Keski-Uudenmaan aluevaalimatematiikkaa

Vuosia sitten valmisteltiin ja siirrettiin maakuntavaaleja useaan otteeseen. Suhtauduin tuolloin aika skeptisesti vaalien kiinnostavuuteen ehdokkaiden kannalta. Vielä ennen näitä aluevaalejakin epäilin ehdokkaiden saannin olevan kovan työn takana. Olikin yllätys todeta, että Keski-Uudellamaalla ehdokkaiksi asetettiin peräti 535 henkilöä. Kokoomus ja Perussuomalaiset asettivat peräti täydet listat eli 86 ehdokasta. Keskusta ja SDP jäivät alle 80 ehdokkaan ja Vihreiden listalta löytyy vain 50 nimeä. Kristillisilllä (KD) on yllättävänkin pitkä lista eli 46 ehdokasta. Liike Nyt ei näissäkään vaaleissa saanut väkeä ehdolle erityisemmin, vaan määrä jäi 20:een.

Kun ehdokkaita on siis 535 ja aluevaltuustoon valitaan 69 jäsentä, niin läpimenoprosentti on kohtuullisen alhainen 12,9. Karkeasti laskettuna siis vain joka kahdeksas ehdokas tulee valituksi valtuustoon.

Läpimeno ei toki ole yhtä hankalaa kuin viime eduskuntavaaleissa, jolloin Uudenmaan vaalipiirissä läpimenoprosentti oli 7,3. Kuntavaaleihin verrattuna vaikeusastetta on kuitenkin huomattavasti enemmän. Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Tuusulassa viime vuoden kuntavaaleissa ehdokkaista meni valtuustoon noin 16%. Nurmijärvellä ja Mäntsälässä läpimenoprosentti oli tasolla 22 eli melkein joka neljäs ehdokas tuli valituksi. Pornaisissa kunnanvaltuutetuksi tuli valituksi melkein puolet ehdokkaista.

On hienoa, että ehdolle saatiin noinkin laaja ja edustava joukko keski-uusmaalaisia. Varjopuolena on se, että liki 500 osaavaa ja sitoutunutta henkilöitä jää ilman valtuustopaikkaa. Kirjoitin viikko sitten paikallislehtiin ja blogiini, että näen tarpeellisena perustaa uudelle hyvinvointialueelle lautakuntia ja tuoda päätöksenteko nykyistä Keusoten päätöksentekomallia aikaisemmin ja laajemmin luottamushenkilöiden käsittelyyn. Aluevaalien ehdokasasettelu osoittaa, että meillä on riittävästi asiasta kiinnostuneita henkilöitä täyttämään noita paikkoja. Olisi tietyllä tapaa resurssien ja osaamisen hukkaamista, jos 87% vaaleissa ehdolla olleista – jopa erittäin hyvin menestyneitäkin – jäisi täysin hyvinvointialueen päätöksenteon ulkopuolelle. Ainakaan se ei olisi paljon perään kuulutetun osallistamisen ja lähidemokratian mukaista.

Yksi aluevaalien mielenkiintoinen kysymys on, missä määriin äänestäjät suosivat oman kuntansa ehdokkaita. Eduskuntavaaleissa äänestäjät antavat merkittävissä määrin kannatusta oman kotikuntansa ulkopuolisille ehdokkaille. Itsekin sain vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Inkoota lukuunottamatta ääniä jokaisesta Uudenmaan kunnasta. Aluevaaleissa ehdokkaita on kuitenkin jokaisessa kunnassa huomattavasti enemmän. Keski-Uudenmaan isoissa kunnissa Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa on jokaisessa toista sataa ehdokasta omasta kunnasta. Ja kun tietää, että useimmat näistä ehdokkaista ovat olleet viime vuonna myös kuntavaaliehdokkaana, niin on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon äänissä tapahtuu siirtymää kuntarajojen yli – muidenkin kuin istuvien kansanedustajien kohdalla, joilla olettaisi olevan ainakin tunnettuuden osalta etua asiassa.

Sinänsä Keski-Uudellamaalla aluevaltuutetun kotikunnalla ei ole olettaakseni erityisen suurta merkitystä aluevaltuuston päätöksenteon kannalta. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue muodostuu viidestä liki samankokoisesta kunnasta ja yhdestä pienemmästä. On selvää, että mikään yksittäinen puolue tai yksittäisen kunnan aluevaltuutetut eivät pysty ajamaan puusilmäisesti oman nurkkakuntansa asioita ilman muiden tukea. Tämän vuoksi aluevaltuustossa menestyvät vain sellaiset esitykset ja aloitteet, joilla kehitetään koko hyvinvointialuetta. Hyvinvointialueen kannalta epäedullisia tai epätasapuolisia päätöksiä on vaikea saada läpi. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen koostumus ja asukasjakauma luo automaattisesti perustan, joka edellyttää hyvää yhteistyötä eri alueiden valtuutettujen kuin myös puolueiden välillä. Joillakin muilla hyvinvointialueilla yksittäisen keskuskaupungin rooli tulee olemaan täysin ylivertainen muuhun alueeseen verrattuna.

Palaan vielä tuohon ehdokasasetteluun. Itsekin harkitsin pitkään ehdolle asettumista. Edessä oli kuitenkin isohkot alueelliset vaalit, jotka kattavat Keski-Uudenmaan kuuden kunnan laajan alueen. Yhdet eduskuntavaalit kampanjoineena tiesin, kuinka paljon aikaa ja resursseja ehdokkuus vaatisi.

Valinta kesällä 2021 Keusoten valtuustoon ja päätös pidättäytyä kampanjoinnissa säästöbudjetissa johti kuitenkin ehdolle asettautumiseen. Päätin pidättäytyä flyerien painamisesta ja luukuttamisessa, käyttää tienvarsimainonnassa kolmatta kertaa samoja mainoksia vain uudella numerolla päivitettynä ja pitää muunkin mainonnankin kohtuullisena – siihen hieman kuitenkin satsasin, kun sain jonkin verran ulkopuolista tukea. Toki päätöstä tehdessä oli jo nähtävissä, että koronan johdosta näissä vaaleissa toritapahtumat ja perinteiset vaalitilaisuudet jäisivät vähemmälle, vaikka pääministeri jakoi kansalaisille vapaudenviestiä sekä suorastaan kehotti ja kannusti menemään, kokemaan ja tekemään. Kyllähän näistä ensimmäisistä aluevaaleista muodostui poikkeukselliset myös koronapandemian vuoksi.

217. Pitää olla tarkkana ykkösen ja seiskan suhteen. Näin viime yönä unen, jossa ne menivät itseltänikin sekaisin. Kävin siis äänestämässä heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, että saa nukkua rauhassa.

Lautakuntia hyvinvointialueelle

Kirjoitin keskisen Uudenmaan paikallislehtiin seuraavanlaisen vaalikynä-kirjoituksen. Ainakin Aamuposti ja Nurmijärven Uutiset ovat kirjoitukseen painomustetta ja palstatilaa uhranneet.

Kansalaiset valmistautuvat Helsinkiä lukuun ottamatta ensimmäisiin aluevaaleihinsa. Se, että pitää uudistusta huonona ja byrokratiaa lisäävänä ylimääräisenä hallinnon tasona, ei ole peruste olla vaikuttamatta asiaan aluevaaleissa äänestämällä. 

Keski-Uusimaa on moniin muihin hyvinvointialueisiin verrattuna hyvässä asemassa sikäli, että olemme ”harjoitelleet” sote-palvelujen järjestämistä ja tuottamista kuntayhtymässä jo muutaman vuoden. Toimintojen kehittämiseen ei siis tarvitse ryhtyä nolla-tilanteesta, vaan takana on jo tehtyä työtä, onnistumisia ja virheitäkin, joista on mahdollista ottaa oppia.

Kaikkea ei tule kuitenkaan kopioida nykyisestä Keusotesta eli Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymästä sellaisenaan uuteen hyvinvointialueeseen. Erityisesti uuden aluehallinnon päätöksentekoon ja osallistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Edellisen valtuustokauden aikana sain kuulla usealta sote-päättäjältä kommentteja, että rivivaltuutettujen oli hankalaa saada päätöksentekoon liittyvää tietoa ja aineistoa käsiteltävistä asioista. Moni koki normaaliin päätöksentekoon liittyvien tietojen hankkimisen työlääksi.

