Kunnanvaltuusto 22.5.

 

031

Nurmijärven kunnanvaltuuston kokous 22.5.2019 sisälsi pitkästä aikaa hieman dramatiikkaa ja yllätyksellisyyttä.

”Varhaiskasvatuksen ryhmien harkinnanvarainen ja joustava täyttö suhdeluvun 1/8 mukaisesti yli 3-vuotiaiden ryhmissä” herätti intohimoja ja useita puheenvuoroja. Vihreät tekivät muutosesityksen eli esittivät pohjaesityksen hylkäämistä. Kysymyshän oli siitä, että nykyisessä nopeasti kehittyneessä poikkeuksellisessa tilanteessa sallittaisiin Nurmijärvellä harkinnanvaraisesti päiväkotijonojen syntyessä käyttää lain sallimaa suhdelukua 1/8 yhden vuoden ajan. Nykyinen ongelmallinen tilanne on syntynyt pääosin eräiden päiväkotien akuuttien sisäilmaongelmien ja tilojen käyttökelvottomuuden vuoksi. Ryhmäkoon väliaikaisen joustavuuden puolesta puhuivat mm. Räty ja Tarikka kokoomuksesta sekä Kalliokoski ja Rantala keskustasta. Rajuinta vastustusta toivat julki Pispala, Lepolahti ja Tapiolinna. Pispala toi puheessaan esille mm. laadukkaan vuorovaikutuksen, varhaiskasvatuslain, lastensuojelulain ja henkilökunnan kurittamisen. Lepolahti nosti keskusteluun totuttuun tapaan päätöksenteon juridisen tarkastelun ja kyseenalaisti kunnanhallituksen puheenjohtaja Rädyn jääviyden asian käsittelyssä erityisesti kunnanhallituksessa. Lepolahden näkemyksen mukaan Virpi Rädyn osallistuminen asian käsittelyyn kunnanhallituksessa on aiheuttanut hyvin valitusherkän tilanteen. Itselleni asiassa oli kysymys äkillisen ongelmatilanteen ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti sekä kuntalaisten ja lasten kannalta vähiten haittaa tuovalla tavalla. Ainakaan itselleni kyse ei ollut lasten oikeuksien polkemisesta tai totaalisesta linjan muutoksesta varhaiskasvatuksen periaatteissa – vaan nopeasta, lyhytkestoisesta ja järkevästä ratkaisusta akuuttiin ongelmaan. En myöskään epäile hetkeäkään, etteivätkö kunnan viranhaltijat ja työntekijät olisi tehneet parhaansa asian selvittämiseksi ja vaihtoehtojen etsimiseksi. Valitettavasti kaikilta ei löydy samanlaista luottamusta työntekijöitämme kohtaan – juhlapuheita lukuun ottamatta. Äänestyksen jälkeen pohjaesitys voitti äänin 27-24. Toivottavasti jokainen käsittää viimeistään nyt, että päätös todellakin oli määräaikainen yhdeksi vuodeksi ja ryhmäkoon kasvattaminen on edelleen poikkeustapaus, joka tehdään vasta tarveharkinnan jälkeen. Otaksun, että valtaosassa kunnan päiväkoteja asiaa ei edes noteerata seuraavan vuoden aikana.

Osavuosikatsauksen yhteydessä pidin lyhyen kokoomuksen ryhmäpuheen. Korostin tarvetta vastuullisen talouden harjoittamiseen ja aloitetun ns. NUUKA-ohjelman tarpeellisuutta. Toin esille myös sote-kuntayhtymän merkittävän vaikutuksen kunnan talouteen. Nyt tehdyt korjaukset sote-menojen osalta kasvattivat kunnan alijäämän 5,4 miljoonaan euroon. Sote-kuntayhtymän hallinnon vyörytykset ja muut erät, joita ei alkuperäisessä talousarviossa kyetty arvioimaan, ovat nyky-ymmärryksen mukaan liki 2,3 milj.euroa. Tämä osoittaa kuinka mittavia kustannuksia pienetkin prosenttikasvut aiheuttavat kuntayhtymän puolelta. Kunnan viranhaltijat ja luottamushenkilöt kuntayhtymässä ovat paljon vartijana. Emme ole kuntayhtymässä äänettöminä yhtiömiehinä, vaan pitämässä huolta, että kuntayhtymä on myös taloudellisesti järkevä valinta nurmijärveläisille.

