Ukraina. Nato. Nyt.

Venäjän brutaalit toimet Ukrainassa ovat vaikuttaneet nopeasti ja ilmeisen pysyvästi suomalaisten mielipiteeseen Nato-jäsenyydestä. Kansalaisten enemmistö näkee järkeväksi tavoitella Nato-jäsenyyttä. Mielipiteen muutos on ollut dramaattisen nopea.

Yhtenä esimerkkinä tästä on viime eduskuntavaalien nurmijärveläisten ehdokkaiden kanta Natoon. Vuoden 2019 alussa YLEn vaalikoneessa kysyttiin ehdokkailta vastausta väittämään “Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.” Tarjolla oli viisi vaihtoehtoa väliltä “Täysin eri mieltä” – “Täysin samaa mieltä”.

Kävin läpi 15 eniten ääniä saaneen nurmijärveläisehdokkaan vastaukset. Olin ainoa ehdokas, joka vastasi väittämään myönteisesti. Näin tuolloin, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Muut 14 ehdokasta mukaan lukien Vanhanen, Tapiolinna, Pispala, Lepolahti, Raekannas, Kalliokoski, Putkonen, Koivalo, Morelius… olivat täysin eri mieltä tai ainakin eri mieltä.

Tänään mielipiteet tuskin olisivat 1 puolesta 14 vastaan. Otaksun, että näkemykset Nurmijärvelläkin ovat aika monella muuttuneet vuoden vaihteen jälkeen. Otaksun, että aika moni on tänään jopa mahdollisimman nopean jäsenhakuprosessin kannalla. Otaksun, että natomyönteisyys kasvaa päivä päivältä, kun itänaapurimme rikokset Ukrainassa tulevat kaikessa karmeudessaan yhä enemmän julki.

En kirjoita tätä “mitäs minä sanoin” tai “minä olin oikeassa” -mentaliteetilla. Tuo muutaman vuoden takainen kysely vaan osoittaa tosi selkeästi, minkälainen ajattelu meillä oli yleistä läntiseen puolustusliittoon liittyvissä asioissa vain vähän aikaa sitten ja kuinka valtakunnan turvallisuus koettiin yleisesti perustuvan hyvään tahtoon ja syvään luottamukseen rajanaapurin kanssa. Aika harva katsoi aiheelliseksi tai sopivaksi tätä “rauhan tilaa” kyseenalaistaa tai vaarantaa. Moni varmasti koki asian toisinkin menneinä vuosina, mutta ei halunnut leimautua “yleisen mielipiteen” vastustajaksi tai loukata ystävällismielistä itänaapuria. Tässä asiassa arvostan jokaista mielipiteen vaihtajaa.

Oma mielipiteeni Nato-jäsenyyden järkevyydestä on muodostunut vuosien varrella. Olen asunut ja työskennellyt muutamaan otteeseen Venäjällä – useita vuosia yhteensä. Sen jälkeenkin olin mukana yritystoiminnassa ja osakkaana ihan kohtuullista liikevaihtoa tekevässä venäläisessä yrityksessä. Vaikka arki, työ ja bisnekset sujuivat ja Venäjän vuosista jäi hyvät muistot ja pysyviä ystävyyssuhteita, niin taustalla oli – ikävä kyllä – varsin realistinen käsitys Venäjän ja sen autoritäärisen johdon arvaamattomuudesta. En toki minäkään uskonut sen johtavan nyt nähtyyn fasistiseen touhuun, mutta systemaattinen historian vääristely, ihmisoikeuksien loukkaukset, sananvapauden rajoittaminen, militarismi, murhakoneisto ja syvälle juurtunut kleptogratia oli kyllä havaittavissa vuosikaudet.

Pakotteiden tai boikottien en usko juurikaan vaikuttavan Venäjän tai venäläisten touhuihin ja mielipiteisiin. Muistini voi olla valikoiva, mutta en muista milloin boikotit tai pakotteet olisivat kaataneet jonkin valtion tai aiheuttaneet vallanvaihdon: Kuuba ei, Pohjois-Korea ei, Iran ei, Irak ei – Venäjä ei. Äkkiseltään ajateltuna venäläiset – jos ketkä – ovat jalostuneet varsin immuuneiksi pakotteille – ainakin hieman vanhempi sukupolvi. Jos neuvostoaikana ei ollut jotain hyödykettä, niin sitten oltiin ilman tai sitä kuitenkin jollakin innovatiivisella tavalla hankittiin. Jos työntekijöille ei uuden Venäjän aikana maksettu kolmeen kuukauteen palkkaa, niin se oli “normal” – töitä jatkettiin entiseen tapaan. Ja kansakunnan historiasta löytyy kyllä sellaista boikottia, pakotetta ja terroria ihan omasta takaa, että ulkovaltojen painostus ei paljon hetkauta. Toivottavasti Venäjän uusi sukupolvi on tässä suhteessa erilainen, mutta tohdin sitäkin epäillä.

Olen kuitenkin ehdottomasti pakotteiden ja boikottien kannalla – niin valtiotason kuin yksittäisten ihmistenkin toimesta. Juuri tällä hetkellä jokainen tällainen pienikin toimenpide on tuen osoitus Ukrainalle ja toisaalta se vähentää Venäjän kykyä ryhtyä uusiin vastaaviin hyökkäyksiin tai erikoisoperaatioihin.

Me jos ketkä ymmärräme, että Ukraina tarvitsee koko muun maailman tuen – myös Suomen ja suomalaisten. Olihan Suomi 80 vuotta sitten juuri samanlaisessa tilanteessa.Me jos ketkä ymmärräme, että Ukraina tarvitsee koko muun maailman tuen – myös Suomen ja suomalaisten. Olihan Suomi 80 vuotta sitten juuri samanlaisessa tilanteessa.

Itseämme voimme auttaa parhaiten laittamalla jäsenhakemusprosessin käyntiin – eikä siihen ei tarvita kansanäänestystä, vaan valitsemiemme kansanedustajien vastuunottoa.

Strategiaa ja tragediaa kunnanvaltuustossa

Kukas siellä ääntelee, kun toinen on ryhmäpuhetta pitämässä?

Nurmijärven kunnanvaltuuston kokous 23.3.2022 jäi varmasti usean läsnäolijan ja kuulijan mieliin.

Kyseessä oli pitkästä aikaa läsnäolokokous ja pääsimme pitämään ennen kokousta myös ryhmien puheenjohtajienkin palaverin nokikkain. Kävimme läpi tiedossa olevat muutosesitykset ja kokouksen agendaa. Tiedossa oli, että muutama muutosesitys on tulossa ja teknisen johtajan valinnasta tulee ainakin yksi vastaesitys.

Kokouksen alussa ojennettiin saatesanojen kera tasavallan presidentin myöntämät kunniamerkit ansioituneille kunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Mitalisadetta riitti seitsemän kunniamerkin verran. Päälle nautittiin kakkukahvit.

Sumppien jälkeen päästiin valitsemaan kuntaan uutta teknistä johtajaa. Olin itse ollut nelihenkisen valintaryhmän jäsen ja antamassa kunnanhallitukselle yksimielistä esitystä, että virkaan valittaisiin joitain vuosia sitten Nurmijärven kunnan va. teknisenä johtajanakin toiminut Juha Oksasen. Kunnanhallituskin päätyi yksimielisesti esittämään Oksasta virkaan. Perussuomalaisten Matti Putkonen esitti virkaan valittavaksi kunnan tilakeskuksen päällikkö Ville Könöstä. Pidettiin virkavaali, jonka lopputulemana Oksanen sai 30 ääntä ja Könönen 15 ääntä. Kuusi ääntä hylättiin. Oksanen tuli valituksi virkaan.

