Nurmijärven yksityistiet

 

22082009076

 

Yksityistielaki muuttui 1.1.2019. Yksi keskeisimpiä muutoksia on, että uusi yksityistielaki estää kuntia avustamasta yksityistietä, mikäli yksityistiellä ei ole toimivaa tiekuntaa. Kunta ei yksinkertaisesti saa antaa avustusta, ellei yksityistien tiekunta ole järjestäytynyt ja toimittanut tietojaan yksityistierekisteriin.

Nurmijärvelläkin lakimuutos aiheuttaa monenlaisia toimia. Isoin ongelma lienee kunnan hoitovastuulla sopimusperusteisesti olleet yksityistiet, joita kunta on niin erinomaisesti pitänyt kunnossa, että tiekunnat ovat osin hiipuneet ja jopa unhoon jääneet. Moni yksityistien varrella asuva ei ole edes tietoinen siitä, että tie ei ole ns. kunnan tie.

Kunnassa on ryhdytty asian vaatimiin toimenpiteisiin ja pari laajaa koulutustilaisuuttakin on pidetty. Seuraava koulutus pidetään 26.11.2019, jolloin aiheena  ovat mm. tiekunnan avustuskelpoisuuden varmistaminen ja yksikkölaskelman perusteet.

Kunnan web-sivuilla on laaja tietopaketti yksityistieasioista: http://www.nurmijarvi.fi/kuntalaisen-palvelut/maankaytto-ja-liikenne/kadut-ja-tiet/yksityistiet/

Keskustan entinen kunnanvaltuutettu Hannele Ruoti on kuvannut Nurmijärven tieasioita ja niiden hoitoa ansiokkaassa historiikissaan “Keskellä Nurmijärveä, Maalaisliitto-keskusta 1906-2006”. Kirjasta löytyy mielenkiintoista tarinaa mm. Jalmar Nyströmistä, joka aloitti tielautakunnan puheenjohtajana vuonna 1945 ja jatkoi tehtävässä vuosikymmenet. Kunnan tiemestarinakin hän toimi vuodet 1956-1968, vaikka tällaista virkaa ei kuntaan oltu edes perustettu. Hänen todetaankin ryhtyneen tavallaan oma-aloitteisesti tiemestariksi. Joka tapauksessa hänen kaudellaan kuntaan perustettiin 158 tiekuntaa. Tuolloin saatiin myös kunnan kannalta edullisesti 22 tietä paikallisteiksi eli valtion hoitoon. Temppu, joka olisi tänä päivänä sula mahdottomuus. Nykyisinhän valtiovalta yrittää nakittaa valtion kunnossapitovastuulla olevia teitä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kunnan vastuulle eli kaduiksi. Historiikissa todetaan, että vielä 1970-luvulla “keskustalaiset ajoivat yksityisteiden ottamista kunnan hoitoon”. Nyt noita kunnan hoitovastuulla olevia yksityisteitä on 160 km.

Yksityistieasiaan liittyy Nurmijärvellä sellainenkin erikoisuus, että vanhin avoinna oleva valtuustoaloite on kokoomuksen Lassi Köpän 26.8.2009 tekemä aloite, jossa hän ja 8 muuta allekirjoittajaa esittävät selvitettäväksi yksityisteiden toimivat tiekunnat ja nykyistä oikeudenmukaisemman avustusjärjestelmän kehittämistä tiekunnille.

Odotamme luottamushenkilökäsittelyyn – lautakuntaan, kunnanhallitukseen ja viimein valtuuston päätettäväksi – viranhaltijoilta esitystä uusiksi yksityistieavustusten perusteiksi ja kriteereiksi. Kun kunnanvaltuusto aikanaan – ilmeisesti kuitenkin vasta ensi vuoden puolella – tekee asiassa päätöksen, saadaan myös tuo yli 10 vuotta käsiteltävänä ollut Lassin aloite siis käsiteltyä. Voisi kai sanoa, että viimeinkin.

Some-päivitysten mukaan yksityistieasioihin liittyen on tulossa toinenkin valtuustoaloite ensi keskiviikon kokouksessa. En tiedä tarkalleen aloitteen sisältöä, mutta hieman sellaisen tekeminen juuri tässä tilanteessa oudoksuttaa, kun kaikilla luottamushenkilöillä on tiedossa, että kunnassa tosiaankin valmistellaan parhaillaan edellä mainitsemiani uusia avutusperiaatteita ja -kriteerejä ja viranhaltijoita työllistää tiekuntien koulutukseen ja opastamiseen liittyvät asiat. Jos aloitteessa on tarkoitus puuttua tai ehdottaa jotain noihin avustusperiaatteisiin tai -kriteereihin liittyvää, niin niihin on avautumassa luottamushenkilöille ja valtuustoryhmille aivan lähiaikoina suora vaikuttamismahdollisuus. Ei siihen tarvita tässä tilanteessa erityistä byrokraattista valtuustoaloitetta – etenkään, kun edelliseenkin ollaan saamassa viimein vastaus yli 10 vuoden venttaamisen jälkeen.

Yksi some-keskusteluissa esille noussut ajatus ja idea on yksityisteiden kaavoittaminen kunnan kaduiksi. Yksityisteitä ei todellakaan ole mielekästä ja tarkoituksenmukaista ryhtyä asemakaavoituksen avulla muokkaamaan. Siihen se on aivan liian raju ja käyttökelvoton työkalu. Asemakaavoitusta ei ole myöskään lainsäätäjä tarkoittanut haja-asutusalueen tienpidon hoitovastuiden järjestämisen työkaluksi. Yksityisteiden osalta asemakaavoituksen käyttäminen olisi mahdollista ehkä taajamien eli jo asemakaavoitettujen alueiden reuna-alueilla, jolloin asemakaava-aluetta laajennettaisiin. Tuolloinkin asemakaavoitus tulisi varmasti koskemaan – ei pelkästään tie/katualuetta – , vaan myös sen varrelle olevia kiinteistöjä. Tämä puolestaan johtaisi siihen, että kunnalle tulisi velvoite rakentaa uudelle asemakaava-alueelle kunnallistekniikka ja olemassa oleville kiinteistöille velvoite liittyä kunnan vesijohto- ja viemäriverkostoon. Pelkkiä katukaavoja tulee Nurmijärveltä mieleen äkkiseltään vain yksi eli ensi keskiviikon kunnanvaltuustossa käsiteltävänä oleva Klaukkalatien asemakaava, jossa valtion maantie muutetaan ohikulkutiesopimuksen mukaan kunnan kaduksi. Kun vilkaisee asemakaavan dokumenttimateriaalia, niin ymmärtää, miksi yksityisteiden osalta ei kannata haaveilla niiden kaavoittamisesta.

Tämän blogikirjoituksen alkuun olin jo laittamassa otteen Nurmijärven kunnan karttapalvelusta löytyvässä kartasta, johon saa näkyviin yksityistiet punaisella ja kunnan maanomistuksen sinisellä. Tekijänoikeudellisista syistä jätän kuvan liittämättä. Se on kuitenkin koostettavissa kunnan karttapalvelussa web-sivuilla. Kartasta on havaittavissa, että kunnalla on melko monen yksityistien varressa omaa maanomistusta. Kunta on siis noiden yksityisteiden tiekuntien osakas. Kunta on kehottanut ja kannustanut järjestäytymättömiä tiekuntia pitämään aloituskokouksia ja aloittamaan tiekuntien henkiin herättäminen. Tähän riittää se, että yksikin aktiivinen tiekunnan osakas ryhtyy toimeen. Minusta olisi esimerkillistä ja jopa luonnollista, että kunta ottaa aloitteen asiassa niiden yksityisteiden osalta, joissa se on itse osakkaana. Minulla on vahva epäilys, että kuntakin on osakkaana joissakin nukkuvissa tiekunnissa.   

