Vaalien jälkisanat

Kuntavaalitulosta on sulateltu viikon verran. Omassa tuloksessa oli sulattelemista yhtä paljon kuin aiemmissa kolmissa kuntavaaleissani yhteensä. Huimat 456 ääntä tarkoitti 281 äänen lisäystä vuoden 2017 kuntavaaleihin verrattuna, oli toiseksi eniten kokoomuksen listalla ja viidentenä koko kunnassa.

Istuvilla valtuutetuilla on se etu, että vaalikampanjaa on mahdollisuus tehdä neljä vuotta hoitamalla hommat säntillisesti ja aiemmin antamien lupausten mukaisesti. Otaksun, että omalla kohdallani tämä oli ratkaiseva tekijä hyvässä tuloksessa. Kun hoitaa pieteetillä annetut tehtävät ja muistaa tekemisistään sopivasti kertoa, niin istuva valtuutettu on jo aika pitkällä seuraavalle kierrokselle. Toki näkymättömyydellä, tekemättömyydellä ja mm. runsailla poissaoloilla voi istuva valtuutettu myös heikentää asemaansa jatkoa ajatellen.

Kokoomuksen tulos jännitytti ehkä enemmän kuin oma äänimäärä. Kun tiedossa oli, että edellisten vaalien kestomenestyjä todella isoilla äänimäärillä oli pois listoiltamme, niin tilanne oli ennalta poikkeuksellisen epävarma. Huoli oli turha. Kokoomus jatkaa Nurmijärvellä suurimpana ryhmänä, vaikka valtuutettujen määrä yhdellä väheneekin. Ykköstila koko valtakunnassa ja nousu suurimmaksi valtuustoryhmäksi useassa naapurikunnassa (Vantaa, Hyvinkää, Tuusula) osoittaa kansalaisten tyytymättömyyttä mm. hallituksen vero-, sote- ja aluehallintopolitiikalle.

Perussuomalaisten erinomainen vaalitulos osoittaa myös tätä. PS nousi Nurmijärvelläkin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi ja saa tulevaan valtuustoon peräti viisi uutta valtuustopaikkaa.

Keskusta sai Nurmijärvellä kokoon ilmeisen hyvän ja monipuolisen ehdokaslistan. 12 valtuutettua oli kyllä itselleni melkoinen yllätys. Odotin selkeästi vaatimattomampaa menestystä. Hatun noston arvoinen suoritus, jossa valtakunnallinen rökäletappio käännettiin kuntatasolla voitoksi.

Jo SDP:n lyhyt ehdokaslista enteili vaikeuksia ja kun valtakunnan tasollakin pahin fanitus alkoi osoittaa hiipumista, niin demarien kahden valtuutetun vähennys ja vaatimaton 7 valtuustopaikkaa ei ollut loppujen lopuksi iso yllätys. Sillä jäätiin Nurmijärvellä sijalle 4 eli selvästi kolmen suurimman puolueen ulkopuolelle. SDP:n tulos on jatkumoa koko 2000-luvulla tapahtuneelle tasaiselle kannatuksen laskulle. Vielä vuonna 2004 puolueella oli 12 valtuutettua – nyt siis 7. Näissä vaaleissa 667 äänestäjää valitsi – ei saman, vaan eri suunnan – kuin edellisissä vuoden 2017 kuntavaaleissa.

Toinen selkeä häviäjä vaaleissa oli Vihreät, joka menetti kaksi paikkaa ja kutistui viiden valtuutetun ryhmäksi. Tässä näen kohtuullista linkkiä puolueen valtakunnalliseen tilanteeseen. Vihreäthän olivat valtakunnan tasolla toiseksi suurin häviäjä näissä vaaleissa. Vaikka paikallistasolla toimivat täysin eri henkilöt kuin eduskunnassa, niin erityisesti Vihreillä puolueen valtakunnalliset teemat toistuvat hyvin usein ja korostetusti myös paikallistasolla – jopa valtuustoaloitteiden muodossa. Vaikka paikallistasolla tehtäisiin hyvää ja aktiivista työtä, niin valtakunnallinen kannatuksen lasku voi vaikuttaa myös kuntavaalitulokseen. Hieman tällaista ounastelen tapahtuneen Nurmijärven Vihreille. Liki 700 äänen menetys edellisiin kuntavaaleihin verrattuna on merkittävä ei-vihreäsiirtymä.

Vasemmistoliitto palasi yhden valtuutetun pienryhmäksi,kun Hannu Toikkanen aloittaa kunnioitettavan yhdeksännen valtuustokautensa. Kristillisten ainut valtuutettu vaihtuu, kun Ina Kuula nousi Haapalaisen edelle.

Omassa 456 äänen tuloksessa ilahduttaa erityisesti se, että kannatusta tuli koko kunnan alueelta ja jokaiselta äänestysalueelta. Olin yksi harvoista ehdokkaista, joka olisi tullut valituksi vaikkei oman asuintaajaman ääniä olisi huomioitu lainkaan. Olin toki molempien Rajamäen äänestysalueiden äänikuningas, mutta 267 äänen kannatukseni Kirkonkylällä, Röykässä, Lepsämässä, Klaukkalassa ja muualla kunnassa olisi riittänyt kirkkaasti läpimenoon ja kokoomus-listankin kolmossijaan. Paljon puhutaan kyläpolitikoinnista. Mielestäni vanhojen valtuutettujen äänestystulos kertoo paljon siitä, kuinka hyvin on kyennyt toimimaan koko kunnan valtuutettuna – puheissa ja ennen kaikkea teoissa. Etenkin vaativimpien luottamuspaikkojen kohdalla tämä on varsin oleellinen ominaisuus.

Tälläkin kertaa koettiin yllättäviä tippumisia valtuustosta, hienoja äänimääriä ensikertalaisilta, ilahduttavia come backeja neljän vuoden tauon jälkeen ja pettymyksiä, kun useamman vaalin kova kampanjointi ei tuonut vieläkään valtuustopaikkaa. Vaaleissa jokainen saa ansionsa mukaan, eikä valitusoikeutta ole.

Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat lähipäivinä tai -viikkoina. Nurmijärvellä on pitkät perinteet prosessin läpiviennistä tehokkaasti ja tasapuolisesti – vaalien tulosta kunnioittaen.

Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä, vielä kerran.

Eräät jutut ja sanomiset alkavat elää omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan.

Olen tässä blogissani pariinkin kertaan palannut tuohon Hesarin artikkeliin. Teen sen vielä kerran näin neljänsien kuntavaalieni alla. Olihan syksyllä 2008 Hesarin Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni jonkinlainen lähtölaukaus ensimmäisiin kuntavaaleihini ja kunnallispoliitikon uralleni. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun julkisesti jotain Nurmijärvestä kirjoitin. Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan kuukautta myöhemmin tulin valituksi kunnanvaltuustoon kohtuullisella äänimäärällä ja kirjoittelusta tuli pinttynyt tapa näihin päiviin saakka. Muutama näppis on sen jälkeen tullut blogeillessa naputeltua littanaksi.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Osmo Soininvaara oli aiemmin julkaissut blogikirjoituksen, joka perustui samaan yhden lauseen analyysiin tuosta vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Viimeksi tällä viikolla somessa – yli 12 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen vinoiltiin junista, jotka tuovat huumeita Klaukkalaan – tai paremminkin, että huumeet tulevat jo ilman junaakin. Tuli taas tämä tarina ja tuon lentävän lauseen alkuperä mieleen. Viimeisen kerran uusintana blogikirjoitukseni vuodelta 2015 – ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Mielenkiintoiseksi tämän 13 vuoden takaisen artikkelin tekee se, että tänä päivänä yhä useampi helsinkiläinen haikailee Nurmijärven horisonttiin ja muuttokuormat suuntaavat landelle. Ja Klaukkalan Isoniitun kupeessa käyskentelevät edelleen lehmiä.

—————————————————————————————————————————————————

Blogi 20.9.2015

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään. Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Lukion sijainnista

Nurmijärven Uutisten 9.6.2021 numerossa oli näiden kuntavaalien viimeinen Vaalikynä-kirjoitus osaltani.

Jos viime vuoden lopulla tehty päätös Kirkonkylään keskitetystä kunnallisesta lukiosta aiheutti viimeiseen saakka – ja vielä päätöksen jälkeenkin – paljon keskustelua ja vääntämistä, niin keskitetyn lukion sijainnista Kirkonkylällä näyttää tulevan samanlainen maraton-ilmiö. Mielipiteet eri lautakuntien ja viranhaltijoiden välillä eroavat suuresti. Maanantain 7.6.2021 kunnanhallitus oli tähän astisista käsittelyistä eniten yksimielinen eli kunnanhalllitus asettui NYKin kannalle. Vain yksi kunnanhallituksen jäsen ilmoitti kannattavanna Krannilaa sijaintipaikaksi. Tuon kokouksen päätös ei ollut tiedossani, kun tuon Vaalikynä-kirjoitukseni rustasin.

Sittemmin asiassa on esitetty muitakin mielipiteitä ja kirjoituksia julkisuudessa. Yksi hämmentävimmistä oli somessakin julkaistu NYKin lehtorin pitkä kirje kunnanvaltuutetuille. Lehtori kirjoittti lukeneensa “järkyttyneenä kunnanhallituksen päätöksen esittää valtuustolle, että Nurmijärven lukio sijoitettaisiin Nykin yhteyteen.” “Tämä oli kuin märkä rätti vasten kasvoja kaiken sen jälkeen, mitä viimeisten kymmenen vuoden aikana on yritetty saada aikaan ja sen päätöksen jälkeen, että Nurmijärvelle tulee yksi lukio ja sille uusi lukiorakennus”, kirjoitti hän. Edelleen lehtori purkautui ja kysyi “haluammeko me, että Nurmijärven kunnan lukiosta tulee ns. jämälukio, johon tulevat ne, jotka eivät pääse muualle” ja toi voimallisesti julki perusteluita, miksi lukion pitäisi olla täysin erillinen peruskoulusta.

Nämä NYKin lehtorin avaukset puolestaan hämmästyttävät minua. Kun palveluverkkoselvityksen yhteydessä tehtiin laaja kysely, niin Rajamäellä kampus-ajattelu sai raportin mukaan henkilöstöltä positiivista ja erittäin positiivista palautetta. Henkilökunnalta saatu palaute oli yksi tekijä, kun kunnanvaltuusto tammikuussa päätti ja kirjasi konkreettiseksi tavoitteiksi ja periaatteiksi palveluverkon kehittämiselle nimenomaan:

• Palveluverkon tiivistäminen, tilatehokkuuden parantaminen, toimintakustannusten alentaminen ja investointien rajoittaminen.

• Varhaiskasvatus-, perusopetus- ja mahdollisesti lukiopalvelut sekä kirjasto-, nuoriso- ja vapaa-ajan palveluita ohjataan taajamissa kampuksille.

Lukion sijoittaminen NYKin tontille vastaa erinomaisen hyvin noihin valtuustossa päätettyihin tavoitteisiin. Samaa ei voi sanoa kahdesta muusta tarkastelussa olleesta sijoituspaikasta Kirkonkylällä. Tämän oli ymmärtänyt myös kunnanjohtaja tehdessään kunnahallitukselle asiasta esityksen.

