Nurmijärven puoluekokousdelegaatio: Arto Hägg, Henriina Rantala, Kari Suomela, Leena Zittling, Jusssi Malkamäki ja Iisakki Anttila.
Osallistuin kesäkuun alussa kokoomuksen puoluekokoukseen Jyväskylän Paviljongissa. Paikka alkaa käydä tutuksi – juuri pari viikkoa sitten osallistuin samassa mestassa Yrittäjien Kuntajohdon seminaariin. Puoluekokoukseen osallistuminen oli kohdaltani jo seitsemäs ja viides peräkkäinen. Kokoomus pitää puoluekokouksia kahden vuoden välein ja samalle ajanjaksolle myös valitaan puolueen puheenjohtajisto ja puoluevaltuusto.
Istuvaa puheenjohtajaa ja pääministeriä ei kukaan tohtinut haastaa, mutta kolmen varapuheenjohtajan vaalista odotettiin tiukkaa. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin selkeästi Arto Satonen. Antti Häkkäsen valintaa varapuheenjohtajistoon pidettiin etukäteen varmana, mutta kolmikon Karoliina Partanen, Sari Multala, Heikki Autto kahdesta kärkinimestä oli useampaa näkemystä. Varapuheenjohtajavaalissa riitti kuitenkin yksi kierros, jossa valinta kohdistui Partaseen, Häkkäseen ja Multalaan. Uusimaa sai siten pitkästä aikaa oman edustajan puoluejohtoon. Tampereen puoluekokouksessa 2024 Multanen hävisi kolmannen varapuheenjohtajapaikan vaivaisella 0,4 äänellä Partaselle. Nyt Partanen jopa hieman yllätti äänimäärällään ja ykkössijalla. Heikki Autto Lapista oli tehnyt hyvää työtä puoluevaltuuston puheenjohtajana täydet kolme kautta, mutta ei tullut nyt valituksi puheenjohtajistoon.
Kun jokaisen äänestäjän on annettava kolme ääntä, niin tällaisessa vaalissa syntyy väistämättä spekulaatioita siitä, annetaako oman ykkössuosikin ohella ääniä sellaiselle ehdokkaalle/ehdokkaille, josta ei ole omalle suosikille suurta uhkaa. Tälläkin kertaa tällaisia spekulaatioita oli ilmassa. Itse en tällaisesta taktikoinnista juurikaan perusta – äänestän aina kolmea parhaaksi katsomaani henkilöä. Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että kokoomuksen naisten liitto olisi suositellut jäseniään äänestämään varapuheenjohtajavaalissa vain naisehdokkaita. Jos tämä pitää paikkansa, niin olen varsin hämmästänyt. En voi kuvitella tilannetta, jossa kokoomuksen miesjoukoista tulisi linjaus, että naisehdokkaita ei tulisi äänestää. Itse olen – kuten aiemmin mainitsin – antanut ääneni aina parhaaksi katsomilleni ehdokkaille ja heidän joukossa on ollut todella monta pätevää naisehdokasta.
Linjapuheessaan puheenjohtaja Orpo keskittyi kokoomuksen kantoihin ja linjauksiin, eikä tainnut kertaakaan ottaa kantaa muiden puolueiden tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Linjapuhetta luonnollisesti kommentoitiin jälkeenpäin monelta taholta ja nimenomaan muista suunnista. Ehkä omituisin kohu syntyi kuitenkin kansanedustaja Kopran excel-niilo-lausahduksesta ja sen jälkisetvityksistä. Kun tuorehko puoluesihteeri oli vielä puoluekokouksen alla HS:ssä todennut, että puolueella on hänen käsityksensä mukaan naisongelma, niin myllytykselle oli hyvä kasvualusta, johon myös tartuttiin. Jos poliittisessa kentässämme on jossain sukupuolivinoutumaa niin Vihreissä, joiden eduskuntaryhmässä on naisten osuus yli 86 prosenttia eli vain kaksi mieskansanedustajaa. Myös vihreistä kunnanvaltuutetuista liki 80 % on naisia. Vaalien tuloksethan ovat faktaa, eikä pelkkiä arvauksia ihmisten äänestyskäyttäytymisestä. Tähän Vihreiden ”miesongelmaan” on varmaan jokin selitys, mutta jos sellaiseksi tyrkyttää esimerkiksi Vihreiden naisten mahdollista kiinnostusta luonto- ja ympäristöasioihin, niin tuskin kukaan ryhtyy mekkaloimaan, etteikö myös miehiä nämä asiat kiinnostaisi.
Riina Mattila Nurmijärveltä valittiin puoluevaltuuston jäseneksi kaksi vuotta kestävälle kaudelle, joka päättyy Lahden puoluekokouksessa 2028.
Puoluekokousviikonloppuun liittyy kertyvä univelka. Niin tälläkin kertaa. Iltajuhlassa esiintyi ansiokkaasti nurmijärveläisillekin varsin tuttu bilebändi Käsityöläiset. Kova meno oli ja jengi tykkäsi.
Puoluekokousviikonlopun jälkeen paluu arkeen: tiistaina maakuntavaltuuston kokous Helsingissä ja Nurmijärven kestävän talouden ohjausryhmän kokous, keskivikkona KUUMA-johtokunnan kokous Järvenpäässä ja Nurmijärven kunnanvaltuuston kokous, joka oli vuoden 2025 tilinpäätös kokous. Pidin kunnanhallituksen pj:n mandaatilla lyhyen puheen tilinpäätöskäsittelyn aluksi. Vaikka viime vuoden tulos oli negatiivinen, niin tein joitain positiivisia nostoja tilinpäätöksestä. Lainakantamme kääntyi viime vuonna hetkellisesti jopa hieman laskuun, kun joitain investointeja siirtyi. Kiinteistöjä on saatu myytyä suunnitellusti ja kunta luovutti tontteja hyvin vaikeasta suhdanteesta huolimatta. Nurmijärvi on edelleen vakaasti kasvukunta. Vakaa kasvu lisää elinvoimaa ja toimeliaisuutta kunnassa. Toivottavasti kasvu saadaan muuttumaan myös taloudellisesti tuottavaksi. Kouluterveyskyselyn tuloksissa oli kehitystä ja myös henkilöstön tyytyvöäisyys jatkui varsin hyvällä tasolla. Paljon keskustelua herättänyt katujen puhtaus ja siisteys oli kääntynyt parempaan suuntaan kyselyjen mukaan. Korostin jälleen kerran tehdyn Nuuka-työn positiivista vaikutusta kuntatalouteen ja toivoin uudelle kestävän kasvun ohjausryhmälle vatuutettujen ja ryhmien täyttä tukea. Ohjausryhmällä on kova työ, jotta asetettu 7 milj.euron pysyvä sopeutus saadaan kasaan. Päätösten tulee olla riittävän vaikuttavia, jotta tavoitteeseen päästään. Vaikutusten kertaluokasta mainitsin esimerkkinä luottamushenkilökustannukset. Kun viime aikoina on keskusteltu pitkien kokousten ylimääräisten palkkioiden leikkauksista, niin mittaluokan tulisi olla ennemmionkin se, että vähennetäänkö kunnassa valtuutettujen määrää. Muiden valtuutettujen hyvät puheet löytyvät kunnan web-sivuilta kokoustaltioinnista.
Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksessa 27.5.2026 mielenkiinto kohdistui lähinnä kunnan joukkoliikenteen järjestämistapapäätökseen. Nykyinen alueellinen käyttöoikeussopimus (nettomalli) päättyy ja vuoden 2029 alusta tarvitaan uusi sopimus. Pohjaesityksenä oli HSL-kuntayhtymän jäsenyyden hakeminen siten, että jatkovalmistelun pohjana olisi ns. suoria linjoja painottava vaihtoehto/runkolinjavaihtoehto.
Tiedossa oli, että Juhani Vuorisalolta oli tulossa Traficomin bruttomalliin perustuva vastaesitys. Odotettavissa oli myös, että moni tulee kapuamaan puhujakorokkeelle kertomaan oman näkemyksensä tärkeään asiaan. Pyysin asian käsittelyn alkuun puheenvuoron kunnanhallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Katsoin hyväksi pitää tärkeän ja mielipiteitä jyrkästi jakavan asian käsittelyn alkuun neutraalin ja positiivisesti eteenpäin katsovan puheen.
Puhuin näin:
Käsiteltävänä oleva asia on varmasti yksi eniten mielenkiintoa ja keskustelua herättävistä koko valtuustokaudella. Päätös KH:ssa ei ollut yksimielinen ja odotettavissa on, että myös täällä valtuustosalissa on vähintään kahta eri kantaa asiaan.
Asia on herättänyt paljon huomiota etukäteen ja pitkästä aikaa myös viranhaltijat ovat osallistuneet keskusteluun julkisuudessa ennen päätöksentekoa. Se, että viranhaltijat osallistuvat julkiseen keskusteluun kasvollisena on mielestäni positiivinen asia ja edistää kunnallisen päätöksenteon avoimuutta.
Luottamushenkilöt, päätöksentekijät ovat saaneet runsaasti informaatiota ja selvityksiä joukkoliikenteen järjestämistavoista. Voitaneen todeta, että päättäjillä on ymmärrys siitä, mistä tänään ollaan päättämässä – joukkoliikenteen järjestämistavasta. Saadun informaation ja selvitysten oleellisin seuraus onkin ehkä ollut ymmärrys siitä, mistä kunnanvaltuusto ei ole nyt päättämässä.
Valtuusto ei ole päättämässä joukkoliikenteen lippujen hinnoista, linja-autoreiteistä, aikatauluista tai vuoroväleistä. Näistä päätetään myöhemmin joko kunnan toimesta ns. Traficom-mallissa tai HSL:ssä. Nyt päätetään vain siitä, mikä organisaatio järjestää ja päättää tulevina vuosina Nurmijärven joukkoliikenteestä: kunta Traficomin järjestämänä vai HSL.
Voidaankin todeta, että nyt tehtävä päätös on todella poikkeuksellinen sen merkittävyyttä ajatellen. Kuntalaisia ja joukkoliikenteen käyttäjiä konkreettisesti koskettavia päätöksiä ei tehdä tänään. Minkään vaihtoehdon lopullisia etuja tai heikkouksia ei voida kokonaisuudessa varmuudella esittää tänään. Päätös joukkoliikenteen järjestämistavasta jää poikkeuksellisella tavalla täysin meidän päätöksentekijöiden henkilökohtaisten arviointien varaan.
