myös se, että kunnassa oli valmistunut marraskuussa 2017 konsulttityönä tehty priorisointisuunnitelma maanteiden varsille toteutettavista kevyen liikenteen väylistä vain kuukautta ennen kuin kyseinen valtuustoaloite oli tehty. Aloitteen käsittelyn yhteydessä tekninen lautakunta oli teettänyt erillisen top10-listan kevyen liikenteen väylien toteuttamisjärjestyksestä pelkkien liikenneturvallisuuskriteerien perusteella. Eräät luottamushenkilöt olivat tätä lisälistaa tulkinneet siten, että se olisi ollut virallinen priorisointilista jatkossa. Viimeistään valtuuston kyselytunnilla tämä virheellinen näkemys tuli oikaistua. Keskustan Tarja Salonen ei ollut täysin tyytyväinen aloitteen käsittelyyn ja annettuun vastaukseen, mutta ei lopulta tehnyt esitystä sen palauttamisesta. Kuten Salonenkin totesi, valtuustoaloitteiden muotoiluissa ja aloiteteksteissä on syytä olla jatkossa tarkka, jotta aloitteen tarkoitus tulisi valmistelijoille kristallin kirkkaaksi ja aloitteen käsittelyssä olisi hyvä jatkossa olla yhteydessä aloitteen tekijään. Aiempina vuosinahan meillä oli tapauksia, joissa pitkään valmistelussa ollut vastaus aloitteeseen osoittautui ”hudiksi” eli aloitteen tekijän ajatus ja siihen annettu vastaus eivät kohdanneet. Tämä oli aikoinaan yksi syy, miksi tein aloitteen saatepuheenvuorojen sallimisesta valtuustoaloitteiden jättämisen yhteydessä. Aloite johti siihen, että ne ovat nykyisin sallittuja valtuuston kyselytunnin yhteydessä.

Maiju Tapiolinna (PS) teki kuitenkin muutosesityksen eli ehdotti päätökseen lisättäväksi, että tekninen lautakunta toisi vuosittain erillisenä asiakohtana valtuustoon kevyen liikenteen väylien rakentamisen tärkeysjärjestyksen. Hän sai myös kannatusta esitykselleen. Omalta osaltani totesin, etten täysin lämmennyt esitykselle. Ilmoitin kantanani, että valtion eli ELY-keskuksen vastuulla olevien hankkeiden priorisointi on huomattavasti pitkäjänteisempää toimintaa. ELY-hankkeiden osalta jo neljän vuoden mittainen valtuustokausikin on lyhyt periodi – vuosittaisessa arviointi ei ole todellakaan tarkoituksenmukaista. Toisaalta kunnan pienemmistä kevyen liikenteen hankkeista teknisen lautakunnan tulisi tehdä priorisointi nykyisinkin  vuosittain päättäessään kunnallistekniikan rakentamisohjelmasta. Se on käsittelyssä vuosittain talousarviokäsittelyn yhteydessä – myös kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa. Niinpä äänestettiin ja pohjaesitys voitti äänin 34-16 (yksi poissa) Maijun ehdotuksen. Tässä kuva äänestyskäyttäytymisestä:

IMG_0017

Valtuusto päätti myös seniorikorttien käyttöönotosta 65 vuotta täyttäneille kuntalaisille Rajamäen uimahallissa. Artelin Teron pari vuotta sitten tekemä aloite saavutti viimein maalin.

Kokouksen videotaltiointi on nähtävissä kokonaisuudessaan kunnan web-sivuilla ja pöytäkirjakin sinne aikanaan ilmestyy.

Valtuusto jää kesätauolle ja kunnanhallituksellakin on vain yksi kokous kesäkuussa jäljellä. Juhannusta ja hyvää kesää.

IMG_0010

 

Puoluekokouksesta puoluevaltuustoon

IMG_5713.JPG

Kokoomus piti puoluekokouksensa Turussa viikonloppuna 8.-10.6. Olin paikalla Jalavan Markun kanssa Kokoomus Nurmijärven nimeäminä puoluekokousedustajina.  Lisäksi paikalla olivat Nurmijärveltä Kirsi Lompolo, Virpi Räty ja Leena Zittling.

