Kirjoitin 26.9. Klaukkalan Roinelassa järjestetystä Klaukkalan sote-palveluihin liittyvästä kansalaistilaisuudesta, jonka koollekutsujana toimi valtioneuvos Matti Vanhanen. Päätin kirjoitukseni toteamukseen, että jää nähtäväksi kuinka Keusoten vuokrasopimuksen purkupäätös kestää kriittisen tarkastelun sekä kuinka sotepalvelut Klaukkalassa ja koko Nurmijärvellä jatkossa järjestetään. https://artohagg.fi/2026/09/01/klaukkalan-terveysasemasta-ja-sote-palveluista/
Ensimmäiseen kysymykseen on jo saatu vastaus, sillä Keusoten tila- ja tukipalvelujohtaja Antti Nikkanen on kumonnut aiemmin tekemänsä päätöksen purkaa Klaukkalan sote-yksikköä koskevan vuokrasopimuksen. Koska viranhaltija luonnollisesti tarvitsee perusteet tekemänsä päätöksen purkamiseen, niin tähän kumoamispäätökseen on kirjattu: ”Vuokrasopimuksen purkamisen jälkeen osapuolten kesken on neuvoteltu tilanteesta ja saavutettu neuvottelutulos. Hyvinvointialue peruu vuokrasopimuksen purkupäätöksen ja Nurmijärvi sitoutuu tekemään Klaukkalan terveysasemalla tulipalon jälkeiset kunnostustoimet ja välittömästi tehtäväksi luokitellut korjaukset. Lisäksi saatetaan loppuun keväällä 2026 aloitettu kuntotutkimus. Tilojen käyttöönoton ja vuokranmaksuvelvollisuuden alkamisen edellytyksenä on terveystarkastajan tai osapuolten yhteisesti hyväksymän riippumattoman asiantuntijan kirjallinen arvio siitä, että tilat soveltuvat vuokrasopimuksen ja vuokralaisen toiminnan mukaiseen käyttöön.”
Keusote ja kunnan viranhaltijat todellakin kävivät neuvotteluja sen jälkeen, kun Nurmijärven kunnanhallitus teki oikaisuvaatimuksen Keusoten tila- ja tukipalvelujohtajan tekemästä perusteettomasta vuokrasopimuksen purkamisesta. Kunnanhallitus valtuutti kunnanjohtajan neuvottelemaan ja allekirjoittamaan mahdollisen sovintosopimuksen ja peruuttamaan oikaisuvaatimuksen, kun vuokrasopimuksen purkuilmoitus on peruutettu. Kunnanhallituksen päätös ja tehty kirjaus lähti nimenomaan siitä, että Keusote kumoaa vuokrasopimuksen purkupäätöksen, jota kunnanhallitus piti perusteettomana oikaisuvaatimuksessa esitetyin argumentein. Oikaisuvaatimuksen poisvedolle ei ollut edellytyksiä ja valtuutusta ennen purkupäätöksen kumoamista. Se, että jossain oli asia nähty siten, että kunta olisi ikään kuin tuon purkupäätöksen kumoamisen vastineeksi sitoutunut tekemään joitain toimenpiteitä, on disinformaatiota. Kunnan näkemys ei ole muuttunut: purkupäätös oli perusteeton ja mikäli sitä ei olisi kumottu, niin asia olisi edennyt oikaisuvaatimuksen kautta.
Keusoten aluehallitushan ei ottanut vuokrasopimuksen purkamista edes käsiteltäväkseen. Aluehallituksen jäsen Annika Kokko perusteli 10.9. Aamupostissa omaa kantaansa, että ”otto-oikeudelle ei ollut tarvetta, koska viranhaltija oli toiminut toimivaltansa rajoissa ja se oli perusteltua.” Tähän on todettava, että kunnan oikaisuvaatimus ei kyllä koskenut sitä, että viranhaltijalla ei olisi ollut toimivaltaa purkaa sopimusta, vaan purkamisen juridisia perusteita. Kokko kertoi haastattelussa myös, että Klaukkalan yksikössä oli kokonainen kerros käyttämättä, ja siitä maksettiin täyttä vuokraa ja tulipalon vuoksi kaikki toiminnat piti siirtää väistötiloihin. Lisäsi myös, että kun toiminnat siirrettiin väliaikaisesti kirkonkylälle, ei kaksista tiloista olisi Kokon mukaan ollut mahdollista maksaa vuokraa.
Jokainen joka on edes hiukan perehtynyt huoneistojen ja tilojen vuokraukseen tietää varmasti, että tiloista, jotka esimerkiksi tulipalon vuoksi ovat käyttökelvottomassa kunnossa, ei vuokralaisella ole vuokranmaksuvelvollisuutta. Ei myöskään Klaukkalan terveysaseman tapauksessa. Kunta ei todellakaan edellyttänyt, että tuhoutuneista tiloista pitäisi järjen ja oikeuskäytäntöjen vastaisesti maksaa vuokraa väistötilojen ohella. Myöskään se, että jos vuokralaisella ei ole ollut käyttöä jollekin tilalle tai jopa kerrokselle, ei ole vuokrasopimuksen purkuperuste. Ei todellakaan. Hämmästyttävää, jos aluehallituksessa asiaa on argumentoitu tuossa haastattelussa kirjatuilla perusteilla.
Muut osapuolten sopimat asiat olivat tavanomaisia vuokranantajan ja vuokralaisen välistä neuvonpitoa, joita toki osaltaan sotki Klaukkalan terveysasemalla aiemmin sattunut tulipalo. Kuntahan oli toiminut erinomaisen nopeasti ja joustavasti tulipalon jälkeisten korjaustoimenpiteiden suhteen. Tämä on kiistämätön tosiasia. Noissa neuvotteluissa on nyt täsmennetty ja kirjattu jotain menettelyjä nimenomaan tulipalon jälkiseuraamuksiin liittyen. Tätä kirjoittaessa iso osa korjauksista on tehty, eikä osapuolten reilu viikko aiemmin tekemä sopu niitä ollut ehtinyt kiihdyttää. Työt olivat hyvin pitkällä jo neuvottelujen aikana. Merkittävimmät tekemättömät työt ovat hissi, jonka toimitusaika on todella pitkä ja kolmannen kerroksen kunnostustyöt, joiden aloitus viivästyi vuokralaisesta johtuen. Se, että tilojen kunto katselmoidaan ennen käyttöönottoa on puolestaan aivan normaali käytäntö.
Aamuposti kysyi 14.9. Keusoten hyvinvointialuejohtaja Raija Kontiolta, kunnanjohtaja Outi Mäkelältä ja minulta minkälaisia odotuksia meillä on Nurmijärven ja Keusoten väliselle yhteistyölle, kun osapuolet olivat päässeet sopuun asiasta. Aamuposti kirjoitti, että kunnanhallituksen puheenjohtaja Arto Hägg toivoo avoimuutta ja Keusoten kokevan Nurmijärven jatkossakin tärkeänä yhteistyökumppanina. Totesin, että sekä kunnan että Keusoten pitää pystyä avoimesti ja ennalta tuomaan julki ajatuksiaan ja kaavailujaan toiselle osapuolelle. Lisäsin uskovani, että siten vältytään vuokrasopimuksen purkupäätöksen kaltaisilta turhilta hässäköiltä. Totesin myös, että kontaktoinnilla etukäteen olisi nopeasti selvinnyt kunnan näkemys, ja varsin kestävät perustelut purkupäätöksen kritisoimiseen. Näkemykseni mukaan sittemmin sovituista kunnan toimenpiteistä olisi pystytty sopimaan ilman vastakkainasettelua.
Aamupostin artikkelissa totesin sen tosiasian, että Keusote ja sen luottamushenkilöt tekevät sote-palveluverkkoon liittyvät päätökset itsenäisesti. Toin kuitenkin julki senkin faktan, että kunnat ovat monella tapaa mahdollistamassa näiden päätösten toteutumista. Päätin haastattelun toteamalla, että ”Mitä aikaisemmassa vaiheessa kunnat on osallistettu tai edes informoitu suunnitelmista, niin se on molempien osapuolten etu”.
Se isompi asia, kuinka sotepalvelut Klaukkalassa ja koko Nurmijärvellä jatkossa järjestetään, on edelleen hämärän peitossa. Jotain Keusotessa valmistellaan juuri tällä hetkellä ja päätöksiä on luvattu vielä loppuvuoden aikana. Mitä – siitä ei ole kunnassa tietoa, eivätkä kaikki hyvinvointialueen luottamushenkilötkään ole vielä päässeet vaihtoehtoja puntaroimaan. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen ja valtion ennakollisen talouden ohjauksen neuvottelut ovat juuri päättyneet ja aluevaltuutetut pääsevät nyt kuulemaan tuoreeltaan, minkälaisia terveisiä valtiovallalta on tullut.
Omassa puolueessani kokoomuksessa oli ennen sote-uudistusta varsin vahva ja laaja näkemys siitä, että hyvinvointialueiden määrä olisi pitänyt määrätä huomattavasti pienemmäksi – reilusti alle 10 hyvinvointialuetta – jopa kuusi katsottiin riittäväksi. Tämän näkemyksen kanssa kokoomuslaiset eivät olleet aivan yksin. Nythän hyvinvointialueita on käsittämättömät 21 kappaletta ja päälle vielä Helsinki erityisalueena. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä hyvinvointialueiden määrästä ollaan nyt, jos asiaa lähdettäisiin kysymään Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen luottamushenkilöiltä. Minulla on vinha epäilys, että juuri omaa hyvinvointialuetta ei ehkä oltaisi johonkin toiseen alueeseen liittämässä – puoluekannasta huolimatta, vaikka nykyinen 21+1 alueen malli on jo todettu varsin laajalti ongelmalliseksi.
Syksyn kunnalliset luottamustoimet alkoivat varsin dramaattisesti, kun saimme tiedon, että Keski-Uudenmaan hyvinvointialue Keusoten tila- ja tukipalvelujohtaja oli tehnyt viranhaltijapäätöksen purkaa Klaukkalan soteyksikön vuokrasopimuksen kunnan kanssa. Päätöspäivämäärä oli 17.8.2026. Päätös oli nimenomaan purkupäätös – ilman irtisanomisaikaa – ja se tuli meille kuntapäättäjille, viranhaltijoille ja kuntalaisille täysin puskista.