Nyt tehtävä päätös – mikä se tuleekin olemaan – on pitkän aikavälin päätös. Traficom-mallissa voidaan puhua vähintään kymmenen vuoden sopimuskaudesta liikennöitsijöiden kanssa. HSL-mallissa kyse on jäsenyydestä HSL-kuntayhtymään. Kuntayhtymästä eroaminen on teoriassa mahdollista perussopimuksen nojalla jopa vuodessa, mutta kun uuden – nyt käynnissä olevan kaltaisen – kilpailutuksen järjestäminen on useita vuosia kestävä prosessi, niin HSL:ssäkin tulemme tulemme olemaan mukana vähintään viisi vuotta. Henkilökohtaisesti näen, että nyt tehtävä päätös on – jos ei lopullinen, niin ainakin hyvin pitkälle tulevaisuuteen kestävä ratkaisu. En näe jonkinlaista koejäsenyyttä HSL:ssä realistisena.
Olipa päätös tänään mikä tahansa, niin jo huomenna meidän päättäjien ja kuntaorganisaation on ryhdyttävä yhtenä rintamana toimiin valitun järjestämistavan edellyttämällä tavalla. Kuten jo aiemmin totesin: Käytännössä kaikista joukkoliikennettä ja kuntalaisia koskevista yksityiskohdista päätetään tai neuvotellaan vasta sen jälkeen, kun järjestämistapapäätös on tehty. Siinä meillä riittää askaretta tulevina vuosina. Asialle olisi eduksi, että tätä tehdään kootuin voimin.
Ja olipa järjestämistapapäätös mikä tahansa, niin aivan keskeinen tekijä Nurmijärven joukkoliikenteen kannalta on se, kuinka paljon kunta varaa euroja tai tulee maksamaan siitä. Kunnalla on rajoitetut taloudelliset resurssit, joilla hoidamme joukkoliikenteemme kustannukset. Toivon, että tänään valittava ratkaisu on sellainen, jolla saamme tulevaisuudessa eniten vastinetta joukkoliikenteeseen kohdistamillamme veroeuroilla. Myös Kestävän kasvun ohjausryhmän tulisi mielestäni ottaa joukkoliikenteen kustannukset tarkasteltavaksi – olipa päätöksemme mikä tahansa.
Tämän jälkeen pidettiin asiasta parisenkymmentä toinen toistaan parempaa puhetta – mukana Vuorisalon muutosesitys, jota myös kannatettiin. Pohjaesitystä tukevissa puheissa korostui HSL:n tarjoama yhtenäinen sekä kattava reitti- ja lippujärjestelmä, imagoseikat ja kunnan liittyminen syvemmin pääkaupunkiseutuun. HSL:n osaaminen, vahva organisaatio ja kokemus mainittiin useaan kertaan. Omassa puheessani valtuutettuna ilmoitin olevani Traficomin bruttomallin kannalla. Ajattelin, että olisi hyvä tuoda julki myös hiljaisen enemmistön näkemystä eli puhua sellaisen kuntalaisen suulla, joka ei ole joukkoliikenteen säännöllinen käyttäjä – meitä kun on suurin osa kunnan asukkaista.
Kuulun siihen nurmijärveläisten joukkoon, joka ei käytä joukkoliikennettä säännöllisesti. Meitä on noin 85-90 prosenttia nurmijärveläisistä. Maksamme liikkumisemme pääosin itse ja osallistumme kuntalaisina omalta osaltamme myös joukkoliikenteen kustannusten kattamiseen.Myös me haluamme edistää ja kehittää joukkoliikennettä Nurmijärvellä ja olemme myös kiinnostuneita joukkoliikenteen järjestämistavasta ja sen kustannuksista.
Joissain keskusteluissa HSL-vaihtoehtoa on perusteltu sillä, että nykyinen nettomalli ei ole toiminut tai sitä ei ole haluttu kehittää. Korostan, että nykyistä mallia ei ole tuotu esille realistisena vaihtoehtona kuin ehkä joidenkin viranhaltijoiden toimesta. Nykymalliahan ei selvityksissäkään otettu mukaan viimeisimpiin kustannusvertailuihin. Järjestelmä siis muuttuu joka tapauksessa.
Päätöksenteon kannalta on ongelmallista, että meillä ei ole faktatietoa kummankaan vaihtoehdon todellisista kustannuksista ja sisällöstä. Traficomin mallissa kustannukset selviävät vasta, kun kilpailutuksen tulokset ovat selvillä. Sisällöstäkään ei ole vielä tarkkaa tietoa – toki se tulee olemaan Traficom-mallissa kunnan omissa käsissä. HSL:n osalta valtaosaan kysymyksistä ei ole saatu minkäänlaista vastausta. Perussopimuksen kirjaukset ovat toki tiedossa, mutta käytännössä kaikista yksityiskohdista päättää HSL-kuntayhtymän hallitus, jonka puolesta kukaan ei voi etukäteen luvata mitään. Päätökset ja linjaukset voivat myös muuttua nopeastikin: Tästä esimerkkinä viime viikkoina esillä ollut ajatus HSL:n siirtymisestä kilometriperusteiseen hinnoitteluun. Kokeilu on jo käynnissä ja toteutuessaan se olisi epäedullinen nurmijärveläisille. Todettakoon, että tätä ei luonnollisestikaan ole huomioitu nyt tehdyissä selvityksissä ja kustannuslaskelmissa.
HSL-kuntayhtymään kertynyt yli 100 milj.euron ylijäämä on kutistumassa jatkuvien tappiollisten tilinpäätösten vuoksi kolmessa vuodessa liki nollaan – ehkä jopa alijäämäiseksi. HSL-mallissa riskinä onkin kuntayhtymän nopeasti ja radikaalisti heikentynyt taloudellinen tila, tulevat suuret investointikustannukset ja HSL:n toiminta- ja taloussuunnitelmassaan ennustamat kuntaosuuksien nostamiset ja/tai lippuhintojen korotukset. Oletan, että nämä riskit nousevat esiin muissa puheissa – ei enempää niistä tässä.
En kiistä, etteikö HSL:n massiivisessa organisaatiossa olisi osaamista ja kokemusta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö osaamista olisi hankittavissa myös kuntaan. Ymmärrän, että joitain tahoja voi hirvittää se, että kunta joutuu palkkamaan muutaman uuden henkilön hoitamaan uusia tehtäviä ja kuntaorganisaatio joutuu kantamaan tästä vastuuta. Kustannusasiahan tämä ei ole – kunta maksaa joka tapauksessa tehtävästä lisätyöstä – joko itse tai HSL:n kautta.
Joukkoliikenteen kehittäminen on uuden strategiamme keskeisiä tavoitteita. Mielestäni on kyseenalaista, että joukkoliikenteemme keskeiset asiat – reitit, aikataulut ja lippuhinnat annettaisiin kunnan ulkopuolisten käsiin ja päätettäväksi. Kuntastrategiamme toimintaperiaatteisiin on kirjattu ”Olemme rohkeita”. Ei vaikuta rohkealta, että nostamme jo etukäteen kädet pystyyn ja toteamme, että emme kykene hoitamaan tehtävää, joka kyllä kyetään hoitamaan useissa muissa kunnissa ja kaupungeissa. Helppoa ja vaivatonta olisi toki antaa tehtävät ja päätösvalta muualle – ei kuitenkaan kuntalaisten ja kunnan edun kannalta järkevää.
Osa Nurmijärven kuntalaisista ja päätöksentekijöistä eivät ole olleet viime aikoina kovin vakuuttuneita Nurmijärven huomioimisesta kuntayhtymissä ja alueellisessa päätöksenteossa. Sijainnillemme Keski-Uudenmaan reunalla sekä monitaajamaisen kuntarakenteemme ominaispiirteille ja tarpeille ei ole aina löytynyt ymmärrystä, kun päätöksentekijöiden enemmistö on tullut alueen kaupunkikeskittymistä. Näin siitä huolimatta, että kuntamme on vuosi vuoden jälkeen selkeä kasvukunta, jossa esimerkiksi syntyvyys on alueen huippuluokkaa.
Myös HSL:n päätöksenteossa näen äänivallan ja päätöksenteon siirtymisen omista käsistämme erityisenä riskinä. On selvää, että HSL:n päätöksentekoelimissä ei ole näkemystä monitaajamaisen kehyskunnan tarpeista – mahdollinen hallituspaikka HSL:ssa ei tule tätä kokonaiskuvaa muuttamaan. HSL:n päätöksenteossa priorisointi ja fokus on ja tulee olemaan ymmärrettävästi Kehä III:n sisäpuolen massiivisessa väestökeskittymässä.
Myös päätöksenteon kulttuuri näyttää eroavan hieman siitä mihin me olemme tottuneet. Oudoimpana viimeaikaisena HSL- päätöksenä pohjoisen Tuusulan asukkaiden siirtäminen uuteen E-vyöhykkeeseen – perusteena se, että HSL:ään kuulumatonta Järvenpäätä päästään näin kurmuuttamaan. Tämä ei vaikuta nurmijärkiseltä päätöksenteolta.
Tulen äänestämään Traficomin bruttomallin puolesta.
Äänestys meni täsmälleen kuten olin ennalta arvioinut: HSL-malli voitti äänin 36-15. Tältä pohjalta ja hyväksyttyjen ponsien saattelemana lähdetään asiaa nyt edistämään.
Kokouksessa annettiin myös vastaus kokoomuksen valtuustoryhmän vuonna 2019 tekemään valtuustoaloitteeseen. Olin kyseisen aloitteen ryhmän puolesta aikoinaan allekirjoittanut ja lausuin muutaman sanan:
Kokoomus-ryhmä halusi käsiteltävänä olevalla aloitteella korostaa tarvetta sujuvoittaa ja nopeuttaa asemakaavoitusta Nurmijärvellä.Samalla suurin valtuustoryhmä toi julki tukensa toimenpiteille, joilla kuntalaisille voitaisiin tarjota nopeampaa ja joustavampaa palvelua, vahvistaa Nurmijärven yrittäjäystävällisyyttä, edistää yritystonttien myyntiä – ja laskea kaavoituskustannuksia.
Se, että aloitteen käsittely on kestänyt normaalia pidempään, on sivuseikka. Oleellista on, että aloitteen jättämisen jälkeen on tehty useita hallintosääntömuutoksia, joilla vastauksen mukaan valtuustoaloitteessa esitetyt tavoitteet asemakaavoituksen sujuvoittamisesta ovat jo suurelta osin toteutuneet. Kunnanhallituksessa tehdyn palautuksen jälkeen vuosien varrella tehdyt hallintosääntömuutokset on nyt myös hyvin kuvattu päivitetyssä vastauksessa.