Tämän kertainen puoluekokous oli sikäli merkittävä, että siellä hyväksyttiinpuolueen uusi periaateohjelma. Siihen voi tutustua mm. tämän linkin kautta:

http://www.kokoomus.fi/tietoa-kokoomuksesta/arvot-periaateohjelma/

Puolueen puheenjohtajana jatkaa seuraavat kaksi vuotta Petteri Orpo, jolle ei löytynyt vastaehdokasta. Varapuheenjohtajavaalissa sen sijaan oli viisi ehdokasta. Sanni Grahn-Laasonen, Antti Häkkänen ja Janne Sankelo hakivat jatkopaikkaa ja uusina kanditaatteina heitä haastoivat oululainen Mari-Leena Talvitie ja nuori Juho Ojares. Kukin puoluekokousedustaja antoi vaalissa äänensä kolmelle ehdokkaalle ja valintaan riitti yksi äänestyskierros. Sannin ja Antin lisäksi varapuheenjohtajaksi valittiin Talvitie.

IMG_5738

Puolueen varapuheenjohtajien vaalin tulokset – ei puoluevaltuuston, kuten otsikko väittää.

Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikalle oli ennen puoluekokousta tiedossa vain Aura Sallan ehdokkuus. Kokouspaikalla kävi kuitenkin selväksi, että entinen kansanedustaja Heikki Autto Lapista asettuu myös ehdolle. Äänestys ei olisi voinut olla juurikaan tiukempi: Aura Salla valittiin puoluevaltuuston puheenjohtajaksi 0,8 äänen erolla.

IMG_5734

Tätä voisi kutsua maalikameraratkaisuksi…

Puoluevaltuusto käyttää puolueessa puoluekokousten välillä ylintä päätösvaltaa. Turun puoluekokous valitsi minut puoluevaltuuston jäseneksi seuraavaksi kaksivuotiskaudelle. Toimin siis puoluevaltuuston jäsenenä vuoden 2020 Porin puoluekokoukseen saakka. Pesti on todella mielenkiintoinen ja odotan innolla uuden puoluevaltuuston ensimmäistä kokousta, joka pidetään näillä näkymin syyskuun puolivälissä.

Hyvät kinkerit ja erinomainen kotiin tuominen.

IMG_5693

Näkemiin Turku…

 

Lukiohankkeesta

 

img_5675.jpg

Kirjoitukseni Nurmijärven Uutisten Viikon vieras -palstalla 6.6.2018:

Lukiohankkeesta

Sivistyslautakunta on päättänyt esittää kunnanhallitukselle, että ensi vuoden alusta perustetaan uusi lukion rehtorin virka. Rehtori tulisi toimimaan Nurmijärven yhteiskoulun ja Rajamäen lukioiden hallinnollisena esimiehenä. Tähän asti molempien lukioiden rehtoreina ovat toimineet yläkoulujen rehtorit. Päätös tulee edistämään kunnan omien lukioiden kehittämistä, kun uusi rehtori voi keskittyä täysin lukioiden johtamiseen ja kehittämiseen.

Vuoden lopulla valtuustolle tulee päätettäväksi hanke uudesta yhdistetystä kunnallisesta lukiosta, joka läpi mennessään tarkoittaisi edellä mainittujen lukioiden yhdistämistä ja investointia uuteen moderniin lukiorakennukseen Kirkonkylälle.

Lukion hankesuunnitelma tuotiin kunnanhallitukseen vuoden 2017 lokakuussa. Silloin hankesuunnitteluvaihetta päätettiin jatkaa siten, että hanke- ja investointipäätös on tehtävissä vuoden 2019 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Päätös oli järkevä – mm. käyttäjätarpeiden selvitykseen oli panostettu vähäisesti. Erityisen ongelmalliseksi näin nykyisessä velkaantumistilanteessa sen, että lukiohanke aikaistaisi useilla vuosilla investointeja yli 10 miljoonalla eurolla. Ne isot investoinnit, jotka uusi lukio korvaisi, toteutuisivat muutoin kaukana tulevaisuudessa vuoden 2022 jälkeisenä aikana. Tätäkään ei tuotu esille hankesuunnitelmassa tai huomioitu lautakuntakäsittelyssä.

Toivottavasti kunnanhallituksen antama aikalisä on hyödynnetty tehokkaasti ja hankesuunnitelmaa on kehitetty siten, että päätöksenteolle on todelliset edellytykset. Taloudellisesti merkittävä hanke tulee nostattamaan kannanottoja puolesta ja vastaan, eikä sen läpimeno ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi pidän perusteltuna, että hankesuunnitelmassa tulisi huomioida mahdollisuus toteuttaa hanke myös vaiheittain, jotta pitkään odotettu ja tarpeellinen kirjaston saneeraus ja laajennus voitaisiin toteuttaa erillisenä hankkeena, mikäli lukiohanke edelleen viivästyy. Aiemmin kirjaston osuus oli erillinen hanke, jota siirrettiin eteenpäin vuosittain talousarviopäätösten yhteydessä. Olisi kohtuutonta, että se jälleen kerran – nyt koplattuna lukiohankkeeseen – siirtyisi epämääräiseen tulevaisuuteen.

