Leppoisa luottamustehtävä

Kuntavaalien jälkeisiin luottamuspaikkajakoihin sisältyy yleensä aina jotain hässäkkää ja epäselvyyttä. Erityisesti niin sanottujen ylikunnallisisten paikkojen osalta on toisinaan epäselvyyttä. Joskus ei ole tietoa, että sovitaanko paikoista puolueiden välisissä neuvotteluissa piiritasolla vai sovitaanko ne suoraan kunnassa valtuustoryhmien välillä. Joskus useampi ryhmä ilmoittaa saaneensa tiedon, että jokin paikka kuuluu juuri heille eli paikoille ilmaantuu “omistajia” enemmän kuin jakkaroita on jaossa.

Tämän vuotisten kuntavaalien erikoisuus Nurmijärvellä liittyi Rinnekodin neuvottelukuntaan, johon kunnanvaltuusto valitsi 18.8.2021 Nurmijärven edustajan ja tälle varahenkilön.

Olin tiedustellut kunnanvirastolta paikkajakoneuvottelujen yhteydessä, että mistä löytyisi kyseisestä neuvottelukunnasta ja sen toiminnasta infoa, tietoa kokouksista ja esim. vanhoja pöytäkirjoja. Ilmeisesti pari muutakin ehdokasta oli asian tiimoilta ottanut yhteyttä kuntaan, kun mistään ei löytynyt informaatiota kyseisestä neuvottelukunnasta.

Elokuussa uusi valtuusto kuitenkin valitsi neuvottelukuntaan uuden jäsenen ja tälle varahenkilön. Maanantaina 6.9. kunnanhallituksen asialistalla todetaan, että Rinnekodin neuvottelukunnan toiminta onkin päättynyt jo vuonna 2016, eikä näin ollen kunnan edustajan nimeämistä Rinnekodin neuvottelukuntaan ole tarpeen tehdä. Kunnanhallitus tuleekin esittämään valtuustolle, että valtuusto merkitsee tiedoksi Rinnekodin neuvottelukunnan toiminnan päättymisen ja kumoaa 18.8.2021 § 122 tekemänsä päätöksen edustajan valinnasta tarpeettomana.

Varsin tragikoomiseksi asian tekee se, että Rinnekodin neuvottelukuntaan valittiin edustaja ja varaedustaja myös vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen. Tuolloin neuvottelukunnan jäseneksi valittiin Vihreiden Leni Pispala ja hänen varalle Mariette Rahijärvi samasta ryhmästä. Neuvottelukunnan toiminta oli päättynyt kuitenkin jo edellisenä vuonna 2016.

Tuo neljän vuoden pesti oli varmasti valtakunnan vähiten työllistävä luottamustehtävä viime valtuustokaudella.

ASRA paljon vartijana

Kunnanhallitus nimeää maanantaina 23.8. edustajansa lautakuntiin ja liikelaitosten johtokuntiin. Tämä tarkoittaa, että omalta osaltani 13 vuoden rupeama asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa päättyy. Olen toiminut ”ASRAssa” jäsenenä, puheenjohtajana ja kunnanhallituksen edustajana kolmen valtuustokauden ajan.  Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja mieluisia. Ei vähiten sen vuoksi, että olen toiminut kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä tehtävissä pitkään myös ammattini puolesta – luonnollisesti Nurmijärven ulkopuolella, jolloin vaalikelpoisuus lautakunnan puheenjohtajaksi on säilynyt. Tulenkin varmuudella seuraamaan ASRAn asioita erityisellä mielenkiinnolla myös tulevalla valtuustokaudella sekä kunnanhallituksessa, että kunnanvaltuutettuna.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta pääsee uudistuneella kokoonpanolla töihin jo tulevan viikon tiistaina. Listalla on mm. rakennuslupahakemus kahdelle liikerakennukselle  Klaukkalan Viirinlaaksoon.

Verrattuna esimerkiksi  pääkaupunkiseutuun Nurmijärvellä  asemakaavamääräyksillä ei ohjata rakennusten ulkonäköä ja visuaalisuutta kovinkaan herkästi ja tiukasti. Nurmijärvellä ei ole erillistä esimerkiksi erityistä  ”kaupunkikuvatoimikuntaa”, joka keskittyisi asemakaavojen ja rakennuslupien kaupunkikuvallisiin seikkoihin.  Julkisivujen ja  kattojen materiaali- ja värispeksauksia sisällytetään asemakaavamääräyksiin, mutta usein nekin ovat enemmän ohjaavia. Tiukkoja, sitovia rakennustapaohjeitakin laaditaan vähenevissä määrin. Ollaan siirrytty enemmän suosituksiin ja ei-sitoviin rakennustapaohjeisiin. Itse olen edustanut näkökantaa erityisesti, että satoja tuhansia euroja elämänsä suurimpaan investointiin satsaavalla kuntalaisella tulisi olla oikeus edes omakotitalonsa ulkoseinän väri valita ihan itsenäisesti.

Poikkeuksena ovat olleet merkittävät kulttuuri- ja rakennushistorialliset ympäristöt. Näillä alueilla asemakaavamääräyksillä on haluttu varmistaa, että uudisrakentaminen  sopii ja yhdistyy vanhaan ainutlaatuiseen olemassa olevaan rakennuskantaan ja miljööseen. Rajamäen vanha tehdasyhdyskunta, joka on valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristöä on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta.   Päätaajamiemme keskusta-alueiden asemakaavoissa on myös huomioitu  jonkin verran tarkemmin kaupunki- tai taajamakuvallisia tekijöitä. Esimerkiksi Kirkonkylän ydinkeskustan liikerakennukselle asetettiin aikanaan selkeät vaatimukset, jotta rakennus ”istuisi” isojen julkisten rakennusten – pääkirjaston ja kunnaanviraston – miljööseen.

Myös Klaukkalan sisääntuloväylän paraatipaikalle Viirinlaaksoon on asemakaavassa asetettu julkisivumääräyksiä. Nyt käsiteltävänä olevan rakennuslupatontin KM-1 korttelialueen kaavamääräykseksi on kirjattu mm. ”Julkisivumateriaalit tulevat olla lasia ja kiviaineista, jotka ovat soveltuvuudeltaan korkeatasoisia ja olosuhteisiin nähden kestäviä. Yhtäjaksoinen julkisivupinta tulee jäsentää ja jakaa selkeisiin osiin, siten että ne soveltuvat laadukkaaseen kaupunkiympäristöön. ”

Rakennuslupasuunnitelmien mukaan näiden liikerakennusten julkisivut näyttäisivät olevan käytännössä –  muutamaa ikkunaa lukuun ottamatta peltielementtiä – kansanomaisesti sanottuna parocia.