Tyydytyksellä voi todeta lupauksen, että asemakaavoituksen toimintamallia ja kaavoituksen hallinnollista prosessia tullaan kunnassa arvioimaan ja kehittämään jatkossakin. Kunnassa ollaan myös valppaina ja valmiina hallintosäännön muutoksiin uuden alueidenkäyttölain voimaan tullessa.
Kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta kiitän vastauksesta aloitteeseen ja erityisesti niistä toimenpiteistä, joilla kaavoitusprosessejamme on kehitetty. Kiitos kuuluu luonnollisesti myös kaikille luottamushenkilöille, jotka ovat olleet kanssamme tekemässä näitä päätöksiä – yli puoluerajojen.
Kunnanhallitus kokousti elokuussa upouudessa Seitsemän veljeksen koulussa. Kuva kunnan web-sivuilta.
Kesä -25 jäi monella mieleen monella tapaa. Pidin pitkästä aikaa putkeen neljä viikkoa lomaa eli juuri helteisimmät heinäkuun päivät., joita riitti ennätyksellisesti. Kovin montaa yötä ei tullut Nurmijärvellä vietettyä – loma meni totaalisesti mökkeillessä. Ainoa harmitus oli Saimaan vesitilanne. Kun vedenpinta oli keväällä 2024 ennätyskorkeuksissa, niin tänä kesänä ja etenkin syksyllä se on alimpana miesmuistiin. Eroa vuodessa melkeinpä metrin verran ja tällä hetkellä ainakin puoli metriä normaalitason alapuolella. Laiturin kupeessa alkoi vesi käymään sen verran vähiin, että nostin veneenkin talviteloille jo elokuun loppupuolella. Ylempi kuva toukokuulta 2024 ja alempi elokuulta 2025. Ymmärrykseni mukaan juoksutukset on tehty Saimaan juoksutussääntöjen mukaan, mutta kyllähän se hämmästyttää, että miten väärin viime vuoden lopun ja talven juoksutukset on laskettu ja kuinka Saimaan valuma-alueen lumitilanne ja kevättulvat on ennustettu. Otaksun, että tilanne ei ihan äkkiä muutu – Suomen suurimman järven täyttämiseen menee monta sangollista vettä. Vesi ainakin oli lämmintä, sinilevää ei havaittu, kalaa tuli hieman, rapuja hyvinkin ja elokuun lopulla pääsin taas näkemään melkein mökkirannassa saimaannorpan.
Politiikkaahan ei heinäkuussa harrasteta, mutta elokuussa jatkuivat kunnanhallituksen kokoukset. Tällä viikolla kokoustimme uudella Seitsemän veljeksen koululla. Rehtori Jyrki Lihr esitteli kunnan uusinta opinahjoa, joka valmistui ensimmäisenä kunnan uusista kouluhankkeista. Jatkoahan seuraa Kirkonkylällä NYKissä ja Klaukkalassa lähtee liikkeelle useampi koulu- ja päiväkotihanke. Tässä on erinomainen mahdollisuus ottaa oppia edellisten hankkeiden hyvistä ratkaisuista ja myös saavuttaa kustannussäästöjä sitä kautta.
Kunnanhallituksen toiminta on lähtenyt ymmärtääkseni hyvin liikkeelle ja meillä on hyvä porukka kasassa. Siltä pohjalta on hyvä lähteä syksyn isoja asioita käsittelemään – vuoden 2026 talousarvio tietysti päällimmäisenä. Edessä on myös strategian päivittäminen, jota kunnanvaltuutetut pääsevät puimaan jo syyskuussa. Tavoitteena on, että myös kuntastrategiasta on päätetty kunnanvaltuustossa ennen vuoden vaihdetta. Kunnanvaltuustokin aloitti syyskautensa elokuun puolivälin maissa. Keskustan Riikka Raekannas on ottanut puheenjohtajan tehtävän haltuunsa hienosti – aiempi pitkäaikainen valtuuston pj Kallepekka Toivonenhan vaikuttaa nyt kunnanhallituksen varapuheenjohtajana.
Perinteisesti kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus tekee vaalien jälkeen syksyllä päätöksiä joistain ns. ylikunnallisista luottamuspaikoista. Aloitan nyt syksyllä maakuntavaltuuston jäsenenä ja KUUMA-liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä. Aiemmista tehtävistä jäivät puolestaan pois pelastuslautakunnan jäsenyys ja kunnanhallituksen edustajuus teknisessä lautakunnassa. Siltä osin varsinaisten luottamustehtävien määrä ei lisääntynyt.
Keusote järjesti 27.8. asukasillan Klaukkalan Monikossa. Sali oli täynnä, kun hyvinvointialueen viranhaltijat kertoivat viimeisimmät kuulumiset – lähinnä tulevasta palveluverkkosuunnitelmasta ja asukaskyselyn tuloksista, johon oli saatu ennätysmäärä vastauksia nurmijärveläisiltä. Mediassa kerrottaneen tarkemmin illan sisällöstä. Kiinnostavin asia oli varmaan Klaukkalan terveysaseman kohtalo. Esityksen mukaan Klaukkalaan tulee sote-keskus, jonka palvelut vielä täsmentyvät. Nurmijärven suun terveydenhoito on tarkoitus keskittää Klaukkalaan, joskin palveluita viedään myös kouluille. Rajamäen terveysasemaa Keusote on ajamassa alas. Tämä tapahtuisi ymmärtääkseni vuoden 2027 tienoilla.
Tulevana lauantaina 30.8. pidetään jälleen perinteiset Rajamäen kyläpäivät – nytkin TTS:n alueella. Olen kokoomuksen teltalta todennäköisesti koko päivän. Tervetuloa tapaamaan. Olen myös lupautunut kokoomuksen edustajaksi kyläpäivillä klo 12:15-12:35 pidettävään Listapalaveri liveen, jossa kunnanjohtaja Outi Mäkelä tivaa palaverin osallistujilta: Miten voisimme olla enemmän ylpeitä kunnastamme ja mitkä ovat polttavimmat asiat Rajamäellä? Lisäkseni osallistujina ovat Valtteri Hartikainen (kesk.), Marianne Kantola (vihr.), Veikko Ollila (vas.) ja Kimmo Pirkkala (peruss.). Toivotaan säädyllistä säätä.
Tässä muutamia kuvia menneiltä kyläpäiviltä.
Tuleva Tasavallan presidentti vieraili teltallamme vuonna 2010.
Ben ja kettukarkit kyläpäivillä 2014.
Vuonna 2017 kerättiin Sauli Niinistön kannattajakortteja. Mukana Kristiina Hakala.
Vuonna 2018 saimme vieraaksi nykyisen ulkoministerin. Päivän puheenaihe teltalla oli kunnan lukioratkaisu.
Viime vuonna teltalla oli edustava rosteri. Mukana myös Mikot Rytkönen ja Kiurunen, Pirjo Heilimo, Juhani Vuorisalo ja Jyrki Laamanen. Ben Zyskowicz vieraili teltallamme ties kuinka monetta kertaa.
Maaliskuun valtuustokokouksen ennakkotunnelmia Nurmijärvi-TV:lle
Perinteiseen tapaan puolivuotiskatsaus eli tämän vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden jälkipuinti. Täytyy myöntää, että erinomaiset kesälomasäät eivät ole houkutelleet naputtelemaan konetta, mutta perinteet velvoittavat – vaikka pienellä viiveelläkin.
Tammikuussa osallistuin kunnan organisoimaan listapalaveriin eli yhteen video/podcastsarjan jaksoon, jossa keskusteltiin Nurmijärven paikallispolitiikan ajankohtaisista ilmiöistä. Muina vierainan listapalaverissa olivat Jenni Viitanen (SDP) ja Mira Lappalainen (PS). Oma nostoni palaveriin oli se, että Nurmijärven Kirkonkylästä voidaan tehdä Uudenmaan hienoin taajama. Kunnalla on nyt aivan poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa Kirkonkylän kokonaisuuden kehittämiseen, kun on avautumassa useita laajoja ja merkittäviä alueita kaavoitukseen ja suunnitteluun aivan Kirkonkylän ydinalueella:
Vanhan sähkölaitoksen alue
Lääketehtaan alue
Kunnanviraston kortteli
NYKin tontti
ja lisämahdollisuuksia tuo myös Kirkonkylän keskustan täydennysrakentamisen mahdollisuudet.
Jos onnistumme kaavoittamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan alueen kokonaisuutena, niin lopputulos voi olla todella houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen. Lääketehtaan alueelle voitaisiin toteuttaa pienimuotoista asuntoalue. Kunnanviraston korttelin kehittämiseen sopisi asemakaava- tai ideakilpailu, jolla pystyttäisiin varmistamaan alueen toteuttamisen aikataulu ja kunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa myös alueen laatukriteereihin. En ole rajun kasvun kannattaja, mutta keskustassa on tarvetta myös kerrostalorakentamiselle – jo pelkästään sen vuoksi, että väestörakenne ikääntyy. Kerrostaloille näen paikkana lähinnä ns. Krannilan kulman ja mahdollisesti juuri kunnanviraston korttelin. Tämän kaiken toteuttamiseen menee jopa vuosikymmeniä, mutta kun kaavoitus ja aluesuunnittelu tehdään kokonaisuus huomioiden, niin lopputulos voi olla todella hyvä. Kirkonkylän keskustaa ei ole vielä pilattu. Meillä on mahdollisuus tehdä siitä todella hieno.
Nurmijärvellä, Keski-Uudellamaalla ja koko Suomessa on purettu ja ollaan purkamassa lukuisia koulukiinteistöjä ja kunnanvirastoja, joilla olisi teoriassa vielä teknistä käyttöikää jäljellä. Tai olisi, jos ylläpito olisi tehty asianmukaisella tavalla.Maaliskuun alussa kirjoitin Nurmijärven Uutisiin aiheesta seuraavasti:
Nurmijärven kunta on myynyt viime vuosina useita omistamiaan kiinteistöjä. Näitä ovat olleet mm. Slumppi Herusissa, Porkkalan vapaa-ajan mökki, Veteraanimaja Sääksissä, Klaukkalan Säästökeskuksen kiinteistö ja viimeisimpänä Kirkonkylän paloasema. Viimeksi mainitusta kaupasta on tosin tehty valitus. Osa kiinteistöjen myynneistä on tehty ammattimaisten välittäjien avulla, osa on hoidettu huutokaupalla.