Ylpeästi lande #nurmijärvi

 

IMG_3939.jpg

Ylpeästi lande #nurmijärvi ja käpykirahvi.

Nurmijärven kunnan talousarvioesitys 2020 on kunnanhallituksessa käsitelty ja toimitetaan kunnanvaltuutetuille tutustumista ja syventymistä varten. Kunnanvaltuusto kokoontuu päättämään ensi vuoden talousarviosta ja vuoden 2020 kunnallisista veroista marraskuun 13. päivänä.

Käyttötalouden ja investointien osalta vuoden 2020 talousarvio on tiukka, joskin investointien osalta ensi vuoden menoja rasittaa edelleen parina edellisenä vuonna tehdyt investointipäätökset ja ensi vuodelle jatkuvat rakennushankkeet. Merkittävimpinä talonrakennuskohteina tänä vuonna aloitetut Maaniitun koulun peruskorjaus ja Metsolan päiväkodin uudisrakennus. Jälkimmäinen on toivottavasti viimeinen wau-arkkitehtuuria edustava peruspalveluverkon uudisrakennus. Koulu- ja päiväkotihankkeissa tulee keskittyä toimiviin, taloudellisiin ja turvallisiin ratkaisuihin – ei neliöhintoja rankasti nostaviin uniikkeihin arkkitehtonisiin virityksiin. Tätä olen viime aikoina useilla kunnallisen päätöksenteon foorumeillamme toistanut. Erikoisia arkkitehtonisia virityksiä ei pitäisi perushankkeissamme edes päätyä luottamushenkilöiden hyväksyttäväksi. Rakennusalaan perehtymätön päätöksentekijä ei kykene arvioimaan esitetyn ratkaisun kustannusvaikutuksia tai elinkaaren ylläpitokustannuksia ja riskejä. Lautakunnassa on muutenkin kynnys korkealla palauttaa luonnosvaiheessakaan olevia suunnitelmia uudelleen valmisteltavaksi, jos hankkeella on erinomainen kiire esim. muiden tilojen sisäilmaongelmien vuoksi.

Kunnan investointien kannalta isoimmat ja pitkäkestoisimmat linjaukset tehdään vasta keväällä 2020, kun kunnanvaltuusto päättää palveluverkosta. Tähän liittyen kunta on teettänyt konsultilla (FCG) palveluverkkoselvityksen, joka sisältää konsultin näkemyksen Nurmijärven palveluverkkoon liittyvistä haasteista ja esityksen niihin liittyen. Kunnan web-sivuilla on laaja tietopaketti palveluverkkoselvityksestä ja myös kuntalaiskyselyaiheesta. Laajan palautteen saamiseksi mahdollisimman monen nurmijärveläisen olisi syytä perehtyä asiaan ja käydä vastaamassa kyselyyn. Avoimissa kyselyissä kun on se vino ominaisuus, että jokin erityisryhmä saa helposti manipuloitua oman näkemyksensä painoarvoa aktiivisella vastaamisella. Mitä suurempi on vastausprosentti, sitä paremmin koko kunnan näkemys tulee esille. Aineisto ja kysely löytyy täältä:

www.nurmijarvi.fi/teemasivut/palveluverkko/

Palveluverkkoselvitys ja konsultin ehdotus on innoittanut jo nyt keskusteluun erityisesti somessa. Kaikki eivät ole ymmärtäneet, että esimerkiksi esitetyt koulujen lakkauttamiset eivät ole kunnan viranhaltijoiden saati kunnanjohtajan esityksiä, vaan ulkopuolisen riippumattoman asiantuntijan tekemiä linjauksia. Niitä nyt ryhdytään tutkailemaan sekä luottamushenkilöiden että laajemminkin kuntalaisten taholla – ja aikanaan kunnanvaltuusto tulee asiassa tekemään päätöksensä. Toki  jo nyt on näkyvissä aiempien kyläkoulupäätöksien yhteydessä koettu vuosikymmeniä kestäneiden ulostulojen ja argumentointien jatkumo. Toisinaan mielipide ei muutu osoittipa selvitykset ja laskelmat mitä tahansa. Silloin ryhdytään keskustelemaan arvoista, arvovalinnoista ja periaatteista – päätöksentekoperusteita toki nekin.

Johtavilla viranhaltijoilla ja sivistystoimen henkilöstöllä riittää kiirettä viikonloppuna tämän aamuisen Lepsämän koulun tulipalon johdosta. Tulipalo tuonee myös oman lisänsä tuohon palveluverkkokäsittelyyn.

Kunnanhallituksen talousarvio- ja veroesityksestä vielä hiukan. Kunnanjohtajan pohjaesityksenä oli kunnallisveron nostaminen 20,00 prosenttiin. Aiemmin luottamushenkilöt olivat linjanneet kunnallisveron tasoksi 19,75 %, mutta aivan viime viikkoina esiintulleet ja realisoituneet koulujen sisäilmaongelmat näyttävän johtavan merkittäviin lisäinvestointeihin ja paine verotulojen nostoon osoittautui kovaksi. Tämä johti esitykseen veronkorotuksesta puolella prosentilla nykyisestä.

Tein kunnanhallituksessa vastaesityksen kunnallisveron korottamisesta vain 0,25 %:lla, jolloin se jäisi kuitenkin alle maagisen 20,00 %:n rajan. Sen yli ei ole tällä hetkellä menneet yksikään isoista naapurikunnistamme ja -kaupungeista, joiden kanssa kilpailemme uusista asukkaista ja yrityksistä. Yli 20 prosentin verokannalla olisimme olleet samassa korissa Vihdin ja Mäntsälän kanssa.

Kun tulopuolella oli kuitenkin selvästi aukkoa päädyin esittämään 0,25 %:n tuloveron nostoa vastaavaa korotusta kiinteistöveroihin. Tein esityksen pitkin hampain, mutta se oli mielestäni parempi ratkaisu kuin korotuksen kohdistaminen kokonaan tuloveroon. Kiinteistöveron korotuksenkin jälkeen olemme edelleen alhaisen kiinteistöveron kunta, vaikka emme enää lain sallimalla alarajalla olekaan. Ajatuksenani oli myös se, että mikäli valtiovalta jälleen kerran korottaa alarajoja, niin Nurmijärvelle ei synny pakkoa kajota kiinteistöveroihin. Mikäli olisimme kohdistaneet koko korotuksen tuloveroon, niin valtiovallan uudet linjaukset merkitsisivät jo korotetun tuloveron päälle kiinteistöveronkin korottamista. Nyt meillä on jonkinlainen pelivara asiassa.

Nurmijärven kunta – Suomen suurin maalaiskunta – julkaisi viikolla myös “Ylpeästi lande” -kampanjan. Hienosti toteutetut videot ja uniikki Nurmijärvi-simulaattori ovat nähtävissä kunnan sivuilla

 http://ylpeastilande.fi/

Nurmijärvihän on ollut pitkään kärjessä omakotitonttien luovutuksessa Kehä III:n ulkopuolisella Uudellamaalla. Tämä jatkuva hyvä kysyntä ja kasvu on toisaalta johtanut siihen, että asemakaava-alueet ovat täyttyneet nopeasti ja ajoittain joissakin taajamissa syntyy jopa tonttipulaa, vaikka tuotamme asemakaavoja jopa enemmän kuin naapurikuntamme. Tonttitarjontaa on kuitenkin luvassa yhä enemmän ja laajemmin koko kunnan alueelle – niin taajamiin kuin myös rakennuspaikkoja haja-asutusaluelle. 