Se, että julkisivu tehdään talousohjatusti mahdollisimman edullisella materiaalilla ei tietenkään tarkoita, etteikö suunnitelma ja toteutus voisi olla laadukas  ja korkeatasoinen  myös kaupunkikuvallisesti. Tässä tapauksessa asemakaavassa on kuitenkin selkeästi materiaalivaatimuksilla  osoitettu, mitä ja minkälaista kaupunkikuvaa Klaukkalan ydinkeskustaan halutaan.

Kuntaan toivotaan rakennushankkeita ja lisäpalveluja. Sijoittajia, toimijoita  ja rakentajia varta vasten houkutellaan kuntaan. Usein viranhaltijat ja päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa, jos hankkeeseen ryhtyvällä tai tontin ostajalla on vahva näkemys hankkeen taloudellisista perusteista, jotka eivät kestä asemakaavan vaatimusten ja määräysten täysimääräistä toteuttamista. Päättäjät joutuvat funtsimaan annetaanko niistä periksi ja saadaan kuntaan lisäpalveluita ja lisäeuroja. Tätä jaakobinpainia käydessä on hyvä muistaa, että asemakaavat määräyksineen on tehty täydessä ymmärryksessä tietyt tavoitteet täyttämään. Näkyvällä paikalla olevat isot hankkeet muokkaavat asuin- ja elinympäristöä jopa usean sukupolven ajaksi. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on lupa-asioissa suvereeni päätösvalta ja vastuu, eikä rakennuslupa-asioihin ole esimerkiksi kunnanhallituksella otto-oikeutta. Mikäli päätöksissä poiketaan asemakaavamääräyksistä tulisi nämä poikkeamiset selkeästi nostaa esille ja jopa kirjata perustelut poikkeamiselle. Tämä olisi myös mahdollisten valitusten käsittelyjen kannalta järkevää. Ei ole hyvä, että päätösten perusteluja ryhdytään kirjaamaan ja jopa miettimään vasta, kun joudutaan antamaan lausuntoja ja vastineita valituksiin.

Tuoreessa Rakennuslehdessä (20.8.2021) Viirinlaakson hankkeen rakennuslupahakemuksen jättäneen rakennusliikkeen toimitusjohtaja avasi yrityksen toiminta-ajatuksia näin: ”Sellaisten suurten kaupunkien vaativista hankkeista, joissa on korkeat esteettiset vaatimukset, kannattaa pysyä kaukana.” Toivon, että Nurmijärvellä osataan jatkossakin suhteuttaa esteettiset vaatimukset ja rakentamisen kustannustaso älyllisesti. Mielestäni Nurmijärvellä tulee jatkossakin huolehtia ja varmistua siitä, että kunnan keskeiset alueet ovat myös kaupunkikuvallisesti miellyttäviä ja viihtyisiä. Toisaalta vaatimukset tulisi asettaa tasolle, joka ei rajoittaisi liikaa tai turhaa kiinteistösijoittamista kuntaan.  

Uusi lautakunta pääsee nyt tuoreeltaan pohtimaan ja päättämään, vastaako tuo Viirinlaakson lupahakemus asemakaavan vaatimuksia. Tulemme näkemään samalla, mikä on lautakunnan linja seuraavaksi neljäksi vuodeksi .  Asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntahan toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisena  vuoteen 2025 saakka.

Uusi valtuusto – uudet paikat

Uusi valtuusto ja uusi istumajärjestys

Nurmijärven uusi kunnanvaltuusto kokoontui ensimmäistä kertaa Monikko-salissa.

Oli aika vahvistaa keskeisten luottamuspaikkojen henkilövalinnat. Vahvistamisen sijaan pitäisi puhua itse asiassa vaaleista, sillä kyse on nimenomaan henkilövaaleista, vaikkei äänestämään jouduttu kertaakaan. Paikkajakohan puolueiden kesken oli tehty sopuisasti jo heinäkuun alussa, joten puolueilla oli ollut hyvin aikaa nimetä henkilöt saamilleen paikoille. Pientä säätöä nimien ja etenkin nais-miespaikkojen suhteen tehtiin kuitenkin ihan viime hetkeen saakka. Mielestäni nykyinen 60/40-sukupuolikiintiö tulisi poistaa tai muuttaa ainakin muotoon 70/30. Joillekin ryhmille nykyinen vaatimus aiheuttaa ongelmia ja esimerkiksi 11 hengen lautakunnassakin pelivara on todella vähäinen, kun toista sukupuolta saa olla enintään 6 henkeä ja toista vähintään 5 henkeä. Pelivaraa on vain yhden paikan verran.

Kunnanhallituksen puheenjohtajaksi valittiin oikeutetusti kokoomus-ryhmän äänikuningas Petri Vaulamo ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana jatkaa Keskustan Kallepekka Toivonen. Omalle kohdalleni tuli valinta kunnanhallitukseen eli jatkan samassa pestissä kuin edelliset neljä vuotta. Lautakuntapaikkoja en lähtenyt tavoittelemaan. Omalle kohdalleni riittää varsin työllistävä kunnanhallitus ja sen myötä mahdollisesti tuleva edustus jossakin lautakunnassa kunnanhallituksen edustajana. Sähköyhtiömme hallituksessa jatkan myös tulevana valtuustokautena.

Myös uusien valtuustoryhmien puheenjohtajat kokoontuivat ensimmäistä kertaa valtuuston kokouksen alla. Mukana oli uusina ryhmyreinä Keskustan Taneli Kalliokoski ja KD:n Ina Kuula. Olen varma, että ryhmien välinen yhteydenpito ja informointi toimii tulevalla kaudella hyvin.

Uusia nimiä lautakuntiin valittiin aika runsaasti. Perussuomalaisten vaalimenestys ja lisääntynyt valtuutettujen määrä toi erityisesti PS:lle lisää paikkoja lautakuntiin ja sitä myötä useita uusia luottamushenkilöitä. Suurin mielenkiinto kohdistunee teknisen lautakunnan puheenjohtajaksi valittuun PS:n Pepe Perkiöön, joka nousi yhdelle kovimmista lautakuntapaikoista ohi kuntavaaleissa ehdolla olleiden luottamushenkilöiden. Hallintosääntöuudistuksen yhteydessä keskusteltiin paljon siitä, pitäisikö lautakuntien puheenjohtajien olla kunnanvaltuutettuja tai edes varavaltuutettuja. Kun asiassa ei päästy yksimielisyyteen, niin hallintosääntöön ei tällaista vaatimusta sisällytetty. Sen suhteen valinnassa ei siis ole moitteen sijaa. Oma kantani on ollut, että lautakunnan puheenjohtajan olisi hyvä olla valtuutettu, jolloin yhteys ja tuntuma kunnan ylimpään päättävään toimielimeen olisi suora. Mikäli jollakin ryhmällä olisi valtuuston ulkopuolinen erityisosaaja tai lautakuntaan hyvin sopiva henkilö, niin tämä voisi mielestäni tuoda osaamisensa yhteiseksi hyväksi myös lautakunnan rivijäsenenä. Teklan lisäksi myös hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana toimii seuraavat neljä vuotta ei-valtuutettu. Toivottavasti näidenkin puheenjohtajien osalta syntyy yhteys ja tuntuma valtuustoon, muihin valtuustoryhmiin ja erityisesti valtuuston tekemiin linjauksiin ja strategiaan. Aiemmin asiaa on edistetty mm. kutsumalla lautakuntien puheenjohtajat valtuustoseminaareihin.