Merkille pantavaa on se, että myyntiin menevissä kunnan kiinteistöissä on usein merkittävää korjausvelkaa – siis tekemättömiä tarpeellisia korjaustöitä – ja tämä luonnollisesti laskee kauppahintaa. Kunta ei ole tässä mielessä esimerkillisin kiinteistönomistaja. Pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmat (PTS) ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole. Tämä näkyy usein myös siinä, että kun kunta viimein investoi rakennuksen korjauksiin, niin korjaustoimenpiteet ovat huomattavasti raskaampia ja kalliimpia kuin ne olisivat olleet ajoissa ja suunnitelmallisesti tehtynä. Ääritapauksissa joudutaan toteamaan, että korjauksia ei enää kannata tehdä, vaan rakennus puretaan uudisrakennuksen tieltä.
Kasvavasta korjausvelasta, kiinteistönpidosta ja rakennusten kunnon heikentymisestä on kunnassa palaveerattu, keskusteltu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan. Itsekin olen jossain koulukohteessa todennut, että pelkällä vesikourun puhdistuksella olisi vältetty ulko-oven lahoaminen ja ulkoseinän rappausten irtoaminen. Rakennettu ympäristö on kunnan ja kuntalaisten suurinta yhteistä omistusta. Valitettavasti on todettava, että kunta ei ole onnistunut tämän omaisuuden ylläpitämisessä saati arvon nostamisessa.
Kunnan tulee jatkossakin – suunnitelmallisesti ja harkiten – pyrkiä irtaantumaan sellaisista kiinteistöistä, joille ei ole käyttöä tai joiden omistamiseen ei ole erityistä strategista syytä. Uusien isojen rakennushankkeiden osalta on harkittava myös muita tapoja kuin kunnan omaan taseeseen rakentaminen. Elinkaarimalli on monessa uudisrakennuskohteessa järkevä vaihtoehto jo sen vuoksi, että kiinteistön ylläpito ei olisi kunnan vastuulla pitkän sopimuskauden aikana.
Ja jos kunta kuitenkin jotain omaan taseeseen rakennuttaa, niin viimeistään näissä uusissa hankkeissa tulee huolehtia siitä, että rakennusten ylläpito, huolto ja korjaukset tehdään suunnitelmallisesti ja ajallaan.
Helmikuun valtuuston kokouksessa käsiteltiin lähinnä vanhoja valtuustoaloitteita. Maaliskuun kokouksessa kunnanvaltuusto päätti, että Nurmijärven Yhteiskoulu ja Nurmijärven lukio sijoitetaan Krannilaan rakennettavaan uudisrakennukseen ja toteutetaan elinkaarimallilla. Hanke näyttää viimeinkin etenevän. Luottamushenkilöorganisaatiota rukattiin uuteen uskoon: Aleksian ja Nurmijärven veden johtokunnat yhdistettiin Liikelaitosten johtokunnaksi. Tekniselle puolelle perustettiin Maankäyttölautakunta, jolle siirrettiin aiemmasta elinvoimalautakunnasta maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat tehtävät sekä aiemman asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan tehtävät. Uudeksi toimielimeksi perustettiin Tulevaisuusvaliokunta edistämään kunnan pitkän aikavälin strategista ohjausta. Tulevaisuusvaliokunnan kokouksissa tarvitaan melkoisesti jakkaroita: Jäseniä on 11 henkilöä ja tämän lisäksi puhe- ja läsnäolo-oikeus on kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajilla sekä lautakuntien puheenjohtajilla. Lisäksi ne valtuustoryhmät, jotka eivät saa jäsentä valiokuntaan, saavat läsnäolo- ja puheoikeuden kokouksiin. Valiokunnan koko hieman mietitytti itseäni, mutta tällaiseen kokoonpanoon oltiin ryhmien välisissä neuvotteluisssa päädytty. Kesän ensimmäisessä valiokunnan kokouksessa hallituksen neuvotteluhuoneessa olikin tiivis tunnelma, kun viranhaltijoiden lisäksi pöydän ympärillä oli 19 luottamushenkilöä ja 7 viranhaltijaa. Valiokunnan puheenjohtajalta vaaditaan osaamista, jotta kokoukset tulevat onnistumaan. Valiokunnan pj Vanhanen on toiminut hieman isommissakin konklaaveissa kuten eduskunnan puhemiehenä, joten tämä asia lienee hallinnassa.
Hallintosäännön päivityksessä päätettiin myös muutoksista luottamushenkilöpalkkioihin. Pohjaesityksessä oli isojakin muutoksia tiettyihin vuosipalkkioihin. Keskustan Sirpa Rantala tekikin asiaan liittyen kohtuullistamisesityksen, jota kannatin. Äänin 30-21 reilummat palkkiot voittivat. Kunnanvaltuuston puheenjohtajan vuosipalkkio on 4000 €. Kunnan hallituksen pj:n vuosipalkkio on 5000 €. Valtuuston ja hallituksen varapuheenjohtajien vuosipalkkiot ovat 1500 €. Uutena elementtinä myös neljän lautakunnan, valiokunnan ja johtokunnan puheenjohtajat saavat jatkossa 1500 euron vuosipalkkion. Hallintosääntöpykälässä pidin puheen:
Luottamushenkilöuudistuksen keskeinen tavoite oli alun perin organisaation tiivistäminen ja kustannusten alentaminen.Vaikka lopputulos sisältää hyviäkin elementtejä, niin kustannussäästöjä se ei valitettavasti tuota – ehkä jopa päinvastoin.Tästäkin syystä kantani on, että luottamushenkilöpalkkioiden nostamisella tai laajentamisella ei tulisi lisätä kuluja entisestään.
Hallintosääntöön on kirjattu kerran valtuustokaudessa – siis neljän vuoden välein – tehtävät indeksikorotukset kokouspalkkioihin. Se on hyvä asia, eikä vaadi erillisiä päätöksiä. Näin pidetään huolta palkkioiden pysymisestä sovitulla kohtuullisella tasolla.
En ole ns. poliittisella urallani kovin montaa päätöstä jälkeenpäin harmitellut. Yksi sellainen oli, kun olin aikoinaan mukana päättämässä hyvinvointialueemme luottamushenkilöjärjestelmästä ja -palkkioista. Hyvinvointialueellehan muodostui erilainen ja korkeammalle taksoitettu järjestelmä.En halua, että lähestymme Nurmijärvellä tässä asiassa hyvinvointialueen tai edes muiden palkkiotilastojen kärjessä olevien kuntien käytäntöjä.
Olen usein vastannut vanhaan hokemaan ”luottamushenkilöpalkkioilla ei pääse rikastumaan”, että ei kyllä pääse köyhtymäänkään. Olemme pysyneet Nurmijärvellä tähän asti järkevällä ja riittävällä tasolla palkkioissa.
Toivon, että tuleva uusi valtuusto tulee keskustelemaan ajoissa ja rakentavasti myös kunnanvaltuuston koon pienentämisestä. Sillä olisi suora kustannusvaikutus ja mahdollisesti myös joitain muutakin positiivisia vaikutuksia – toki myös kielteisiä.Tässä vaiheessa tyydyn kannattamaan valtuutettu Rantalan tekemää muutosesitystä.
Kuntavaalien alla maaliskuussa selailin vanhaa kuntavaalikansiotani. Eteen tuli paperi, johon olin vuosia sitten listannut aloitteellisuuden ja onnistumisen hetkiä omalta kohdaltani. Päivitin listaa ja kyllä sitä kehtasi esitellä. Neljän valtuustokauden ja 17 vuoden aikana on tullut edistettyä moniakin asioita ja välillä onnistumisen hetkiäkin koettu. Niitä on mukava uusien tekemisten lomassa muistella. Toki totesin, että mitään saavutusta en voi laskea vain omiin nimiini. Erityisesti työryhmien osalta ansio ja onnistuminen jakautuu kaikille työryhmän jäsenille ja yhteistyölle valtuustoryhmien vetäjien kanssa. Ja jokaisen valtuustoon tuodun päätösasian taakse on täytynyt löytyä enemmistö eli vähintään 26 valtuutettua – he ovat olleet viime kädessä päättäjinä. Kunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen kuuluu sekin, että osalle kuntalaisista ja päättäjistä jotkin edellä mainituista asioista eivät ole ”saavutuksia” vaan epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Näitäkin näkökantoja ja mielipiteitä tulee ymmärtää.
Huhtikuun alussa kutsuin valtuustokollega Vuorisalon kanssa kansanedustaja Heikki Vestmanin Nurmijärvelle kertomaan ja keskustelemaan uudesta rakennuslaista. Asia on meilläkin erityisen ajankohtainen kuten myös elokuun alussa 2025 voimaan tuleva uusi Alueidenkäyttölaki. Toivottavasti saamme Heikin loppuvuonna kertomaan myös siitä.
Kevät meni luonnollisesti kuntavaalien merkeissä. Jostain syystä emme nähneet takavuosien reipashenkistä ja kuntalaisiakin kiinnostanutta vaalikevättä. Johtuiko sitten vaalien runsaudesta, paikallislehden näivettymisestä, uudesta sekavasta tuplavaalista tai hieman epäonnistuneesta Nurmijärven vaalitorikonseptista, mutta vaalit jäivät ns. kentällä varsin vaisuiksi. Aprikoin, että näinköhän vaalienkin osalta on tapahtumassa muutos ja tulevaisuuden vaalitorit käydään virtuaalimaailmassa – ei kasvokkain kuntalaisten ja ehdokkaiden kesken. Jos näin, niin ei välttämättä muutos parempaan.
Vaalirahoitusilmoitusten mukaan vaaleihin oltiin tällä kertaa valmiita satsaamaan entistä enemmän. Omat vaalikustannukset olivat hieman yli 2500 euroa, joka on selkeästi vähemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa. Tuolla panostuksella ei päästy näissä vaaleissa Nurmijärvellä edes 10-kärkeen. Yli 5000 euron vaalibudjetteja oli peräti neljällä ehdokaalla. Aiemmin tällaisia lukuja ei ole nähty – tosin osa oli ehdolla kuntavaalien lisäksi myös aluevaaleissa.
Vaikka kampanja tuntui vaisulta, niin tulos oli kokoomukselle Nurmijärvellä ja henkilökohtaisesti ennätyksellisen hyvä. Kokoomukselle +2 paikkaa eli 16 valtuutettua. Omalle numerolle ennätykselliset 471 ääntä: eniten kokoomuksen listalla ja Vanhasen jälkeen kakkossija koko kunnassa.
Olin kolmatta kertaa mukana vetämässä vaalien jälkeisiä luottamuspaikkaneuvotteluja. Liki 130 luottamuspaikkaa saatiin jaettua puolueiden kesken hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovussa reilusti alle kahdessa tunnissa. Tuollainen saavutus ei tule sattumalta. Kun ennen neuvotteluja sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin ja vaalituloksen kunnioittamiseen, niin ratkaisut saadaan nopeastikin. Myös pienet puolueet tulee huomioida – jyrääminen ei ole hyväksi.