Tässä se lehdessä julkaistu kirjoitukseni:

Lukion sijainnista

Kun lukioratkaisusta päätettiin palveluverkkosuunnitelman yhteydessä, valtuuston niukka enemmistö päätti keskittää lukiokoulutuksen Kirkonkylään. Valtuusto ei valinnut tuolloin taloudellisesti järkevintä vaihtoehtoa, vaikka kuntatalouden tasapainottaminen on Nurmijärvellä keskeinen ja läpileikkaava strateginen linjaus. Juuri ennen valtuuston päätöksentekoa keskitetyn lukion eduksi nostettiin mahdollisuus yhdistää lukio Nurmijärven Yhteiskoulun hankkeeseen ja saada tällä merkittäviä kustannussäästöjä. NYK oli ikään kuin ”ässä hihasta”, jolla keskitetty lukio saatiin myös taloudellisesti kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Sivistyslautakunta ja tekninen lautakunta saivat juuri käsiteltäväkseen esitykset lukion sijoituspaikasta ja NYK oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Molemmissa lautakunnissa johtavien viranhaltijoiden esitys sijaintipaikaksi oli Krannilan urheilupuiston alue Kirkonkylällä.  Talouden tasapainottaminen ja muut NYKin eduksi esitetyt kriteerit saivat väistyä kalleimman ja suurimman vaihtoehdon tieltä. Ensin valittiin kallein lukiovaihtoehto. Sitten esitettiin kalleinta sijaintivaihtoehtoa. Tätä voisi sanoa kustannusten maksimoimiseksi – ei talouden tasapainottamiseksi.

Tekninen lautakunta yhtyi esittelijän ehdotukseen, mutta sivistyslautakunta päätyi esittämään sijoituspaikaksi Nurmijärven Yhteiskoulun tonttia. Molemmat lautakunnat joutuivat äänestämään asiasta.

Lukion hankesuunnittelu tehtiin valtuuston päätöksen jälkeen ennätysaikataululla. Näin nykyinen niukasti keskitetyn lukion kannalla ollut valtuusto pääsee päättämään myös lukion sijainnista ennen uutta valtuustoa. Kiirehtiminen näkyy valitettavasti hankesuunnitelmien tasossa ja tarkkuudessa. Ne ovat vaatimattomia verrattuna esim. taannoisiin Monikon tai uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin. Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.

Kunnassa on laajasti herätty ymmärtämään kuntataloutemme tila ja kulukurin tärkeys. Kulukuristahan tosin lipsuttiin jo NUUKA-toimenpideohjelmasta päätettäessä. Toivon, että lukiohankkeessa se viimeinkin huomioitaisiin. Pelkillä puheilla kuntataloudessamme ei tapahdu käännettä parempaan.

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen ja kuntavaaliehdokas (KOK), Nurmijärvi

Alkuperäisen kirjoituksen “rehtori” on muutettu oikeaan muotoon “lehtori”.

Tilinpäätöstä ja Pride-liputusta valtuustossa

Nurmijärven nykyinen kunnanvaltuusto piti näillä näkymin toiseksi viimeisimmän kokouksensa keskiviikkona 26.5.2021

Kokous eteni varsin seesteisissä tunnelmissa vuoden 2020 tilinpäätöksen hyväksymiseen ja vastuuvapauden myöntämiseen saakka. Perinteiseen tapaan alussa kuultiin ryhmäpuheenvuorot. Pidin maltillisen lyhyen neljäminuuttisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Totesin poikkeuksellisesta vuodesta 2020 syntyvän poikkeuksellisen tilinpäätöksen. Kun lähes jokaisella toimintakertomuksen sivulla viitataan koronapandemiaan ja tilinpäätöslukuja perustellaan koronapandemialla, niin toimintakertomus muistuttaa etäisesti sairaskertomusta.

Vertaukseni ei ollut niin hölmö kuin voisi ensi kuulemalla ajatella. Kunnan talous ei ole tilinpäätöksen mukaan aivan terveellä pohjalla. Vuoden 2020 tilinpäätös oli ylijäämäinen ainoastaan valtion velkarahalla rahoittamien jättimäisten koronatukien ansiosta. Tämän totesivat useimmat muutkin ryhmät seuraavissa puheissaan.

Totesin uuden valtuuston keskeisenä tehtävänä olevan talouden tervehtimisen ja ns. Nuuka-ohjelman jatkamisen. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tilannetta ei helpota sote-puolen patoutuneet hoitojonot. Odotettavissa on siis pienellä viiveellä jälkijunassa tulevia korona-kustannuksia.

Väestönkasvun totesin olleen viime vuonna suurinta moniin vuosiin (1,6%) ja sen tuovan vireyttä  ja elinvoimaa. Pohdiskelin kuitenkin, onko kasvuvauhti jo riittävä – ja minkälaista asuntotuotantoa haluamme ja minne haluamme suunnata kasvun. Nurmijärven tulee kasvaa kannattavasti. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan se tulee tehdä järkevästi.

Totesin lopuksi, että velkapiikkimme alkaa olla täynnä. Siihen ei enää monta lainalappusta mahdu.

Sitten tilinpäätöskeskustelu kääntyi uusille urille. SDP:n Harri Lepolahti teki ehdotuksen, ettei tekniselle johtajalle ja kunnallistekniikan päällikölle myönnetä vastuuvapautta, koska yksityistieasioiden käsittelyjen tutkimisesta on tehty valtuustoaloite ja siihen liittyvää sisäisen tutkinnan raporttia ei ole vielä julkistettu. Ehdotuksen takana olivat myös Tapiolinna (PS) ja Mustonen (KESK). Valtuuston puheenjohtaja ja hallintojohtaja yrittivät tuoda julki näkökulmia ja faktoja, joiden mukaan ehdotus ei ollut perusteltu tai tarpeellinen. Tähän näkemykseen yhtyivät useimmat ryhmien vetäjät. Kokoomusryhmän edustajana totesin kantani, että vastuuvapauden epäämiselle ei ole perusteita. Lisäksi totesin, että jos vastuuvapautta ei myönnetä, niin valtuuston on päätettävä myös niistä toimenpiteistä, joita epäämisestä aiheutuu.