Huomiona myös se, että asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntaan nimettiin kuntakriitikoksi itsensä tituleerannut SDP:n Marko Salo. On mielenkiintoista nähdä, voiko kriitikon ja päätöksentekijän roolit yhdistää – vai täytyykö kritiikin sijaan fokusoida jatkossa rakentamiseen ja yhteistyöhön. En epäile yhtään, etteikö hänestä tule yhtä hyvä päätöksentekijä kuin kriitikkokin.

Kansanedustaja Matti Vanhanen ei tässäkään isojaossa ottanut itselleen kunnallisia luottamustoimia. Hänelle riittää kunnanvaltuutetun tehtävä. Yllättävää oli se, että myöskään SDP:n pitkäaikainen valtuutettu ja edellisten kausien kunnanhallituksen jäsen SDP:n Juha Peltosen nimeä ei löytynyt yhdenkään nyt valitun luottamuselimen listalta. Toki osa luottamuspaikoista – erityisesti useat ns. ylikunnalliset paikat – tulevat päätettäväksi vasta myöhemmin. Osan valitsee tämän päivän tapaan kunnanvaltuusto, osan päätöksistä teemme kunnanhallituksessa.

Onnittelut kaikille valituille luottamushenkilöille. Edessä on pitkät neljä vuotta, jolloin ollaan välillä samaa, välillä eri mieltä asioista, mutta jokainen eteen tuleva päätös on tehtävä. Jos jotakin kolmena on tullut oppineeksi niin sen, että jonkin takaiskun tai tappion jälkeen ei kannata jäädä asiaa märehtimään, vaan siirtyä seuraavaan askareeseen, jossa voikin tehdä erinomaista yhteistyötä juuri sen saman henkilön kanssa, joka oli juuri äsken täysin eri mieltä kanssasi.

Lapsuus loppui Huvikumpuun

Nurmijärven Uutiset on kesän aikana julkaissut juttusarjaa “Minä lapsena”, jossa nurmijärveläiset henkilöt ovat kertoneet omasta lapsuudestaan. Mukana on ollut paikallispoliitikkoja ja muita enemmän tai vähemmän tuttuja henkilöitä.

Minultakin kysyttiin halukkuutta osallistua juttusarjaan ja innostuin vastaamaan myöntävästi kirjoittamaan muutaman rivin ns. lapsuusmuistoja. On aika vaativaa alle 2000 kirjoitusmerkkiin tiivistää kaikki lapsuusvuodet, mutta aika nasevan paketin sain aikaiseksi, jota toimituksen ei isommin tarvinnut muokkailla.

Nuoruusvuosia Huvikummussa ei varmaankaan ainakaan paikallislehden sivuilla tulla avaamaan.

Tässä tarina:

https://www.nurmijarvenuutiset.fi/paikalliset/4251663

Puolivuotiskatsaus I/2021

Kuva: Milla Hägg

Kesäloma on takana ja nyt käsillä paluu töihin, kunnallispolitiikkaan ja kirjoituspuuhiin. Perinteiseen tapaan luon puolivuotiskatsauksen vuoden 2021 alkupuoliskoon. Paneudutaan uusiin aiheisiin ja asioihin seuraavassa kirjoituksessa.

Alkuvuosi oli luonnollisesti valmistautumista kevään kunnallisvaaleihin. Tulevilla vaaleilla oli moninaisia vaikutuksia. Valtuustoaloitteiden määrä kasvoi kiihtyvästi vaalien lähestyessä. Vaalien alla niitä suorastaan tehtailtiin ja hyviä ideoita pulpahteli, kun aloitesuonet alkoivat sykkimään. Pidättäydyin vaalialoitteiden laadinnasta. Perinteiseen tapaan paikallislehden yleisöosastokirjoituksista ei ollut pulaa ja myös some-kirjoittelu kiihtyi. Joitain yksittäisiä asioita nostettiin voimakkaasti esille sekä ehdokkaiden että kuntalaisten toimesta juuri ennen vaaleja. Vaalien alusta tarjosi tilaisuuden nostaa asioita otsikoihin ja mahdollisuuden sitouttaa tulevia kunnallispoliitikkoja joihinkin vaaliteemoihin. Yksitieasiat olivat korostetusti esillä ja aivan vaalien loppumetreillä myös Lintumetsän nuorisokoti nousi keskustelunaiheeksi.

Varsinaiset valtuuston kokoukset aloitettiin tammikuussa – edelleen etäkokouksina. Tammikuun kokouksen isoimmat asiat olivat palveluverkkosuunnitelman lopullinen hyväksyminen ja NUUKA-ohjelmasta päättäminen. Olin lievästi pettynyt NUUKAn lopulliseen toimenpidelistaukseen. Turhan moni toimenpide riisuttiin listalta ja talouden tervehdyttämisohjelma jäi torsoksi. Kirjoitin tuolloin tuoreeltaan: ” Todettakoon, että oma karsintalistani oli todella lyhyt. Pohjaesityksestä kyseenalaistin vain yhden asian: Vastustin Monikon avustusten karsintaa yhdellä kertaa ilman, että säästötoimenpiteistä oltaisiin yhteistyössä ja pidemmällä tähtäimellä opistojen kanssa neuvoteltu. Kun olen yli kymmenen vuotta meuhkannut kestävän kuntatalouden ja velanoton hillitsemisen puolesta, niin lähtökohtanani oli, että NUUKAsta olisi voitu päättää vaikka sellaisenaan kunnanjohtajan pohjaesityksen mukaan. Kuitenkin, koostaessani sekä omalta ryhmältä että muilta valtuustoryhmiltä saamaani palautetta totesin, että pohjaesityksessä oli useita säästökohtia, jotka eivät tule menemään läpi. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella, vaikka kyllä valtuustossakin eräässä äänestyksessä tuli varsin donquiotemainen olotila, kun jotain säästötoimenpidettä vastusti 48 valtuutettua ja kannatti minun lisäksi vain kaksi muuta surullisen hahmon kuntatalouden vakauttajaa.”

