Kuukauden kotimainen etc

 

Pitkänokka seikkaili elokuussa Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena eli pääsin osaksi vuodesta 1986 jatkunutta kotimaisten sarjakuvantekijöiden strippikavalkaadia. Piirongin laatikossa oli nivaska pääosin ennestään julkaisemattomia strippeja ja väsäsin pikatahtia kourallisen uusia, joten yli kahdessakymmenessä elokuisessa Iltiksen arkinumerossa vilautettiin Pitkänokkaa. Ehdottoman subjektiivinen arvioni on, että stripit eivät hävenneet yhtään valtakunnan muiden kotimaisten päivittäisstrippien rinnalla.

Kuukauden kotimaisen perinteeseen kuuluu myös tekijän haastattelu, joka osaltani suoritettiin Fazerin kahvilassa Munkkivuoren ostoskeskuksessa Helsingissä. Kivenheiton päässä Ulvilantiellä tuli muuten vuoden verran asuttuakin 80-luvun lopulla. Leppoisan rupattelutuokion tuloksena julkaistiin oheinen juttu I.S:ssä. Otsikon Hipinluihakkeen toimittaja Juhani Tolvanen on hokannut Pitkänokka-albumini historia-osastosta. Hahmon ensimmäiset stripppini 80-luvulla nimesin Hipinluihakkeiksi. Nimen ideoi tuolloin Oulun kaupungilla kairausryhmämme nokkamiehenä toiminut Peltoniemen Jaska. Hipinluihakkeesta kasvoi sittemmin Pitkänokka ja kairausryhmän alimman palkkaluokan apumiehestä rakennusinsinööri.

IMG_3599.jpg

https://www.is.fi/viihde/art-2000006222356.html?fbclid=IwAR2eKNVgN2sUzKZWEiUDdhgeBpWz8IG_C0ziXcHNwyunA__UJW9NTcqSZ_Q

Lehtijutussa heruteltiin kerrassaan Nurmijärven ideapajasta ja mainittiin tämä viikoittainen blogini. Kuin kohtalon ivana nyt siunaantui parin viikon paussi blogikirjoittelulle. Loppukesällä on ollut poikkeuksellisen kiirettä.

Kunnalliset luottamustoimet ovat jälleen alkaneet kesätauon jälkeen ja sen tiimoilta tulee varmasti aihetta kirjoittelulle jatkossa. Nurmijärven yksityistieasioista on tullut yhteydenottoja useammaltakin kuntalaiselta ja saamani tiedon mukaan ehdotus kunnan yksityistiekäytännöistä on tulossa kunnanhallituksen käsittelyyn vielä syksyn aikana. Isoin asia on varmasti vuoden 2020 talousarvion valmistelu, jonka käsittely kunnanhallituksessa menee lokakuulle. Haluamme tutustua palveluverkkoselvitykseen ennen kuin seuraavan vuoden talousarviota ryhdytään käsittelemään.

Valtakunnan politiikkaan tuli osallistuttua viime viikonloppuna, kun kokoomuksen puoluevaltuusto kokoontui. Valitsimme puolueelle uuden puoluesihteerin. Hän on  Kristiina Kokko. Kokenut ja pätevä henkilö. Teimme varmasti hyvän päätöksen.

Kokonaisuudessaan valtakunnan politiikassa on loppukesässä ollut varsinaista markkinameininkiä. Tuntuu, että hallituksen strategiana on tarjota oppositiolle mahdollisimman paljon syöttöjä lapaan, jotta peli sekoaisi. Kun kritiikille annetaan äärettömän paljon mahdollisuuksia, niin iso osa kritiikistä jää tekemättä tai jää huomiotta. Tähänkin on turhaa lähteä luettelemaan sitä loputonta listaa katteettomista lupauksista. Yksi strippi saa korvata luettelon:

Pitkänokka ja eduskuntavaalit

Ja lopuksi kulttuuria. Jossakin vaiheessa luen varmasti Jari Tervon Loiri-kirjan. Hieman olen hämmästellyt iltapäivälehtien kirjoittelua asiasta – tosin vain otsikot lukeneena ja valtaisat palstamillimetrit havainnoineena. Mieleen on noussut kysymys, että kuinka paljon teoksesta lehdet voivat kirjoittaa. Kun ynnää kaikki lehtiartikkelit, niin kohta koko kirja on referoitu lehtien sivuilla. Tällaisella ilmiöllä ei ole mitään tekemistä kirja-arvostelujen kanssa ja tuossa laajuudessa ei taida olla enää myöskään kirjan markkinoinnille ja myynnille eduksi.

 

 

Rajamäen tykkitornit

IMG_3500a.jpg

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 25.8.2019 oli koko aukeaman juttu Nurmijärven Rajamäellä sijaitsevista sodanaikaisista tykkitorneista. Kyseessä on Alkon Rajamäen tehtaiden suojaksi välirauhan aikana rakennetuista massiivisista teräsbetonitorneista, joiden huipulle asennettiin tehtaan hankkimat 40 mm Boforsin ilmatorjuntatykit.

Tornien historiasta löytyy kosolti tietoa tuosta artikkelista ja netistä, joten sen kertaaminen ei ole tässä tarpeen. Kirjaan kuitenkin ylös hieman muuta aiheeseen liittyvää.

Tein vuoden 2013 lopussa valtuustoaloitteen Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa ja erikseen nostin esille Alkon tehdasmuseon avaamisen yleisölle ja kyseiset tykkitornit. Kunnan uusi elinkeinojohtaja ottikin tuolloin asian omakseen ja tehdasmuseo avattiin suurelle yleisölle vuonna 2017, vaikka aloitteen valtuustokäsittelyssä vuonna 2014 todettiin, että alkoholilainsäädännön tulkinnat taitavat olla avaamisen esteenä.

Myös tykkitornien avaamista yleisölle tutkittiin tuolloin, mutta niiden kunnostuksen arvioitiin maksavan kuusinumeroisen summan – edes kunnollisten kuntotutkimusten tekemiseen ei ehdotettu varoja. Olisiko aika asian edistämiseksi kypsynyt? Yksittäiset kuntalaiset ovat joitain sormiharjoituksia asian suhteen tehneet ja olleet mm. paikallisiin yrityksiin yhteydessä, mutta ilman kunnan myötävaikutusta asiassa ei mitään tapahdu. Toisaalta kunnan tulevien vuosien investointiohjelmasta on tulossa tiukkaakin tiukempi uuden NUUKA-ohjelman myötä. Rahoitusta täytyisi varmaan löytyä muualtakin kuin kunnasta.

Kertaalleen vuosia sitten pääsin livahtamaan toisen tornin alakertaan ja sen alla oleviin miehistötiloihin, mutta rohkeus ei riittänyt syvemmälle ruostuneita teräsportaita pitkin edetä. Tornien huipulle mennään ymmärtääkseni erillisten rappusten kautta takaosan oven kautta. Nyttemmin sekä iso etuovi ja pienempi takaovi on jykevämmin lukittu ilkivallan takia. Kerran hälytimme naapurin kanssa palokunnan paikalle, kun tornin takaovi oli tulessa –  joku oli aikeissa polttaa itsensä oven läpi. Huolena onkin, että huoltamattomana ja käyttämättömänä uniikit tykkitornit vetävät puoleensa ilkivallan tekijöitä. 

030.JPG

Lännen puolimmainen tykkitorni

029.JPG

Idän puolimmaisessa tornissa on näkyvissä vielä suojavärityskin.