Kokous oli merkittävä myös sen vuoksi, että valtuusto käsitteli ja hyväksyi uuden kuntastrategian 2022-2030. Perinteiseen tapaan kaikki valtuustoryhmät pitivät alkuun ryhmäpuheet. Pitämäni kokoomuksen ryhmäpuhe meni näin:

Kunnioitettu puheenjohtaja, arvoisa kunnanjohtaja ja muut kuulijat

Kunnallinen päätöksenteko perustuu luottamushenkilöiden, kunnan työntekijöiden ja kuntalaisten väliseen yhteistyöhön.

Säännöllisin väliajoin tehtävä kuntastrategiatyö ja strategian päivitys on ehkä paras esimerkki tästä yhteistyöstä. Tälläkin kertaa strategiaa on valmisteltu hyvässä yhteistyössä yli puoluerajojen, viranhaltijat ovat antaneet oman tärkeän panoksensa ja myös kuntalaisia on kuultu ja kuunneltu.

Strategiaprosessi on uusille luottamushenkilöille erinomainen mahdollisuus päästä sisään kunnallisen päätöksenteon ytimeen ja tutustumaan laajasti muihin päätöksentekijöihin ja kunnan työntekijöihin. Niin tälläkin kertaa.

Kokoomusryhmä on tyytyväinen nyt käsiteltävänä olevan vuoteen 2030 ulottuvan kuntastrategian sisältöön, johon on kyetty nostamaan kunnalle ja kuntalaisille tärkeät asiat.   

Kunnan kestävä ja hallittu väestönkasvu on yksi keskeisimmistä tekijöistä. Kunnan elinvoiman, taloudellisen aktiivisuuden ja palvelujen kehittymisen kannalta väestönkasvun on kyettävä varmistamaan. Toisaalta kasvun on oltava hallittua ja hallinnassa, jotta se ei käy taloudellisesti liian raskaaksi mm. kasvavien investointitarpeiden ja palveluverkkoon kohdistuvien paineiden vuoksi.

Strategiaan kirjattu keskimääräinen 1,5 prosentin vuotuinen kasvu on selkeä ja tarpeellinen konkreettinen tavoite. Se on pitkälti samaa tasoa, joka asetettiin jo vuosikymmen sitten silloista maankäytön kehityskuvaa laadittaessa.

Yhtä tärkeää kuin hallittu kasvu on huolehtia tulevissa maankäytön tavoiteohjelmissa siitä, että kasvu kohdistetaan kunnan sisällä harkitusti niin sijainnin kuin asuntotuotantotyyppien osalta.

Turvallisuus ja taajamiemme viihtyisyys ovat kokoomusryhmälle tärkeitä asioita. Sillä ei tarkoiteta vain turvakameroita tai viheralueiden hoitoa, vaan niiden perusta on ennen kaikkea järkevä ja harkittu yhdyskuntasuunnittelu. Minne kaavoitamme, mitä kaavoitamme, miten huomioimme asemakaava-alueiden ulkopuoliset alueet, miten edistämme työpaikkojen syntymistä, miten huomioimme moninaisten kuntalaistemme moninaiset tarpeet, minne ja minkälaisena ohjaamme tavoittelemamme kasvun. Nyt hyväksyttävänä oleva kuntastrategia vastaa näihin kysymyksiin kattavasti ja se luo edellytykset turvalliselle ja viihtyisälle Nurmijärvelle – sille paremman arjen ilmiölle.    

Erinomaisestakaan kuntastrategiasta ei kuitenkaan ole hyötyä, ellemme saa sitä muuttumaan toimenpiteiksi. Viranhaltijoilla, luottamuselimillä, viime kädessä tällä ylimmällä päättävällä elimellä – kunnanvaltuustolla, on vastuu sitä, että strategia saadaan jalkautettua osaksi jokapäiväistä työtämme ja toimintaamme.

Tärkeä osa tätä prosessia on tarkempien tavoitteiden ja toimivien mittareiden asettaminen. Lautakunnat pääsevät tulevassa tavoitearviovalmistelussa tätä tärkeää ja vaativaa työtä tekemään.Kokoomusryhmä kiittää strategiatyössä mukana olleita luottamushenkilöitä, kuntalaisia ja ennen kaikkea kunnanvirastolla työskenteleviä avoimesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta yhteistyöstä.

Jossain kohtaa jouduin hetkeksi keskeyttämään puheeni valtuustosalista kuuluvan häiriötekijän vuoksi – valtuutettu Putkonenhan siellä oikealla laidalla puhui kännykkäänsä. Kun jokin aika sitten käsittelimme “valtuuston pelisääntöjä”, niin kuului kommentteja, että tarvitsevatko aikuiset ihmiset sellaisia ohjeistuksia. Nyt kävi mielessä, että niihin pelisääntöihin olisi voinut lisätä myös opastuksen, että kännykän käyttö kesken kokouksen ei ole suotavaa. Valtuutettu Putkonen pyysi myöhemmin kokouksessa kohteliaasti anteeksi tärkeän puhelun aiheuttamaa häiriötä.

Joitakin yksittäisiä nostoja ja huomioita muista ansiokkaista ja monipuolisista puheista suurimpien ryhmien osalta:

Keskustan Kalliokoski keskittyi ryhmäpuheessaan pitkälti puurakentamisen edistämiseen. Sen verran painokas puhe oli, että valtuusto hyväksyi asiaa koskevan muutosesityksen yksimielisesti. Edes kukaan pohjaesityksen takana ollesta kunnanhallituksen jäsenistäkään ei vastustanut muutosta ja tätä valtuutettu Lepolahti aivan perustellusti hieman hämmästeli.

PS:n Tapiolinnan puheesta särähti korvaani lausuma: “Korvaani hieman särähti eräs toteamus, voiko kunnanjohtajan kirjoittamaa tekstiä muuttaa. Vastaus tähän on, kyllä voi ja pitääkin.” Olin tuosta toteamuksesta tunnistavinani omaa ääntäni kunnanhallituksesta. Todettakoon selvennyksenä, että puheenaiheena oli tuolloin kunnanjohtajan allekirjoittama esipuhe uuteen strategiakirjaan. Käydyssä keskustelussa olin todennut, että ei liene kovin korrektia tai edes mahdollista, että kunnanhallitus alkaa muokkaamaan tai kirjoittamaan kunnanjohtajan omalla nimellään allekirjoittamaa esipuhetta uusiksi. Sen suuremmasta asiasta ei ollut kyse.

SDP:n Rousu nosti esiin ilmastotyön vähäisen huomioimisen uudessa strategiassa. Hän teki myös ponsiesityksen taajamakeskustojen ympäristöjen parantamissuunnitelmien laadinnasta ja niiden toimeenpanon aloittamisesta Klaukkalasta alkaen. Ponsi hyväksyttiin yksimielisesti.

Vihreiden Virtanen totesi, että Nurmijärven kunnan iso haaste on julkinen liikenne ja että julkisen liikenteen kehittäminen on kunnassa jäissä, eikä strategiassakaan julkinen liikenne saanut kuin pienen maininnan. Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen, tärkeä ja ajankohtainen aihe. Lisääntynyt etätyö on aiheuttanut pendelöinnin vähenemistä Nurmijärveltäkin. HSL on arvioinut, että matkustajamäärien palautuminen aiemmalle tasolle vie vähintään kaksi vuotta. Joukkoliikennevuoroja on jouduttu vähentämään matkustajakadon vuoksi ja samaan aikaan mm. polttoainekustannukset ovat nousseet merkittävästi. Kun tähän lisätään lipputulojen dramaattinen lasku, pitkät sopimukset liikennöitsijöiden kanssa ja suuret rahoitettavat investoinnit, niin yhtälö on Helsingin seudulla erinomaisen vaikea. Itse toivon, että sitä yhtälöä ei ainakaan yksityisautoilijoiden kukkaroilla yritetä ratkaista.

