Ohikulkutie Klaukkalaan – vihdoinkin!

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Klaukkalan ohikulkutien rakennustyöt aloitettiin virallisesti eilen 7.3.2019. Edessä on parin vuoden rakennusrupeama ja takana toiveita, suunnittelua ja myös valituksia yli 30 vuoden ajalta.

Yksi etappi hankkeessa koettiin vuoden 2015 lopulla, kun Nurmijärven kunnanvaltuusto käsitteli silloista MAL-aiesopimusta. Valtuuston päätökseen liitettiin ehdotuksestani ukaasi, että sitoutuakseen MAL-aiesopimuksen asuntotuotantoon valtion tulee vastavuoroisesti edistää Klaukkalan ohikulkutietä. Tuon aikaisissa aiesopimuksissa oli selkeä puute, että kunnilta ja kaupungeilta edellytettiin tiukkaa sitoutumista asuntotuotantotavoitteisiin tietyillä kasvualueilla, mutta valtion osallistuminen väylähankkeisiin jäi aivan uskon varaan.

Demari-siivestä valtuuston tiukalle vaatimukselle kokouksessa hymähdeltiin ja vähäteltiin Suomen suurimman maalaiskunnan painoarvoa seudun väylähankkeista päätettäessä. Hämmästelin tuoreeltaan näitä lapasmaisia puheenvuoroja, joissa vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut vähättelivät ja mitätöivät omia vaikutusmahdollisuuksiansa. 

Nykyisinhän ei enää laadita löyhiä MAL-aiesopimuksia, vaan MAL-sopimuksia juuri tuon neljän vuoden takaisen ajatukseni mukaisesti. Molemmat osapuolet, kunnat ja valtio – sitouvat yhdenvertaisesti sopimuksen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. 

Tältä pohjalta myös Klaukkalan ohikulkutien rakentaminen on nyt käynnistynyt.

Hanketta ovat edistäneet monet Uudenmaan kansanedustajat. Haluan olla jatkossa edistämässä vastaavia hankkeita koko Uudellamaalla.

ukaasi

http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/338182-valtuusto-tiukkana-ilman-klaukkalan-tieyhteyksien-kehitysta-ei-sitouduta-valtion

Cafe Kirjavan vaalikeskustelu

IMG_0122

Tiistai-iltana 5.2.2019 pidimme SDP:n Harri Lepolahden kanssa eduskuntavaalikeskustelun Klaukkalan Cafe Kirjavassa. Harrihan on tuttu mies kunnanvaltuustosta ja molemmat toimimme myös valtuustoryhmiemme puheenjohtajina. Keskustelua johti asiallisesti etenkin some-aktiivina tunnettu Jaana Diakite.

Runebergin tortut olivat houkutelleet paikalle kohtuullisen paljon väkeä, jotka myös aktiivisesti ottivat keskusteluun osaa.

Aiheet polveilivat ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvaan, talouteen, työllisyyteen ja rakentamiseen. Koulutuksesta ja kasvatuksesta vaihdettiin ajatuksia ja myös maahanmuuttoasiaa käsiteltiin. Jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuttiin.

Olemme Harrin kanssa eräänkin kerran käyneet lehtienkin palstoilla debattia. Tälläkin hetkellä paikallislehden sivuilla on julkaistu kantojamme liittyen kunnan sähköyhtiön ja vesilaitoksen mahdolliseen yhdistämiseen. Kantamme ovat poikenneet toisistaan. Siihen nähden tämä vaalikeskustelu sujui yllättävänkin suloisessa yhteisymmärryksessä. Suuria mielipide-eroja ei ilmennyt.

Omalta osaltani huomasin, että aika monen kysymyksen kohdalla vastaukseni kiertyi työllisyysasteen ja työn teon tärkeyteen. Oli sitten kysymys sosiaaliturvasta, turvallisuudesta tai koulutuksesta, niin työllisyysasteen nostaminen ja talouden tasapainottaminen on avainasia. Velkarahalla näitä toimintoja ja etuuksia ei voida loputtomiin ylläpitää.