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)

 

Lukion rehtorin viran perustaminen on maanantaina 11.6. kunnanhallituksen kokouksen asialistalla.

 

 

 

 

 

Sunnuntaimarkkinoilla tavataan

10649969_580435715401772_5936285819490988149_n[1]

Harvinaisen pitkä tauko ollut blogi-kirjoittelussa – melkein kuukausi ilman yhtään postausta. Keväällä on kevätkiireet töissä, arjessa ja myös luottamustoimissa.  Kunnanhallitus on kokoustanut melkeinpä viikoittain, mutta kunnanvaltuusto  kokoontuu seuraavan kerran 30.5. yli kuukauden tauon jälkeen.

Toimin nyt Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana eli palasin tehtävään, jota hoidin vt:nä kuntavaalien jälkeen luottamuspaikkaneuvottelujen aikana.

Kokoomuksen puoluekokous pidetään Turussa 8.-10.6. ja olen paikalla Nurmijärven Kokoomus ry:n edustajana Jalavan Markun kanssa. Näillä näkymin olen ehdolla puoluevaltuustoon, joka on puolueen ylin päättävä elin puoluekokousten välillä. Saapa nähdä kuinka äijän käy.

Nurmijärven Kirkonkylällä pidetään markkinat sunnuntaina 27.5. klo 10-16. Kokoomus-yhdistyksellämme on markkinoilla teltta ja paikalla on jäseniämme ja kunnallisia luottamushenkilöitämme. Tervetuloa tapaamana ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Niitähän riittää: , kunnan talous, asemakaava-asiat, liikenne, ulkoalueiden siisteys, lukiokysymys jne.

 

 

 

Kunnanjohtajan läksijäiset, Turus-loikkaus ja Kaita polku

file-2.jpeg

Nurkkarin Maken näkemys eläkkeelle jäävästä kahdeksannesta veljeksestä.

Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmille pidettiin läksijäiset Kirkonkylän Ahjolassa torstaina 26.4.2018. Paikalla oli lukuisia nykyisiä ja muutama aiempienkin vuosien luottamushenkilö, lähiseudun kaupunginjohtajia ja kunnan johtavia viranhaltijoita. Kimmon pitkä – 19 vuoden – pesti kunnanjohtajana päättyy vappuaattona. Siinä ajassa on moni luottamushenkilö tippunut kyydistä – läksijäisissäkin oli enää muutama kunnanvaltuutettu, joka on saman taipaleen kuntapäättäjänä taivaltanut.

Vaikka toimin kaksi ensimmäistä valtuustokauttani ihan rivijäsenenä ja valtuutettuna, niin olin ehkä normaalia enemmän tekemisissä kunnanjohtajan kanssa. Etenkin aktiivisuuteni moniin rakennushankkeisiin liittyen vei minut keskusteluihin myös kunnanjohtajan kanssa valtuustosalin ulkopuolellakin. Minulle jäi vain hyviä muistoja noista keskusteluista ja yhteydenotoista, vaikka aivan jokaisesta detaljista emme samaa mieltä olleetkaan. Tiukan kuntatalouden vaalimisesta ja investointien rajoittamisesta taisimme olla kuta kuinkin samaa mieltä.

Kokoomusryhmän puolesta toivotimme Rädyn Virpin kanssa Kimmolle leppoisia eläkepäiviä ja ojensimme valtuustoryhmän ja paikallisyhdistystemme pienimuotoiset lahjat.

———————————–

Harkimon loikkauksesta Kokoomuksesta jo tuoreeltaan reilu viikko sitten kirjoitin. Siitä ei riviäkään enää. Tuoreempi loikkaus-case on sinisen  Kaj Turusen siirtyminen Kokoomuksen riveihin. Harvemmin kansanedustajan siirtyminen puolueesta toiseen on saanut vastaavanlaista huomiota ja reaktioita kuin tämä tapaus. Sinisen tulevaisuuden puoluejohtaja sätti avoimesti ja rajusti erityisesti Kokoomusta siitä, että tämä vastaanotti Turusen omiin riveihinsä – ja erityisesti sitä, että ns. loikkaus olisi ollut jonkinlainen suuren mittaluokan salaus- ja kähmintäoperaatio. Sellaisesta sinisillä on varmasti enemmän omakohtaista kokemusta Perussuomalaisten puoluekokouksen 2017 jälkeiseltä ajalta. Ehkä asian tiedottamisen olisi voinut tehdä toisellakin tapaa – en tiedä detaljeja, mutta tällainen yhden henkilön siirtyminen hallituspuolueesta toiseen ei olisi ollut Terhon massiivisten ulostulojen väärti. Se on todennäköisesti merkki jostain isommasta ongelmasta – lähtöpäässä.