Talvisodan aikana – ennen  tykkitornien rakentamista – tehtaan tykit olivat asemissa Tykkitorninmäen naapurissa Patterinmäellä. Nykyisin Patterinmäki on kartoissa merkitty nimellä Kupinmäki. Sielläkin on edelleen nähtävissä jälkiä noista talvisodan aikaisista tykkiasemista. Samoin joitain juoksuhaudan pätkiä, joiden iästä minulla ei ole tarkempaa tietoa. Voivat olla myös vanhempia suojeluskuntalaisten tekemiä.

Tässä rinnevarjostetussa ilmakuvassa näkyy hyvin nuo Kupinmäen vanhat asemat.

Kupinmäki_a.jpg

Ja tällaisilta ne Kupinmäen asemat näyttivät muutama vuosi sitten maastossa:

022.JPG

021.JPG

Talvisodanaikaiset asemat Kupinmäellä (Patterinmäellä).

Hesari ja pari muutakin lehteä kirjoittivat valtuustoaloitteeni käsittelyn jälkeen vuoden 2015 alussa Rajamäen vanhasta tehdasyhdyskunnasta, toiveista museon avaamiseksi ja tykkitorneistakin. Valitettavasti iso ja näyttävä lehtijuttu ajoittui tällä kertaa hetkeen, jolloin tehdasmuseo oli juuri sulkeutunut talvikaudeksi. Toivottavasti asia on esillä jälleen ensi keväänä ja saa lähihistoriasta kiinnostuneet pyörähtämään paikalla.

002 (2).JPG

Nurmijärvi ja HSL

IMG_0007

HSL-jäsenyys nousee aika ajoin Nurmijärvellä julkiseen keskusteluun. Keskustelua ryydittämään kirjaan tähän joitain huomioita ja toteamuksia menneiltä vuosilta liittyen päätöksentekoon asiassa.

Muistini mukaan ensimmäinen todellinen ehdotus ja koeponnistus tapahtui kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2013. Uudenmaan ELY-keskus oli vuonna 2012 selvittänyt Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismallia ja päätynyt raportissaan suosittelemaan käyttöoikeussopimusmallia. Tämä ratkaisu oli myös pohjaesityksenä kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2013, kun asialistalla oli Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismalli. Valtuuston kokouksessa tehtiin kuitenkin vastaehdotus, että kunta aloittaakin jäsenyysneuvottelut HSL-jäsenyydestä. Tämä vastaehdotus hävisi kunnanvaltuustossa selvin äänin 35-16.

Koska HSL-jäsenyys ei innostanut valtuuston suurta enemmistöä, vähemmistöön jääneet ehdottivat, että ELY:n käyttöoikeussopimuksen pituudeksi määritettäisiin pohjaesityksenä olleen 6 vuoden sijaan 3 vuotta + 1 optiovuosi. Ymmärtääkseni tässä haettiin vain mahdollisuutta nostaa HSL-jäsenyys mahdollisimman nopeasti uuteen käsittelyyn. Kuuden vuoden sopimuskautta oli perusteltu mm. taloudellisilla seikolla ja lyhyen sopimuskauden kalleudesta varoitettu. Kolmen vuoden sopimuskauden järjettömyys taloudellisesti olikin varmasti tiedossa kaikille – myös esityksen tekijöille, mutta se meni valtuustossa läpi äärimmäisen niukasti äänin 25-26.

Ensimmäisenä sopimusvuotena 2015 Nurmijärven rahoittamat kuljetuskustannukset pompsahtivatkin liki 40 prosenttia edellisvuodesta ja jämähtivät tuolle tasolle koko sopimuskaudeksi. Se oli kallis harjoitus.

Koska yhden äänen enemmistöllä oli päätetty lyhyempi sopimuskausi, niin sama valtuusto pääsi käsittelemään joukkoliikenneasiaa myös vuoden 2017 keväällä. Sipilän hallitus kun oli sattumoisin pidentänyt puolella vuodella valtuustojen toimikautta. Valtuusto päätti jälleen, äänin 32-19, hylätä HSL-jäsenyyden ja näin edettiin nykyiseen Uudenmaan ELY-keskuksen kilpailuttamaan käyttöoikeussopimukseen, jonka sopimuskausi on 10 vuotta. 

Pitkää sopimuskautta on ihmetelty. Ymmärtääkseni se on hyvinkin perusteltavissa, jotta tilaajalle ei synny kilpailutuksen kalustovaatimuksista ylimääräisiä kustannuksia. Palveluntarjoaja voi laskea, että välttämättömät kalustohankinnat voidaan kuolettaa pitkälti sopimusaikana. Niinpä tässäkin uudessa pitemmässä sopimuksessa vuosikustannus laski yli 10% verrattuna kunnan aiemmin tekemään pätkäsopimukseen. 

Tuo vuoden 2013 valtuuston päätös lyhyestä pätkäsopimuksesta on sikäli mielenkiintoinen ja spekulaatioitakin aiheuttava, että alkuperäinen – ja otaksuttavasti huomattavasti edullisempi – kuuden vuoden sopimus olisi tarkoittanut sitä, että näinä päivinä kunnanvaltuustossa äänestettäisiin HSL-jäsenyydestä alkaen 1.1.2021.

Nyt ei äänestetä.

Patarein vankila, Tallinna

IMG_3275

Tuli hellejakson päätteeksi piipahdettua pitkästä aikaa lahden takana Tallinnassa. Reitti Lennusadamaan eli Lentosatamaan kulki vanhan Patarein vankilan ohitse ja kappas kummaa – sekin oli avoinna ja siellä “Kommunismi on vankila” -näyttely. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella jonkin aikaa käytössä asunto Jahulla – kivenheiton päästä Patareista. Tuohon aikaan Patarein vankilaa pystyi vain uteliaana etäältä katselemaan. Paikalla oli tuolloin vielä jotain toimintaa, vaikka itse vankila oli juuri suljettu.   

Rakennuskompleksia ryhdyttiin rakentamaan tsaari Nikolai I:n käskystä vuonna 1828 ja merilinnoitus valmistui vuonna 1840 ja toimi sittemmin kasarmina. Viron itsenäistyttyä vuonna 1920 Patarei muutettiin vankilaksi, jona se toimi vuoteen 2002 saakka. Isäntinä vankilassa ovat siis olleet virolaiset pariin otteeseen, jonkin aikaa saksalaiset toisen maailmansodan aikana – ja vuosikymmeniä Neuvostoliitto. Vankilalla onkin rankka ja synkkä maine. Viimeisimmät teloitukset siellä tehtiin vuonna 1991 ja vankilana se on siis toiminut vielä 17 vuotta sitten.

Nyt siis oli mahdollisuus poiketa sisään tähän helvetin esikartanoon. Paikka ja näyttely on auki syyskuun loppuun 2019 ja se on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikka avoinna on vain yksi, hieman yli 1000 m2:n siipi. Syyskuussa mesta on maanantaisin suljettu, muutoin auki päivittäin klo 10-18. Piletti kustantaa vitosen.

Kuvat kertonevat, mistä on kysymys.

IMG_3294.JPG

Onkohan näistä akkunoista seurattu vuoden 1980 olympialaisten purjehduksia aitiopaikalta?

IMG_3278.JPG

Yksi pihan kopeista. Vieressä ulkosalla oli useita vartijakoirien koppeja.