Varsinaisen yllätyksen strategiakeskustelun päätteeksi loihti valtuutettu Putkonen (PS). Jos nyt yllätykseksi voi sanoa puhetta, jonka sisältö oli luettavissa paikallislehden nettiversiosta jo ennen puheenpitoa valtuustosalissa. Oli hieman hämmentävää lukea näytöltä paikallislehden uutista otsikolla “Matti Putkonen vaatii valtuuston kokouksessa kunnanjohtajan vaihtamista.” Etiäinen osoittautui oikeaksi – tätä hän kokouksessa vaati vakavasti harkitsemaan. Oman tulkintani mukaan reaktiot salissa vaihtelivat hämmennyksestä tyrmistyksen kautta epäuskoon. Toki on mahdollista, että salissa oli myös joku ihastunutkin, mutta ainakaan ääneen tätä ei todettu.

Kokouksen jälkeisten keskustelujen ja Putkosen puheen aiheuttamien kommenttien jälkeen – etenkin, kun puheen noteerasi myös valtakunnallinen iltapäivälehti – sovimme torstaina valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa, että on aiheellista ja tarpeen tuoda julki valtuustoryhmien yhteinen kannanotto asiaan liittyen. Kannanottoon yhtyivät myös sekä kunnanvaltuuston että kunnanhallituksen puheenjohtajat. Olettamuksena oli, että Perussuomalaiset käsittelevät asian omassa joukossaan ja heiltä tulikin myöhemmin oma julkilausuma asiaan liittyen.

Tässä tuo muiden valtuustoryhmien kannanotto:

Nurmijärvellä kunnioitetaan kunnanvaltuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden oikeutta esittää mielipiteitä ja antaa avointa palautetta tarpeellisiksi katsomissaan asioissa.

Valtuutettu Matti Putkosen kunnanvaltuuston kokouksessa 23.3.2022 kunnanjohtajaa kohtaan ilmaiseman kritiikin ja epäluottamuksen osoituksen johdosta allekirjoittaneet valtuustoryhmien puheenjohtajat haluavat tuoda julki seuraavaa.

Valtuustoryhmissämme ei ole keskusteltu tai käsitelty kunnanjohtajaan kohdistuvaa epäluottamusta. Valtuustoryhmien yhteistyö kunnanjohtajan kanssa on toimivaa. Kunnanjohtaja ja muu kuntajohto nauttivat valtuustoryhmiemme luottamusta.

Edellä mainittuun yhtyvät myös kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat.

Arto Hägg, KOK

Taneli Kalliokoski, KESK

Sirkka Rousu, SDP

Sami Virtanen, Vihreät

Ina Kuula, KD

Hannu Toikkanen, VAS

Kallepekka Toivonen, kunnanvaltuuston pj.

Petri Vaulamo, kunnanhallituksen pj

Kunnanhallitus lausui jätehuoltomääräyksistä

Nurmijärven kunnanhallituksella on varsin vilkas lopputalvi ja alkukevät. Kokouksia tulee kertymään kolmen kuukauden aikana peräti 10 kappaletta – siis melkein kerta viikossa. Asiaa tuntuu nykyisin riittävän ja kokoukset kestävät pääsääntöisesti yli kolme tuntia – usein jopa reilusti yli viisi tuntia. Usein sanotaan, että luottamustoimien kokouspalkkioilla ei pääse rikastumaan. Se on varmasti totta, mutta tällä tahdilla ei kyllä pääse köyhtymäänkään, vaikka kokouspalkkiot Nurmijärvelläkin ovat varsin maltillisia suuriin kaupunkeihin ja hyvinvointialueen luottamuspalkkioihin verrattuna.

Vaikka – tai ehkä juuri sen takia – , että kunnanhallituksessa käsitellään ja tehdään päätöksiä rivakkaan tahtiin, niin paikallisaviisissa jää moni kuntalaisia koskettava asia huomioimatta. Maanantaina 7.3. käsittelimme lausunnon antamista jätelautakunta Kolmenkierron ehdotuksesta jätehuoltomääräysten päivittämiseksi. Jätelautakunta Kolmenkierron nykyiset jätehuoltomääräykset ovat vuodelta 2020 ja niihin on tullut päivitystarpeita jätelain ja -asetuksen uudistuksesta johtuen.

Nykyisin biojätteen erilliskeräysvelvoite koskee kaikkia vähintään viiden asunnon kiinteistöjä – siis esimerkiksi tuon kokoisia rivitaloyhtiöitä. Uuden jäteasetuksen perusteella biojätteen erilliskeräysvelvoite laajenee koskemaan yli 10 000 asukkaan taajamissa myös kaikkia 1-4 huoneiston asuinkiinteistöjä – siis esimerkiksi omakoti- ja paritaloja. Ehdotuksessa tämä biojätteen erilliskeräysvelvoite 1-4 huoneiston asuinkiinteistöillä on kiristetty koskemaan kiinteistöjä kaikissa yli 5 000 asukkaan taajamissa. Tuo kriteerien kiristys tarkoittaisi Nurmijärvellä – ja varmasti monissa muissakin naapurikunnissa – biojätteen pakollisen keräysvelvoitealueen moninkertaistumista. Nurmijärvellä se tarkoittaisi varmuudella keräysvelvoitetta ainakin Kirkonkylän, Rajamäen ja Herusten alueilla, vaikka jäteasetuksen perusteella se ei olisi tarpeen. Taajamatulkinnasta riippuen velvoite voisi ulottua myös Klaukkalan ympäristöön Lintumetsään ja Lepsämään.

En katsonut tarpeelliseksi kiristää omakoti- ja paritaloasukkaiden jätehuoltovelvoitteita esitetyllä tavalla ja tein ehdotuksen, että lausuntoon lisättäisiiin kunnan kantana, että ehdotuksesta poistetaan biojätteen erilliskeräysvelvoite 1-4 huoneiston asuinkiinteistöiltä yli 5 000 asukkaan taajamissa ja mentäisiin jäteasetuksen mukaan. Esitystäni kannattivat Tapiolinna, Mustonen, Kalliokoski ja Maijala. Kunnahallitus hyväksyi esitykseni äänin 2-9. Vihreiden Pispala ja SDP:n Lepolahti olivat biojätteen keräysvelvoitteen laajentamisen kannalla.

Toivottavasti Jätelautakunta Kolmenkierrossakin noteerataan Nurmijärven kunnan kanta ja pientaloasukkaita ei rasiteta jätehuoltokustannuksilla enempää kuin laki ja asetus edellyttävät. Kustannuksiahan ei kertyisi pelkästään kasvavista jätehuoltomaksuista, vaan se edellyttäisi jopa yhden hengen omakotitaloudelta muitakin toimia. Meidänkin pikkuruiseen jätekatokseen jouduttaisiin rakentamaan erillinen biojäte-elintasolaajennussiipi.

Puolivuotiskatsaus II/2021

Olen pitänyt blogiani säännöllisesti vuodesta 2009 – siis 13 vuotta. Puolivuosittain olen lyhkäisesti vetänyt yhteen kuluneen kuuden kuukauden oleellisimmat asiat. Alkuvuoden ja yhä jatkuvien kiireiden keskellä vuoden 2021 jälkimmäisen puoliskon katsaus tulee nyt melkoisella viiveellä – ja ehkä tavallista tiiviimmässä muodossa.