Erityisesti Terhon argumentoinnissa on ihmetyttänyt se, että Kokoomus olisi asiassa toiminut jotenkin epälojaalisti. Asiahan on juuri päinvastoin. Kun hallituksen enemmistö eduskunnassa on vain muutaman kansanedustajan  varassa, niin hallituspuolueilla ei ole varaa menettää yhtäkään edustajaansa hallitusrintaman ulkopuolelle. Kokoomus oli tosiasiallisesti se tekijä ja toimija, joka Turusen tapauksessa mahdollisti hallituspuolueiden jatkon entisenlaisella vahvuudella, kun kumppanin rivit alkoivat rakoilla. Tämä oli Sinistenkin kannalta paras vaihtoehto, kun omasta pesästä ei kaikille löydy tulevaisuutta.

————–

Kirjoitin tänne blogiini elokuussa 2016 joistain nuoruuden festarimuistoistani otsikolla ”Rupisia riimejä ja karmeita tarinoita leipälaukustani”. Tekstissäni muistelin myös  kesän -85 pieni muotoista Suviyön Sumutus festaria Suomussalmen Ämmänsaaressa. Mainitsin, että festareilla esiintyi yllätysvieraana Rauli Badding Somerjoki.

Kesällä 2017 minuun otti yhteyttä Muoniossa asuva toimittaja Jukka Rajala. Hän oli tuosta blogi-kirjoituksestani bongannut maininnan Rauli Badding Somerjoesta ja siitä, että minulla oli jonkinlaista kuvamateriaalia Ämmänsaaren keikalta vuodelta 1985.

Rajala oli kirjoittamassa kirjaa Baddingistä ja tiedusteli olisiko noista kuvistani ainesta kirjaan.

Kaivelin pöytälaatikon pohjia ja löysinkin yli 30 vuoden takaiset negatiivit. Kuvat olivat ilmeisen kelvollisia – ja varmasti ennalta julkaisemattomia, joten sovimme, että ne olisivat käytettävissä pientä korvausta vastaan.

Kaita polku – Rauli Badding Somerjoen tarina, julkaistiin helmikuussa vuoden 2018 alkupuolella ja kirjan sivuilta löytyvät ne minunkin otokset. Lämpimäiskappalekin saapui ja ensiselailulla kirja näyttää mielenkiintoiselta ja hyvinkin luettavalta. Kuvamateriaalia on kosolti.

Omalta kohdalta tosi mielenkiintoista oli lukea juuri tuosta Ämmänsaaren Suviyön Sumutuksesta. Erityisesti aivan samoista tapahtumista Baddingin seurassa festarikioskin edustalla ja artistin päätymisestä Eppujen hoteisiin illan päälle.

Tässä se alkuperäinen kirjoitukseni:

https://artohagg.wordpress.com/2016/08/02/rupisia-riimeja-ja-karmeita-tarinoita-leipalaukustani/

file-1

Case Harkimo

sali

Kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo on ilmoittanut tänään eroavansa Kokoomuksesta ja sen eduskuntaryhmästä.

Eron yhteydessä Harkimo on arvostellut puolueen johtamistapaa itsevaltaiseksi. HS:n mukaan hän on kommentoinut: ”Kyllä se on aika autoritaarista johtamista. Siellä päätökset tapahtuu ihan muualla kuin eduskuntaryhmässä”. Se, että Hjallis ei saanut ääntänsä kuuluviin ja mielipiteitänsä läpi, johti siihen, että hän ei ole katsonut tarpeelliseksi osallistua eduskuntaryhmän kokouksiin.  En ole minuuttiakaan istunut kansanedustajana ja käynyt eduskunnassakin vierailulla vain puolen kymmentä kertaa, mutta jopa minäkin ymmärrän sen, että jokaisessa puolueessa ja eduskuntaryhmässä – aivan kuin missä tahansa liikeyrityksessä ja järjestössä – on jonkinlainen johtoryhmä. Se lienee jo käytännön johtamisen ja toiminnan kannalta välttämätöntä. Ja takuulla tämä päätöksenteon ydinjoukko myös kuulee ja keskustelee parhaiksi katsomiensa tahojen ja asiantuntijoiden kanssa. Harkimon tapauksessa ei voi välttyä ajatukselta, että loppujen lopuksi harmituksen ja turhaantumisen syy ei olekaan johtamisjärjestelmä vaan se, että hän ei ole noiden armoitettujen ja valittujen joukossa, joiden ääntä korostetusti kuullaan.