IMG_3279.JPG

Yhden hengen selli. Makuulaveri nostettuna seinälle. Saniteettitila nurkassa. 

IMG_3283.JPG

Selliosaston käytävää. Etualalla vartijan istuin.

IMG_3282.JPG

Selliosaston käytävää. Käytävillä pidettiin ääntävaimentavia mattoja, jotta vartijan askeleet eivät kuuluisi.

IMG_3286.JPG

Ryhmäselli seinässä olevasta tarkastusreiästä kuvattuna. 

IMG_3289.JPG

Tässä kammiossa suoritettiin teloituksia. 

IMG_3290.JPG

IMG_3291.JPG

IMG_3293.JPG

Kolmatta kertaa Kroatiassa – Split

IMG_3039.JPG

Kun kunnallispolitiikassa ei kesälomakautena juuri mitään tapahdu ja vesikelit estävät työlistalla olevat maalaus- ja kittaustouhut, niin kirjoitellaanpa taas vaihteeksi blogiin viimeisimmästä lomareissusta.

Yli kymmenen vuoden aikana olen jonkun verran raapustellut myös retkistäni ja etenkin kesällä – ilmeisesti googlauksien kautta – vanhoille kirjoituksilleni näyttää löytyvän, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain, lukijoita. Muun muassa kirjoitukseni sodan aikaisesta saksalaisten kenttäradasta Koillismaalla ja kolmiosainen matkakertomus kesältä 2017 Vienan Karjalaan saavat säännöllisesti lukukertoja. Tässäpä yksi linkki noihin muinaisiin tarinoihin: http://wordpress.com/post/artohagg.fi/3904

Viikko sitten tuli käytyä kolmannen kerran visiitillä Kroatiassa. Tällä kertaa Splitissä aiempien Dubrovnikin keikkojen jatkoksi. Majapaikkana oli riittävillä tähdillä varustettu hotelli Meridien Lav, joka sijaitsee Podstranassa hieman Splitistä etelään. Hotelli ei ollut huonemäärältään (n. 380 kpl) erityisen kookas, mutta muuten melkoisen massiivinen sisältäen mm. konferenssitilat, spa-osaston, kuntosalin ja useampia ravintoloita. Vaikka pinnat kiilsivätkin uutuuttaan ja laatua, niin jokin hotellikompleksissa ei tuntunut oikein olevan kohdallaan. Takaraivossa tuntui, että paikassa on jotain tuttua menneiltä vuosikymmeniltä – lähinnä neuvostoarkkitehtuurista. Isoja aulatiloja ja huonosti suunniteltuja kulkuyhteyksiä eri tilojen välillä. Jälkeenpäin totesinkin, että rakennuksen juuret juontuivat 1970-luvulle ja ne oli perusteellisesti saneerattu vuonna 2006. Vaikka saneeraus oli tehty näyttävästi ja jälki oli komeata, niin hukkaneliöitä kompleksissa tuntui olevan. Alakerran laaja konferenssikerros kumisi tyhjyyttään ja vielä alempaa pohjakerroksesta löytyi tyhjillään oleva ja kalustamaton laaja entinen kasino. Varmasti tuhansia neliöitä joutilasta tilaa. Tuunaisivat vaikka lapsosten puuha- ja pelipaikan kasinon paikalle sadepäivien varalle.

 

IMG_3104.JPG

     Peliluolan aula on hiljentynyt

Vaikka lämpöä riitti erinomaisesti ja aurinkoakin, niin säät todellakin vaihtelivat. Välillä tuli vettä ja useana iltana ukkosmyrskyt rytisivät pitkin rannikkoa. Hotellin spa-osasto sisäuima-altaineen olikin erinomainen mesta sadepäivänä.

Aamiaisen lisäksi tuli otettua matkapakettiin myös puolihoito eli illalliset hotellin pääravintolassa. Sapuskaa olisi ollut tarjolla ilman puolihoitoakin hotellin muissa ravintoloissa, mutta majapaikan viisi tähteä näkyivät aterioiden hinnoissa. Puolihoidosta annan arviona noin +5 kg per viikko. Sitä tässä nyt yritetään epätoivoisesti ottaa takaisin. Viinit olivat ainakin hotellin ravintolassa hintavia – myös paikalliset.

Vanha kaupunki ja etenkin keisari Diocletianuksen palatsi ovat Splitin ykkösnähtävyydet. Ne kuuluvat myös Välimeren risteilyaluksien stop & go -mestoihin. Pieni kapuaminen pohjoispuolen kukkulalle avaa hyvät näkymät alas kaupunkiin.

IMG_3098.JPG

IMG_3082.JPG        IMG_3084.JPG

IMG_3078.JPG

Split, vanha kaupunki ja D:n palatsi.

Vuokra-autoiluakin tuli kokeiltua ja tehtyä pieni sisämaan retki Dalmatiassa. Krkan luonnonpuisto on käymisen väärti paikka. Skradinski Buk on ilmeisesti luonnonpuiston suosituin paikka komeine vesiputouksineen. Paikalle on maksullinen linja-autokuljetus luonnonpuiston portilta ja paikoitusalueelta. Putouksien alapuolella on mahdollisuus uiskennella erikoisessa ympäristössä – uimaretongit kannattaa ottaa messiin. Myös luonnonpuiston toinen suosittu paikka Roski Slap on Krka-joen uomassa.

IMG_3154.JPG

IMG_3156.JPG

Skradinski Buk

Podstranan raiteilla ja rannoilla on siellä täällä kojuja, joissa myydään kolmen saaren (Drvenik-Solta-Brac) koko päivän risteilyjä edulliseen 250 kunan eli rapian 30 euron hintaan. Kun hintaan kuuluu myös mukiinmenevä lounas ja vielä mukiinmenevämmät ruokajuomat, niin kokemus on ihan kärsittävissä oleva. Retkellä oli käyttöä sukellusmaskille ja snorkkelillekin – kirkkaita vesiä Välimeressä riittää.

IMG_3179.JPG

Rogac Soltalla

IMG_3192.JPG

Kello näyttää Supetarin aikaa Bracin saarella

Mikäli on mieltynyt rantahiekalla vaelteluun, niin Adrianmeren itärannikko ei ole oikea mesta. Rannat ovat jyrkät, eikä pitkät yhtenäiset hiekkarannat ole luonteenomaista seudulle. Ken on käynyt Kap Verden Boavistalla, tietää minne kannattaa mennä hiekkaa tallaamaan.

Jälleen kerran tuli todettua, että aamulennot ovat lomareissulla hyvä ratkaisu. Tullessa ehtii hyvin ottamaan rannassa pohjarusketusta iltapäivän ja paluumatkalla on hyvissä ajoin kotona pyykkikonetta täyttämässä. Paluumatka ei tosin käynnistynyt ihan suunnitelmien mukaan, kun eräs ruotsalaisperhe oli lentokenttäbussin lähtöaikaan vielä katselemassa sinikeltaisia unia hotellihuoneessaan. Linja-autolastillinen kotimatkalaisia odotti puoli tuntia näitä rentoja lomalaisia hotellin edessä. Kävi mielessä, että Ruotsin kuningasperhettäkö tässä odotellaan, mutta kyllä sieltä aivan tavallisia hipahtavia ja naureskelevia ruotsalaismatkailijoita pikkulapsineen viimein vääntäytyi onnikkaan – förlootista ei tietoakaan

Splitin lentokenttä taitaa olla ainakin sesongin aikana lujilla. Jo nyt lähtöselvitykseen oli jonkinlaiset jonot ja se tehtiin jonkinlaisessa väliaikaistilassa ulkosalla.