Olen toiminut itse uutena Keusote-valtuutettuna syksystä 2021 ja toimikautemme kestää vuoden 2022 loppuun. Kokemukseni ovat pitkälti edellä kuvatunlaiset. Verrattuna kunnalliseen päätöksentekoon Keusotessa päätösten valmistelu on selvästi kauempana luottamushenkilöistä – ja samalla kansalaisista. Yhtymähallitus on jonkin verran paremmin informoitu asioiden valmistelusta, mutta rivivaltuutetut ovat  huomattavasti heikommassa asemassa. Jo Keusoten valtuutetuille järjestettävät ns. kyselytunnit ovat kuin byrokratian oppikirjasta. Kysymykset tulee lähettää kirjallisesti kaksi viikkoa etukäteen – ilman tietoa, että mitä esimerkiksi seuraavan valtuuston asialista sisältää.

Tulevan aluevaltuuston yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin hyvinvointialueen hallintosäännöstä päättäminen. Toisin kuin nykyisessä sote-kuntayhtymässä, uuden hyvinvointialueen päätöksentekojärjestelmään tulee perustaa riittävästi lautakuntia, joissa luottamushenkilöt pääsevät vaikuttamaan asioiden valmisteluun hyvissä ajoin. Hallintosäännöllä tulee varmistaa, että luottamushenkilöillä – ja sitä kautta alueen asukkailla – on mahdollisuus saada tietoa ja mahdollisuus olla vaikuttamassa päätettäviin asioihin ajoissa.

Hyvinvointialueen palvelujen tulee olla lähellä kansalaisia – niin myös päätöksenteon. 

Arto Hägg

rakennusinsinööri, kunnanvaltuutettu

aluevaaliehdokas (KOK)

Nurmijärvi

Hyvää loppuvuotta 2021

ja samoin tein uutta vuotta 2022.

This image has an empty alt attribute; its file name is ns.jpeg

Perinteisen puolivuosikatsauksen aika on ensi viikolla. Siinä jälleen kerran tutkailen peräpeilin kautta mennyttä puolta vuotta – lähinnä kuntapolitiikan kannalta.

Kun vuoden vaihtumiseen on aikaa vajaa tunti, niin sihtailen nyt liki 30 vuoden taakse.

Tuolloin olin luonnollisesti 30 vuotta nuorempi ja vetreämpi. Asuin Nurmijärven Kirkonkylällä Lääkärintien kaksiossa kolmen hengen asuntovelkaisessa taloudessa (asuntolainojen korot taisivat olla tuolloin jo alle 15 prosentin) ja toimin myös taloyhtiömme sivutoimisena isännöitsijänä.

Vuoden vaihteessa 1992-93 tepsuttelin Nurmijärven Sanomien toimitukseen ja esittelin muutamia ns. pilapiirroksiani ja esitin tarjouksen josta ei voisi kieltäytyä – lupauduin rustaamaan jotain vastaavaa viikoittain tai vähintään kuukausittain jokaiseen Nurmijärven Sanomien numeroon kohtuullista korvausta vastaan.

Lehden päätoimittaja ei ollut yhtä vakuuttunut tarjoukseni erinomaisuudesta ja totesi, että lehti saa pyytämälläni kohtuullisella yhden sarjakuvastripin hinnalla vaikka kaksi sivua täyteen ulkomaisen syndikaatin välittämiä sarjakuvia ikäänkuin könttähinnalla. Ei syntynyt kontrahtia.

Jälkikäteen funtsittuna demo-strippini tai “pilapiirrokset” taisivat olla varsin vaatimattomia erityisesti tekniseltä toteutukseltaan. En ihmettele lehden päätoimittajan näkökantaa ehdotukseeni. Joka tapauksessa Nurmijärven Sanomien päätoimittaja täräytti yllä olevan 30 vuoden takaiseen vuodenvaihteeseen liittyvän strippini lehden 11.1.1993 numeroon. Taisi mennä ihan talkootöinä minun osalta.

Sittemmin Nurmijärven Sanomat taisi mennä konkurssiin aika pian 90-luvun alun lamavuosina. Yhteistä ruusuista tulevaisuutta ei siis ollut luvassa – näin jälkikäteen arvioituna. Olin toiminut Pahkiksen avustajana jo 80-luvulta ja strippejäni ja yksittäisiä piirroksiani julkaistiin edelleen Pahkasika-lehdessä. Muistaakseni myös joitain Nurmijärven Sanomiin ehdotetuista raakaversioista jalostamiani.

Pikanttina yksityiskohtana todettakoon, että Nurmijärven Sanomien päätoimittajana toimi tuolloin Markku Jalava, jonka kanssa meistä tuli kunnanvaltuustokamraatteja parikymmentä vuotta myöhemmin. Totesin yhteisten valtuustovuosien aikana, että Markku jatkoi myös luottamustehtävissä samaa asiallista, analyyttistä ja harkitsevaa linjaa, jota käytti sarjakuvataiteilijoita valitessaan.

Hauskaa 20 minuuttia ja vuotta 2021.

Missä viipyy yksityistiealoitteeni käsittely?

Jätin Nurmijärven kunnanvaltuuston käsittelyssä 27.1.2021 aloitteen, jonka otsikoin “MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA“. Aloitteen allekirjoitti 19 muutakin valtuutettua.

Aloitteeni liittyi maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaan ”kunnan oikeuteen yksityisen tien alueeseen”. Havahduin vuosi sitten toteamaan, että yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei oltu lainkaan käsitelty tuota maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”. Kiteytettynä tuo oikeus mahdollistaisi sen, että merkitsemällä esim. Sahamäentie tai Uotilan koulutie osayleiskaavassa tiealueeksi kunta saisi oikeuden korvauksetta panna kuntoon kyseinen tiealue ja luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.  

Usein ollaan korostettu, että asian valmistelijoiden olisi syytä olla yhteydessä aloittaen tekijään valmistelun alkuvaiheessa. Aloitteen jättämisestä on kulunut liki vuosi, eikä ainakaan minuun aloitteen laatijana ole kukaan viranhaltija ollut yhteydessä.

Aloitteen yhtenä tavoitteena oli nostaa asia esille ja valmisteluun, jotta kyseistä kunnan oikeuden käyttämistä ja sen järkevyyttä voitaiosiin arvioida tulevissa osayleiskaavahankkeissa. Samoin oli ajatuksena selvittää, minkälainen prosessi olisi täydentää lainvoimaisia osayleiskaavoja joillakin yksittäisillä tiealue-merkinnöillä.

Elinvoimalautakunta käsitteli 14.12.2021 Kirkonkylän osayleiskaavaa. Johtuiko sitten tammikuussa tekemästäni valtuustoaloittesta ja sen saamasta julkisuudesta, mutta joka tapauksessa syksyllä 2021 nähtävillä olleeseen osayleiskaavaehdotuksesta oli tehty muistutus, jossa käsiteltiin nimenomaan aloitteessani mainittua maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:ää ja Kirkkotien merkitsemistä osayleiskaavassa tiealueeksi.

Olen edelleen sitä mieltyä, että tuo havaintoni MRL 92§:stä oli jonkinlainen “löytö” ja olisi pitänyt ottaa nopeasti mukaan yksityisteistä ja osayleiskaavoista käytyyn keskusteluun ja päätöksentekoon. Jos aloitteeni olisi käsitelty kohtuullisessa ajassa, niin luottamushenkilöillä olisi ollut jo Kirkonkylän osayleiskaavaa käsitellessä syvempi ymmärrys ja mahdollisuus muodostaa linjaus asiaan. Kenellekään ei lie ollut yllätys se, että aloitteessani käsitelty asia oli ajankohtainen – jopa akuutti.

