Kaavoituksen kehittämisen työryhmä

This image has an empty alt attribute; its file name is kaavara.jpg

Nurmijärven kunnanhallitus nimitti keväällä 2019 työryhmän, jonka tavoitteiksi määritettiin strategian mukaisen maankäytön suunnittelun kehittäminen ja monipuolisten asumisvaihtoehtojen turvaaminen. Samoin työryhmän odotettiin keräävän ja tuovan ideoita maankäytön kehittämiseksi ja toimivan asian tiimoilta keskustelufoorumina. Luottamushenkilöille tarjottiin näin mahdollisuus olla jo aikaisessa vaiheessa mukana maankäytön toimintatapojen kehittämisessä.

Kunnanhallitus kirjasi työryhmässä käsiteltäväksi myös kyläalueiden kaavoitusta ja siihen liittyen rakentamismahdollisuuksien määrittämisperiaatteet, taajamien asuntotonttitarjonnan lisäämisen sekä maapolitiikan linjausten vaikutuksen kunnan tuloihin.

Sain kunnian toimia kesäkuussa 2019 työnsä aloittaneen työryhmän puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi nimitettiin Tarja Salonen ja lisäksi jäseniä yksi jokaisesta valtuustoryhmästä: Johannes Haapalainen (KD), Kimmo Kakko (SMP), Tiina Koivalo (VAS), Juha Peltonen (SDP), Joona Suomi (KOK), Kallepekka Toivonen (KESK) ja Sami Virtanen (VIHR). Perussuomalaisista kokouksiin osallistui alunperin varajäseneksi nimetty Jouni Maijala.

Alkuun 10 hengen työryhmä tuntui suurelta, mutta pariinkymmeneen kokoukseen osallistuttiin todella aktiivisesti. Työryhmän tehtävä koettiin tärkeäksi. Jälkikäteen arvioituna tehtävän laajuus oli melkoinen – etenkin, kun käsiteltävänä oli paljon keskustellut ja vaikeiksi tiedetyt asemakaava-alueiden ulkopuolisiin alueisiin (ns. haja-asutusalueet) liittyvät asiat.

Osa työryhmän jäsenistä oli pitkään ollut tekemisissä aihepiirin kanssa niin työelämässä kuin luottamustehtävissä. Kaikilla ei aivan samanlaista taustaa ollut, joten työryhmä kävi alkuun läpi nykykäytäntöjä ja lainsäädäntöä kunnan omien asiantuntijoiden kanssa. Tämä oli järkevä aloitus ja sillä luotiin hyvä pohja ryhmän työskentelylle, vaikka sille muutama kokous alusta uhrattiinkin.

Olen “urani” aikana vetänyt tuhansia kokouksia ja palavereita. Työpäivän päätteeksi vedettynä työryhmän kokoukset eivät varmasti olleet aivan helpoimmasta päästä. Jäsenillä oli hyvinkin tarkkoja ja detaljikkaita mielipiteitä keskeisistä asioista jo ennakkoon. Tässä osoittautui hyödyksi työryhmän suurehko jäsenmäärä. Keskustelu oli aktiivista ja monipuolista – erilaiset näkemykset tulivat huomioiduksi.

Odotetusti kuumimmat ja kimuranteimmat asiakokonaisuudet olivat haja-asutusalueiden rakentamismahdollisuudet, suunnittelutarveratkaisualueet ja emätilatarkastelut. Erityisesti suunnittelutarvealueiden juridiikan osalta työryhmä katsoi tarpeelliseksi kuulla myös ulkopuolisia asiantuntijoita eli emeritusprofessori Vesa Majamaata ja Ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Maija Nevaa. Silti loppuraportissaan työryhmä joutui toteamaan, että maankäyttö- ja rakennuslain tulkinta ei ole täysin yksiselitteistä käsiteltyjen asioiden osalta.

Työryhmä on nyt saanut työnsä ja loppuraportin valmiiksi ja se on kunnanhallituksen asialistalla maanantaina 22.3.2021.

Asemakaava-alueiden osalta työryhmä antoi väliraporttinsa jo vuosi sitten. Tuskin voidaan sanoa mitään viisasten kiveä löytyneen, mutta työryhmä nosti esille useita pienempiä ehdotuksia, joilla voidaan lisätä erityisesti pientalotonttitarjontaa taajamissa. Niin sanotun “tonttiprojektin” elvyttäminen on jo nyt tuonut asemakaavamuutoshankkeita vireille Kirkonkylässä. Kaavaprosessin ja päätöksenteon nopeuttaminen ja resurssien varaaminen on huomioitu myös raportissa.

Rakennusmahdollisuuksien lisääminen asemakaavan ulkopuolisille alueille sekä rakennuslupaprosessin keventäminen ja nopeuttaminen oli työryhmän selkeä tavoite ja tahtotila. Samalla tulisi varmistaa kuntalaisten tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu. Osayleiskaavoitus on edelleenkin keskeinen työväline rakentamisen ohjaamisessa haja-asutusalueella, mutta työryhmä esittää myös ns. kyläkaavoituksen hyödyntämistä kyläkeskuksissa. Tämä antaisi suoraan rakentamisoikeuden osayleiskaavan perusteella.

Työryhmä esittää luopumista koko kunnan kattavasta suunnittelutarvealueesta. Näin olleen suunnittelutarvealueiksi jäisivät vain sellaisiksi suoraan lain nojalla määräytyvät alueet ja kunnan erikseen osoittamat alueet. Jälkimmäisiä voisivat olla esimerkiksi päätaajamien mahdolliset laajenemisalueet ja uusien liikenneyhteyksien edellyttämät alueet.

Emätilatarkastelusta työryhmä esittää luovuttavan. Osayleiskaavojen rakentamismahdollisuuksien ja sijoituksen määrittämiseksi työryhmä esittää erityistä edullisuusvyöhykemallia.

Otaksun, että työryhmän aikaansaannos ja esitys tyydyttää lukuisia nykyjärjestelmän kriitikoita.

Maapolitiikan erilaisten linjausten vaikutusta kunnan tuloihin raportti käsittelee yleisellä tasolla. Maapolitiikan osalta todetaan se vanha totuus, että ns. omalle raakamaalle kaavoittaminen tuo tontteja myytäessä isommat luovutusvoitot verrattuna maankäyttösopimuksista saataviin tuottoihin. Nurmijärvellä on kuitenkin linjattu käytettäväksi kaikkia keinoja maanhankinnan toteuttamiseksi, eikä työryhmä lähtenyt tätä periaatetta kyseenalaistamaan. Kaikilla maanhankintakeinoilla on omat hyvät puolensa ja niitä tulee hyödyntää tarkoituksenmukaisesti – jotkut tuovat suuremmat luovutusvoitot, toiset tuovat tuloja ja kasvua nopeammin. Ehkä tonttien luovutusperiaatteiden osalta olisi voinut vielä käsitellä maapoliittisen ohjelmaan lisättäväksi ok-tonttien hintakilpailumenettely yhtenä tapana. Se jäi myöhempänä esitettäväksi.

Työryhmän loppuraportin ajatuksia ja esityksiä pääsevät luottamushenkilöt puntaroimaan kunnanhallituksen käsittelyn jälkeen. Esityksenä on, että kunnanhallitus merkitsee loppuraportin tiedoksi ja että sen pohjalta laaditaan toimenpideohjelma syksyyn 2021 mennessä. Toimenpideohjelma jää siis tulevan kunnanhallituksen päätettäväksi. Se on ymmärrettävää – moni työryhmän esittämä ajatus vaatii vielä työstämistä, vaikutusten arviointia ja mm. juridisten asioiden selvittämistä. Työryhmä keskittyi estottomasti ideoimaan ja tuomaan uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Seuraava vaihe on tehdä jalostaa nämä hyviksi päätösesityksiksi ja tehdä tarvittavat päätökset.

Omalta osaltani vielä kerran kiitokset koko työryhmälle – erityisesti varapj. Tarjalle, joka muutaman kerran tuurasi puheenjohtajaa ansiokkaasti. Samoin täytyy kiittää viranhaltijoita rakentavasta yhteistyöstä. Hekin työryhmän kokouksiin osallistuivat varsinaisen työajan jälkeen ja työstivät materiaalia kokousten välillä.

Loppuraportti löytyy kunnan web-sivuilta kunnanhallituksen ma 23.3.2021 asialistalta.

Yksityistiealoite

Lakitekstit ovat mitä mainiointa unilukemista. Luomi alkaa lupsahdella yleensä jo muutaman sivun jälkeen. Niinpä Matti Kasson ”Kiinteistökauppa ja omistaminen” oli yöpöydäll pitkään. Eräänä iltana pääsin sivulle 134 ja silmät eivät sulkeutuneet vaan rävähtivät auki. Luin pariin kertaan tekstin, jotta olin varma, että olin sen oikein ymmärtänyt.

”Yleiskaava-alueella kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon ja luovuttaa kaavan mukaiseksi yleiseksi liikenneväyläksi alueella oleva yksityistie tai maanomistajan tiealueeksi rakentamisen yhteydessä varaama alue (maankäyttö- ja rakennuslaki  92 §).”    

Oli hivuttauduttava vielä iltapuhteeksi vällyjen alta tarkistamaan, mitä MRL:n 92 § tarkalleen sisältää:

”92 §(562/2018). KUNNAN OIKEUS YKSITYISEN TIEN ALUEESEEN. Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3 §:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”

Yksityisteiden avustusjärjestelmän uudistusprosessin aikana tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut minkäänlaista mainintaa tai keskustelua. Päinvastoin oli todettu, että lunastaminen olisi kallis ja hankala – jopa mahdoton tehtävä.