Huhtikuun valtuuston kokouksessa hyväksyttiin Kirkonkylän kehittämissuunnitelma. Kiittelin sitä, että visioidaan ja osallistetaan. Totesin, että kuitenkin vasta asemakaavoitusvaiheessa nähdään kuinka ohjaava ja linjaava suunnitelmasta tulee. Kiinnitin huomiota siihen, että alue kaavoitetaan useassa osassa – ikään kuin korttelikaavoina, joten myös kokonaisuutta tulee tarkastella. Toin julki skeptisyyteni suunnitelman keskeiseen ajatukseen siitä, että keskustan pysäköinti ratkaistaisiin neljällä pysäköintitalolla. Tässä kuten kaikissa muissakin vastaavissa suunnitelmissa on kauniita kuvia ja ikuinen kesä. Iloiset ihmiset käyskentelevät havainnekuvissa paratiisimaisissa olosuhteissa vehreällä ja aurinkoisella keskustorilla. Totuus on se, että Suomessa on 8 kuukautta pimeää, vettä, räntää ja loskaa.
Toukokuun valtuusto hyväksyi vuoden 2024 tilinpäätöksen. Tilikauden ylijäämä oli noin 2,3 milj.euroa. Rajamäen Uimahalli Oy:n 12 milj.euron pääomalaina päätettiin konvertoida pääomasijoitukseksi Rajamäen Uimahalli Oy:n SVOP -rahastoon. Esitys konvertoinnista herätti jonkinlaista keskustelua ja kirjoittelua etukäteen. Faktat tuntuivat olevan valitettavasti välillä hukassa. Kerrottiin mm. että uimahallipäätöstä 2010 -luvulla tehtäessä kävijämäärän nousu oltaisiin arvioitu pahasti yläkanttiin ja taloudelliset laskelmat olisivat pettäneet osin sen vuoksi. Pengoin taas kerran vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani, jotta itsellänikin olisi täysi ymmärrys uimahallilaajennuksen muinaisesta päätöksenteosta. Tiivistettynä: Uimahalliyhtiön ei aikoinaan ajateltu lyhentävän toimintatuotoilla lainkaan tuota 12 miljoonan euron lainaa, vaan senkin osalta edellytettiin kunnan rahoitustukea. Kävijämääriä ei aikoinaan yliarvioitu, vaan päinvastoin toteutuneet kävijämäärät ovat ylittäneet merkittävästi arviot. Koko kirjoitus täällä: https://artohagg.fi/2025/05/10/uimahallin-paaomalainan-taustoja/
Nurmijärven uusi kunnanvaltuusto kokoontui ensi kertaa 2.6.2025. Mukana oli 22 uutta tai paluun tehnyttä valtuutettua eli kokoonpano uudistui yli 40 prosenttisesti. Puolueiden sisällä luottamuspaikkaneuvottelut oltiin viety läpi vaihtelevalla tavalla. Joistakin paikoista äänestettiin poikkeuksellisesti vielä valtuustosalissa. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Keskustan Riikka Raekannas ja varapuheenjohtajiksi Henriina Rantala (KOK) ja Maria Luoma (SDP). Kunnanhallituksen osalta päädyttiin äänestämään kuten myös kunnanhallituksen puheenjohtajasta. Tulin valituksi kh:n puheenjohtajaksi toimikaudelle 1.6.2025-31.5.2027 äänin 34-15-2tyhjää.
Hyvinhän siinä kävi. Kokoomukselle erinomainen tulos kuntavaaleissa Nurmijärvellä: ennätyksellinen 29.5 % kannatus, kaksi lisäpaikkaa kunnanvaltuustoon ja suurimman puolueen aseman säilyttäminen. Keskusta punnersi näissäkin kuntavaaleissa toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja sai yhden lisäpaikan. Kokoomuksen ja Keskustan eroksi tuli 774 ääntä eli kokoomus repi yli sadan äänen verran lisää kaulaa viime vaaleihin verrattuna. Keskustan vertailuluvussahan on mukana RKP:stä tulleet vaaliliiton äänet. Eniten valtuutettuja (+3) lisäsi SDP, joka nousi kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. SDP:n ääniharava oli odotetusti eduskuntavaaleissakin esillä ollut Maria Luoma. Vihreät säilytti viisi valtuustopaikkaansa, eikä heidänkään ykkösnimi yllättänyt – Leni Niinimäki. Perussuomalaisten pudotus oli raju: edellisiin vaaleihin verrattuna katosi seitsemän valtuustopaikkaa ja jäljelle jäi vain neljä. Vasemmisto sai toisen paikan valtuustoon ja KD säilytti ainokaisensa.
Uusia valtuutettuja valittiin 22 eli yli 40% kunnanvaltuustosta vaihtui. Uusien valtuutettujen perehdyttäminen on syytä tehdä hyvin ja huolellisesti, jotta uusi valtuusto pääsee mahdollisimman joustavasti tehokkaaseen toimintaan. Kunta näyttääkin tähän reagoineen. Viime vaaleissa läpimenneistä valtuutetuista peräti kuusi nyt ehdolla ollutta jäi valtuuston ulkopuolelle.
Itselläni oli kuntavaalien paras tulos koskaan ja selkeä ykköspaikka kokoomuksen listalla 471 äänellä. Se oli kaikista ehdokkaista toiseksi suurin äänimäärä – valtioneuvos Vanhasen jälkeen. Erityinen ilon ja tyytyväisyyden aihe oli se, että sain ääniä tasaisesti ympäri kuntaa. Kirkonkylästä 124 ääntä, Klaukkalasta 105 ääntä, Rajamäeltä 156 ääntä ja muiltakin äänestysalueilta 86 ääntä. Sain oman asuintaajamani ulkopuolelta yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin kotitaajamani äänestysalueilta. Hienoa nähdä, että kuntalaiset noteerasivat näissäkin vaaleissa pitkäjänteisen työn koko kunnan eduksi. Tällainen tulos ei tule sattumalta. Kyläpoliitikoksi minua ei tällä tuloksella voi tituleerata, mutta aivan mainiosti kylien poliitikoksi – yli prosentin kannatus jokaisella äänestysalueella. Kesäkuussa alkaa viides valtuustokausi. Kiitokset kaikille kannatuksensa antaneille.
Erityisen hienoa oli, että neljä alle 30 vuotiasta ehdokasta valittiin Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Kokoomuksen kannalta tilanne näyttää tulevaisuutta ajatellen erityisen lupaavalta, koska noista neljästä peräti kolme oli kokoomuksen listalta. Eurovaaleissakin ehdolla ollut Henriina Rantala meni läpi komealla 430 äänellä, joka oli kokoomuksen listalla toiseksi suurin äänimäärä. Myös 18-vuotiaat Benjami Kinnunen ja Tino Uusi-Heikkilä ovat uusia kokoomusvaltuutettuja.
En ollut aluevaaleissa ehdolla, joten jätän niiden vaalien raportoinnin muille tahoille. Oma vaikuttamiseni hyvinvointialueella päättyy toukokuun lopulla yhden Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokouksen jälkeen.
Loppukaneettina täytyy todeta asia, jonka olen aiemminkin nostanut esille. Paikallislehden merkitys on Nurmijärvellä pudonnut dramaattisesti viime vuosina. Kun aiemmin kunnanvaltuuston kokouksessa saattoi seurata paikan päällä useita eri paikallislehtien toimittajia, niin näky on todella harvinainen nykyisin. Kunnon toimituksellista raportointia valtuuston kokouksista näkyy lehdessä valitettavan vähän. Viime vuoden puolella tilanne näytti pitkästä aikaa paremmalta, kun Nurmijärven Uutisten Lauri Jaakkola antoi aktiivisella toiminnallaan ja hyvillä jutuillaan lupauksia paremmasta. Lehden siirtyminen juuri vaalien alla vain kerran viikossa ilmestyväksi, tuntui jonkinlaiselta kuoliniskulta ja vaikutti varmasti myös vaaleja latistavasti Nurmijärvellä. Naapurialueiden paikallislehdissä oli runsaasti vaaleihin liittyviä artikkeleita ja paljon ehdokkaiden vaalikynäkirjoituksia. Niihin verrattuna Nurmijärvellä meno oli paikallislehden osalta melkeinpä aneemista. Kaiken kruunasi se, että paikallislehden vaalituloksen uutisointi julkaistiin printtilehdessä noin puolen sivun artikkelina vasta puolitoista viikkoa vaalien jälkeen ja siinäkin oli vielä tarkistamattomat alustavat äänimäärät. Toivon todella, että tässä asiassa palattaisiin ns. vanhoihin hyviin aikoihin. Ilman laadukasta paikallislehteä Nurmijärveltä on vaikea ponnistaa aluetason saati valtakunnallisiin vaaleihin. Tämä harmittaa erityisesti nyt, kun meillä on keskuudessamme useita lupaavia nuoria luottamushenkilöitä.
On viidensien kuntavaalieni aattopäivä. Ensimmäiset pidettiin lokakuussa 2008 ja tulin valituksi ensikertalaisena valtuustoon 123 äänellä. Itse asiassa tuolloin järjestettiin kunnallisvaalit – ei kuntavaalit kuten nykyisin.
Nykyisessä kunnanvaltuustossa istuu tuolloin vuonna 2008 valituista valtuutetuista Keskustasta Matti Vanhanen, Virpi Korhonen ja Kallepekka Toivonen sekä tuolloin Keskustan listoilta valittu ja PS:n kautta kokoomukseen tullut Maiju Tapiolinna. SDP:ltä vuoden 2008 rosterista ovat jäljellä Aulikki Markkanen ja Harri Lepolahti. Vasemmistosta Hannu Toikkanen. Perussuomalaisten valtuutetut ovat vaihtuneet kokonaan. Vuonna 2008 PS:llä oli vain kolme valtuutettua ja puolue on sen jälkeen kerran jakaantunutkin, kun Siniset perustettiin. Samoin Kristillisten (KD) valtuutettu on vaihtunut. Vihreiden nykyinen valtuutettu Maritta Kopsala valittiin valtuustoon jo vuonna 2008. Kokoomuksesta vuoden 2008 vaaleissa valituista on edelleen kunnanvaltuutettuina lisäkseni vain Petri Vaulamo ja Virpi Räty. Väki on vaihtunut ja sunnuntain vaalien jälkeen lista lyhenee entisestään jo sen vuoksi, että näissä vaaleissa osa istuvista valtuutetuista ei ole enää ehdolla. Demokratia toimii ja valtuutetut vaihtuvat. Uusia kuntapäättäjiä tulee mukaan jokaisessa vaalissa ja toisaalta myös kokemusta säilyy vanhojen valtuutettujen kautta.