Tässä kyseisen aloitteen sisällön ja sitä koskevan blogikirjoitukseni tammikuulta 2021. Siitä käy ilmi tarkemmin, mistä aloitteessa on kysymys:

————————————————————————————————————

Lakitekstit ovat mitä mainiointa unilukemista. Luomi alkaa lupsahdella yleensä jo muutaman sivun jälkeen. Niinpä Matti Kasson ”Kiinteistökauppa ja omistaminen” oli yöpöydällä pitkään. Eräänä iltana pääsin sivulle 134 ja silmät eivät sulkeutuneet vaan rävähtivät auki. Luin pariin kertaan tekstin, jotta olin varma, että olin sen oikein ymmärtänyt.

”Yleiskaava-alueella kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon ja luovuttaa kaavan mukaiseksi yleiseksi liikenneväyläksi alueella oleva yksityistie tai maanomistajan tiealueeksi rakentamisen yhteydessä varaama alue (maankäyttö- ja rakennuslaki  92 §).”    

Oli hivuttauduttava vielä iltapuhteeksi vällyjen alta tarkistamaan, mitä MRL:n 92 § tarkalleen sisältää:

”92 §(562/2018). KUNNAN OIKEUS YKSITYISEN TIEN ALUEESEEN. Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3 §:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”

Yksityisteiden avustusjärjestelmän uudistusprosessin aikana tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut minkäänlaista mainintaa tai keskustelua. Päinvastoin oli todettu, että lunastaminen olisi kallis ja hankala – jopa mahdoton tehtävä.

Kun tiedossani oli, että esimerkiksi yksityistie Uotilan koulutie sijaitsee Perttulan osayleiskaavan alueella ja kyseisen tiekunnan järjestäytyminen oli takunnut, niin laitoin tammikuun puolivälin tienoilla kunnanvirastolle kysymyksen, mitä tarkoittaa ja miten tulkitaan lakitekstiin kirjattu “yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi”. Kysyin, onko esimerkiksi Perttulan osayleiskaavan Uotilan koulutie tällainen tapaus. Erityisesti minua askarrutti se, että Perttulan osayleiskaavan kaavakartassa Uotilan koulutie näkyy haaleasti pohjakartassa, mutta sitä ei ole kaavamerkinnöissä erityisesti osoitettu liikenneväyläksi. Selvensin vielä kysymyksen, olisiko esim. Uotilan koulutie luovutettavissa MRL 92 §:n mukaisesti yleiselle liikenteelle.

Sain vastauksen viranhaltijalta, että kaavassa ko. tie on osoitettu liikenneväyläksi, mutta olisi myös syytä saada tarkempi tulkinta siihen, mitä tarkoittaa pykälässä mainittu “jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi”.

Tämä vastaus riitti minulle. Varmistuakseni, että tämä täysin uusi näkökohta ja lakiin perustuva mahdollisuus saataisiin perusteellisesti selvitettyä ja mahdollisesti hyödynnettyä muutamien yksityisteiden kohdalla jätin kunnanvaltuuston kokouksessa 27.1.2021 seuraavan valtuustoaloitteen:

NURMIJÄRVEN KUNTA / VALTUUSTOALOITE

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA

Yksityistielain uudistamisen yhteydessä Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti 22.04.2020 muutoksista kunnan yksityisteiden avustusjärjestelmään ja sen myöntämisehtoihin.

Vaikka kunnanhallitus on todennut, että yksityistieavustusten loppuraportti avustusperiaatteiden oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden toteutumisesta tuodaan toimielimille arvioitavaksi ja tiedoksi kahden täyden avustuskauden päätyttyä, on uutta avustusjärjestelmää jo kritisoitu mm. läpiajoteiden osalta. Avustusjärjestelmään liittyen on tehty myös useita valtuustoaloitteita.

Hoitosopimusteiden osalta kunnanvaltuustossa (KV 22.4.2020 37§ ”Vastine 25.3.2020 jätettyyn yksityistieasiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen”) on todettu, että kunnalla ei ole lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimusjärjestelmän piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Edelleen on tuotu julki, että kiinteistöjen omistajien ja kunnan välillä tehtävät vapaaehtoiset kiinteistökaupat olisi teoreettinen vaihtoehto, jolla kunta voisi saada omistukseensa ko. tiealueet, mutta vapauttaakseen tiekunnan osakkaat yksityistielain mukaisista velvoitteista, tulisi kunnan ostaa itselleen kaikki kiinteistöt, joilla on rasiteoikeus tiehen.  

Yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei ole kuitenkaan käsitelty maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”.

MRL 92§:n mukaan: ”Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3§:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”  

Nurmijärvellä on osayleiskaavojen vaikutusalueella muutamia yksityisteitä, joissa voisi olla järkevää ja perusteltua soveltaa kyseistä MRL 92§:ää. Esimerkiksi Perttulan voimassa olevan oikeusvaikutteisen osayleiskaava-alueen Uotilan koulutie ja Sahamäentie sijaitsevat sekä maakuntakaavan että osayleiskaavan mukaisen kyläalueen keskustassa. Näillä molemmilla yksityisteillä on selkeä läpiajofunktio ja niiden varrelle on yleiskaavassa osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon PY-5 -alueita (koulu ja ammattioppilaitos). Kyseiset yksityistiet ovat kestopäällystettyjä.

Aloitteen tavoitteena ei ole merkittävissä määrin ottaa yleiseen käyttöön yksityisteitä, vaan mahdollistaa se tiettyjen erityisen perusteltujen yleiskaavojen alueella sijaitsevien yksityisteiden kohdalla. Samoin MRL 92§:n antama mahdollisuus on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavahankkeissa.

Ehdotan, että Nurmijärven kunta:

– Selvittää onko kunnassa mahdollista ja perusteltua käyttää MRL 92§:n mukaista menettelyä eli kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen. 

– Mikäli tämä on mahdollista, selvittää yhteistyössä esim. Uotilan koulutien ja Sahamäentien tiekuntien kanssa, olisiko kyseisten yksityisteiden luovuttaminen molempien osapuolien kannalta tavoiteltavaa.

Nurmijärvellä 27.1.2021

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)

Ryhmäpuhe 15.12.2021

Nurmijärven kunnanvaltuusto etäili 15.12. vuoden viimeisen kokouksensa.

Pidin kokoomus-ryhmän ryhmäpuheen asiakohtaan §161, jossa käsiteltiin kuntastrategian visiota, toimintaperiaatteita ja strategiatyön tavoitteiden asettamista.

Tähän tapaan:

Arvoisa puheenjohtaja, muut kuulijat

Kun esillä ei ole kymmenet tai sadat miljoonat eurot, niin käsiteltävä asia voi tuntua pieneltä. Asia on kuitenkin erinomaisen tärkeä.

Hyvä, harkittu ja toteutuskelpoinen strategia ohjaa ja vaikuttaa suuresti kunnan tulevaisuuteen.

Strategiassa on tärkeää nimenomaan toimeenpano ja toteuttaminen. Erinomaisellakaan strategiatekstillä ei ole arvoa, jos sitä ei saada muunnettua toimenpiteiksi.

Nyt esitetty visio ja toimintaperiaatteet antavat hyvät mahdollisuudet strategiatyön jatkolle. Tiivis ja valittuihin painopisteisiin fokusoiva strategia kyetään muuttamaan päätöksiksi ja teoiksi. Strategia tulee eläväksi.

Pitkään Nurmijärven päätöksentekoa seuranneet ja mukana olleet tietävät, että kuntastrategiaa on työstetty ja kehitetty vuosikymmeniä. Takana on satojen, jollei peräti tuhansien kuntalaisten osallistaminen ja osallistuminen.

Vaikka kritiikkiäkin satunnaisesti kuullaan, niin tulokset ovat olleet hyvät ja olemme vakaasti ja pysyvästi kehityskurssilla. Nurmijärvi on monella mittarilla valtakunnan kärkikastia. Viimeisimpänä näyttönä tästä on juuri julkaistu Taloustutkimuksen imagotutkimuksen tulos. Nurmijärvi oli koko Suomessa sijalla neljä ja Uudellamaalla ykkössijalla. Nämä ilmiöt eivät ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen ja harkitun työn tulosta.

Nurmijärvi-ilmiö on kasvanut ulos alkuperäisestä määritelmästään monimerkitykselliseksi käsitteeksi. Ilmiötä ja ilmiömäisyyttä on syytä hyödyntää jatkossakin kunnan visioinnissa ja viestinnässä – kohtuudella ja harkiten. Aika monelle kunnalle ilmiömme kelpaisi ja kyselytunnillahan kuulimme, että ideasta on jo jonkinlainen ”piraattiversiokin” jo havaittu kuntakentällä.