 

 

Vuoden 2011 velkavaltuusto

Nurmijärven kunnanhallitus aloittaa tiistaina 8.10.2019 vuoden 2020 talousarvion käsittelyn. Kunnanjohtajan esitys on tiukka, mutta tarpeellinen – kuntatalouteemme on tehtävä korjausliike, jota ei voi lykätä tulevaisuuteen. Edessä on tiukkaa taloudenpitoa ja hillittömien investointien sijaan hillittyjä investointeja.

Yllätyksenähän tämä ei tule varmasti kenellekään. Tilanne on ollut pitkään tiedossa ja siihen on päädytty tietoisesti – ei yllättäen tai pyytämättä. Moni on ajoittanut velkaantumiskierteen alkamisen marraskuuhun 2011, jolloin kunnanvaltuusto piti talousarviokokouksen ja päätti mittavista investoinneista. Tuo vuoden 2011 kokoushan poiki investointeja myös tuleville vuosille, kun listaa jatkettiin sopuisasti mittavilla panostuksilla mm. Monikkoon ja Arkadian liikuntahalliin. Nuo vuonna 2011 tehdyt päätökset olivat niin oleellisesti kuntastrategian ja kestävän taloudenpidon vastaisia, että jätimme Lassi Köpän (KOK) kanssa poikkeuksellisen eriävän mielipiteen talousarviopäätökseen.

Tuolloin olisi ollut mahdollisuus tehdä talouden kannalta järkeviä linjauksia ja päätöksiä vapaaehtoisesti. Toivottavasti kykenemme tekemään niitä nyt 8 vuotta jälkeenpäin pakon edessä.

Nyt suojalasit päähän ja tikulla silmään, sillä vanhoja muistellaan. Tässä blogikirjoitukseni ja puheeni marraskuulta 2011 heti tuon kokouksen jälkeen. 

 

Velkavaltuusto 16.11.2011

mani

Nurmijärven kunnanvaltuusto vahvisti tänään talousarvion ja taloussuunnitelman vuosille 2012-14.

Kaikki mittavat investointihankkeet menivät läpi. Tässä muutamia äänestystuloksia.

– Rajamäen uimahallin suurempi laajennus – hanke paisui yli 10 miljoonan euron suuruiseksi. Vastustin isompaa laajennusta. Jo päätetty saneeraus ja laajuus olisi riittänyt.

– Kannatin Kirkonkylän liikuntapuiston investoinnin siirtämistä parilla vuodella eteenpäin. Kohde ei ole edes valtionapulistalla. Investoinnin lykkääminen olisi tasapainottanut taloutta ja rakentamisajankohta olisi siirtynyt myös teknisesti järkevämpään ajankohtaan.

– Demarien HSL:äänliittymisehdotus ei mennyt läpi. Vastustin.

– Klaukkalan harjoitusjäähalli päätettiin rakentaa kunnanhallituksen esityksen mukaisesti. Vuoden lykkääämisellä olisi vain kasvatettu investointimenoja.

– Klaukkalan uimahallia varten varattiin 100 kiloeuron sijasta suunnittelurahaa 300 kiloeuroa vuodelle. Vastustin lisäystä, joka on täysin turha. Hanke aloitetaan hankesuunnittelulla, joka tehdään pienemmälläkin summalla. Isompi rahamäärä ei edistä hanketta 1. vuotena millään tavalla.

Eli varsinainen vaalibudjetti tuli – kaikki meni läpi ja velkaa otetaan 40 milliä lisää (1000 €/asukas).

Verot pysyivät ennallaan lukuunottamatta rakentamattoman kiinteistön veroprosenttia, joka nostettiin 3,0 %:iin. En kannattanut korotusta: laskusuhdanteeseen mentäessä investointimahdollisuudet eivät ole parhaat mahdolliset ja lisärasite ei olisi ollut mielestäni paikallaan.

Tämän puheen pidin budjettikäsittelyn yleiskeskustelussa heti ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Lassi Köpän kanssa jätimme talousarvioon eriävän mielipiteen, koska se ei ole strategian mukainen. Mielipiteeseen yhtyi kymmenkunta muuta valtuutettua.

 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat

Vuonna 2009 hyväksytyssä kuntastrategiassa on määritetty yhdeksi strategiseksi valinnaksi ”Tasapainoinen kuntakonsernin talous terveellä pohjalla”. Kuntastrategiaan on kirjattu ns. kriittisiä menetystekijöitä, jotka ovat välttämättömiä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.

Yksi keskeisimmistä asetetuista raameista on verorasituksen ja velkaantumisen kohtuullisena säilyttäminen. Erikseen on kirjattu, että kunnan toimintakulut rajataan suhteessa verorahoitukseen siten, että verorahoituksella katetaan vieraan pääoman korkokulut ja investoinneista vähintään puolet.

Kun on myös kirjattu, että veroprosenttien tulee Nurmijärvellä olla seudun keskitasoa, täytyy todeta, että kunnanvaltuustolle tänään esitettävä talousarvio ja taloussuunnitelma eivät ole hyväksytyn strategian ja asetettujen tavoitteiden mukaisia.

Talousarvioesityksen jokainen vuosi 2012-14 ylittää noin 5-6 milj. eurolla suunnitellut maksimi-investoinnit ja strategian mukaisen enimmäisvelkaantumisen. Tavoitteena strategiaan on kirjattu myös se, että investoinnit pyritään kattamaan joinain vuosina täysin verorahoituksella ilman lisävelanottoa. Nämä tavoitteet talousarvioesitys ylittää noin 17-20 milj. eurolla vuosittain!

Esitetyillä investoinneilla velkamäärä asukasta kohti kasvaa kolmessa vuodessa yli 50% nykyisestä tasosta eli yli 3200 euroon per asukas vuoteen 2014 mennessä. Investointien kasvattaminen nykyisestä 21 milj.euron tasosta vuonna 2014 suunniteltuun tasoon 34 milj.euroa ei ole vastuullista toimintaa. Jo ensi vuodeksi ehdotettu yli 27 milj.euroa on kestämätön kuntatalouden kannalta.

Investointilistalla on useita hienoja hankkeita. Listalla etenevät erityisesti sellaiset hankkeet, joilla on voimakkaat ja äänekkäät puuhamiehet – ei välttämättä sellaiset, jotka ovat kuntatalouden tai kestävän kehityksen kannalta järkevimmät. Vanhuksilla olisi loistavat olot, jos heidän asiaa ajettaisiin samalla intohimolla kuin liikuntapaikkahankkeita. Energiasäästö- ja tehokkuushankkeet saavat ilmeisesti ensi vuonna väistyä sellaisten hankkeiden tieltä, jotka vain lisäävät käyttötalouden menoja.

Ihmettelemme villiä ja vapaata taloudenpitoa ja holtitonta velkaantumista Välimeren maissa. Talousarvioesityksen perusteella voisi otaksua, että myös jokaisessa nurmijärveläisessä – ainakin valtuutetussa – asuu pieni kreikkalainen.

Itse aion toimia ja äänestää yhteisesti sovitun strategian mukaisesti.

Olen joskus puolileikilläni todennut, että vaalibudjettien estämiseksi, pitäisi lailla kieltää perättäiset valtuustokaudet. Minulla on valitettavasti tutina, että tänä iltana voin olla jo tosissani.