Kesäkuukausinahan lomaillaan yleensä myös kunnallisista luottamustoimista. Kevään kuntavaalien jälkeiset luottamuspaikkaneuvottelut kuitenkin menivät niukasti heinäkuun puolelle, kun asioista haluttiin sopia ennen kesälomille lähtöä. Luottamuspaikat saatiinkin sovittua todella kivuttomasti ja sopuisasti kahdessa kokouksessa ja paikkajako saatiin pakettiin heinäkuun 1. päivä.

Kesätauko jäi kuitenkin harvinaisen lyhyeksi, kun vanha kunnanhallitus kokoontui jo elokuun alussa ja uuden valtuuston perehdytyksetkin alkoivat elokuun toisella viikolla. Tuolloin kokoonnuttiin koronan takia Monikossa Klaukkalassa. Elokuussa osallistuin myös Kiertokapulan osakaskokouksiin, jotka toimivat myös väliaikaisena nimitysvaliokuntana. Teimme tuolloin esityksen Kiertokapula Oy:n hallituksen jäsenistä.

Kokoomuksen entistäkin suurempi uusi valtuustoryhmä oli järjestäytynyt jo kesäkuun lopulla ja minut valittiin jatkamaan ryhmän puheenjohtajana kera varapuheenjohtajien Virpi Räty ja Joona Suomi.  Uusi kunnanvaltuusto kokoontui ja järjestäytyi elokuussa, jolloin suoritettiin myös luottamuselinten vaalit luottamuspaikkaneuvottelujen mukaisesti. Omalle osalle tuli kunnanhallituksen jäsenyys. Tälläkään kertaa en tavoitellut muita paikkoja luottamuselimissä. Mielestäni yksi kunnallinen luottamustoimi on riittävä yhdelle henkilölle ja tein tilaa mielelläni paikallisyhdistyksemme muille jäsenille. Toki tuon kunnanhallituspaikan lisäksi toimin sähköyhtiön hallituksessa. Se on kuitenkin hieman erilainen pesti kuin toimielimessä.

Kun en ollut muita kunnallisia luottamustoimia hamunnut, niin syyskuun lopulla tulin ilmoittaneeksi kiinnostuksesta hyvinvointialueen vaaleihin. Yksi syy päätökseen oli se, että minut oli valittu Keusoten yhtymävaltuuston jäseneksi pätkäpestillä vuoden 2022 loppuun ja ajattelin, että sitä työtä voisi jatkaa uudessa aluevaltuustossa, jos vaaleissa tulisi luottamusta riittävästi. Päätin kyllä jo tuolloin, että en vaalikampanjaan tule satsaamaan edes samalla tavalla kuin vasta pidettyihin kuntavaaleihin. Nythän on tiedossa, että tulin valituksi varsin komealla äänimäärällä 498 aluevaltuustoon ja myös se, että kokoomus ehdottaa minua pelastuslaitoksen johtokunnan jäseneksi. Näin se vaan kalenteri täyttyy entisestäänkin näidenkin vaalien tuloksena. Vuoden lopussa tosin Keusoten valtuuston toiminta päättyy.

Lokakuussa pääsin esittämään Nurmijärven kunnan tervehdyksen kutsuntatilaisuuteen. Oli mukava ja mielenkiintoinen tehtävä. Omasta kutsuntatilaisuudestani oli sattumoisin kulunut melkeinpä päivälleen 40 vuotta. Taivalkosken Päätaloviikon pääjuhlan lukijapuheenvuorossa kesällä 2015 muistelin  lukeneeni edellistalvena 30.11.2014 päivälleen 75 vuotta Talvisodan syttymisen jälkeen samasta tapahtumasta ”Selkosen kansaa” kirjasta. Tuolloin kauhistelin, että Itä-Ukrainassa – melkeinpä naapurissamme – oli samaan aikaan käynnissä veriset taistelut. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tilanne näyttää vieläkin pahemmalta. Ja mikä vielä pahempaa – naapurivaltiomme hivutustaktiikka tuottaa tulosta. Nyt ei enää vakavasti edes keskustella Krimin tai vallattujen alueiden palauttamisesta, vaan fokus on siinä, rynniikö Venäjä syvemmälle Ukrainan maaperälle.

Loppuvuonna kunnanhallituksessa  ja myöhemmin valtuustossa pyöritettiin ja vitkasteltiin kuukausitolkulla periaatepäätöstä Rajamäen kampuksen toteutusmallista. Minulta ei oikein riittänyt ymmärrystä  päätöksen loputtomalta tuntuvaan lykkäämiseen, toistuviin selvittelyihin ja erityisesti ohi asian puhumiseen ja keskusteluun muusta kuin päätettävästä asiasta – olisi luullut tulevan vähemmälläkin selväksi. Loppujen lopuksi valtuusto päätti, että hankkeessa edetään perinteisellä KVR-urakkamallilla ja elinkaarimalli hylättiin. Pari-kolme kuukautta pyörittelyssä menetettiin.

Budjettivaltuusto meni kohtuullisen sopuisasti. Niukkuutta on helppo jakaa. Pidin kokoomuksen ryhmäpuheen talousarviokäsittelyn yhteydessä. Mieleen jäi PS:n Putksoen ehdotus siitä, että ns. haja-asutusalueella käytettäisiin eri kiinteistöverotaksaa kuin asemakaava-aluella. Miten sitä sanotaankaan, että ei se ole hullu. joka kysyy… No, tässä tapauksessa ei valtuustokaan ollut hullu, kun ei mennyt hyväksymään selkeästi lainvastaista ehdotusta. Itse asiassa ehdotusta ei otettu edes käsittelyyn.

Vuoden viimeinen valtuuston kokous oli joulukuussa. Pidin vuoden viimeisen ryhmäpuheeni, jokas käsittelöi kunnan tulevaa strategiaprosessia.

Vuodelle 2022 siirryttiin aluevaalitunnelmissa.

Keski-Udenmaan hyvinvointialueen luottamuspaikkavalinnoista

Artoa ehdotetaan pelastuslaitoksen johtokuntaan ja Jussia kehittämis- ja tulevaisuuslautakuntaan.

Keski-Uudenmaan aluevaalien jälkeen puolueiden ja ryhmien välillä neuvoteltiin ja sovittiin luottamushenkilöpaikoista. Kokoomuksen aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtajana olin mukana neuvottelujen taustaryhmässä, joka teki alustavan esityksen Uudenmaan kokoomuksen piirihallitukselle. Tänään valtuustoryhmämme hyväksyi piirihallituksen lopullisen esityksen Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamustehtäviin nimitettävistä henkilöistä kokoomuksen osalta. Lopulliset päätökset asiassa tekee aluevaltuusto maaliskuun kokouksessaan.

Aluehallituksen puheenjohtajaksi esitetään Helinä Perttua Järvenpäästä. Aluehallitukseen esitetään Nurmijärveltä Kimmo Behmiä ja Virpi Rätyä. Myös Hyvinkäältä saadaan kaksi jäsentä aluehallitukseen – Jaakko Rainio ja Annika Kokko, joista Rainio tosin vaihtaa kauden puolivälissä paikkaa valtuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi esitettävän Tuusulan Kalle Ikkelän kanssa. Keski-Uudenmaan aluevaalien ykkönen kokoomus saa siis viisi paikkaa 17-paikkaiseen aluehallitukseen, joista kaksi alueen kokoomuslaisimmasta kunnasta Nurmijärveltä.