Noita toimenpiteitä tiedustelin ja Lepolahti vastasi, että toimenpide-esitys on se, että tutkinta saatetaan päätökseen ja raportti toimitetaan valtuustolle arvioitavaksi. Tämä oli hämmentävä vastaus. Kun laki edellyttää, että epäämisen yhteydessä tehdään päätös myös sitä seuraavista toimenpiteistä – esimerkiksi korvausvaatimuksen esittämisestä tai rikosprosessin käynnistämisestä, niin Lepolahti ilmoitti ehdotettavan toimenpiteen olevan se, että pyydetään toimittamaan työn alla oleva raportti valtuustolle eli selvitetään, onko yleensäkään tapahtunut jotain, joka antaisi aihetta vastuuvapauden epäämiseen. Mielenkiintoista nähdä miten tuo esitys on kirjattu pöytäkirjaan, koska mielestäni Lepolahden varsinainen esitys ei sisältänyt ehdotusta vastuuvapauden epäämisen yhteydessä päätettävistä toimenpiteistä. Esitetty toivomus siitä, että työn alla oleva raportti toimitetaan tiedoksi valtuustolle, ei sitä ole.

Varmuuden vakuudeksi pyysin hallintojohtajalta selvennystä lain kirjaimesta ja vastaus tuki näkemystäni.

Äänestettiin. Lepolahti-Tapiolinna-Mustonen esitys hävisi luvuin 44-7.

Pitkän kokousillan yksi odotettu asiakohta oli valtuustoaloite Pride-liputuksesta kunnantalon edustalla Helsinki Pride –viikon yhteydessä. Olin tehnyt jo kunnanhallituksessa vastaesityksen, jonka uusin valtuustossa. Ehdotin, että Nurmijärven kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä omassa toiminnassaan. Kunta ei kuitenkaan juhlista tapahtumia tai kampanjoita liputtamalla ulkopuolisten yritysten, yhdistysten tai liikkeiden tunnuksilla tai lipuilla.

Kokoomuksen Virpi Räty tuskaili asian monimutkaisuuden kanssa ja ehdotti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Ehdotin puolestani asian käsittelyn jatkamista ja totesin, että tällaisessa asiassa pitää kyetä muodostamaan mielipide ja tekemään päätös ilman lisäselvityksiä – kunnan työntekijöillä on muutenkin kädet täynnä töitä. Äänestettiin ja päätettiin jatkaa asian käsittelyä äänin  44-7.

Tämän jälkeen kuultiin osin värikkäitäkin puheenvuoroja. Kunnanvaltuusto päätti lopulta hyväksyä esitykseni, jonka mukaan kunta ei suorita Pride-liputusta. Äänestys  päätyi varsin selviin numeroihin 18-27-5-1. Äänestyksessä usean valtuustoryhmän mielipiteet hajosivat. Näin myös kokoomus-ryhmämme, josta liputuksen puolesta äänestivät Suomi ja Vaulamo, Tyhjää äänestivät  Räty ja Takalo-Eskola. Loput eli enemmistä kokoomus-ryhmästä kannatti esitystäni ja vastusti liputusta.

Nykyisen valtuuston seuraava kokous on kesäkuussa. Silloin tiedämme myös, mikä on uuden valtuuston kokoonpano.

Kuntavaaliajan parasta antia

Kevät ja kuntavaalit ovat monella tapaa uudistumisen ja heräämisen aikaa.

Paikallispoliitikkojen uinuvat web-sivut heräävät ruusuisesta tai ruiskukkaisesta unestaan. Jopa blogeihin ilmestyy ajankohtaisia kirjoituksia. Some-kirjoittelu kiihtyy. Tuhansittain “tykkäyksiä”, kommentteja – jopa uusia avauksia henkilöiltä, jotka ovat pitkään pysyttäytyneet erossa keskusteluryhmistä. Virkistävää vaihtelua niiden parinkymmenen vakiosomeilijan lisäksi.

Kuntavaalit näkyvät myös paikallislehden sivuilla. Kun vaalien välillä vakituisia kuntatason kolumnisteja -mielipidepalstalle kirjoittajat mukaan luettuna – on Nurmijärvelläkin enintään kymmenkunta, niin vaalien alla kirjoittajien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Paikallislehden täytyy kerrassaan säännöstellä vaalikynäkirjoittelua.

Positiivisin vaikutus kuntavaaleilla on mielestäni kuitenkin paikallislehden toimitukselliseen aineistoon. Paikallispoliitikot ja sellaiseksi pyrkivät pääsevät huomattavissa määrin kertomaan ajatuksistaan ja mielipiteistään – toki pääosin vaalikonevastauksiin viitaten. Joka tapauksessa kuntavaalien alla saa edes hieman fiiliksiä “vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin kunnalliset luottamushenkilöt olivat monella tapaa paikallisuutisoinnin keskiössä. Kunnanvaltuuston kokouksissa oli paikan päällä useitakin lehdistön edustajia ja kokousten jälkeen valtuutetut saivat suoraa kontaktia ja kävivät keskusteluja viidennen valtiomahdin kanssa. Kuntalaisetkin pääsivät lukemaan päätöksien taustoista ja yksittäisten luottamushenkilöiden suorista mielipiteistä.

Viime vuosi on tietysti ollut etäkokouksienkin vuoksi poikkeuksellinen, mutta jo ennen korona-aikaa tuo edellä mainitsemani muutos oli hyvin havaittavissa. Johtuiko sitten toimituksen resurssien pienentymisellä vai mahdollisuudesta seurata valtuuston kokouksia etänä myös median taholta. Vai siitä, että julkaistavien aviisien määräkin on vähentynyt vuosien takaisesta.

Jos jotakin haluaisin kuntavaalien aikaisista käytännöistä jäävän elämään vaalien jälkeenkin, niin se ei ole kiivas mielipidekirjoittelu tai massiivinen somekirjoittelu ja -kommentointi, vaan paikallislehden aktiivinen kontaktointi ja uutisointi paikallispäättäjiin. Sitä olen kaivannut ja uskon myös kuntalaisten olevan kiinnostuneita vaalien välilläkin lukemaan kasvollisten luottamushenkilöiden ajatuksia omasta paikallislehdestään – ei vain kylmiä referaatteja luottamuselinten pöytäkirjoista.