Kevään merkittävin tapahtuma omalta kohdaltani oli kaavoittamisen kehittämistyöryhmän loppuraportin valmistuminen. Toimin kesäkuussa 2019 työnsä aloittaneen työryhmän puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana toimi Tarja Salonen (KESK) ja jäseniä yksi jokaisesta valtuustoryhmästä: Johannes Haapalainen (KD),  Kimmo Kakko (SMP), Tiina Koivalo (VAS), Juha Peltonen (SDP), Joona Suomi (KOK), Kallepekka Toivonen (KESK) ja Sami Virtanen (VIHR). Perussuomalaisista kokouksiin osallistui alunperin varajäseneksi nimetty Jouni Maijala. Totesin loppuraportin luovuttamisen jälkeen, että olen “urani” aikana vetänyt tuhansia kokouksia ja palavereita. Työpäivän päätteeksi vedettynä tämän työryhmän kokoukset eivät varmasti olleet aivan helpoimmasta päästä, mutta lopputulemana saimme aikaan yksimielisen raportin ja ehdotukset kaavoituksen ja maankäytön kehittämiseksi Nurmijärvellä. Työryhmä teki kohtuullisen mittavan työrupeaman ja sainkin siihen liittyen paljon yhteydenottoja sekä kuntalaisilta, että myös kunnan ulkopuolelta. Työryhmän merkittävimpiä ehdotuksia lienevät ns. “tonttiprojektin” elvyttäminen Kirkonkylällä ja Klaukkalassa, emätilatarkastelusta luopuminen osayleiskaavojen rakentamismahdollisuuksien määrittämisessä ja luopuminen koko kunnan kattavasta suunnittelutarvealueesta. Seuraavassa eli nykyisen kunnanhallituksen viimeisessä kokouksessa käsitellään viranhaltijoiden laatimaa toimenpideohjelmaa liittyen työryhmän esityksiin. Rakennusmahdollisuuksien lisääminen asemakaavan ulkopuolisille alueille sekä rakennuslupaprosessin keventäminen ja nopeuttaminen oli työryhmän selkeä tavoite ja tahtotila. Seuraava vaihe on tehdä jalostaa nämä hyviksi päätösesityksiksi ja tehdä tarvittavat päätökset.

Kevään ehdoton uutispommi nurmijärveläisittäin oli tieto Keskon uudesta logistiikkakeskuksesta Ilvesvuori Pohjoisen yritysalueelle. Saimme kunnanhallitukseen hyväksyttäväksi esisopimuksen 57 hehtaarin asemakaava-alueen myymisestä Keskolle. Korostin tuolloin, että on erittäin tärkeää ottaa kunnan kaavoitusohjelma perusteellisen tarkasteluun ja kiinnittää sen valmisteluun tarpeeksi voimia. Uusien työpaikkatonttien kaavoittamisen lisäksi on varmistettava myös riittävä asuintonttien tarjonta Kirkonkylällä. Heinojan asemakaava-alue ei pysty yksin vastaamaan kasvavaan kysyntään. On pikaisesti laitettava vireille seuraavat asuinrakentamisen asemahankkeet eli Heinojan kakkos-ja kolmosvaiheita tulee edistää aiempaa nopeammalla aikataululla. Krannilan alueen yhtiömuotoisen asuinrakentamisen edistäminen on myös tärkeää. Kaavoituksen resurssit on varmistettava tulevina vuosina vaikka ostopalveluina. Sittemminhän Kesko julkisti suunnittelevansa myös Onniselle suurta yli 40 hehtaarin logistiikkakeskusta Hyvinkäällä. Nämä hankkeet osoittavat Nurmijärven erinomaista sijaintia Suomen kasvukäytävällä.

Valtuuston toukokuun kokouksessa pidin maltillisen lyhyen neljäminuuttisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Totesin poikkeuksellisesta vuodesta 2020 syntyvän poikkeuksellisen tilinpäätöksen. ”Kun lähes jokaisella toimintakertomuksen sivulla viitataan koronapandemiaan ja tilinpäätöslukuja perustellaan koronapandemialla, niin toimintakertomus muistuttaa etäisesti sairaskertomusta.” Kunnan talous ei tilinpäätöksen mukaan todellakaan ollut aivan terveellä pohjalla. Vuoden 2020 tilinpäätös oli ylijäämäinen ainoastaan valtion velkarahalla rahoittamien jättimäisten koronatukien ansiosta. Tämän totesivat toki useimmat muutkin ryhmät seuraavissa puheissaan. Uuden valtuuston keskeisen tehtävän arvioin olevan talouden tervehtimisen ja ns. Nuuka-ohjelman jatkamisen. Totesin, että tilannetta ei helpota sote-puolen patoutuneet hoitojonot. Odotettavissa on siis pienellä viiveellä jälkijunassa tulevia korona-kustannuksia. Väestönkasvun totesin olleen viime vuonna suurinta moniin vuosiin (1,6%) ja sen tuovan vireyttä  ja elinvoimaa. Pohdiskelin kuitenkin, onko kasvuvauhti jo riittävä – ja minkälaista asuntotuotantoa haluamme ja minne haluamme suunnata kasvun. Nurmijärven tulee kasvaa kannattavasti. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan se tulee tehdä järkevästi.

Jos tuosta kaavoituksen kehittämisen työryhmästä tuli kosolti palautetta kuntalaisilta, niin toinen positiivisen palautevyöryn aiheuttaja oli sekä kunnanhallituksessa että kunnanvaltuustossa tekemäni Pride-liputukseen liittynyt vastaehdotus, että Nurmijärven kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä omassa toiminnassaan, mutta kunta ei kuitenkaan juhlista tapahtumia tai kampanjoita liputtamalla ulkopuolisten yritysten, yhdistysten tai liikkeiden tunnuksilla tai lipuilla. Kunnanhallituksessa vastaesitykseni vielä kaatui, mutta toukokuussa valtuusto sen hyväksyi selvällä enemmistöllä äänin 27ei – 18kyllä – 5tyhjää – 1poissa. Oli mielenkiintoista lukea erityisesti sosiaalisesta mediasta näkemyksiä ja syitä, mihin vastaesitykseni ja Pride-liputuksen kieltäminen perustuivat. Mielestäni olin esittänyt varsin selkeästi ja tyhjentävästi perustelut vastaesitykselleni. Mitään muita syitä tai perusteluja en omalta kohdaltani tarvinnut, enkä niitä esittänyt. Öyhöttäjiä ja ajatusten väärinlukijoita näytti riittävän asian ympärillä.

