Kunnanhallitus nimeää maanantaina 23.8. edustajansa lautakuntiin ja liikelaitosten johtokuntiin. Tämä tarkoittaa, että omalta osaltani 13 vuoden rupeama asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa päättyy. Olen toiminut ”ASRAssa” jäsenenä, puheenjohtajana ja kunnanhallituksen edustajana kolmen valtuustokauden ajan. Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja mieluisia. Ei vähiten sen vuoksi, että olen toiminut kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä tehtävissä pitkään myös ammattini puolesta – luonnollisesti Nurmijärven ulkopuolella, jolloin vaalikelpoisuus lautakunnan puheenjohtajaksi on säilynyt. Tulenkin varmuudella seuraamaan ASRAn asioita erityisellä mielenkiinnolla myös tulevalla valtuustokaudella sekä kunnanhallituksessa, että kunnanvaltuutettuna.
Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta pääsee uudistuneella kokoonpanolla töihin jo tulevan viikon tiistaina. Listalla on mm. rakennuslupahakemus kahdelle liikerakennukselle Klaukkalan Viirinlaaksoon.
Verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun Nurmijärvellä asemakaavamääräyksillä ei ohjata rakennusten ulkonäköä ja visuaalisuutta kovinkaan herkästi ja tiukasti. Nurmijärvellä ei ole erillistä esimerkiksi erityistä ”kaupunkikuvatoimikuntaa”, joka keskittyisi asemakaavojen ja rakennuslupien kaupunkikuvallisiin seikkoihin. Julkisivujen ja kattojen materiaali- ja värispeksauksia sisällytetään asemakaavamääräyksiin, mutta usein nekin ovat enemmän ohjaavia. Tiukkoja, sitovia rakennustapaohjeitakin laaditaan vähenevissä määrin. Ollaan siirrytty enemmän suosituksiin ja ei-sitoviin rakennustapaohjeisiin. Itse olen edustanut näkökantaa erityisesti, että satoja tuhansia euroja elämänsä suurimpaan investointiin satsaavalla kuntalaisella tulisi olla oikeus edes omakotitalonsa ulkoseinän väri valita ihan itsenäisesti.
Poikkeuksena ovat olleet merkittävät kulttuuri- ja rakennushistorialliset ympäristöt. Näillä alueilla asemakaavamääräyksillä on haluttu varmistaa, että uudisrakentaminen sopii ja yhdistyy vanhaan ainutlaatuiseen olemassa olevaan rakennuskantaan ja miljööseen. Rajamäen vanha tehdasyhdyskunta, joka on valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristöä on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta. Päätaajamiemme keskusta-alueiden asemakaavoissa on myös huomioitu jonkin verran tarkemmin kaupunki- tai taajamakuvallisia tekijöitä. Esimerkiksi Kirkonkylän ydinkeskustan liikerakennukselle asetettiin aikanaan selkeät vaatimukset, jotta rakennus ”istuisi” isojen julkisten rakennusten – pääkirjaston ja kunnaanviraston – miljööseen.
Myös Klaukkalan sisääntuloväylän paraatipaikalle Viirinlaaksoon on asemakaavassa asetettu julkisivumääräyksiä. Nyt käsiteltävänä olevan rakennuslupatontin KM-1 korttelialueen kaavamääräykseksi on kirjattu mm. ”Julkisivumateriaalit tulevat olla lasia ja kiviaineista, jotka ovat soveltuvuudeltaan korkeatasoisia ja olosuhteisiin nähden kestäviä. Yhtäjaksoinen julkisivupinta tulee jäsentää ja jakaa selkeisiin osiin, siten että ne soveltuvat laadukkaaseen kaupunkiympäristöön. ”
Rakennuslupasuunnitelmien mukaan näiden liikerakennusten julkisivut näyttäisivät olevan käytännössä – muutamaa ikkunaa lukuun ottamatta peltielementtiä – kansanomaisesti sanottuna parocia.
Se, että julkisivu tehdään talousohjatusti mahdollisimman edullisella materiaalilla ei tietenkään tarkoita, etteikö suunnitelma ja toteutus voisi olla laadukas ja korkeatasoinen myös kaupunkikuvallisesti. Tässä tapauksessa asemakaavassa on kuitenkin selkeästi materiaalivaatimuksilla osoitettu, mitä ja minkälaista kaupunkikuvaa Klaukkalan ydinkeskustaan halutaan.
Kuntaan toivotaan rakennushankkeita ja lisäpalveluja. Sijoittajia, toimijoita ja rakentajia varta vasten houkutellaan kuntaan. Usein viranhaltijat ja päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa, jos hankkeeseen ryhtyvällä tai tontin ostajalla on vahva näkemys hankkeen taloudellisista perusteista, jotka eivät kestä asemakaavan vaatimusten ja määräysten täysimääräistä toteuttamista. Päättäjät joutuvat funtsimaan annetaanko niistä periksi ja saadaan kuntaan lisäpalveluita ja lisäeuroja. Tätä jaakobinpainia käydessä on hyvä muistaa, että asemakaavat määräyksineen on tehty täydessä ymmärryksessä tietyt tavoitteet täyttämään. Näkyvällä paikalla olevat isot hankkeet muokkaavat asuin- ja elinympäristöä jopa usean sukupolven ajaksi. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on lupa-asioissa suvereeni päätösvalta ja vastuu, eikä rakennuslupa-asioihin ole esimerkiksi kunnanhallituksella otto-oikeutta. Mikäli päätöksissä poiketaan asemakaavamääräyksistä tulisi nämä poikkeamiset selkeästi nostaa esille ja jopa kirjata perustelut poikkeamiselle. Tämä olisi myös mahdollisten valitusten käsittelyjen kannalta järkevää. Ei ole hyvä, että päätösten perusteluja ryhdytään kirjaamaan ja jopa miettimään vasta, kun joudutaan antamaan lausuntoja ja vastineita valituksiin.
Tuoreessa Rakennuslehdessä (20.8.2021) Viirinlaakson hankkeen rakennuslupahakemuksen jättäneen rakennusliikkeen toimitusjohtaja avasi yrityksen toiminta-ajatuksia näin: ”Sellaisten suurten kaupunkien vaativista hankkeista, joissa on korkeat esteettiset vaatimukset, kannattaa pysyä kaukana.” Toivon, että Nurmijärvellä osataan jatkossakin suhteuttaa esteettiset vaatimukset ja rakentamisen kustannustaso älyllisesti. Mielestäni Nurmijärvellä tulee jatkossakin huolehtia ja varmistua siitä, että kunnan keskeiset alueet ovat myös kaupunkikuvallisesti miellyttäviä ja viihtyisiä. Toisaalta vaatimukset tulisi asettaa tasolle, joka ei rajoittaisi liikaa tai turhaa kiinteistösijoittamista kuntaan.
Uusi lautakunta pääsee nyt tuoreeltaan pohtimaan ja päättämään, vastaako tuo Viirinlaakson lupahakemus asemakaavan vaatimuksia. Tulemme näkemään samalla, mikä on lautakunnan linja seuraavaksi neljäksi vuodeksi . Asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntahan toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisena vuoteen 2025 saakka.
ARTO HÄGG 