Blogissaan Harkimo on kirjoittanut: ”Kaikissa hyvin sujuneissa toimissani – purjeveneessä, Jokereissa ja yrityksissäni – on toimittu samalla tavalla: päätetään yhdessä ja luodaan yhdessä tekemisen meininki.” Täytyyhän tuo uskoa, vaikka itselläni on aina ollut Harkimosta käsitys, että hän jos kuka käyttää päätäntävaltaa, jos se hänellä on. Fiksuna miehenä hän varmasti kuuntelee muita ja hyödyntää kaiken saatavilla olevan tietämyksen – jotta osaa päättäjänä tehdä parhaan päätöksen. Harkimo jos kuka on varmasti kippari omassa veneessään – ja kippari ne päätökset tekee – ehdottoman yksiselitteisesti ja ilman pienintäkään epäilystä oikeutuksesta päätöksentekoon.

Kun on kipparoinut menestyksekkäästi niin paatteja kuin liikeyrityksiäkin, on varmasti ollut turhauttavaa huomata olevansa ensimmäisen kauden kansanedustajana takarivissä ja arvostuksessa huomioitavan äänimäärän ohella myös sellaisia tekijöitä kuin kokemus eduskuntatyöstä tai kollegoiden arvostus ja luottamus. Kirpeän mausteen  asetelmaan antanee se, että toisessa hallituspuolueessa ministeripestille nostettiin viime vaalien jälkeen täysin vailla poliittista kokemusta oleva Berner, joka on liike-elämän johtotehtävissä ja yrittäjänä menestynyt henkilö – aivan kuten Harkimokin.

Timo Haapala kirjoitti asiasta Ilta-Sanomiin kolumnin otsikolla ”Hjallis Harkimon ero oli narsistinen farssinäytelmä.”      http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005648305.html 

Ja kieltämättä kyllähän tässä kolme sanaa nousee ylitse muiden: minä, minä, minä.

Politiikka on kestävyyslaji, jossa kokemuksen ja oman ryhmän arvostuksen merkitys korostuu. Tämä on syytä ymmärtää niin valtakunnan tasolla kuin paikallispolitiikassakin.

Uusimaa-kaava 2050

IMG_4782

Käsittelimme Nurmijärven kunnanhallituksessa ja päätimme lausunnosta Uusimaa-kaava 2050:n valmisteluaineistoon  liittyen. Kyseessähän on Uudenmaan liiton valmistelema koko Uudenmaan maakunnan kattava maakuntakaava, jonka tähtäin on vuodessa 2050. Uusimaa-kaavaa valmistellaan yhdessä Helsingin seutua koskevan MAL 2019 -suunnitelman laadinnan kanssa. Olen ollut yhtenä Nurmijärven luottamushenkilöedustajana mukana MAL 2019 -seminaarissa ja työpajoissa.

Kaava on tarkoitus hyväksyä vuonna 2019, mutta jo tästä valmisteluaineistosta voi hahmottaa, miltä Uusimaa voisi näyttää hieman yli 30 vuoden päästä.

Nurmijärveläisenä kiinnittyy huomio siihen, että Klaukkala on esitetty kuuluvaksi pääkaupunkiseudun ydinalueeseen tukeutuvaan kasvuvyöhykkeeseen, Kirkonkylä keskuksena ja Rajamäki pienenä kuntakeskuksena, joka toimii myös lähipalveluiden keskuksena.

Klaukkalan rataa ei ole nostettu esille ainakaan tässä aineistossa. Kilpailevia ja merkittävimpiä ratahankkeita on sen edelle asetettu. Mikäli ratahankkeet etenevät ja arvostetaan tämän aineiston perusteella, niin Klaukkalan rata ei ole realismia vielä vuonna 2050.

Aineistossa on yllättävänkin vahvasti nostettu esille Tallinna-Helsinki -tunneliyhteys. Siihen liittyen aineistosta löytyy nurmijärveläisittäin mielenkiintoinen merkintä tavaraliikenteen raideyhteydestä Rajamäen suunnasta Hanko-Hyvinkää radalta Helsinki-Tallinna tunneliin.

Sellainen pieni huomio aineistosta, että joissakin karttakaavioissa näyttäisi Röykkä ja Rajamäki menneen sekaisin.

Tämän linkin takaa voi käydä kurkistamassa tulevaisuuteen:

http//www.uudenmaanliitto.fi/files/21546/Valmisteluaineiston_selostus_-_Uusimaa-kaava_2050.pdf

 

Nurmijärven väestönkasvusta

071

Ennakkotietojen mukaan Nurmijärven väestönkasvu on ollut viime vuotta vilkkaampaa tammi-helmikuussa.