Puolivuotiskausi huipentui kesäkuun kunnallisvaaleihin. Tulos on tiedossa ja jälkipelitkin on pitkälti pidetty. Todettakoon vielä kertaalleen, että sain muhkeat 456 ääntä eli toiseksi eniten kokoomuksen ehdokkaista ja viidenneksi suurimman äänimäärän koko kunnassa. Lisäystä edellisiin kuntavaaleihin oli peräti 281 ääntä.  Kunnallisvaalien lähestyessä yritin saada kaikkien valtuustoryhmien hyväksynnän pelisäännöille, joilla jaettaisiin kuntavaalien jälkeen luottamushenkilöpaikat. Kun vuoden 2017 vaalien jälkeen ryhdyin vetämään ryhmien/puolueiden välisiä luottamuspaikkaneuvotteluja, käytettävissä oli useissa vaaleissa hyväksi koettu ja tuttu pisteytystaulukko, mutta mitään muuta proseduuria paikkaneuvotteluihin ei sitten ollutkaan. Katsoin noille pelisäännöille olevan tarvetta, kun tiedossa oli, että uusi valtuusto aloittaa toimintansa jo elokuun alussa ja vaalien jälkeen jäisi tosi niukasti aikaa neuvotella ja sopia luottamuspaikoista. Aivan kaikki puolueet eivät olleet valmiit sitoutumana pelisääntöihin ennen vaaleja, mutta kun vaalien jälkeen ryhdyin suurimman puolueen valtuustoryhmän puheenjohtajana vetämään neuvotteluja, niin käytännössä etenin melkeinpä täysin niiden nuottien mukaisesti. Etukäteisvalmistelu myös kantoi hedelmää. Pääsimme yhteisymmärrykseen luottamushenkilöpaikoista nopeasti vain kahden kokouksen jälkeen.

Näinä päivinä eri ryhmissä alkaa olla selvillä jo nimetkin eri luottamuspaikoille ja uusi kunnanvaltuusto ne vahvistaa vaaleilla elokuun 18. päivä. Vanha kunnanhallitus kokoontuu vielä kertaalleen elokuun 16. päivä. Koronatilanteen vuoksi kokoukset pidetään edelleen etänä.

Päättynyt puolivuotiskausi oli varsin työläs. Paljon neuvotteluja, kokouksia ja puheita. Suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajana joutuu tai pääsee tekemään extra-duunia, kun kokoilee ja kasailee oman ja muiden ryhmien lausuntoja ja kannanottoja. Se on kuitenkin todella hyödyllistä valmistelutyötä ja auttaa myös viranhaltijoita päätösten valmistelussa. Esimerkki NUUKA- toimenpideohjelmasta päättäminen nopeutui ja joustavoitui huomattavasti sen ansiosta, että ryhmien kanta useimpiin kohtiin oli kattavasti tiedossa jo ennalta.

Vaalien jälkisanat

Kuntavaalitulosta on sulateltu viikon verran. Omassa tuloksessa oli sulattelemista yhtä paljon kuin aiemmissa kolmissa kuntavaaleissani yhteensä. Huimat 456 ääntä tarkoitti 281 äänen lisäystä vuoden 2017 kuntavaaleihin verrattuna, oli toiseksi eniten kokoomuksen listalla ja viidentenä koko kunnassa.

Istuvilla valtuutetuilla on se etu, että vaalikampanjaa on mahdollisuus tehdä neljä vuotta hoitamalla hommat säntillisesti ja aiemmin antamien lupausten mukaisesti. Otaksun, että omalla kohdallani tämä oli ratkaiseva tekijä hyvässä tuloksessa. Kun hoitaa pieteetillä annetut tehtävät ja muistaa tekemisistään sopivasti kertoa, niin istuva valtuutettu on jo aika pitkällä seuraavalle kierrokselle. Toki näkymättömyydellä, tekemättömyydellä ja mm. runsailla poissaoloilla voi istuva valtuutettu myös heikentää asemaansa jatkoa ajatellen.

Kokoomuksen tulos jännitytti ehkä enemmän kuin oma äänimäärä. Kun tiedossa oli, että edellisten vaalien kestomenestyjä todella isoilla äänimäärillä oli pois listoiltamme, niin tilanne oli ennalta poikkeuksellisen epävarma. Huoli oli turha. Kokoomus jatkaa Nurmijärvellä suurimpana ryhmänä, vaikka valtuutettujen määrä yhdellä väheneekin. Ykköstila koko valtakunnassa ja nousu suurimmaksi valtuustoryhmäksi useassa naapurikunnassa (Vantaa, Hyvinkää, Tuusula) osoittaa kansalaisten tyytymättömyyttä mm. hallituksen vero-, sote- ja aluehallintopolitiikalle.

Perussuomalaisten erinomainen vaalitulos osoittaa myös tätä. PS nousi Nurmijärvelläkin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi ja saa tulevaan valtuustoon peräti viisi uutta valtuustopaikkaa.

Keskusta sai Nurmijärvellä kokoon ilmeisen hyvän ja monipuolisen ehdokaslistan. 12 valtuutettua oli kyllä itselleni melkoinen yllätys. Odotin selkeästi vaatimattomampaa menestystä. Hatun noston arvoinen suoritus, jossa valtakunnallinen rökäletappio käännettiin kuntatasolla voitoksi.

Jo SDP:n lyhyt ehdokaslista enteili vaikeuksia ja kun valtakunnan tasollakin pahin fanitus alkoi osoittaa hiipumista, niin demarien kahden valtuutetun vähennys ja vaatimaton 7 valtuustopaikkaa ei ollut loppujen lopuksi iso yllätys. Sillä jäätiin Nurmijärvellä sijalle 4 eli selvästi kolmen suurimman puolueen ulkopuolelle. SDP:n tulos on jatkumoa koko 2000-luvulla tapahtuneelle tasaiselle kannatuksen laskulle. Vielä vuonna 2004 puolueella oli 12 valtuutettua – nyt siis 7. Näissä vaaleissa 667 äänestäjää valitsi – ei saman, vaan eri suunnan – kuin edellisissä vuoden 2017 kuntavaaleissa.

Toinen selkeä häviäjä vaaleissa oli Vihreät, joka menetti kaksi paikkaa ja kutistui viiden valtuutetun ryhmäksi. Tässä näen kohtuullista linkkiä puolueen valtakunnalliseen tilanteeseen. Vihreäthän olivat valtakunnan tasolla toiseksi suurin häviäjä näissä vaaleissa. Vaikka paikallistasolla toimivat täysin eri henkilöt kuin eduskunnassa, niin erityisesti Vihreillä puolueen valtakunnalliset teemat toistuvat hyvin usein ja korostetusti myös paikallistasolla – jopa valtuustoaloitteiden muodossa. Vaikka paikallistasolla tehtäisiin hyvää ja aktiivista työtä, niin valtakunnallinen kannatuksen lasku voi vaikuttaa myös kuntavaalitulokseen. Hieman tällaista ounastelen tapahtuneen Nurmijärven Vihreille. Liki 700 äänen menetys edellisiin kuntavaaleihin verrattuna on merkittävä ei-vihreäsiirtymä.