Eräällä kävelyllä tuli vastaan paikalla asuva suomalaisleidi hauvelinsa kanssa. Kertoi kirjoittavansa blogia, joten ken suunnittelee matkaa Splitin lähistölle, niin kannattaa käydä tutkailemassa meno- ja tulovinkkejä: http://kaikukieku.blogspot.com/

Kesän jatkoa ja uskoa käristyskupolin tulemiseen.

IMG_3171.JPG

Viiden ***** tähden hotellin yhden * tähden kirjasto.

 

 

Puolivuotiskatsaus I/2019

100.JPG

Heinäkuun alussa 2009 kirjoitin blogiini ensimmäisen puolivuotiskatsauksen kunnallisista luottamustoimistani ja muistakin touhuistani. Takana oli tuolloin puoli vuotta kuntapolitiikkaa Nurmijärven  kunnanvaltuustossa ja parissa lautakunnassa. Nyt on takana yli kymmenen vuotta. On aika raapustaa järjestyksessään kahdeskymmenes puolivuotiskatsaus 1/2019.

Vuoden 2019 alkajaiseksi jatkoin jo syksyllä 2018 aloittamaani kirjoittelua ja spekulointia mahdollisista ruuhkamaksuista. Ounastelin, että HSL tulee esittämään MAL-valmistelun aikana ruuhkamaksuihin porttivyöhykemallia, joka vastaisi asiaa innokkaasti ajavien helsinkiläisten tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haittaa yksityisautoilulle aiheutuisi eniten. Näinhän siinä taisi käydä. Helsingillähän on HSL:ssä liki 50 prosentin äänivalta ja hallituksessa jopa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. HSL:ään haaveilevia muistuttelin tosiasiasta, että kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa sekä Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 0,5-3,1 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tammikuussa ehdotin paikallislehdessämme, että Nurmijärven Sähkön ja Nurmijärven Veden yhdistämismahdollisuuksia tulisia selvittää. Totesin, että Mäntsälässä on muutama vuosi tehty järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on nyt keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa. Kertauksena, että esityksen tarkoitus oli selvittää minkälaisia taloudellisia ja operatiivisia hyötyjä yhdistymisestä olisi kunnalle. Selvitysehdotus ei liittynyt vähäisessäkään määrin kyseisten toimintojen myymisestä kunnan ulkopuolelle.  Siihen minulla on selvä EI-kanta ilman selvityksiäkin. Nurmijärven NUUKA-ohjelman puitteissa ehdottamani selvitys tultaneen tekemään.

Helmikuussa rohkenin ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla. Sen verran hämmästyttävän puhelinmyyntikeskustelun kävin erään sähkön puhelinmyyntiin erikoistuneen yhtiön myyjän kanssa. Villi ja vapaa puhelinmyynti kukoistaa edelleen – kuluttajansuojan kustannuksella.

Kevät meni aika tarkkaan eduskuntavaalitouhuissa. Ilmasto- ja hiilineutraalisuushysteria puski läpi liki jokaisessa vaalikeskustelussa. Totesin jo alkukeväästä, että huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Siinä olin väärässä – huhtikuussa pidettiin hoitajamitoitusvaalit. Nyt vain odotellaan milloin se 0,7-mitoitus toteutuu. Siitähän oli kysymys?

En itse suoraan sanottuna oikein innostunut koko hoitajamitoituskeskustelusta ja mielestäni se olisi kokoomuksenkin pitänyt taputella syrjään, eikä jankata asiasta kerta toisensa jälkeen. Harmittelin tuolloin, kuinka vähälle huomiolle jäi se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota. Kun kokoomus puheenjohtajansa suulla aina vaan palasi vänkäämään mitoitusdesimaaleista, niin monelle otsikkotason sisälukua harrastavalle jäi mielikuva, että tässähän ne nykysysteemin syylliset ovat.

Osana vaalikampanjaa  ripustelin kampanjatilaani näytille Pitkänokka-piirustuksiani ja muitakin sarjakuvakyhäelmiä ja käsikirjoituksia. Kampanjatilassa vierailivat mm. Sanni Grahn-Laasonen ja Sirpa Pietikäinen.

Eduskuntavaalien johdosta ulostuloni ja kirjoitukseni eivät alkuvuonna koskettaneet pelkästään kotikuntaa. Huhtikuussa kirjoitinkin paikallislehdessä ja blogissani yhdestä pienituloisten eläkeläisten ongelmasta eli kotitalousvähennykseen liittyvästä epäkohdasta. Kotitalousvähennys kun on nimensä mukaisesti tuloista tehtävä vähennys ja on hyödynnettävissä vain, mikäli verotettavia tuloja on riittävästi. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollista saada kotitalousvähennyksen kautta tukea kotitaloutensa palveluiden, esim. korjaustöiden hankkimiseen. Tuki on evätty juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Näin vaalien jälkeen voidaan todeta, että Rinteen sosialistihallitus on ryhtynyt voimallisiin toimenpiteisiin tämän epäkohdan korjaamiseksi eli hallitus aikoo pienentää kotitalousvähennystä kaikilta. Kotitalousvähennyksen osuutta työkorvauksissa aiotaan laskea 50 prosentista 40 prosenttiin ja palkoissa 20 prosentista 15 prosenttiin. Lisäksi kotitalousvähennyksen enimmäismäärä alennetaan 2250 euroon. Pienituloisten eläkeläisten asemaa tämä ei luonnollisesti millään tavalla paranna. Toisaalta onhan tasa-arvon edistämistä sekin, että järjestetään kaikille tasan yhtä huonot oltavat.

Vaalitulokseni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388 ääntä. Totesin, että eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas. Melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Valitettava tosiasia on, että vajaa puoli vuotta on ensikertalaiselle auttamattoman lyhyt aika kampanjoida.

Toisaalta ei se kampanjointi mene konkareillakaan aina ns. putkeen. Useinhan poliitikkojen elämänkertakirjat julkaistaan sopivasti vaalien alla – kuitenkin hyvissä ajoin. Silloisesta kansanedustaja Eero Lehdestä  kertova kirja julkaistiin vain viisi päivää ennen vaaleja ja ennakkoäänestyksen jo umpeuduttua. Joko ajoitus ei mennyt ihan nappiin tai sitten kyseessä ei ollut ns. vaalikirja laisinkaan. Sinänsä kirja on mielenkiintoista luettavaa ja osin värikästäkin tarinaa – tiukoista ja suorista mielipiteistä ei ole säästelty. Sellainen oikaisu täytyy tehdä, että Mäkelän Outi meni kyllä eduskuntaan jo toisella yrittämällä vuonna 2007. Lehti totesi kirjassa, että ”Outi Mäkelä yritti eduskuntaan neljä kertaa ennen kuin pääsi, ja lopulta oikein hyvällä äänimäärälläkin”.