Nurmijärvi-ilmiöstäkin keskusteltiin. Totesin juuri tulleiden vuoden 2018 väestönkasvulukujen osoittavan Nurmijärvelle 1,2 % väestönlisäystä ja sitä, että Nurmijärvi-ilmiö ei ole suinkaan ole ohi. Keväällä ounastelin, että väestönkasvu olisi noin prosentin luokkaa – moni piti sitäkin optimistisena. Kovempaan kasvuun yltivät viime vuonna Keski-Uudellamaalla vain Järvenpää ja Kerava. Keskustelussa nousi esille, että kasvupotentiaalia on vielä etenkin Klaukkalan ja Nurmijärven Kirkonkylän omakotialueiden asemakaavoitusten edetessä.

Kaiken kaikkiaan mukava tuokio ja hyvää keskustelua. Kiitoksia debattikumppani Harrille ja tilaisuuden vetäjä Jaanalle – sekä Cafe Kirjavan Eijalle.

IMG_0131.jpg

 

 

 

Toiveuusinta: Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Jotkut jutut ja sanomiset alkavat elämään omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen  lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan, mutta silloin toki jokainen pääsi koko artikkelin lukemaan.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu  alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 järjettömästi – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Jokainen hiukankin asiaan perehtynyt tietää, että ratayhteys on ollut vuosikymmenet kunnan intresseissä ja varautuminen siihen on ohjannut merkittävästi eteläisen Nurmijärven kaavoitusta.

Viimeksi tänään – yli 10 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen FB:n Klaukkala-ryhmässä jeesustellaan, että silloinen kunnanjohtaja ei olisi halunnut ratayhteyttä, koska se tuo huumeita. Tämä keskustelu on pohjautui stadilaisen Osmo Soininvaaran vuosien takaisesta blogikirjoituksesta, joka perustuu juuri tuohon samaan yhden lauseen analyysiin vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Toiveuusintana ja ilmeiseen tarpeeseen blogikirjoitukseni vuodelta 2015 ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Olkaapa hyvä.

————————————————————————————————————————

014  Näin vuonna 2008

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään.

Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Olen muuten siinä ymmärryksessä, että raideliikenneasemien ympäristöihin keskittyy huomattavasti tavallista enemmän rikollisuutta ja huumeongelmia. Olen myös sitä mieltä, että Klaukkalaan pitäisi saada raideyhteys ja henkilöliikennettä.

Uusimaa-kaava 2050

IMG_4782

Käsittelimme Nurmijärven kunnanhallituksessa ja päätimme lausunnosta Uusimaa-kaava 2050:n valmisteluaineistoon  liittyen. Kyseessähän on Uudenmaan liiton valmistelema koko Uudenmaan maakunnan kattava maakuntakaava, jonka tähtäin on vuodessa 2050. Uusimaa-kaavaa valmistellaan yhdessä Helsingin seutua koskevan MAL 2019 -suunnitelman laadinnan kanssa. Olen ollut yhtenä Nurmijärven luottamushenkilöedustajana mukana MAL 2019 -seminaarissa ja työpajoissa.

Kaava on tarkoitus hyväksyä vuonna 2019, mutta jo tästä valmisteluaineistosta voi hahmottaa, miltä Uusimaa voisi näyttää hieman yli 30 vuoden päästä.

Nurmijärveläisenä kiinnittyy huomio siihen, että Klaukkala on esitetty kuuluvaksi pääkaupunkiseudun ydinalueeseen tukeutuvaan kasvuvyöhykkeeseen, Kirkonkylä keskuksena ja Rajamäki pienenä kuntakeskuksena, joka toimii myös lähipalveluiden keskuksena.

Klaukkalan rataa ei ole nostettu esille ainakaan tässä aineistossa. Kilpailevia ja merkittävimpiä ratahankkeita on sen edelle asetettu. Mikäli ratahankkeet etenevät ja arvostetaan tämän aineiston perusteella, niin Klaukkalan rata ei ole realismia vielä vuonna 2050.

Aineistossa on yllättävänkin vahvasti nostettu esille Tallinna-Helsinki -tunneliyhteys. Siihen liittyen aineistosta löytyy nurmijärveläisittäin mielenkiintoinen merkintä tavaraliikenteen raideyhteydestä Rajamäen suunnasta Hanko-Hyvinkää radalta Helsinki-Tallinna tunneliin.

