Olen ehdolla toisella kaudelle OP Uusimaan edustajistoon Keski-Uudenmaan vaalipiirissä. Äänestysaika on 7.-17.11.2022
Kuten kuvasta näkyy ehdokasnumeroni on 385.
Olin ensi kertaa ehdolla silloisen Keski-Uudenmaan Osuuspankin edustajistoon vuonna 2017. Sain tuolloin ensikertalaisena 72 ääntä. Valintaan tarvittiin tuolloin vähintään 71 ääntä, joten lievästi rimaa hipoen, mutta kuitenkin selkeästi ylittäen tulin valituksi. Toivon, että tällä kertaa ääniä tulee hieman enemmän, sillä vaalipiiristä valitaan tällä kertaa vain 32 jäsentä aiemman 40 sijaan. Rima on pykälän ylempänä näissä vaaleissa.
Pankin edustajisto kokoontuu sääntömääräisesti vain kerran vuodessa tekemään sääntömääräiset päätökset ja henkilövalinnat: mm. vahvistetaan tilinpäätös ja päätetään ylijäämän jakamisesta sekä valitaan hallintoneuvoston jäsenet. Edustajisto kokoontuu sääntömääräisen kokouksen lisäksi myös tarvittaessa.
Menneellä kaudella ylimääräisiä kokouksia oli kohtuullisen paljon, sillä edustajisto päätti kahdesta fuusiosta. Ensin vuonna 2019 yhdistettiin Keski-Uudenmaan Osuuspankki ja Länsi-Uudenmaan Osuuspankki, jolloin syntyi OP Uusimaa. Tuo oli silloin koko OP-ryhmän historian suurin fuusio. Tänä vuonna 2022 yhdistyivät Uudenmaan Osuuspankki, Itä-Uudenmaan Osuuspankki ja Helsingin Seudun Osuuspankki, jolloin syntyi selkeästi suurin pankki OP-ryhmään. Se otti vanhan tutun nimen Uudenmaan Osuuspankki. Epävirallisemmin pankki tunnetaan myös nimellä OP Uusimaa.
Olen ollut tyytyväinen päätökseen pyrkiä edustajistoon vuonna 2017. Vaikka edustajiston toiminta on pitkälti sääntömääräisten asioiden päättämistä, niin erityisesti edellä mainituissa fuusiopäätöksissä pääsi tosiasiallisesti käyttämään päätösvaltaa ja vaikuttamaan pankin ja sen omistaja-asiakkaiden tulevaisuuteen.
Edustajiston jäsenenä saa myös erinomaista informaatiota ja koulutusta pankki- ja rahoitusalasta, pankin toiminta-alueesta ja sen elinkeinoelämästä. Koen, että tästä informaatiosta on hyötyä myös toiminnassani kunnanvaltuutettuna ja aluevaltuutettuna. Erinomainen asia on myös se, että pankin edustajistossa tutustuu alueen muihin päättäjiin ja luottamushenkilöihin.
Ääntä voi käyttää verkossa OP-ryhmän sähköisessä vaalipalvelussa tai postitse. Jokaiselle omistaja-asiakkaalle on asiasta tiedotettu.
Nurmijärven kunnanhallitus käsitteli hieman yli kuuden tunnin kokouksessaan talousarvioesitystä vuodelle 2023 ja taloussuunnitelmaa vuosille 2023-2025. Viime vuosien tapaan käsittely ja päätökset saatiin pakettiin jo yhdessä venytetyssä kokouksessa eikä varapäivää tarvittu. Puhetta johti varsinaisen pj:n poissa ollessa mallikkaasti kunnanhallituksen 1. varapj. Riikka Raekannas.
Ennen talousarvioehdotusta käsiteltiin nippu valtuustoaloitteita, joista yksi eli valtuustoaloite “Lukion sijainnin merkitys tulevaisuuden kunnan elinvoimalle osana Kirkonkylän taajamaa” jo hieman sivusi talousarvioesitystäkin. Aloitteessa käsiteltiin uuden lukion rakentamista NYKin tontille Kirkonkylään. Kunnanhallitus ei nähnyt aihetta ryhtyä toimenpiteisiin aloitteen osalta. Aloitteessa todettiin mm., että kunnan päätöksillä omien palvelujensa sijoittumisella vaikutetaan kunnan elinvoimaan ja että Kirkonkylän taajamakeskustan kannalta Nurmijärven lukion sijaintipäätös on merkityksellinen ratkaisu 50-100 vuoden aikaperspektiivillä. Olisin toivonut samanlaista filosofointia silloin, kun Rajamäen lukio päätettiin lakkauttaa.
Lopputulemana käyttötalouteen tuli lisäystä vain 35.000 euroa. Investoinneista karsittiin 500.000 euroa, kun Maiju Tapiolinnan esitys varikon peruskorjauksen ja laajennuksen määrärahan pienentämisestä 500.000 euroon hyväksyttiin yksimielisesti. Kuten jo viime vuonna vastaavassa tilanteessa totesin – niukkuutta on helppo ja nopea jakaa.
Talousarvioesitykseen tehtiin myös muutamia tekstimuutoksia. Omalta kohdaltani tärkein liittyi kunnan strategisiin mittareihin ja strategian vuositavoitteisiin. Kuntastrategiassa on kirjattu toimenpiteeksi “Lisäämme rakentamismahdollisuuksia haja-asutusalueelle painottaen kyliin ja näiden läheisyyteen rakentamista”. Tein ehdotuksen, että tavoitteisiin lisätään teksti “…kaavoituksen kehittämisen työryhmän loppuraportin mukaisesti.” Perustelin ehdotustani sillä, että näin saataisiin keväällä 2021 julkaistulle ja erittäin hyvän vastaanoton saaneelle kaavatyöryhmän yksimieliselle loppuraportille selkeä ja yksiselitteinen status. Loppuraportti on toki käsitelty kunnanhallituksessa ja tuotu tiedoksi kunnanvaltuustolle, mutta tällä kirjauksella loppuraportille annettaisiin talousarviokirjassa selkeä status toimintaa ohjaavana dokumenttina. Ehdotus hyväksyttiin äänin 5-6. Olen todella tyytyväinen, että työryhmän pitkä ja ansiokas työ sai näin ansaitsemansa arvon ja muuttuu toimenpiteiksi.