Toukokuussa käytiin myös eurovaalit. Ne menivät kokoomukselta hieman eduskuntavaaleja paremmin, vaikka ns. Brexit-lisäpaikka jäikin saavuttamatta. Brexitin toteutuessa europarlamenttiin nousee nyt varasijalta vihreä. Otettavissa lisäpaikka olisi ollut – vertailuluvuissa ei isoa eroa ollut vihreiden ja kokoomuksen varalle jääneiden välillä. Ehkä kokoomuksen ehdokasasettelussa olisi ollut piirun verran parantamisen varaa. Toisaalta Hans Adolf Ehrnrooth yli 10000 äänellä oli erinomainen löytö ehdokasjoukkoon. Toisaalta häntäpäässä jäätiin alle tuhannen äänen, ilmeisesti ensimmäistä kertaa kokoomuksessa eurovaalien historiassa – se on yksinkertaisesti liian vähän, kun vaalipiirinä on koko valtakunta. 

Nurmijärven kunnallispolitiikassa keskeinen asia oli kestävän kasvun NUUKA-ohjelma, joka hyväksyttiin kunnanvaltuustossa kevätkauden päätteeksi. Viimeistään vuoden 2018 ennätyksellisen alijäämäinen tilinpäätös vakuutti, että suunnanmuutokselle on tarvetta.

Kunnanvaltuusto valitsi myös kunnanhallituksen jäsenet seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Jatkan kunnanhallituksen jäsenenä vuoden 2021 kesään saakka. Kuntastrategian mukaisesti kunnanhallitus kiinnitti huomiota kaavoituksen kehittämisen tarpeeseen Nurmijärvellä. Kunnanhallitus asetti asiaa edistämään työryhmän ja allekirjoittaneen sen puheenjohtajaksi.

Kunnalliset luottamustoimet jatkuvat elokuussa. Tiedossa on kovaa kulu- ja investointikuria, kun vuoden 2020 talousarviota aletaan käsittelemään.

Syksyllä on myös seuraava kokoomuksen puoluevaltuuston kokous. Se on sikäli merkittävä, että valitsemme silloin puolueelle uuden puoluesihteerin.

Valtuuston kevätkauden päätöskokous

031

Ensimmäisen vuosipuoliskon viimeinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin Nurmijärvellä keskiviikkona 12.6.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus merkittiin tiedoksi ja perinteiseen tapaan kunnanhallitus ja lautakunnat velvoitettiin käsittelemään arviointiraportti ja raportoimaan toimenpiteistä kuluvan vuoden aikana. Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Hannu Toikkanen (VAS) taustoitti raporttia ja totesi mm. vanhuspalveluiden osalta työjaon olleen sekavaa ja johtaneen asioiden ja vastuiden pallotteluun sote-kuntayhtymän, kunnan ja aluehallintovirastonkin välillä. Erityisesti kunnan vastuulla olleen valvontavastuun Toikkanen totesi ongelmalliseksi, kun henkilöstö oli jo osin siirtynyt kunnasta kuntayhtymään.

Useampikin puhuja tuumi tarkastuskertomuksen olevan osin lohdutonta luettavaa. Sen verran useassa kohdassa todettiin, että tavoitteiden mittarit olivat puutteellisia laadullisesta tai määrällisestä näkökulmasta. Usean tavoitteen osalta tavoitetasoa ei oltu edes asetettu ja loppujenkin osalta seuranta ja mittaus oli kovin puutteellista. Täytyy myöntää, että näin kriittistä arviointikertomusta ei ole saatu miesmuistiin. Näitä mittareita ja tavoitteita ovat olleet kuitenkin hyväksymässä juuri me samat luottamushenkilöt, jotka tälläkin hetkellä vaikutamme lautakunnissa ja valtuustossa. Johtuiko mittariston sekavuus osaltaan siitä, että sitä oli syksyllä 2017 laatimassa ja hyväksymässä ennätyksellisen moni tuore ja kokematon luottamushenkilö – joka tapauksessa tässä asiassa menimme kyllä hieman takapakkia.

Vuoden 2018 tilinpäätös hyväksyttiin ja vastuuvapaudet myönnettiin. Tänäkin vuonna liki kuusi kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Pidin asiasta kokoomuksen ryhmäpuheen. Totesin vuosien 2017 ja 2018 olleen sikäli poikkeuksellisia, että vuoden 2017 yllätyksellinen hyvä tulos olikin todellisuudessa harhaa, kun kyseiselle vuodelle kirjautuneita miljoonien eurojen verotuloja perittiin takaisin kunnalta vuonna 2018. Viime vuodelta kirjattiin sen vuoksi ennätyksellinen alijäämä, joka ei siis antanut todellista kuvaa kunnan tekemisen todellisesta tasosta vuonna 2018. Aiempien vuosien yllätyksiin ja etenkin kahteen edelliseen vuoteen viitaten totesinkin, että kunnan talouden ohjauksessa ei tule tuijottaa liikaa yksittäiseen vuoteen, vaan toteuttaa pitkäjänteistä suunnittelua. Nyt hyväksytty NUUKA-ohjelma on työkalu siihen.

NUUKA-ohjelma siis hyväksyttiin, joskin investointikehyksen perustasta jouduttiin äänestämään. Pohjaesityksenä oli kunnanhallituksen esitys skenaariosta, jossa investointiraami perustui kunnallisveron nostamiseen 0,25 prosenttiyksiköllä vuonna 2020. Keskustan Salonen teki vastaesityksen, jossa investointiraamina käytettäisiin skenaario 4:ää eli kunnallisveron 0,75 prosenttiyksikön nostamisen tuomaa eurojen lisäystä, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan otettaisi kantaa kunnallisveroprosenttiin. Epäilen, että tuo yhtälö ei tänäkään päivänä vielä kaikille auennut – ainakaan kokouksessa asia ei tuntunut olevan kaikille kristallinkirkas. Äänestyksessä kunnanhallituksen esitys menestyi äänin 36-13-2tyhjää.

Valtuusto päätti perustaa uuden Nurmijärven lukion eli yhdistää hallinnollisesti Nurmijärven yhteiskoulun lukion ja Rajamäen lukion. Uusi lukio toimii kahdessa toimipisteessä eli Kirkonkylällä ja Rajamäellä.

Käsittelimme myös Vihreiden ja vasemmistopuolueiden tekemän aloitteen kunnan hakeutumiseksi mukaan UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin toteuttamiseen. Sivistyslautakunnan ja kunnanhallituksen kantojen mukaisesti pohjaesityksenä oli, ettei kunta hakeudu ko. malliin. Perusteluina muun muassa, että kunnassa toteutetaan jo nyt monia toimenpiteitä, jotka liittyvät kyseiseen malliin ja kunnassa hyväksytyssä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on nostettu ohjaavaksi asiakirjaksi YK:n lasten oikeuksien asiakirja. Kun arvio liittymisen kustannuksistakin oli noin 55000 € vuodessa, niin valtuusto päätti äänin 33-18 hyväksyä pohjaesityksen eli jättää hakeutumatta UNICEFin malliin. Moni oli sitä mieltä, että kunnassa voidaan huolehtia lasten oikeuksista ja osallisuudesta ilman byrokratian lisäystä ja määrärahojen siirtoa mallin vaatimaan byrokratian pyörittämiseen. Päätös aiheutti odotetusti närkästystä ja kritiikkiä aloitteen kannattajien keskuudesta. Vaikutelma oli kuin kunta olisi päätöksellä linjautunut ja leimautunut melkeinpä lapsivastaiseksi kunnaksi – mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tuli mieleen taannoinen Lallinsuon kolmen hehtaarin suopalstan rauhoittaminen osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ”Luontolahjani satavuotiaalle” -kampanjaa. Tuolloin maalailtiin uhkakuvia Nurmijärven leimautumisesta vastuuttomaksi kunnaksi ja merkittävillä imagohaitoilla, jos kunta ei olisi tätä suopalstaa rauhoittanut. Ihan rehellisesti – en ole kuullut tai lukenut jälkikäteen yhtään uutista tai kirjoitusta yhdestäkään kunnasta, joka ei tuohon luontolahjaan osallistunut. Suomessa on kuitenkin reilusti yli 300 kuntaa – ja vain 39 kuntaa Nurmijärven lisäksi tuon luontolahjan antamiseen lopulta osallistui. Jotenkin vaivaa tiettyjen asioiden ylidramatisointi ja leimakirveen heiluttelu. Monesti sitä ilo- tai surusanomaa huonosta imagosta levittävät vain ja ainoastaan ne samat henkilöt, jotka jotain kaatunutta esitystä ovat olleet ajamassa ja ehdottamassa.