Kun tiedossani oli, että esimerkiksi yksityistie Uotilan koulutie sijaitsee Perttulan osayleiskaavan alueella ja kyseisen tiekunnan järjestäytyminen oli takunnut, niin laitoin tammikuun puolivälin tienoilla kunnanvirastolle kysymyksen, mitä tarkoittaa ja miten tulkitaan lakitekstiin kirjattu “yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi”. Kysyin, onko esimerkiksi Perttulan osayleiskaavan Uotilan koulutie tällainen tapaus. Erityisesti minua askarrutti se, että Perttulan osayleiskaavan kaavakartassa Uotilan koulutie näkyy  haaleasti pohjakartassa, mutta sitä ei ole kaavamerkinnöissä erityisesti osoitettu liikenneväyläksi. Selvensin vielä kysymyksen, olisiko esim. Uotilan koulutie luovutettavissa MRL 92 §:n mukaisesti yleiselle liikenteelle.

Sain vastauksen viranhaltijalta, että kaavassa ko. tie on osoitettu liikenneväyläksi, mutta olisi myös syytä saada tarkempi tulkinta siihen, mitä tarkoittaa pykälässä mainittu “jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi”.

Tämä vastaus riitti minulle. Varmistuakseni, että tämä täysin uusi näkökohta ja lakiin perustuva mahdollisuus saataisiin perusteellisesti selvitettyä ja mahdollisesti hyödynnettyä muutamien yksityisteiden kohdalla jätin kunnanvaltuuston kokouksessa 27.1.2021 seuraavan valtuustoaloitteen:

NURMIJÄRVEN KUNTA / VALTUUSTOALOITE

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA

Yksityistielain uudistamisen yhteydessä Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti 22.04.2020 muutoksista kunnan yksityisteiden avustusjärjestelmään ja sen myöntämisehtoihin.

Vaikka kunnanhallitus on todennut, että yksityistieavustusten loppuraportti avustusperiaatteiden oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden toteutumisesta tuodaan toimielimille arvioitavaksi ja tiedoksi kahden täyden avustuskauden päätyttyä, on uutta avustusjärjestelmää jo kritisoitu mm. läpiajoteiden osalta. Avustusjärjestelmään liittyen on tehty myös useita valtuustoaloitteita.

Hoitosopimusteiden osalta kunnanvaltuustossa (KV 22.4.2020 37§ ”Vastine 25.3.2020 jätettyyn yksityistieasiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen”) on todettu, että kunnalla ei ole lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimusjärjestelmän piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Edelleen on tuotu julki, että kiinteistöjen omistajien ja kunnan välillä tehtävät vapaaehtoiset kiinteistökaupat olisi teoreettinen vaihtoehto, jolla kunta voisi saada omistukseensa ko. tiealueet, mutta vapauttaakseen tiekunnan osakkaat yksityistielain mukaisista velvoitteista, tulisi kunnan ostaa itselleen kaikki kiinteistöt, joilla on rasiteoikeus tiehen.  

Yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei ole kuitenkaan käsitelty maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”.

MRL 92§:n mukaan: ”Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3§:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”  

Nurmijärvellä on osayleiskaavojen vaikutusalueella muutamia yksityisteitä, joissa voisi olla järkevää ja perusteltua soveltaa kyseistä MRL 92§:ää. Esimerkiksi Perttulan voimassa olevan oikeusvaikutteisen osayleiskaava-alueen Uotilan koulutie ja Sahamäentie sijaitsevat sekä maakuntakaavan että osayleiskaavan mukaisen kyläalueen keskustassa. Näillä molemmilla yksityisteillä on selkeä läpiajofunktio ja niiden varrelle on yleiskaavassa osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon PY-5 -alueita (koulu ja ammattioppilaitos). Kyseiset yksityistiet ovat kestopäällystettyjä.

Aloitteen tavoitteena ei ole merkittävissä määrin ottaa yleiseen käyttöön yksityisteitä, vaan mahdollistaa se tiettyjen erityisen perusteltujen yleiskaavojen alueella sijaitsevien yksityisteiden kohdalla. Samoin MRL 92§:n antama mahdollisuus on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavahankkeissa.

Ehdotan, että Nurmijärven kunta:

– Selvittää onko kunnassa mahdollista ja perusteltua käyttää MRL 92§:n mukaista menettelyä eli kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen. 

– Mikäli tämä on mahdollista, selvittää yhteistyössä esim. Uotilan koulutien ja Sahamäentien tiekuntien kanssa, olisiko kyseisten yksityisteiden luovuttaminen molempien osapuolien kannalta tavoiteltavaa.

Nurmijärvellä 27.1.2021

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)

Yksityisteihin liittyen on tehty useita aloitteita.

Jo keväällä 2020 tehtiin aloite kaikkien aiemmin hoitosopimusten piirissä olleiden yksityisteiden lunastamisesta kunnalle. Mitä lunastamisella sitten tarkoitettiinkin, niin tämä aloite olisi johtanut siihen samaan vinoutuneeseen ja epätasa-arvoiseen tilanteeseen, josta nimenomaan tahdottiin päästä eroon kunnan uudella yksityisteiden avustusjärjestelmällä. Ei ihme, että aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Mustonen (KESK) jätti tammikuun valtuustossa aloitteen (Valtuustoaloite yksityistieasioiden käsittelyjen tutkimisesta), jossa väitettiin, että valtuutetuille on annettu yksityistieasiassa virheellistä tietoa ja jätetty kertomatta oleellista tietoa. Kun asian valmistelua ja esittelyä kohtaan esitetään noinkin rankkaa ja suoraa kritiikkiä, niin on ymmärrettävää, että asia tutkitaan tarkoin. Tuleekohan tähän aloitteeseen vastaamisesta kovinkin kallista, kun kunnanhallituskin päätti, että aloitteesta aiheutuneet kustannukset tuodaan valtuuston tietoon.

Edellä mainituissa, eikä muissakaan yksityistiealoitteissa, ei kuitenkaan ole viitattu aloitteessani mainittuun maankäyttö- ja rakennuslain 92 §:ään. Tuo lakipykälä on mielestäni todellinen ”löytö” ja sen käyttökelpoisuutta joissain erityistapauksissa – kuten Uotilan koulutie” – olisi harkittava. Samoin lakipykälän olemassaolo on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavoissa, jos Uotilan koulutietä vastaavia yksityisteitä on niiden alueella.

Kun en ole pakkolunastusten ystävä, niin kirjasin aloitteeseeni senkin, että mikäli tuo 92 § on sovellettavissa, niin sen käytöstä olisi kuitenkin hyvä sopia yhteisymmärryksessä tiekuntien kanssa.

 Aloitteen allekirjoitti myös 19 muuta valtuutettua.

Puolivuotiskatsaus II/2020

Vuorossa on vuoden 2020 toinen puolivuotiskatsaus. Mikäli en olen laskuissa seonnut, niin tämä on kahdeskymmenestoinen kerta, kun vedän blogissani yhteen edellisen kuuden kuukauden kohokohdat ja ankarimmat takaiskut.

Vaikka itse toteankin, niin onhan tämä 13 vuotta kestänyt viikottainen blogisavotta ollut pitkä rupeama. Tuskin kukaan tuore valtuutettu ryhtyy tänä kesänä samaan urakkaan – ja jos alkaa niin on samassa pisteessä vuonna 2034. Blogikirjoitteluhan ei ole enää nykyisin mitenkään pop tai in. Nopeat sivallukset tai läpsäytykset Twitterissa tai Facessa ovat enemmän suosiossa. Yhä harvempi kuntapoliitikko Nurmijärvelläkään kirjoittaa enää säännöllisesti omaa blogia. Vaalien alla toki jotkut blogit heräävät henkiin – yleensä uinahtaakseen taas vaalipäivänä. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa tuoda ajatuksiaan julki. Minulle kirjoittaminen on luonteenomaista, eikä tuota tuskaa. Toivottavasti ei lukeminenkaan.

Kunnallispolitiikassa suurin huomio keskittyi jo kesästä lähtien lukiopäätökseen. Kirjoitin paikallislehteen parikin kolumnia aiheesta. Heinäkuussa tuumin, että Kirkonkylän keskitetyn lukion käyttökustannuslaskelmat perustuvat olettamukseen, että lukiolta vapautuvista NYK:in tiloista pystytään luopumaan. Totesin, että laskelma perustuu ketjuun, jossa tilat ja lattianeliöt tosiasiassa vapautuvat kyläkouluista – ja jos tiloja ei sieltä vapauteta, niin laskettuja säästöjäkään ei synny. Melkoisen hypoteettisia jossitteluun perustuvia käyttökustannussäästöt tuntuivat olevan. Sittemminhän kävi selväksi, että kustannukset eivät kuitenkaan olleet minkäänlaisessa roolissa lopullista lukiopäätöstä tehtäessä.

Loppukesästä totesin, että etäkokoukset alkoivat jo syödä miestä. Erityisesti asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan (ASRA) kokoukset, joihin kunnanhallituksen edustajana osallistun tuntuivat venyvän aiempaa pidemmiksi. Alkuvuoden lautakunnan seitsemästä kokouksesta vain yksi oli jäänyt alle kolmetuntiseksi. Tuntui, että koronan aiheuttamat etäkokoukset olisivat pidentäneet kokousten kestoa systemaattisesti. Tätä kirjoittaessa etäsysteemillä on menty jo melkein vuosi – eikä loppua näy. Aika monta hyvää keskustelua kasvokkain on jäänyt pitämättä.

Syyskuussa osallistuin Porissa puoluekokoukseen. Valitsimme puolueen varapuheenjohtajiksi Lepomäen, Häkkäsen ja Anna-Kaisa Ikosen. Porin kokoukseen päättyi myös kahden vuoden pestini puoluevaltuuston jäsenenä. Seuraaville kahdelle vuodelle tosin tuli puoluevaltuuston varajäsenyys eli pääsen jatkossakin osallistumaan puoluevaltuuston työskentelyyn ja mm. uuden käytännön mukaisiin iltakouluihin. Täytyy ilolla todeta, että puoluevaltuuston uusi puheenjohtaja Heikki Autto on lähtenyt aivan uudella otteella vetämään puoluevaltuuston toimintaa ja nostanut sen profiilia.