Strategia on myös tärkeä tekijä, kun kilpailemme hyvistä ja erinomaisista työntekijöistä työmarkkinoilla. Eri alojen asiantuntijat tutkivat tarkkaan, minkälainen kunta Nurmijärvi on ja minkälaisena se itse näkee tulevaisuutensa.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on täydellä sydämellä – sillä oikealla puolella olevalla  –  mukana kehittämässä Nurmijärven kuntastrategiaa entistäkin ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi yhteistyössä muiden ryhmien ja kunnan työntekijöiden kanssa.

Aluevaalistartti

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_ac41f949-740c-40a3-a58d-dd0c037fb463.jpg
Willanaukio Hyvinkää

Lauantai 11.12. oli kokoomuksen toimintalauantai. Eri puolilla Keski-Uuttamaatakin oli pystysssä sinivalkoisia telttoja.

Aloitin päivän kierroksen Rajamäeltä, jossa oli tarjolla kuumaa glögiä. Paikalla oli myös mäntsäläläinen kansanedustajamme Pihla Keto-Huovinen, jonka kanssa teimme eduskuntavaalityötä keväällä 2019. Nyt alkoi olla jo hieman vaalitunnelmaakin, vaikka lauantai-aamuna ei väkeä kovin runsaasti liikkeellä ollutkaan. Sain kuulla, että nurmijärveltäkin oli jälleen ainakin yksi kuntapoliitikko aluevaalikandidaatiksi ilmoittautunut. Viralliset tahot ilmoittanevat asiasta virallisesti.

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_db0cd381-08e3-48bb-8cf9-6fde1779d7ea.jpg
Malkamäen Jussin kanssa Lähteessä.

Rajamäeltä piipahdin Hyvinkäälle, jossa Willanaukiolla, jossa olikin huomattavasti enemmän vilskettä. Sopu-teltta pyritään pystyttämään rauhalliseen mestaan – vaaliteltta sinne, missä väki liikkuu luonnostaan. Pelkällä glögillä ja ilosanoman jakamisella väki ei nykyään liikahda minnekään. Hyvinkäällä paikalla oli myös muita Keusote-valtuutettuja.

Hyvinkäältä koukkaus takaisin etelän suuntaan. Klaukkalassa oli vaalivalokuvaus. Saapa nähdä minkälainen otos tuli, kun oli aamun reippaillut tihkusateessa. Sitä vaille, etteivät meikit valuneet.

Valokuvauksesta vielä Klaukkalan vaaliteltalle, jonne kerääntyikin mukavasti ehdokkaitamme ja hieman kuntalaisiakin. Pitkästä aikaa pääsi nokikkain porukoiden kanssa. Joitain en tainnut ainakaan vuoteen ollut tavannut.

Tästä se taas lähtee. Huomenna pitää kaivaa vanhat vaalimainokset varaston perältä ja katsoa menisikö niillä ekologiosesti vielä kolmannetkin vaalit putkeen. Alunperin ne on tehty vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja kierrätin niitä kertaalleen tämän vuoden kuntavaaleissa. Ehdokasnumerot arvotaan aatonaattona 23.12.2021. Ottaisin mielelläni kuntavaalinumeroni 95 – ei tarvitsisi numeroita rustailla uusiksi. Niin hyvä munkki tuskin käy.

Vaaleihin on aikaa rapiat kuukausi ja kun siihen väliin mahtuu Joulun pyhät, niin kampanjoinnista tulee varsin tiivis. Varsinaista kampanjabudjettia en ole juurikaan miettinyt, mutta tällä kertaa menen ilmeisesti varsin vaatimattomalla panostuksella. Vaalipiiri on sen verran laaja, eikä aluetta kata yksinään mikään paikallislehti. Jo kattava lehtimainonta edellyttäisi käytännössä eduskuntavaalien kaltaista satsausta. Mikäli löytyy haluja lahjoittaa joitain euroja vaalikassaan, niin tuki otetaan toki vastaan. Voi laitta asiassa viestiä joko web-sivujeni kautta tai suoraan sähköpostilla: arto.hagg@kolumbus.fi

Klaukkalassa tutustuin Jammuun.

Budjettivaltuusto 2021

Vuoden 2021 kohokohta kunnanvaltuutetuille koitti keskiviikkona 17.11. Oli valtuuston talousarviokokouksen aika.

Kokous alkoi ikävissä tunnelmissa. Pidimme hiljaisen hetken kesän kuntavaaleissa valtuustoon valitun Minnamari Siitosen muistolle.

Pitkähköä asialistaa ryhdyttiin purkamaan helpoimmasta päästä eli talousarvio- ja veroasiat siirrettiin listan hännille. Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2021 kuitattiin keskusteluitta. Edelliseen osavuosikatsaukseen verrattuna ylijäämän ennustetaan pienentyvän 0,8 milj.eurolla ja investointien toteutuvan 3,4 milj.euroa pienempänä. Lainanottotarpeen arvioidaan pienentyvän alkuperäisestä talousarviosta yli 12 milj.euroa.

Verotulot ovat kasvaneet odotettua enemmän ja maanmyyntituloja on saatu poikkeuksellisen paljon. Verotulojen osalta ei kannattane vielä tuulettaa. Usein kahden viimeisen kuukauden korjauserät ovat kääntäneet verotulot vallan toiseen asentoon. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä.

Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodon päättämisestä jouduttiin puolestaan äänestämään. Kirjoitin aiheesta jo 5.11. blogissani (ctrl+klikkaus):

Tuon kirjoituksen jälkeen pidettiin 8.11. kunnanhallituksen kokous, jossa käsiteltiin kirjoituksessa mainittua uutta esitystä. Oikeastaan mitään kunnon perustelua tavoitehinnan laskemiselle ei esitetty, joten kritisoin ankarasti tuota esitystä kunnanhallituksessa. Kävi ilmi, että myöskään kustannusarviota ei oltu laskettu uudelleen – ainakaan mitään laskelmaa ei esitetty. Kantani oli, että tavoitehinta tulisi palauttaa tavoitearvioesityksen ja tuoreen hankesuunnitelman mukaiseen tasoon 30 m€. Käsittelyn aikana esittelijä muutti esitystään, jonka kunnanhallitus hyväksyi yksimielisesti. Myös minun oli helppo hyväksyä uusi esitys – se kun oli juuri se, mitä olin itse julki tuonut.

Valtuustossa hieman avasin tuota päätöksentekoketjua. Erityisesti sen vuoksi, että esitystekstistä ei löytynyt mitään selitystä noille kunnanhallituskäsittelyn käänteille. Miksi ja millä perusteilla tavoitehinta oli asetettu alemmaksi kuin kustannusarvio ja hankesuunnitelman arvio? Miksi kustannusarvio oli eri tasolla kuin hankesuunnitelman laskelma? Miksi esittelijä muutti esitystään? Vastaukset löytyvät näistä kirjoituksista, mutta halusin varmistaa, että myös valtuutetut ja kuntalaiset ymmärtävät, mistä on kysymys.

Ehdin pitää puheeni ennen kuin Maiju Tapiolinna esitti perussuomalaisten valtuustoryhmän kantana, että asia palautetaan valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Esitin käsittelyn jatkamista, koska asiaa ja elinkaarimallia on esitelty luottamushenkilöille useaan kertaan erityisesti strategia- ja talousjohtaja Rajahalmeen toimesta. Itsekin olen ollut aiemmin varauksellinen elinkaarimallin suhteen, mutta pidän sitä kuitenkin käyttökelpoisena toteutusmallina. Julkisella sektorilla elinkaarimalli on yleistynyt nopeasti. Äänestystulos oli 22-29 eli valtuusto päätti palauttaa asian valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Minulle jäi hieman epäselväksi, että mitä nämä selvitykset ovat, mutta siihen saataneen aikanaan vastaus. Hankkeen luonnossuunnittelua voi tietysti viedä hieman pidemmälle ja laskea hieman tarkempi tavoitehinta, mutta itse tavoitehinta tulee olemaan laskelmassa aivan sama toteutusmallista riippumatta. Hankkeen riskivaraukseen toteutusmallilla on suurikin vaikutus – elinkaarimallin eduksi.