Saimme sekä kunnanhallituksessa että kunnanvaltuustossa informaatiota kunnan viranhaltijoilta, jolloin päästiin myös miettimään kunnan toimenpiteitä. Samaan aikaan myös kansalaisten parissa ryhdyttiin toimiin ja valtioneuvos Matti Vanhanen ryhtyi puuhaamaan kansalaistapahtumaa Klaukkalan nuorisoseurantalo Roinelaan, jossa pidettiinkin tuvantäyteiset iltamat keskiviikkoiltana 26.8. Paikalle olivat saapuneet myuös Keusoten hyvinvointialuejohtaja Raija Kontio ja palvelujohtaja Kristiina Kariniemi-Örmälä. Kansalaiset salissa ja streemin välityksellä saivat kuulla ennakollisen talouden ohjauksen menettelystä, johon valtiovalta oli Keusoten asettanut.
Hyvinvointialueeella valmistellaan tuon ennakollisen talouden ohjauksen vuoksi parhaillaan uusia sopeuttamistoimia ja selväksi tuli, että Nurmijärvi tulee saamaan osansa siitä. Keusoten aluevaltuustossa vain vajaa vuosi sitten päätetty palveluverkkosuunnitelma jää siten todennäköisesti varsin lyhytkestoiseksi. Siinähän oli linjattu, että Nurmijärven Kirkonkylällä toimii sote-keskus ja Klaukkalassa pienempi sote-yksikkö. Keusote oli linjannut samalla, että Klaukkalan terveysaseman vanha rakennusosa puretaan ja tontille rakennetaan niitä korvaamaan uudistiloja. Tämän päätöksen mukaisesti kunta ja hyvinvointialue olivatkin neuvotelleen aina viime kesään saakka, jolloin Klaukkalan terveysasemalla tapahtui tulipalo.
On merkille pantavaa, että kunta ja hyvinvointialue olivat tulipalonkin jälkeen jatkuvassa neuvotteluyhteydessä, jotta tulipalon aiheuttamat tuhot saataisiin korjattua. Tähän yhteydenpitoon kuului luonnollisesti myös toimenpiteiden aikataulujen läpikäynti. Kunnan toimenpiteet olivat ripeät ja kunta sai myös vakuutusyhtiön kanssa katselmukset hoidettua ripeästi. Toisin kuin Keusote, josta syystä kolmannen kerroksen tyhjentäminen ja saneerauksen alku viivästyivät. Palosaneeraustyöt ovat edistyneet kahden alimman kerroksen sen verran ripeästi, että ne ovat kunnan tilakeskuksen ilmoituksen mukaan otettavissa käyttöön jo syyskuun loppupuolella. Tai pitänee sanoa ”olisivat käyttöönotettavissa”: Keusoten yksipuolisen sopimuspurun johdosta tiloille ei ole tällä hetkellä tiedossa käyttäjää, vaikka ne olisivatkin muutaman viikon päästä käyttökunnossa.
Osallistuin 24.8. lyhyeen etätapaamiseen kuntajohtomme ja Keusoten johtavien viranhaltijoiden kanssa. Esitin Roinelan kansalaistilaisuudessa hyvinvointialuejohtajalle saman kysymyksen, joka oli huulillani jo tuossa etätapaamisessa. Keusotessa on kuitenkin edelleen voimassa palveluverkkopäätös lokakuulta 2025 ja sen mukaan Klaukkalassa toimii sote-yksikkö. Kysyin, eikö tulipalon jälkeen nopein keino saada palvelut suurelta osin takaisin Klaukkalaan, olisi nimenomaan siirtyä syyskuun lopulla saneerattuihin esteettömiin terveysaseman kahteen kerrokseen? Hyvinvointialuejohtaja Kontio totesi sovitun, että vuokrasopimuksen purkamisen yksityiskohdista ei Roinelassa keskustella. Avasi kuitenkin tilannetta sen verran, että suurin erimielisyys kunnan ja Keusoten välillä on tilojen kunnosta ja vuokrasopimuksen sisällöstä. Hän ilmoitti olevansa vakuuttunut, että näistä asioista päästään neuvottelemaan ja asiassa eteenpäin. Tähän oli tyytyminen.
Kunnan ja Keusoten välinen vuokrasopimus onkin sinänsä oma erillinen asia, vaikka faktisesti sopimuksen purku tarkoitti myös palveluiden katoamista Klaukkalasta epämääräiseksi ajaksi. Vuokrasopimuksen purkamisen kunta ilmoitti varsin nopeasti riitauttavansa. Kunnanjohtaja toi julki, että ”purkuperusteet ovat kiistanalaisia, sisältävät runsaasti virheellistä tietoa, eivätkä näkemyksemme mukaan oikeuta sopimuksen purkamista”. Menemättä tarkemmin purkuperusteisiin totean, että yhdyn kunnanjohtajan näkemykseen ja pidän välttämättömänä, että kunta pitää kiinni oikeuksistaan vuokranantajana – sopimuksen brutaalia yksipuolista purkamista ei tule hyväksyä.
Yksi omituisuus viranhaltijan purkupäätöksessä on se, että päätös tehtiin vaikka terveysaseman palosaneeraustyöt olivat jo varsin pitkällä ja kunnostamisaikataulun ja muiden yksityiskohtien seuraavasta käsitelystäkin oli osapuolten kesken sovittu. Väistämättä tulee mieleen, että rikkooko toinen osapuoli ns. luottamuksensuojaa, kun alempi organisaatiotaso neuvottelee ja sopii asioista ja ylempi viranhaltija purkaa omatoimisesti asiaa koskevan sopimuksen. Vaikka luottamuksensuoja ei sinänsä koske julkisten toimijoiden välejä, niin juuri esimerkiksi vuokrasopimussuhteessa sitä voidaan soveltaa.
Toinen huomioni liittyy purkuperusteeseen, jota Keusote ei käyttänyt. Ymmärtääksen lain mukaan yksi purkuperuste syntyy ”jos huoneisto tai osa siitä on joutunut pois vuokralaisen hallinnasta.” Mikäli olisi katsottu, että tulipalon seurauksena huoneisto tai osa siitä on joutunut pois vuokralaisen hallinnasta, olisi vuokralaisen tullut vedota kyseiseen purkuperusteeseen kuukauden kuluessa siitä, kun peruste on ilmennyt. Tulipalohan tapahtui 25.6.2026. Keusote ei vedonnut kuukauden kuluessa kyseiseen purkuperusteeseen. Päinvastoin Keusote kävi kunnan kanssa keskusteluja tilojen kunnostamisesta ja käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä. Näiden keskustelujen oli siis sovittu jatkuvan vielä liki kaksi kuukautta tulipalon jälkeen. Mielestäni tämäkin yksityiskohta alleviivaa kyseisen purkupäätöksen omituisuutta.
Jää nähtäväksi
kuinka sotepalvelut Klaukkalassa ja koko Nurmijärvellä jatkossa järjestetään
kuinka Keusoten vuokrasopimuksen purkupäätös kestää kriittisen tarkastelun
Hyvinhän siinä kävi. Kokoomukselle erinomainen tulos kuntavaaleissa Nurmijärvellä: ennätyksellinen 29.5 % kannatus, kaksi lisäpaikkaa kunnanvaltuustoon ja suurimman puolueen aseman säilyttäminen. Keskusta punnersi näissäkin kuntavaaleissa toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja sai yhden lisäpaikan. Kokoomuksen ja Keskustan eroksi tuli 774 ääntä eli kokoomus repi yli sadan äänen verran lisää kaulaa viime vaaleihin verrattuna. Keskustan vertailuluvussahan on mukana RKP:stä tulleet vaaliliiton äänet. Eniten valtuutettuja (+3) lisäsi SDP, joka nousi kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. SDP:n ääniharava oli odotetusti eduskuntavaaleissakin esillä ollut Maria Luoma. Vihreät säilytti viisi valtuustopaikkaansa, eikä heidänkään ykkösnimi yllättänyt – Leni Niinimäki. Perussuomalaisten pudotus oli raju: edellisiin vaaleihin verrattuna katosi seitsemän valtuustopaikkaa ja jäljelle jäi vain neljä. Vasemmisto sai toisen paikan valtuustoon ja KD säilytti ainokaisensa.
Uusia valtuutettuja valittiin 22 eli yli 40% kunnanvaltuustosta vaihtui. Uusien valtuutettujen perehdyttäminen on syytä tehdä hyvin ja huolellisesti, jotta uusi valtuusto pääsee mahdollisimman joustavasti tehokkaaseen toimintaan. Kunta näyttääkin tähän reagoineen. Viime vaaleissa läpimenneistä valtuutetuista peräti kuusi nyt ehdolla ollutta jäi valtuuston ulkopuolelle.
Itselläni oli kuntavaalien paras tulos koskaan ja selkeä ykköspaikka kokoomuksen listalla 471 äänellä. Se oli kaikista ehdokkaista toiseksi suurin äänimäärä – valtioneuvos Vanhasen jälkeen. Erityinen ilon ja tyytyväisyyden aihe oli se, että sain ääniä tasaisesti ympäri kuntaa. Kirkonkylästä 124 ääntä, Klaukkalasta 105 ääntä, Rajamäeltä 156 ääntä ja muiltakin äänestysalueilta 86 ääntä. Sain oman asuintaajamani ulkopuolelta yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin kotitaajamani äänestysalueilta. Hienoa nähdä, että kuntalaiset noteerasivat näissäkin vaaleissa pitkäjänteisen työn koko kunnan eduksi. Tällainen tulos ei tule sattumalta. Kyläpoliitikoksi minua ei tällä tuloksella voi tituleerata, mutta aivan mainiosti kylien poliitikoksi – yli prosentin kannatus jokaisella äänestysalueella. Kesäkuussa alkaa viides valtuustokausi. Kiitokset kaikille kannatuksensa antaneille.