Vasemmistoliitto palasi yhden valtuutetun pienryhmäksi,kun Hannu Toikkanen aloittaa kunnioitettavan yhdeksännen valtuustokautensa. Kristillisten ainut valtuutettu vaihtuu, kun Ina Kuula nousi Haapalaisen edelle.

Omassa 456 äänen tuloksessa ilahduttaa erityisesti se, että kannatusta tuli koko kunnan alueelta ja jokaiselta äänestysalueelta. Olin yksi harvoista ehdokkaista, joka olisi tullut valituksi vaikkei oman asuintaajaman ääniä olisi huomioitu lainkaan. Olin toki molempien Rajamäen äänestysalueiden äänikuningas, mutta 267 äänen kannatukseni Kirkonkylällä, Röykässä, Lepsämässä, Klaukkalassa ja muualla kunnassa olisi riittänyt kirkkaasti läpimenoon ja kokoomus-listankin kolmossijaan. Paljon puhutaan kyläpolitikoinnista. Mielestäni vanhojen valtuutettujen äänestystulos kertoo paljon siitä, kuinka hyvin on kyennyt toimimaan koko kunnan valtuutettuna – puheissa ja ennen kaikkea teoissa. Etenkin vaativimpien luottamuspaikkojen kohdalla tämä on varsin oleellinen ominaisuus.

Tälläkin kertaa koettiin yllättäviä tippumisia valtuustosta, hienoja äänimääriä ensikertalaisilta, ilahduttavia come backeja neljän vuoden tauon jälkeen ja pettymyksiä, kun useamman vaalin kova kampanjointi ei tuonut vieläkään valtuustopaikkaa. Vaaleissa jokainen saa ansionsa mukaan, eikä valitusoikeutta ole.

Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat lähipäivinä tai -viikkoina. Nurmijärvellä on pitkät perinteet prosessin läpiviennistä tehokkaasti ja tasapuolisesti – vaalien tulosta kunnioittaen.

Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä, vielä kerran.

Eräät jutut ja sanomiset alkavat elää omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan.

Olen tässä blogissani pariinkin kertaan palannut tuohon Hesarin artikkeliin. Teen sen vielä kerran näin neljänsien kuntavaalieni alla. Olihan syksyllä 2008 Hesarin Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni jonkinlainen lähtölaukaus ensimmäisiin kuntavaaleihini ja kunnallispoliitikon uralleni. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun julkisesti jotain Nurmijärvestä kirjoitin. Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan kuukautta myöhemmin tulin valituksi kunnanvaltuustoon kohtuullisella äänimäärällä ja kirjoittelusta tuli pinttynyt tapa näihin päiviin saakka. Muutama näppis on sen jälkeen tullut blogeillessa naputeltua littanaksi.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Osmo Soininvaara oli aiemmin julkaissut blogikirjoituksen, joka perustui samaan yhden lauseen analyysiin tuosta vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Viimeksi tällä viikolla somessa – yli 12 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen vinoiltiin junista, jotka tuovat huumeita Klaukkalaan – tai paremminkin, että huumeet tulevat jo ilman junaakin. Tuli taas tämä tarina ja tuon lentävän lauseen alkuperä mieleen. Viimeisen kerran uusintana blogikirjoitukseni vuodelta 2015 – ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Mielenkiintoiseksi tämän 13 vuoden takaisen artikkelin tekee se, että tänä päivänä yhä useampi helsinkiläinen haikailee Nurmijärven horisonttiin ja muuttokuormat suuntaavat landelle. Ja Klaukkalan Isoniitun kupeessa käyskentelevät edelleen lehmiä.

—————————————————————————————————————————————————

Blogi 20.9.2015

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään. Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Lukion sijainnista

Nurmijärven Uutisten 9.6.2021 numerossa oli näiden kuntavaalien viimeinen Vaalikynä-kirjoitus osaltani.

Jos viime vuoden lopulla tehty päätös Kirkonkylään keskitetystä kunnallisesta lukiosta aiheutti viimeiseen saakka – ja vielä päätöksen jälkeenkin – paljon keskustelua ja vääntämistä, niin keskitetyn lukion sijainnista Kirkonkylällä näyttää tulevan samanlainen maraton-ilmiö. Mielipiteet eri lautakuntien ja viranhaltijoiden välillä eroavat suuresti. Maanantain 7.6.2021 kunnanhallitus oli tähän astisista käsittelyistä eniten yksimielinen eli kunnanhalllitus asettui NYKin kannalle. Vain yksi kunnanhallituksen jäsen ilmoitti kannattavanna Krannilaa sijaintipaikaksi. Tuon kokouksen päätös ei ollut tiedossani, kun tuon Vaalikynä-kirjoitukseni rustasin.

Sittemmin asiassa on esitetty muitakin mielipiteitä ja kirjoituksia julkisuudessa. Yksi hämmentävimmistä oli somessakin julkaistu NYKin lehtorin pitkä kirje kunnanvaltuutetuille. Lehtori kirjoittti lukeneensa “järkyttyneenä kunnanhallituksen päätöksen esittää valtuustolle, että Nurmijärven lukio sijoitettaisiin Nykin yhteyteen.” “Tämä oli kuin märkä rätti vasten kasvoja kaiken sen jälkeen, mitä viimeisten kymmenen vuoden aikana on yritetty saada aikaan ja sen päätöksen jälkeen, että Nurmijärvelle tulee yksi lukio ja sille uusi lukiorakennus”, kirjoitti hän. Edelleen lehtori purkautui ja kysyi “haluammeko me, että Nurmijärven kunnan lukiosta tulee ns. jämälukio, johon tulevat ne, jotka eivät pääse muualle” ja toi voimallisesti julki perusteluita, miksi lukion pitäisi olla täysin erillinen peruskoulusta.

Nämä NYKin lehtorin avaukset puolestaan hämmästyttävät minua. Kun palveluverkkoselvityksen yhteydessä tehtiin laaja kysely, niin Rajamäellä kampus-ajattelu sai raportin mukaan henkilöstöltä positiivista ja erittäin positiivista palautetta. Henkilökunnalta saatu palaute oli yksi tekijä, kun kunnanvaltuusto tammikuussa päätti ja kirjasi konkreettiseksi tavoitteiksi ja periaatteiksi palveluverkon kehittämiselle nimenomaan:

• Palveluverkon tiivistäminen, tilatehokkuuden parantaminen, toimintakustannusten alentaminen ja investointien rajoittaminen.