Strategian tavoitteisiin hyväksyttiin yksimielisesti myös Leni Niinimäen ja Harri Lepolahden ehdottamat tekstimuutokset.
Riina Mattilan esitys Klaukkalan Urheilupuiston koulun uudishankkeen suunnittelun aikaistamisesta vuosille 2023–2024 ja rakentamisen vuosille 2025–2026 sekä samalla Kirkonkylän NYKin hankkeen siirtämisestä vastaavasti myöhemmäksi kaatui äänin 6-5. Asia päätettiin siis pohjaesityksen mukaisesti, jonka kannalla olin itsekin. Kunnassa edistetään tällä hetkellä kolmea poikkeuksellisen suurta kouluhanketta: Rajamäen kampusta, NYKin lukiohanketta ja Urheilupuiston koulua. Jokaisessa kohteessa on ollut ongelmia. Pahin tilanne on Rajamäellä, jossa koulukiinteistö on ollut käyttökiellossa ja vanerit ikkunoissa jo melkein kolme vuotta ja hanke onkin edennyt jo urakkatarjousvaiheeseen. NYKin lukiohanke on ollut jo tämän vuoden talousarviossa ja investointiohjelmassa ennen Urheilupuiston koulua, joten NYKin kaavamuutosprosessi ja suunnittelu ovat suunnitellulla tavalla pidemmällä kuin Urheilupuiston hanke. En näe järkeväksi vaihtaa kyseisten hankkeiden toteutusjärjestystä yks kaks lennossa. Kaikki kolme hanketta etenevät tällä hetkellä, mutta kaikkia kyetä samaan aikaan ja samassa tahdissa hoitamaan.
Sen verran äänestyksiä kunnanhallituksessa oli, että todennäköisesti saamme niitä myös kunnanvaltuuston talousarviokäsittelyssä.
Kirjoitin 5.10.2022 Nurmijärven Uutisiin haja-asutusalueen rakentamismahdollisuuksista. Halusin muistuttaa taannoisen kaavakehitystyöryhmän loppuraportista ja eräistä siihen sisältyneistä työryhmän yksimielisistä ehdotuksista. Suuri osa kuntalaisista tuskin on detaljitasolla loppuraporttiin tutustunut ja ajattelin, että on hyvä päättäjiäkin muistuttaa eräistä keskeisistä työryhmän linjauksista. Kun asia tulee päätöksentekoon, niin on hyvä tiedostaa ollaanko päätöksiä tekemässä työryhmän linjausten mukaan vai joltain muulta pohjalta. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi luonnollista myös olla vakuuttunut, että se jokin muu myös kestää kriittisen tarkastelun verrattuna kaavatyöryhmän saamaan lopputulokseen.
Tässä tuo paikallislehdessämme julkaistu kirjoitus:
Haja-asutusalueen rakentamismahdollisuuksista
Kunnanhallituksen asettama kaavoituksen kehittämisen työryhmä julkaisi loppuraporttinsa maaliskuussa 2021. Toimin kyseisen työryhmän puheenjohtajana.
Työryhmän keskeinen tavoite oli rakennusmahdollisuuksien lisääminen haja-asutusalueella – erityisesti alueilla, joille rakentamista halutaan ohjata yhdyskuntarakenteen kannalta. Tällaisiksi alueiksi määriteltiin mm. kyläkeskukset, kyläkoulujen ja nykyisen tieverkoston läheiset alueet. Kuntastrategian mukaisesti kylien kehittäminen ja rakentamisen mahdollistaminen kyläkeskuksiin oli selkeä tavoite.
Työryhmä päätyikin esittämään emätilatarkastelusta luopumista ja osayleiskaavoissa käytettäväksi edullisuusvyöhykemallia, jossa rakentamismahdollisuudet määräytyisivät – ei pelkästään tilan kokoon – vaan myös tilan sijaintiin perustuen. Kyläkeskuksissa, koulujen läheisyydessä ja hyvien liikenneväylien varrella olevat kiinteistöt saisivat suhteellisesti enemmän rakennuspaikkoja kuin haja-asutusalueen laitamilla olevat ja rakentamiseen huonosti soveltuvat tilat. Kokonaisuudessaan rakentamismahdollisuuksia tulisi siis selkeästi lisätä ja huomioida lisäksi rakentamisen ohjaaminen parhaille paikoille. Kylien keskustoissa ehdotettiin käytettäväksi myös erityisiä kyläkaavoja, jotka antaisivat suoraan mahdollisuuden rakentamiseen.
Ajatuksena oli, että isoja maatiloja suosivan pinta-alaperusteisen tarkastelun sijaan työryhmän esitys jakaisi rakennusmahdollisuuksia myös pienemmille kiinteistöille esim. juuri kylien keskustoissa. Hyvillä alueilla myös pienet kiinteistöt saisivat näin rakennuspaikkoja.
Oletan, että tällaiset alle hehtaarin rakennuspaikat myös menisivät myyntiin ja toteutuisivat rakentamisena nopeammin kuin suurten tilojen lukuisat tontit. Ongelmanahan on ollut, että maanomistajilla ei ole ollut aina myyntihaluja, vaikka yleiskaavoissa on rakennuspaikkoja myönnetty. Se on ymmärrettävää. Vanhoilla sukutiloilla ja toimivilla maatiloilla tonttien myymisen kynnys on korkeampi kuin pienellä irrallisella maatilkulla.
Toivon, että osayleiskaavojen laatimisessa päästään viimeinkin eteenpäin. Työryhmän esitys, joka perustuu emotilatarkastelusta luopumiseen ja edullisuusvyöhykkeisiin vastaa erinomaisesti asetettuihin tavoitteisiin.