Erityisen hienoa oli, että neljä alle 30 vuotiasta ehdokasta valittiin Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Kokoomuksen kannalta tilanne näyttää tulevaisuutta ajatellen erityisen lupaavalta, koska noista neljästä peräti kolme oli kokoomuksen listalta. Eurovaaleissakin ehdolla ollut Henriina Rantala meni läpi komealla 430 äänellä, joka oli kokoomuksen listalla toiseksi suurin äänimäärä. Myös 18-vuotiaat Benjami Kinnunen ja Tino Uusi-Heikkilä ovat uusia kokoomusvaltuutettuja.
En ollut aluevaaleissa ehdolla, joten jätän niiden vaalien raportoinnin muille tahoille. Oma vaikuttamiseni hyvinvointialueella päättyy toukokuun lopulla yhden Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokouksen jälkeen.
Loppukaneettina täytyy todeta asia, jonka olen aiemminkin nostanut esille. Paikallislehden merkitys on Nurmijärvellä pudonnut dramaattisesti viime vuosina. Kun aiemmin kunnanvaltuuston kokouksessa saattoi seurata paikan päällä useita eri paikallislehtien toimittajia, niin näky on todella harvinainen nykyisin. Kunnon toimituksellista raportointia valtuuston kokouksista näkyy lehdessä valitettavan vähän. Viime vuoden puolella tilanne näytti pitkästä aikaa paremmalta, kun Nurmijärven Uutisten Lauri Jaakkola antoi aktiivisella toiminnallaan ja hyvillä jutuillaan lupauksia paremmasta. Lehden siirtyminen juuri vaalien alla vain kerran viikossa ilmestyväksi, tuntui jonkinlaiselta kuoliniskulta ja vaikutti varmasti myös vaaleja latistavasti Nurmijärvellä. Naapurialueiden paikallislehdissä oli runsaasti vaaleihin liittyviä artikkeleita ja paljon ehdokkaiden vaalikynäkirjoituksia. Niihin verrattuna Nurmijärvellä meno oli paikallislehden osalta melkeinpä aneemista. Kaiken kruunasi se, että paikallislehden vaalituloksen uutisointi julkaistiin printtilehdessä noin puolen sivun artikkelina vasta puolitoista viikkoa vaalien jälkeen ja siinäkin oli vielä tarkistamattomat alustavat äänimäärät. Toivon todella, että tässä asiassa palattaisiin ns. vanhoihin hyviin aikoihin. Ilman laadukasta paikallislehteä Nurmijärveltä on vaikea ponnistaa aluetason saati valtakunnallisiin vaaleihin. Tämä harmittaa erityisesti nyt, kun meillä on keskuudessamme useita lupaavia nuoria luottamushenkilöitä.
Olen kirjoittanut Nurmijärven kunnallispolitiikasta ja kunnanvaltuuston kokouksista säännöllisesti noin 16 vuotta. Kun aika hämärtää muistot ja muistikuvat, niin omasta blogista löytyy aina kussakin ajassa tuoreeltaan kirjattuja huomioita ja tuntemuksia. Niistä on hyötyä, kun vanhoja pöytäkirjoja ja lehtijuttuja ei tahdo menneiltä ajoilta vaivatta löytää. Otaksun, että eilinen 2.10.2024 valtuuston kokous on yksi niistä, joihin tullaan vielä palaamaan. Niinpä kirjaan tähän omia havaintojani tuoreeltaan – kuten niin monesti aiemminkin.
Kokouksen odotettu kohokohta oli sijoitettu aivan asialistan kärkeen: Klaukkalan minipalveluverkkoon liittyvän hankesuunnitelman hyväksyminen. Klaukkalan palveluverkkohan nousi yhdeksi tarkastelukohteeksi kunnan talouden tervehdyttämiseksi käynnistetyssä NUUKA-työssä. Tarkoituksena oli nimenomaan saavuttaa järkevillä ratkaisuilla myös taloudellista hyötyä. Vaikka tätä minipalveluverkkotarkastelua on tituleerattu myös superpalveluverkoksi, niin se käsittää tosiaan vain yhden kunnan taajamista, vaikka on investoinniltaan merkittävän kokoinen.
Taustalla oli sivistyslautakunnan ja teknisen lautakunnan lausunnot asiasta sekä kunnanhallituksen käsittely. Sivistyslautakunta lausui puoltonsa vaihtoehdolle 2B ja tekninen lautakunta vaihtoehdolle 4. Pohjaesitykseksi kunnanhallitukseen tuli VE2B, jonka takana olivat sekä sivistystoimialan että teknisen toimialan johtavat viranhaltijat. Kunnanhallitus päätti äänin 3-8 esitttää vaihtoehtoia 4. Olin kunnanhallituksessa VE2B:n kannalla.
Valtuustossa asian käsittelyssä käytettiin odotetusti poikkeuksellisen paljon puheenvuoroja. Olin pyytänyt etukäteen kirjallisesti puheenvuropyynnön, joten pääsin ääneen heti toisena esittämään muutosesityksen. Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:
Arvoisa kj, pj, muut läsnäolijat
Teen seuraava muutosesityksen:
1. Klaukkalan minipalveluverkon toteutusvaihtoehdoksi valitaan vaihtoehto 2B ja rahoitusmalliksi valitaan taserahoitus. Klaukkalan yhtenäiskoulu toteutetaan elinkaarimallilla. Viirinlaakson päiväkoti ja Isoniitun koulun laajennus toteutetaan perinteisellä urakkamallilla esim. KVR-urakkana.
2. Valtuusto merkitsee tiedoksi, että vuoden 2024 talousarvion investointisuunnitelmasta 2024-2028 poistetaan päätöksen myötä seuraavat talonrakennushankkeet: Syrjälän päiväkodin peruskorjaus Syrjälän koulun peruskorjaus Urheilupuiston koulu, uudishanke Klaukkalan koulun peruskorjaus
Poistettujen hankkeiden tilalle tulevat päätöksen myötä seuraavat hankkeet: Klaukkalan yhtenäiskoulu Viirinlaakson päiväkoti (aiemmin ”Klaukkalan uusi päiväkoti”) Isoniitun koulun laajennus
3. Vuoden 2024 talousarviota ja sen yhteydessä olevaa investointisuunnitelmaa muutetaan seuraavasti:
Talonrakennuksen määrärahoihin tehdään seuraavat muutokset: Taulukko
Ehdotin vaihtoehtoa, jota ovat esittäneet sekä sivistystoimialan että teknisen toimialan johtavat viranhaltijat. He ovat minun papereissani myös kunnan parhaita ja laaja-alaisimman näkemyksen omaavia asiantuntijoita tässä asiassa.
VE2B:n valinnan perusteluissa korostuukin käyttäjien, eheän koulupolun, opetuksen järjestämisen ja opetuksen tuen näkökulmat ja kunnan palveluverkkosuunnitelman mukaiset tavoitteet.
VE2B:ssä kritiikkiä on aiheuttanut lähinnä yhtenäiskoulun koko. Esille on nostettu myös kysymyksiä ja arveluja mm. paikoitusalueista, saattoliikenteen ohjauksesta, välituntipihojen koosta, väistötiloista ja vesijohtojen saneerauksista tai tarkasteltu hankesuunnitelmatasoisten viitepiirustusten yksityiskohtia ja ikkuna-aukotuksista. Opetuksen järjestämisen, pedagogiikan tai tilojen soveltuvuuden osalta en ole noteerannut varteenotettavaa kritiikkiä VE2B:stä.
En minäkään ole jättikoulun kannattaja. Sen vuoksi en ehdottanut suurinta yhtenäiskoulua.
Oletettavasti seuraavissa puheenvuoroissa mainitaan se, että nyt päätetään investoinnista, jolla vaikutusta vuosikymmenien ajan. Näin on yleensä aina, kun päätetään rakennusinvestoinneista. Aivan samalla tavalla nyt päätetään myös investoinnin talousvaikutuksista – käyttö- ja ylläpitokustannuksista sekä pääoma- ja rahoituskustannuksista, jotka vaikuttavat kunnan ja kuntalaisten talouteen vuosikymmenien ajan.
Pohjaesityksenä oleva VE 4 aiheuttaa joka ikinen vuosi 750 k€:n ylimääräiset kustannukset verrattuna VE 2B:een. 20 vuodessa tämä merkitsee siis 15 milj.euron lisäkustannusta. Vuosien varrella summa vielä kasvaa inflaation ja indeksien vaikutuksesta.
Noissa luvuissa ei ole mukana tontin myyntituloja, jotka jäävät saamatta, mikäli valinta on VE4. Nekin kyllä kunnan kassaan jonain päivänä kilahtavat, joskin toteutuvat vasta myöhemmin.
Se, että nyt valittaisiin vaihtoehto, joka tuo kunnalle ja veronmaksajille vuosittain 0,75 milj.euron lisäkustannukset olisi suorastaan irvokasta. Olemme useita vuosia tehneet hartiavoimin töitä, jotta olemme saaneet hillittyä käyttötalousmenojamme. Jokainen NUUKA-työssä puristettu säästöeuro on ollut tuskainen tehtävä. Jos ja kun tuota edellä mainittua 750 k€:a vastaavia vuotuisia säästöjä lähdetään hakemaan talousarviosta, niin voin vakuuttaa, että ei tule olemaan helppoa. Tuskin onnistuu, kun säästöpaineita on jo ennestään valmiina. Luultavammin joudumme kuntalaisten kukkarolle eli veronkorotuksiin.
Lopuksi totean, että mielestäni kunnallisen päätöksenteon tulee uudistua ja kehittyä. Toivon kuitenkin, että täällä valtuustosalissa käytävällä keskustelulla ja debatilla on jatkossakin merkitystä – ja vaikutusta jopa valtuutettujen lopulliseen kannanmuodostukseen. En ole, enkä tule allekirjoittamaan luottamushenkilönä minkäänlaisia vetoomuksia tai adresseja, jos asian käsittely on kesken luottamuselimissä.
Esitystäni voi kannattaa vapaasti.