• Varhaiskasvatus-, perusopetus- ja mahdollisesti lukiopalvelut sekä kirjasto-, nuoriso- ja vapaa-ajan palveluita ohjataan taajamissa kampuksille.

Lukion sijoittaminen NYKin tontille vastaa erinomaisen hyvin noihin valtuustossa päätettyihin tavoitteisiin. Samaa ei voi sanoa kahdesta muusta tarkastelussa olleesta sijoituspaikasta Kirkonkylällä. Tämän oli ymmärtänyt myös kunnanjohtaja tehdessään kunnahallitukselle asiasta esityksen.

Tässä se lehdessä julkaistu kirjoitukseni:

Lukion sijainnista

Kun lukioratkaisusta päätettiin palveluverkkosuunnitelman yhteydessä, valtuuston niukka enemmistö päätti keskittää lukiokoulutuksen Kirkonkylään. Valtuusto ei valinnut tuolloin taloudellisesti järkevintä vaihtoehtoa, vaikka kuntatalouden tasapainottaminen on Nurmijärvellä keskeinen ja läpileikkaava strateginen linjaus. Juuri ennen valtuuston päätöksentekoa keskitetyn lukion eduksi nostettiin mahdollisuus yhdistää lukio Nurmijärven Yhteiskoulun hankkeeseen ja saada tällä merkittäviä kustannussäästöjä. NYK oli ikään kuin ”ässä hihasta”, jolla keskitetty lukio saatiin myös taloudellisesti kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Sivistyslautakunta ja tekninen lautakunta saivat juuri käsiteltäväkseen esitykset lukion sijoituspaikasta ja NYK oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Molemmissa lautakunnissa johtavien viranhaltijoiden esitys sijaintipaikaksi oli Krannilan urheilupuiston alue Kirkonkylällä.  Talouden tasapainottaminen ja muut NYKin eduksi esitetyt kriteerit saivat väistyä kalleimman ja suurimman vaihtoehdon tieltä. Ensin valittiin kallein lukiovaihtoehto. Sitten esitettiin kalleinta sijaintivaihtoehtoa. Tätä voisi sanoa kustannusten maksimoimiseksi – ei talouden tasapainottamiseksi.

Tekninen lautakunta yhtyi esittelijän ehdotukseen, mutta sivistyslautakunta päätyi esittämään sijoituspaikaksi Nurmijärven Yhteiskoulun tonttia. Molemmat lautakunnat joutuivat äänestämään asiasta.

Lukion hankesuunnittelu tehtiin valtuuston päätöksen jälkeen ennätysaikataululla. Näin nykyinen niukasti keskitetyn lukion kannalla ollut valtuusto pääsee päättämään myös lukion sijainnista ennen uutta valtuustoa. Kiirehtiminen näkyy valitettavasti hankesuunnitelmien tasossa ja tarkkuudessa. Ne ovat vaatimattomia verrattuna esim. taannoisiin Monikon tai uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin. Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.

Kunnassa on laajasti herätty ymmärtämään kuntataloutemme tila ja kulukurin tärkeys. Kulukuristahan tosin lipsuttiin jo NUUKA-toimenpideohjelmasta päätettäessä. Toivon, että lukiohankkeessa se viimeinkin huomioitaisiin. Pelkillä puheilla kuntataloudessamme ei tapahdu käännettä parempaan.

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen ja kuntavaaliehdokas (KOK), Nurmijärvi

Alkuperäisen kirjoituksen “rehtori” on muutettu oikeaan muotoon “lehtori”.

Tilinpäätöstä ja Pride-liputusta valtuustossa

Nurmijärven nykyinen kunnanvaltuusto piti näillä näkymin toiseksi viimeisimmän kokouksensa keskiviikkona 26.5.2021

Kokous eteni varsin seesteisissä tunnelmissa vuoden 2020 tilinpäätöksen hyväksymiseen ja vastuuvapauden myöntämiseen saakka. Perinteiseen tapaan alussa kuultiin ryhmäpuheenvuorot. Pidin maltillisen lyhyen neljäminuuttisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Totesin poikkeuksellisesta vuodesta 2020 syntyvän poikkeuksellisen tilinpäätöksen. Kun lähes jokaisella toimintakertomuksen sivulla viitataan koronapandemiaan ja tilinpäätöslukuja perustellaan koronapandemialla, niin toimintakertomus muistuttaa etäisesti sairaskertomusta.

Vertaukseni ei ollut niin hölmö kuin voisi ensi kuulemalla ajatella. Kunnan talous ei ole tilinpäätöksen mukaan aivan terveellä pohjalla. Vuoden 2020 tilinpäätös oli ylijäämäinen ainoastaan valtion velkarahalla rahoittamien jättimäisten koronatukien ansiosta. Tämän totesivat useimmat muutkin ryhmät seuraavissa puheissaan.

Totesin uuden valtuuston keskeisenä tehtävänä olevan talouden tervehtimisen ja ns. Nuuka-ohjelman jatkamisen. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tilannetta ei helpota sote-puolen patoutuneet hoitojonot. Odotettavissa on siis pienellä viiveellä jälkijunassa tulevia korona-kustannuksia.

Väestönkasvun totesin olleen viime vuonna suurinta moniin vuosiin (1,6%) ja sen tuovan vireyttä  ja elinvoimaa. Pohdiskelin kuitenkin, onko kasvuvauhti jo riittävä – ja minkälaista asuntotuotantoa haluamme ja minne haluamme suunnata kasvun. Nurmijärven tulee kasvaa kannattavasti. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan se tulee tehdä järkevästi.

Totesin lopuksi, että velkapiikkimme alkaa olla täynnä. Siihen ei enää monta lainalappusta mahdu.

Sitten tilinpäätöskeskustelu kääntyi uusille urille. SDP:n Harri Lepolahti teki ehdotuksen, ettei tekniselle johtajalle ja kunnallistekniikan päällikölle myönnetä vastuuvapautta, koska yksityistieasioiden käsittelyjen tutkimisesta on tehty valtuustoaloite ja siihen liittyvää sisäisen tutkinnan raporttia ei ole vielä julkistettu. Ehdotuksen takana olivat myös Tapiolinna (PS) ja Mustonen (KESK). Valtuuston puheenjohtaja ja hallintojohtaja yrittivät tuoda julki näkökulmia ja faktoja, joiden mukaan ehdotus ei ollut perusteltu tai tarpeellinen. Tähän näkemykseen yhtyivät useimmat ryhmien vetäjät. Kokoomusryhmän edustajana totesin kantani, että vastuuvapauden epäämiselle ei ole perusteita. Lisäksi totesin, että jos vastuuvapautta ei myönnetä, niin valtuuston on päätettävä myös niistä toimenpiteistä, joita epäämisestä aiheutuu.