Kyseessä oli siis viimeinen valtuuston kokous ennen kesätaukoa. SDP:n Lepolahti koki joutuvansa puuttumaan jälleen laillisuusseikkoihin, koska hänen mielestään kokouskutsussa ei oltu mainittu käsiteltävänä olevaa asiaa ”Tontin luovuttaminen Salhydro Oy:lle Ilvesvuoren yritysalueelta”. Lepolahti suoritti samassa yhteydessä valtuustolle myös sisälukua Kuntalain 95 §:stä. Kunnan hallintojohtaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja jopa yksi Lepolahden puoluekampraatti väänsivät rautalangasta, että kyseinen kokousasia oli täysin hallintosäännön mukaisesti ja säädetyssä ajassa – joskin erikseen – liitetty kokouksen asialistaan, eikä käsittelylle ollut mitään estettä.

Valtuusto päätyi sitten kirjaamaan kyseiseen asiakohtaan, että asia on kiireellinen. En sitä vastustanut, koska tottahan se oli – kello oli jo yli iltayhdeksän ja monilla oli perusteettomien laillisuuspohdintojen sijaan kiire kotiin iltapesulle yli kolmen tunnin kokouksen jälkeen.

Juhannuksen alusviikolla pidetään vielä kunnanhallituksen ja kaavoitustyöryhmän kokoukset. Sen jälkeen koittaa kesäpaussi luottamustoimista.

Nettiparlamentti Nyt

024-e1541086401763

Yksi viime eduskuntavaalien erikoisuuksista oli keväällä 2018 perustetun Liike Nytin osallistuminen vaaleihin.

Liike Nyt ilmoitti olevansa – ei puolue, vaan kaikille avoin poliittinen liike, joka uudistaa yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Liikkeen “vaikuttajien” luvattiin pääsevän lähemmäksi päätöksentekoa kuin puolueissa on aiemmin ollut mahdollista. Asiaa argumentointiin mm. sillä, että kansalaisia koskevia päätöksiä tekee pieni päättäjien sisäpiiri. Liike Nyt sanottiin perustetun, jotta yhteisistä asioista päättäminen olisi mahdollisimman helppoa.

Liikkeellä kerrottiin olevan poikkeava päätöksentekoprosessi – nettiparlamentti, joka antaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa jatkuvasti myös vaalien välillä ja joka äänestää Liikkeen kannan asioista.

Suora lainaus Liike Nytin web-sivuilta kiteyttää tämän ajatusmaailman: “Tavoitteemme on muuttaa koko poliittisen osallistumisen kulttuuri ja istuttaa uudenlainen päätöksenteon tapa kaikkiin päätöksenteon asteisiin. Muutokset lähtevät pienistä asioista.”

Ilmeisesti muutos todellakin lähtee pienistä asioista, sillä suuriin asioihin edellä mainittu vallankumouksellinen ja osallistava yhteiskunnallinen päätöksenteko ei ole edennyt. Liike Nytin ainoa kansanedustaja Harry Harkimo tuki oppositiosta käsin SDP:n Antti Rinnettä pääministeriksi, kun asiasta tänään äänestettiin eduskunnassa. Sanomalehti Kaleva uutisoi 6.6.2019, että Liike Nytin ainoa kansanedustaja Harry Harkimo ilmoitti yhden hengen eduskuntaryhmänsä olevan myös Rinteen hallitusohjelman takana. Tarkalleen Kaleva kertoi Harry Harkimon ilmoittaneen Twitterissä 6.6. seuraavasti: “Äänestin Rinteen pääministeriyyden puolesta ja tulen myös äänestämään hallitusohjelman puolesta.”

On vaikea kuvitella tärkeämpiä eduskunnassa käsiteltäviä yhteiskuntaa koskevia asioita kuin hallitusohjelma ja pääministerin valinta. Siinä olisi ollut erinomainen ja looginen asia Liike Nytin nettiparlamentissa äänestettäväksi. Vastoin vuoden kestänyttä rummutusta ja suitsutusta uudesta osallistavasta ja ihmisiä lähellä olevasta päätöksentekoprosessista, Harkimo teki edellä mainitut päätökset yksin. Ilman uuden mullistavan nettiparlamentin äänestystä.

Jos äänestyksistä päättävä Liikkeen ns. valmisteluryhmä ei katsonut noita asioita nettiparlamentin arvoisiksi, niin mitähän niihin äänestyksiin on jatkossa tarkoitus nostaa?  Vai tuliko asia käsittelyyn liian nopeasti ja tämä mahdollisimman helpoksi päätöksentekofoorumiksi tarkoitettu systeemi ei asian käsittelyyn taipunut. Vasemmistoliittokin kyllä kykeni suorittamaan asiassa jäsenäänestyksen ja näytti mallia Liike Nytille, miten päätöksenteko viedään lähelle ihmistä.

Kuten yllä todettiin, onhan Liike Nyt toisaalta visioinut, että “muutokset lähtevät pienistä asioista”. Ehkä pääministerin valinta ja hallitusohjelma olivat liian isoja asioita nettiparlamentin päätettäviksi tässä kehityksen vaiheessa. Ja onhan se kieltämättä helpoin, yksinkertaisin ja nopein tapa, että Harkimo tekee päätöksen yksin. Siihen ei tarvita edes tila-autoa.

Hämmästelen. Ja voin kuvitella, että Liikeen kannattajat hämmästelevät vielä enemmän.

 

 

Kunnanvaltuusto 22.5.

 

031

Nurmijärven kunnanvaltuuston kokous 22.5.2019 sisälsi pitkästä aikaa hieman dramatiikkaa ja yllätyksellisyyttä.