Kesälomien jälkeen myös ASRA:n kokoukset jatkuivat ja nykyinen lautakunta pani vireille Klaukkalan Ketunkallion alueelle sijoittuvan uuden Jokimetsän asemakaavan. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin Jokimetsä taisi olla kolmeen ja puoleen vuoteen ensimmäinen hiemankin isomman asuinaluekaavan vireilletulo koko Nurmijärvellä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pitkäkestoista ja välillä verkkaistakin kunnallinen päätöksenteko on. Lautakunta istuu liki koko valtuustokauden ja joutuu loppumetreillä havahtumaan, että uutta asemakaavaa ei olla saatu työnnettyä putkeen. Sinne se Jokimetsä kuitenkin tuupattiin – ja sieltä putkesta se aikanaan lainvoimaisena ulos tupsahtaa. Sellaisenkin huomion tein, että kun vuosikaudet on vaadittu uutta asuinkaavaa Klaukkalaan, niin Jokimetsän asemakaavahankkeen kritisoiminen alkoi välittömästi vireilletulon jälkeen. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämäkin kaava-alue tulee valitusten ja muistutusten ansiosta pienenemään merkittävästi. Näinhän kävi mm. Kirkonkylän Heinojan asemakaavalle.

Lokakuussa aloimme kunnanhallituksessa tahkoamaan vuoden 2021 talousarviota ja oli käydä sellainen vahinko, että lokakuusta oli tulla 12 vuoteen ensimmäinen kuukausi, jolloin en olisi blogiini kirjoittanut. Kunnanhallitus sai oman talousarviovalmistelunsa valmiiksi 21.10. ja korjasin sen jälkeen loppukuusta kirjallisen vetelehtimisen naputtelemalla urakkaluontoisesti useammankin kirjoituksen.

Juuri päättyneestä talousarviokäsittelystä totesin ilahtuneena ja perinteisenä tiukan euron valtuutettuna, että kokonaisuudessaan kunnanhallitus siis lisäsi kunnajohtajan talousarvioesityksen käyttötalousmenoihin vain 24.000 euroa. Toki jo tuolloin povasin, että suurimmat väännöt tullaan näkemään palveluverkkoa ja investointiosaa käsiteltäessä. Sitä en osannut ennustaa, että palveluverkkopäätökset ja investointipäätökset venyvät vuodelle 2021. Sarkastisesti jouduin toteamaan, että nykyisen keusote-ajan absurdiutta edustaa se, että yli 270 miljoonan euron toimintakuluista Keusoten vastuulla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat melkein 50%. Talousarviokirjan yli 200 sivusta nämä kustannukset on esitetty tasan yhdellä sivulla. Se on vain hieman enemmän kuin mitä talousarviokirjassa on käsitelty katuvalojen kesänaikaista sammutusta ja roskakorien tyhjentämistä.

Rajamäen uimahallin toiminta-avustuksia toistuvasti kritisoiville muistuttelin, että kunnan tuki uimahallin käyttäjää kohti on vain noin 2,5 euroa. Jos se tuntuu sietämättömän suurelta panostukselta, niin sitä voi verrata vaikkapa Monikkosalin kävijämääriin ja nettokustannuksiin. Viime vuonna kunta tuki Monikkosalissa kävijää yli 20 eurolla per kerta.

Nurmijärven vuoden 2021 talousarvio saatiin käsiteltyä 11.11.2020 vajaassa kuudessa tunnissa, mikä oli poikkeuksellisen lyhyt rupeama. Kokoomuksen ryhmäpuheessa muistelinkin vuoden 2009 peräti 12 tuntia kestänyttä ja yli 40 äänestystä poikinutta maraton-kokousta, joka päättyi vasta aamuyön tunteina. NUUKA-talouskuri piti erinomaisesti myös kunnavaltuustossa. Nyt ei nähty lisämääräraha-rumbaa.

Marraskuussa avattiin vuosikymmenien odottelun jälkeen Klaukkalan ohikulkutie, joka nimettiin kunnanhallituksessa Klaukkalan Kehätieksi. Siitäkin väylästä tuli vuosien aikana eräskin kirjoitus raapustettua. Kun vielä saadaan jonain päivänä kaikki kunnan vastuulla olevat liitttymätiet kuntoon, niin urakka on lopullisesti valmis. Se ei ole ihan huomisen asia, vaan vaatii miljoonien investointipäätökset.

Joulukuun valtuustossa tuli eteen viimeinkin lukiopäätös. Muutamat viikot ennen valtuuston kokousta olivat hieman hämmentäviä. Kunnanhallitus luonnollisesti käsitteli asian ensin ja kävi niin, että kunnanhallituksen lukiopäätöksen jälkeen päätöksen tarkasta sisällöstä tuntui olevan useammanlaista käsitystä ja mielestäni sitä virheellistä tietoa myös jaettiin juuri ennen valtuuston kokousta. Kunnanvaltuustohan päätti niukasti äänin 27-24 keskittää kunnallisen lukiokoulutuksen Kirkonkylään eli lakkauttaa lukion Rajamäen toimipisteen. Demokraattiseen päätöksentekoon ja äänestystulokseen tulee luonnollisesti tyytyä, mutta virheellisen tiedon julistaminen juuri ennen päätöksentekoa oli mielestäni ennennäkemätön temppu. Toki lukioasiassa myös argumentit tuntuivat välillä hieman omituisilta. Sellainenkin erikoisuus kuultiin, että samaan aikaan voi olla erityisen huolestunut kunnan lukioiden sisäänpääsykeskiarvojen noususta ja ilmoittautua vankkumattomaksi keskitetyn lukion kannattajaksi. Totesin, että tuossa alettiin päästä surrealismin ytimeen.

Oman surrealistisen vivahteen talousarviovaltuustoon toi valtuutettu Haapalainen, joka ilmaantui antamaan melkein ratkaisevan lukioäänensä vasta useiden huhuilujen jälkeen saunan raikkaana.

Toinen hämmentävä tapaus oli se, että kunnanhallitus ei omien pave-päätösten jälkeen lainkaan esittänyt kunnanhallitukselle näiden päätösten kustannus- ja talousarviovaikutuksia. Ehdotin, että kunnanhallitus olisi nämä normaaliin tapaan ja osana asian valmistelua esittänyt valtuustolle, mutta kunnanhallituksen enemmistö ei tätä katsonut tarpeelliseksi. Eikä se myöskään viranhaltijoiden mielestä ollut tarpeellista – toki kunnanhallitus olisi asiasta päättänyt, jos viranhaltijat olisivat sitä esittäneet. Joulukuussa kunnanvaltuusto ryhtyi sitten päättämään palveluverkosta tietämättä, mitkä kunnanhallituksen pohjaesityksen talousarviovaikutukset olivat. Hieman mentiin käsikopelolla ja sammutetuin lyhdyin. Ja niinhän siinä hortoilussa kävi, että pääosa palveluverkosta kyettiin käsittelemään vasta vuoden 2021 puolella.

Noin kolmen vuoden pestini kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana on ollut toisaalta varsin työllistävä, mutta toisaalta palkitseva. Työnkuvaan on kuulunut oman ryhmän kokouksien vetämisen ja ryhmäpuheiden valmistelun lisäksi myös kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajapalavereiden vetäminen ja mahdolliset muut ryhmien väliset neuvottelut. Ryhmyrit osallistuvat myös ns. kunnanjohtajan säännöllisiin aamupuurotilaisuuksiin, joissa yhteisesti ajankohtaisia asioita käsitellään hieman epävirallisemmin. Ryhmäpuheet olen omalta osaltani yrittänyt pitää kohtuullisen lyhyen napakoina. Vaikka olen vakuuttunut mielipiteitteni erinomaisuudesta, niin itsekritiikkiä on vielä sen verran jäljellä, että en usko varttitunnin puheen menevän yhtään paremmin ”perille” kuin viiden minuutin puheenkaan. Päinvastoin. Ja toki tekee hyvää, että isossa valtuustoryhmässä ryhmäpuheita pääsee pitämään välillä muutkin kuin puheenjohtaja. Kaiken kaikkiaan pidän oman valtuustouran yhtenä suurimmista saavutuksista näinkin pitkää pestiä ryhmän puheenjohtajana. Omilta saatu luottamus lämmittää oikealla olevaa sydäntäni.

Nyt aukeaa sitten kevään mittainen loppusuora tälle valtuustokaudelle. Huhtikuussa nähdään tuleeko sen perään vielä neljäs kausi.

Nuukasti nuukailtu

Nurmijärven kunnanvaltuuston vuoden 2021 ensimmäinen kokous pidettiin jälleen pääosin etänä. Vain muutama valtuutettu oli fyysisesti ilmaantunut kunnanvirastolle. Tällä tyylillä on menty kohta vuoden verraan, eikä loppua näy.

Pitkään valmisteltu ja odotettukin päätös Kirkonkylän jätevedenpuhdistamon korvaamisesta meni valtuustossa läpi ilman keskusteluja ja äänestyksiä. Isoistakin asioista voidaan tehdä päätöksiä nopeasti ja ilman turhia porinoita, kun asia on hyvin valmisteltu ja kaikki ovat yksimielisiä. Näin oli puhdistamoasiassa. Täytyy muistaa, että kaikissa merkittävimmissä asioissa viranhaltijat ja asian valmistelijat ovat kuultavissa kunnanhallituksen kokouksessa, jossa siis jokainen valtuustoon tuleva asia valmistellaan. Näin oli toimittu myös jätevedenpuhdistamon suhteen. Ja valtuustollakin on mahdollisuuus saada vastauksia ns. kyselytunnilla valtuuston tulevista päätösasioista. Tehty siirtoviemäripäätös oli hyvä. Ja kun viemäri ja Klaukkalaa syöttävä lisävesijohto linjataan järkevästi esim. vanhan kolmostien linjausta myötäillen, niin kuntaan avautuu uusia hyviä rakennuspaikkoja, joihin on saatavissa näin helposti kunnallistekniikka. Esimerkiksi Hämeenlinnan väylän ja kehätien liittymän työpaikka-alueen toteuttaminen helpottuu oleellisesti.