 

Palveluverkkoselvityksestä ja sekajätekilpailutuksesta

IMG_3620

Ehätin keskiviikko-iltana 18.9. Nurmijärven Sähkön hallituksen kokouksesta kunnantalolle kuuntelemaan palveluverkkoselvityksen esittelytilaisuuden viimeisiä hetkiä. FCG:n johtava konsultti Raila Oksanen kritisoi parahiksi sitä, että kunnassa laadittu laskelma väestönkehityksestä poikkeaa merkittävästi Tilastokeskuksen ja Väestötietojärjestelmän oppilasennusteista. Ero on kuulemma huomattava ja tätä lähtötieto-ongelmaa konsultti ongelmoi. Oma näkemykseni on, että kunnassa tehty väestölaskelma on kohtuullisen tarkka ja ottaa huomioon myös kunnan  asemakaavoitushankkeet. Tällaista tarkkuutta ei kunnan ulkopuolisista laskelmista löydy.

Tilastokeskuksen laskelmiin nojautuville muistutuksena esimerkki Tilastokeskuksen vuonna 1995 laatimasta väestöennusteesta Nurmijärvelle. Sen mukaan Nurmijärven asukasluku olisi vuonna 2030 noin 34800 henkeä. Tosiasiassa tuo rajapyykki saavutettiin Nurmijärvellä jo seitsemän vuotta Tilastokeskuksen arvauksen jälkeen vuonna 2002 – siis 28 vuotta etuajassa. Suosittelen vahvasti  kunnan oman väestölaskelman käyttämistä, vaikka voin 100 prosentin varmuudella taata, ettei sekään pidä paikkaansa. Sellaista rätinkiä kun ei kukaan pysty laatimaan.

Kaiken kaikkiaan hieman hämmentävät fiilikset jäivät koko esittelytilaisuudesta – toki  vain lyhyen läsnäoloni perusteella arvioituna.

Hämmennystä ei vähentänyt se, että keskustelu kääntyi jälleen kerran kyläkouluihin. Menneiden vuosien väännöt parin alle kahdenkymmenen oppilaan kyläkoulun lakkauttamisesta tulivat vahvasti mieleen. Ilmeisesti jossain vaiheessa tilaisuutta oli mainittu 2-sarjaiset alakoulut ja tavoitteellinen oppilasmäärä 120 oppilasta. Nähtävästi kaikille nykyisillä kunnavaltuutetuillakaan ei ole tiedossa, minkälaiset linjaukset kunnassa ovat tällä hetkellä asiassa voimassa. Jaetaanpa siis jälleen kerran hieman informaatiota.

Olin mukana edellisessä palveluverkkotoimikunnassa ja sen laatimia palveluverkon kehittämisehdotuksia käsiteltiin kunnanvaltuustossa 25.5.2016. Tuolloin valtuusto teki seuraavat periaatelinjaukset ja kriteerit perusopetuksen kouluyksiköille:

Oppilasmäärä: Tavoitteellinen koulujen oppilasmäärä on 100 oppilasta ja vähimmäiskoon tulee mahdollistaa 1 -sarjainen koulu.

Tilojen kunto ja soveltuvuus käyttöön: Luovutaan rakennuksista, jotka eivät sovellu opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestämiseen. 1.8.2016 voimaan tulevaan uuteen opetussuunnitelmaan sisältyy mm. monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja alakoulujen oppilaille tarjottavaa valinnaisuutta. Luovutaan myös rakennuksista, joissa ei ole asianmukaisia tiloja oppilashuoltohenkilöstön toiminnalle (koulukuraattorit, psykologit ja kouluterveydenhoitajat).

Aluekohtaisesti päätettiin myös seuraavaa:

Kyläkoulut: Palveluverkkotoimikunnan suositusten mukaisesti luovutaan opetustoiminnasta Suomiehen ja Nummenpään kouluissa v. 2017 syksystä alkaen. Jos kyläkoulun oppilasmäärä laskee selvästi useampana vuotena peräkkäin, tehdään kokonaistarkastelu, jossa selvitetään koulun tilojen kunto, käyttökelpoisuus ja tarpeellisuus paitsi opetuksen myös muiden mahdollisten palvelujen järjestämiseen. Tässä yhteydessä selvitetään myös, millä kehittämistoimilla voidaan turvata koulun oppilasmäärän pysyminen riittävällä tasolla.

Nämä kohtalaisen tuoreet linjaukset ovat Nurmijärvellä edelleen voimassa. Niissä on selkeä tavoite pitää kyläkoulut älyllisen kokoisina ja toisaalta varmistaa, että koulujen lakkautuksia ei tehdä hätiköiden, vaan selvitetään myös kehittämistoimia oppilasmäärän pysyttämiseksi riittävällä tasolla, joksi tuo 1-sarjaisuus ja 100 oppilasta on siis määritetty.

Mitä nuo kehittämistoimet sitten voisivat olla? Vedän tällä hetkellä kunnanhallituksen asettamaa kaavoituksen kehittämisen työryhmää, jossa kuntastrategian mukaisesti pohditaan myös kyläalueiden kaavoitusta ja rakentamismahdolllisuuksien määrittämisperiaatteita. Toivottavasti sieltä saadaan joitain työkaluja ja apuja kriteerien saavuttamiseksi. Rakentamisen tahti ja kouluikäisten määrän kehitys haja-asutusalueella voi uudistustoimistakin huolimatta johtaa kouluverkon supistamiseen ja kyläkoulujen yhdistämiseen jossakin vaiheessa. Siihen tosin joudutaan vasta, jos muut keinot eivät tuota tulosta.

Tässä samaa asiaa koskeva kirjoitukseni Nurmijärven Uutisissa tammikuulta 2017. Tuon kirjoituksen jälkeen kunnanhallitus on siis asettanut edellämainitun kaavoituksen kehittämisen työryhmän. Asia on tärkeäksi koettu ja se etenee.

https://artohagg.fi/2017/01/25/viela-kerran-kylakoululinjauksista/

Nurmijärven Uutisetkin olivat paikalla valtuustosalissa ja lehdessä oli liki kokoaukeaman juttu asiasta. Viereisellä palstalla oli pienempi uutinen sekajätteen kuljetusten kilpailutusasian käsittelystä kunnanhallituksessa. Tein kunnanhallituksessa esityksen asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Lehdessä oli joitain palauttamisen perusteluja mainittu, mutta sitä oleellisinta ja tärkeintä asiaa ei. Olin hämmästynyt, että sopimusluonnokseen, joka on nähtävällä myös kunnan web-sivuilla, oli kirjattu seuraavaa:

Kunta hyväksyy osaltaan tarjouspyyntöasiakirjat (mm. kilpailutuksen sisällön ja urakanjaon ja urakka-ajan) ennen ensimmäistä kilpailutusta.

Kiertokapulaan liittymisen ykkösehto – ainakin minulle – oli aikoinaan se, että kunnalla on nyt, aina ja iänkaikkisesti, oikeus päättää jätehuollon kuljetusurakoiden kilpailutuksesta. Kyseisen sopimusklausuulin hyväksymisellä kunta olisi luopunut tuosta oikeudestaan heti ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen. Ei jatkoon – eli ehdotin asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja näin kunnanhallitus myös päätti SDP:n kunnanhallitusjäsenten vastustuksesta huolimatta.

Jälleen kerran osoittautui tärkeäksi, että jokainen rivi ja sopimusklausuuli tulee luottamushenkilöiden lukea ajatuksella.

 

 

Kuukauden kotimainen etc

 

Pitkänokka seikkaili elokuussa Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena eli pääsin osaksi vuodesta 1986 jatkunutta kotimaisten sarjakuvantekijöiden strippikavalkaadia. Piirongin laatikossa oli nivaska pääosin ennestään julkaisemattomia strippeja ja väsäsin pikatahtia kourallisen uusia, joten yli kahdessakymmenessä elokuisessa Iltiksen arkinumerossa vilautettiin Pitkänokkaa. Ehdottoman subjektiivinen arvioni on, että stripit eivät hävenneet yhtään valtakunnan muiden kotimaisten päivittäisstrippien rinnalla.