Kun edellisenä vuonna väkiluku kasvoi kahtena ensimmäisenä kuukautena vain 16 hengellä, niin vuoden 2018 kahtena ensimmäisenä kuukautena kasvua on ollut jo liki 80 asukasta. Huomattavaa on myös se, että tänä vuonna väestönkasvu perustuu pääosin kuntien väliseen muuttoon. Tasaisella vauhdilla tuo tarkoittaa noin 1,0 %:n vuotuista kasvua, mutta todellisuudessa koko vuoden lukuihin tulevat vaikuttamaan erityisesti huhti-kesäkuu, jolloin tapahtuu perinteisesti valtaosa sisään muutosta Nurmijärvelle ja toisaalta syksyllä poismuuttavien kokonaismäärä. Syksyhän on aikaa, jolloin suuri määrä nuorisoa muuttaa opiskelemaan kunnasta toisille paikkakunnille.

Luvut ovat alustavia, mutta näyttää että mantramaisesti hoettu kunnan vetovoiman hiipuminen ja Nurmijärvi-ilmiön lässähtäminen ei pidä paikkaansa. Tätä tulkintaa ja ennustelua olen itsekin kritisoinut. Kun tietää ja ottaa huomioon, että kunnan asemakaavavaranto on hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa verrattuna naapurikuntiin ja ok-tontteja on luovutettu enemmän kuin seudun muissa kehyskunnissa, niin luvut ovat odotettuja. Eikä rakennuslupien määrän kasvukaan anna odottaa muunlaista tulosta.

Näillä näkymin vuosi 2018 näyttää asukasluvun kehityksen suhteen hyvältä. Kasvu on kohtuullista. Se pitää yhteisön kehityksen pyörät pyörimässä ja luo tervettä vipinää kuntaan.

Huomenna 7.4. mennäänkin Uudenmaan Kokoomuksen piirikokoukseen Hyvinkäälle oman paikallisyhdistyksemme yhtenä edustajana.

Kunnanhallitus 27.3.2018

IMG_4517

Kunnanvaltuusto on jonkinlaisella kevättauolla, kun maaliskuun lopun kokous peruttiin.

Kunnanhallitus sen sijaan on kokoontunut normaaliin tahtiin ja  pääsi tänään käsittelemään pitkään pyöriteltyä Kirkonkylän hammashoitola-asiaa ja päätyi ratkaisuun, jossa suunnitellaan Kirkonkylälle 6:n hoitopaikan hammashoitola tyhjänä olevaan ja tarkoitukseen sopivaan rakennukseen osoitteessa Rajamäentie 9 C. Kyse on niin sanotusta Leenankodista terveyskeskuksen mäellä. Kaikkien asiaan liittyvien järjestelyjen jälkeenkin kunnan kaikissa päätaajamissa säilyvät hammashoidon palvelut esteettöminä, riittävän kokoisina ja toimivina yksiköinä: Klaukkalassa 11 hoitohuonetta, Kirkonkylällä 6 ja Rajamäellä 6. Aiempaan tilanteeseen verrattuna hoitohuoneita on vähemmän, mutta jo nyt käytössä olevalla iltakäytöllä saadaan tilat tehokkaampaan käyttöön ja myös palvelut paremmin kuntalaisten saataville. Myös pienten yksiköiden poistuminen tehostaa toimintaa.

Uusi kunnanjohtaja toi ehdolle uuden kunnan toimintaorganisaation. Ehdotus hyväksyttiin sellaisenaan ja se etenee nyt lausuntokierrokselle. Itseänikin miellytti Ympäristötoimialan keskitetty vastuualue, josta löytyy maankäytön ja tonttituotannon kaikki osat – yleiskaavoitus, maanhankinta, asemakaavoitus, kunnallistekniikan suunnittelu ja rakentaminen ja tontinmyynti ovat uudessa organisaatiossa samalla toimialalla. Tuolla rakenteella luodaan edellytykset joustavaan ja jouhevaan tonttituotantoon.

Uuden toimintaorganisaation matriisimaiset tukitoiminnot – konsernipalvelut leikkaavat aidosti läpi linjaorganisaatiomaiset toimialat. Viestintä, talous, hallinto, henkilöstöpalvelut sekä elinvoima ja kuntakehitykseen jäävät toiminnot ovat puhtaasti varsinaisia toimialoja tukevia ja niitä yhteen sitovia toimintoja. Tämä näyttää hyvältä – ja uskon sen myös toimivan. Uusi kunnanjohtaja on aloittanut uudistukset nopeasti ja lupaavalla tavalla.