Palveluverkon käsittelyähän ei saatu finaaliin joulukuun valtuustossa, vaan lukioratkaisua lukuunottamatta käsittely siirtyi tähän tammikuun kokoukseen. Raekannaksen Riikka (KESK) teki samat viisi muutosesitystä kuin aiemmin kunnanhallituksessa ja näistä jouduttiin luonnollisesti äänestämään. Kaikki Riikan muutosehdotukset hylättiin. Itse äänestin asiakohdasta ja ehdotuksesta riippuen puolesta ja vastaan – samalla tavalla kuin jo kunnanhallituksessa. Mielenkiintoinen kysymys kuultiin yhdeltä valtuutetulta: Eikö näistä kaikista ehdotuksia voisi äänestää kerralla? Jokainen ehdotus luonnollisesti käsiteltiin yksi kerrallaan ja niiden kannatus myös vaihteli.

Kokouksen pääaihe oli ehkä pitkään ja hartaasti valmisteltu ja joulukuun kokouksesta tammikuulle siirretty NUUKA-ohjelman päivitys ja toimenpideluettelosta päättäminen. Kunnanhallituksessahan oli kunnanjohtajan pohjaesityksenä ollut 121 kohdan toimepidelista. Listalla oli euromääräisesti isoja asioita ja toisaalta kymmenittäin toimenpiteitä, joiden säästövaikus oli vain joitain tuhansia euroja. Tuntui järjettömältä alkaa ensin kunnanhallituksessa äänestämään näistä muutamista tuhansista euroista. Käsittely olisi ollut raskas ja johtanut parhaassa tapauksessa samanlaiseen rumbaan myös valtuustossa. Teinkin kunnanhallituksessa esityksen, että kaikki alle 100.000 euron säästökohteet hyväksyttäisiin sellaisenaan ja keskittyisimme vain isoimpiin ja etukäteen ongelmallisimmiksi tiedettyihin kohtiin. Poikkeuksena noihin alle 100 kiloeuron säästökohteisiin otettiin kohdat:

-Kissankellon uima-allasavustuksesta luopuminen

-Vapaaehtoisen A2 -kielen opetuksen lakkauttaminen

-Neljän luokanopettajan viran lakkauttaminen

-Monikon vuokra-avustukset opistoille lakkautetaan

-Perusopetuksen tuntikehyksen leikkaaminen 75 tunnill

-Yksityistieavustusmäärärahan vähentyminen /vuosi

Suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajana olin toimittanut jo aiemmin muiden ryhmien puheenjohtajille pyynnön käsitellä toimenpidelistaa ryhmissä ja ilmoittamaan, mitä kohtia listasta kukin ryhmä ei tule hyväksymään. Näin asiaa käsittelimme myös kokoomus-ryhmässä. Kokosin ryhmiltä saamani palautteen yhteen ja totesin, että edellä mainituilla kuudella säästöehdotuksella ei ole realistisia läpimenomahdollisuuksia. Kunnanhallitus ne siten karsi heti päätä pois. Kaiken kaikkiaan jo kunnanhallituksessa pohjaesityksestä karsittiin yli miljoona euroa säästötoimenpiteitä ja kunnanvaltuustossa vielä lisää. Ainakin itselleni lopputulos oli jonkinlainen pettymys ja merkitsi sitä, että mitään kokonaisratkaisua NUUKA-ohjelmasta valtuusto ei kyennyt tekemään. Veroratkaisut ja investoinnit jäivät seuraavan valtuuston ratkaistavaksi ensi syksynä.

Todettakoon, että oma karsintalistani oli todella lyhyt. Pohjaesityksestä kyseenalaistin vain yhden asian: Vastustin Monikon avustusten karsintaa yhdellä kertaa ilman, että säästötoimenpiteistä oltaisiin yhteistyössä ja pidemmällä tähtäimellä opistojen kanssa neuvoteltu. Kun olen yli kymmenen vuotta meuhkannut kestävän kuntatalouden ja velanoton hillitsemisen puolesta, niin lähtökohtanani oli, että NUUKAsta olisi voitu päättää vaikka sellaisenaan kunnanjohtajan pohjaesityksen mukaan. Kuitenkin, koostaessani sekä omalta ryhmältä että muilta valtuustoryhmiltä saamaani palautetta totesin, että pohjaesityksessä oli useita säästökohtia, jotka eivät tule menemään läpi. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella, vaikka kyllä valtuustossakin eräässä äänestyksessä tuli varsin donquiotemainen olotila, kun jotain säästötoimenpidettä vastusti 48 valtuutettua ja kannatti minun lisäksi vain kaksi muuta surullisen hahmon kuntatalouden vakauttajaa.

Pidin NUUKAsta kokoomus-ryhmän ryhmäpuheen vuoron seuraavasti – totuttuun tapaan kohtuullisen lyhyesti ja ytimekkäästi:

Arvoisa pj,kj…

Pitkän valmistelun jälkeen kunnanvaltuusto on viimein päättämässä Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman toimenpidesuunnitelman asettamisesta.

Prosessi on ollut pitkä ja tavoite selkeä. Nyt on selvää, että alkuperäistä tavoitetta ei tulla tänään saavuttamaan. Tavoitteet talouden tasapainottamiseksi olivat korkeammalla.

NUUKA-ohjelmaa työstettiin kohtuullisen kauan ja toimenpiteitä selvitettiin laajasti ja perusteellisesti – myös vaikutuksia arvioiden. Päätöksentekoon toimenpidelista tuntui kuitenkin tulevan silti hiukan liian nopeasti. Käsittelyn tässä aikataulussa mahdollisti valtuustoryhmien hyvä yhteistyö. Kokoomus-ryhmä kiittääkin muita ryhmiä hyvästä yhteistyöstä asian käsittelyssä ja toivoo, että näin jatketaan asiakohdan loppuun saakka.

Alkuperäisestä toimenpidelistasta karsittiin jo kunnanhallituksessa yli miljoona euroa säästötoimenpiteitä. Kokoomus-ryhmä on tyytyväinen siihen, että näin erityisesti nuoriin ja ikäihmisiin ei kohdisteta heikossakaan taloustilanteessa liian ankaria toimenpiteitä. Toivomme kuitenkin, että kunnanhallituksessa hyväksyttyä pohjaesitystä ei lähdetä tänään repimään auki ja heikentämään päätöksen vaikuttavuutta kuntatalouteen yhtään enempää.

Paljon julkisuutta saaneiden yksityisteiden osalta mahdolliset määrärahakarsinnat katsottiin ryhmässämme järkeväksi käsitellä vasta, kun uudesta yksityisteiden avustusjärjestelmästä on saatu hieman kokemusta. Ei vielä.

Jo tehdyt karsinnat tarkoittavat, että emme kykene tänään päättämään varsinaista skenaariota – kokonaisratkaisua – vaan verojen ja investointienkin osalta päätöksenteko siirtyy seuraavalle valtuustolle syksyyn talousarviokäsittelyn yhteyteen.

Syksyllä on syytä muistaa, että päätöksiä toimenpiteistä tarvitaan edelleen. Veronkorotukset eivät ole kokoomus-ryhmälle näitä toimenpiteitä – siitä meillä on selkeä ja yksimielinen näkemys. Ryhmämme korostaa myös sitä, että hallituksen velkarahalla rahoittamat väliaikaiset korona-avustukset eivät saa aiheuttaa illuusiota, että Nurmijärven kuntataloudessa olisi jo tapahtunut jokin muutos parempaan päin. Tuleva valtuusto tulee kohtaamaan karun todellisuuden entistäkin rankemmin. Toivottavasti tähän mennessä tehty työ voidaan hyödyntää NUUKAn seuraavissa päivityksissä.

Välitän kokoomus-ryhmän kiitokset kunnanvirastossa työskenteleville asian valmisteluun osallistuneille. Esityksenne olisi mahdollistanut tavoitteen ja kestävän kokonaisratkaisun saavuttamisen. Meistä päättäjistä ei tällä kertaa ollut siihen.

Kyllä ei tarvitse huomautella liian pitkistä ja monotonisista puheista.

Yhtenä asiakohtana oli vastaus Irti Keusotesta -kuntalaisaloitteeseen ja terveyspalvelujen kustannustehokkainta järjestämistapaa koskevaan valtuustoaloitteeseen. Aloitteen oli allekirjoittanut kunnioitettava määrä kuntalaisia eli aloitteen tekijöiden lisäksi peräti 1014 henkilöä. Valtuuston esittelytekstissä ja päätösehdotuksessa on varsin kattavasti vastattu aloitteeseen, joten en sitä lähde toistamaan. Kuntayhtymästä eroamisen osalta on syytä kuitenkin todeta keskeinen fakta: ”Valtakunnallisen soteuudistuksen eteneminen vaikuttaa kunnan mahdollisuuteen irtaantua Keusoten toiminnasta. Perussopimuksen mukaisesti Nurmijärven kunnan eroamisen kuntayhtymästä olisi mahdollista tapahtua 31.12.2022.Samanaikaisesti eli 1.1.2023 alkaen on tulossa voimaan soteuudistus. Käytännössä Nurmijärven kunnan ei siis ole mahdollista ottaa sosiaali- ja terveyspalveluja enää omalle järjestämisvastuulle, mikäli valtakunnallinen soteuudistus etenee hallituksen esityksen mukaisesti. ” Aloitteen viesti tuli kuitenkin selväksi. Kuntalaisissa – ja myös meissä luottamushenkilöissä – on huomattavaa tyytymättömyyttä Keusote-kuntayhtymän toimintaan ja kustannustehokkuuteen. Kunnan omistajaohjausta on syytä krittisesti tarkastella ja kehittää.