Puheita pidettiin sen verran paljon, että kaikkia on turha ja mahdotonkin lähteä referoimaan. Useassa puheessa tuotiin esille samoja asioita ja kuten olin ennalta aavistellut – aivan samoja argumentteja käytettiin täysin päinvastaisen lopputuloksen perustelemiseen. Puheiden kirjo oli laaja ja niissä oli sekä tunnetta että tunnelmointia pienistä koululaisista jättiläisiin ja runsaasti erilaisia uhkakuvia. Pandemiatkin taisi tulla mainituksi – vain heinäsirkat puuttuivat.
Muutosesitystäni kannattaneiden puheenvuoroista jäi päällimmäisenä mieleen Niinimäen, Vuorisalon ja Taipaleen puheet. Vihreiden Leni Niinimäki piti puheen, jossa hän toi julki VE4:ssä Viirinlaaksoon 1-12 vuotiaille lapsille esitetyn yli 400 oppilaan koulu- ja päiväkotiyhdistelmän ongelmallisuudet. Leni ilmoitti huolensa tällaisessa ratkaisussa erityisesti kaikkein pienimmistä ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista. Aivan samoja ajatuksia oli itsellänikin – etenkin, kun varhaiskasvatuksen puolelta oli aiemmin esitetty huolta noin suuresta ja hallinnoltaan monimutkaisesta yhdistelmästä. Rajoitettu puheaika kuitenkin jätti asian pois omasta puheestani, mutta Niinimäki varmasti selkeämmin ja asiantuntevammin sen toi esille. Edelleenkin hieman hämmästyttää, että isompien lasten ja nuorten osalta isoa yksikköä arvosteltiin monella tapaa, mutta aivan pienimpien kuntalaisten kohdalla tuota Viirinlaakson paketin ongelmallisuutta ei taidettu nostaa esille kuin Niinimäen ja Virpi Korhosen puheenvuoroissa. Vuorisalo piti selkeän puheenvuoron, jossa käsitteli omaa osaamisaluettaaan turvallisuutta ja hänkin korosti vaihtoehtojen suuria eroja talouden kannalta. Taipale piti rakentavan puheen, jonka päätteeksi nosti esille ajatuksen erilliskoulujen hallinnollisesta yhdistämisestä, mikäli valtuusto päätyy osoittamaan epäluottamusta tehtyyn valmisteluun ja päätyy valitsemaan vaihtoehto 4:n.
Äänestys päättyi VE4:n eduksi äänin 36-15.
On mielenkiintoista nähdä minkälaiset vaikutukset nyt tehdyllä päätöksellä on seuraavaan isoon koulupäätökseen eli lopulliseen päätökseen NYKin eri vaihtoehdoista. Jos valtuuston linja arvottaa Kirkonkylänkin kohdalla tontin koon aivan kärkeen päätöksenteossa, niin se johtaa todennäköisesti lukion sijoittamiseen Kirkonkylällä Krannilaan tai jopa koko yläkoulu&lukiokompleksin siirtämiseen pois ahtaalta keskustan tontilta. En keksi perusteluita, miksi nämä tapaukset eroaisivat perusteiltaan – oikeastaan vain siten, että NYKin nykyinen tontti on vielä huomattavasti ahtaampi kuin Klaukkalan VE2B:ssä ollut tontti.
Kunnanvaltuutettu Matti Putkonen ilmoitti muuttaneensa pois paikkakunnalta ja jättäneensä eronpyynnön Nurmijärven luottamustoimistaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen totesi jäähyväispuheessaan, että ”Matti teki lyhyen mutta ytimekkään valtuustouran Nurmijärvellä ja kun häntä ja hänen tyyliään oppi tuntemaan, kaikki muu tuntui lattealta.” Luonnehdinta oli varsin osuva. Kun Putkonen totesi omassa puheenvuorossaan huumorilla, että ”Kyllähän välillä osa teistä on puhunut ihan mahdottomia.”, niin näkemys oli varmasti molemmin puoleinen. Vaikka valtuustosalissa haastoimme toisiamme muutaman kerran, niin NUUKA-ohjausryhmässä yhteistyömme sujui hyvin. NUUKA-työskentely oli myös yksi niistä positiivista asioista, jonka Putkonen mainitsi loppusanoissaan. Yksi Matin valtuustopuheenvuoroissa kerta toisensa jälkeen esiintynyt aihe oli Nurmijärven kunnan organisaatiokaavio, jota hän penäsi puhujapöntöstä lukemattomia kertoja. Totesinkin, että kehystetty kunnan organisaatiokaavio olisi ollut erinomainen läksijäislahja Matille.
Kunnan entistäkin vaikeamman talousarvion laatimisen ja NYK-päätöksen ohella seuraava iso asia on MATA-päätöksenteko. Maankäytön tavoiteohjelman (MATA) päivitys on ensi maanantain kunnanhallituksen asialistalla. Asiaan liittyy mielestäni Metsäkylän osayleiskaavasta kunnan ulkopuolelta juuri tulleet lausunnot. Sekä Uudenmaan liitto että ELY-keskus ovat antaneet poikkeuksellisen kriittiset – jopa tyrmäävät lausunnot kyseiseen osayleiskaavaan. Mielestäni on vakavan selvittelyn ja harkinnan paikka, että onko kunnan jossain määrin tarkistettava kantojaan asiaan liittyen. Tavoitteena on saada haja-asutusalueen osayleiskaavat etenemään – ei ryhtyä käymään käräjiä. Kunnanjohtajan esitys maanantain kunnanhallituksessa tulee olemaan se, että MATAn valmistelun tueksi asetetaan poliittinen ohjausryhmä.
Nurmijärvellä ja varmaan muuallakin Uudellamaalla valokuitukaapeloinni nostattavat tunteita ja verenpainetta. Sosiaalisessa mediassa kuntalainen kertoi juuri, että kotikadulle oli tulossa kohta jo kolmas kaapelinkaivaja repimään paikkoja auki. Uudetkin asfalttikadut ovat jo kuin tilkkutäkkiä – kunhan ne roilot ja kaivannot saadaan ensin huomattavalla viiveellä tasoitettua ja paikattua.
Kirjoitin Juhannuksen alla 19.6.2024 Nurmijärven Uutisiin samasta aiheesta. Ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän koko ajan. Enää ei kärsitä pelkästä esteettisestä haitasta tai työmaakaivantojen aiheuttamista pölyhaitoista. Nyt tulee palautetta enenevissä määrin myös työmaiden turvallisuuspuuteista ja riittämättömistä suojaustoimenpiteistä: työkoneet pyörivät kevyenliikenteen ja jalankulkijoiden seassa, eikä työalueita ole eriytetty. Kaivajien jäljiltä tierummut, ojat ja sadevesikaivot ovat tukossa ja viherkaistoilla kiviä ja soraa. Lisäksi repaleiset ja teräväreunaiset asfalttileikkaukset aiheuttavat jatkuvasti rengasvahinkoja.
Kun käy läpi Nurmijärven kunnan palaute- ja verkkoasiointipalvelun palautelistaa Solmussa, niin kuntalaiset ovat huomauttaneet asiasta tänäkin vuonna pitkin kevättä. Kuntahan tiedotti jo viime vuoden puolella saaneensa poikkeuksellisen paljon palautetta valokuitukaapelointitöistä. Jo tuolloin katupäällikkö valitteli, että kunnan voimassa olevat sanktiokäytännöt sijoitus- ja kaivulupien kanssa eivät ole ajantasaiset ja valvontatyön henkilöstöresurssit eivät vastaa tarpeita. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kun kunta antaa kaivuluvat ja tekee niihin liittyvät sopimukset, niin valvontavastuu on yksiselitteisesti kunnalla. Kuntalaisten tulee toki ottaa itse valokuitufirmoihin ja/tai näiden alihankkijoiden, mikäli haluaa tietoa töiden aikatauluista tai johtoreiteistä omalla tontilla, mutta kaivantojen valvonta on täysin kunnan vastuulla. Sosiaalisessa mediassa käyty vilkas keskustelu ja Solmussa annettu palaute kertoo, että kunta ei ole asiassa onnistunut. Kaikille jo lienee selvää, että ainakin osa valokuitufirmoista alihankkijoineen eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan. Jos kunta sopimusosapuolena ei tähän puutu, niin asiat eivät myöskään muutu. Esimerkiksi valvontaresursseja olisi ollut mahdollista lisätä jo tälle kesälle viime vuonna saadun palautteen pohjalta. Nyt tunnutaan reagoivan siihen palautteeseen, mitä saadaan Solmusta tai suoraan kuntalaisilta viranhaltijoille. Vihon viimeinen konsti asioiden hoitamiseksi on se, että kuntalaisia kehotetaan ottamaan yhteyttä luottamushenkilöihin ja nämä soittelevat vuoron perään viranhaltijoille. Kunnanjohtaja tosin infosi juuri tänään, että kunta on puhuttanut valokuituyrityksiä ja valvontaa on lisätty, mutta kyllähän tämä katastrofi olisi kaivulupien myöntäjän pitänyt ymmärtää jo etukäteen. Hyvä, että toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.
Ja minun kirjoitukseni 19.6. Nurmijärven Uutisissa oli tällainen:
Tehokkuutta kaivulupien valvontaan
Nurmijärven Uutiset uutisoi 12.6.2024 valokuituhankkeiden ennätyksellisestä määrästä. Valokuitutyömaita on ollut kunnassa parhaimmillaan liki 200 eli yksittäisiä kaivantoja ja roiloja lähinnä kunnan päätaajamissa on ollut pahimmillaan tuhansia. Kaivantojen paikkaaminen ja asfaltointi on ollut paikoin tuskallisen hidasta. Ilman päällystettä olevat keskeneräiset kaivannot menevät montuille, laajenevat ja pölisevät.