Nurmijärven kokoomuslaisista ehdotetaan lisäksi hyvin vaaleissa menestyneitä Mari Simelius-Hulmia sosiaali- ja terveydenhuollon jaoston jäseneksi ja Inka Utriaista henkilöstöjaoston varapuheenjohtajaksi. Aluevaktuutettu Riina Mattilaa esitetään palveluiden järjestämisen lautakunnan jäseneksi ja varavaltuutettu Jussi Malkamäkeä kehittämis- ja tulevaisuuslautakunnan jäseneksi. Kimmo Behmiä esitetään hallituksen lisäksi myös talous- ja rahoitusjaoston jäseneksi.

Toiveeni mukaisesti minua ehdotetaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokunnan jäseneksi. Olen tähän vallan tyytyväinen. Tämän tehtävän kykenen hoitamaan kunnallisten luottamustehtävien lisäksi.

Mielenkiinnolla odotan, mitä muiden puolueiden ja ryhmien henkilöesitykset tulevat olemaan. Odotettavissa on, että Nurmijärven painoarvo aluehallituksessa tulee normalisoitumaan verrattuna istuvaan Keusoten yhtymähallitukseen, jonka 20:stä jäsenestä vain kaksi on tällä hetkellä Nurmijärveltä.

Aluevaalia ja osayleiskaavaa

Aluevaalien ennakkoäänestyksen aktiivisuus oli Keski-Uudellamaalla alhainen 21,2 %. Hyvinvointialueen isommista kunnista villkainta oli oli Nurmijärvellä (22,6%) ja hiljaisinta Hyvinkäällä (18,0%). Järvenpää, Mäntsälä ja Tuusula ennakkoäänestivät tasaisesti noin 22,2 prosenttisesti.

Äänestysaktiivisuus ei tuon mukaan nouse kovinkaan korkealle. Viime vuoden kunnallisvaaleissa Keski-Uudenmaan isoissa kunnissa ennakkoäänestysprosentti vaihteli 28:sta 31:een ja kuntavaalien lopulliseksi äänestysprosentiksi tuli 50-55.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Uudenmaan ennakkoäänestyysaktiivisuus oli 36,6% ja lopullinen äänestysprosentti 73,3.

Kun ennakkoäänestysvilkkaus on laskenut aiemmista vaaleista peräti 10-15 prosenttiyksikköä, niin 40 %:n äänestysaktiivisuuden saavuttamisessa näyttää olevan tekemistä. Toki sunnuntaina 23.1. on vielä mahdollisuus vaikuttaa asiaan, mutta esim. viime vuoden vaaleissa äänestettiin ennakkoon enemmän kuin varsinaisena vaalipäivänä.

Jos äänestysaktiivisuus jää 40 prosentin tuntumaan tai painuu jopa sen alle, niin voi perustellusti kysyä, olivatko aluevaalit onnistunut prosessi ja osoittiko alhainen äänestysaktiivisuus kansalaisten mielipidettä laajemminkin hallituksen hyvinvointialue- ja soteuudistuksesta.

Onhan meillä edelleen korona kyläilemässä, mutta jotenkin väsyneeltä tuntuu kaikkea tapahtunutta ja tapahtumatonta perustella sillä. Toki näin tullaan tekemään – se on varmaa.

Vielä sellainen huomio, että ennakkoäänien perusteella saa sellaisen mielikuvan, että mieskansalaiset ja -oletetut eivät koe sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen asioita omikseen. Ennakkoäänistä noin 55 % on naisilta ja vain 45 % miehiltä. Huomattava ero, vaikka hyvinvointialueen talous ja palvelut koskevat jokaista – sukupuoleen katsomatta. Miesten on syytä ryhdistäytyä vaalipäivänä ja käydä vetämässä sininen viiva – menee se sitten miehelle tai naiselle.


Nurmijärven kunnanhallitus kokoontui 17.1. maanantaina. Kunta jo informoikin tehdyistä päätöksistä. Paikallislehti ei, vaikka muutama kohtuullisen merkittävä ja kiinnostavakin päätös tehtiin.

Kirkonkylän osayleiskaava oli kunnanhallituksessa hyväksyttävänä. Itseäni kiinnosti yksityistiejupakassa paljon esillä olleen Kirkkotien status Kirkonkylän osayleiskaavassa. Toki asiaan olisi ollut hyvä puuttua jo kaavan luonnosvaiheessa, mutta itsekin huomasin vasta viime vuoden tammikuussa Maankäyttö- ja rakennuslain 92§:ssä olevan kirjauksen, joka antaa kunnalle yksipuolisen oikeuden korvauksetta panna kuntoon yksityistie ja luovuttaa se yleiseen liikenteeseen – kunhan vain kyseinen yksityistie on merkitty kaavaan liikenneväylänä.

Kun tuon pykälän bongasin, niin tein vuosi sitten välittömästi valtuustoaloitteen. Ajatuksenani oli, että voitaisiin pikaisesti selvittää minkälainen prosessi olisi muuttaa Perttulan osayleiskaavaa merkitsemällä Uotilan koulutie ja Sahanmäentie liikenneväyliksi. Kunnalla olisi sen jälkeen halutessaan yksipuolinen oikeus ottaa nuo merkittävät läpiajotiet yleisiksi liikenneväyliksi ja hoitoonsa. Mainitsin aloitteeessa myös, että MRL 92§:n antama mahdollisuus on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavahankkeissa. Meillähän on prosessissa parikin osayleiskaavaa.

Aloitteestani ei ole kuulunut vuoteen mitään. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä aloitteen laatijaan, vaikka tällaista menettelytapaa on useaan otteeseen suositeltu. Niinpä tuota MRL 92 pykälääkään ei Kirkonkylän osayleiskaavaehdotuksessa oltu huomioitu. Toki joku kuntalainen oli ilmeisesti aloitteeni noteerannut, koska Kirkonkylän osayleiskaavasta oli jätetty muistutus, jossa edellytettiin Kirkkotien tiealue merkittäväksi osayleiskaavaan liikennealueeksi välillä Ojakkalantie – Järventaustantie eli kyse on juuri tuosta mahdollisuudesta, jonka toin aloitteessani esille.

Kaiken lisäksi kunnanhallitus viime vuoden lopulla käytti juuri Kirkkotien tuon osan vaikutusalueella etuosto-oikeutta metsäkiinteistöön ja osoitti kunnalla olevan maankäytöllisiä suunnitelmia ja tavoitteita alueella. Katsoin, että kunnan kannalta olisi järkevää merkitä Kirkkotie liikenneväyläksi siltä osin, kun se sijaitsee osayleiskaavan alueella. Merkintä ei maksa, eikä velvoita kuntaa mihinkään, mutta oikeuttaisi kunta asettamaan tien yleiselle liikenteelle halutessaan ja olosuhteiden mahdollisesti muuttuessa. Niinpä tein kunnnahallituksessa sen mukaisen esityksen ja sain siihen kannatuksen Tapiolinnalta, Vaulamolta ja Mustoselta. Itse oletin, että muutos olisi sen verran vähäinen, ettei se aiheuttaisi viivästystä kaavaprosessiin.

Tämän jälkeen kuitenkin Kalliokoski esitti Mustosen ja Raekannaksen kannattamana Kirkonkylän osayleiskaavan palauttamista valmisteluun siten, että kaavaan tulisi ottaa mukaan myös Karhunkorven itäpuolinen alue. Palauttaminen hyväksyttiin yksimielisesti, joka tarkoitti puolestaan sitä, että minun kannatettu esitys raukesi. Olisi tuntunut hölmöltä, että olisin joutunut tekemään oman esitykseni uudestaan, kun asia olisi aikanaan palautunut kunnanhallitukseen, joten ehdotin, että kaavan jatkovalmistelussa tulee huomioida, että “Kirkkotie merkitään osayleiskaavan alueella MRL § 92:n mukaiseksi liikenneväyläksi. Peruste: Kunnalla on tulevaisuudessa maankäyttöön liittyviä suunnittelutarpeita alueella ja kunta on vastikään päättänyt käyttää etuosto-oikeutta kyseisellä alueella.” Tämän ohjeistuksen kunnanhallitus hnyväksyi yksimielisesti.