Kunnanhallitus käsitteli myös vuoden 2017 tilinpäätöstä, joka näytti erinomaisesti yli 5 miljoonaa euroa ylijäämää. Huolestuttavana havaintona voi pitää viime vuoden ennätysmäisiä yli 43 milj.euron investointeja. Talonrakennuksen suurimmat hankkeet olivat Monikko Klaukkalassa ja Vaskomäen päiväkoti Klaukkalassa. Kunnallistekniikan puolella suurimmat investoinnit olivat puolestaan Klaukkalan tieverkko ja Klaukkalan Viirinlaakson kunnallistekniikan rakentaminen.

Todettakoon sekin, että kunnanhallitus päätti ettei Monikon 2-kerroksen tilaa käytetä voimailusalina. Tila vuokrataan muuhun käyttöön.

101 sarjakuvaa Suomesta

img_5244.jpg

Viime vuonna tuli mahdollisuus osallistua Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen liittyvään sarjakuvaproggikseen, jossa 101 suomalaista sarjakuvantekijää teki yhden sivun  jostakin vuodesta väliltä 1917-2017.

Hankkeen alulle panija oli Oulun Sarjakuvakeskus ja tekijöille oli tarjolla – ei mammonaa, vaan mahdollisuus osallistua ainutlaatuisen ja ainutkertaiseen sarjakuvalliseen hankkeeseen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hankkeessa oli luvassa teosten osallistuminen Oulun Taidemuseon Comics Effects – näyttelyyn vuoden 2017 lopulla. Samoin kyseisten sarjakuvien mukanaolo Zum Teufelin julkaisemassa 101 sarjakuvaa Suomesta sarjakuva-albumissa.

Minulle tarjottiin vuotta 1999. Tartuin haasteeseen ja ilmoitin olevani mukana hankkeessa.

Yhden sivun mittaisen sarjakuvan aihe, sisältö ja toteutustapa oli täysin vapaa – kuten lopputuloksistakin näkyy.  Oli mahdollisuus valita jokin yksittäinen tapahtuma tai henkilökohtainen muisto tai kokemus – tai esimerkiksi jonkinlainen kollaasi kyseisen vuoden tapahtumista. Olihan lähtökohtakin sikäli erikoinen, että jollekin ”nakitettiin” vuosi lähimenneisyydestä tai ainakin omalta elon taipaleelta – jollekin kymmeniä vuosia ennen omaa syntymää.

Teoksen ensimmäinen vuosi siunaantui oululaiselle Ville Rannalle ja seuraavien sadan sivun joukosta löytyy teoksia mm. Juba Tuomolalta (Viivi ja Wagnerin tekijä), Läjä Äijälältä, Aapo Kukolta (jolle sattumoisin on natsannut sotavuosi 1943), Juho Juntuselta, Koskelan Ilipolta, Kokkilan Timolta (Peräsmies etc.), Jyrki Mäeltä (Paulahrjun ala-aste 70-luvun vaihteessa) ja Jukka Tilsalta (mm. Zärpät ja zoppaa korvassa). Moni tekijämies ja    -nainen loisti poissaolollaan. Etenkin jotkin ammattilaiset ilmeisesti vieroksuivat projektin talkooluonnetta, mikä on tietysti sarjakuvia elannokseen tekevien osalta täysin ymmärrettävää. Yleensäkin talkootöissä ei mielestäni tule arvostella niitä, jotka eivät puuhasteluun osallistu, vaan kiittää niitä jotka ovat touhussa mukana.

Itselleni siis vastuutettiin rustata yhden sivuin mittainen sarjakuva vuodesta 1999. Sikäli helppo vuosi, että olin silloin elävien kirjoissa ja suhteellisen täysissä järjissäni. Minulla oli siis mahdollisuus kertoa myös jostain omakohtaisestakin – kerrassaan aikalaiskokemuksen pohjalta. Ja hetihän tuli mieleen, että missä olin ja mitä tapahtui  1999 omassa elämässä. Vietin sattumoisin koko vuoden 1999 ulkomaan komennuksella Venäjällä Pietarissa, jossa johdin seuraavan vuoden jääkiekon MM-kisoihin valmistuvan monitoimiareenan rakennustöitä. Ajatukset ja tekemiset kohdistuivat kyseisenä vuonna totaalisesti rakennusprojektin johtamiseen ja edistämiseen. Ja kun tuohon aikaan valtioiden välinen verosopimus edellytti, että henkilö sai verovapauden, jos vietti vain rajatun määrän vuorokausista Suomessa – olikohan se noin 70 päivää vuodessa – niin Suomen tapahtumat ja meiningit eivät olleet itsellä kyseisenä vuonna ihan hallussa.