Olen ottanut esille sekä kunnanhallituksessa että teknisessä lautakunnassa sen, että kaivulupien valvontaan kuntaan voisi ottaa muutaman infrapuolen insinööriopiskelijan/teekkarin kesätöihin. Mikäli valvonnan hoitaa kunnolla, niin kaivantojen ja roilojen tarkastuksia on tehtäväksi tuhansia ja jälkitarkastukset siihen päälle. Savotta on täysin mahdoton kunnan vähäiselle vakituiselle henkilökunnalle, joka luonnollisesti pitää lomiansa juuri silloin, kun mainitut työt käyvät kuumimmillaan. Kun jokaisessa naapurikunnassa on sama valokuitubuumi meneillään, niin työt tehdään ajallaan ja kunnolla siellä, missä valvonta toimii. Valvonta ei puolestaan toimi ilman valvojia.
Kun aikoinaan itse opiskelin rakennusinsinööreiksi, niin valtionhallinto ja kunnat tarjosivat runsaasti eri vaatimustason kesätyöpaikkoja alan eri vuosikurssien opiskelijoille. Nurmijärveläisille alan opiskelijoille nämä työpaikat olisivat tärkeitä sekä työkokemuksen että ansainnan kannalta. Kunnalle opiskelijoiden kesätyöpaikat olisi kustannustehokas tapa varmistaa, että kaivutöiden tekijät suorittavat velvoitteensa kunnolla ja ajallaan. Haitat kuntalaisille vähenisivät merkittävästi.
Ehdotus ei taida enää tälle suvelle johtaa mihinkään toimenpiteisiin, mutta toivon, että siitä otettaisiin kunnanvirastolla koppia ilman byrokraattista valtuustoaloitemenettelyäkin. Allekirjoittanut tunnetaan ankarana ja vastuullisena talousihmisenä. Väitänkin, että ehdotukseni olisi taloudellinen, tehokas ja yhteiskuntavastuullinen tapa huolehtia kunnan infraomaisuudesta ja kuntalaisten tyytyväisyydestä.
Nurmijärven Uutiset julkaisi mennä viikolla (10.2.2024) koko sivun artikkelin otsikolla ”Millainen on Nurmijärven sote-palveluiden tulevaisuus?” Lehti oli kysynyt ennalta nurmijärveläisiltä aluevaltuutetuilta, miltä paikallisten palveluiden tulevaisuus näyttää. Olihan aluevaltuusto juuri käsitellyt palveluverkkosuunnitelman. Erityisesti pyydettiin näkemystä Kiljavan kuntoutussairaalan ja Rajamäen terveysaseman tulevaisuudesta.
Keusoten nurmijärviset aluehallitusjäsenet Behm, Kalliokoski, Niinimäki, Rousu, Räty ja Tapiolinna olivat muotoilleet yhteisen vastauksen. Minä ja muut vastailivat omin näkemyksin ja omin sanoin. Lehteen näistä yksittäisten aluevaltuutettujen vastauksista oli päätynyt minun lisäksi Riina Mattilan (kok) ja Anna-Liisa Lyytisen (kesk) näkemyksiä.
Nurkkarin artikkelissa mainittiin näkemykseni siitä, että Kiljavan kuntoutussairaalan osalta on tärkeää avata todelliset keskustelut ja neuvottelut kiinteistöyhtiö Kiljavan sairaala Oy:n ja Keusoten välillä. Kun neuvotteluja ei ole käyty, niin Keusoten palvelujen verkostosuunnitelman laskelmat Kiljavan osalta perustuvat osin olettamuuksiin. Artikkelista kävi ilmi myös arvioni, että kiinteistöyhtiö, jonka omistavat alueen asukkaat viiden kunnan välityksellä, on valmis tarkastelemaan niin vuokratasoa, laajuutta kuin myös sopimusehtoja. Kiljavan sairaalan jääminen tyhjilleen on alueen kunnille ja sitä kautta asukkaille taloudellisesti huonoin vaihtoehto. Tilat eivät varmasti ole kaikkein moderneimmat ja tehokkaimmat, mutta kansantaloudellisesti ja alueen asukkaiden kannalta on kestämätöntä, että toimivat tilat jätettäisiin tyhjille ja rakennettaisiin toisaalle uudet huomattavasti kalliimmat toimitilat. Olemme jo muissa hankkeissa todenneet, että uusien tilojen m2-vuokrat voivat olla liki kaksinkertaiset vanhempiin tiloihin nähden.
Tilannehan on se, että aluevaltuuston tekemät linjaukset tarkoittavat, että kuntoutussairaalatoiminta jatkuu Kiljavalla joka tapauksessa jonkin aikaa nykyisen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeenkin. Osapuolten olisi jo sen vuoksi syytä päästä sopimaan asioista. On myös mahdollista, että Keusote ei tule saamaan lainavaltuuksia korvaavaa uudisrakennusta varten. Ilman lainanottovaltuuksia korvaavan hankkeen ja tilan järjestäminen vaikeutuu oleellisesti. Tähänkin mahdollisuuteen tulee varautua ja tällöin Kiljavan kuntoutussairaalan jatko jossakin muodossa ja laajuudessa tulee varmasti käsiteltäväksi.
Palveluverkkosuunnitelmassa on todettu, että Klaukkalan sote-palvelujen turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää eteläisen Nurmijärven asukkaiden kannalta. Tämä edellyttää uudisrakentamista ja lainanottovaltuuksia. Kun lainanottovaltuuksia ei todennäköisesti saada kaikkiin alueen hankkeisiin, niin pitäisin omituisena, jos esim. Kiljavan kuntoutussairaalan korvaava uudisrakennus ajaisi Klaukkalan sote-keskuksen ohi. Marssijärjestyksen tulee olla järkevä.
Rajamäen terveysaseman osalta totesin vastauksessani toivomuksen siitä, että kustannukset selvitetään tarkasti ja läpinäkyvästi. Rajamäen tilat ovat varsin uudet, tehokkaat, toimivat ja hyväkuntoiset. Lisäksi Rajamäen terveysaseman vuokra on erittäin edullinen Keusotelle. Tilavuokra on yksi halvimmista ellei jopa halvin koko hyvinvointialueella. Terveysaseman säilyttämisedellytykset ja taloudelliset vaikutukset tulee selvittää läpinäkyvästi ja perusteellisesti. Sillä on selvä funktio yhden Nurmijärven päätaajaman lähipalveluiden mahdollistajana. Esimerkiksi syntyvyys on Nurmijärvellä ja myös Rajamäellä seudullisesti hyvällä tasolla ja tämä tulee ottaa huomioon selvityksessä neuvolapalvelujen osalta, jotka tulee mielestäni säilyttää lähipalveluina.
Pelastustoimi unohdetaan usein, kun käsitellään hyvinvointialueen asioita. Taisin olla ainoa nurmijärveläinen aluevaltuutettu, joka otti vastauksessaan esille myös pelastustoimen. Nurmijärven Uutisiin olikin nostettu huoleni siitä, että myös hyvällä sijainnilla olevasta Kirkonkylän pelastusasemasta tulee saada ratkaisu – joko myynnillä hyvinvointialueelle tai pitkällä vuokrasopimuksella. Nykyinen sopimustilanne, jossa vuokralaisella on joidenkin kuukausien irtisanomisaika, on kestämätön kiinteistön omistajan kannalta. Kyseessä on erityiskiinteistö, jolle ei löydy muuta käyttöä. Jos hyvinvointialue ei osta kiinteistöä, niin sille on saatava järkevän pituinen vuokrasopimus, jotta kiinteistönomistajalla on mahdollisuus investoida rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon.
Isoseppälä 10 Klaukkalassa. Peruskiven muurauksesta purkukuntoon 30 vuodessa.
Syksyllä 2023 Nurmijärven Uutiset uutisoi, että Klaukkalan keskustasta aiotaan purkaa kaksi asuinkerrostaloa. Kyseessä oli Y-Säätiön pari vuotta sitten Nuorisosäätiöltä ostamat ara-rahoitetut vuokra-asuntokohteet. Y-Säätiö haki Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta ARAlta lupaa talojen purkamiseen sekä niiden aravarajoituksista vapauttamiseen. Nurmijärven kunta puolsi hakemusta.
Y-Säätiö perusteli talojen purkamista niiden huonolla kunnolla ja matalalla käyttöasteella. Osa asunnoista oli ollut jo pidempään poissa käytöstä. Säätiön mukaan rakennukset olivat suurten korjausten tarpeessa ja purkaminen oli ainoa järkevä mahdollisuus taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Nyt näiden kahden Klaukkalan Isoseppälä 10:ssä sijaitsevan kerrostalon purkutyöt ovat käynnissä. Hämmästyttävintä ja surullisinta tapauksessa on se, että hyvällä sijainnilla olevat kerrostalot rakennettiin vuonna 1992 eli vain rapiat 30 vuotta sitten. Yhteiskunnan tuella mahdollistetut asuinkerrostalot oli kolmessakymmenessä vuodessa hallinnoitu purkukuntoon.
Syy ei luonnollisestikaan ole Y-Säätiössä, joka sai kiinteistön haltuunsa vasta pari vuotta sitten osana isompaa kauppaa – ilmeisesti jo silloin liki purkukuntoisena. Nythän Y-Säätiöllä on tarkoitus rakennuttaa paikalle täysin uusia asuntoja.
Tuosta hämmästyttävästä kolmikymmenvuotisesta vuokra-asuntoproggiksesta – peruskiven muurauksesta purkutöihin – vastasi keskustataustainen Nuorisosäätiö. Nuorisosäätiö, joka tuli nuorisoasuntojen rakennuttamisen lisäksi – tai jopa sijasta – kuuluisaksi vaalirahoitusepäselvyyksistä, RAY-kytköksistä, säätiön sääntöjen vastaisten toimien tutkimuksista ja loppukädessä rikosepäilyistä sekä tuomioistakin. Kansanedustaja Antti Kaikkosen viiden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus vuonna 2013 liittyi nimenomaan toimintaan Nuorisosäätiön puheenjohtajana. Se, että kiinteistön omistaja kykenee saattamaan uuden kerrostalon purkukuntoon muutamassa vuosikymmenessä, on kyllä erikoinen saavutus. Siihen ei moni organisaatio kykene. Nyt on todistettu, että sekin on mahdollista, jos kiinteistön kunnossapito tarkoittaa lähinnä vaalitukitaulujen kiinnittämistä kerhotilan seinälle. Veronmaksajana voi vain harmitella, miten valtion tukirahoja, lainoja ja takauksia sekä vuokratuottoja käytettiin ja niiden avulla aikaansaatu varallisuus tehokkaasti tuhottiin.