Edellisiä kuntavaaleja varjosti koronarajoitukset – tuolloinhan kokouksetkin pidettiin pääosin etänä. Perinteistä vaalihurmosta ei taidettu vuonna 2021 kokea – kuten ei tänäkään keväänä. Johtuneeko nyt sitten vaalien runsaudesta, uudesta sekavasta tuplavaalista tai hieman epäonnistuneesta Nurmijärven vaalitorikonseptista, mutta takavuosien reipashenkisetä ja kuntalaisiakin kiinnostanutta vaalikevättä ei nähty. Voihan olla, että tämänkin osalta on tapahtumassa muutos ja tulevaisuuden vaalitorit käydään virtuaalimaailmassa – ei kasvokkain kuntalaisten ja ehdokkaiden kesken. Jos näin, niin ei välttämättä muutos parempaan.
Aluevaalien ja kuntavaalien pitäminen yhtä aikaa ei ole saanut varauksetonta hyväksyntää. Päinvastoin olen aistinut hieman enemmän kritiikkiä kuin myönteistä palautetta. Järjestely koetaan osin sekavaksi. Toisaalta samanaikaiset vaalit laittavat pohtimaan sitä, kuinka järkevää on valita samoja henkilöitä kahdelle eri hallinnon tasolle – sekä hyvinvointialueelle että kuntaan. Onko yhdellä henkilöllä sellaista tietotaitoa ja osaamista, jolla on käyttöä ja arvoa molemmissa vai ehkä vain toisella päätöksentekotasolla? Onko henkilöllä aikaa ja energiaa toimia molemmilla päätöksentekotasoilla? Onko yleensäkään hyvä, että luottamustoimet keskitetään yksille ja samoille henkilöille?
Molemmissa vaaleissa ehdolla olevien joukosta löytyy varmasti useita henkilöitä, joiden osalta voi vastata myöntävästi edellä esitettyihin kysymyksiin. Näin ainakin valtuustotasolla – onko toimiminen hallitustasolla tarkoituksenmukaista ja järkevää samaan aikaan sekä hyvinvointialueella että kunnassa onkin mielestäni ison harkinnan paikka. Useiden kuntalaisten kanssa keskusteltuani tein havainnon, että moni oli tehnyt jo etukäteen päätöksen äänestää vaaleissa kahta eri henkilöä tai jopa jättää toinen vaali väliin. Syntyi ajatus, että olisiko mielekästä tuoda esille parina kahta ehdokasta – toinen ehdolla vain aluevaaleissa ja toinen kuntavaaleissa. Totesimme ex-kunnanjohtaja Kimmo Behmin kanssa että voisimme hyvinkin esiintyä tällaisena ehdokasparina, joilla on vieläpä aika lailla samanlainen profiili. Molemmat ovat varttuneita ja oman alansa kokeneita ehdokkaita.
Vaalipäivänä 13.4. voi hajauttaa äänensä kahdessa vaalissa kahdelle ehdokkaalle. Esimerkiksi aluevaalissa Kimmolle 2007 ja kuntavaalissa Artolle 77.
Rapsakka pikku pakkanen, navakka tuuli, hienoinen lumisade ja edellisenä iltana saatu tieto vaalitorin sijaintipaikasta. Näistä asetelmista lähdettiin puolueiden yhteiselle vaalitorille – tällä kertaa Rajamäellä. Tapahtumapaikkaa oltiin viime hetkillä jouduttu ns. säätämään, kun alkuperäinen mesta oli liian lähellä ennakkoäänestyspaikkaa. Kirjaston kulmilta löytyi kuitenkin alue, jonne telttakylä lauantaina nousi.
Näiden kuntavaalien aiempien vaalitorien tapaan minkäänlaista yleisöryntäystä ei tapahtunut. Kun säätila oli edellä kuvatunlainen ja tapahtuman markkinointikin jäi olemattomaksi, niin kävijöitä oli varsin vähän. Paikallaolijat olivat lähinnä ehdokkaita ja puolueaktiiveja. Tietysti positiivista, että edes he/me olimme liikkeellä. Huolestua pitäisi toden teolla, jos edes ehdokkaat eivät olisi kiinnostuneita kuntavaaleista.
Nytkin pidettiin vaalipaneeli, jossa ääneen pääsi jokaisen paikalle tulleen puolueen ehdokas. Olin kokoomuksen edustajana kuntavaalipaneelissa. Tässä joitain muistiinmerkintöjä vaalipaneellista, joka muutoin taitaisi jäädä muutaman paikallaolijan muistoihin. Nykyäänhän paikallismedia ei näistä tapahtumista raportoi. Kuntapaneelin kysymykset olivat tulleet Vasemmistoliitolta ja Vihreiltä ja paneelin veti Vihreiden Sami Virtanen. Osallistujina olivat lisäkseni SDP:n Arja Ripatti, PS:n Niko Immonen, Vihreiden Ville Virolainen, Vasemmistolliiton Anne Koskela, Keskustan Mirja-Liisa Tofferi, KD:n Markus And ja RKP:n Johan Sundholm.
Kuulusteltavat.
Aluksi kysyttiin panelistien mielipidettä kunnan omistamien kiinteistöjen kaupoista tähän mennessä ja mitä tulisi mahdollisesti vielä laittaa myyntiin. Märkiö suljettiin pois keskustelusta. Osa panelisteista oli tyytyväisiä tarpeettomien kiinteistöjen toteutuneisiin myynteihin, osa ei ollut varma tuleeko näistä säästöjä lainkaan. Omassa puheenvuorossani totesin, että avoimet julkiset huutokaupat, jotka soveltuvat pienehköihin yksinkertaisiin kohteisiin ovat onnistuneet hyvin. On saatu markkinahinta ja varsin hyvä sellainen. Muista kaupoista totesin, että kunnan tulee antaa totuudenmukaiset tiedot kiinteistöjen kunnosta ja korjaustarpeesta (ns. PTS:t), mutta ei ole myyjän tehtävä määrittää, miten se vaikuttaa myynti- tai pyyntihintaan. Ja jos kunta jää vuokralle myytyyn kiinteistöön, niin ainakaan korjausvelkaa ei tule sisällyttää oma-aloitteisesti vuokrahintaan. Ylimääräisenä kommenttina lisäsin sen, että kunnan kiinteistöt on ”salkutettu” eli määritetty, mitkä ovat strategisesti tärkeitä, mitkä kehitettäviä ja mistä on jonkin ajan kuluessa järkevää luopua – ja tuota listaa on syytä säännöllisesti päivitettävä. Kun näin jälkikäteen miettii noiden huutokauppojen toteutuneita myyntihintoja, niin ne ovat kyllä tainneet järkiään mennä yli arviohintojen. Tuonkin vuoksi myyjän ei kannata ”hirttäytyä” hinta-arvioihin, vaan antaa ostajan tehdä päätökset omien kriteeriensä mukaisesti.
Toisena kysyttiin, miten valtuutettuna tukisit kunnan yhdistysten ja seurojen tekemää työtä? Luonnollisesti kaikki panelistit kokivat tuen tärkeäksi. PS:n Immonen heitti ilmaan jo aiemmin somessakin esitetyn idean vuosittaisesta liikunta/urheilugaalasta, joita on pidetty ainakin Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. En tuota ajatusta lähtenyt haastamaan, mutta tykönäni olen miettinyt jo aiemmin, että gaalojen ja juhlien sijaan näen järkevämmäksi satsata nekin eurot suoraan tukeen urheilijoille. Vastauksessani totesin, että kunnassa olevan toimiva tukijärjestelmä, johon kuuluu tilojen tarjoaminen, sponsorointi, vuokratuki ja erikseen sen, että seurojen alle 18-vuotiailta liikuntapaikoista ei peritä vuokraa lainkaan. Totesin, että viime vuosina tukia on vähennetty – aivan kuten kaikkia muitakin kunnan menoja, mutta näen sen suhteen pohjan jo saavutetun. Totesin myös, että kun kunnan talous laitetaan yhdessä kuntoon, niin se näkyy myös yhdistysten ja seurojen tukemisessa.
Seuraava aihe koski kouluja ja varhaiskasvatusta. Kysymys kuului: Tulisiko Nurmijärvellä lisätä tuntikehystä mm. jakotunteja paremmin mahdollistaen? Kuntapäättäjissä on tällä hetkellä useita opetusalan asiantuntijoita ja niin oli myös panelissamme, joten kuulimme useita hyviä puheenvuoroja. Kun omat vahvuuteni ja ammattiosaaminen ovat enemmänkin maankäytön, rakentamisen ja yrittämisen puolella, niin keskustelen ydinosaamiseni ulkopuolisista asioista mielelläni oman ryhmäni asiantuntijoiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvistä asioista rikosylikomisario (evp) Juhani Vuorisalon ja opetus- ja kasvatusasioista esim. aluerehtori Janne Taipaleen kanssa. Kaikkea ei voi itse hallita – ainakaan syvällisesti ja ammattimaisesti. Näistä keskusteluista sitten luon oman kuvani ja mielipiteeni. Omassa vastauksessani toin esille sen, että valtiovalta on antanut lisärahoitusta perusopetuksen tuntimäärän kasvattamiseen, mutta näitä euroja ei ole ns. korvamerkitty, vaan ne menevät kunnan kassaan muiden eurojen sekaan. Totesin, että meidän kuntapäättäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että rahoitus käytetään siihen tarkoitukseen, mihin se on osoitettu – ja osan rahoituksesta voisi hyvinkin kohdentaa mahdollistamaan jakotunteja. Muistelin myös menneitä aikoja, jolloin budjettivaltuustossa valtuutetut oma-aloitteisesti korottivat tuntikehystä. Totesin, että nykytilanteessa on vaikea ajatella, että näin tehtäisiin, mutta soisi käytettävän saatu rahoitus siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.