Uudistuksella saadaan Nurmijärvelle 1000 jopa 2000 uutta rakennuspaikkaa. Asiaan liittyvät suuret taloudelliset intressit on syytä tiedostaa päätöksenteossa. Vaikka käyttäisi yhden tontin hintana varovaisesti 50.000 euroa, niin huomaa, että kyseessä on pitkässä juoksussa valtava 50-100 miljoonan euron taloudellinen intressi. Itse näen, että työryhmän esitys varmistaa myös tuon taloudellisen hyödyn jakaantumisen tasapuolisesti, useammalle kuntalaiselle sekä arvottaa paremmilla paikoilla ja rakentamiskelpoisilla alueilla sijaitsevia tiloja.
Arto Hägg
kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (KOK), Nurmijärvi
Maanantaina 3.10.2022 avattiin yleisölle saneerattu ja uudistettu Nurmijärven pääkirjasto. Ensikommentit ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. En ole kuullut moitteita.
Pääkirjaston saneeraus oli erillisenä hankkeena esillä ja investointikohteena talousarviossa jo 2010-luvulla – ehkä aiemminkin. Sitä lykättiin, työnnettiin ja tuupattiin eteenpäin vuosi vuoden jälkeen, kunnes se koplattiin viimein yhteen Kirkonkylän lukiohankkeen kanssa.
Tuo kytkeminen toiseen vieläkin isompaan ja päätöksenteon kannalta hankalampaan hankkeeseen vei pääkirjaston saneerauksen entistäkin epävarmemmalle ja sumuisemmalle tasolle.
Kirjoitin jo kesällä 2018 Nurmijärven Uutisiin kolumnin, jossa totesin mm. “Taloudellisesti merkittävä hanke (lukio) tulee nostattamaan kannanottoja puolesta ja vastaan, eikä sen läpimeno ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi pidän perusteltuna, että hankesuunnitelmassa tulisi huomioida mahdollisuus toteuttaa hanke myös vaiheittain, jotta pitkään odotettu ja tarpeellinen kirjaston saneeraus ja laajennus voitaisiin toteuttaa erillisenä hankkeena, mikäli lukiohanke edelleen viivästyy. Aiemmin kirjaston osuus oli erillinen hanke, jota siirrettiin eteenpäin vuosittain talousarviopäätösten yhteydessä. Olisi kohtuutonta, että se jälleen kerran – nyt koplattuna lukiohankkeeseen – siirtyisi epämääräiseen tulevaisuuteen.“
Samaa ajatusta olin tuonut esille jo aiemmin eri yhteyksissä.
Niinpä teinkin marraskuussa 2018 kunnanvaltuuston talousarviokäsittelyssä esityksen, että investointihanke “lukio+pääkirjaston saneeraus” eriytetään kahdeksi hankkeeksi: lukioksi ja pääkirjaston saneeraukseksi. Esityksessäni poistettiin lukiolta myöhempien vuosien rakentamiserahat ja jätettiin vain suunnitteluraha seuraavalle vuodelle, jotta voitiin kuitenkin taata myös lukiohankkeen edistäminen – tosin omana hankkeenaan. Ajatuksena oli tuolloin, että kirjastosta erotettu lukiohanke olisi myös helpompi toteuttaa ja sille löytyisi helpommin sijoituspaikka. Kunnanviraston ja pääkirjaston välinen alue oli todettu ongelmalliseksi tilanahtauden vuoksi.
Muutosesitykseni meni läpi täpärästi äänin 24-27. Äänestys jakoi mielipiteet totaalisesti niin puolueiden kuin eri taajamien osalta kuten alla olevasta äänestysluettelosta voi todeta.
Tämä äänestys ja päätös avasi mahdollisuuden – tai jopa edellytti – seuraavaa muutosesitystä. Ehdotinkin, että talousarvioon lisätään hankerivi: “Pääkirjaston peruskorjaus ja laajennus” ja siihen määrärahat seuraavasti:
v. 2020 + 150 000
v. 2021 + 1 800 000
v. 2022 + 2 600 000
Tämä muutosehdotukseni hyväksyttiin jo hieman selvemmin numeroin eli 19-30-2tyhjää.
Valtuuston päätös marraskuussa 2018 mahdollisti kauan odotetun ja tarpeellisen pääkirjaston saneerauksen käynnistämisen nopealla aikataululla ja se valmistuikin edellä mainitussa aikataulussa.
Pääkirjaston saneerauksen osalta tein sen minkä järkeväksi katsoin ja sain ajatukselle niukan, mutta riittävän kannatuksen. Ilman tuota vuoden 2018 äänestystä emme nyt pääsisi nauttimaan uudistetusta pääkirjastosta.
Lukiohanke sen sijaan on edelleen lähtökuopissa ja nyt on ilmaantunut haluja arvioida uudelleen valtuuston lainvoimaista päätöstä Kirkonkylän lukion sijainnista ja hankesuunnitelmasta. Lukioon koplattuna pääkirjaston uudistaminen olisi edelleen täysin avoin asia.
Marraskuun 2018 valtuuston kokouksen äänestysluettelo. EI-äänet mahdollistivat pääkirjaston saneerauksen omana hankkeenaan:
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuusto kokousti 22.9.2022 Järvenpäässä ja teki historiallisen valinnan ensimmäisestä hvyvinvointialuejohtajasta.
Kaksi soveltuvuusarviointiin edennyttä hakijaa, va. hyvinvointialueen johtaja Pirjo Laitinen-Parkkonen ja Forssan seudun hyvinvointiyhtymän johtaja Mikko Komulainen olivat kärkiehdokkaina, mutta aluehallitus ei heitä ollut kumpaakaan asettanut etusijalle.
Voinee todeta, että vastoin ennakko-odotuksia valituksi tuli Mikko Komulainen äänin 35-33-1tyhjä. Eroa siis kaksi ääntä.
Olen tiukempiakin vaalituloksia ollut toteamassa. Kaksi tuli heti mieleen.
Turun puoluekokouksessa 2018 kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin 0,8 äänen enemmistöllä Aura Salla – Heikki Autton jäädessä kakkoseksi.