Kuukauden kotimaisen perinteeseen kuuluu myös tekijän haastattelu, joka osaltani suoritettiin Fazerin kahvilassa Munkkivuoren ostoskeskuksessa Helsingissä. Kivenheiton päässä Ulvilantiellä tuli muuten vuoden verran asuttuakin 80-luvun lopulla. Leppoisan rupattelutuokion tuloksena julkaistiin oheinen juttu I.S:ssä. Otsikon Hipinluihakkeen toimittaja Juhani Tolvanen on hokannut Pitkänokka-albumini historia-osastosta. Hahmon ensimmäiset stripppini 80-luvulla nimesin Hipinluihakkeiksi. Nimen ideoi tuolloin Oulun kaupungilla kairausryhmämme nokkamiehenä toiminut Peltoniemen Jaska. Hipinluihakkeesta kasvoi sittemmin Pitkänokka ja kairausryhmän alimman palkkaluokan apumiehestä rakennusinsinööri.

IMG_3599.jpg

https://www.is.fi/viihde/art-2000006222356.html?fbclid=IwAR2eKNVgN2sUzKZWEiUDdhgeBpWz8IG_C0ziXcHNwyunA__UJW9NTcqSZ_Q

Lehtijutussa heruteltiin kerrassaan Nurmijärven ideapajasta ja mainittiin tämä viikoittainen blogini. Kuin kohtalon ivana nyt siunaantui parin viikon paussi blogikirjoittelulle. Loppukesällä on ollut poikkeuksellisen kiirettä.

Kunnalliset luottamustoimet ovat jälleen alkaneet kesätauon jälkeen ja sen tiimoilta tulee varmasti aihetta kirjoittelulle jatkossa. Nurmijärven yksityistieasioista on tullut yhteydenottoja useammaltakin kuntalaiselta ja saamani tiedon mukaan ehdotus kunnan yksityistiekäytännöistä on tulossa kunnanhallituksen käsittelyyn vielä syksyn aikana. Isoin asia on varmasti vuoden 2020 talousarvion valmistelu, jonka käsittely kunnanhallituksessa menee lokakuulle. Haluamme tutustua palveluverkkoselvitykseen ennen kuin seuraavan vuoden talousarviota ryhdytään käsittelemään.

Valtakunnan politiikkaan tuli osallistuttua viime viikonloppuna, kun kokoomuksen puoluevaltuusto kokoontui. Valitsimme puolueelle uuden puoluesihteerin. Hän on  Kristiina Kokko. Kokenut ja pätevä henkilö. Teimme varmasti hyvän päätöksen.

Kokonaisuudessaan valtakunnan politiikassa on loppukesässä ollut varsinaista markkinameininkiä. Tuntuu, että hallituksen strategiana on tarjota oppositiolle mahdollisimman paljon syöttöjä lapaan, jotta peli sekoaisi. Kun kritiikille annetaan äärettömän paljon mahdollisuuksia, niin iso osa kritiikistä jää tekemättä tai jää huomiotta. Tähänkin on turhaa lähteä luettelemaan sitä loputonta listaa katteettomista lupauksista. Yksi strippi saa korvata luettelon:

Pitkänokka ja eduskuntavaalit

Ja lopuksi kulttuuria. Jossakin vaiheessa luen varmasti Jari Tervon Loiri-kirjan. Hieman olen hämmästellyt iltapäivälehtien kirjoittelua asiasta – tosin vain otsikot lukeneena ja valtaisat palstamillimetrit havainnoineena. Mieleen on noussut kysymys, että kuinka paljon teoksesta lehdet voivat kirjoittaa. Kun ynnää kaikki lehtiartikkelit, niin kohta koko kirja on referoitu lehtien sivuilla. Tällaisella ilmiöllä ei ole mitään tekemistä kirja-arvostelujen kanssa ja tuossa laajuudessa ei taida olla enää myöskään kirjan markkinoinnille ja myynnille eduksi.

 

 

Rajamäen tykkitornit

IMG_3500a.jpg

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 25.8.2019 oli koko aukeaman juttu Nurmijärven Rajamäellä sijaitsevista sodanaikaisista tykkitorneista. Kyseessä on Alkon Rajamäen tehtaiden suojaksi välirauhan aikana rakennetuista massiivisista teräsbetonitorneista, joiden huipulle asennettiin tehtaan hankkimat 40 mm Boforsin ilmatorjuntatykit.

Tornien historiasta löytyy kosolti tietoa tuosta artikkelista ja netistä, joten sen kertaaminen ei ole tässä tarpeen. Kirjaan kuitenkin ylös hieman muuta aiheeseen liittyvää.

Tein vuoden 2013 lopussa valtuustoaloitteen Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa ja erikseen nostin esille Alkon tehdasmuseon avaamisen yleisölle ja kyseiset tykkitornit. Kunnan uusi elinkeinojohtaja ottikin tuolloin asian omakseen ja tehdasmuseo avattiin suurelle yleisölle vuonna 2017, vaikka aloitteen valtuustokäsittelyssä vuonna 2014 todettiin, että alkoholilainsäädännön tulkinnat taitavat olla avaamisen esteenä.

Myös tykkitornien avaamista yleisölle tutkittiin tuolloin, mutta niiden kunnostuksen arvioitiin maksavan kuusinumeroisen summan – edes kunnollisten kuntotutkimusten tekemiseen ei ehdotettu varoja. Olisiko aika asian edistämiseksi kypsynyt? Yksittäiset kuntalaiset ovat joitain sormiharjoituksia asian suhteen tehneet ja olleet mm. paikallisiin yrityksiin yhteydessä, mutta ilman kunnan myötävaikutusta asiassa ei mitään tapahdu. Toisaalta kunnan tulevien vuosien investointiohjelmasta on tulossa tiukkaakin tiukempi uuden NUUKA-ohjelman myötä. Rahoitusta täytyisi varmaan löytyä muualtakin kuin kunnasta.

Kertaalleen vuosia sitten pääsin livahtamaan toisen tornin alakertaan ja sen alla oleviin miehistötiloihin, mutta rohkeus ei riittänyt syvemmälle ruostuneita teräsportaita pitkin edetä. Tornien huipulle mennään ymmärtääkseni erillisten rappusten kautta takaosan oven kautta. Nyttemmin sekä iso etuovi ja pienempi takaovi on jykevämmin lukittu ilkivallan takia. Kerran hälytimme naapurin kanssa palokunnan paikalle, kun tornin takaovi oli tulessa –  joku oli aikeissa polttaa itsensä oven läpi. Huolena onkin, että huoltamattomana ja käyttämättömänä uniikit tykkitornit vetävät puoleensa ilkivallan tekijöitä. 

030.JPG

Lännen puolimmainen tykkitorni

029.JPG

Idän puolimmaisessa tornissa on näkyvissä vielä suojavärityskin.

Talvisodan aikana – ennen  tykkitornien rakentamista – tehtaan tykit olivat asemissa Tykkitorninmäen naapurissa Patterinmäellä. Nykyisin Patterinmäki on kartoissa merkitty nimellä Kupinmäki. Sielläkin on edelleen nähtävissä jälkiä noista talvisodan aikaisista tykkiasemista. Samoin joitain juoksuhaudan pätkiä, joiden iästä minulla ei ole tarkempaa tietoa. Voivat olla myös vanhempia suojeluskuntalaisten tekemiä.

Tässä rinnevarjostetussa ilmakuvassa näkyy hyvin nuo Kupinmäen vanhat asemat.

Kupinmäki_a.jpg

Ja tällaisilta ne Kupinmäen asemat näyttivät muutama vuosi sitten maastossa:

022.JPG

021.JPG

Talvisodanaikaiset asemat Kupinmäellä (Patterinmäellä).