Jäähallin rakentaminen naapurivaltakunnassa tuli siis ensimmäisenä mieleen ja heti totesin, että se täytyy tarinassa olla mukana. Vientirakentaminen ja ulkomailla työskentely on osa Suomen 100-vuotista historiaa ja ajattelin, että se tulkoon muutamassa ruudussa mainittua tässä teoksessa. ”Ekspattina” ja ”verovankina” työskentely tuona vuonna johti siihen, että ryhdyin googlaamaan, mitä kotimaassa  oli tuona vuonna tapahtunut. Totesin, että aika paljonkin ja muistoihin palasi mm. kaikki se hämminki ja hässäkkä, mitä odotettiin vuosituhannen vaihteen tuovan mukanaan tietojärjestelmiin. Y2K-uhkien ehkäisemiseen käytettiin rutosti aikaa ja resursseja. Toisaalta törmäsin uutiseen Teemu Selänteen traagisesta ralliautokolarista lätkämoguli Kummolan kanssa. Tapahtuma, jonka melkein jokainen suomalainen muistaa, mutta jota harva osaa aikajanalle sijoittaa. Vuosi oli siis 1999 ja minua jotenkin viehätti ajatus, että kyseinen marginaalitapahtuma oli varmasti yksi uutisoiduimpia kotimaan tapahtumia kyseisenä vuonna.

Nostin esiin myös rakkaan naapurimme silloisen ja nykyisen päämiehen Putinin. Vuosi 1999 oli se ajankohta, jolloin hän nousi valtaan. Ja kun Venäjällä tuolloin työskentelin ja vedin varsin merkittävää rakennushanketta, niin myös paikan päällä hänet havainnoin. Monitoimiareenaprojekti oli paikallinen ja myös valtakunnallinen hanke. Pietarissa se kytkeytyi vahvasti pormestarivaaleihin ja työmaalta tuli viikoittain varttitunnin reportaasi paikallisella TV-kanavalla. Minuakin ohjelmassa haastateltiin. Hankkeen statusta osoitti myös se, että Putin vieraili työmaalla kolme kertaa: ensin pääministerinä, sitten Jeltsinin jälkeen vt. presidenttinä ja viimeisen kerran MM-kisojen avajaisissa Federaation presidenttinä,

Noista lähtökohdista ja muistoista väsäsin oman sivuni 1999. Hienoista paniikkia aiheutti  Oulun Taidemuseon näyttelyn avajaiset viime vuoden lopulla. Totesin, että  näyttelyssä vuotta 1999 esitti aiemmin kesällä lähettämäni viimeistelemätön luonnos, jossa myös kaikki lyijykynäviritykset paistoivat läpi. Varsin brutaalin näköinen versio. Lopullinenkin olisi ollut käytettävissä ja varsin kohtuullisella – minulle ominaisella musta-valkotussauksella toteutettuna. Kun tuosta hämmennyksestä ja harmituksesta olin toipunut, niin avajais-siiderit menivät väärään kurkkuun, kun avasin teoksen mallikappaleen sivulta 1999.  Olin piirtänyt sarjakuvan kahdelle A4-sivulle ja ne oli onnistuttu taittamaan väärään järjestykseen. Jos joku sarjakuvaani avajaisissa tuosta esittelyteoksesta luki, niin varmaan pohti ”taiteilijan” logiikkaa ja surrealistista tarinan kerrontaa.

IMG_4842

Näyttelyn  avajaiset Oulussa 

Lopputulemana nuo 101 sarjakuvaa Suomesta julkaistiin juuri ilmestyneessä teoksessa – 101 sarjakuvaa Suomesta. Mainittakoon, että vuosi ja sivu 1999 on taitettu oikein.

Hieno proggis ja hieno teos. Kerrassaan poikkeuksellisen laaja läpileikkaus suomalaisesta sarjakuvasta ja sen erilaisista tyyleistä ja toteutustavoista. Sarjakuvasta on moneksi. Enpä ihmettelisi, jos tämä hanke valittaisiin maaliskuun lopun Tampere Kuplii -häppeningissä vuoden sarjakuvateoksi. Minun mielestä se oli sitä.

Teosta on saatavilla ainakin Turun Sarjakuvakaupasta: Turuussa, Oulusa, Tsadissa ja tietysti nettikaupassa. Jos joku saa kerättyä kaikilta 101:tä artistilta nimmarit opukseen, niin olisi melkoinen teko – en pane hanttiin.

 

Niin – ja teoksen kannessa komeilee Mikko Metsähonkalan hieno näkemys vuodesta 1997. Miten kukin meistä muistaakaan tuon vuoden – ja Liekki-sonnin.