Noita toimenpiteitä tiedustelin ja Lepolahti vastasi, että toimenpide-esitys on se, että tutkinta saatetaan päätökseen ja raportti toimitetaan valtuustolle arvioitavaksi. Tämä oli hämmentävä vastaus. Kun laki edellyttää, että epäämisen yhteydessä tehdään päätös myös sitä seuraavista toimenpiteistä – esimerkiksi korvausvaatimuksen esittämisestä tai rikosprosessin käynnistämisestä, niin Lepolahti ilmoitti ehdotettavan toimenpiteen olevan se, että pyydetään toimittamaan työn alla oleva raportti valtuustolle eli selvitetään, onko yleensäkään tapahtunut jotain, joka antaisi aihetta vastuuvapauden epäämiseen. Mielenkiintoista nähdä miten tuo esitys on kirjattu pöytäkirjaan, koska mielestäni Lepolahden varsinainen esitys ei sisältänyt ehdotusta vastuuvapauden epäämisen yhteydessä päätettävistä toimenpiteistä. Esitetty toivomus siitä, että työn alla oleva raportti toimitetaan tiedoksi valtuustolle, ei sitä ole.

Varmuuden vakuudeksi pyysin hallintojohtajalta selvennystä lain kirjaimesta ja vastaus tuki näkemystäni.

Äänestettiin. Lepolahti-Tapiolinna-Mustonen esitys hävisi luvuin 44-7.

Pitkän kokousillan yksi odotettu asiakohta oli valtuustoaloite Pride-liputuksesta kunnantalon edustalla Helsinki Pride –viikon yhteydessä. Olin tehnyt jo kunnanhallituksessa vastaesityksen, jonka uusin valtuustossa. Ehdotin, että Nurmijärven kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä omassa toiminnassaan. Kunta ei kuitenkaan juhlista tapahtumia tai kampanjoita liputtamalla ulkopuolisten yritysten, yhdistysten tai liikkeiden tunnuksilla tai lipuilla.

Kokoomuksen Virpi Räty tuskaili asian monimutkaisuuden kanssa ja ehdotti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Ehdotin puolestani asian käsittelyn jatkamista ja totesin, että tällaisessa asiassa pitää kyetä muodostamaan mielipide ja tekemään päätös ilman lisäselvityksiä – kunnan työntekijöillä on muutenkin kädet täynnä töitä. Äänestettiin ja päätettiin jatkaa asian käsittelyä äänin  44-7.

Tämän jälkeen kuultiin osin värikkäitäkin puheenvuoroja. Kunnanvaltuusto päätti lopulta hyväksyä esitykseni, jonka mukaan kunta ei suorita Pride-liputusta. Äänestys  päätyi varsin selviin numeroihin 18-27-5-1. Äänestyksessä usean valtuustoryhmän mielipiteet hajosivat. Näin myös kokoomus-ryhmämme, josta liputuksen puolesta äänestivät Suomi ja Vaulamo, Tyhjää äänestivät  Räty ja Takalo-Eskola. Loput eli enemmistä kokoomus-ryhmästä kannatti esitystäni ja vastusti liputusta.

Nykyisen valtuuston seuraava kokous on kesäkuussa. Silloin tiedämme myös, mikä on uuden valtuuston kokoonpano.

Kuntavaaliajan parasta antia

Kevät ja kuntavaalit ovat monella tapaa uudistumisen ja heräämisen aikaa.

Paikallispoliitikkojen uinuvat web-sivut heräävät ruusuisesta tai ruiskukkaisesta unestaan. Jopa blogeihin ilmestyy ajankohtaisia kirjoituksia. Some-kirjoittelu kiihtyy. Tuhansittain “tykkäyksiä”, kommentteja – jopa uusia avauksia henkilöiltä, jotka ovat pitkään pysyttäytyneet erossa keskusteluryhmistä. Virkistävää vaihtelua niiden parinkymmenen vakiosomeilijan lisäksi.

Kuntavaalit näkyvät myös paikallislehden sivuilla. Kun vaalien välillä vakituisia kuntatason kolumnisteja -mielipidepalstalle kirjoittajat mukaan luettuna – on Nurmijärvelläkin enintään kymmenkunta, niin vaalien alla kirjoittajien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Paikallislehden täytyy kerrassaan säännöstellä vaalikynäkirjoittelua.

Positiivisin vaikutus kuntavaaleilla on mielestäni kuitenkin paikallislehden toimitukselliseen aineistoon. Paikallispoliitikot ja sellaiseksi pyrkivät pääsevät huomattavissa määrin kertomaan ajatuksistaan ja mielipiteistään – toki pääosin vaalikonevastauksiin viitaten. Joka tapauksessa kuntavaalien alla saa edes hieman fiiliksiä “vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin kunnalliset luottamushenkilöt olivat monella tapaa paikallisuutisoinnin keskiössä. Kunnanvaltuuston kokouksissa oli paikan päällä useitakin lehdistön edustajia ja kokousten jälkeen valtuutetut saivat suoraa kontaktia ja kävivät keskusteluja viidennen valtiomahdin kanssa. Kuntalaisetkin pääsivät lukemaan päätöksien taustoista ja yksittäisten luottamushenkilöiden suorista mielipiteistä.

Viime vuosi on tietysti ollut etäkokouksienkin vuoksi poikkeuksellinen, mutta jo ennen korona-aikaa tuo edellä mainitsemani muutos oli hyvin havaittavissa. Johtuiko sitten toimituksen resurssien pienentymisellä vai mahdollisuudesta seurata valtuuston kokouksia etänä myös median taholta. Vai siitä, että julkaistavien aviisien määräkin on vähentynyt vuosien takaisesta.

Jos jotakin haluaisin kuntavaalien aikaisista käytännöistä jäävän elämään vaalien jälkeenkin, niin se ei ole kiivas mielipidekirjoittelu tai massiivinen somekirjoittelu ja -kommentointi, vaan paikallislehden aktiivinen kontaktointi ja uutisointi paikallispäättäjiin. Sitä olen kaivannut ja uskon myös kuntalaisten olevan kiinnostuneita vaalien välilläkin lukemaan kasvollisten luottamushenkilöiden ajatuksia omasta paikallislehdestään – ei vain kylmiä referaatteja luottamuselinten pöytäkirjoista.

Menneinä vuosina paikallislehdissä raportoitiin myös luottamushenkilöiden poissaoloista luottamustehtävistä ja jopa luottamushenkilöille maksetuista kokouspalkkioiden määristä. Nämäkin ovat yhteisiä ja ainakin joitakin kuntalaisia kiinnostavia asioita ja paikallislehti voisi nykyäänkin niistä mielestäni kirjoittaa.