Valtuusto päätti180 000 euron suuruisesta lisämäärärahasta kattamaan toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuvia kustannuksia syyslukukaudella 2021. Marinin hallitushan esitti ja eduskunta hyväksyi taannoin oppivelvollisuuden laajentamisen 18 ikävuoteen asti. Päätös oli mielestäni kehno ja vaikutuksiltaan vähäinen – kaikkeen muuhun kuin kuntien talouteen. Vaikka hallitus on ryhdikkäästi luvannut korvata muutoksesta aiheutuneet kustannukset kunnille, on päivän selvää, että näin ei tule käymään. Hallituksen kompensaatio kunnille ei tule kattamaan aiheutuvia kustannuksia. Esimerkiksi Kuntaliiton mukaan uudistuksen toteuttamisen kustannukset on aliarvioitu. Tämä tulee tarkoittamaan sitä, että ainakin osa uudistuksen kustannuksista tulee kuntien maksettavaksi. Yksinkertaistettu tilannekuva: Useimmat kunnat maksavat uudistuksen kustannuksia velkarahalla, kun Marinin hallituksen velkarahalla rahoitetut kompensaatiot eivät ole riittäviä. Kyllähän nuo eurot olisi pitänyt kohdistaa tehokkaammin ja eri tavalla niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Ja oppivelvollisuusiän pidentämisellä ei mielestäni ratkaista ongelmaa niiden nuorten kohdalta, joilla ei ole ole ollut haluja opintoihin. On vaikea kuvitella, että jos ei ole päässyt jyvälle koulutuksen ja opiskelun tarpeellisuudesta koulu-uran aikana, että sitä parannettaisiin lisäämällä vuosi ”kakkua”.

Seuraavan kerran valtuusto kokoontuu vasta maaliskuussa. Siitä onkin kuntavaaleihin aikaa vain vajaa kuukausi.

Lukiovaihtoehto V2B

Nurmijärven Uutisten kirjoituksessa 16.12.2020 pyydettiin kunnanhallituksen puheenjohtaja Rätyä ”avaamaan” kunnanhallituksen lukioesitystä valtuustolle. Rädyn mukaan kunnanhallituksen esitys lähti siitä, että ensimmäiseksi olisi tutkittava pystyykö keskitetyn lukion tarvitsemat lisätilat rakentamaan Nurmijärven Yhteiskoulun yhteyteen, kun koulun vanhimpia osia korvataan uusilla. Tätä Rädyn lausuntoa on sittemmin siteerattu myös Nurmijärven Uutisten valtuuston lukiopäätöstä koskevassa uutisessa 19.-20.12.2020.

Valtuuston lukiopäätökseen liittyen kirjoitin blogiini jo aiemmin tavasta perustella kantoja paljolti muilla kuin päätöksenteon valmistelu- ja esittelyaineistossa olevilla faktoilla – ja pahimmassa tapauksessa niitä omien tavoitteiden ja tunteiden mukaisesti virittelemällä. Tässä on kuitenkin ns. savolaisittain ”vastuu kuulijalla”. Valtuutetuilla on oikeus uskoa juuri sellaisia perusteita kuin haluavat ja valta tehdä päätöksiä omien painotuksiensa mukaisesti.

Rädyn puheet kunnanhallituksen päätöksestä ja esittelystä valtuustolle ovat kuitenkin eri asia. Kunnanhallituksen puheenjohtajana hän ei käsittääkseni voi avata tai tulkita kunnanhallituksen päätöksiä millään muulla tavoin kuin kunnanhallituksen päätökseen on kirjattu.

Itse kunnanhallituksen jäsenenä – ja pöytäkirjastakin asian tarkistettuani – voin todeta, että puheenjohtajan tulkinnoille ja avauksille ei löydy perusteita.

Kunnanhallituksen esitys ei lähde siitä, että ensimmäiseksi olisi tutkittava pystyykö keskitetyn lukion tarvitsemat lisätilat rakentamaan Nurmijärven Yhteiskoulun yhteyteen, kun koulun vanhimpia osia korvataan uusilla – eikä kunnanhallitus ole tällaista valtuustolle esittänyt. Myöskään kunnanvaltuuston päätös lukioasiassa ei siten perustu tällaiselle ajatukselle ja esitykselle.   

Kunnanhallituksen päätös 30.11.2020 kuuluu tarkalleen näin ja tämä siis oli pohjaesityksenä valtuustossa:

1.a. Kunnallinen lukiokoulutus järjestetään keskitetyllä mallilla siten, että lukion toimipiste on Kirkonkylällä.

1.b. Suunnittelun pohjaksi otetaan ratkaisuvaihtoehto V2B, jonka mukaan lukion toimipiste toteutetaan Kirkonkylälle uudisrakennuksena. Toimipisteen sijainti, sekä rahoitus-, ja rakentamistapa täsmentyvät suunnitelmien ja kustannuslaskelmien valmistuessa. Rakennuksen tarkemmassa suunnittelussa painotetaan tilojen monikäyttöisyyttä sekä kustannustehokkuutta.

Kunnanhallituksen ja sittemmin valtuuston päätökseen kirjattu jatkosuunnittelun ratkaisuvaihtoehto V2B on tarkkaan määritetty palveluverkkosuunnitelmassa ja sen liitteissä seuraavasti:

Keskuslukio / keskitetty lukio, uudisrakennus Kirkonkylä: Toreeninmäki tai Krannilan urheilupuisto (sis. liikuntatilat).

Päinvastoin kuin Räty informoi ja ”avaa” kunnanhallituksen pohjaesitystä: Suunnittelun lähtökohtana on vaihtoehto V2B eli nimenomaan uudisrakennus Toreeninmäelle tai Krannilan urheilupuistoon. Kunnanhallituksen esitys ja sittemmin valtuuston päätös 16.12.2020 sulkee pois keskitetyn lukion rakentamisen NYKin tontille – aivan samalla tavalla kuin myös paljon kritiikkiä saaneen Maaniittu-vaihtoehdonkin.

Toimipisteen sijainti jätettiin myöhemmin täsmentyväksi ja se tarkoittaa vaihtoehdossa V2B valintaa Toreeninmäen ja Krannilan välillä.

Ehkäpä Nurmijärven Uutiset suorittaisi asiassa tutkivaa journalismia ja selvittäisi, miten edellä mainittu lehdessä pariinkin otteeseen palstatilaa saanut näkemys suhtautuu todellisiin tehtyihin ja kirjattuihin päätöksiin.

Miksi ja miten on mahdollista, että kunnanhallituksen päätöksestä voi olla jokin muu käsitys, kuin päätösasiakirjoihin on kirjattu ja miksi tällaista disinformaatiota jaettiin ennen valtuuston kokousta?

Surrealismivaltuusto

Nimesin aikoinaan Nurmijärven vuoden 2011 kunnanvaltuuston budjettikokouksen “velkavaltuustoksi”. Silloin tehtiin investointipäätöksiä oikein urakalla ja tietoisesti päivitettiin kunnan velanotto ihan uudelle tasolle. Sen jälkeen paluuta vanhaan normaaliin ei ole ollut.

Jos tuo vuoden 2011 velkavaltuuston kokous oli ikimuistoinen, niin tämän iltainen valtuuston kokous taitaa mennä samaan kategoriaan – sen verran surrealistista oli meno.

Ehkä palaan pienen fundeeraustuokion jälkeen asiaan tarkemmin, mutta tässä tuoreeltaan joitain tunnelmapaloja pitkästä istunnostamme.

Vaaran merkkejä alkoi olla ilmassa jo, kun kokous poikkeuksellisesti keskeytettiin ja pidettiin kesken kaiken ylimääräinen kyselytunti. Joiltakin valtuutetuilta oli tullut varsinaisen maanantain kyselytunnin jälkeen joitain kirjallisia kysymyksiä käsiteltäviin asioihin liittyen. Näihin sitten suljettujen ovien tai pitäisikö sanoa pimennettyjen ruutujen takana annettiin vastauksia. Eipä ole ennen tätäkään koettu.

Suurin mielenkiinto kohdistui odotetusti palveluverkkosuunnitelman käsittelyyn. Olin ankarasti vaatinut, että kunnanhallituksen olisi pitänyt aiemman valtuuston päätöksen mukaisesti päivittää talousarvokirjan investointiosa osana asian valmistelua ja esitystä valtuustolle. Kunnanhallitus ei tähän taipunut, vaan talousarvioon jätettiin noin 60-70 miljoonan kokoinen aukko. Juuri ennen kokousta valtuutetuille oli kuitenkin lähetetty sähköposti, jossa oli näitä investointeja viety investointitaulukkoon. Ehkä tuolla viime hetken toimituksella muutama valtuutettu sai käsityksen, mitkä olivat kunnanhallituksen pave-esityksen investointivaikutukset. Itse en ole vieläkään ehtinyt taulukkoon tutustua ja tuskin moni muukaan ennen valtuuston kokousta. Hämmennystä ja muutaman kommentin se kyllä aiheutti. Sen verran sähköpostin saatetekstiä vilkaisin, että siinä oli ehkä vihjettä menettelyyn asian käsittelyssä. Saatetekstissä todettiin, että marraskuun kunnanvaltuustossa olisi todettu, että “talousarvion investointiosaa muutetaan myöhemmin valtuuston joulukuun palveluverkkopäätösten edellyttämällä tavalla.” Näin ei marraskuun valtuustossa päätetty, vaan investointiosa päätettiin päivittää “palveluverkkopäätösten jälkeen”, mikä tarkoittaa myös kunnanhallituksen pave-päätöksiä – ei vain valtuuston päätöksiä. Se päivitys jäi sitten kunnanhallitukselta tekemättä. Sinänsä asian käsittelyä valtuustossa ei ole moittiminen. Kun valtuutetut tyytyvät siihen, että sellaista pientä tekijää kuin 60-70 miljoonaa euroa ei viedä investointilaskelmiin, niin asia on Aulis Kaakkoa lainatakseni kokolihapihvi.