Nuorisosäätiön myöhempiin vaiheisiinhan liittyi vieläkin dramaattisempia näytöksiä. Säätiö ajautui keskustataustaisten johtajiensa Haaron ja Nousiaisen liiketoimien vuoksi pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja menetti vuonna 2018 yleishyödyllisyysasemansakin. Kaksikon toimia tutkittiin vuosikausia törkeinä talousrikoksina. Rikosepäilyjen johdosta säätiön johto vaihdettiin, eikä sillä tiettävästi ole ollut tuon jälkeen yhteyttä Keskustapuolueeseen.
Valtion tukema vuokra-asuntobisnes houkuttelee kuitenkin edelleen. Erityisesti Klaukkalan kohdetta paremmassa kunnossa olevat vuokratalot, joiden ara-rajoitukset ovat raukeamassa, voivat olla melkoinen jättipotti tulevina vuosina. Iltalehti paljasti vuonna 2020, että Nuorisosäätiön asuntoja havitteli tuolloin – mikäpäs muu kuin Maaseudun Kukkasrahasto Säätiö. Tästä kuviosta ja kukkasrahaston taustasta voi lukea Iltalehdestä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab69e414-d361-442a-823a-0ce8703fedf3
Lohduton näky. Toivottavasti uusi vuokratalo pysyy pystyssä hieman pidempään.
Syksyllä 2023 julkaistiin toimittaja Ari Korvolan kirja ”Tuppeen sahattu Nuorisosäätiö”. Kirja kertoo Nuorisosäätiöstä ja poliittisen rahan kytköksistä vuokratalobisnekseen. Vaikka Nuorisosäätiöllä oli taannoin vahvat siteet Nurmijärveen, niin valitettavasti kirjaa eri löydy Nurmijärven kirjastoista, vaan asiasta kiinnostunut joutuu turvautumaan Hyvinkään tai Riihimäen Ratamo-kirjastoihin.
Vuoden 2021 kohokohta kunnanvaltuutetuille koitti keskiviikkona 17.11. Oli valtuuston talousarviokokouksen aika.
Kokous alkoi ikävissä tunnelmissa. Pidimme hiljaisen hetken kesän kuntavaaleissa valtuustoon valitun Minnamari Siitosen muistolle.
Pitkähköä asialistaa ryhdyttiin purkamaan helpoimmasta päästä eli talousarvio- ja veroasiat siirrettiin listan hännille. Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2021 kuitattiin keskusteluitta. Edelliseen osavuosikatsaukseen verrattuna ylijäämän ennustetaan pienentyvän 0,8 milj.eurolla ja investointien toteutuvan 3,4 milj.euroa pienempänä. Lainanottotarpeen arvioidaan pienentyvän alkuperäisestä talousarviosta yli 12 milj.euroa.
Verotulot ovat kasvaneet odotettua enemmän ja maanmyyntituloja on saatu poikkeuksellisen paljon. Verotulojen osalta ei kannattane vielä tuulettaa. Usein kahden viimeisen kuukauden korjauserät ovat kääntäneet verotulot vallan toiseen asentoon. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä.
Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodon päättämisestä jouduttiin puolestaan äänestämään. Kirjoitin aiheesta jo 5.11. blogissani (ctrl+klikkaus):
Tuon kirjoituksen jälkeen pidettiin 8.11. kunnanhallituksen kokous, jossa käsiteltiin kirjoituksessa mainittua uutta esitystä. Oikeastaan mitään kunnon perustelua tavoitehinnan laskemiselle ei esitetty, joten kritisoin ankarasti tuota esitystä kunnanhallituksessa. Kävi ilmi, että myöskään kustannusarviota ei oltu laskettu uudelleen – ainakaan mitään laskelmaa ei esitetty. Kantani oli, että tavoitehinta tulisi palauttaa tavoitearvioesityksen ja tuoreen hankesuunnitelman mukaiseen tasoon 30 m€. Käsittelyn aikana esittelijä muutti esitystään, jonka kunnanhallitus hyväksyi yksimielisesti. Myös minun oli helppo hyväksyä uusi esitys – se kun oli juuri se, mitä olin itse julki tuonut.
Valtuustossa hieman avasin tuota päätöksentekoketjua. Erityisesti sen vuoksi, että esitystekstistä ei löytynyt mitään selitystä noille kunnanhallituskäsittelyn käänteille. Miksi ja millä perusteilla tavoitehinta oli asetettu alemmaksi kuin kustannusarvio ja hankesuunnitelman arvio? Miksi kustannusarvio oli eri tasolla kuin hankesuunnitelman laskelma? Miksi esittelijä muutti esitystään? Vastaukset löytyvät näistä kirjoituksista, mutta halusin varmistaa, että myös valtuutetut ja kuntalaiset ymmärtävät, mistä on kysymys.
Ehdin pitää puheeni ennen kuin Maiju Tapiolinna esitti perussuomalaisten valtuustoryhmän kantana, että asia palautetaan valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Esitin käsittelyn jatkamista, koska asiaa ja elinkaarimallia on esitelty luottamushenkilöille useaan kertaan erityisesti strategia- ja talousjohtaja Rajahalmeen toimesta. Itsekin olen ollut aiemmin varauksellinen elinkaarimallin suhteen, mutta pidän sitä kuitenkin käyttökelpoisena toteutusmallina. Julkisella sektorilla elinkaarimalli on yleistynyt nopeasti. Äänestystulos oli 22-29 eli valtuusto päätti palauttaa asian valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Minulle jäi hieman epäselväksi, että mitä nämä selvitykset ovat, mutta siihen saataneen aikanaan vastaus. Hankkeen luonnossuunnittelua voi tietysti viedä hieman pidemmälle ja laskea hieman tarkempi tavoitehinta, mutta itse tavoitehinta tulee olemaan laskelmassa aivan sama toteutusmallista riippumatta. Hankkeen riskivaraukseen toteutusmallilla on suurikin vaikutus – elinkaarimallin eduksi.
Kunnallispolitiikan omituisuuksiin kuuluu se, että meistä yhdestätoista kunnanhallituksessa yksimielisen päätöksen tehneistä vain minä ja Vihreiden Leni Pispala olivat asian käsittelyn jatkamisen kannalla. Muut olivat sitä mieltä, että he olivat tehneet kunnanhallituksessa päätöksen, jota ei voi käsitellä valtuustossa. Toki kaikki kunnanhallituksen jäsenet eivät olleet nyt valtuuston kokouksessa paikalla – ainakin Mustosen Kalle ei ollut päässyt valtuuston kokoukseen. Toinen ihmeellisyys oli se, että asian palautusta kannattivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta voimallisimmin Klaukkalan alueen valtuutetut. Erityisesti Kirkonkylän ja pohjoisen Nurmijärven valtuutetut olisivat halunneet jatkaa käsittelyä. Tuossa jaossa ei ole huomioitu Perussuomalaisten valtuutettuja, jotka olivat luonnollisesti kaikki oman esityksensä takana. Itseäni harmitti se, että hanke väistämättä viivästyy palautuksen vuoksi ja se ei ainakaan pohjoisen Nurmijärven oppilaiden kannalta ole hyvä asia. Toki uskon, että palautusta kannattaneet halusivat vilpittömästi kattavampia selvityksiä, eikä palautusta ja asian viivyttämistä käytetä esimerkiksi hyväksytyn hankesuunnitelman aukaisemiseen ja hankkeen sisällön ja laajuuden kyseenalaistamiseen. Sehän ei palautuksen tarkoitus voi olla. Tarpeet on tutkittu ja hankesuunnitelma hyväksytty – nyt päätetään toteutusmallista .
Lopuksi päästiin itse asiaan. Edellisen vuoden tapaan muutosesityksiä tehtiin vain muutamia. Ensin pidettiin kuitenkin yleiskeskustelu, jonka aloitti perinteiseen tapaan kunnanhallituksen puheenjohtaja. Itse puhe ei ollut ehkä niinkään perinteinen. Tapanahan on ollut, että kunnanhallituksen pj. avaa käsiteltävänä olevaa kunnanhallituksen talousarvioesitystä ja tuo kunnanhallituksen saatteen käsittelyyn. Tällä kertaa puheessa otettiin kantaa tehtyihin muutosesityksiinkin, jotka eivät siis kunnanhallituksen läpi olleet menneet. Tästä tuli hieman murinaa valtuustossa.
Pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron – aikalailla aiempia talouden tervehdyttämisteemoja painottaen. Katsoin, että uudellekin valtuustolle on ryhmämme linjaukset hyvä kerrata. Tässä ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:
———————
Arvoisa pj, kj…
Kunta on siitä erikoinen toimija, että sillä on verotusoikeus. Kunta rankataan suorastaan erinomaiseksi kumppaniksi verrattuna useimpiin yksityisiin toimijoihin. Harvalla toimijalla kun on vertauskuvallisesti ”lupa painaa rahaa”, mennä tarvittaessa suoraan kuntalaisten kukkarolle – tai kattaa menoja lainarahalla ilman vaikeita ja kalliitakin rahoitusratkaisuja.
Tämä poikkeuksellinen menojen kattamiseen ja rahoittamiseen liittyvä erityisominaisuus ja -oikeus on järkevästi käytettynä ylivoimainen etu kunnille.