Kunnanhallituksen vaalikin suoritettiin, mutta ei lyhyimmän kaavan mukaan. Valtuuston puheenjohtajistoa ja kunnanhallitusta lukuun ottamatta kaikki luottamuspaikat täytetään neljäksi vuodeksi. Edellä mainitut paikat täytetään kahdeksi vuodeksi ja tässä kokouksessa päätettiin viimeisten kahden vuoden paikoista. Normaali käytäntö on, että puolueet tekevät paikallisyhdistyksissä ja/tai kunnallisjärjestöissään henkilövalinnat koko neljän vuoden valtuustokaudelle sen jälkeen, kun vaalien jälkeisissä puolueiden välisissä neuvotteluissa on sovittu kunkin puolueen luottamuspaikat. Paikkojen jaossa käytetään moninaisia kriteereitä esim. henkilön äänimäärä, ammattiosaaminen, aiempi kokemus kuntapolitiikasta ja aiemmat luottamustoimet. Alueellisen kattavuuden takaamiseksi myös asuinpaikalla on merkitystä ja lain edellyttämät sukupuolikiintiöt on tietysti otettava huomioon. Yleistä lienee myös se, että kukin paikka pisteytetään, jolloin voidaan varmistaa tasapuolinen luottamuspaikkajako eri yhdistysten välillä. Lähtökohta on, että valtuustoryhmät noudattavat näitä neuvottelutuloksia ja henkilöehdotuksia. Näin nytkin oli tehty ja puolueet olivat ilmoittaneet kuntaan henkilöt, joille kunnanhallituksen paikat oli kussakin puolueessa nimetty. Esityksen mukaan kunnanhallitus olisi jatkanut samalla kokoonpanolla seuraavat kaksi vuotta. Yllätys oli melkoinen, kun keskustan ryhmästä tehtiin listaan muutosesitys, jossa Juha Hyvämäki nousisi Tapio Sivulan paikalle kunnanhallituksen varsinaiseksi jäseneksi ja Sivula siirrettäisiin varajäseneksi. Samoin keskustan ryhmästä esitettiin, että Riikka Raekannas nousee kunnanhallitukseen varsinaiseksi jäseneksi ja Kirsti Handolin siirtyy varajäseneksi. Hetken näytti jo, että kunnanhallituksen jäsenistä joudutaan äänestämään. Pidettiin kuitenkin neuvottelutauko, jonka tuloksena keskustassakin ymmärrettiin, että äänestystulos olisi todennäköisesti johtanut siihen, että keskusta olisi menettänyt yhden kunnanhallituspaikan äänten jakautuessa kahdelle eri keskustan ehdokaslistalle. Pienen tuumaustuokion päätteeksi keskusta ilmoittikin päässeensä omassa piirissään asiassa sopuun. Loppu tulemana nuo keskustan sisäiset henkilövaihdokset kuitenkin tehtiin – ilmeisesti siis vaalien jälkeisten päätösten vastaisesti. Oma paikkani kunnanhallituksessa jatkuu seuraavat kaksi vuotta – aivan vaalien jälkeen sovitulla tavalla. Kunnanhallituksen puheenjohtajana jatkaa kokoomuksen Virpi Räty. 1-varapuheenjohtajaksi nousi keskustan Tarja Salonen ja 2-varapuheenjohtajaksi SDP:n Juha Peltonen. Kunnanvaltuuston pj:nä jatkaa keskustan Kallepekka Toivonen ja 1-varapj:nä kokoomuksen Jari Vainio. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin SDP:n Jerry Latva. SDP:n Harri Lepolahti ei siis jatka valtuuston puheenjohtajistossa, eikä hän ollut myöskään ehdolla kunnanhallitukseen. Lepolahti luopui myös demariryhmän puheenjohtajuudesta – uutena ryhmyrinä toimii Sirkka Rousu.