Sellainen pieni huomio aineistosta, että joissakin karttakaavioissa näyttäisi Röykkä ja Rajamäki menneen sekaisin.

Tämän linkin takaa voi käydä kurkistamassa tulevaisuuteen:

http//www.uudenmaanliitto.fi/files/21546/Valmisteluaineiston_selostus_-_Uusimaa-kaava_2050.pdf

 

Kunnanhallitus 27.3.2018

IMG_4517

Kunnanvaltuusto on jonkinlaisella kevättauolla, kun maaliskuun lopun kokous peruttiin.

Kunnanhallitus sen sijaan on kokoontunut normaaliin tahtiin ja  pääsi tänään käsittelemään pitkään pyöriteltyä Kirkonkylän hammashoitola-asiaa ja päätyi ratkaisuun, jossa suunnitellaan Kirkonkylälle 6:n hoitopaikan hammashoitola tyhjänä olevaan ja tarkoitukseen sopivaan rakennukseen osoitteessa Rajamäentie 9 C. Kyse on niin sanotusta Leenankodista terveyskeskuksen mäellä. Kaikkien asiaan liittyvien järjestelyjen jälkeenkin kunnan kaikissa päätaajamissa säilyvät hammashoidon palvelut esteettöminä, riittävän kokoisina ja toimivina yksiköinä: Klaukkalassa 11 hoitohuonetta, Kirkonkylällä 6 ja Rajamäellä 6. Aiempaan tilanteeseen verrattuna hoitohuoneita on vähemmän, mutta jo nyt käytössä olevalla iltakäytöllä saadaan tilat tehokkaampaan käyttöön ja myös palvelut paremmin kuntalaisten saataville. Myös pienten yksiköiden poistuminen tehostaa toimintaa.

Uusi kunnanjohtaja toi ehdolle uuden kunnan toimintaorganisaation. Ehdotus hyväksyttiin sellaisenaan ja se etenee nyt lausuntokierrokselle. Itseänikin miellytti Ympäristötoimialan keskitetty vastuualue, josta löytyy maankäytön ja tonttituotannon kaikki osat – yleiskaavoitus, maanhankinta, asemakaavoitus, kunnallistekniikan suunnittelu ja rakentaminen ja tontinmyynti ovat uudessa organisaatiossa samalla toimialalla. Tuolla rakenteella luodaan edellytykset joustavaan ja jouhevaan tonttituotantoon.

Uuden toimintaorganisaation matriisimaiset tukitoiminnot – konsernipalvelut leikkaavat aidosti läpi linjaorganisaatiomaiset toimialat. Viestintä, talous, hallinto, henkilöstöpalvelut sekä elinvoima ja kuntakehitykseen jäävät toiminnot ovat puhtaasti varsinaisia toimialoja tukevia ja niitä yhteen sitovia toimintoja. Tämä näyttää hyvältä – ja uskon sen myös toimivan. Uusi kunnanjohtaja on aloittanut uudistukset nopeasti ja lupaavalla tavalla.

Kunnanhallitus käsitteli myös vuoden 2017 tilinpäätöstä, joka näytti erinomaisesti yli 5 miljoonaa euroa ylijäämää. Huolestuttavana havaintona voi pitää viime vuoden ennätysmäisiä yli 43 milj.euron investointeja. Talonrakennuksen suurimmat hankkeet olivat Monikko Klaukkalassa ja Vaskomäen päiväkoti Klaukkalassa. Kunnallistekniikan puolella suurimmat investoinnit olivat puolestaan Klaukkalan tieverkko ja Klaukkalan Viirinlaakson kunnallistekniikan rakentaminen.

Todettakoon sekin, että kunnanhallitus päätti ettei Monikon 2-kerroksen tilaa käytetä voimailusalina. Tila vuokrataan muuhun käyttöön.