”Varhaiskasvatuksen ryhmien harkinnanvarainen ja joustava täyttö suhdeluvun 1/8 mukaisesti yli 3-vuotiaiden ryhmissä” herätti intohimoja ja useita puheenvuoroja. Vihreät tekivät muutosesityksen eli esittivät pohjaesityksen hylkäämistä. Kysymyshän oli siitä, että nykyisessä nopeasti kehittyneessä poikkeuksellisessa tilanteessa sallittaisiin Nurmijärvellä harkinnanvaraisesti päiväkotijonojen syntyessä käyttää lain sallimaa suhdelukua 1/8 yhden vuoden ajan. Nykyinen ongelmallinen tilanne on syntynyt pääosin eräiden päiväkotien akuuttien sisäilmaongelmien ja tilojen käyttökelvottomuuden vuoksi. Ryhmäkoon väliaikaisen joustavuuden puolesta puhuivat mm. Räty ja Tarikka kokoomuksesta sekä Kalliokoski ja Rantala keskustasta. Rajuinta vastustusta toivat julki Pispala, Lepolahti ja Tapiolinna. Pispala toi puheessaan esille mm. laadukkaan vuorovaikutuksen, varhaiskasvatuslain, lastensuojelulain ja henkilökunnan kurittamisen. Lepolahti nosti keskusteluun totuttuun tapaan päätöksenteon juridisen tarkastelun ja kyseenalaisti kunnanhallituksen puheenjohtaja Rädyn jääviyden asian käsittelyssä erityisesti kunnanhallituksessa. Lepolahden näkemyksen mukaan Virpi Rädyn osallistuminen asian käsittelyyn kunnanhallituksessa on aiheuttanut hyvin valitusherkän tilanteen. Itselleni asiassa oli kysymys äkillisen ongelmatilanteen ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti sekä kuntalaisten ja lasten kannalta vähiten haittaa tuovalla tavalla. Ainakaan itselleni kyse ei ollut lasten oikeuksien polkemisesta tai totaalisesta linjan muutoksesta varhaiskasvatuksen periaatteissa – vaan nopeasta, lyhytkestoisesta ja järkevästä ratkaisusta akuuttiin ongelmaan. En myöskään epäile hetkeäkään, etteivätkö kunnan viranhaltijat ja työntekijät olisi tehneet parhaansa asian selvittämiseksi ja vaihtoehtojen etsimiseksi. Valitettavasti kaikilta ei löydy samanlaista luottamusta työntekijöitämme kohtaan – juhlapuheita lukuun ottamatta. Äänestyksen jälkeen pohjaesitys voitti äänin 27-24. Toivottavasti jokainen käsittää viimeistään nyt, että päätös todellakin oli määräaikainen yhdeksi vuodeksi ja ryhmäkoon kasvattaminen on edelleen poikkeustapaus, joka tehdään vasta tarveharkinnan jälkeen. Otaksun, että valtaosassa kunnan päiväkoteja asiaa ei edes noteerata seuraavan vuoden aikana.

Osavuosikatsauksen yhteydessä pidin lyhyen kokoomuksen ryhmäpuheen. Korostin tarvetta vastuullisen talouden harjoittamiseen ja aloitetun ns. NUUKA-ohjelman tarpeellisuutta. Toin esille myös sote-kuntayhtymän merkittävän vaikutuksen kunnan talouteen. Nyt tehdyt korjaukset sote-menojen osalta kasvattivat kunnan alijäämän 5,4 miljoonaan euroon. Sote-kuntayhtymän hallinnon vyörytykset ja muut erät, joita ei alkuperäisessä talousarviossa kyetty arvioimaan, ovat nyky-ymmärryksen mukaan liki 2,3 milj.euroa. Tämä osoittaa kuinka mittavia kustannuksia pienetkin prosenttikasvut aiheuttavat kuntayhtymän puolelta. Kunnan viranhaltijat ja luottamushenkilöt kuntayhtymässä ovat paljon vartijana. Emme ole kuntayhtymässä äänettöminä yhtiömiehinä, vaan pitämässä huolta, että kuntayhtymä on myös taloudellisesti järkevä valinta nurmijärveläisille.

Kunnanhallituksen vaalikin suoritettiin, mutta ei lyhyimmän kaavan mukaan. Valtuuston puheenjohtajistoa ja kunnanhallitusta lukuun ottamatta kaikki luottamuspaikat täytetään neljäksi vuodeksi. Edellä mainitut paikat täytetään kahdeksi vuodeksi ja tässä kokouksessa päätettiin viimeisten kahden vuoden paikoista. Normaali käytäntö on, että puolueet tekevät paikallisyhdistyksissä ja/tai kunnallisjärjestöissään henkilövalinnat koko neljän vuoden valtuustokaudelle sen jälkeen, kun vaalien jälkeisissä puolueiden välisissä neuvotteluissa on sovittu kunkin puolueen luottamuspaikat. Paikkojen jaossa käytetään moninaisia kriteereitä esim. henkilön äänimäärä, ammattiosaaminen, aiempi kokemus kuntapolitiikasta ja aiemmat luottamustoimet. Alueellisen kattavuuden takaamiseksi myös asuinpaikalla on merkitystä ja lain edellyttämät sukupuolikiintiöt on tietysti otettava huomioon. Yleistä lienee myös se, että kukin paikka pisteytetään, jolloin voidaan varmistaa tasapuolinen luottamuspaikkajako eri yhdistysten välillä. Lähtökohta on, että valtuustoryhmät noudattavat näitä neuvottelutuloksia ja henkilöehdotuksia. Näin nytkin oli tehty ja puolueet olivat ilmoittaneet kuntaan henkilöt, joille kunnanhallituksen paikat oli kussakin puolueessa nimetty. Esityksen mukaan kunnanhallitus olisi jatkanut samalla kokoonpanolla seuraavat kaksi vuotta. Yllätys oli melkoinen, kun keskustan ryhmästä tehtiin listaan muutosesitys, jossa Juha Hyvämäki nousisi Tapio Sivulan paikalle kunnanhallituksen varsinaiseksi jäseneksi ja Sivula siirrettäisiin varajäseneksi. Samoin keskustan ryhmästä esitettiin, että Riikka Raekannas nousee kunnanhallitukseen varsinaiseksi jäseneksi ja Kirsti Handolin siirtyy varajäseneksi. Hetken näytti jo, että kunnanhallituksen jäsenistä joudutaan äänestämään. Pidettiin kuitenkin neuvottelutauko, jonka tuloksena keskustassakin ymmärrettiin, että äänestystulos olisi todennäköisesti johtanut siihen, että keskusta olisi menettänyt yhden kunnanhallituspaikan äänten jakautuessa kahdelle eri keskustan ehdokaslistalle. Pienen tuumaustuokion päätteeksi keskusta ilmoittikin päässeensä omassa piirissään asiassa sopuun. Loppu tulemana nuo keskustan sisäiset henkilövaihdokset kuitenkin tehtiin – ilmeisesti siis vaalien jälkeisten päätösten vastaisesti. Oma paikkani kunnanhallituksessa jatkuu seuraavat kaksi vuotta – aivan vaalien jälkeen sovitulla tavalla. Kunnanhallituksen puheenjohtajana jatkaa kokoomuksen Virpi Räty. 1-varapuheenjohtajaksi nousi keskustan Tarja Salonen ja 2-varapuheenjohtajaksi SDP:n Juha Peltonen. Kunnanvaltuuston pj:nä jatkaa keskustan Kallepekka Toivonen ja 1-varapj:nä kokoomuksen Jari Vainio. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin SDP:n Jerry Latva. SDP:n Harri Lepolahti ei siis jatka valtuuston puheenjohtajistossa, eikä hän ollut myöskään ehdolla kunnanhallitukseen. Lepolahti luopui myös demariryhmän puheenjohtajuudesta – uutena ryhmyrinä toimii Sirkka Rousu.

Keskustan aiheuttama hässäkkä sai ansaittua arvostelua mm. SDP:ltä. Kysehän oli kuitenkin täysin keskustan sisäisestä asiasta, jonka tuominen valtuustosaliin ei ollut ehkä kaikkein fiksuin ja järkevin tapa. Etenkin, kun muut ryhmät joutuivat rautalangasta vääntämään, että äänestystulos ei olisi keskustan kannalta mitenkään optimaalinen ratkaisu.