Keskustan aiheuttama hässäkkä sai ansaittua arvostelua mm. SDP:ltä. Kysehän oli kuitenkin täysin keskustan sisäisestä asiasta, jonka tuominen valtuustosaliin ei ollut ehkä kaikkein fiksuin ja järkevin tapa. Etenkin, kun muut ryhmät joutuivat rautalangasta vääntämään, että äänestystulos ei olisi keskustan kannalta mitenkään optimaalinen ratkaisu.

Toinen demareita närkästyttänyt asia oli se, että perussuomalaiset halusivat vaihtaa kunnanhallituksen naisjäsenelle varajäseneksi miehen. Olin saanut sunnuntaina 19.5. perussuomalaisilta kysely, onko tuollainen siirto mahdollista. Vastasin, että sukupuolikiintiöiden osalta asia olisi OK, mutta välittäisin kysymyksen kaikille muille ryhmille. Näin teinkin välittömästi ja otin asian esille myös seuraavana päivänä ryhmien puheenjohtajien tapaamisessa. Tällöin SDP:tä lukuun ottamatta ryhmät totesivat, että perussuomalaisten ehdotus on OK, kun se ei kenenkään oikeuksia polje. Tämä myös valtuustossa hyväksyttiin.

Demarien Lepolahti ja Rousu kehtasivat osoittaa asiassa moitteita myös allekirjoittanutta kohtaan. Perusteena esimerkiksi se, että demarien kunnallisjärjestöstä oli henkilö ottanut yhteyttä kunnanhallituksen puheenjohtajaan, kysynyt jotain sukupuolipaikkojen vaihdosta ja saanut jonkun vastauksen. En vieläkään ymmärrä, miten asia minuun liittyy. Lainmukaiset sukupuolikiintiöthän tarkoittavat 11-henkisessä kunnanhallituksessa sitä, että mies-nais tai nais-mies –paikat jakaantuvat 6-5. Kun aiemmassa kunnanhallituksessa oli keväästä 2018 lähtien viisi naisjäsentä, niin kaikilla on ollut tiedossa, että yksi miespaikka on ollut mahdollista vaihtaa naispaikaksi. Jos joku demareista olisi asiaa minulta kysynyt, niin olisin sen mielihyvin heille kertonut. Toki tuollaisten asioiden pitäisi olla muutenkin selvää. Jos tarvetta vaihtoon olisi ollut, niin olisin asian vienyt ryhmille päätettäväksi – aivan kuten vein nyt perussuomalaistenkin ehdotuksen. Uskon, että SDP:n toiveille olisi löytynyt joviaalisti ymmärrystä ja hyväksyntää. Jos demareilla oli puolestaan tarvetta vaihtaa kunnanhallituksen varajäsenen miespaikka naispaikaksi, niin se ei olisi ollut mahdollista aiemmin, koska naisvarajäseniä oli kunnanhallituksessa jo kuusi. Mahdollisuus avautui vasta, kun perussuomalaiset halusivat vaihtaa oman naispaikkansa miespaikaksi. Jos SDP:llä oli erityinen halu ja tarve tuohon vaihtoon, niin siihen olisi kyllä ollut samassa yhteydessä mahdollisuus, jos päätöksentekoon olisi löytynyt ketteryyttä. Ymmärrän toki, että perussuomalaisten pyyntö tuli kovin myöhään, mutta omalta osaltani sen siis laitoin alle tunnissa eteenpäin ja vielä kaksi päivää ennen valtuustonkokousta asian nostin esille.