Kuulimme hyviä ryhmäpuheita mm. oman ryhmämme valtuutettu Taipaleelta. Varsinaiset lukioon liittyvät puheenvuorot olivatkin sitten värikkäämpiä. Kuten tiedämme, valtuusto päätti lakkauttaa lukion Rajamäen toimipisteen äänin 27-24. Häviöhän aina kirpaisee, mutta ei tämä ollut ensimmäinen tai viimeinen tappioon päätynyt äänestys. Enemmän harmittaa se, minkälaisilla argumenteilla voittanutta ehdotusta perusteltiin. Kuntalaiskyselyjen selkeillä tuloksilla pyyhittiin p..pöytää. Niiden heikkoudeksi mainittiin mm. se, että kyselyyn oli vastattu ahkerimmin siellä, mihin päätösten vaikutukset ankarimmin kohdistuvat. Joku totesi, että kyllä kuntalaisia on osallistettu ja kuultu. Siitähän ei ollut kysymys, vaan siitä oliko kuntalaisia kuunneltu. Kustannussäästöjä perusteltiin kaikella muulla kuin päättäjillä olevilla laskelmilla ja selvityksillä -esimerkiksi olettamuksilla ja tunteilla. Totesinkin, että näköjään uskomushoitoa voidaan antaa valtuustossakin, mutta päätöksenteon pitäisi perustua tosiasioihin. Samaa ihmetteli mm. Virtasen Sami. Yksi hämmästyttävimmistä puheenvuoroista oli, kun kh:n puheenjohtaja oli samaan aikaan huolissaan kunnan lukioiden sisäänpääsykeskiarvojen noususta ja ilmoittautui vankkumattomaksi keskitetyn lukion kannattajaksi. Nyt alettiin päästä surrealismin ytimeen.

Välillä huomattiin, että valtuuston nettikokouksessa oli ylimääräinen henkilö, joka oli jäänyt roikkumaan linjoille siitä ylimääräisestä “kyselytunnista”. Kun nyt jälkeenpäin funtsin, niin ehkä joku ylimääräinen oli paikalla jopa koko kokouksen ajan.

Tiukassa lukioäänestyksessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun äänestys eteni rinta rinnan. Valtuutettu Haapalainen ei vastannut äänestyskutsuun ja häntä huhuiltiin uudelleen ihan äänestyksen loppuhetkillä moneen kertaan. Viimein saimme kuulla saunanraikkaan kunnanvaltuutetun antavan äänensä Rajamäen lukion lakkauttamiselle. Todettakoon, että siinä asussa valtuustosaliin ei olisi ollut varmaankaan asiaa. Onneksi tuo saunanraikas ääni ei ratkaissut koko äänestystä – siitä olisi spekulaatiota riittänyt pitkäksi aikaa.

Pave-suunnitelman loppukäsittely lähti hieman lapasesta. Käsittely keskeytettiin useaan kertaan juridisten tarkastelujen vuoksi. Pyörittely päättyi lopulta siihen, että osa pave-suunnitelmasta palautettiin uudelleen käsiteltäväksi.

Olipa erikoinen iltapuhde.

60 miljoonan euron talousarvioaukko

Mielestäni kunnanvaltuuston tulee saada päätöksentekoa varten käyttöönsä kaikki se aineisto ja tieto, joka on päätöksentekoa varten tarpeen. Kunnanhallituksen lakisääteinen tehtävä on valmistella kunnanvaltuuston päätökset.

Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti marraskuussa, että Talousarviosta 2021 ja taloussuunnitelmasta 2021-2023 jätetään pois neljän investointihankkeen kustannukset (lukio, Rajamäen kampus, Lepsämän koulu ja Urheilupuiston koulu).

Vielä kesällä nuo neljä hanketta olivat mukana talousarvioehdotuksessa. Niiden kokonaisarvo oli noin 60 milj. euroa. Valtuusto päättikin marraskuussa, että talousarvion ja taloussuunnitelman investointiosaa täydennetään näillä neljällä hankkeella, kun palveluverkkopäätökset on tehty.

Kunnanhallitus teki omalta osaltaan päätökset palveluverkosta 30.11.2020. Talousarvio ja taloussuunnitelma olisi ollut varsin yksinkertaisesti päivitettävissä päätösten jälkeen. Puolet hankkeista pysyi muuttumattomina ja kahteen hankkeeseen tuli muutoksia – ja muutosten kustannusvaikutukset oli laskettu kunnanhallitukselle huomattavasti tarkemmin kuin normaalisti tavoitearvioon tehdään. Talousarviossa tulevien vuosien investointikustannukset on yleensä arvioitu hyvin karkealla tasolla, mutta ymmärrys ja tieto kokonaiskustannuksista on oleellista ja tärkeää.

Kysyin jo aiemmin kunnanvirastolta, että miten ja milloin nuo puuttuvat kustannukset tuodaan kunnanhallituksen siunattaviksi ja siten esiteltäviksi valtuustolle. Mitään ei tapahtunut ja kun tämän päiväisen kunnanhallituksen asialistallakaan ei ollut tavoitearvion ja tavoitesuunnitelman päivittämistä pave-päätösten vaikutuksilla, niin ehdotin kunnanhallituksen kokouksessa asian lisäämistä listalle. Esitys hävisi äänin 6-5. Tämä tarkoittaa, että keskiviikkona 16.12. kunnanvaltuustolle esitetään kunnanhallituksen palveluverkkosuunnitelma, mutta kenelläkään ei ole tietoa, mitkä ovat esityksen kustannusvaikutukset ja miten ne jakautuvat taloussuunnitelmavuosille 2021-2023. Kunnanvaltuuston pitää tehdä lopullinen päätös palveluverkosta, mutta talousarviokirjassa on niiden osalta noin 60-70 milj. euron aukko.

Tämä on niin käsittämätön ja erikoinen tilanne, että jätin eriävän mielipiteen kunnanhallituksen pöytäkirjaan. Mikä voi olla syynä, että kunnanhallitus kieltäytyy käsittelemästä asiaa ja antamasta valtuustolle tietoa, jota valtuusto on nimenomaisesti edellyttänyt – ja joka kaiken järjen mukaan pitäisi sille esittää? Vastaus ei ole se, että talousarvio päivitetään valtuuston päätösten jälkeen. Sehän tehdään joka tapauksessa – mitä valtuusto sitten esittääkin, mutta valtuuston täytyy tietää mitä kunnanhallitus valtuustolle esittää – myös kustannukset.

Tulin johtopäätökseen, että koska olin aiemmin äänestänyt kunnanhallituksessa hajautetun lukion puolesta, niin tämänkin ehdotuksen katsottiin olevan jonkinlainen kannanotto jonkin erityisen lukiovaihtoehdon puolesta. Totesinkin tänään, että olisin tehnyt vastaavan esityksen ja vaatinut valtuustolle annettavaksi tieto palveluverkkokustannuksista, olisi kunnanhallituksen lukiopäätös ollut sitten mikä tahansa. Tai jos kyse olisi ollut vesitorni-investoinnista, jonka kustannuksia ei haluttaisi tai viitsittäisi näyttää valtuustolle.

Tämä lukiohärdeli näyttää vaikuttavan kaikkeen älylliseen ja älyttömään. Onneksi asia saanee päätöksen ylihuomenna ja voimme palata normaaliin.

Tässä joka tapauksessa eriävä mielipide, jonka tänään jätin:

Nurmijärven kunnanhallitus 14.12.2020

Eriävä mielipide kunnanhallituksen päätökseen työjärjestysesitykseen liittyen

Kunnanhallitus päätti äänin 6-5 olla ottamatta asialistalle asiaa ”Talousarvion ja taloussuunnitelman täydentäminen kunnanhallituksen pave-päätösten perusteella”.

Kunnanvaltuusto on päättänyt 11.11.2020, että palveluverkkopäätösten jälkeen täydennetään Talousarvioon 2021 ja taloussuunnitelmaan 2021-2023 palveluverkkopäätösten alaiset investointikohteet.

Kunnanhallitus on tehnyt 30.11.2020 päätökset palveluverkkoon liittyen, mutta näiden päätösten mukaisia vaikutuksia Talousarvioon 2021 ja taloussuunnitelmaan 2021-2023 ja täydennyksiä investointiosaan ei ole käsitelty – vastoin valtuuston päätöstä. Talousarvio ja taloussuunnitelma ovat näiltä osin täysin avoimet, vaikka kunnanhallitus on kyseiset päätökset tehnyt.

Päättäessään olla käsittelemättä asialistalle esitettyä asiakohtaa, kunnanhallitus teki mahdottomaksi päivittää talousarvio ja taloussuunnitelma valtuuston edellyttämällä tavalla ja valtuusto joutuu käsittelemään kokouksessaan 16.12.2020 palveluverkkosuunnitelmaa ilman tietoa, mitkä kunnanhallituksen palveluverkkosuunnitelmaesityksen vaikutukset talousarvioon ja taloussuunnitelmaan ovat. Kuntalain mukaan kunnanhallitus vastaa valtuuston päätösten valmistelusta. Kunnanhallituksen päätös 14.12.2020 johtaa tietoisesti tilanteeseen, jossa valtuustolle ei valmistella ja esitetä oleellista päätöksentekoon vaikuttavaa aineistoa, jota valtuusto on erikseen edellyttänyt.

Hypoteettinen vaihtoehtoarvio lukiokustannuksista

Kunnanhallitus päätyi kokouksessaan 30.11.2020 muuttamaan kunnanjohtajan pohjaesitystä lukioratkaisuksi liittyen palveluverkkosuunnitelmaan 2020-2040. Pohjaesityksenä oli lukiokoulutuksen jatkaminen hajautettuna kahdessa toimipisteessä Kirkonkylällä ja Rajamäellä.

Tiukan äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen päätökseksi tuli ehdottaa lukion osalta ratkaisuksi yhtä uudisrakennusta Kirkonkylään. Vastustin muutosehdotusta, joka oli kallein mahdollinen lukiovaihtoehto. Talouskurimuksen, aiempien talouslinjauksien ja talouden tasapainottamisen kannalta olisi kestämätöntä päätyä kalleimpaan vaihtoehtoon.

Hajautetun lukion (Kirkonkylä + Rajamäki) kannalla kunnanhallituksessa olivat Hägg, Raekannas, Sailio, Salonen ja Laitinen. Sekä investointikustannusten että pitkän aikavälin kustannusten kannalta merkittävämmästi kalliimman Kirkonkylän lukion puolesta äänestivät Hyvämäki, Jalava, Peltonen, Pispala, Vaulamo ja Räty.