Toinen huomionarvoinen päätös oli kuukausitolkulla vatkattu ja veivattu Rajamäen kampuksen toteutusmalli. Aiemminhan esityksenä oli elinkaarimalli, mutta useiden kokouksien ja kuulemisien jälkeen esittelijä muutti esityksensä siten, että toteutusmalliksi määritettiin KVR-urakka. Kunnanhallitus hyväksyi esityksen yksimielisesti. Kun valtuusto vielä ensi viikolla asian siunaa, niin hanke pääsee viimeinkin etenemään.

Keski-Uudenmaan aluevaalimatematiikkaa

Vuosia sitten valmisteltiin ja siirrettiin maakuntavaaleja useaan otteeseen. Suhtauduin tuolloin aika skeptisesti vaalien kiinnostavuuteen ehdokkaiden kannalta. Vielä ennen näitä aluevaalejakin epäilin ehdokkaiden saannin olevan kovan työn takana. Olikin yllätys todeta, että Keski-Uudellamaalla ehdokkaiksi asetettiin peräti 535 henkilöä. Kokoomus ja Perussuomalaiset asettivat peräti täydet listat eli 86 ehdokasta. Keskusta ja SDP jäivät alle 80 ehdokkaan ja Vihreiden listalta löytyy vain 50 nimeä. Kristillisilllä (KD) on yllättävänkin pitkä lista eli 46 ehdokasta. Liike Nyt ei näissäkään vaaleissa saanut väkeä ehdolle erityisemmin, vaan määrä jäi 20:een.

Kun ehdokkaita on siis 535 ja aluevaltuustoon valitaan 69 jäsentä, niin läpimenoprosentti on kohtuullisen alhainen 12,9. Karkeasti laskettuna siis vain joka kahdeksas ehdokas tulee valituksi valtuustoon.

Läpimeno ei toki ole yhtä hankalaa kuin viime eduskuntavaaleissa, jolloin Uudenmaan vaalipiirissä läpimenoprosentti oli 7,3. Kuntavaaleihin verrattuna vaikeusastetta on kuitenkin huomattavasti enemmän. Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Tuusulassa viime vuoden kuntavaaleissa ehdokkaista meni valtuustoon noin 16%. Nurmijärvellä ja Mäntsälässä läpimenoprosentti oli tasolla 22 eli melkein joka neljäs ehdokas tuli valituksi. Pornaisissa kunnanvaltuutetuksi tuli valituksi melkein puolet ehdokkaista.

On hienoa, että ehdolle saatiin noinkin laaja ja edustava joukko keski-uusmaalaisia. Varjopuolena on se, että liki 500 osaavaa ja sitoutunutta henkilöitä jää ilman valtuustopaikkaa. Kirjoitin viikko sitten paikallislehtiin ja blogiini, että näen tarpeellisena perustaa uudelle hyvinvointialueelle lautakuntia ja tuoda päätöksenteko nykyistä Keusoten päätöksentekomallia aikaisemmin ja laajemmin luottamushenkilöiden käsittelyyn. Aluevaalien ehdokasasettelu osoittaa, että meillä on riittävästi asiasta kiinnostuneita henkilöitä täyttämään noita paikkoja. Olisi tietyllä tapaa resurssien ja osaamisen hukkaamista, jos 87% vaaleissa ehdolla olleista – jopa erittäin hyvin menestyneitäkin – jäisi täysin hyvinvointialueen päätöksenteon ulkopuolelle. Ainakaan se ei olisi paljon perään kuulutetun osallistamisen ja lähidemokratian mukaista.

Yksi aluevaalien mielenkiintoinen kysymys on, missä määriin äänestäjät suosivat oman kuntansa ehdokkaita. Eduskuntavaaleissa äänestäjät antavat merkittävissä määrin kannatusta oman kotikuntansa ulkopuolisille ehdokkaille. Itsekin sain vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Inkoota lukuunottamatta ääniä jokaisesta Uudenmaan kunnasta. Aluevaaleissa ehdokkaita on kuitenkin jokaisessa kunnassa huomattavasti enemmän. Keski-Uudenmaan isoissa kunnissa Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa on jokaisessa toista sataa ehdokasta omasta kunnasta. Ja kun tietää, että useimmat näistä ehdokkaista ovat olleet viime vuonna myös kuntavaaliehdokkaana, niin on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon äänissä tapahtuu siirtymää kuntarajojen yli – muidenkin kuin istuvien kansanedustajien kohdalla, joilla olettaisi olevan ainakin tunnettuuden osalta etua asiassa.

Sinänsä Keski-Uudellamaalla aluevaltuutetun kotikunnalla ei ole olettaakseni erityisen suurta merkitystä aluevaltuuston päätöksenteon kannalta. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue muodostuu viidestä liki samankokoisesta kunnasta ja yhdestä pienemmästä. On selvää, että mikään yksittäinen puolue tai yksittäisen kunnan aluevaltuutetut eivät pysty ajamaan puusilmäisesti oman nurkkakuntansa asioita ilman muiden tukea. Tämän vuoksi aluevaltuustossa menestyvät vain sellaiset esitykset ja aloitteet, joilla kehitetään koko hyvinvointialuetta. Hyvinvointialueen kannalta epäedullisia tai epätasapuolisia päätöksiä on vaikea saada läpi. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen koostumus ja asukasjakauma luo automaattisesti perustan, joka edellyttää hyvää yhteistyötä eri alueiden valtuutettujen kuin myös puolueiden välillä. Joillakin muilla hyvinvointialueilla yksittäisen keskuskaupungin rooli tulee olemaan täysin ylivertainen muuhun alueeseen verrattuna.

Palaan vielä tuohon ehdokasasetteluun. Itsekin harkitsin pitkään ehdolle asettumista. Edessä oli kuitenkin isohkot alueelliset vaalit, jotka kattavat Keski-Uudenmaan kuuden kunnan laajan alueen. Yhdet eduskuntavaalit kampanjoineena tiesin, kuinka paljon aikaa ja resursseja ehdokkuus vaatisi.

Valinta kesällä 2021 Keusoten valtuustoon ja päätös pidättäytyä kampanjoinnissa säästöbudjetissa johti kuitenkin ehdolle asettautumiseen. Päätin pidättäytyä flyerien painamisesta ja luukuttamisessa, käyttää tienvarsimainonnassa kolmatta kertaa samoja mainoksia vain uudella numerolla päivitettynä ja pitää muunkin mainonnankin kohtuullisena – siihen hieman kuitenkin satsasin, kun sain jonkin verran ulkopuolista tukea. Toki päätöstä tehdessä oli jo nähtävissä, että koronan johdosta näissä vaaleissa toritapahtumat ja perinteiset vaalitilaisuudet jäisivät vähemmälle, vaikka pääministeri jakoi kansalaisille vapaudenviestiä sekä suorastaan kehotti ja kannusti menemään, kokemaan ja tekemään. Kyllähän näistä ensimmäisistä aluevaaleista muodostui poikkeukselliset myös koronapandemian vuoksi.

217. Pitää olla tarkkana ykkösen ja seiskan suhteen. Näin viime yönä unen, jossa ne menivät itseltänikin sekaisin. Kävin siis äänestämässä heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, että saa nukkua rauhassa.

Lautakuntia hyvinvointialueelle

Kirjoitin keskisen Uudenmaan paikallislehtiin seuraavanlaisen vaalikynä-kirjoituksen. Ainakin Aamuposti ja Nurmijärven Uutiset ovat kirjoitukseen painomustetta ja palstatilaa uhranneet.