Hesari ja pari muutakin lehteä kirjoittivat valtuustoaloitteeni käsittelyn jälkeen vuoden 2015 alussa Rajamäen vanhasta tehdasyhdyskunnasta, toiveista museon avaamiseksi ja tykkitorneistakin. Valitettavasti iso ja näyttävä lehtijuttu ajoittui tällä kertaa hetkeen, jolloin tehdasmuseo oli juuri sulkeutunut talvikaudeksi. Toivottavasti asia on esillä jälleen ensi keväänä ja saa lähihistoriasta kiinnostuneet pyörähtämään paikalla.

002 (2).JPG

Nurmijärvi ja HSL

IMG_0007

HSL-jäsenyys nousee aika ajoin Nurmijärvellä julkiseen keskusteluun. Keskustelua ryydittämään kirjaan tähän joitain huomioita ja toteamuksia menneiltä vuosilta liittyen päätöksentekoon asiassa.

Muistini mukaan ensimmäinen todellinen ehdotus ja koeponnistus tapahtui kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2013. Uudenmaan ELY-keskus oli vuonna 2012 selvittänyt Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismallia ja päätynyt raportissaan suosittelemaan käyttöoikeussopimusmallia. Tämä ratkaisu oli myös pohjaesityksenä kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2013, kun asialistalla oli Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismalli. Valtuuston kokouksessa tehtiin kuitenkin vastaehdotus, että kunta aloittaakin jäsenyysneuvottelut HSL-jäsenyydestä. Tämä vastaehdotus hävisi kunnanvaltuustossa selvin äänin 35-16.

Koska HSL-jäsenyys ei innostanut valtuuston suurta enemmistöä, vähemmistöön jääneet ehdottivat, että ELY:n käyttöoikeussopimuksen pituudeksi määritettäisiin pohjaesityksenä olleen 6 vuoden sijaan 3 vuotta + 1 optiovuosi. Ymmärtääkseni tässä haettiin vain mahdollisuutta nostaa HSL-jäsenyys mahdollisimman nopeasti uuteen käsittelyyn. Kuuden vuoden sopimuskautta oli perusteltu mm. taloudellisilla seikolla ja lyhyen sopimuskauden kalleudesta varoitettu. Kolmen vuoden sopimuskauden järjettömyys taloudellisesti olikin varmasti tiedossa kaikille – myös esityksen tekijöille, mutta se meni valtuustossa läpi äärimmäisen niukasti äänin 25-26.

Ensimmäisenä sopimusvuotena 2015 Nurmijärven rahoittamat kuljetuskustannukset pompsahtivatkin liki 40 prosenttia edellisvuodesta ja jämähtivät tuolle tasolle koko sopimuskaudeksi. Se oli kallis harjoitus.

Koska yhden äänen enemmistöllä oli päätetty lyhyempi sopimuskausi, niin sama valtuusto pääsi käsittelemään joukkoliikenneasiaa myös vuoden 2017 keväällä. Sipilän hallitus kun oli sattumoisin pidentänyt puolella vuodella valtuustojen toimikautta. Valtuusto päätti jälleen, äänin 32-19, hylätä HSL-jäsenyyden ja näin edettiin nykyiseen Uudenmaan ELY-keskuksen kilpailuttamaan käyttöoikeussopimukseen, jonka sopimuskausi on 10 vuotta. 

Pitkää sopimuskautta on ihmetelty. Ymmärtääkseni se on hyvinkin perusteltavissa, jotta tilaajalle ei synny kilpailutuksen kalustovaatimuksista ylimääräisiä kustannuksia. Palveluntarjoaja voi laskea, että välttämättömät kalustohankinnat voidaan kuolettaa pitkälti sopimusaikana. Niinpä tässäkin uudessa pitemmässä sopimuksessa vuosikustannus laski yli 10% verrattuna kunnan aiemmin tekemään pätkäsopimukseen. 

Tuo vuoden 2013 valtuuston päätös lyhyestä pätkäsopimuksesta on sikäli mielenkiintoinen ja spekulaatioitakin aiheuttava, että alkuperäinen – ja otaksuttavasti huomattavasti edullisempi – kuuden vuoden sopimus olisi tarkoittanut sitä, että näinä päivinä kunnanvaltuustossa äänestettäisiin HSL-jäsenyydestä alkaen 1.1.2021.

Nyt ei äänestetä.

Patarein vankila, Tallinna

IMG_3275

Tuli hellejakson päätteeksi piipahdettua pitkästä aikaa lahden takana Tallinnassa. Reitti Lennusadamaan eli Lentosatamaan kulki vanhan Patarein vankilan ohitse ja kappas kummaa – sekin oli avoinna ja siellä “Kommunismi on vankila” -näyttely. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella jonkin aikaa käytössä asunto Jahulla – kivenheiton päästä Patareista. Tuohon aikaan Patarein vankilaa pystyi vain uteliaana etäältä katselemaan. Paikalla oli tuolloin vielä jotain toimintaa, vaikka itse vankila oli juuri suljettu.   

Rakennuskompleksia ryhdyttiin rakentamaan tsaari Nikolai I:n käskystä vuonna 1828 ja merilinnoitus valmistui vuonna 1840 ja toimi sittemmin kasarmina. Viron itsenäistyttyä vuonna 1920 Patarei muutettiin vankilaksi, jona se toimi vuoteen 2002 saakka. Isäntinä vankilassa ovat siis olleet virolaiset pariin otteeseen, jonkin aikaa saksalaiset toisen maailmansodan aikana – ja vuosikymmeniä Neuvostoliitto. Vankilalla onkin rankka ja synkkä maine. Viimeisimmät teloitukset siellä tehtiin vuonna 1991 ja vankilana se on siis toiminut vielä 17 vuotta sitten.

Nyt siis oli mahdollisuus poiketa sisään tähän helvetin esikartanoon. Paikka ja näyttely on auki syyskuun loppuun 2019 ja se on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikka avoinna on vain yksi, hieman yli 1000 m2:n siipi. Syyskuussa mesta on maanantaisin suljettu, muutoin auki päivittäin klo 10-18. Piletti kustantaa vitosen.

Kuvat kertonevat, mistä on kysymys.

IMG_3294.JPG

Onkohan näistä akkunoista seurattu vuoden 1980 olympialaisten purjehduksia aitiopaikalta?

IMG_3278.JPG

Yksi pihan kopeista. Vieressä ulkosalla oli useita vartijakoirien koppeja.

IMG_3279.JPG

Yhden hengen selli. Makuulaveri nostettuna seinälle. Saniteettitila nurkassa. 

IMG_3283.JPG

Selliosaston käytävää. Etualalla vartijan istuin.

IMG_3282.JPG

Selliosaston käytävää. Käytävillä pidettiin ääntävaimentavia mattoja, jotta vartijan askeleet eivät kuuluisi.

IMG_3286.JPG

Ryhmäselli seinässä olevasta tarkastusreiästä kuvattuna. 

IMG_3289.JPG

Tässä kammiossa suoritettiin teloituksia. 

IMG_3290.JPG

IMG_3291.JPG

IMG_3293.JPG

Kolmatta kertaa Kroatiassa – Split

IMG_3039.JPG

Kun kunnallispolitiikassa ei kesälomakautena juuri mitään tapahdu ja vesikelit estävät työlistalla olevat maalaus- ja kittaustouhut, niin kirjoitellaanpa taas vaihteeksi blogiin viimeisimmästä lomareissusta.