Toinen tiukka – tällä kertaa virkamiesvaali – koettiin vuonna 2014 Nurmijärven kunnanvaltuustossa talousjohtajaa valittaessa. Kunnanhallitus esitti tuolloin virkaan Markus Peevoa. Valtuustossa käytiin kuitenkin asiasta värikäs keskustelu, kun Keskustan tuolloinen ryhmänjohtaja esitti valittavaksi toista hakijaa eli Pekka Kivilevoa. Värikkäässä puheessaan muutosesityksen tekijä toi voimakkaasti esille sen, että sekä kunnan virkamiesjohto että käytetty soveltuvuusarvioinnin suorittaja olisivat toimineet vahvasti toisen ehdokkaan puolesta hakuprosessissa. Tällaisia otteita kirjasin tuoreeltaan ko. puheesta: “Erikoista on ollut myös se vahva, niin konsulentin kuin kunnan virkamiesjohdon, suorastaan kynsin ja hampain pyrkimys vaikuttamaan toisen ehdokkaan puolesta ja kuin myös yhtä lailla vahvasti toista ehdokasta vastaan.” “Nyt nähty käyttäytyminen tässä prosessissa on ollut varsin vahvaa toisen hakijan teilaamista ja toisen nostamista.” Kannatuksensa Kivilevolle esitti tuolloin myös PS:n Tapiolinna. Suljetun lippuäänestyksen tuloksena puheenjohtaja totesi virkaan valituksi Pekka Kivilevon äänin 25-26 – siis yhden äänen erolla. Kivilevon talousjohtajakaudesta Nurmijärvellä ei kovin pitkää muodostunut. Peevo on toiminut sittemmin pitkään Hyvinkään kaupungin talousjohtajana.
Varsin värikäs ja yllättävän paljon tuon 2014 Nurmijärven talousjohtajan vaalin kaltainen muodostui tästä hyvinvointialueen johtajan vaalista. Puheenjohtaja Peltonen antoi ensimmäisen puheenvuoron aluehallituksen puheenjohtaja Helinä Pertulle (KOK). Mutinaa aiheutti tuoreeltaan se, että Perttu esitti varsin selkeän kannatuksen Laitinen-Parkkoselle. Yleensähän ns. mandaattipuheenvuorossa pysytään neutraalina – etenkin, kun aluehallitus ei ollut asettanut ketään hakijoista etusijalle. Jäinkin miettimään, että oliko Perttu yleensäkään pitämässä puhetta hallituksen puheenjohtajana vai syntyikö asetelma siitä, että valtuuston puheenjohtaja poimi hänet puheenvuoropyyntöjen jonosta kärkeen.
Ryhmäpuheissa vain Vihreät ja KD ilmoittivat asettuvansa tietyn ehdokkaan – Laitinen-Parkkosen taakse. Muiden ryhmien osalta yhtenäistä kantaa ei tuotu julki. Puheenvuoroista oli kuitenkin aistittavissa, että Laitinen-Parkkoselle löytyi kannatusta Vihreiden ja KD:n lisäksi erityisesti kokoomuksesta ja osin SDP:stä. Komulaiselle pidettiin kannatuspuheenvuoroja erityisesti Perussuomalaisten ja Keskustan riveistä. Tuli takauma tuohon 2014 talousjohtajan vaaliin, joka vain vahvistui, kun Keskustan Edry kritisoi valintaprosessia kärkihakijoiden osalta. Edry totesi, että soveltuvuustestien lisäksi oli tehty myös kykytestit kognitiivisillä mittareilla. Näiden kykytestien tulokset oli Edryn mukaan kuitenkin sivuutettu, eikä tuloksia oltu esitetty edes valintaryhmälle – vain suullinen tiedonanto. Edryn mukaan rekrykonsultti oli ilmoittanut, että tuloksia ei esitetä, koska niistä voisi saada vääriä johtopäätöksiä.
Hämmennystä lisäsi tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Korkiakosken (KESK) tarkastuslautakunnan puolesta antama tiedoksianto, että lautakunta tulee ottamaan hyvinvointialuejohtajan rekrytointiprosessin erillistarkastuksen kohteeksi. Läsnäolijat pohtivat ääneen, missä vaiheessa kyseinen lautakunta olisi voinut asiasta keskustella vai oliko Korkiakoski asialla ns. omin päin. Taisipa joku kyseenalaistaa sen, kuuluuko asia yleensäkään tarkastuslautakunnalle. Tähän siis palattaneen myöhemmin – uskottavahan se on, kun puhujapöntöstä näin kerrotaan.
Itse jäin fundeeramaan perussuomalaisen valtuutetun pitämää puheenvuoroa, jossa hän kertoi eräästä suosittelijan antamasta lausunnosta. Meille rivivaltuutetuille ei näytetty suosittelijoilta saatuja lausuntoja tai arviointeja siten, että ne olisi voitu yhdistää kehenkään suosittelijaan. Valtuutetuille esitettiin lausunnot ja arviot, mutta ei kerrottu kuka ilmoitetuista suosittelijoista oli minkäkin antanut. Kuitenkin valtuutettu esitti suorana striimatussa puheessaan suoria lainauksia yhden suosittelijan arvioinneista nimellä mainiten. Minulla oli ymmärrys, että suosittelijoille oli annettu ymmärtää, ettei lausunnot tule sellaisenaan ja nimettyinä julkisuuteen. Itse en diggailisi, jos luottamuksellisesti antamaani arviota referoitaisiin julkisuudessa, mutta kai tällekin jokin selitys löytyy.
Vaalin tulos oli siis tiukka, mutta yksiselitteinen – kaikesta edellä mainitusta hämmentämisestä huolimatta. Nyt on keskityttävä tukemaan uutta hyvinvointialueen johtajaa työssään – sitä tarvitaan. Aluehallituksen ja erityisesti sen puheenjohtajan panosta tullaan tarvitsemaan tulevina kuukausina aivan eri tavalla, kun johtoon astuu uusi henkilö.
Kokoustilasta poistuessa en voinut olla huomaamatta yhden valtuutetun remeltämistä ja “näytettiin kokoomuslaisille” -tyylistä elämöintiä. Itse en kokenut käytyä virkavaalia kokoomuksen häviönä tai jonkun muun ryhmittymän voittona. Tässä asiassa voittajia tai hävijöitä ovat vain ja ainoastaan alueen asukkaat ja veronmaksajat. Melkoinen työ onkin edessä, jos tästä voittajana selvitään. Sen verran vaikealta näyttää, että minulle riittäisi tasapelikin.