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti touhu ei mene enää yhtään mielenkiintoisemmaksi – ainakaan tällä tavalla.

Maankäytön kehityskuva päivitettävä

IMG_2770.jpg

Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin 15.5.2019 kolumnin kohta kymmenenvuotta sitten Nurmijärvelle laaditusta maankäytön kehityskuvasta.

Silloin päätaajamien kasvutavoitteita viritettiin tappiin. Otaksun, että ainakin osin ajatuksena oli osoittaa ja korvamerkitä kovaa kasvua tietyille alueille – ja saada selkänojaa kunnan panostuksille ja suunnitelmille näihin taajamiin.

Nyt liki 10 vuotta myöhemmin on todettavissa, että kasvutavoitteet eivät ole toteutuneet lainkaan halutulla ja tavoitetulla tavalla. Itse asiassa edes Tilastokeskuksen huomattavasti varovaisempia ja realistuisempia ennusteita ei ole saavutettu. Olisi aika tutkailla kriittisesti asetettuja tavoitteita ja linjauksia.

Alla kolumnini kokonaisuudessaan korjattuna ja täsmennettynä parilla selventävällä sanalla. Kunnna tavoite oli kasvun osalta liki kaksinkertainen Tilastokeskukseen ennsuteeseen nähden – ei koko kunnan väestöluvun osalta.

 

Maankäytön kehityskuva on päivitettävä

Nurmijärven kunnanvaltuusto määritti keväällä 2011 kunnan maankäytön suuret linjat ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteet vuoteen 2040 saakka. Tämä ”Nurmijärven maankäytön kehityskuva 2040” täyttää siis nyt kahdeksan vuotta. Olisi syytä ja korkea aika tarkastella ja päivittää tätä keskeistä maankäyttöön, asumiseen ja kehittämiseen liittyvää kunnan tahdonilmaisua, joka toimii lähtökohtana myös seudullisessa suunnittelussa.

Voimassa olevassa maankäytön kehityskuvassa linjataan, että kunnan kasvua ohjataan määrätietoisesti yhdyskuntarakennetta eheyttäen vahvistamaan taajamien vetovoimaisuutta ja joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kehityskuvassa on määritetty myös kunnan eri osa-alueiden väestö- ja työpaikkasuunnitteet. Vuonna 2011 kuntapäättäjät olivat varsin optimistia Nurmijärven väestönkasvun suhteen ja väkilukutavoitteeksi asetettiin peräti 60000 asukasta vuonna 2040. Suurin kasvutavoite merkittiin Klaukkalaan ja kahdelle muullekin päätaajamalle yli 60 %:n kasvutavoitteet. Haja-asutusalueen tavoite asetettiin huomattavasti alemmas 14 prosenttiin.

Tuo 60000 asukkaan tavoite oli kasvun osalta liki kaksi kertaa enemmän kuin Tilastokeskuksen ennuste Nurmijärvelle. Tilastokeskuksen arvio asukasluvusta vuonna 2040 oli vajaa 52000 asukasta. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana väestönkasvumme ei kuitenkaan ole ollut edes Tilastokeskuksen ennusteen mukaista. Kunnan omasta väestötavoitteesta emme ole saavuttaneet puoliakaan. Vuonna 2020 tulemme olemaan viisi vuotta eli liki 3000 asukasta omia tavoitteitamme jäljessä.

Maankäytön kehityskuva ohjaa osaltaan myös asemakaavoitusta ja eri alueiden talotyyppejä. Korkean kasvun alueille Klaukkalaan ja Kirkonkylään on määritetty tällä hetkellä tavoitteeksi, että uudesta asuntotuotannosta on 40% kerrostaloasuntoja ja yhtiömuotoista pientalotuotantoakin 35%,  omakotiasutusta vain 25%. 