Kansalaiset valmistautuvat Helsinkiä lukuun ottamatta ensimmäisiin aluevaaleihinsa. Se, että pitää uudistusta huonona ja byrokratiaa lisäävänä ylimääräisenä hallinnon tasona, ei ole peruste olla vaikuttamatta asiaan aluevaaleissa äänestämällä. 

Keski-Uusimaa on moniin muihin hyvinvointialueisiin verrattuna hyvässä asemassa sikäli, että olemme ”harjoitelleet” sote-palvelujen järjestämistä ja tuottamista kuntayhtymässä jo muutaman vuoden. Toimintojen kehittämiseen ei siis tarvitse ryhtyä nolla-tilanteesta, vaan takana on jo tehtyä työtä, onnistumisia ja virheitäkin, joista on mahdollista ottaa oppia.

Kaikkea ei tule kuitenkaan kopioida nykyisestä Keusotesta eli Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymästä sellaisenaan uuteen hyvinvointialueeseen. Erityisesti uuden aluehallinnon päätöksentekoon ja osallistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Edellisen valtuustokauden aikana sain kuulla usealta sote-päättäjältä kommentteja, että rivivaltuutettujen oli hankalaa saada päätöksentekoon liittyvää tietoa ja aineistoa käsiteltävistä asioista. Moni koki normaaliin päätöksentekoon liittyvien tietojen hankkimisen työlääksi.

Olen toiminut itse uutena Keusote-valtuutettuna syksystä 2021 ja toimikautemme kestää vuoden 2022 loppuun. Kokemukseni ovat pitkälti edellä kuvatunlaiset. Verrattuna kunnalliseen päätöksentekoon Keusotessa päätösten valmistelu on selvästi kauempana luottamushenkilöistä – ja samalla kansalaisista. Yhtymähallitus on jonkin verran paremmin informoitu asioiden valmistelusta, mutta rivivaltuutetut ovat  huomattavasti heikommassa asemassa. Jo Keusoten valtuutetuille järjestettävät ns. kyselytunnit ovat kuin byrokratian oppikirjasta. Kysymykset tulee lähettää kirjallisesti kaksi viikkoa etukäteen – ilman tietoa, että mitä esimerkiksi seuraavan valtuuston asialista sisältää.

Tulevan aluevaltuuston yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin hyvinvointialueen hallintosäännöstä päättäminen. Toisin kuin nykyisessä sote-kuntayhtymässä, uuden hyvinvointialueen päätöksentekojärjestelmään tulee perustaa riittävästi lautakuntia, joissa luottamushenkilöt pääsevät vaikuttamaan asioiden valmisteluun hyvissä ajoin. Hallintosäännöllä tulee varmistaa, että luottamushenkilöillä – ja sitä kautta alueen asukkailla – on mahdollisuus saada tietoa ja mahdollisuus olla vaikuttamassa päätettäviin asioihin ajoissa.

Hyvinvointialueen palvelujen tulee olla lähellä kansalaisia – niin myös päätöksenteon. 

Arto Hägg

rakennusinsinööri, kunnanvaltuutettu

aluevaaliehdokas (KOK)

Nurmijärvi

Hyvää loppuvuotta 2021

ja samoin tein uutta vuotta 2022.

This image has an empty alt attribute; its file name is ns.jpeg

Perinteisen puolivuosikatsauksen aika on ensi viikolla. Siinä jälleen kerran tutkailen peräpeilin kautta mennyttä puolta vuotta – lähinnä kuntapolitiikan kannalta.

Kun vuoden vaihtumiseen on aikaa vajaa tunti, niin sihtailen nyt liki 30 vuoden taakse.

Tuolloin olin luonnollisesti 30 vuotta nuorempi ja vetreämpi. Asuin Nurmijärven Kirkonkylällä Lääkärintien kaksiossa kolmen hengen asuntovelkaisessa taloudessa (asuntolainojen korot taisivat olla tuolloin jo alle 15 prosentin) ja toimin myös taloyhtiömme sivutoimisena isännöitsijänä.

Vuoden vaihteessa 1992-93 tepsuttelin Nurmijärven Sanomien toimitukseen ja esittelin muutamia ns. pilapiirroksiani ja esitin tarjouksen josta ei voisi kieltäytyä – lupauduin rustaamaan jotain vastaavaa viikoittain tai vähintään kuukausittain jokaiseen Nurmijärven Sanomien numeroon kohtuullista korvausta vastaan.

Lehden päätoimittaja ei ollut yhtä vakuuttunut tarjoukseni erinomaisuudesta ja totesi, että lehti saa pyytämälläni kohtuullisella yhden sarjakuvastripin hinnalla vaikka kaksi sivua täyteen ulkomaisen syndikaatin välittämiä sarjakuvia ikäänkuin könttähinnalla. Ei syntynyt kontrahtia.

Jälkikäteen funtsittuna demo-strippini tai “pilapiirrokset” taisivat olla varsin vaatimattomia erityisesti tekniseltä toteutukseltaan. En ihmettele lehden päätoimittajan näkökantaa ehdotukseeni. Joka tapauksessa Nurmijärven Sanomien päätoimittaja täräytti yllä olevan 30 vuoden takaiseen vuodenvaihteeseen liittyvän strippini lehden 11.1.1993 numeroon. Taisi mennä ihan talkootöinä minun osalta.

Sittemmin Nurmijärven Sanomat taisi mennä konkurssiin aika pian 90-luvun alun lamavuosina. Yhteistä ruusuista tulevaisuutta ei siis ollut luvassa – näin jälkikäteen arvioituna. Olin toiminut Pahkiksen avustajana jo 80-luvulta ja strippejäni ja yksittäisiä piirroksiani julkaistiin edelleen Pahkasika-lehdessä. Muistaakseni myös joitain Nurmijärven Sanomiin ehdotetuista raakaversioista jalostamiani.

Pikanttina yksityiskohtana todettakoon, että Nurmijärven Sanomien päätoimittajana toimi tuolloin Markku Jalava, jonka kanssa meistä tuli kunnanvaltuustokamraatteja parikymmentä vuotta myöhemmin. Totesin yhteisten valtuustovuosien aikana, että Markku jatkoi myös luottamustehtävissä samaa asiallista, analyyttistä ja harkitsevaa linjaa, jota käytti sarjakuvataiteilijoita valitessaan.

Hauskaa 20 minuuttia ja vuotta 2021.

Missä viipyy yksityistiealoitteeni käsittely?

Jätin Nurmijärven kunnanvaltuuston käsittelyssä 27.1.2021 aloitteen, jonka otsikoin “MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA“. Aloitteen allekirjoitti 19 muutakin valtuutettua.

Aloitteeni liittyi maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaan ”kunnan oikeuteen yksityisen tien alueeseen”. Havahduin vuosi sitten toteamaan, että yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei oltu lainkaan käsitelty tuota maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”. Kiteytettynä tuo oikeus mahdollistaisi sen, että merkitsemällä esim. Sahamäentie tai Uotilan koulutie osayleiskaavassa tiealueeksi kunta saisi oikeuden korvauksetta panna kuntoon kyseinen tiealue ja luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.  

Usein ollaan korostettu, että asian valmistelijoiden olisi syytä olla yhteydessä aloittaen tekijään valmistelun alkuvaiheessa. Aloitteen jättämisestä on kulunut liki vuosi, eikä ainakaan minuun aloitteen laatijana ole kukaan viranhaltija ollut yhteydessä.