Kesäkausi on auttamattomasti takana ja syyskauden luottamustoimetkin alkaneet. Kunnanhallitus on jo pariin kertaan kokoontunut ja kunnanvaltuustokin kertaalleen. Valtuuston kyselytunnin yhteydessä myös kokoomuksen valtuustoryhmä piti alkavan valtuustokauden ensimmäisen ryhmäkokouksen. Nykyäänhän kuntavaalit pidetään joka neljäs kevät, joten valtuustokausi alkaa aina kesällä. Kokoomuksen valtuustoryhmä valitsi edellisen kauden puheenjohtajiston jatkokaudelle, joten jatkan nyt viidettä vuotta valtuustoryhmän puheenjohtajana eli ryhmyrinä.
Elokuun viimeisenä päivänä kokoontuu ensimmäistä kertaa Keski-Uudenmaan pelastuslautakunta, jossa olen jäsenenä. Lautakunnan puheenjohtajana toimii kokoomuksen Mika Kasonen Vantaalta, joka valittiin juuri eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään vaaleihin. Omalta osaltani tein jo keväällä päätöksen olla asettumatta ehdolle. Sitä vastoin olen jäsenenä piirin ek-vaalien ehdokasasettelua valmistelevassa komiteassa, joka valmistelee ehdotuksen kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaista Uudellamaalla. Hyvä rosteri ollaan saamassa vaaleihin.
Kesällä poliittista ilmatilaa ja mediaa on hallinnut ennennäkemätön pääministerin vapaa-ajanviettoon liittyvä uutisointi ja keskustelu. Lyhyesti voinee todeta, että sitä saa, mitä tilaa. Asiaa pyöriteltäneen ensi kevääseen saakka. Sen verran koomisia piirteitä asiassa riitti, että innostuin pitkästä aikaa rustaamaan Pitkänokka-strippejä melkeinpä liukuhihnalta, mutta aikansa kutakin – siirrytään seuraaviin aiheisiin.
Viime syksynä tuli hankittua kesämökki Puumalasta Saimaan rannalta ja siellä on tullut vietettyä melkeinpä kaikki vapaa-aika tänä keväänä ja kesänä. Saimaa oli jostain syystä jäänyt aiemmin syrjään kotimaan reissuilla. Toissa kesänä ajelin Pistohiekan ja Saimaan Lietveden maisematien kautta. Olin kerralla myyty ja edessä oli kesäpaikan hankinta. Nyt harmittaa ainoastaan se, että en hankkinut kesäpaikkaa sieltä jo vuosikymmeniä sitten. Tästä syystä jäi pitkästä aikaa väliin myös Rajamäen kyläpäivät. Istuin samaan aikaan Saimaan rannalla laiturin nokassa. Puolen yön aikaan pääsin ihmettelemään poikkeuksellisen komeita elokuisia revontulia, joista oheinen kuvakin on. En muista Etelä-Suomessa yhtä komeita nähneeni.
Positiivista palautetta on mukva saada – vaikka ihan sattumaltakin.
Sain vinkkiä Tampereen suunnalta, että Puupäähattu-palkittu ja monilla muillakin tavoin meritoitunut sarjakuvataiteilija Jope Pitkänen (mm. Näkymätön Viänänen ja Lempi) olisi huomioinut huomioinut Pitkänokkani sarjakuvapäiväkirjassaan elokuussa 2019. Pitkänokka strippini ilmestyivät tuolloin elokuussa 2019 Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana.
Muistan varsin hyvin tuon stripin. Omat jutut harvoin naurattavat, mutta erityisesti tämä aivoitus kutitteli jostain syystä omiakin nauruhermoja. Hökättelin varsin tyytyväisenä tuotokseeni ja luonnollisesti sen valitsin myös sysksyllä 2019 Ilta-Sanomissa julkaistavaksi.
Kolmen vuoden viiveellä sain siis tietää, että strippi oli tavoittanut ja tehnyt vaikutuksen myös yhteen tunnetuimmista ja tuotteliaimmista suomalaisista sarjakuvantekijöistä. Vaikka Jopen piirustuksessa Pitkänokka jo kiittelee v..sti kehuista, niin omat kiitokseni lähtevät tosiasiallisesti vasta tänään, kun sain asiasta tiedon. Tuli hyvä mieli.
Ja tässä se alkuperäinen Pitkänokka-strippi vuodelta 2016. Ilmeisesti loppuvuonna tehty, koska ei ole mukana 2016 ilmestyneessä Pitkänokka-albumissa.
Vastavalittu puheenjohtajisto. Voittavaa joukkuetta ei vaihdettu.
Osallistuin viikonloppuna kokoomuksen puoluekokoukseen Kalajoella. Kerta oli viides, jos mukaan lasketaan vuoden 2011 presidentinvaaleihin liittynyt ylimääräinen puoluekokous Helsingissä vuonna 2011. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010 Jyväskylässä ja nyt on takana kolmen kokouksen putki Turku-Pori-Kalajoki. Puoluekokouksiahan pidetään kahden vuoden välein ja se on myös kausi jolle valitaan puolueen puheenjohtajisto ja puoluevaltuusto.
Kovin suuri yllätys ei ollut, että puolueen koko puheenjohtajisto: pj. Orpo sekä varapj:t Häkkänen, Valtonen ja Ikonen valittiin jatkokaudelle, vaikka varapuheenjohtajiston osalta päästiin pitämään vaalit. Sote-osaaja Mia Laiho jäi kuitenkin äänestyksessä puheenjohtajiston ulkopuolelle. Myös puoluevaltuuston puheenjohtaja Heikki Autto sai jatkokauden yksimielisesti. Sen verran upeata työtä Heikki on tehnyt puoluevaltuustossa, että haastajaa ei ilmaantunut. Nurmijärveltä puoluevaltuuston jäseneksi valittiin pitkään yhdistys- ja järjestötoiminnassa vaikuttanut Leena Zittling. Itse sain paikan puoluevaltuuston varajäsenenä ja puolueen sääntöjen mukaan tämä tulee olemaan osaltani viimeinen kausi, koska alla on jo yksi kausi varsinaisena jäsenenä ja yksi varajäsenenä.