Maankäytön kehityskuva on tärkeä pitkän tähtäimen maankäytön ja asumisen linjaus. Koska kahdeksan vuotta sitten tehdyt arviot ja tavoitteet ovat osoittautuneet ylioptimistisiksi, asiakirja tulisi kunnassa uudelleen tarkastella ja päivittää. Tällä hetkellä kunnassa päivitetään palveluverkkosuunnitelmaa ja selvitetään maaseutualueiden osayleiskaavojen laadinnan uudistamista sekä kyläyleiskaavojen laadintaa. Maankäytön kehityskuvan päivitys sopisi hyvin näiden jatkumoksi.  

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen (KOK)

Vaalien jälkeen

mva.jpg

Valtuuston kokouksen 22.4. aluksi kukitettiin Nurmijärven ainoa kansanedustaja Matti Vanhanen. Toimenpiteen suorittivat kunnanjohtaja Outi Mäkelä ilmiömäisessä kesämekossaan ja valtuuston pj. Kallepekka Toivonen.

Eduskuntavaalien äänimääräni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388. Eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas, vaikka kokoomuksessa äänikynnys laski odotettua alemmas.

Toisaalta melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Se tarkoittaa kuitenkin 30 bussilastillista henkilöitä, jotka katsoivat aiheelliseksi ja oikeaksi antaa äänensä minulle. Olen todella kiitollinen jokaisesta näistä luottamuksen osoituksesta. Erityisesti mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Vielä kertaalleen kiitokset äänestäjien lisäksi kaikille kampanjassa mukana olleille.

Jälkikäteen on selvää, että jotain olisi kannattanut kampanjassa tehdä toisin, mutta kokonaisuutena vaalimenestyksen osalta on vain yksi vastuuhenkilö – ehdokas itse. Tämä on äärimmäisen yksinkertainen yhtälö.

Vaalitulosta on reposteltu ja pyöritelty sen verran, että samoja asioita ei ole syytä tässä toistaa. Joitain hajahuomioita kuitenkin.

Kokoomuksen osalta ehdokasasettelu venyi aivan liian myöhäiseksi. Tuloksessa näkyi selvästi, että henkilöt joilla oli ollut jonkinlainen varmuus ehdokaspaikasta jo vuosia aiemmin, pärjäsivät parhaiten. Istuvilla kansanedustajilla ja edellisissä vaaleissa edes kohtuullisen äänimäärän saaneet lähtivät hyvissä asemissa kisaan ja pystyivät tekemään pitkäjänteisen – vuosia kestäneen – kampanjan. Omalta kohdaltani ehdokkuus varmistui lokakuun 2018 lopussa ja sekin tuntui liian myöhäiseltä. Osa sai varmuuden vasta vuoden 2019 puolella ja se kyllä näkyi tuloksissa.

Liike Nytin menestys ja tulos jäi käytännössä yhden Hjalliksen varaan. En päässyt koko kampanjoinnin aikana täyteen ymmärrykseen, mikä oli se uutuuselementti, jolla päätöksentekoa olisi vallankumouksellisesti uudistettu. On mielenkiintoista nähdä, mikä on liikkeen myynti- ja markkinointistrategia seuraavissa kunnallisvaaleissa. Jotenkin päättömältä tuntuu se, että kokemattomuus kunnallisessa päätöksenteossa olisi jonkinlainen etu ja menestystekijä. Uudistamiseenkaan ei tarvita enää yhtään uutta tekijää kunnallispolitiikassa – Nurmijärvelläkin viime kunnallisvaaleissa vaihtui yli puolet valtuutetuista. Siihen ei tarvittu yhtään uutta puoluetta tai valitsijayhdistystä. Veri ja päättäjät vaihtuivat muutenkin.

Somettamalla ei kansanedustajapaikka avaudu kovinkaan helposti. Vaikka olisi tuhansia twitter-, facebook- ja youtube-seuraajia, niin näiden kääntäminen yhden vaalipiirin alueella äänestysmenestykseksi on vaativa tehtävä.