Klaukkalan omakotitontit

IMG_1792.JPG

Klaukkalan heikosta omakotitonttitarjonnasta puhutaan paljon. Monella suulla ja monelta taholta ollaan todettu, että Klaukkalassa on todellakin muutama välivuosi ok-tonttitarjonnan osalta, vaikka muutamia tontteja joka vuosi on myynnissä ollutkin.

Järvimaan ja Ali-Tilkan ansiosta tarjontaa on jonkin verran tulossa ja viimeistään Vanha-Klaukan asemakaavan vahvistuminen ja kunnallistekniikan rakentaminen muuttavat ok-tonttitarjonnan kysyntää vastaavalle tasolle. Ajoitus osuu sikälikin kohdalleen, että runsaampi tonttitarjonta ajoittuu Klaukkalan ohikulkutien valmistumiseen, jolloin kysyntä todennäköisesti on huipussaan. Uskon, että ajoitus on kunnan kannalta myös hyvä hinnoittelun näkökulmasta.

Asia, joka minua on jo pitempään askarruttanut, on selkeä ristiriita kunnan tonttivarantotietojen ja markkinoilla olevien ok-tonttien määrässä. Kunnan antamien tietojen mukaan vuoden 2015 lopussa Klaukkalassa oli omakotitonttivarantoa peräti 69450 kem2 eli 246 AO-tonttia – siis omakotitonttia. Uusimmassa lautakunnan esittämässä asemakaavoitusohjelmassa Klaukkalassa raportoidaan vuoden 2016 lopussa olleen peräti 72000 kerrosneliötä ok-asemakaavavarantoa, joka tarkoittaa noin 250-280 ok-tonttia, joita ei kuitenkaan juurikaan markkinoilla näy. Tämä tuntui mystiseltä: Klaukkalaan on tuotettu vuosien varrella myös omakotikaavaa ja sitä pitäisi olla ainakin 5-7 vuoden tarvetta varten, mutta tonttitarjonta on todellisuudessa jotain aivan muuta.

Siispä tätä mysteeriota hieman selvittelin. Asemakaavoituksesta ei apuja tullut, mutta elinkeino- ja kuntakehityksestä sitäkin nopeammin.

Helmikuun 2017 tilanteen mukaan rakentamattomia omakotitontteja (AO-tontteja) Klaukkalassa on todellakin noin 240 kpl.

Ja sitten joihinkin syihin, miksi tilastot ja todellisuus eivät kohtaa:

– Tontit ovat tilastossa rakentamattomina, vaikka tontin on kunta tai yksityinen luovuttanut (myynyt tai vuokrannut) eteenpäin, mutta rakentamista ei ole vielä virallisesti aloitettu. Erityisesti Lintumetsän alueella tällaisia tontteja on kymmenittäin – jopa 40.

– Järvimaan ja Ali-Tilkan noin 40 ok-tonttia ovat luvuissa mukana. Alueen kunnallistekniikka on rakenteilla ja nämä ovat siis tulossa pienellä viiveellä tarjolle. Näistä noin puolet on kunnan tontteja.

– Liki parikymmenen tontin  myynnin estää liitelevät piennisäkkäät.

– Lintumetsän ja Jäkälätien alueella on yksityisessä omistuksessa olevia rakentamattomia tontteja karkeasti noin 50 kpl. Näiden myynnistä ja myyntiin laittamisen ajankohdasta ei päätä kunta.

– Haikalasta ja Harjulasta on myyty helmikuun jälkeen noin 10 tonttia.

Edellä mainituista saadaan selitys noin 160 ok-tontille. Jäljelle jää noin 80 omakotitonttia, jotka sijaitsevat ympäri Klaukkalaa. Nämäkin ovat pääosin yksityisten omistuksessa ja tulevat myyntiin jos tai kun tontin omistaja sen älylliseksi katsoo.

Kunnan kannalta on tietysti ikävää, että vahvat asemakaavat, joille on kaiken lisäksi rakennettu kunnallistekniikkakin, jäävät toteutumatta tai rakentaminen viivästyy merkittävästi. Rakentamattomasta tontista peritään korkeampi kunnallisvero, mutta se on vähäinen lohtu siitä, että asemakaavoitetut ja infralla varustetut tontin kasvavat horsmaa.