Kunnallispolitiikan omituisuuksiin kuuluu se, että meistä yhdestätoista kunnanhallituksessa yksimielisen päätöksen tehneistä vain minä ja Vihreiden Leni Pispala olivat asian käsittelyn jatkamisen kannalla. Muut olivat sitä mieltä, että he olivat tehneet kunnanhallituksessa päätöksen, jota ei voi käsitellä valtuustossa. Toki kaikki kunnanhallituksen jäsenet eivät olleet nyt valtuuston kokouksessa paikalla – ainakin Mustosen Kalle ei ollut päässyt valtuuston kokoukseen. Toinen ihmeellisyys oli se, että asian palautusta kannattivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta voimallisimmin Klaukkalan alueen valtuutetut. Erityisesti Kirkonkylän ja pohjoisen Nurmijärven valtuutetut olisivat halunneet jatkaa käsittelyä. Tuossa jaossa ei ole huomioitu Perussuomalaisten valtuutettuja, jotka olivat luonnollisesti kaikki oman esityksensä takana. Itseäni harmitti se, että hanke väistämättä viivästyy palautuksen vuoksi ja se ei ainakaan pohjoisen Nurmijärven oppilaiden kannalta ole hyvä asia. Toki uskon, että palautusta kannattaneet halusivat vilpittömästi kattavampia selvityksiä, eikä palautusta ja asian viivyttämistä käytetä esimerkiksi hyväksytyn hankesuunnitelman aukaisemiseen ja hankkeen sisällön ja laajuuden kyseenalaistamiseen. Sehän ei palautuksen tarkoitus voi olla. Tarpeet on tutkittu ja hankesuunnitelma hyväksytty – nyt päätetään toteutusmallista .

Lopuksi päästiin itse asiaan. Edellisen vuoden tapaan muutosesityksiä tehtiin vain muutamia. Ensin pidettiin kuitenkin yleiskeskustelu, jonka aloitti perinteiseen tapaan kunnanhallituksen puheenjohtaja. Itse puhe ei ollut ehkä niinkään perinteinen. Tapanahan on ollut, että kunnanhallituksen pj. avaa käsiteltävänä olevaa kunnanhallituksen talousarvioesitystä ja tuo kunnanhallituksen saatteen käsittelyyn. Tällä kertaa puheessa otettiin kantaa tehtyihin muutosesityksiinkin, jotka eivät siis kunnanhallituksen läpi olleet menneet. Tästä tuli hieman murinaa valtuustossa.

Pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron – aikalailla aiempia talouden tervehdyttämisteemoja painottaen. Katsoin, että uudellekin valtuustolle on ryhmämme linjaukset hyvä kerrata. Tässä ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:

———————

Arvoisa pj, kj…

Kunta on siitä erikoinen toimija, että sillä on verotusoikeus. Kunta rankataan suorastaan erinomaiseksi kumppaniksi verrattuna useimpiin yksityisiin toimijoihin. Harvalla toimijalla kun on vertauskuvallisesti ”lupa painaa rahaa”, mennä tarvittaessa suoraan kuntalaisten kukkarolle – tai kattaa menoja lainarahalla ilman vaikeita ja kalliitakin rahoitusratkaisuja.

Tämä poikkeuksellinen menojen kattamiseen ja rahoittamiseen liittyvä erityisominaisuus ja -oikeus on järkevästi käytettynä ylivoimainen etu kunnille.

Toisaalta rahoituksen ja lainanoton helppous sisältää riskin. Meilläkin päätöksentekijöitä on varoitettu velkaantumisesta jo vuosikymmeniä. Jossakin vaiheessa velkamäärä ja investointitahti yksinkertaisesti saavuttavat sellaisen lakipisteen, josta suunta on vain ja ainoastaan alaspäin. Kunnan verotuloista tulee vuoden päästä poistumaan merkittävä osa. Tulojen romahtamisesta huolimatta kontollemme jää edelleen muhkea lainakanta kokonaisuudessaan ja sen lainanhoitokulut tulevat oletettavasti kasvamaan tulevina vuosina. Olemme aika lähellä taitekohtaa, jonka jälkeen kyyti tulee oleman kylmää. Tiedämme sen varsin hyvin. Kun puhutaan kuntatalouden tasapainottamisesta, niin tässä salissa tuskin kuullaan enää 10 vuoden takaisia toteamuksia siitä, että Nurmijärvi on niin vauras kunta, että velkataakalla pelottelu on joutavaa höpinää, joka pilaa hyvät fiilikset. Talouden tervehdyttämisohjelma on viimeinkin otettu vakavasti, vaikka sen täytäntöönpano lähtikin hieman nykien liikkeelle. Jotta nykyisen uuden valtuuston alkutaival ei olisi liian ruusuinen, myös sille jätettiin vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä.   

Talousarvioon liittyvä käsittely ja päätöksenteko keskittyy usein euroihin. Väännetään ja äänestetään miljoonista, sadoista tai kymmenistä tuhansista – joskus jopa ihan muutamasta tuhannesta eurosta.

Talouteen keskittyminen ei tarkoita sitä, ettemmekö me kaikki valtuutetut tietäisi varsin hyvin mitä kaikkea hyvää, tarpeellista ja viihtyisää kuntamme ja kuntalaisten hyväksi voisi tehdä. Siinä suhteessa ideoista ja ymmärryksestä ei takuulla ole puutetta. Jokainen ryhmä ja yksilö tässä salissa haluaa varmasti huolehtia ja kantaa vastuuta lapsiperheiden, nuorten, keski-ikäisten ja ikäihmisten tarpeista ja varmistaa samalla, että kuntamme on kilpailukykyinen, houkutteleva – jopa ilmiömäinen. Näin myös kokoomus-ryhmä.

Me päättäjät tiedämme, että helpot ratkaisut eivät useinkaan ole niitä parhaita ratkaisuja. Päätöksentekoon kuuluu oleellisena osana vastuullisuus ja usein se tarkoittaa päätöksentekoa jonkin muun kuin sen helpoimman kaavan mukaan. Lainaraha on aivan hyväksyttävä ja tarpeellinen työkalu kasvavalle kunnalle, mutta kuten työkaluja yleensäkin, sitä tulee osata käyttää – harkiten, halliten ja turvallisesti. Kokoomus on aina korostanut, että kakku on ensin leivottava ennen kuin sitä voi jakaa. Se sisältää ajatuksen myös siitä, että kuntakaan ei voi elää yli varojensa ja siirtää ongelman ratkaisu lastemme ja lastenlastemme hoidettavaksi.

Tällä hetkellä olemme jo tilanteessa, jossa vaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Tällä valtuustolla on iso vastuu siitä, että kunnan talous saadaan viimeinkin käännettyä kestävälle pohjalle. Se ei ole helppoa. Se vaatii selkärankaa ja pidättäytymistä tiukasti ylimääräisistä menoista. Se vaatii kykyä varmistaa, että kuntalaiset saavat hyvät ja riittävät palvelut samalla kun verorasitus pidetään kohtuullisella ja kilpailukykyisellä tasolla. 

Ei ole helppo yhtälö, mutta sitä varten meidät 51 valtuutettua on tänne valittu – ratkaisemaan tuota ties kuinka monennen asteen yhtälöä. Tämän valtuuston osalta tuon yhtälön ratkaiseminen alkaa tänään – ei ensi vuonna tai sitä seuraavana. 

Tänä vuonna talousarviokäsittely oli erinomaisen nopeaa. Kunnanhallituksessa talousarvio käytiin läpi ja hyväksyttiin muutoksitta historiallisesti yhdessä ainoassa kokouksessa. Niukkuutta on helppo ja nopea jakaa. Toivomme, että tiukka linja jatkuu myös täällä valtuustosalissa.

Kokoomusryhmä kiittää kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä talousarvion valmistelusta yhteisen strategiamme mukaisesti. Hyvä pohjatyö ja valmistelu mahdollistavat tehokkaan päätöksenteon. Ryhmämme arvostaa vaikeissa olosuhteissa tehtyä työtä ja kiittää kaikkia osapuolia – myös muita valtuustoryhmiä – hyvästä yhteistyöstä.