Vaikka aikaisemmissakaan ei ole ollut moitteen sijaa, niin mielestäni tämän vuotinen Kalajoen puoluekokous oli tunnelmaltaan ehdottamasti paras ja hyvähenkisin. Tunne aidosta yhteenkuuluvuudesta yhteisestä asiasta oli helposti aistittavissa, eikä se johtunut pelkästä gallup-menestyksestä. Puitteetkin Kalajoen Hiekkasärkillä olivat mainiot.
Puoluekokoukseen toi terveisensä myös Ukrainan Suomen suurlähettiläs Olga Dibrova. Tuki Ukrainalle tuli esille monessa puheenvuorossa. Puheissa nousi vahvasti esille myös kokoomuksen pitkäjänteinen työ Nato-jäsenyyden puolesta. Kokoomusnuoret ottivat kantaa jäsenyyden puolesta jo viime vuosituhannella ja jo vuonna 2006 virallinen puoluekokouskin otti Nato-jäsenyyteen selkeän myönteisen kannan. Vuoden 2020 Porin puoluekokouksessa, jossa olin itsekin mukana, linjattiin, että jäsenyyttä on haettava lähivuosina. On hienoa, että kokoomus ei ole enää yksin näkemyksensä kanssa ja jäsenhakemuksen jättämisestä tehtiin vast’ikään varsin yksimielinen päätös eduskunnassa. Ehkä oli siunaukseksi, että pääministeripuolueena oli jäsenhakemuspäätöksen hetkellä SDP. Epäilen vahvasti, että jos asiaa olisi esitetty ja käsitelty kokoomusjohtoisen hallituksen aikana, niin vasemmistosta olisi tullut laajasti ja huomattavasti runsaammin vastustusta. Ehkä jopa siinä määrin, että läpimeno eduskunnassa olisi ollut epävarmaa.
Varapuheenjohtajiston vaalin lopputulos oli varsin selkeä. Kolmen kärki erottui.Nurmijärvisiä puoluekokousedustajia kera puheenjohtaja Orpon. Jussi Malkamäki, Arto Hägg, Virpi Räty, Merja Winha-Järvinen, Leena Zittling ja Tarleena Takalo-Eskola.
Oman paikallisyhdistykseni Kokoomus Nurmijärvi ry:n puoluekokousedustajat Kalajoella: Suomela, Hägg, Ahonen ja Malkamäki.
Tuiran kundit. Oikealla Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen – moninkertainen nyrkkeilyn Suomen mestari, EM- ja olympiaedustaja. Kokemus on valttia: 2-0. Jussilla on kaksi vuotta aikaa harjoitella revanssia varten.
Enpä muista milloin olisi ollut kuukausi, jolloin en olisi kirjoittanut blogiini. Nyt oli käydä niin, vaikka kirjoittamiseen olisi ollut aihetta aivan riittävästi – ehkä liikaakin. Kolmella luottamushenkilö”foorumilla” vie paljon aikaa ja hajauttaa tekemistä sen verran, että kirjoitteleminenkin kärsii. Kolmella foorumilla tarkoitan kunnallisten luottamustoimien lisäksi Keusoten valtuustoa ja Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuustoa. En yhtään ihmettele, että osa vastaavassa asemassa olevista luottamushenkilöistä on luopunut joistain kunnallisista tehtävistä tultuaan valituksi vaativiin paikkoihin hyvinvointialueella. Itselläni on tilanne hieman päinvastainen. Olen pitänyt ensisijaisesti fokuksen Nurmijärven kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa sen valtuustoryhmän vetäjänä, enkä ole pyrkinyt valtuutetun roolin lisäksi muihin tehtäviin esim. hyvinvointialueella. Poikkeuksena Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokunta, johon odotan paikkaa myöhemmin tänä vuonna. Ensi vuonna tämä tosi kuormittava asetelma onneksi muuttuu, kun Keusote ja sen yhtymävaltuusto päättää toimintansa.
Nurmijärven kunnanvaltuusto kokousti viime viikolla ja hyväksyi vuoden 2021 tilinpäätöksen. Pidin kokoomusryhmän ryhmäpuheen, jonka liitän tämän postauksen loppuun. Muutamia poimintoja muista ryhmäpuheista:
Ensin kuitenkin kunnanhallituksen varapj. Riikka Raekannas toi kunnanhallituksen terveiset mianiten mm. huolen huoltosuhteen muuttumisesta, velkaantumisesta ja mainitsi myös kunnan sote-kiinteistöt.
Keskustan Kalliokoski varoitteli kriisikuntakriteereistä, henkilöstöhaasteista ja korosti verotulopohjan kasvattamisen tärkeyttä.
Perussuomalaisten Putkonen veteli hieman leveämmällä pensselillä ja mainitsi mm. ettei entoset ajat palaa ainakaan 10 vuoteen ja hiilineutraalisuuden naamioiden putoamisen. Ei ehkä niin perinteinen kunnan tilinpäätöspuhe, mutta varteenotettavia huomioita Suomesta.
Rousu ehätti sopivasti kokoukseen pitämään SDP:n puheen. Hän kertoi, että lainakanta ei ole pitkässä juoksussa ongelma ja totesi, että uusi kuntastrategia ei ole järin haastava. Hän myös peräsi päättäjiltä tietoisuutta päätösten vaikutuksista ja vaikuttavuudesta.
KD:n Kuulan mielestä yksityisteiden avustusjärjestelmän kehitttäminen on jäänyt aivan kesken.
Vasemmistoliiton Toikkanen piti pitkän uransa ties kuinka monennen tilinpäätöspuheensa ja mainitis mm. huolensa edelleen kasvavasta lainakannasta.
Vuoden ensimmäinen osavuosikatsaus merkittiin tiedoksi, eikä se innostanut pidempiin puheisiin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin luvut tulevat vielä elämään.