Toisaalta rahoituksen ja lainanoton helppous sisältää riskin. Meilläkin päätöksentekijöitä on varoitettu velkaantumisesta jo vuosikymmeniä. Jossakin vaiheessa velkamäärä ja investointitahti yksinkertaisesti saavuttavat sellaisen lakipisteen, josta suunta on vain ja ainoastaan alaspäin. Kunnan verotuloista tulee vuoden päästä poistumaan merkittävä osa. Tulojen romahtamisesta huolimatta kontollemme jää edelleen muhkea lainakanta kokonaisuudessaan ja sen lainanhoitokulut tulevat oletettavasti kasvamaan tulevina vuosina. Olemme aika lähellä taitekohtaa, jonka jälkeen kyyti tulee oleman kylmää. Tiedämme sen varsin hyvin. Kun puhutaan kuntatalouden tasapainottamisesta, niin tässä salissa tuskin kuullaan enää 10 vuoden takaisia toteamuksia siitä, että Nurmijärvi on niin vauras kunta, että velkataakalla pelottelu on joutavaa höpinää, joka pilaa hyvät fiilikset. Talouden tervehdyttämisohjelma on viimeinkin otettu vakavasti, vaikka sen täytäntöönpano lähtikin hieman nykien liikkeelle. Jotta nykyisen uuden valtuuston alkutaival ei olisi liian ruusuinen, myös sille jätettiin vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä.
Talousarvioon liittyvä käsittely ja päätöksenteko keskittyy usein euroihin. Väännetään ja äänestetään miljoonista, sadoista tai kymmenistä tuhansista – joskus jopa ihan muutamasta tuhannesta eurosta.
Talouteen keskittyminen ei tarkoita sitä, ettemmekö me kaikki valtuutetut tietäisi varsin hyvin mitä kaikkea hyvää, tarpeellista ja viihtyisää kuntamme ja kuntalaisten hyväksi voisi tehdä. Siinä suhteessa ideoista ja ymmärryksestä ei takuulla ole puutetta. Jokainen ryhmä ja yksilö tässä salissa haluaa varmasti huolehtia ja kantaa vastuuta lapsiperheiden, nuorten, keski-ikäisten ja ikäihmisten tarpeista ja varmistaa samalla, että kuntamme on kilpailukykyinen, houkutteleva – jopa ilmiömäinen. Näin myös kokoomus-ryhmä.
Me päättäjät tiedämme, että helpot ratkaisut eivät useinkaan ole niitä parhaita ratkaisuja. Päätöksentekoon kuuluu oleellisena osana vastuullisuus ja usein se tarkoittaa päätöksentekoa jonkin muun kuin sen helpoimman kaavan mukaan. Lainaraha on aivan hyväksyttävä ja tarpeellinen työkalu kasvavalle kunnalle, mutta kuten työkaluja yleensäkin, sitä tulee osata käyttää – harkiten, halliten ja turvallisesti. Kokoomus on aina korostanut, että kakku on ensin leivottava ennen kuin sitä voi jakaa. Se sisältää ajatuksen myös siitä, että kuntakaan ei voi elää yli varojensa ja siirtää ongelman ratkaisu lastemme ja lastenlastemme hoidettavaksi.
Tällä hetkellä olemme jo tilanteessa, jossa vaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Tällä valtuustolla on iso vastuu siitä, että kunnan talous saadaan viimeinkin käännettyä kestävälle pohjalle. Se ei ole helppoa. Se vaatii selkärankaa ja pidättäytymistä tiukasti ylimääräisistä menoista. Se vaatii kykyä varmistaa, että kuntalaiset saavat hyvät ja riittävät palvelut samalla kun verorasitus pidetään kohtuullisella ja kilpailukykyisellä tasolla.
Ei ole helppo yhtälö, mutta sitä varten meidät 51 valtuutettua on tänne valittu – ratkaisemaan tuota ties kuinka monennen asteen yhtälöä. Tämän valtuuston osalta tuon yhtälön ratkaiseminen alkaa tänään – ei ensi vuonna tai sitä seuraavana.
Tänä vuonna talousarviokäsittely oli erinomaisen nopeaa. Kunnanhallituksessa talousarvio käytiin läpi ja hyväksyttiin muutoksitta historiallisesti yhdessä ainoassa kokouksessa. Niukkuutta on helppo ja nopea jakaa. Toivomme, että tiukka linja jatkuu myös täällä valtuustosalissa.
Kokoomusryhmä kiittää kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä talousarvion valmistelusta yhteisen strategiamme mukaisesti. Hyvä pohjatyö ja valmistelu mahdollistavat tehokkaan päätöksenteon. Ryhmämme arvostaa vaikeissa olosuhteissa tehtyä työtä ja kiittää kaikkia osapuolia – myös muita valtuustoryhmiä – hyvästä yhteistyöstä.
———————-
Erityismaininta täytyy antaa nuorisovaltuuston puheenjohtaja Tino Uusi-Heikkilälle. Kunnanvaltustoon nousseen Otto Suhosen jälkeen olemme saaneet uuden selkeäsanaisen ja hienon nuorten edustajan. Välillä tuntuu, että nuorisovaltuuston edustajat puhuvat kypsemmin kuin me vanhemmat.
Keskustan valtuustoryhmän esitys sivistys- ja hyvinvointitoimialaan liityvistä ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä hyväksyttiin yksimielisesti.
SDP-ryhmän puheenjohtaja Rousu esitteli kaikkien valtuustoryhmien yhteisen esityksen työttömyyspalvelujen kehittämiseksi. Tämä esitys oli tosiaan ryhmyreiden palaverissa sovittu esitettäväksi yhteisesti. Siten se oli myös kirjallisena esitetty ja hieman siihen suuntaan Rousu sen salissakin esitti. Pöytäkirjaluonnoksessa esitys näyttäisi olevan kirjattu SDP-ryhmän muutosesityksenä.
SDP-ryhmä esitti myös kolme muuta aidosti omaa muutosesitystä sitoviin tavoitteisiin. Ne todettiin asiallisiksi ja hyväksyttiin yksimielisesti.
Kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo esittivät kolmelle seuraavalle vuodelle kullekin 25 k€ määrärahaa kunnan kiinteistöjen vartionnin lisäämiseksi. Hyväksyttiin.
Perussuomalaisista tuli useamman kohdan esitys sähköisiin kokouskäytäntöihin, tietokonetabletteihin ja sähköpostiosoitteisiin liittyen. Väliajalla pidettyjen ryhmäneuvottelujen jälkeen esitys muuttui koskemaan pelkästään kunnan sähköpostiosoitteita luottamushenkilöille. Kustannusarvio oli noin 7500 €/vuosi. Esitys kaatui salissa äänin 29-22. Enteileekö sitä, että jonakin vuonna esitys voisi mennä läpikin? Kaukana ei nyt oltu siitä.
Mira Lappalainen (PS) esitti yhden rehtorinviran palauttamista ja 65k€:n määrärahaa. Esitys kaatui 35-14-2vaiti.
PS:n valtuutettu, työmies Matti Putkonen esitti Teijo Syväkankaan kannattamana, että jäähalli ja lämmitettävä tekonurmikenttä annetaan alle 20-vuotiaille maksutta käyttöön, ja että tältä osin ns. kalliimpien liikuntapaikkojen toimitila-avustuksia voidaan supistaa samassa suhteessa, ja että päätös ei vaikuta seurojen toiminta-avustusten määrään. Asia ei ollut sinänsä uusi, vaan samasta aiheesta on aiemminkin kunnassa keskusteltu. Tällä kertaa esitys kaatui 42-7-2vaiti.
Jaana Diakite (KOK) teki määrärahaesityksen Klaukkalantien hoitoon 50k€ vuosille 2022 ja 2023. Esitys meni läpi äänin 7-44. Valtuutetut kautta laajan Nurmijärven olivat varsin yksimielisiä, että Klaukkalantie kaipaa parempaa hoitoa. Esitystä perusteltiin sillä, että hoidon tuleee vastata päätaajamalle asetettuja nykyajan vaatimuksia. Saapa nähdä tuleeko kahdesta muusta päätaajamasta jatkossa samanlaisia esityksiä. Sellaista jo nostettiin esille joissakin puheenvuoroissa.
Diakite jätti myös illan suurimman määrärahaesityksen eli Klaukkalantien faceliftiin (kasvojenkohotus) 350 k€ vuodelle 2022 ja 350 k€ vuodelle 2023. Esityksen taustamateriaalina oli laaja 72-sivuinen selvitys Klaukkalantien korjausvelasta ja ongelmakohdista. Jaana oli tehnyt melkoisen pohjatyön määrärahaesityksensä tueksi.
Tapana on, että kaikki esitykset käydään väliajalla läpi jokaisessa valtuustoryhmässä ja sen jälkeen kuulostellaan niiden kannatusta ryhmien neuvottelijoiden palaverissa. Kävi aika nopeasti ilmi, että 0,7 miljoonan euron esitys ei mene salissa läpi, joten Diakite toi sen uutena 100 k€:n esityksenä äänestykseen. Tämä 600 kiloeurolla nitistetty esitys meni läpi äänin 16-35. Vastustusta aiheutti erityisesti se, että noinkin suuren määrärahan esittäminen koettiin oikeammaksi tuoda normaalin valmistelun kautta eli viranhaltija- ja lautakuntakäsittelyn kautta. Tekninen lautakuntahan käsittelee kunnallistekniikan rakentamisohjelman, jolle valtuusto myöntää määrärahat. Nyt tuotiin liki miljoonan euron projekti suoraan valtuustoon. Osa valtuutetuista koki ilmeisesti, että valmistelijan ja luottamushenkilön roolitus meni esityksessä hieman sekaisin. Klaukkalantie saa kuitenkin nyt ainakin – jos ei kasvojen kohotusta, niin kulmien kohotuksen – kunhan Tekninen lautakunta määrärahan ko. tarkoitukseen jyvittää.
Verot säilytettiin aiemmalla tasolla, vaikka PS:n Putkonen teki esityksen, että veronmaksajien yhdenvertaisen kohtelun edellyttämällä tavalla haja-asutusalueen kiinteistöveroprosenteiksi asetetaan:
Totesin salissa, että järjestely, jossa asemakaava-alueella olisi eri kiinteistöveroprosentti kuin haja-asutusalueella kuulostaa kaikkea muuta kuin tasa-arvoiselta ja yhdenvertaiselta. Otaksuin, että tältä osin yhdenvertaisuus toteutunee kiinteistöjen verotusarvojen kautta. Tästä olenkin pyytänyt joskus selvitystä, vaan en ole vielä saanut. Asia on kieltämättä kiinnostava.