———————-

Erityismaininta täytyy antaa nuorisovaltuuston puheenjohtaja Tino Uusi-Heikkilälle. Kunnanvaltustoon nousseen Otto Suhosen jälkeen olemme saaneet uuden selkeäsanaisen ja hienon nuorten edustajan. Välillä tuntuu, että nuorisovaltuuston edustajat puhuvat kypsemmin kuin me vanhemmat.

Keskustan valtuustoryhmän esitys sivistys- ja hyvinvointitoimialaan liityvistä ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä hyväksyttiin yksimielisesti.

SDP-ryhmän puheenjohtaja Rousu esitteli kaikkien valtuustoryhmien yhteisen esityksen työttömyyspalvelujen kehittämiseksi. Tämä esitys oli tosiaan ryhmyreiden palaverissa sovittu esitettäväksi yhteisesti. Siten se oli myös kirjallisena esitetty ja hieman siihen suuntaan Rousu sen salissakin esitti. Pöytäkirjaluonnoksessa esitys näyttäisi olevan kirjattu SDP-ryhmän muutosesityksenä.

SDP-ryhmä esitti myös kolme muuta aidosti omaa muutosesitystä sitoviin tavoitteisiin. Ne todettiin asiallisiksi ja hyväksyttiin yksimielisesti.

Kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo esittivät kolmelle seuraavalle vuodelle kullekin 25 k€ määrärahaa kunnan kiinteistöjen vartionnin lisäämiseksi. Hyväksyttiin.

Perussuomalaisista tuli useamman kohdan esitys sähköisiin kokouskäytäntöihin, tietokonetabletteihin ja sähköpostiosoitteisiin liittyen. Väliajalla pidettyjen ryhmäneuvottelujen jälkeen esitys muuttui koskemaan pelkästään kunnan sähköpostiosoitteita luottamushenkilöille. Kustannusarvio oli noin 7500 €/vuosi. Esitys kaatui salissa äänin 29-22. Enteileekö sitä, että jonakin vuonna esitys voisi mennä läpikin? Kaukana ei nyt oltu siitä.

Mira Lappalainen (PS) esitti yhden rehtorinviran palauttamista ja 65k€:n määrärahaa. Esitys kaatui 35-14-2vaiti.

PS:n valtuutettu, työmies Matti Putkonen esitti Teijo Syväkankaan kannattamana, että jäähalli ja lämmitettävä tekonurmikenttä annetaan alle 20-vuotiaille maksutta käyttöön, ja että tältä osin ns. kalliimpien liikuntapaikkojen toimitila-avustuksia voidaan supistaa samassa suhteessa, ja että päätös ei vaikuta seurojen toiminta-avustusten määrään. Asia ei ollut sinänsä uusi, vaan samasta aiheesta on aiemminkin kunnassa keskusteltu. Tällä kertaa esitys kaatui 42-7-2vaiti.

Jaana Diakite (KOK) teki määrärahaesityksen Klaukkalantien hoitoon 50k€ vuosille 2022 ja 2023. Esitys meni läpi äänin 7-44. Valtuutetut kautta laajan Nurmijärven olivat varsin yksimielisiä, että Klaukkalantie kaipaa parempaa hoitoa. Esitystä perusteltiin sillä, että hoidon tuleee vastata päätaajamalle asetettuja nykyajan vaatimuksia. Saapa nähdä tuleeko kahdesta muusta päätaajamasta jatkossa samanlaisia esityksiä. Sellaista jo nostettiin esille joissakin puheenvuoroissa.

Diakite jätti myös illan suurimman määrärahaesityksen eli Klaukkalantien faceliftiin (kasvojenkohotus) 350 k€ vuodelle 2022 ja 350 k€ vuodelle 2023. Esityksen taustamateriaalina oli laaja 72-sivuinen selvitys Klaukkalantien korjausvelasta ja ongelmakohdista. Jaana oli tehnyt melkoisen pohjatyön määrärahaesityksensä tueksi.

Tapana on, että kaikki esitykset käydään väliajalla läpi jokaisessa valtuustoryhmässä ja sen jälkeen kuulostellaan niiden kannatusta ryhmien neuvottelijoiden palaverissa. Kävi aika nopeasti ilmi, että 0,7 miljoonan euron esitys ei mene salissa läpi, joten Diakite toi sen uutena 100 k€:n esityksenä äänestykseen. Tämä 600 kiloeurolla nitistetty esitys meni läpi äänin 16-35. Vastustusta aiheutti erityisesti se, että noinkin suuren määrärahan esittäminen koettiin oikeammaksi tuoda normaalin valmistelun kautta eli viranhaltija- ja lautakuntakäsittelyn kautta. Tekninen lautakuntahan käsittelee kunnallistekniikan rakentamisohjelman, jolle valtuusto myöntää määrärahat. Nyt tuotiin liki miljoonan euron projekti suoraan valtuustoon. Osa valtuutetuista koki ilmeisesti, että valmistelijan ja luottamushenkilön roolitus meni esityksessä hieman sekaisin. Klaukkalantie saa kuitenkin nyt ainakin – jos ei kasvojen kohotusta, niin kulmien kohotuksen – kunhan Tekninen lautakunta määrärahan ko. tarkoitukseen jyvittää.

Verot säilytettiin aiemmalla tasolla, vaikka PS:n Putkonen teki esityksen, että veronmaksajien yhdenvertaisen kohtelun edellyttämällä tavalla haja-asutusalueen kiinteistöveroprosenteiksi asetetaan:

  • yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 0,93 %
  • vakituisten asuntojen kiinteistöveroprosentiksi 0,41 %
  • muiden asuinrakennusten veroprosentiksi 0,93

Totesin salissa, että järjestely, jossa asemakaava-alueella olisi eri kiinteistöveroprosentti kuin haja-asutusalueella kuulostaa kaikkea muuta kuin tasa-arvoiselta ja yhdenvertaiselta. Otaksuin, että tältä osin yhdenvertaisuus toteutunee kiinteistöjen verotusarvojen kautta. Tästä olenkin pyytänyt joskus selvitystä, vaan en ole vielä saanut. Asia on kieltämättä kiinnostava.

Valtuuston puheenjohtaja Toivonen ei jäänyt pohtimaan yhdenvertaisuutta, vaan totesi, että Putkosen tekemää esitystä ei voida ottaa käsiteltäväksi lainkaan, koska Verohallinnon kiinteistöverolain soveltamisohjeen mukaisesti ”eri osiin kuntaa, eri verovelvollisryhmille tai erilaisille tonteille ei voida vahvistaa muista poikkeavia prosentteja”.

Hieman sain kuittailua siitä, että kokoomuksessa tuntui olevan hieman erilaiset kakkureseptit ja kirstunvartijaryhmän statusta kyseenalaistettiin, kun lisämääräesitykset tulivat tänä vuonna meidän ryhmästä. Sinänsä aivan asiallisia kommentteja, mutta osoittanee myös sen, että kun asia kiinnitti huomiota, niin kyseessä todellakin oli hieman poikkeuksellinen talousarviokokous meidän osalta.

Lopputulemana valtuusto piti tiukkaa talouskuria. Kunnanhallituksen esitys meni melkeinpä sellaisenaan läpi. Lisämäärärahojen osuus koko budjetista oli marginaalinen.

Siinäpä kiihkeimmät budjettivaltuustosta, joka oli omalta kohdaltani kolmastoista.

Nousevat kustannukset – halvemmat hankkeet?

Rakennuskustannusten nousu on ollut viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen rajua. Tilastokeskuksen rakennuskustannusindeksin kehitystä kuvaavasta kaaviosta näkyy, että käyrä nousee jyrkässä kulmassa ja nopeaan.

Tiettyjen materiaalihintojen kasvu on ollut niin poikkeuksellista, että se näkyy suoraan rakennusliikkeiden tuloksessakin.

Kuinka pysyväksi kustannustason nousu jää, on vaikeaa arvioida, mutta aika varmasti se jättää jonkinlaisen jäljen. Tarjoushinnat kohoavat ja osa noususta jäänee pysyväksi.