Pöytäkirjaa tuosta kunnanhallituksen kokouksesta ei ole jostain syystä vieläkään nähtävillä, mutta omien muistiinpanojeni ja kunnan antaman tiedotteen mukaan muutosehdotus oli, että kunnallinen lukiokoulutus järjestetään keskitetyllä mallilla siten, että lukion toimipiste on Kirkonkylällä ja suunnittelun pohjaksi otetaan ratkaisuvaihtoehto V2B, jonka mukaan lukion toimipiste toteutetaan Kirkonkylälle uudisrakennuksena. Tämä on juuri se yli 17 miljoonaa euroa maksava investointi, kun hajautetun lukion investointikustannus olisi 9,6 milj.euroa. Kunnanvaltuusto päättää asiasta lopullisesti 16.12.2020

Tuon kunnanhallituksen pöytäkirjan suhteen tuntuu olevan muutakin epäselvyyttä. Huomautin jo kertaalleen, että Röykän maanläjitysalueen päätöstekstistä oli jostain syystä jätetty pois maininta hyväksytyn muutosesityksen tekijästä. Esitin nimittäin, että kunta korostaisi vastalausunnossaan, että osayleiskaavassa esitetylle viheryhteystarpeelle, jonka ELY toteaa olevan sijainniltaan ohjeellinen, ei ole olemassa vaihtoehtoista sijaintia. Eikä viheryhteystarvetta ole oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa myöskään esitetty ohjeellisena – sen sijainnille ei ole vaihtoehtoa.

Lukioratkaisua on väännelty ja käännelty vuosikaudet. Kunnanviraston tontille sijoitettu vaihtoehto oli jo muutama vuosi sitten livahtaa kuin varkain hyväksyntään, mutta sain sen vaihtoehdon torpattua kunnanhallituksessa edellyttämällä lisäselvityksiä. Esimerkiksi teknisestä lautakunnasta hankesuunnitelma oli jo mennyt “sukkana” läpi. Muutaman vuoden tarkemman selvittelyn jälkeen kunnanviraston tontti on katsottu niin huonoksi ratkaisuksi, että se ei nyt päässyt mihininkään vertailuun tai vaihtoehdoksi. Sen perään ei ole kukaan enää huudellut, vaikka otaksun, että sekin kelpaisi osalle päättäjiä, kunhan vain keskitetty lukio saataisiin.

Kaikenlaisia muita virityksiä on kyllä ihan viime metreillä kehitetty. Yhtenä esimerkkinä Maaniitun vaihtoehto, joka kariutui kuntalaisten aiheelliseen äänekkääseen vastustukseen. Maaniittu-vaihtoehtoa yritettiin sittemmin junailla läpi lapsiystävällisemmällä versiolla, jossa kaikista pienimpien koululaisten koulupolku olisi katkaistu sijoittamalla pari ensimmäistä luokkaa muista alakoululaisista erilleen Maaniitun lukion pihalle tilaelementtialakouluun. Tämänkin virityksen läpimenomahdollisuudet ilmeisesti todettiin heikoiksi keskitetyn lukion kannattajien keskuudessa, eikä sitä alkuponnisteluiden jälkeen lähdetty edistämään. Jäljelle jäi vain se alkuperäinen kallis vaihtoehto, jonka moni oli jo kustannusten takia sivuun sysännyt.

Sittemmin kunnanhallituksen jäsenistä sekä Hyvämäki että Räty ovat perustelleet ratkaisuaan sillä, että keskitetyllä lukiolla saadaan merkittäviä säästöjä, koska palveluverkkosuunnitelmassa on todettu Kirkonkylän yhteiskouluun tarvittavan 15,5, m€ lisäinvestointeja vuosille 2027-29.

Räty ja Hyvämäki spekuloivat oudosti ja ilman perusteluita, että hajautetun lukion ratkaisussa nuo miljoonat kyllä kuluisivat, mutta keskitetyn lukion ratkaisussa ei. Hyvämäki kirjoitti paikallislehdessä, että hajautetun lukion investointikustannus on näin vaarassa muuttua keskittyä vaihtoehtoa kalliimmaksi.

Tosiasiassa palveluverkkosuunnitelmassa on aivan selkeästi ilmoitettu: “Lukioratkaisusta riippumatta koulun vanhimpien osien (Törmä + Erkkilä) korvaaminen uudisrakennuksella 2027-2029. Jos tämä korvattaisiin laajuudeltaan vastaavalla rakennuksella, karkea kustannusarvio olisi 15,5 milj. €.”

Väännettäköön siis vielä kerran rautalangasta. NYKin vanhimpien osien tulevat investointikustannukset eivät ole mukana talousarviossa tai taloussuunnitelmassa vv. 2021-2024. Palveluverkkosuunnitelmassa ne on mainittu, mutta erityisellä maininnalla, että ne eivät ole riippuvaisia siitä minkälainen lukioratkaisu nyt tehdään.

En tiedä kuinka järkevää viranhaltijoilta oli nostaa palveluverkkosuunnitelman lopulliseen versioon nuo NYKin vanhimpien osien tulevat kustannukset – aiemmin niitä ei ole katsottu tarpeelliseksi esittää. Joka tapauksessa ne ovat nyt aiheuttaneet hämmennystä ja tahallista tai tahatonta väärinymmärtämistä, jossa nuo kustannukset katsotaan yhden vaihtoehdon rasitteeksi ja yhdistetyn lukion eduksi.

Jotta tilanne olisi tasapuolinen, niin esitän tässä yhtä hypoteettisen arvion, että nuo NYKin vanhimpien osien kustannukset vv. 2027-29 tulevat mahdollisesti toteutumaan vain siinä tapauksessa, että kunnanvaltuusto tekee 16.12.2020 päätöksen keskittää lukio Kirkonkylälle. Tällöin keskitetty lukio olisi yli 23 miljoonaa euroa kalliimpi kuin nykyinen hajautettu kahden toimipisteen lukio. Se on hirveä rahamäärä.

Kysyin viikko sitten viranhaltijoilta, miten on tarkoitus esitellä ja käsitellä kunnanhallituksen tekemien palveluverkkopäätösten vaikutukset investointiohjelmaan. Vastaan siihen nyt itse: Kunnanhallituksen tulee todeta, päättää ja esittää tekemiensä palveluverkkopäätösten vaikutukset investointiohjelmaan ja talousarvioon siten, että ne ovat kunnanvaltuuston käytettävissä ennen 16.12.2020 kokousta. Tuossa kokouksessa on tarkoitus päättää vuoden 2021 talousarviosta niiltä osin, jotka jäivät aiemmin päättämättä juuri palveluverkosta johtuen.

En näe mitään muuta mahdollisuutta, jos halutaan edetä vuoden 2021 talousarvion lopullisessa vahvistamisessa hyvän hallintotavan mukaisesti. Kunnanvaltuutetuilla täytyy olla ennen päätöksentekoa minkälaiset vaikutukset pave-päätöksillä on talousarvioon.

Pienet kreikkalaiset poistumassa sisältämme?

Nurmijärven vuoden 2021 talousarvio saatiin käsiteltyä 11.11. vajaassa kuudessa tunnissa, mikä on poikkeuksellisen lyhyt rupeama. Kokoomuksen ryhmäpuheessa muistelinkin vuoden 2009 peräti 12 tuntia kestänyttä ja yli 40 äänestystä poikinutta maraton-kokousta, joka päättyi vasta aamuyön tunteina.

Totesin myös, että ilmeisesti luottamushenkilöiden osallistaminen tavoitearvioprosessiin jo ennen valtuustokäsittelyä on parantunut. Aiemmin valtuustossa käsiteltiin lukuisia tekstimuutoksiakin tavoitearvioon – tällä kertaa vain pari teknistä korjausta.

Myös muut valtuustoryhmät pitivät perinteiset talousarviopuheensa – hyvin yksituumaisena ja huolestuneena kunnan taloudellisesta tilasta. Ehkä jollakin puhujalla oli fokus omituisesti enemmän menneen vuoden saavutusten kertaamisessa kuin tulevien vuosien taloudessa – kyseessä oli kuitenkin talousarviokokous – ei tilinpäätöskokous.

Näinä tiukkoina aikoina jakamista on niukasti. Niinpä lisämäärärahaesityksiä tehtiin todella vähän. Kunnanvaltuusto hyväksyi ensi vuodelle vain 20.000 euron lisäyksen katuvalojen kesäpolttamiseen.

Lisämäärärahoja vuodelle 2021 esitti eniten SDP:n Lepolahti – mm. kaksi miljoonaa euroa koronariskirahaa. Vastapainoksi Lepolahti esitti kunnallisveron nostoa tasoon 20,25% eli 0,50 prosenttiyksiköllä. Veronkorotus hävisi äänestyksessä selkeästi 38-13. Veronkorotuksen kannattajista valtaosa löytyi salin vasemmalta laidalta.

Talonrakennusinvestoinneista äänestettiin ainoastaan kirjaston peruskorjauksesta, jonka lykkäämistä vuodella eteenpäin Perussuomalaiset esittivät. Totesin, että pääkirjaston saneerausta on lykätty kerta toisensa jälkeen varmaan 10 vuoden ajan. Hankkeen suunnittelu on myös hyvässä vauhdissa, koska sille varattiin jo viime vuonna talousarviossa määräraha. Lykkääminen vuodella jälleen kerran ei olisi ollut järkevää ja muutosehdotus kaatuikin äänin 46-5.

Toki palveluverkosta ja siihen liittyvistä investoinneista päätetään osin vasta joulukuun valtuustossa, mutta näin ketterän budjettivaltuuston jälkeen jäi aikaa muistella yhdeksän vuoden takaista vuoden 2011 valtuuston budjettikokousta. Tuona kohtalokkaana vuotena Nurmijärven kunnan velkaantuminen kääntyi pysyvälle kasvu-uralle – kuten kuvasta näkyy.