Nurmijärven kunnan yksityistieavustusten avustusjärjestelmän kehittäminen ja myöntämisehdot käsiteltiin seuraavana – vain kymmeniä minuutteja sen jälkeen, kun KD:n Kuula oli todennut asian olevan aivan kesken. PS:n Tapiolinna teki esityksen asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Omassa puheenvuorossani totesin, että en kannata palautusta, vaan asian käsittelyn jatkamista, koska kymmenet tiekunnat odottavat päätöstä asiasta. Totesin myös itseäni häiritsevän puheet (ei ehkä valtuustosalissa) siitä, että valtuutetut eivät olisi tietoisia tai ymmärtäneet, mistä avustusjärjestelmän uudistuksessa on kysymys. Totesin, että avustusjärjestelmää on lähdetty uudistamaan tietoisesti ja tavoitteellisesti ja nimenomaan sen vuoksi, että aiempi järjestelmä oli todella epätasa-arvoinen. Silloin kunnan hoitosopimusteinä oli jollain yksityisteitä, joiden otolle oli vaikea ymmärtää perusteita, kun samaan aikaan osa yksityisteistä oli täysin ilman avustusta. Totesin, että uusi järjestelmä on täysin eri maailmasta ja sitä voidaan kutsua tasapuoliseksi ja tasa-arvoiseksi. Vertasin siis vanha ja uutta järjestelmää – lopputulemana, että uudistus on varsin onnistunut jo nyt, vaikka kehitettävää edelleen varmasti onkin.
Äänin 36-15 päätettiin jatkaa asian käsittelyä ja kokoomuksen Diakite pääsi tekemään pienen muutosehdotuksen, jossa esitettiin kahden sanan “kuitenkin” ja “em.” lisäämistä päätökseen. Ilmoitin, että muutosesitys on järkevä ja selventää päätöstä ja kannatin muutosta. PS:n Tapiolinna puolestaan ilmoitti, ettei voi kannattaa esitystä – siis noiden kahden sanan lisäämistä, joten tästäkin äänestettiin. Diakiten muutosesitys hyväksyttiin äänin 11-39-1tyhjä. Päätökseen jätettiin eriäviä mielipiteitä.
Viime vuosina noita eriäviä mielipiteitä onkin jätetty melko runsaasti. Näppituntuma on, että kymmenen vuotta sitten eriävän mielipiteen jättäminen oli sangen harvinaista. Nykyisin tuntuu, että eriävän mielipiteen ilmoittamisen kynnys on laskenut todella alas. Toki sillä saa hetken huomion sille, että päätös ei ollut mieleinen, mutta toisaalta voi kysyä onko toimenpiteen merkitys ja käyttötarve hieman hämärtynyt. Ainakaan se ei samanlaista säväytystä anna kuin aiemmin – melkeinpä sitä jo odottaa automaattisesti äänestyksen jälkeen.
Ja tässä se kokoomuksen ryhmäpuheeni tilinpäätökseen liittyen:
Arvoisa pj, kj, muut kuulijat
Kun pidin vuosi sitten KOK-ryhmän tilinpäätökseen liittyvän ryhmäpuheen, totesin, että poikkeuksellisesta vuodesta syntyy poikkeuksellinen tilinpäätös. Tänään olemme pitkälti samanlaisessa tilanteessa. Tilikauden tulos ja ylijäämä perustuvat edellisen vuoden tapaan pitkälti valtion velkarahalla rahoittamiin koronatukiin.
Tilinpäätöksen esittelytekstissä todetaan myös maanmyynnin luovutusvoittojen olleen poikkeuksellisen suuret. Myös väestönkasvu on ollut, jos ei poikkeuksellisen voimakasta, niin vähintään hyvällä tasolla – kuten myös verotulojen kasvu. Ryhmämme näkeekin tässä kolmiyhteydessä: tonttien myynti – riittävä väestönkasvu – kasvavat verotulot keskeisen menestysreseptin kunnan hyvinvoinnin ja talouden tasapainottamisen kannalta. Poikkeuksesta pitää tehdä tavoitetila. Määrätietoisella päätöksenteolla ja työllä kykenemme pitämään nämä tekijät sellaisella tasolla, että meidän ei tarvitse odottaa poikkeusvuosia.
KOK-ryhmä haluaa nostaa vielä kertaalleen esille tarkastuskertomuksessakin mainitun viime vuonna julkaistun kaavakehitystyöryhmän loppuraportin, jonka laatimiseen osallistuivat kaikki valtuustoryhmät. Olisi tärkeää saada jatkotyön toimenpideohjelma hyväksytyksi kunnanhallituksessa ja tehdyt kehitysehdotukset tuotua järjestelmällisesti päätöksentekoon.
Tarkastuskertomuksessa todetaan ytimekkäästi, että kunnan viestintä oli viime vuonna laadukasta. Ryhmämme on helppoa yhtyä tähän näkemykseen. Vähäisillä resursseilla on saatu aikaan tuoretta, näyttävää ja omaleimaista viestintää sekä kuntamarkkinointia.
Jos mennyt vuosi oli poikkeuksellinen, niin kuluvasta vuodesta näyttää tulevan toisella – ikävällä tavalla – erikoinen. Miinuskorot taitavat olla mennyttä aikaa eli rahoitustuottomme muuttuvat rahoituskuluiksi. Rakennuskustannukset ovat nousseet dramaattisen nopeasti ja mittavien investointiemme kustannusarvioihin kohdistuu tarkistus- ja rahoituspaineita. Talouskasvun ennustetaan olevan kuluvana vuonna Suomessa EU-alueen toiseksi heikointa. Vaikeuksia tulee riittämään, joten otetaan tänään tyydytyksellä vastaan vielä kohtuullinen tilinpäätös vuodelta 2021.Tilinpäätöspuheissa kiitetään tavanomaisesti kunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä menneestä tilikaudesta ja tehdystä yhteistyöstä. Näinä poikkeuksllisina aikoina KOK-ryhmä haluaa osoittaa kiitoksensa myös kaikille kuntalaisille sekä nurmijärveläisille yrityksille ja yhdistyksille. Meidän kaikkien yhteistyön tuloksena Nurmijärvi oli vaikeuksien keskellä menneelläkin kaudella erinomainen paikka asua, tehdä töitä ja harrastaa. Yhteen hiileen puhaltamisella olemme saavuttaneet tuloksia, joista moni Suomen kunta voi vain haaveilla. Ja kun löytyy sopivasti myös ranstakalla hiillosta hämmentäviä, niin sekin edistää yhteisiä asioitamme.