Takana kova kevät ja talvi. Jos nyt valittu eduskunta istuu täydet neljä vuotta – mikä ei ole itsestään selvyys, niin seuraavat vaalit ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Niihin lähtemisestä teen päätöksen jossain vaiheessa. Ek-vaalien ulkomainokset on joka tapauksessa ainakin osin varmuudeksi jemmattu.

Tänään keskiviikkona 24.4. pidimme Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksen, jonka aluksi kukitimme kunnan ainoan kansanedustajan eli Matti Vanhasen. Kokouksen jälkeen onnittelin Mattia henkilökohtaisestikin ja siinä samassa totesin, että nämä taisivat olla omalta kohdaltani ensimmäiset vaalit, joissa en tullut valituksi. Takana oli pelkkiä menestyksiä mm. teini- ja oppilaskuntavaaleista, varusmiestoimikunnasta, pankin edustajistovaaleista ja tietysti kunnallisvaaleista. Matti totesi, että hänellä on siitäkin hieman enemmän kokemusta.

Kunnanvaltuuston kokous ei ihmeempää dramatiikkaa tarjonnut, mutta jonkun verran keskustelua ja pilkun viilaamista – kuten nykyisin tuntuu tapana olevan. Totuttuun tapaan yritin taas panna kampoihin demareiden yllättävimmille avauksille ja ehdotuksille. Kokoomus-ryhmästämme kokoukseen pääsi osallistumaan peräti kahdeksas varavaltuutettu. Se on aika poikkeuksellista. Tarikan Visa piti neitsytpuheensa kunnanvaltuustossa. Kyse oli kunnan viestintäohjelmasta. Kokouksen videotaltiointihan löytyy kunnan web-sivuilta, joita ollaan uuteen uskoon rustaamassa.

Eteenpäin!

 

 

 

 

 

 

Ohikulkutie Klaukkalaan – vihdoinkin!

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Klaukkalan ohikulkutien rakennustyöt aloitettiin virallisesti eilen 7.3.2019. Edessä on parin vuoden rakennusrupeama ja takana toiveita, suunnittelua ja myös valituksia yli 30 vuoden ajalta.

Yksi etappi hankkeessa koettiin vuoden 2015 lopulla, kun Nurmijärven kunnanvaltuusto käsitteli silloista MAL-aiesopimusta. Valtuuston päätökseen liitettiin ehdotuksestani ukaasi, että sitoutuakseen MAL-aiesopimuksen asuntotuotantoon valtion tulee vastavuoroisesti edistää Klaukkalan ohikulkutietä. Tuon aikaisissa aiesopimuksissa oli selkeä puute, että kunnilta ja kaupungeilta edellytettiin tiukkaa sitoutumista asuntotuotantotavoitteisiin tietyillä kasvualueilla, mutta valtion osallistuminen väylähankkeisiin jäi aivan uskon varaan.

Demari-siivestä valtuuston tiukalle vaatimukselle kokouksessa hymähdeltiin ja vähäteltiin Suomen suurimman maalaiskunnan painoarvoa seudun väylähankkeista päätettäessä. Hämmästelin tuoreeltaan näitä lapasmaisia puheenvuoroja, joissa vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut vähättelivät ja mitätöivät omia vaikutusmahdollisuuksiansa. 

Nykyisinhän ei enää laadita löyhiä MAL-aiesopimuksia, vaan MAL-sopimuksia juuri tuon neljän vuoden takaisen ajatukseni mukaisesti. Molemmat osapuolet, kunnat ja valtio – sitouvat yhdenvertaisesti sopimuksen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. 

Tältä pohjalta myös Klaukkalan ohikulkutien rakentaminen on nyt käynnistynyt.