Menneinä vuosina paikallislehdissä raportoitiin myös luottamushenkilöiden poissaoloista luottamustehtävistä ja jopa luottamushenkilöille maksetuista kokouspalkkioiden määristä. Nämäkin ovat yhteisiä ja ainakin joitakin kuntalaisia kiinnostavia asioita ja paikallislehti voisi nykyäänkin niistä mielestäni kirjoittaa.

Minkä kunniaksi kunta liputtaa?

Nurmijärven kunnanhallitus käsittelee maanantain 17.5. kokouksessaan kunnan osallistumista Pride-liputukseen sateenkaaren väreissä Helsinki Pride-viikolla.

Asian käsittely johtuu Vihreiden Pispalan ja Heinosen valtuustoaloitteesta, jonka allekirjoitti aikoinaan yhdeksän muutakin kunnanvaltuutettua

Pohjaesityksenä kunnanhallituksessa on, että Nurmijärven kunta liputtaa yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta Helsinki Pride -viikon aikana sateenkaarilipuilla kunnanviraston edustalla.

YLEn tuoreessa kuntavaalikoneessa esitettiin samasta asiasta väittämä: “Kuntani pitää järjestää liputus Pride-tapahtuman kunniaksi“. Kaikki nykyisen kunnanhallituksemme jäsenistä eivät ole vastanneet kyseiseen vaalikoneeseen ja osahan ei ole edes ehdolla kuntavaaleissa. Vastanneista olin kuitenkin ainoa kunnanhallituksemme jäsen, joka valitsi vastausvaihtoehdon “Täysin eri mieltä”.

Uskon ja toivon, että Nurmijärvelläkin pidetään yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä tärkeänä ja toimitaan sen mukaisesti. En kuitenkaan kannata kunnan liputtamista minkään yrityksen, yhdistyksen tai liikkeen puolesta tai kunniaksi. Tulenkin maanantain kunnanhallituksessa vastustamaan ehdotusta.

Jokainen voi kuvitella, minkälainen Pandoran lipas avattaisiin, tekemällä myönteinen päätös kunnallisesta kunnialiputuksesta yhden asian osalta. Näkemyksiä ja erinomaisia perusteluja löytyy varmasti loputtomiin. On järkevää tyrehdyttää tämä heti alkuunsa.

Tällaisia ehdotuksia perustellaaan usein sillä, että jossain muualla toimitaan juuri näin. Tähän liittyy yksi ikävä piirre. Toisinaan henkilöt, jotka eivät taivu johonkin yleväksi katsottuun tai yleishyödylliseen toimintatapaan, leimataan jonkin ajatuksen tai tavoitteen vastustajaksi.

Tuo ero on syytä ymmärtää myös tämän valtuustoaloitteen kohdalla. En tunne Nurmijärveltä yhtäkään henkilöä, joka ei kannattaisi yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. Sen sijaan tunnen ja tiedän lukuisia kuntalaisia, joiden mielestä kunnan ei tule kunnioittaa liputuksella mitään ilmiötä tai kansanliikettä.

Tämänkin asian päättää lopullisesti kunnavaltuusto.

Ryhmäpuhe 28.4.2021

Nurmijärven kunnanvaltuusto käsitteli kokouksessaaan 28.4.2021 työpaikka-alueen luovuttamista Kesko Oyj:lle Ilvesvuori Pohjoinen -asemakaava-alueelta. Pidin kokoomus-ryhmän ryhmäpuheen aiheesta seuraavasti.

Meillä on hyväksyttävänä 57 hehtaarin asemakaava-alueen luovuttaminen Kesko Oyj:lle. On selvää, että valtuusto tulee esityksen ilman mutinoita hyväksymään.

Kun asia tuli julkisuuteen ja ilmaantui kunnanhallituksen asialistalle pari viikkoa sitten, se oli kuntalaisille ja myös päättäjille iso yllätys. Tämän luokan investoinnit ja hankkeet kun pidetään luottamuksellisina – siihen saakka kunnes on aika tuoda asia päätöksentekoon.

Kumppanimme valitsi Nurmijärven tarkan harkinnan jälkeen. Ottajia tälle jättimäiselle logistiikkahankkeelle olisi ollut muuallakin Uudellamaalla.

Vaikka asia tuli yllätyksenä, se ei tullut sattumalta. Nurmijärvellä on tehty pitkään ja määrätietoisesti työtä juuri tällaisten hankkeiden mahdollistamiseksi. Tämänkin Ilvesvuori Pohjoinen –asemakaavahankkeen laitoimme vireille asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa kesäkuussa 2014. Siis liki seitsemän vuotta sitten – edellisellä valtuustokaudella.

Sen jälkeen kaavahanketta on viety määrätietoisesti eteenpäin. Ja kun tuli tilaisuus tarttua koko Suomenkin mittakaavassa merkittävään logistiikkahankkeeseen, sekin on onnistuneesti viranhaltijoiden toimesta saatettu tähän pisteeseen – yhteistyössä kumppanimme kanssa.

Täytyy muistaa, että tänään päätämme vasta alueen luovutuksesta. Esisopimuskin tullaan allekirjoittamaan vasta myöhemmin. Vaikka osapuolilla on varmasti vahva tahto viedä hanke päätökseen, se vaatii vielä työtä.

Kokoomus-ryhmä haluaa kuitenkin jo tässä vaiheessa osoittaa kiitokset kunnanvirastolle ansiokkaasta työstä – ei vähiten elinkeinojohtaja Marko Järvenpäälle. Hyvää työtä, jolla on vuosikymmeniksi merkittävät vaikutukset Nurmijärven elinvoimalle, kasvulle ja taloudelle.