Ensimmäisen kauden kunnanvaltuutettuna kritisoin tuolloin voimakkaasti budjettikokouksessa hyväksyttyjä mittavia investointeja. Kaikki, mitä ehdotettiin meni läpi: Rajamäen uimahallin isompi laajennus, jäähallin laajennus, Kirkonkylän urheilupuisto…kaiken huippuna Klaukkalan uimahallille myönnettiin samassa isojaossa 300.000 euroa suunnittelurahaa. Kaikki tämä komeus tarkoitti 40 miljoonan euron velan ottamista. Tätä kritisoin vähäisestä valtuustokokemuksestani huolimatta ja pidin puheen pienistä kreikkalaisista sisällämme. Puheen, joka aiheutti ilmeisesti joissakin lainanottoon orientoituneissa valtuutetuissa inhon väristyksiä – ainakin se poiki myöhemmin kitkerää palautetta.

Tässä vielä kertauksena tuo vuoden 2011 “Pienet kreikkalaiset” -puheeni.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat

Vuonna 2009 hyväksytyssä kuntastrategiassa on määritetty yhdeksi strategiseksi valinnaksi ”Tasapainoinen kuntakonsernin talous terveellä pohjalla”. Kuntastrategiaan on kirjattu ns. kriittisiä menetystekijöitä, jotka ovat välttämättömiä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.

Yksi keskeisimmistä asetetuista raameista on verorasituksen ja velkaantumisen kohtuullisena säilyttäminen. Erikseen on kirjattu, että kunnan toimintakulut rajataan suhteessa verorahoitukseen siten, että verorahoituksella katetaan vieraan pääoman korkokulut ja investoinneista vähintään puolet.

Kun on myös kirjattu, että veroprosenttien tulee Nurmijärvellä olla seudun keskitasoa, täytyy todeta, että kunnanvaltuustolle tänään esitettävä talousarvio ja taloussuunnitelma eivät ole hyväksytyn strategian ja asetettujen tavoitteiden mukaisia.

Talousarvioesityksen jokainen vuosi 2012-14 ylittää noin 5-6 milj. eurolla suunnitellut maksimi-investoinnit ja strategian mukaisen enimmäisvelkaantumisen. Tavoitteena strategiaan on kirjattu myös se, että investoinnit pyritään kattamaan joinain vuosina täysin verorahoituksella ilman lisävelanottoa.

Nämä tavoitteet talousarvioesitys ylittää noin 17-20 milj. eurolla vuosittain!

Esitetyillä investoinneilla velkamäärä asukasta kohti kasvaa kolmessa vuodessa yli 50% nykyisestä tasosta eli yli 3200 euroon per asukas vuoteen 2014 mennessä. Investointien kasvattaminen nykyisestä 21 milj.euron tasosta vuonna 2014 suunniteltuun tasoon 34 milj.euroa ei ole vastuullista toimintaa. Jo ensi vuodeksi ehdotettu yli 27 milj.euroa on kestämätön kuntatalouden kannalta.

Investointilistalla on useita hienoja hankkeita. Listalla etenevät erityisesti sellaiset hankkeet, joilla on voimakkaat ja äänekkäät puuhamiehet – ei välttämättä sellaiset, jotka ovat kuntatalouden tai kestävän kehityksen kannalta järkevimmät. Vanhuksilla olisi loistavat olot, jos heidän asiaa ajettaisiin samalla intohimolla kuin liikuntapaikkahankkeita. Energiasäästö- ja tehokkuushankkeet saavat ilmeisesti ensi vuonna väistyä sellaisten hankkeiden tieltä, jotka vain lisäävät käyttötalouden menoja.

Ihmettelemme villiä ja vapaata taloudenpitoa ja holtitonta velkaantumista Välimeren maissa. Talousarvioesityksen perusteella voisi otaksua, että myös jokaisessa nurmijärveläisessä – ainakin valtuutetussa – asuu pieni kreikkalainen.

Itse aion toimia ja äänestää yhteisesti sovitun strategian mukaisesti.

Olen joskus puolileikilläni todennut, että vaalibudjettien estämiseksi, pitäisi lailla kieltää perättäiset valtuustokaudet. Minulla on valitettavasti tutina, että tänä iltana voin olla jo tosissani.

Eihän tuo varsinainen profetia ollut, mutta ilmeisen onnistunut tilannearvio. Valtuusto tosiaan hyväksyi jättimäiset investoinnit ja sitoutui yli 40 miljoonalla eurolla lainanottoon. Sillä jyrkällä polulla olemme yhä. Jätinkin tuolloin Lassi Köpän kanssa poikkeuksellisen eriävän mielipiteen hyväksyttyyn talousarvioon, koska se oli niin ilmiselvästi kuntastrategian vastainen. Mielipiteeseen yhtyi toistakymmentä muuta valtuutettua.

Tämänpäiväinen 11.11.2020 valtuuston budjettikokous antoi kuitenkin uskoa tulevaisuuteen. Sen takia otsikoin tämän blogikirjoitukseni: “Pienet kreikkalaiset poistumassa sisältämme?”. Josko ne sieltä pikkuhiljaa olisivat poistumassa.

Palveluverkkokäsittelyä

This image has an empty alt attribute; its file name is img_5653.jpg

Lautakunnat ovat käsitelleet toistamiseen Nurmijärven palveluverkkosuunnitelmaa. Saamme lausunnot joidenkin viikkojen päästä myös kunnanhallitukseen. Palveluverkkosuunnitelma on tarkoitus hyväksyä valtuustossa ennen vuoden loppua. Päätöksen siirtyminen marraskuisen talousarviovaltuuston jälkeiselle ajalle tarkoittaa sitä, että talousarviota joudutaan tarkentamaan vielä joulukuun valtuustossa.

Yksi syy lautakuntakäsittelyjen venymiseen oli kuntalaiskyselyn vastausten saaminen tiedoksi lautakunnille. Vastaukset ovat nyt käytössä. Vastaajina olivat aktiivisimpia niiden alueiden asukkaat, joiden arkeen palveluverkossa ehdotetut muutokset eniten vaikuttavat. Kirkonkylän, Rajamäen, Lepsämän, Metsäkylän ja Perttula-Nummenpään asukkaat olivat osoittaneet erityist kiinnostusta asiaan.

Kirjastopalveluita koskeviin suunnitelmiin oltiin selvästi tyytyväisiä. Noin 65% ilmaisi tyytyväisyyden suunnitelmaan siltä osin. Tästä olen samaa mieltä – kirjasto on tärkeä lähipalvelu niin nuorille kuin vanhemmillekin kuntalaisille.

Eniten vastustusta ja negatiivista palautetta sai Maaniitun lukioratkaisu ja siihen liittyvä Kirkonkylän palveluverkko – noin 60% ilmoitti tyytymättömyyden esitykseen. Puolet vastaajista kritisoi 6-luokkien siirtämistä yläkouluille. Tämä oli selkeä viesti kuntalaisilta.

Lukion osalta hajautetun lukion vaihtoehdot saivat hieman enemmän kannatusta kuin Kirkonkylään keskitetyn lukion eri vaihtoehdot. Erityisesti nuoret vastaajat olivat hajautetun lukion kannalla. Otaksun, että Kirkonkylään rakennettava suurlukion uudisrakennus ei ole enää kustannuksiensa vuoksi realistinen vaihtoehto. Korvaavaksi vaihtoehdoksi on ideoitu Maaniitun koulun muuttamista lukiolaisten käyttöön – huolimatta siitä, että koulua parhaillaan peruskorjataan juuri alempien luokkien käyttöön. Kirkonkyläläisten aiheellinen huoli on ollut siinä, että alakoululaisten koulutie venyisi kylän toiselle laidalle vilkkaasti liikennöityjen teiden taakse. Tähän näytti ainakin joissain lautakunnissa nyt nousseen ratkaisuehdotukseksi tilaelementtien pystyttämisnen alakoululaisille Maaniitun lukion pihapiiriin.

Aika kaukana ollaan siitä alkuperäisestä yhdistetyn lukion visiosta, jossa tavoitteena oli rakentaa Kirkonkylään uusi houkutteleva ja vetovoimainen suurlukio, joka olisi suunniteltu erityisesti lukion tarpeisiin ja rauhoitettu vain lukiolaisten käyttöön. Nyt ehdotetaan ratkaisuksi vuodelta 1990 peräisin olevaa alakoulurakennusta, jonka laajennusosakin on 20 vuoden takaa. Saneerattunakin lopputulos on aivan jotain muuta kuin se vetovoimainen lukiolaisille räätälöity lukiorakennus. Ja siihen pihaan ja lukion yhteistiloja käyttämään siis visioidaan nyt myös pienimpiä alakoululaisiamme. Ei jatkoon minun papereissa.

Sain tilaisuuden käydä tutustumassa Hyvinkään Hangonsillan uuteen koulu/lukiokampukseen. Oli näköä ja kokoa. Todella hienot ja avarat tilat. Alussa oleva kuva on rakennuksen pääaulasta. Rahalla saa – myös velkarahalla.

Nurmijärvellä on keskusteltu hieman myös kunnallisen lukiomme (meillähän on vain yksi kunnallinen, kahden toimipisteen, lukio) erikoistumisesta. Mökkikunnassani Pudasjärvellä on rakennettu uusi suuri hirsikoulukampus, joka on mahdollistettu lakkauttamalla lähes kaikki haja-asutusalueen pienet koulut – pari-kolme taitaa olla vielä toiminnassa keskustaajaman ulkopuolella. Myös lukio toimii hirsikampuksella ja Pudasjärven lukiossa totesin olevan mielenkiintoinen erityispiirre. Pudasjärven lukio on ilmailulukio, jossa ilmailulinjan opiskelijat voivat suorittaa maksuttoman lentolupakirjan. Alla olevasta kuvasta voi todeta, että vaihtoehto houkuttelee varmasti lukiolaisia kauempaakin Pudasjärvelle. Hieno idea – mistä meille samanlaista?