Toinen demareita närkästyttänyt asia oli se, että perussuomalaiset halusivat vaihtaa kunnanhallituksen naisjäsenelle varajäseneksi miehen. Olin saanut sunnuntaina 19.5. perussuomalaisilta kysely, onko tuollainen siirto mahdollista. Vastasin, että sukupuolikiintiöiden osalta asia olisi OK, mutta välittäisin kysymyksen kaikille muille ryhmille. Näin teinkin välittömästi ja otin asian esille myös seuraavana päivänä ryhmien puheenjohtajien tapaamisessa. Tällöin SDP:tä lukuun ottamatta ryhmät totesivat, että perussuomalaisten ehdotus on OK, kun se ei kenenkään oikeuksia polje. Tämä myös valtuustossa hyväksyttiin.

Demarien Lepolahti ja Rousu kehtasivat osoittaa asiassa moitteita myös allekirjoittanutta kohtaan. Perusteena esimerkiksi se, että demarien kunnallisjärjestöstä oli henkilö ottanut yhteyttä kunnanhallituksen puheenjohtajaan, kysynyt jotain sukupuolipaikkojen vaihdosta ja saanut jonkun vastauksen. En vieläkään ymmärrä, miten asia minuun liittyy. Lainmukaiset sukupuolikiintiöthän tarkoittavat 11-henkisessä kunnanhallituksessa sitä, että mies-nais tai nais-mies –paikat jakaantuvat 6-5. Kun aiemmassa kunnanhallituksessa oli keväästä 2018 lähtien viisi naisjäsentä, niin kaikilla on ollut tiedossa, että yksi miespaikka on ollut mahdollista vaihtaa naispaikaksi. Jos joku demareista olisi asiaa minulta kysynyt, niin olisin sen mielihyvin heille kertonut. Toki tuollaisten asioiden pitäisi olla muutenkin selvää. Jos tarvetta vaihtoon olisi ollut, niin olisin asian vienyt ryhmille päätettäväksi – aivan kuten vein nyt perussuomalaistenkin ehdotuksen. Uskon, että SDP:n toiveille olisi löytynyt joviaalisti ymmärrystä ja hyväksyntää. Jos demareilla oli puolestaan tarvetta vaihtaa kunnanhallituksen varajäsenen miespaikka naispaikaksi, niin se ei olisi ollut mahdollista aiemmin, koska naisvarajäseniä oli kunnanhallituksessa jo kuusi. Mahdollisuus avautui vasta, kun perussuomalaiset halusivat vaihtaa oman naispaikkansa miespaikaksi. Jos SDP:llä oli erityinen halu ja tarve tuohon vaihtoon, niin siihen olisi kyllä ollut samassa yhteydessä mahdollisuus, jos päätöksentekoon olisi löytynyt ketteryyttä. Ymmärrän toki, että perussuomalaisten pyyntö tuli kovin myöhään, mutta omalta osaltani sen siis laitoin alle tunnissa eteenpäin ja vielä kaksi päivää ennen valtuustonkokousta asian nostin esille.

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti touhu ei mene enää yhtään mielenkiintoisemmaksi – ainakaan tällä tavalla.

Maankäytön kehityskuva päivitettävä

IMG_2770.jpg

Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin 15.5.2019 kolumnin kohta kymmenenvuotta sitten Nurmijärvelle laaditusta maankäytön kehityskuvasta.

Silloin päätaajamien kasvutavoitteita viritettiin tappiin. Otaksun, että ainakin osin ajatuksena oli osoittaa ja korvamerkitä kovaa kasvua tietyille alueille – ja saada selkänojaa kunnan panostuksille ja suunnitelmille näihin taajamiin.

Nyt liki 10 vuotta myöhemmin on todettavissa, että kasvutavoitteet eivät ole toteutuneet lainkaan halutulla ja tavoitetulla tavalla. Itse asiassa edes Tilastokeskuksen huomattavasti varovaisempia ja realistuisempia ennusteita ei ole saavutettu. Olisi aika tutkailla kriittisesti asetettuja tavoitteita ja linjauksia.

Alla kolumnini kokonaisuudessaan korjattuna ja täsmennettynä parilla selventävällä sanalla. Kunnna tavoite oli kasvun osalta liki kaksinkertainen Tilastokeskukseen ennsuteeseen nähden – ei koko kunnan väestöluvun osalta.

 

Maankäytön kehityskuva on päivitettävä

Nurmijärven kunnanvaltuusto määritti keväällä 2011 kunnan maankäytön suuret linjat ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteet vuoteen 2040 saakka. Tämä ”Nurmijärven maankäytön kehityskuva 2040” täyttää siis nyt kahdeksan vuotta. Olisi syytä ja korkea aika tarkastella ja päivittää tätä keskeistä maankäyttöön, asumiseen ja kehittämiseen liittyvää kunnan tahdonilmaisua, joka toimii lähtökohtana myös seudullisessa suunnittelussa.

Voimassa olevassa maankäytön kehityskuvassa linjataan, että kunnan kasvua ohjataan määrätietoisesti yhdyskuntarakennetta eheyttäen vahvistamaan taajamien vetovoimaisuutta ja joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kehityskuvassa on määritetty myös kunnan eri osa-alueiden väestö- ja työpaikkasuunnitteet. Vuonna 2011 kuntapäättäjät olivat varsin optimistia Nurmijärven väestönkasvun suhteen ja väkilukutavoitteeksi asetettiin peräti 60000 asukasta vuonna 2040. Suurin kasvutavoite merkittiin Klaukkalaan ja kahdelle muullekin päätaajamalle yli 60 %:n kasvutavoitteet. Haja-asutusalueen tavoite asetettiin huomattavasti alemmas 14 prosenttiin.

Tuo 60000 asukkaan tavoite oli kasvun osalta liki kaksi kertaa enemmän kuin Tilastokeskuksen ennuste Nurmijärvelle. Tilastokeskuksen arvio asukasluvusta vuonna 2040 oli vajaa 52000 asukasta. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana väestönkasvumme ei kuitenkaan ole ollut edes Tilastokeskuksen ennusteen mukaista. Kunnan omasta väestötavoitteesta emme ole saavuttaneet puoliakaan. Vuonna 2020 tulemme olemaan viisi vuotta eli liki 3000 asukasta omia tavoitteitamme jäljessä.

Maankäytön kehityskuva ohjaa osaltaan myös asemakaavoitusta ja eri alueiden talotyyppejä. Korkean kasvun alueille Klaukkalaan ja Kirkonkylään on määritetty tällä hetkellä tavoitteeksi, että uudesta asuntotuotannosta on 40% kerrostaloasuntoja ja yhtiömuotoista pientalotuotantoakin 35%,  omakotiasutusta vain 25%. 

Maankäytön kehityskuva on tärkeä pitkän tähtäimen maankäytön ja asumisen linjaus. Koska kahdeksan vuotta sitten tehdyt arviot ja tavoitteet ovat osoittautuneet ylioptimistisiksi, asiakirja tulisi kunnassa uudelleen tarkastella ja päivittää. Tällä hetkellä kunnassa päivitetään palveluverkkosuunnitelmaa ja selvitetään maaseutualueiden osayleiskaavojen laadinnan uudistamista sekä kyläyleiskaavojen laadintaa. Maankäytön kehityskuvan päivitys sopisi hyvin näiden jatkumoksi.  

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen (KOK)