Venäjän brutaalit toimet Ukrainassa ovat vaikuttaneet nopeasti ja ilmeisen pysyvästi suomalaisten mielipiteeseen Nato-jäsenyydestä. Kansalaisten enemmistö näkee järkeväksi tavoitella Nato-jäsenyyttä. Mielipiteen muutos on ollut dramaattisen nopea.
Yhtenä esimerkkinä tästä on viime eduskuntavaalien nurmijärveläisten ehdokkaiden kanta Natoon. Vuoden 2019 alussa YLEn vaalikoneessa kysyttiin ehdokkailta vastausta väittämään “Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.” Tarjolla oli viisi vaihtoehtoa väliltä “Täysin eri mieltä” – “Täysin samaa mieltä”.
Kävin läpi 15 eniten ääniä saaneen nurmijärveläisehdokkaan vastaukset. Olin ainoa ehdokas, joka vastasi väittämään myönteisesti. Näin tuolloin, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Muut 14 ehdokasta mukaan lukien Vanhanen, Tapiolinna, Pispala, Lepolahti, Raekannas, Kalliokoski, Putkonen, Koivalo, Morelius… olivat täysin eri mieltä tai ainakin eri mieltä.
Tänään mielipiteet tuskin olisivat 1 puolesta 14 vastaan. Otaksun, että näkemykset Nurmijärvelläkin ovat aika monella muuttuneet vuoden vaihteen jälkeen. Otaksun, että aika moni on tänään jopa mahdollisimman nopean jäsenhakuprosessin kannalla. Otaksun, että natomyönteisyys kasvaa päivä päivältä, kun itänaapurimme rikokset Ukrainassa tulevat kaikessa karmeudessaan yhä enemmän julki.
En kirjoita tätä “mitäs minä sanoin” tai “minä olin oikeassa” -mentaliteetilla. Tuo muutaman vuoden takainen kysely vaan osoittaa tosi selkeästi, minkälainen ajattelu meillä oli yleistä läntiseen puolustusliittoon liittyvissä asioissa vain vähän aikaa sitten ja kuinka valtakunnan turvallisuus koettiin yleisesti perustuvan hyvään tahtoon ja syvään luottamukseen rajanaapurin kanssa. Aika harva katsoi aiheelliseksi tai sopivaksi tätä “rauhan tilaa” kyseenalaistaa tai vaarantaa. Moni varmasti koki asian toisinkin menneinä vuosina, mutta ei halunnut leimautua “yleisen mielipiteen” vastustajaksi tai loukata ystävällismielistä itänaapuria. Tässä asiassa arvostan jokaista mielipiteen vaihtajaa.
Oma mielipiteeni Nato-jäsenyyden järkevyydestä on muodostunut vuosien varrella. Olen asunut ja työskennellyt muutamaan otteeseen Venäjällä – useita vuosia yhteensä. Sen jälkeenkin olin mukana yritystoiminnassa ja osakkaana ihan kohtuullista liikevaihtoa tekevässä venäläisessä yrityksessä. Vaikka arki, työ ja bisnekset sujuivat ja Venäjän vuosista jäi hyvät muistot ja pysyviä ystävyyssuhteita, niin taustalla oli – ikävä kyllä – varsin realistinen käsitys Venäjän ja sen autoritäärisen johdon arvaamattomuudesta. En toki minäkään uskonut sen johtavan nyt nähtyyn fasistiseen touhuun, mutta systemaattinen historian vääristely, ihmisoikeuksien loukkaukset, sananvapauden rajoittaminen, militarismi, murhakoneisto ja syvälle juurtunut kleptogratia oli kyllä havaittavissa vuosikaudet.
Pakotteiden tai boikottien en usko juurikaan vaikuttavan Venäjän tai venäläisten touhuihin ja mielipiteisiin. Muistini voi olla valikoiva, mutta en muista milloin boikotit tai pakotteet olisivat kaataneet jonkin valtion tai aiheuttaneet vallanvaihdon: Kuuba ei, Pohjois-Korea ei, Iran ei, Irak ei – Venäjä ei. Äkkiseltään ajateltuna venäläiset – jos ketkä – ovat jalostuneet varsin immuuneiksi pakotteille – ainakin hieman vanhempi sukupolvi. Jos neuvostoaikana ei ollut jotain hyödykettä, niin sitten oltiin ilman tai sitä kuitenkin jollakin innovatiivisella tavalla hankittiin. Jos työntekijöille ei uuden Venäjän aikana maksettu kolmeen kuukauteen palkkaa, niin se oli “normal” – töitä jatkettiin entiseen tapaan. Ja kansakunnan historiasta löytyy kyllä sellaista boikottia, pakotetta ja terroria ihan omasta takaa, että ulkovaltojen painostus ei paljon hetkauta. Toivottavasti Venäjän uusi sukupolvi on tässä suhteessa erilainen, mutta tohdin sitäkin epäillä.
Olen kuitenkin ehdottomasti pakotteiden ja boikottien kannalla – niin valtiotason kuin yksittäisten ihmistenkin toimesta. Juuri tällä hetkellä jokainen tällainen pienikin toimenpide on tuen osoitus Ukrainalle ja toisaalta se vähentää Venäjän kykyä ryhtyä uusiin vastaaviin hyökkäyksiin tai erikoisoperaatioihin.
Me jos ketkä ymmärräme, että Ukraina tarvitsee koko muun maailman tuen – myös Suomen ja suomalaisten. Olihan Suomi 80 vuotta sitten juuri samanlaisessa tilanteessa.Me jos ketkä ymmärräme, että Ukraina tarvitsee koko muun maailman tuen – myös Suomen ja suomalaisten. Olihan Suomi 80 vuotta sitten juuri samanlaisessa tilanteessa.
Itseämme voimme auttaa parhaiten laittamalla jäsenhakemusprosessin käyntiin – eikä siihen ei tarvita kansanäänestystä, vaan valitsemiemme kansanedustajien vastuunottoa.
ARTO HÄGG 