Meidän päättäjien on edelleen tehtävä oma osuutemme ja varmistettava osaltamme, että kunta panostaa riittävästi resursseja hankkeen edistämiseen.

Kaiken tyytyväisyyden keskellä on kuitenkin muistettava ja ymmärrettävä kaikkien myönteisten vaikutusten lisäksi myös asetelma, johon tämä uusi tilanne meidät asettaa.

Ilvesvuori Pohjoinen -työpaikka-alueen oli alun perin tarkoitus tarjota useita uusia tontteja liike-elämän tarpeisiin. Tämä ajatusrakennelma ja suunnitelma purkautuu. Joudumme yllättäen puutostilaan työpaikkatonttien osalta keskisellä Nurmijärvellä. Kunnalle ei jää yhtään omaa tonttia Ilvesvuori Pohjoisen alueelle ja Ilvesvuoren eteläinenkin alkaa olla täyteen rakennettu ja  myyty.

Nyt onkin erittäin tärkeää ottaa kunnan kaavoitusohjelma perusteelliseen tarkasteluun ja kiinnittää sen valmisteluun tarpeeksi voimia. Aikaa ei ole järisyttävän paljon – kaavoitusohjelma hyväksytään vuoden lopulla budjettivaltuustossa.

Uusien työpaikkatonttien kaavoittamisen lisäksi on varmistettava myös riittävä asuintonttien tarjonta Kirkonkylällä. Nyt valmistuva Heinojan asemakaava-alue ei pysty yksin vastaamaan kasvavaan kysyntään. On pikaisesti laitettava vireille seuraavat asuinrakentamisen asemakaavahankkeet. Heinojan kakkos- ja kolmosvaiheita tulee edistää aiempaa nopeammalla aikataululla. Krannilan alueen yhtiömuotoisen asuinrakentamisen edistäminen on myös tärkeää.

Tämän lisäksi olisi avattava valmisteluun myös työn alla olevassa Kirkonkylän osayleiskaavassa osoitettuja uusia asemakaava-alueita: esimerkiksi Kirkkotien ja Ojakkalantien välissä oleva asuinrakentamisalue ja Härkähaanmäen selvitysalue, jota olisi mahdollista myös työpaikka-alueeksi kehittää.

Tulevaa työkuormaa ei vähennä se, että samaan aikaan eteläisellä Nurmijärvellä on runsaasti työtä työpaikka-alueiden kaavoittamisessa ja Klaukkalan kehätien hyödyntämisessä. Niiden tärkeys ei tämän päivän päätöksellä pienene yhtään.

Edellä mainittu tarkoittaa, että maankäytön ja asemakaavoituksen resurssit on turvattava suunnitelmallisesti seuraaviksi vuosiksi – tarvittaessa ostopalveluina. Kunnallistekniikan rakentamiseen tulee osoittaa tarvittavat varat nuukailematta. Tätä helpottaa se, että kun mainittu logistiikka-alue myydään yhtenä tonttina, kunnalta poistuu velvoite rakentaa 57 hehtaarin alueen sisäinen katuverkko ja muu infra.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä on tärkeää myös saattaa päätökseen kaavoituksen kehittämistyöryhmän ehdotukset mm. haja-asutusalueiden rakentamisen osalta. Se monipuolistaisi entisestään kunnan tonttitarjontaa. Mitä monipuolisempi ja houkuttelevampi tontti- ja asuntotarjonta meillä on, sitä useampi uusi Nurmijärvelle töihin tuleva valitsee kunnan myös asuinpaikakseen. Siitä työpaikan läheisyydestä.

Pelisäännöt luottamuspaikkajakoihin

Kirjoitus on julkaistu Nurmijärven Uutisten Vaalikynä-palstalla 21.4.2021

Kuntavaalien jälkeen on edessä luottamuspaikkojen jako.

Vedin suurimman puolueen edustajana 2017 kuntavaalien jälkeisiä luottamuspaikkaneuvotteluja. Ymmärrykseni mukaan prosessi meni varsin hyvin. En tarkoita pelkästään sitä, että kaikki luottamuspaikat tuli täytettyä vaan sitä, että ne täytettiin vaalien tulosta kunnioittaen ja pitkälti eri ryhmien tavoitteet huomioiden. Neuvotteluissa pystyttiin huomioimaan jopa muutaman yksittäisen naisehdokkaan erinomaiset henkilökohtaiset äänimäärät. Sukupuolikiintiöt kun monimutkaistavat muutenkin kimuranttia paikkajakoa.

Toki muutama soraäänikin viime vaalien jälkeen kuului ja SDP:n Harri Lepolahden kanssa paikallislehdenkin sivuilla kerroimme näkemyksemme asioiden kulusta. Molemmilla oli varmasti perustelut näkemyksilleen, mutta edelleen korostan sitä, että näinkin hajaantuneessa ja useita puolueita sisältävässä valtuustossa on mahdotonta, että jokin ryhmä pääsisi sanelemaan luottamuspaikkavalintoja.

Kun viime vaalien jälkeen ryhdyin vetämään luottamuspaikkaneuvotteluja, käytettävissä oli useissa vaaleissa hyväksi koettu ja tuttu pisteytystaulukko. Sen hyödyntäminen oli itsestään selvyys. Mitään muuta proseduuria paikkaneuvotteluihin ei sitten ollutkaan.

Jo tuolloin neljä vuotta sitten fundeerasin, että keskeistä asioista olisi hyvä olla pelisäännöt, jolloin lähtökohdat ja marssijärjestys olisi selvä alusta lähtien. Valtuustokauden aikana myös SDP:n valtuustoryhmästä tuotiin julki sama ajatus. Nostinkin asian esille viime vuonna ryhmien puheenjohtajien palaverissa ja ajatus yhteisten pelisääntöjen hyväksymisestä ennen kevään vaaleja sai varauksettoman kannatuksen.