Tässä vaiheessa kylmä alkoi jo hiipiä luihin ja ytimiin, mutta etenimme seuraavaan kysymykseen: Jos tulet valituksi, mitä konkreettisia toimia tekisit Sääksin suojelun eteen? Muissa puheenvuoroissa mainittiin mm. juoksutukset Sääksiin ja SDP:n Ripatti nosti esille pohjaveden oton merkityksen Sääksin tilaan. Keskustan Tofferi toi esille huolen mm. ranta-alueiden hakkuista. Ps:n Immonen totesi hanhien määrän olevan ongelmallinen. Kerroin, että olin käynyt rämpimässä ja katselmoimassa Vihtilammista laskevaa ojaa paikan päällä jo yli kymmenen vuotta sitten ja sen ongelmallisuuden olevan nykyisin tiedossa ja hallinnassa. Kerroin, että enemmänkin olen huolissani siitä, että kunta markkinoi varsin tehokkaasti Sääksiä, jolloin siitä on tulossa etenkin kesäisin jonkinlainen massaturismikohde. Tämän aiheuttama kuormitus itseäni mietityttää. Totesin, että vesistön tilaa tulee jatkossakin seurata ja pohjavedenottoa ei tule ainakaan lisätä. Pohdiskelin myös sitä, että saataisiinko koko Sääksin alueen kaavoituksella aikaiseksi jotain ympäristön kannalta myönteistä. Kaavoituksellahan voidaan myös tehokkaasti suojella erityisen arvokkaita luontoarvoja. Kaavoitus ei lähtökohtaisesti tarkoita jotain negatiivista ympäristölle. Loppukaneettina pohdiskelin, että ympäristöasiat yleensäkin tuntuvat etääntyneen kunnasta, kun meillä ei ole enää omaa ympäristölautakuntaa. Lisäkommenttina muistutin siitä, että iso osa Sääksiä ja sen ranta-alueita kuuluu Hyvinkään kaupunkiin. Yhteistyö Hyvinkään kanssa on tärkeää jatkossa.
Viimeinen kysymys koski Keski-Uudenmaan Pridea. Tänä vuonna olisi ollut Nurmijärven vuoro järjestää Pride-juhla, mutta kunta ei sitä järjestä. Panelisteilta kysyttiin, että miksi on mielestäsi oikein tai väärin, että Nurmijärven kunta on vain nimellä mukana Keski-Uudenmaan Pridessa, mutta ei järjestä omaa tapahtumaa? Kannanottoja tuli laidasta laitaan. Ainakaan Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajien taholta ei löytynyt kunnan päätökselle ymmärrystä. Kannat olivat lähinnä sellaiset, että kunnan linjaus on häpeällinen tai järkyttävä. Ymmärrystä ja hyväksyntää ilmaisivat ainakin Keskustan, KD:n ja PS:n panelistit. Oman puheenvuoroni aluksi totesin, että kyseessä on ilmeisesti viranhaltijalinjaus- tai päätös ja oletan sen takana olevan kunnanvaltuuston aiempi selkeä päätös siitä, että kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä, mutta ei juhlista tapahtumia ja kampanjoita ulkopuolisten liikkeiden tunnuksilla ja lipuilla. Totesin, että osa kuntalaisista kokee Priden myös poliittisena liikkeenä ja että Helsinki Priden taannoinen päätös sulkea joitain puolueita yhteistyönsä ulkopuolelle varmasti vahvisti näitä näkemyksiä. Totesin, että kun asiassa on jyrkkiä mielipide-eroja jo tässä paneelissakin, niin on järkevää, että kunta ei omilla toimenpiteillään ryhdy vastakkainasettelua kärjistämään. Kerroin mielipiteenäni, että jokainen järjestö ja liike voi vapaasti juhlia Nurmijärvellä, kunhan toimii lakien mukaisesti, mutta kunnan tehtävänä ei ole toimia järjestäjänä.
Jotakin jäi kertomattakin paneelin viimeisestä aiheesta. Henkilökohtaisesti minua on eräissä liikkeissä ja järjestöissä arveluttanut se, että ne esiintyvät sinänsä kannatettavien ja humaanienkin ajatusten ikään kuin ainoina ja oikeina puolestapuhujina. Kiihko, jolla liikkeet ajavat tärkeiksi katsomiaan asioita aiheuttavat ainakin minussa nopeasti torjuntareaktion – ei itse ajatuksia vaan nimenomaan näitä liikkeitä kohtaan. Tulee väkisinkin mieleen asetelma: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et marssi jossakin kulkueessa tai ota viiriä, lippua, rintamerkkiä tai kaulanauhaa kantaaksesi – ikään kuin vastustaisit jotain mielipidettä tai ajatusta. Oletan, että en ole ainoa, joka kannattaa kaikkia länsimaisen ja suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja yhdenvertaisuutta, vapautta, tasa-arvoa – mutta ei halua aktiivisesti niistä pitää ääntä tai juhlia. Vapaus tehdä sellainen linjaus on aivan yhtä suuri kuin se, että jokaisella on oikeus ottaa maanpuolustusjärjestön rintamerkki tai sateenkaarinauha hihaansa.
Muistutanpa myös siitä, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa – joskus ei edes hopeaa. Menneinä vuosikymmeninä Suomessakin vaikuttaneet Suomen Rauhanpuolustajat ja Maailman Rauhanneuvosto julistivat toimivansa meille kaikille kansalaisille, äideille, isille, vanhoille, nuorille jne ehdottomasti kannatettavaa, humaania ja järkevää ajatusta siitä, että ihmisten tulisi elää keskenään sulassa sovussa, eikä sotia toistensa kanssa. Vain jokin poikkeusyksilö voi ajatella yleisesti, että ennemmin sota kuin rauha. Voisi siis otaksua, että myös nuo edellä mainitut rauhanjärjestöt olisivat olleet nimensä mukaisesti vain rauhan asialla – nehän olivat nimenomaan rauhanliikkeitä. Kyseiset liikkeet tempaisivat ylevien aaatteidensa kera mukaan joukoittain suomalaisia. Erityisesti edistykselliset kulttuuri- ja taidepiirit olivat näiden järjestöjen ja niiden kampanjoiden lipunkantajina. Näiden liikkeiden vastustajia luonnehdittiin lähinnä taantumuksellisiksi – ja rauhanaatteen vastustajistiksi. Sittemminhän on tavan tallaajallekin käynyt selväksi, että kyseiset yhdistykset ja 70-80 -lukujen rauhanliike oli kommunistisen Neuvostoliiton rahoittama ja masinoima operaatio. Kansanedustaja Ben Zyskowicz kuvailee hyvin tuota ajankuvaa ja tuntojaan tuoreessa Vesa Vareksen kirjassa ”Nuori Ben Zyskowicz”. Suosittelen. Paljastuuko nykyisten kansainvälisten järjestöjen ja liikkeiden taustalla tulevaisuudessa jotain vastaavaa – se jää nähtäväksi.
Toivotaan, että viimeiselle vaalitorille Klaukkalaan vaalipäivän aattona viikon päästä löytävät paikalle myös äänestäjät. Ja että sää suosii…
Huomasin valtuustokamraatti Juhani Vuorisalon kanssa, että uusmaalainen kansanedustaja Heikki Vestman (KOK) on pitänyt useita keskustelutilaisuuksia koskien uutta rakentamislakia. Kysyimme Heikiltä, sopisiko hänelle tulla käymään Nurmijärvellä samoissa merkeissä. Sopi, joten keskiviikkoiltana 2.4.2025 pidimme tällaisen pienimuotoisen tapahtuman Pirjon Pakarissa Kirkonkylällä. Kuulijat olivat tyytyväisiä Vestmanin selkeään, ytimekkääseen ja asiantuntevaan esitykseen. Keskustelua, näkemyksiä, hyviä kysymyksiä ja myös vastauksia kuultiin. Toivotettiin Heikki tervetulleeksi vast’edeskin Nurmijärvelle.
Saimme kuulla uuden lain tuomista keskeisistä muutoksista aiempaan lainsäädäntöön verrattuna. Lakihan tuli voimaan Marinin hallituksen aikana, mutta Orpon hallitus teki siihen ns. korjaussarjan, jonka keskeisenä tavoitteena oli luvituksen joustavoittaminen ja byrokratian vähentäminen.
Suurinta huomiota on merdiassa saanut ilmeisesti se, että alle 30 m2:n piharakennuksen tai pihasaunan voi rakentaa ilman lupaa. Tarkkaan ottaen laissa on kahdeksan luvanvaraiseksi määritettyä rakennustoimenpidettä:
asuinrakennus tai vapaa-ajan asuinrakennus
vähintään 30 m2:n tai 120 m3:n rakennus, joka ei ole asuin- tai vapaa-ajanrakennus
vähintään 50 m2:n katos
yleisörakennelma, jota voi käyttää yhtä aikaa vähintään viisi luonnollista henkilöä
vähintään 30 metriä korkea masto tai piippu
vähintään 2 m2:n suuruinen valaistu mainoslaite
energiakaivo
erityistä toimintaa varten rakennettava alue, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle
Muiden rakennustoimenpiteiden osalta kunta voi rakennusjärjestyksessä määrittää kunnan lupakäytännöt. Rakennusjärjestyksen sisältö ja määräykset ovatkin varsin tärkeät ja niiden muotoiluun tulee kunnan luottamuselimissä paneutua tarkasti. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea rakennuspaikkaa ja muita alueita, rakennuksen kokoa ja sen sijoittamista, rakennuksen sopeuttamista ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia ja aitoja sekä muita rakennusta pienempiä rakennuskohteita, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä, sekä muita näihin rinnastettavia paikallisia rakentamista koskevia seikkoja. Vaikka jokin rakentaminen ei jatkossa tarvitsisi lupaa, niin näidenkin osalta tulee rakentajan noudattaa rakentamis- ja kaavamääräysten säännöksiä. Rakennusjärjestystä ja mm. palomääräyksiä pitää siis näissä pienissäkin hankkeissa noudattaa. Uudistus ei tarkoita, että valtakunnassa saa kukin rakentaa miten lystää. Kaikki rakennukset kuluttavat myös tontin rakennusoikeutta eli rakentamiseen pitää olla rakennuspaikalla käyttämätöntä rakennusoikeutta.
Kokonaisuudessa rakentamisen lupajärjestelmästä tulee yksinkertaisempi: aiemmat rakennusluvan, toimenpideluvan ja toimenpideilmoituksen korvaa yksi ainoa lupamuoto – rakentamislupa. Pienille rakennushankkeille uusi rakentamislaki määrittelee kolmen kuukauden käsittelytakuun – laskettuna siitä, kun rakennuslupahakemuksen sisältö täyttää sille asetetut vaatimukset – puutteellisia hakemuksia ei luonnollisestikaan aikaraja koske. Tämä käsittelytakuu astuu voimaan vuoden 2026 alussa.