Valtuuston puheenjohtaja Toivonen ei jäänyt pohtimaan yhdenvertaisuutta, vaan totesi, että Putkosen tekemää esitystä ei voida ottaa käsiteltäväksi lainkaan, koska Verohallinnon kiinteistöverolain soveltamisohjeen mukaisesti ”eri osiin kuntaa, eri verovelvollisryhmille tai erilaisille tonteille ei voida vahvistaa muista poikkeavia prosentteja”.
Hieman sain kuittailua siitä, että kokoomuksessa tuntui olevan hieman erilaiset kakkureseptit ja kirstunvartijaryhmän statusta kyseenalaistettiin, kun lisämääräesitykset tulivat tänä vuonna meidän ryhmästä. Sinänsä aivan asiallisia kommentteja, mutta osoittanee myös sen, että kun asia kiinnitti huomiota, niin kyseessä todellakin oli hieman poikkeuksellinen talousarviokokous meidän osalta.
Lopputulemana valtuusto piti tiukkaa talouskuria. Kunnanhallituksen esitys meni melkeinpä sellaisenaan läpi. Lisämäärärahojen osuus koko budjetista oli marginaalinen.
Siinäpä kiihkeimmät budjettivaltuustosta, joka oli omalta kohdaltani kolmastoista.
Kunnanhallitus nimeää maanantaina 23.8. edustajansa lautakuntiin ja liikelaitosten johtokuntiin. Tämä tarkoittaa, että omalta osaltani 13 vuoden rupeama asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa päättyy. Olen toiminut ”ASRAssa” jäsenenä, puheenjohtajana ja kunnanhallituksen edustajana kolmen valtuustokauden ajan. Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja mieluisia. Ei vähiten sen vuoksi, että olen toiminut kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä tehtävissä pitkään myös ammattini puolesta – luonnollisesti Nurmijärven ulkopuolella, jolloin vaalikelpoisuus lautakunnan puheenjohtajaksi on säilynyt. Tulenkin varmuudella seuraamaan ASRAn asioita erityisellä mielenkiinnolla myös tulevalla valtuustokaudella sekä kunnanhallituksessa, että kunnanvaltuutettuna.
Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta pääsee uudistuneella kokoonpanolla töihin jo tulevan viikon tiistaina. Listalla on mm. rakennuslupahakemus kahdelle liikerakennukselle Klaukkalan Viirinlaaksoon.
Verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun Nurmijärvellä asemakaavamääräyksillä ei ohjata rakennusten ulkonäköä ja visuaalisuutta kovinkaan herkästi ja tiukasti. Nurmijärvellä ei ole erillistä esimerkiksi erityistä ”kaupunkikuvatoimikuntaa”, joka keskittyisi asemakaavojen ja rakennuslupien kaupunkikuvallisiin seikkoihin. Julkisivujen ja kattojen materiaali- ja värispeksauksia sisällytetään asemakaavamääräyksiin, mutta usein nekin ovat enemmän ohjaavia. Tiukkoja, sitovia rakennustapaohjeitakin laaditaan vähenevissä määrin. Ollaan siirrytty enemmän suosituksiin ja ei-sitoviin rakennustapaohjeisiin. Itse olen edustanut näkökantaa erityisesti, että satoja tuhansia euroja elämänsä suurimpaan investointiin satsaavalla kuntalaisella tulisi olla oikeus edes omakotitalonsa ulkoseinän väri valita ihan itsenäisesti.
Poikkeuksena ovat olleet merkittävät kulttuuri- ja rakennushistorialliset ympäristöt. Näillä alueilla asemakaavamääräyksillä on haluttu varmistaa, että uudisrakentaminen sopii ja yhdistyy vanhaan ainutlaatuiseen olemassa olevaan rakennuskantaan ja miljööseen. Rajamäen vanha tehdasyhdyskunta, joka on valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristöä on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta. Päätaajamiemme keskusta-alueiden asemakaavoissa on myös huomioitu jonkin verran tarkemmin kaupunki- tai taajamakuvallisia tekijöitä. Esimerkiksi Kirkonkylän ydinkeskustan liikerakennukselle asetettiin aikanaan selkeät vaatimukset, jotta rakennus ”istuisi” isojen julkisten rakennusten – pääkirjaston ja kunnaanviraston – miljööseen.
Myös Klaukkalan sisääntuloväylän paraatipaikalle Viirinlaaksoon on asemakaavassa asetettu julkisivumääräyksiä. Nyt käsiteltävänä olevan rakennuslupatontin KM-1 korttelialueen kaavamääräykseksi on kirjattu mm. ”Julkisivumateriaalit tulevat olla lasia ja kiviaineista, jotka ovat soveltuvuudeltaan korkeatasoisia ja olosuhteisiin nähden kestäviä. Yhtäjaksoinen julkisivupinta tulee jäsentää ja jakaa selkeisiin osiin, siten että ne soveltuvat laadukkaaseen kaupunkiympäristöön. ”
Rakennuslupasuunnitelmien mukaan näiden liikerakennusten julkisivut näyttäisivät olevan käytännössä – muutamaa ikkunaa lukuun ottamatta peltielementtiä – kansanomaisesti sanottuna parocia.
Se, että julkisivu tehdään talousohjatusti mahdollisimman edullisella materiaalilla ei tietenkään tarkoita, etteikö suunnitelma ja toteutus voisi olla laadukas ja korkeatasoinen myös kaupunkikuvallisesti. Tässä tapauksessa asemakaavassa on kuitenkin selkeästi materiaalivaatimuksilla osoitettu, mitä ja minkälaista kaupunkikuvaa Klaukkalan ydinkeskustaan halutaan.
Kuntaan toivotaan rakennushankkeita ja lisäpalveluja. Sijoittajia, toimijoita ja rakentajia varta vasten houkutellaan kuntaan. Usein viranhaltijat ja päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa, jos hankkeeseen ryhtyvällä tai tontin ostajalla on vahva näkemys hankkeen taloudellisista perusteista, jotka eivät kestä asemakaavan vaatimusten ja määräysten täysimääräistä toteuttamista. Päättäjät joutuvat funtsimaan annetaanko niistä periksi ja saadaan kuntaan lisäpalveluita ja lisäeuroja. Tätä jaakobinpainia käydessä on hyvä muistaa, että asemakaavat määräyksineen on tehty täydessä ymmärryksessä tietyt tavoitteet täyttämään. Näkyvällä paikalla olevat isot hankkeet muokkaavat asuin- ja elinympäristöä jopa usean sukupolven ajaksi. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on lupa-asioissa suvereeni päätösvalta ja vastuu, eikä rakennuslupa-asioihin ole esimerkiksi kunnanhallituksella otto-oikeutta. Mikäli päätöksissä poiketaan asemakaavamääräyksistä tulisi nämä poikkeamiset selkeästi nostaa esille ja jopa kirjata perustelut poikkeamiselle. Tämä olisi myös mahdollisten valitusten käsittelyjen kannalta järkevää. Ei ole hyvä, että päätösten perusteluja ryhdytään kirjaamaan ja jopa miettimään vasta, kun joudutaan antamaan lausuntoja ja vastineita valituksiin.
Tuoreessa Rakennuslehdessä (20.8.2021) Viirinlaakson hankkeen rakennuslupahakemuksen jättäneen rakennusliikkeen toimitusjohtaja avasi yrityksen toiminta-ajatuksia näin: ”Sellaisten suurten kaupunkien vaativista hankkeista, joissa on korkeat esteettiset vaatimukset, kannattaa pysyä kaukana.” Toivon, että Nurmijärvellä osataan jatkossakin suhteuttaa esteettiset vaatimukset ja rakentamisen kustannustaso älyllisesti. Mielestäni Nurmijärvellä tulee jatkossakin huolehtia ja varmistua siitä, että kunnan keskeiset alueet ovat myös kaupunkikuvallisesti miellyttäviä ja viihtyisiä. Toisaalta vaatimukset tulisi asettaa tasolle, joka ei rajoittaisi liikaa tai turhaa kiinteistösijoittamista kuntaan.
Uusi lautakunta pääsee nyt tuoreeltaan pohtimaan ja päättämään, vastaako tuo Viirinlaakson lupahakemus asemakaavan vaatimuksia. Tulemme näkemään samalla, mikä on lautakunnan linja seuraavaksi neljäksi vuodeksi . Asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntahan toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisena vuoteen 2025 saakka.
Eräät jutut ja sanomiset alkavat elää omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.
Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan.
Olen tässä blogissani pariinkin kertaan palannut tuohon Hesarin artikkeliin. Teen sen vielä kerran näin neljänsien kuntavaalieni alla. Olihan syksyllä 2008 Hesarin Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni jonkinlainen lähtölaukaus ensimmäisiin kuntavaaleihini ja kunnallispoliitikon uralleni. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun julkisesti jotain Nurmijärvestä kirjoitin. Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan kuukautta myöhemmin tulin valituksi kunnanvaltuustoon kohtuullisella äänimäärällä ja kirjoittelusta tuli pinttynyt tapa näihin päiviin saakka. Muutama näppis on sen jälkeen tullut blogeillessa naputeltua littanaksi.
Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Osmo Soininvaara oli aiemmin julkaissut blogikirjoituksen, joka perustui samaan yhden lauseen analyysiin tuosta vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.
Viimeksi tällä viikolla somessa – yli 12 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen vinoiltiin junista, jotka tuovat huumeita Klaukkalaan – tai paremminkin, että huumeet tulevat jo ilman junaakin. Tuli taas tämä tarina ja tuon lentävän lauseen alkuperä mieleen. Viimeisen kerran uusintana blogikirjoitukseni vuodelta 2015 – ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Mielenkiintoiseksi tämän 13 vuoden takaisen artikkelin tekee se, että tänä päivänä yhä useampi helsinkiläinen haikailee Nurmijärven horisonttiin ja muuttokuormat suuntaavat landelle. Ja Klaukkalan Isoniitun kupeessa käyskentelevät edelleen lehmiä.
—————————————————————————————————————————————————
Blogi 20.9.2015
Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään. Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”
Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.
Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.
Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.
Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.
Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.
Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.
Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.
Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:
Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.
On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.
Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.