Yli kymmenen vuoden aikana olen jonkun verran raapustellut myös retkistäni ja etenkin kesällä – ilmeisesti googlauksien kautta – vanhoille kirjoituksilleni näyttää löytyvän, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain, lukijoita. Muun muassa kirjoitukseni sodan aikaisesta saksalaisten kenttäradasta Koillismaalla ja kolmiosainen matkakertomus kesältä 2017 Vienan Karjalaan saavat säännöllisesti lukukertoja. Tässäpä yksi linkki noihin muinaisiin tarinoihin: http://wordpress.com/post/artohagg.fi/3904

Viikko sitten tuli käytyä kolmannen kerran visiitillä Kroatiassa. Tällä kertaa Splitissä aiempien Dubrovnikin keikkojen jatkoksi. Majapaikkana oli riittävillä tähdillä varustettu hotelli Meridien Lav, joka sijaitsee Podstranassa hieman Splitistä etelään. Hotelli ei ollut huonemäärältään (n. 380 kpl) erityisen kookas, mutta muuten melkoisen massiivinen sisältäen mm. konferenssitilat, spa-osaston, kuntosalin ja useampia ravintoloita. Vaikka pinnat kiilsivätkin uutuuttaan ja laatua, niin jokin hotellikompleksissa ei tuntunut oikein olevan kohdallaan. Takaraivossa tuntui, että paikassa on jotain tuttua menneiltä vuosikymmeniltä – lähinnä neuvostoarkkitehtuurista. Isoja aulatiloja ja huonosti suunniteltuja kulkuyhteyksiä eri tilojen välillä. Jälkeenpäin totesinkin, että rakennuksen juuret juontuivat 1970-luvulle ja ne oli perusteellisesti saneerattu vuonna 2006. Vaikka saneeraus oli tehty näyttävästi ja jälki oli komeata, niin hukkaneliöitä kompleksissa tuntui olevan. Alakerran laaja konferenssikerros kumisi tyhjyyttään ja vielä alempaa pohjakerroksesta löytyi tyhjillään oleva ja kalustamaton laaja entinen kasino. Varmasti tuhansia neliöitä joutilasta tilaa. Tuunaisivat vaikka lapsosten puuha- ja pelipaikan kasinon paikalle sadepäivien varalle.

 

IMG_3104.JPG

     Peliluolan aula on hiljentynyt

Vaikka lämpöä riitti erinomaisesti ja aurinkoakin, niin säät todellakin vaihtelivat. Välillä tuli vettä ja useana iltana ukkosmyrskyt rytisivät pitkin rannikkoa. Hotellin spa-osasto sisäuima-altaineen olikin erinomainen mesta sadepäivänä.

Aamiaisen lisäksi tuli otettua matkapakettiin myös puolihoito eli illalliset hotellin pääravintolassa. Sapuskaa olisi ollut tarjolla ilman puolihoitoakin hotellin muissa ravintoloissa, mutta majapaikan viisi tähteä näkyivät aterioiden hinnoissa. Puolihoidosta annan arviona noin +5 kg per viikko. Sitä tässä nyt yritetään epätoivoisesti ottaa takaisin. Viinit olivat ainakin hotellin ravintolassa hintavia – myös paikalliset.

Vanha kaupunki ja etenkin keisari Diocletianuksen palatsi ovat Splitin ykkösnähtävyydet. Ne kuuluvat myös Välimeren risteilyaluksien stop & go -mestoihin. Pieni kapuaminen pohjoispuolen kukkulalle avaa hyvät näkymät alas kaupunkiin.

IMG_3098.JPG

IMG_3082.JPG        IMG_3084.JPG

IMG_3078.JPG

Split, vanha kaupunki ja D:n palatsi.

Vuokra-autoiluakin tuli kokeiltua ja tehtyä pieni sisämaan retki Dalmatiassa. Krkan luonnonpuisto on käymisen väärti paikka. Skradinski Buk on ilmeisesti luonnonpuiston suosituin paikka komeine vesiputouksineen. Paikalle on maksullinen linja-autokuljetus luonnonpuiston portilta ja paikoitusalueelta. Putouksien alapuolella on mahdollisuus uiskennella erikoisessa ympäristössä – uimaretongit kannattaa ottaa messiin. Myös luonnonpuiston toinen suosittu paikka Roski Slap on Krka-joen uomassa.

IMG_3154.JPG

IMG_3156.JPG

Skradinski Buk

Podstranan raiteilla ja rannoilla on siellä täällä kojuja, joissa myydään kolmen saaren (Drvenik-Solta-Brac) koko päivän risteilyjä edulliseen 250 kunan eli rapian 30 euron hintaan. Kun hintaan kuuluu myös mukiinmenevä lounas ja vielä mukiinmenevämmät ruokajuomat, niin kokemus on ihan kärsittävissä oleva. Retkellä oli käyttöä sukellusmaskille ja snorkkelillekin – kirkkaita vesiä Välimeressä riittää.

IMG_3179.JPG

Rogac Soltalla

IMG_3192.JPG

Kello näyttää Supetarin aikaa Bracin saarella

Mikäli on mieltynyt rantahiekalla vaelteluun, niin Adrianmeren itärannikko ei ole oikea mesta. Rannat ovat jyrkät, eikä pitkät yhtenäiset hiekkarannat ole luonteenomaista seudulle. Ken on käynyt Kap Verden Boavistalla, tietää minne kannattaa mennä hiekkaa tallaamaan.

Jälleen kerran tuli todettua, että aamulennot ovat lomareissulla hyvä ratkaisu. Tullessa ehtii hyvin ottamaan rannassa pohjarusketusta iltapäivän ja paluumatkalla on hyvissä ajoin kotona pyykkikonetta täyttämässä. Paluumatka ei tosin käynnistynyt ihan suunnitelmien mukaan, kun eräs ruotsalaisperhe oli lentokenttäbussin lähtöaikaan vielä katselemassa sinikeltaisia unia hotellihuoneessaan. Linja-autolastillinen kotimatkalaisia odotti puoli tuntia näitä rentoja lomalaisia hotellin edessä. Kävi mielessä, että Ruotsin kuningasperhettäkö tässä odotellaan, mutta kyllä sieltä aivan tavallisia hipahtavia ja naureskelevia ruotsalaismatkailijoita pikkulapsineen viimein vääntäytyi onnikkaan – förlootista ei tietoakaan

Splitin lentokenttä taitaa olla ainakin sesongin aikana lujilla. Jo nyt lähtöselvitykseen oli jonkinlaiset jonot ja se tehtiin jonkinlaisessa väliaikaistilassa ulkosalla.

Eräällä kävelyllä tuli vastaan paikalla asuva suomalaisleidi hauvelinsa kanssa. Kertoi kirjoittavansa blogia, joten ken suunnittelee matkaa Splitin lähistölle, niin kannattaa käydä tutkailemassa meno- ja tulovinkkejä: http://kaikukieku.blogspot.com/

Kesän jatkoa ja uskoa käristyskupolin tulemiseen.

IMG_3171.JPG

Viiden ***** tähden hotellin yhden * tähden kirjasto.

 

 

Puolivuotiskatsaus I/2019

100.JPG

Heinäkuun alussa 2009 kirjoitin blogiini ensimmäisen puolivuotiskatsauksen kunnallisista luottamustoimistani ja muistakin touhuistani. Takana oli tuolloin puoli vuotta kuntapolitiikkaa Nurmijärven  kunnanvaltuustossa ja parissa lautakunnassa. Nyt on takana yli kymmenen vuotta. On aika raapustaa järjestyksessään kahdeskymmenes puolivuotiskatsaus 1/2019.