Tällaisella nopealla ja poikkeuksellisen kiihkeällä rakennuskustannusten nousulla luulisi olevan vaikutuksia myös Nurmijärven kunnan tuleviin rakennusinvestointeihin. On varmaa, että nyt nähtyä liki kymmenen prosentin vuotuista kustannusnousua ei ole huomioitu kokonaisuudessa missään tavoitehinta- tai kustannuslaskelmassa.

Maanantain 8.11. kunnanhallituksen listalla on asiakohtana “§277 Periaatepäätöksen tekeminen Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodosta”. Asia oli jo edellisen kunnanhallituksen kokouksen listalla, mutta esittelijä veti asiakohdan pois esityslistalta. Tuolloin 25.10. esitystekstissä Rajamäen kampushankkeen kokonaiskustannukseksi oli muistaakseni arvioitu 30 milj. euroa ja sitä esitettiin myös hankkeen kokonaistavoitehinnaksi. Myös tuoreessa talousarvioesityksessä Rajamäen kampuksen hankekustannuksena on esitetty 30 milj.euroa tai jopa 30,8 milj.euroa.

Maanantain 8.11. kunnanhallituksessa esityksenä on kuitenkin Rajamäen kampuksen kokonaiskustannukseksi arvioitu 26-29 m€, jota esitetään myös hankkeen tavoitehinnaksi. Kahdessa viikossa arvio on siis tipahtanut 1-4 milj.euroa. Tämä ilman minkäänlaista selitystä, jota toki jo pyysin kunnanvirastolta. On mielenkiintoista kuulla, mikä on peruste painaa kustannusarviota merkittävästi alaspäin ilman, että hankesuunnitelmaan on tehty minkäänlaista muutosta – erityisesti kun samaan aikaan rakennuskustannukset ovat historiallisen kovassa nousussa.

Mikä saa uskomaan tai ehkä paremminkin toivomaan, että hankesuunnitelman mukainen rakennuskompleksi voitaisiin toteuttaa jopa 15% halvemmalla kuin aiemmissa laskelmissa ja talousarvioehdotuksessakin on esitetty.

Erityisesti rajamäkeläisiä kiinnostanee se, että aiempi esitys 30 milj.€ perustui samaan laskelmaan, jota käytettiin lukioratkaisun kustannusvertailussa. Jos nyt todetaan, että kampus ilman lukiota onkin jopa 4 miljoonaa euroa edullisempi kuin lukiovertailua tehtäessä, niin herännee oikeutetusti kysymys, että mikä olisi ollut oikea Rajamäen lukion investointikustannus ja hajautetun lukion vertailuhinta. Se arvio kun oli peräisin juuri samasta laskelmasta, josta nyt on tempaistu miljoonatolkulla kustannuksia pois.

Kiertokapulan hallituksesta

Hämeen Sanomat uutisoi 20.10.2021 otsikolla ” Kiertokapulan hallituksen valinnasta raju riita – SDP syyttää rankasti kokoomusta, virkamiehiä ja jopa yhtiötä, kokoomus osoittaa sormella Hämeenlinnaa”. En valitettavasti itse artikkelia päässyt lukemaan, mutta otsikosta näkee, mistä on kysymys. Tässä hieman näkemyksiäni asian kulusta, kun jotain satun asiasta tietämään.

Kiertokapula Oy:n omistajakunnat olivat kokoontuneet huhtikuun 2021 lopulla keskustelemaan kuntalain omistajaohjausedellytysten tiukentumisen ja Kiertokapulan näkymien vaikutuksesta yhtiön hallituksen jäsenten valintaan. Omistajakokouksessa oli tuolloin sovittu yksimielisesti, että Hämeenlinnan kaupunki valmistelee osakaskunnille esityksen Kiertokapulan nimitysvaliokunnan perustamisesta.

Sovitulla tavalla Hämeenlinnan kaupunginhallitus 24.5.2021

– hyväksyi ehdotuksen Kiertokapula Oy:n nimitysvaliokunnan perustamisesta esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

– hyväksyi ehdotuksen, että Kiertokapulan ensimmäisenä nimitysvaliokuntana toimii osakaskokous

– päätti ehdottaa, että Kiertokapulan muut omistajakunnat päättävät nimitysvaliokunnan perustamisesta liitteenä olevien periaatteiden mukaisesti.

Tämä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ehdotus ja periaatteet toimitettiin muille Kiertokapulan Oy:n osakaskunnille. Ehdotukseen sisältyi, että perustettavan nimitysvaliokunnan tehtävä oli valmistella yhtiökokoukselle esitys yhtiön hallituksen kokoonpanosta siten, että yhtiön tarvitsema riittävä asiantuntemus, jatkuvuus ja tasa-arvolain edellytykset hallituksen kokoonpanossa täyttyvät. Tämä oli loogista ja hyvin linjassa sen kanssa, että sekä kevään omistajakokous että Hämeenlinnan kaupunginhallitus olivat todenneet, että Kiertokapula ei ole yhteenkään omistajaansa nähden tytär- tai osakkuusyhtiöasemassa, joten yhtiön hallituksen rooli ja vastuut ovat muihin kuntayhtiöihin nähden korostuneet. Edelleen, että yhtiön aseman ja toiminnan luonteen vuoksi omistajien tulisi huolehtia siitä, että yhtiöllä on osaava ja toimintakykyinen hallitus, joka pystyy ohjaamaan ja tukemaan toimitusjohtajaa yhtiön toimintaympäristön muutoksessa. Oli linjattu myös, että yhtiön hallituksella tulee kokonaisuutena olla vahva osaaminen yhtiön toimialasta, taloudesta, investointien rahoituksesta ja liiketoiminnasta. Lisäksi hallituksella tulee olla kykyä strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Huomionarvoista ehdotuksessa oli se, että hallituksen jäsenten valintakriteereihin ei nimenomaisesti kirjattu mitään puoluepoliittisia mandaatteja tai viittauksia esim. kuntavaalituloksiin. Koko nimitysvaliokunnan perusajatuksena oli se, että hallitus koottaisiin nimenomaan edellä mainituilla muilla kuin poliittisilla perusteilla.

Postia Hämeenlinnasta saatuaan Nurmijärven kunnanhallitus päätti 21.6.2021 hyväksyä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen laatiman ehdotuksen Kiertokapula Oy:n nimitysvaliokunnan perustamisesta esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Kokouksessa kunnanhallitus nimesi minut kunnan edustajaksi sekä Kiertokapula Oy:n osakaskokoukseen että nimitysvaliokuntaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ehdotukseen sisältyi se, että kukin osakaskunta tekee nimitysvaliokunnalle ehdotuksen yhdestä mies- ja yhdestä naisjäsenestä, joista osakaskokous valitsee kunnittain yhden varsinaisen ja yhden varajäsenen. Ehdotuksesta tulee käydä ilmi perustelut, mihin yhtiön tarvitsemiin ominaisuuksiin tai osaamisalueisiin ehdotettu jäsen parhaiten vastaa. Tässäkin korostui ehdokkaiden ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen – ei puoluekanta. Tältä pohjalta Nurmijärvenkin ehdokkaat nimitettiin. Osakaskokous siis punnitsisi ja puntaroisi kuntien asettamat ehdokkaat ja yhtiökokous tekisi lopulliset valinnat.

Minua oli jo kesällä – ennen kuin olin tietoinen keväisistä nimitysvaliokuntakaavailuista tai asian käsittelystä osakaskuntien välillä tahi Hämeenlinnan kaupunginhallituksen roolista – askarruttanut, miten Kiertokapulan hallitus tullaan nimeämään. Edellisten kuntavaalien 2017 jälkeen asia oli neuvoteltu puolueiden piirien välillä ja sitä kautta oli saatu tieto, mille puolueelle hallituspaikka missäkin kunnassa kuuluu. Muistaakseni tuolloin asiaa hankaloitti se, että Kiertokapulan alueella osa kunnista kuuluu Hämeen piiriin, osa Uusimaahan. Kun asiasta kesällä kyselin, niin Nurmijärven demareilta tuli tieto, että kyseinen Nurmijärven hallituspaikka kuuluisi heille. Tätä hieman hämmästelin, mutta en luonnollisesti kyseenalaistanut, vaan jäin odottamaan virallista vahvistusta, että piiritasolla olisi näin sovittu puolueiden välillä. Sittemminhän tuo demarien tieto osoittautui täydelliseksi dis-informaatioksi ja osoitti kuinka kryptistä juuri Kiertokapulaan liittyvät nimeämiset ovat olleet.