Ryhmillä on nyt käsiteltävänä esitys näiksi pelisäännöiksi, jotka sisältävät mm. viime vaaleissa käytetyn periaatteen, että paikkajaossa huomioidaan ja kunnioitetaan vaalien tulosta, eikä teknisiä vaaliliittoja ryhdytä tekemään vaalien jälkeen. Samoin niinkin keskeisille asioille kuin valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajistojen valinnoille olisi perusteet jo ennalta hyväksyttävissä.

Toivon, että ryhmät löytävät asiassa yhteisen ratkaisun. Siitä olisi suuri hyöty seuraavissa luottamuspaikkaneuvotteluissa. Jos uusi valtuusto aloittaa toimintansa jo elokuun alussa, tämä olisi erityisen tärkeää. Vaalien jälkeen jää tosi niukasti aikaa neuvotella ja sopia luottamuspaikoista.

Kaavoitusohjelma uusiksi

Viikon ehdoton uutispommi nurmjärveläisittäin oli tieto Keskon uudesta logistiikkakeskuksesta Ilvesvuori Pohjoisen yritysalueelle.

Maanantaina 12.4. saimme kunnanhallitukseen hyväksyttäväksi esisopimuksen tämän 57 hehtaarin asemakaava-alueen myymisestä Keskolle. Alueella on tuore asemakaava, jota ei luonnollisestikaan ole vuosien varrella laitettu vireille ja kehitetty vain yhden toimijan tarpeisiin. Esisopimus tarkoittaakin, että asemakaava joudutaan uudelleen räätälöimään Keskon tarpeisiin. Asiaa helpottaa, että käytettävissä on esimerkiksi tuoreet ympäristö- ja meluselvitykset. Liikenneselvitystä joudutaan varmasti päivittämään. Kokonaisuudessaan kyse on noin 300.000 kerrosneliömetrin hankkeesta ja kauppahinta pyörii 15 miljoonan euron suuruusluokassa.

Vaikka jo pelkkä maanmyyntitulo on poikkeuksellisen suuri ja tervetullut, niin hankkeen kerrannaisvaikutukset ovat mielestäni sitäkin arvokkaammat. Jo pelkkä pitkäkestoinen rakennushanke tuo vuosikymmenen kestävän piristysruiskeen keskiselle ja pohjoiselle Nurmijärvelle. Täydessä toimintalaajuudessaan mittava logistiikkakeskittymä tarjoaa satoja pysyviä työpaikkoja ja luo ympärille moninaisia business to business -mahdollisuuksia. Hankkeella on siten myös mittavat välilliset vaikutukset koko Nurmijärvelle ja lähialueelle. Hanke nostaa pysyvästi Nurmijärven työpaikkaomavaraisuutta ja lisää yhteisöverokertymää. Kunnan oma energiayhtiö tulee tarjoamaan osaltaan palveluita logistiikkakeskukselle.

Ilvesvuori Pohjoinen -työpaikka-alueen oli alunperin tarkoitus tarjota useita uusia tontteja liike-elämän tarpeisiin. Kesko-sopimuksen myötä tämä ajatusrakennelma ja suunnitelma purkautuu. Äärettömän hienon sopimuksen sivutuotteena joudumme yllättöäen samalla puutostilaan työpaikkatonttien osalta keskisellä Nurmijärvellä. Kunnalle ei jää yhtään omaa tonttia Ilvesvuori pohjoisen alueelle ja Ilvesvuoren eteläinenkin alkaa olla juuri täyteen rakennettu tai myyty.

Nyt onkin erittäin tärkeää ottaa kunnan kaavoitusohjelma perusteellisen tarkasteluun ja kiinnittää sen valmisteluun tarpeeksi voimia. Aikaa ei ole järisyttävän paljon – kaavoitusohjelma hyväksytään vuoden lopulla budjettivaltuustossa.

Uusien työpaikktonttien kaavoittamisen lisäksi on varmistettava myös riittävä asuintonttien tarjonta Kirkonkylällä. Nyt valmistuva Heinojan asemakaava-alue ei pysty yksin vastaamaan kasvavaan kysyntään. On pikaisesti laitettava vireille seuraavat asuinrakentamisen asemahankkeet eli Heinojan kakkos-ja kolmosvaiheita tulee edistää aiempaa niopeammalla aikataululla. Krannilan alueen yhtiömuotoisen asuinrakentamisen edistäminen on myös tärkeää.

Tämän lisäksi olisi avattava valmisteluun myös työn alla olevassa Kirkonkylän osayleiskaavassa osoitettuja uusia asemakaava-alueita: esimerkiksi Kirkkotien ja Ojakkalantien välissä oleva asuinrakentamisalue ja Härkähaanmäen selvitysalue, johon olisi mahdollista myös työpaikka-alueena kaavoittaa.

Edellä mainittu tarkoittaa, että resurssit maankäytön ja asemakaavoituksen resurssit on turvatta suunnitelmallisesti seuraaviksi vuosiksi – tarvittavissa ostopalveluina. Samoin kunnallistekniikan rakentamiseen tulee osoittaa tarvittavat varat nuukailematta. Kunnallistekniikan rakentamisen rahoittamista ja järjestämistä helpottaa se, että kun Keskon logistiikka-alue myydään yhtenä tonttina kunnalta poistuu velvoite rakentaa 57 hehtaarin alueen sisäinen katuverkko ja muu infra.

Tärkeää on myös saattaa päätökseen kaavoituksen kehittämistyöryhmän ehdotukset mm. haja-asutusalueiden rakentamisen osalta. Se monipuolistaa entisestään kunnan tonttitarjontaa. Mitä monipuolisempi ja houkuttelevampi tontti- ja asuntotarjonta meillä on, sitä useampi uusi Nurmijärvelle töihin tuleva valitsee kunnan myös asuinpaikakseen. Siitä työpaikan läheisyydestä.