Aloitteen yhtenä tavoitteena oli nostaa asia esille ja valmisteluun, jotta kyseistä kunnan oikeuden käyttämistä ja sen järkevyyttä voitaiosiin arvioida tulevissa osayleiskaavahankkeissa. Samoin oli ajatuksena selvittää, minkälainen prosessi olisi täydentää lainvoimaisia osayleiskaavoja joillakin yksittäisillä tiealue-merkinnöillä.

Elinvoimalautakunta käsitteli 14.12.2021 Kirkonkylän osayleiskaavaa. Johtuiko sitten tammikuussa tekemästäni valtuustoaloittesta ja sen saamasta julkisuudesta, mutta joka tapauksessa syksyllä 2021 nähtävillä olleeseen osayleiskaavaehdotuksesta oli tehty muistutus, jossa käsiteltiin nimenomaan aloitteessani mainittua maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:ää ja Kirkkotien merkitsemistä osayleiskaavassa tiealueeksi.

Olen edelleen sitä mieltyä, että tuo havaintoni MRL 92§:stä oli jonkinlainen “löytö” ja olisi pitänyt ottaa nopeasti mukaan yksityisteistä ja osayleiskaavoista käytyyn keskusteluun ja päätöksentekoon. Jos aloitteeni olisi käsitelty kohtuullisessa ajassa, niin luottamushenkilöillä olisi ollut jo Kirkonkylän osayleiskaavaa käsitellessä syvempi ymmärrys ja mahdollisuus muodostaa linjaus asiaan. Kenellekään ei lie ollut yllätys se, että aloitteessani käsitelty asia oli ajankohtainen – jopa akuutti.

Tässä kyseisen aloitteen sisällön ja sitä koskevan blogikirjoitukseni tammikuulta 2021. Siitä käy ilmi tarkemmin, mistä aloitteessa on kysymys:

————————————————————————————————————

Lakitekstit ovat mitä mainiointa unilukemista. Luomi alkaa lupsahdella yleensä jo muutaman sivun jälkeen. Niinpä Matti Kasson ”Kiinteistökauppa ja omistaminen” oli yöpöydällä pitkään. Eräänä iltana pääsin sivulle 134 ja silmät eivät sulkeutuneet vaan rävähtivät auki. Luin pariin kertaan tekstin, jotta olin varma, että olin sen oikein ymmärtänyt.

”Yleiskaava-alueella kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon ja luovuttaa kaavan mukaiseksi yleiseksi liikenneväyläksi alueella oleva yksityistie tai maanomistajan tiealueeksi rakentamisen yhteydessä varaama alue (maankäyttö- ja rakennuslaki  92 §).”    

Oli hivuttauduttava vielä iltapuhteeksi vällyjen alta tarkistamaan, mitä MRL:n 92 § tarkalleen sisältää:

”92 §(562/2018). KUNNAN OIKEUS YKSITYISEN TIEN ALUEESEEN. Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3 §:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”

Yksityisteiden avustusjärjestelmän uudistusprosessin aikana tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut minkäänlaista mainintaa tai keskustelua. Päinvastoin oli todettu, että lunastaminen olisi kallis ja hankala – jopa mahdoton tehtävä.

Kun tiedossani oli, että esimerkiksi yksityistie Uotilan koulutie sijaitsee Perttulan osayleiskaavan alueella ja kyseisen tiekunnan järjestäytyminen oli takunnut, niin laitoin tammikuun puolivälin tienoilla kunnanvirastolle kysymyksen, mitä tarkoittaa ja miten tulkitaan lakitekstiin kirjattu “yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi”. Kysyin, onko esimerkiksi Perttulan osayleiskaavan Uotilan koulutie tällainen tapaus. Erityisesti minua askarrutti se, että Perttulan osayleiskaavan kaavakartassa Uotilan koulutie näkyy haaleasti pohjakartassa, mutta sitä ei ole kaavamerkinnöissä erityisesti osoitettu liikenneväyläksi. Selvensin vielä kysymyksen, olisiko esim. Uotilan koulutie luovutettavissa MRL 92 §:n mukaisesti yleiselle liikenteelle.

Sain vastauksen viranhaltijalta, että kaavassa ko. tie on osoitettu liikenneväyläksi, mutta olisi myös syytä saada tarkempi tulkinta siihen, mitä tarkoittaa pykälässä mainittu “jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi”.

Tämä vastaus riitti minulle. Varmistuakseni, että tämä täysin uusi näkökohta ja lakiin perustuva mahdollisuus saataisiin perusteellisesti selvitettyä ja mahdollisesti hyödynnettyä muutamien yksityisteiden kohdalla jätin kunnanvaltuuston kokouksessa 27.1.2021 seuraavan valtuustoaloitteen:

NURMIJÄRVEN KUNTA / VALTUUSTOALOITE

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA

Yksityistielain uudistamisen yhteydessä Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti 22.04.2020 muutoksista kunnan yksityisteiden avustusjärjestelmään ja sen myöntämisehtoihin.

Vaikka kunnanhallitus on todennut, että yksityistieavustusten loppuraportti avustusperiaatteiden oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden toteutumisesta tuodaan toimielimille arvioitavaksi ja tiedoksi kahden täyden avustuskauden päätyttyä, on uutta avustusjärjestelmää jo kritisoitu mm. läpiajoteiden osalta. Avustusjärjestelmään liittyen on tehty myös useita valtuustoaloitteita.

Hoitosopimusteiden osalta kunnanvaltuustossa (KV 22.4.2020 37§ ”Vastine 25.3.2020 jätettyyn yksityistieasiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen”) on todettu, että kunnalla ei ole lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimusjärjestelmän piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Edelleen on tuotu julki, että kiinteistöjen omistajien ja kunnan välillä tehtävät vapaaehtoiset kiinteistökaupat olisi teoreettinen vaihtoehto, jolla kunta voisi saada omistukseensa ko. tiealueet, mutta vapauttaakseen tiekunnan osakkaat yksityistielain mukaisista velvoitteista, tulisi kunnan ostaa itselleen kaikki kiinteistöt, joilla on rasiteoikeus tiehen.  

Yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei ole kuitenkaan käsitelty maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”.

MRL 92§:n mukaan: ”Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3§:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”  

Nurmijärvellä on osayleiskaavojen vaikutusalueella muutamia yksityisteitä, joissa voisi olla järkevää ja perusteltua soveltaa kyseistä MRL 92§:ää. Esimerkiksi Perttulan voimassa olevan oikeusvaikutteisen osayleiskaava-alueen Uotilan koulutie ja Sahamäentie sijaitsevat sekä maakuntakaavan että osayleiskaavan mukaisen kyläalueen keskustassa. Näillä molemmilla yksityisteillä on selkeä läpiajofunktio ja niiden varrelle on yleiskaavassa osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon PY-5 -alueita (koulu ja ammattioppilaitos). Kyseiset yksityistiet ovat kestopäällystettyjä.

Aloitteen tavoitteena ei ole merkittävissä määrin ottaa yleiseen käyttöön yksityisteitä, vaan mahdollistaa se tiettyjen erityisen perusteltujen yleiskaavojen alueella sijaitsevien yksityisteiden kohdalla. Samoin MRL 92§:n antama mahdollisuus on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavahankkeissa.

Ehdotan, että Nurmijärven kunta:

– Selvittää onko kunnassa mahdollista ja perusteltua käyttää MRL 92§:n mukaista menettelyä eli kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen. 

– Mikäli tämä on mahdollista, selvittää yhteistyössä esim. Uotilan koulutien ja Sahamäentien tiekuntien kanssa, olisiko kyseisten yksityisteiden luovuttaminen molempien osapuolien kannalta tavoiteltavaa.

Nurmijärvellä 27.1.2021

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)