Osallistuin sovitusti osakaskokoukseen, joka toimi myös nimitysvaliokuntana. Tällä foorumilla siis puntaroitiin osakaskuntien asettamia ehdokkaita. Kuuntelin jonkin aikaa ensimmäisen kokouksen puheenvuoroja ja kysäisin muiden kuntien edustajilta, että onko jollakin sellainen käsitys, että Kiertokapulan hallituspaikoista oltaisiin sovittu puolueiden kesken ns. piiritasolla vaiko ei. Hämmästyksekseni kysymykseeni tuli vastauksia sekä kyllä että ei. Asia oli mielestäni tuossa vaiheessa erikoisen sekavassa tilassa. Tuolta pohjalta ei luonnollisesti päästy tekemään vielä lopullista ehdotusta yhtiökokoukselle, joten päätettiin kokoontua uudemman kerran.

Niissä kokouksissa, joissa olin läsnä, yhdenkään ehdokkaan puoluetaustaa ei mainittu, eikä arvioinnissa puoluetausta ollut millään tavalla esillä. Ilmeisesti ainakin Hämeenlinnassa oli kuitenkin tarkkaan tutkailtu mille kohtaa puoluekartalla osakaskokouksessa esillä olleet nimet sijoittuivat, koska Hämeenlinnan kaupunginhallitus päätti syyskuussa, että Hämeenlinna kutsuu Kiertokapula Oy:n osakaskokouksen uudelleen koolle valmistelemaan hallituksen nimittämistä. Erikoisena lisäkaneettina kaupunginhallituksen päätöksessä äänestyksen jälkeen mainittiin, että ”osakaskokouksen tulee huolehtia hallituksen kokoonpanossa riittävän asiantuntemuksen, jatkuvuuden ja tasa-arvolain edellytysten lisäksi demokraattinen suhteellisuus ja vaalitulos, jos hallitukseen esitetään jäseniä poliittisin perustein.”

Erikoiseksi kirjauksen teki se, että osakaskokouksessa ei nimenomaan esitetty hallitusjäseniä poliittisin perustein eli oli toimittu täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen esityksen ja ohjeistuksen mukaisesti. Kun sain tiedon tuosta kaupunginhallituksen päätöksestä, totesin välittömästi, että Nurmijärven kunnanhallitus on tehnyt ehdokasvalintansa täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen keväisen esityksen mukaisesti ja tuo esitys on ollut myös kunnanhallituksen päätöksentekoaineistossa.

Tilanne näytti hieman omituiselta. Osakaskokous/nimitysvaliokunta oli toiminut täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen 24.5. kirjaamien periaatteiden mukaan, joihin ei nimenomaan kuulunut kuntavaalitulos. Nyt kaupunginhallitukselle näytti olevan ongelmana se, että ehdotus ei vastaa kuntavaalin tulosta.

Kiertokapula Oy:n yhtiökokous on nyt nimennyt yhtiön hallitukseen jäsenet. Nimitykset on ymmärtääkseni tehty siten, että yhtiön hallituksella on kokonaisuutena vahva osaaminen yhtiön toimialasta, taloudesta, investointien rahoituksesta ja liiketoiminnasta. Lisäksi hallituksella on kykyä strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Jos noiden tavoitteiden täyttämiseksi yhtiön 13 hengen hallitukseen on valikoitunut kahdeksan kokoomuslaista, niin onko se yhtiön ja sen omistajien kannalta ongelma? Joillekin näyttää olevan se, että nimityksissä on suunnitellulla tavalla korostettu osaamista ja kokemusta – jäsenkirjan sijasta.

Kutsuntakeikka

Tämän vuoden kutsuntatilaisuudet Nurmijärvellä pidettiin kuluneella viikolla kolmena päivänä. Kuhunkin tilaisuuteen oli kutsuttu yli 100 ikäluokan 2003 nuorta nurmijärveläistä ja kussakin tilaisuudessa oli yksi kunnanhallituksen edustaja tuomassa kunnan tervehdyksen tilaisuuteen. Olin siten keskiviikkoaamuna 13.10. Nurmijärven seurakuntakeskuksessa.

Samaisena aamuna kaivoin esille muistia ja muistoja virittääkseni sotilaspassini ja totesin oman kutsuntatilaisuuden olleen melkein päivälleen 40 vuotta aiemmin. Yritin herätellä edes joitain muistikuvia tapahtumasta, mutta hädin tuskin pääsin vainulle, missä tuo neljän vuosikymmenen takainen kutsuntatilaisuus oli pidetty.

Keskiviikkoisen tervehdyspuheen kestoksi oli määritetty pari minuuttia ja siinä ilmeisen hyvin myös pysyin. Totesin, että kun omasta palvelusajasta on noinkin monta vuosikymmentä vierähtänyt, niin neuvot eivät välttämättä ole enää kovin valideja. Sen totesin, että varusmiespalveluksesta kukaan ei selviä yksin. Varusmiesaika – jos mikä – edellyttää kykyä toimia ryhmänä, osana porukkaa. Kykyä ottaa vastuuta itsensä lisäksi myös muista.

Kirjoitin syksyllä pyynnöstä paikallislehteen lapsuusvuosistani. Palailin tuolloin muistoissani 60- ja 70-luvun Oulun Alppilaan ja Iskoon. Mietin silloin kuinka lähellä sotavuodet olivat lapsuusaikaani ja kuinka ne näkyivät ja kuuluivat jokapäiväisessä elämässä tuolloin parikymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen. Nykyperspektiivillä “20 vuotta sitten” tarkoittaa vuotta 2001 ja sehän oli ihan vastíkään. Sota-ajan läheisyyttä korosti 60-luvun asuinympäristömme, joka oli vanhaa saksalaisten kasarmialuetta – Oulun Pikku-Berliiniä. Lähimetsät olivat täynnä vanhojen kasarmien perustuksia, autokorjaamon rasvamonttuja, harjoitusalueen juoksuhautoja ja komeimpana Alppilan korkeimmalla kohtaa saksalaisten rakentama hieno tirolilaistyylinen upseerikerho. Alppijääkäreitä kun olivat nämä aseveljet. Olipa jäljellä muutamia vanhoja saksalaisten parakkejakin, joissa asui oululaista työväkeä. Hietasaaren Vaakunakylä oli tuolloin vielä täynnä noita sota-ajan pikkuparakkeja. Lapsuuskesinä alueella näkyi hienoja autoja saksalaisissa rekistereissä. Pikku-Berliinin entiset asukkaat kävivät kesälomalla katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja. 50-luvulla alueelle rakennettiin myös rintamamiestaloja ja meidänkin naapuri-isännät olivat käytännössä kaikki sotaveteraaneja ja sotainvalideja. Ympäristössä oli monia herätteitä muistuttamassa vain parin vuosikymmenen takaisesta poikkeusajasta.

Lyhyessä kutsuntatilaisuuden puheessani totesin, että mitä enemmän kuluu aikaa sotavuosista, sitä enemmän otamme rauhantilan itsestään selvyytenä – ikuisesti vakiintuneena olotilana. Näinhän ei ole. Meidän on tehtävä jatkuvasti työtä turvataksemme nykyinen rauhantila. Jos jotakin voi tulevaisuudelta toivoa niin sitä, että omien lasten ei tarvitse kokea samanlaisia aikoja kuin heidän isovanhempansa. Oma ikäluokkani ja hieman vanhemmat kun ovat vanhinta ikäluokkaa, joka on saanut elää koko elämänsä rauhan vallitessa.

Puheiden jälkeen joimme Puolustusvoimain edustajan ja kirkkoherran ynnä kahden poliisihenkilön kanssa sumpit. Oli oikein mukava rupattelutuokio. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tervehdin ylintä upseeria rouva majuriksi.