Lepsämän koulusta ja otto-oikeudesta

This image has an empty alt attribute; its file name is 20181010hc3b1ggarto008net_pieni.jpg

Nurmijärven kunnanhallituksen maanantain 29.3.2021 listalla on vakiokäytännön mukaisesti asiapykälä “Otto-oikeuden käyttäminen lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksiin”. Asiakohdassa on siten käsittelyssä teknisen lautakunnan 4.3.2021 kokouksen pöytäkirja. Tuossa kokouksessa lautakunnalla oli käsiteltävänä mm. Lepsämän koulun hankesuunnitelma.

Viranhaltijoiden ja valmistelijoiden pohjaesityksenä teknisessä lautakunnassa oli hankesuunnitelman vaihtoehto2 eli Lepsämän vuonna 1929 valmistunut puukoulu korjattaisiin ja siihen rakennettaisiin keittiö- ja ruokailutilat ja koululle vuokrattaisiin tarvittaessa lisätilaa. Tuhopoltosta saatavat vakuutusrahat käytettäisiin puukoulun korjaamiseen.

Lautakunta teki pohjaesityksestä poikkeavan päätöksen eli valitsi hankesuunnitelman vaihtoehto 1:n muutamalla lisäyksellä maustettuna. Lautakunnan päätös oli kokonaisuudessaan seuraava: “Koulurakennus uudelleen rakennetaan. Lisäksi tekninen lautakunta edellyttää, että selvitetään ratkaisua, jossa kaikki tarvittavat lisätilat sijoitetaan uudisrakennukseen, jolloin vanhan puukoulun korjauksia ei tarvita. Uudisrakennuksen toteutus tulisi tehdä muuntojoustavana tilaelementtiratkaisuja hyödyntäen, joka on myös perinteistä rakentamistapaa nopeampaa rakentamista. Lisäksi tilaelementtiratkaisut mahdollistavat myöhemmässä vaiheessa rakennuksen siirtämisen toisaalle, jos palveluverkon muuttuneet tarpeet sitä edellyttää.” Päätös syntyi äänestyksen jälkeen 2-9, jossa kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo jäivät äänestyksessä tappiolle.

Mielenkiintoiseksi päätöksen tekee se, että esittelijänä toiminut tekninen johtaja jätti päätökseen seuraavan eriävän mielipiteen:

Kunnanvaltuuston päätöksen 27.1.2021 § 6, Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman (NUUKA) päivittäminen ja NUUKA:n toimenpidesuunnitelman asettaminen, mukaisesti kunnan menojen kasvua tulee hidastaa ja kunnanvaltuuston päätöksen 16.12.2020 § 88, Toimitilaohjelman hyväksyminen, mukaisesti tilatehokkuutta parannetaan ja toimitilojen määrää pyritään vähentämään.

Hankesuunnitelmassa esitetyt vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat kumpikin tilojen käyttötarkoituksen näkökulmasta toimivia ratkaisuja. VE2 mukainen tilojen kokonaismäärä on pienempi ja pitkällä aikajänteellä palvelutuotannon ja palveluverkon näkökulmasta joustava. VE2 mukaiset investointikulut ovat alhaisemmat ja tilojen pienemmän kokonaismäärän kautta myös käyttökustannukset ovat pitkällä aikavälillä alhaisemmat.

VE2 toteuttaa paremmin kunnanvaltuuston NUUKA- ja Toimitilaohjelmissa hyväksymiä linjauksia.

Jo se, että esittelijän virkavastuulla todetessa, että päätös ei parhaalla tavalla toteuta valtuuston päätöksiä, tulisi olla kunnanhallitukselle peruste käyttää asiassa otto-oikeutta. Tässä tapauksessa rima otto-oikeuden käyttämiselle on tavallistakin matalampi, koska palveluverkkopäätöksen yhteydessä valtuusto erikseen päätti, että Lepsämän koulun asia ratkaistaan hankesuunnitelman käsittelyn ja päättämisen yhteydessä.

Kunnanhallituksen lakisääteinen tehtävä on vastata valtuuston päätösten täytäntöönpanosta. Kun esittelevä viranhaltija esittää epäilyksen, niin kunnanhallituksen tulisi asian tila varmistaa.

Otto-oikeuden käyttäminenhän ei sinänsä tarkoita, että lautakunnan päätöstä tahdottaisiin tai oltaisiin muuttamassa. Itse haluaisin kyllä varmistaa ja kuulla päätösten perustelut ja myös kuulla tarkemmin esittelijän perustelut eriävälle mielipiteelle. Ja kuten sanoin – nähdäkseni tämä on myös kunnanhallituksen tehtävä.

Teknisen lautakunnan päätös ei myöskään ole yksiselitteinen. Päätöksen perusteluissa todetaan, että vanhalle puukoululle, joka on siis pois käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi, ei tarvitse tehdä mitään korjauksia. Se, että puukoulua ei korjata lainkaan, säästää varmasti kustannuksia. Kun vanhaa puukoulua ei kuitenkaan voida käyttää sisäilmaongelmien takia, niin päätökseen tulisi mielestäni lisätä selkeästi, että vanha puukoulu puretaan tai ehdollistetaan vaihtoehto 1 purkuluvan saamiselle. Se, että toteutettaisiin vaihtoehto 1:n mukainen palaneen rakennuksen uudelleen rakentaminen ja jouduttaisiin vanha suojeltu puukoulukin vielä kahdella miljoonalla eurolla korjaamaan on kestämätön päätös.

Lepsämän osayleiskaavassa tuo vuonna 1929 rakennettu puukoulu on suojeltu sr-1 -merkinnällä. Sen purkaminen ei ole kiellettyä, mutta se on luvanvaraista. Purkulupahakemuksesta on lisäksi pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Ehkä olisi syytä selvittää, onko purkaminen mahdollista. Ja jos ei ole, niin Lepsämän koulun kiinteistöjen osalta kustannuksiin on tiedossa parin miljoonan euron lisä.