Vuoden 2019 alkajaiseksi jatkoin jo syksyllä 2018 aloittamaani kirjoittelua ja spekulointia mahdollisista ruuhkamaksuista. Ounastelin, että HSL tulee esittämään MAL-valmistelun aikana ruuhkamaksuihin porttivyöhykemallia, joka vastaisi asiaa innokkaasti ajavien helsinkiläisten tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haittaa yksityisautoilulle aiheutuisi eniten. Näinhän siinä taisi käydä. Helsingillähän on HSL:ssä liki 50 prosentin äänivalta ja hallituksessa jopa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. HSL:ään haaveilevia muistuttelin tosiasiasta, että kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa sekä Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 0,5-3,1 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tammikuussa ehdotin paikallislehdessämme, että Nurmijärven Sähkön ja Nurmijärven Veden yhdistämismahdollisuuksia tulisia selvittää. Totesin, että Mäntsälässä on muutama vuosi tehty järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on nyt keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa. Kertauksena, että esityksen tarkoitus oli selvittää minkälaisia taloudellisia ja operatiivisia hyötyjä yhdistymisestä olisi kunnalle. Selvitysehdotus ei liittynyt vähäisessäkään määrin kyseisten toimintojen myymisestä kunnan ulkopuolelle.  Siihen minulla on selvä EI-kanta ilman selvityksiäkin. Nurmijärven NUUKA-ohjelman puitteissa ehdottamani selvitys tultaneen tekemään.

Helmikuussa rohkenin ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla. Sen verran hämmästyttävän puhelinmyyntikeskustelun kävin erään sähkön puhelinmyyntiin erikoistuneen yhtiön myyjän kanssa. Villi ja vapaa puhelinmyynti kukoistaa edelleen – kuluttajansuojan kustannuksella.

Kevät meni aika tarkkaan eduskuntavaalitouhuissa. Ilmasto- ja hiilineutraalisuushysteria puski läpi liki jokaisessa vaalikeskustelussa. Totesin jo alkukeväästä, että huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Siinä olin väärässä – huhtikuussa pidettiin hoitajamitoitusvaalit. Nyt vain odotellaan milloin se 0,7-mitoitus toteutuu. Siitähän oli kysymys?

En itse suoraan sanottuna oikein innostunut koko hoitajamitoituskeskustelusta ja mielestäni se olisi kokoomuksenkin pitänyt taputella syrjään, eikä jankata asiasta kerta toisensa jälkeen. Harmittelin tuolloin, kuinka vähälle huomiolle jäi se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota. Kun kokoomus puheenjohtajansa suulla aina vaan palasi vänkäämään mitoitusdesimaaleista, niin monelle otsikkotason sisälukua harrastavalle jäi mielikuva, että tässähän ne nykysysteemin syylliset ovat.

Osana vaalikampanjaa  ripustelin kampanjatilaani näytille Pitkänokka-piirustuksiani ja muitakin sarjakuvakyhäelmiä ja käsikirjoituksia. Kampanjatilassa vierailivat mm. Sanni Grahn-Laasonen ja Sirpa Pietikäinen.

Eduskuntavaalien johdosta ulostuloni ja kirjoitukseni eivät alkuvuonna koskettaneet pelkästään kotikuntaa. Huhtikuussa kirjoitinkin paikallislehdessä ja blogissani yhdestä pienituloisten eläkeläisten ongelmasta eli kotitalousvähennykseen liittyvästä epäkohdasta. Kotitalousvähennys kun on nimensä mukaisesti tuloista tehtävä vähennys ja on hyödynnettävissä vain, mikäli verotettavia tuloja on riittävästi. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollista saada kotitalousvähennyksen kautta tukea kotitaloutensa palveluiden, esim. korjaustöiden hankkimiseen. Tuki on evätty juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Näin vaalien jälkeen voidaan todeta, että Rinteen sosialistihallitus on ryhtynyt voimallisiin toimenpiteisiin tämän epäkohdan korjaamiseksi eli hallitus aikoo pienentää kotitalousvähennystä kaikilta. Kotitalousvähennyksen osuutta työkorvauksissa aiotaan laskea 50 prosentista 40 prosenttiin ja palkoissa 20 prosentista 15 prosenttiin. Lisäksi kotitalousvähennyksen enimmäismäärä alennetaan 2250 euroon. Pienituloisten eläkeläisten asemaa tämä ei luonnollisesti millään tavalla paranna. Toisaalta onhan tasa-arvon edistämistä sekin, että järjestetään kaikille tasan yhtä huonot oltavat.

Vaalitulokseni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388 ääntä. Totesin, että eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas. Melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Valitettava tosiasia on, että vajaa puoli vuotta on ensikertalaiselle auttamattoman lyhyt aika kampanjoida.

Toisaalta ei se kampanjointi mene konkareillakaan aina ns. putkeen. Useinhan poliitikkojen elämänkertakirjat julkaistaan sopivasti vaalien alla – kuitenkin hyvissä ajoin. Silloisesta kansanedustaja Eero Lehdestä  kertova kirja julkaistiin vain viisi päivää ennen vaaleja ja ennakkoäänestyksen jo umpeuduttua. Joko ajoitus ei mennyt ihan nappiin tai sitten kyseessä ei ollut ns. vaalikirja laisinkaan. Sinänsä kirja on mielenkiintoista luettavaa ja osin värikästäkin tarinaa – tiukoista ja suorista mielipiteistä ei ole säästelty. Sellainen oikaisu täytyy tehdä, että Mäkelän Outi meni kyllä eduskuntaan jo toisella yrittämällä vuonna 2007. Lehti totesi kirjassa, että ”Outi Mäkelä yritti eduskuntaan neljä kertaa ennen kuin pääsi, ja lopulta oikein hyvällä äänimäärälläkin”.

Toukokuussa käytiin myös eurovaalit. Ne menivät kokoomukselta hieman eduskuntavaaleja paremmin, vaikka ns. Brexit-lisäpaikka jäikin saavuttamatta. Brexitin toteutuessa europarlamenttiin nousee nyt varasijalta vihreä. Otettavissa lisäpaikka olisi ollut – vertailuluvuissa ei isoa eroa ollut vihreiden ja kokoomuksen varalle jääneiden välillä. Ehkä kokoomuksen ehdokasasettelussa olisi ollut piirun verran parantamisen varaa. Toisaalta Hans Adolf Ehrnrooth yli 10000 äänellä oli erinomainen löytö ehdokasjoukkoon. Toisaalta häntäpäässä jäätiin alle tuhannen äänen, ilmeisesti ensimmäistä kertaa kokoomuksessa eurovaalien historiassa – se on yksinkertaisesti liian vähän, kun vaalipiirinä on koko valtakunta. 

Nurmijärven kunnallispolitiikassa keskeinen asia oli kestävän kasvun NUUKA-ohjelma, joka hyväksyttiin kunnanvaltuustossa kevätkauden päätteeksi. Viimeistään vuoden 2018 ennätyksellisen alijäämäinen tilinpäätös vakuutti, että suunnanmuutokselle on tarvetta.

Kunnanvaltuusto valitsi myös kunnanhallituksen jäsenet seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Jatkan kunnanhallituksen jäsenenä vuoden 2021 kesään saakka. Kuntastrategian mukaisesti kunnanhallitus kiinnitti huomiota kaavoituksen kehittämisen tarpeeseen Nurmijärvellä. Kunnanhallitus asetti asiaa edistämään työryhmän ja allekirjoittaneen sen puheenjohtajaksi.

Kunnalliset luottamustoimet jatkuvat elokuussa. Tiedossa on kovaa kulu- ja investointikuria, kun vuoden 2020 talousarviota aletaan käsittelemään.

Syksyllä on myös seuraava kokoomuksen puoluevaltuuston kokous. Se on sikäli merkittävä, että valitsemme silloin puolueelle uuden puoluesihteerin.