Nurmijärvellä päätimme marraskuussa kunnanhallituksessa rakennusjärjestyksen uudistamisen vireilletulosta ja odotamme nyt luonnosta kunnan uudeksi rakennusjärjestykseksi. Alkuperäisen aikataulun mukaan luonnoksen piti tulla lautakunta- ja kunnanhallituskäsittelyyn keväällä 2025 ja voimaan vuoden 2026 puolella. Keskustelussa nousi esille kysymys siitä, onko asia laitettava vireille uudestaan vuoden 2026 puolella, jos kunnassa halutaan varmistua siitä, että asiassa noudatetaan uusia 1.1.2025 voimaan astuneita lakimuutoksia – ei viime vuoden marraskuussa voimassa ollutta lakia. Tähän kysymykseen varmasti palataan vielä.
Nurmijärvellä on viime vuosina määrätietoisesti edistetty ja helpotettu ns. haja-asutusalueen rakentamista. Tähän asti voimassa ovat kuitenkin olleet aiemmat säännökset ja aiemmat oikeuskäytännöt. Uusi korjaussarjalla paranneltu rakentamislaki antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet edistää tavoitteitamme, joilla on varsin laaja ellei jopa yksimielinen kannatus nykyisten kuntapäättäjien keskuudessa. Toki on muistettava sekin, että vaalien jälkeen osa päättäjistä vaihtuu ja uusilla päättäjillä voi olla erilaisia näkemyksiä.
Maankäytön ja kaavoituksen osalta Metsäkylän osayleiskaavan tilanne on edelleen avoin. ELY-keskus antoi kaavaluonnoksesta varsin kriittisen lausunnon, jota kunnassa ei vielä ole päästy käsittelemään. Tämän asian käsittely jäänee uusille luottanmuselimille. Nähtäväksi jää myös se, miten uusi rakentamislaki tulee vaikuttamaan asiaan ja kyseisen yleiskaavan lopulliseen sisältöön.
Toinen vielä keskeneräinen asia on Maankäytön tavoiteohjelma eli MATA, jonka ensimmäisen version Nurmijärven kunnanhallituksessa hyväksyimme kesällä 2020. Kyse oli viranhaltijoiden alkuun saattamasta ja luottamushenkilöiden hyväksymästä prosessista, jolla korvattiin aiemmin vuosittain laadittu MATO eli maankäytön toteutusohjelma. MATA korvasi myös vuonna 2011 hyväksytyn mutta jo vanhentuneen Maankäytön kehityskuvan 2040. MATAa on siis kehitetty jo kahdella valtuustokaudella ja työtä jatketaan vielä vaalien jälkeen seuraavallakin.
Juhani Vuorisalo, Heikki Vestman ja Arto Hägg sekä kaksi erilaista hiustyyliä.
Kunnanvaltuutetun luottamustehtävässä ei välttämättä pysty vaalikauden saati kalenterivuoden jälkeen nimeämään erityisiä henkilökohtaisia saavutuksia tai yksittäisiä onnistumisia. Valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden saavutukset ovatkin pääosin päätöksentekoon osallistumista ja yhteistyötä muiden luottamushenkilöiden kanssa. Myös muiden luottamushenkilöiden hyvien ehdotusten kannattaminen on arvokasta ja vaikuttavaa.
Jokaisella luottamushenkilöllä on kuitenkin omat huippuhetkensä tai tekemiset, joita voi tuntea jonkinlaisiksi onnistumisiksi. Näin vaalien alla selailin vanhaa vaalikansiotani, kun etsin kunnan päätaajamien jakelualuekarttoja. Eteen kääntyi paperi, johon olin vuosia sitten listannut tuollaisia hetkiä omalta kohdaltani. En muista mihin tarkoitukseen tuollaista listaa olin väsännyt, mutta jatkoin sitä tuoreimpien muistikuvien ja tuntemusteni pohjalta. Tässä asioita, joita olen neljän valtuustokauden ja 17 vuoden aikana edistänyt ja välillä onnistumisen hetkiäkin kokenut Nurmijärvellä:
Monipuolisen tonttitarjonnan edistäminen. Toiminta sen puolesta, että Nurmijärvellä ei määritetä omakotitonteille minimikokoa, vaan mahdollistetaan kaiken kokoisten tonttien kaavoittaminen – isoja, pieniä ja kaikkea siltä väliltä.
Valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan markkinoinnista. Aloite poiki sittemmin Altian tehdasmuseon avaamisen ns. suurelle yleisölle. Museohan oli aiemmin avoinna vain ryhmille erillisjärjestelyillä. Tykkitornit ovat osa tehdasyhdyskunnan historiaa ja mainittu myös aloitteessa. Niiden kunnostustyöt alkavat tänä vuonna.
Valtuustoaloite, joka johti kunnanvaltuuston kokouksien videoimiseen ja live-lähetyksiin.
Esitys valtuustoaloitteiden saatepuheenvuorojen sallimisesta valtuuston kyselytunnilla. Tämä on nykyisin vallitseva käytäntö valtuuston työskentelyssä.
Aktiivinen osallistuminen kunnan palveluverkkotoimikunnan työhön vv. 2015-16.
Osallistuminen päätöksentekoon alle 20 oppilaan minikoulujen lakkauttamiseksi ja elinkelpoisten yksisarjaisten kyläkoulujen säilyttämiseksi.
Kunnan investointihankkeiden selvityksiä ja selvittelyjä. 2010-luvun puolivälissä paneuduin erityisesti Rajamäen uimahallin laajennusprojektiin ja Arkadian hallihankkeeseen.
Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana vv. 2012-17 tutustuin paikan päällä maastossa jokaiseen lautakunnan asialistalla olleeseen asemakaavahankkeeseen – yksittäisten tonttien kaavamuutoksista suuriin kaava-alueisiin. Samoin osallistuin asemakaavojen yleisötilaisuuksiin ja sidosryhmien järjestämiin tilaisuuksiin.
Jätekuljetuskilpailutuksen palauttaminen uudelleen valmisteluun. Kunnan ja kuntalaisten etujen huomioiminen paremmin ja laajemmin lopullisessa sopimuksessa.
Kaavoituksen kehittämisen työryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Työryhmän loppuraportti antoi alkutahdit haja-asutusalueiden rakentamisen edistämiselle, emätilatarkastelusta luopumiselle ja koko kunnan laajuisen suunnittelutarvealueen lakkauttamiselle.
Nurmijärven kestävä kasvu -ohjausryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Ohjausryhmällä oli vaativa ja osin epäkiitollinenkin tehtävä tehdä esitys käyttötalouden yhdeksän miljoonan euron vuotuisista kustannussäästöistä. Vaikka alkuperäistä euromääräistä tavoitetta ei täysin saavutettu, niin valtuustossa hyväksytyn ns. NUUKA-päätöksen vaikutukset kuntatalouteen näkyvät jo vuoden 2024 tilinpäätöksessä – ja pitkään tulevien vuosien tilinpäätöksissä.
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuus yli viisi vuotta vv. 2018-23. Oman ryhmän osoittama luottamus lämmitti aidosti mieltä. Ymmärtääkseni vedin noina vuosina myös valtuustoryhmien väliset palaverit jokseenkin sivistyneesti ja kunnialla.
Kuntavaalien 2017 ja 2021 jälkeiset luottamuspaikkaneuvottelut. Etenkin jälkimmäiset neuvottelut vietiin läpi nopeasti ja tehokkaasti varsin hyvässä yhteisymmärryksessä. Naapuripitäjässäkin ihasteltiin nurmijärveläistä tapaa hoitaa asia.
Ehkä listaa olisi voinut jatkaakin ja epäonnistumisiakin on varmasti vuosien varrelle osunut. Se on kuitenkin päivänselvää, että mitään edellä mainituista en voi laskea vain omiksi saavutuksikseni ja ottaa täysin omalle kontolleni. Erityisesti työryhmien osalta ansio ja onnistuminen jakautuu kaikille työryhmän jäsenille ja yhteistyölle valtuustoryhmien muiden vetäjien kanssa. Ja jokaisen valtuustoon tuodun päätösasian taakse on täytynyt löytyä enemmistö eli vähintään 26 valtuutettua – he ovat olleet viime kädessä päättäjinä. Kunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen kuuluu sekin, että osalle kuntalaisista ja päättäjistä jotkin edellä mainituista asioista eivät ole ”saavutuksia” vaan epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Näitäkin näkökantoja ja mielipiteitä tulee ymmärtää.
Osallistuin Nurmijärven kunnan järjestämään ”listapalaveriin”, jonka aiheena oli Kirkonkylän kehittäminen. Listapalaverihan on kunnan lanseerama ja omana työnä toteutettu, palkittu, video- ja podcastsarja, jossa perataan paikallispolitiikan ajankohtaisia ilmiöitä rennolla mutta asiantuntevalla otteella. Muina osallistujina olivat Jenni Viitanen (SDP) ja Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Mira Lappalainen. Palaverin veytäjänä toimi kunnanjohtaja Outi Mäkelä.
Oma nostoni keskusteluun oli ajatus siitä, että Nurmijärven Kirkonkylästä voidaan tehdä Uudenmaan hienoin taajama. Perustelin näkemystäni mm. sillä, että kunnalla aivan poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa Kirkonkylän kokonaisuuden kehittämiseen, kun samaan aikaan on avautumassa useita laajoja ja merkittäviä alueita kaavoitukseen ja suunnitteluun aivan Kirkonkylän ydinalueella:
Vanhan sähkölaitoksen alue
Lääketehtaan alue
Kunnanviraston kortteli
NYKin tontti
ja lisämahdollisuuksia tuo Kirkonkylän keskustan täydennysrakentamisen mahdollisuudet.
Jos tuo onnistutaan kaavoittamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan kokonaisuutena, niin lopputulos voi olla todella houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen. Osalle alueista kuten lääketehtaan alueelle voidaan toteuttaa pienimuotoista asuntoaluetta ja sähkölaitoksen tontille esim. townhouse-tyyppisiä rakennuksia. Kunnanviraston korttelin kehittämiseen sopisi asemakaava- tai ideakilpailu, jolla pystyttäisiin varmistamaan alueen toteuttamisen aikataulu ja kunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa alueen laatukriteereihin.
En ole rajun kasvun kannattaja, mutta keskustassa on tarvetta myös kerrostalorakentamiselle – jo pelkästään sen vuoksi, että väestörakenne ikääntyy. Kerrostaloille näen paikkana lähinnä ns. Krannilan kulman ja mahdollisesti juuri kunnanviraston korttelin.
Tämän kaiken toteuttamiseen menee jopa vuosikymmeniä, mutta kun kaavoitus ja aluesuunnittelu tehdään kokonaisuus huomioiden, niin lopputulos voi olla todella hyvä. Kirkonkylän keskustaa ei ole vielä pilattu. Meillä on mahdollisuus tehdä siitä todella hieno.
Koko keskustelu on nähtävissä ja kuultavissa kunnan web-sivuilla:
ARTO HÄGG 