Hanketta ovat edistäneet monet Uudenmaan kansanedustajat. Haluan olla jatkossa edistämässä vastaavia hankkeita koko Uudellamaalla.

ukaasi

http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/338182-valtuusto-tiukkana-ilman-klaukkalan-tieyhteyksien-kehitysta-ei-sitouduta-valtion

Cafe Kirjavan vaalikeskustelu

IMG_0122

Tiistai-iltana 5.2.2019 pidimme SDP:n Harri Lepolahden kanssa eduskuntavaalikeskustelun Klaukkalan Cafe Kirjavassa. Harrihan on tuttu mies kunnanvaltuustosta ja molemmat toimimme myös valtuustoryhmiemme puheenjohtajina. Keskustelua johti asiallisesti etenkin some-aktiivina tunnettu Jaana Diakite.

Runebergin tortut olivat houkutelleet paikalle kohtuullisen paljon väkeä, jotka myös aktiivisesti ottivat keskusteluun osaa.

Aiheet polveilivat ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvaan, talouteen, työllisyyteen ja rakentamiseen. Koulutuksesta ja kasvatuksesta vaihdettiin ajatuksia ja myös maahanmuuttoasiaa käsiteltiin. Jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuttiin.

Olemme Harrin kanssa eräänkin kerran käyneet lehtienkin palstoilla debattia. Tälläkin hetkellä paikallislehden sivuilla on julkaistu kantojamme liittyen kunnan sähköyhtiön ja vesilaitoksen mahdolliseen yhdistämiseen. Kantamme ovat poikenneet toisistaan. Siihen nähden tämä vaalikeskustelu sujui yllättävänkin suloisessa yhteisymmärryksessä. Suuria mielipide-eroja ei ilmennyt.

Omalta osaltani huomasin, että aika monen kysymyksen kohdalla vastaukseni kiertyi työllisyysasteen ja työn teon tärkeyteen. Oli sitten kysymys sosiaaliturvasta, turvallisuudesta tai koulutuksesta, niin työllisyysasteen nostaminen ja talouden tasapainottaminen on avainasia. Velkarahalla näitä toimintoja ja etuuksia ei voida loputtomiin ylläpitää.

Nurmijärvi-ilmiöstäkin keskusteltiin. Totesin juuri tulleiden vuoden 2018 väestönkasvulukujen osoittavan Nurmijärvelle 1,2 % väestönlisäystä ja sitä, että Nurmijärvi-ilmiö ei ole suinkaan ole ohi. Keväällä ounastelin, että väestönkasvu olisi noin prosentin luokkaa – moni piti sitäkin optimistisena. Kovempaan kasvuun yltivät viime vuonna Keski-Uudellamaalla vain Järvenpää ja Kerava. Keskustelussa nousi esille, että kasvupotentiaalia on vielä etenkin Klaukkalan ja Nurmijärven Kirkonkylän omakotialueiden asemakaavoitusten edetessä.

Kaiken kaikkiaan mukava tuokio ja hyvää keskustelua. Kiitoksia debattikumppani Harrille ja tilaisuuden vetäjä Jaanalle – sekä Cafe Kirjavan Eijalle.

IMG_0131.jpg

 

 

 

Nurmijärven Sähkö ja Vesi-liikelaitos yhteen

NU_20190119.png

Nurmijärven Uutisten viikonloppujulkaisun 19.-20.1. Viikon vieras -palstalla julkaistiin kirjoitukseni liittyen mahdollisuuteen yhdistää Vesi-liikelaitos ja Nurmijärven Sähkö Oy. Moni on jo ilmoittanut kannattavansa ajatustani eli vähintään asian selvittämistä.

Tässä kokonaisuutena kirjoitukseni:

Vuosituhannen vaihteessa Nurmijärvellä selvitettiin kunnan vesilaitoksen myymistä kunnan omistamalle sähkölaitokselle. Selvitykset johtivat lopulta kunnanhallituksen esitykseen asiassa. Ehdotus eteni vuonna 2003 kunnanvaltuustoon, joka äänesti asiasta. Tuolloin organisaatioiden ja toimintojen yhdistäminen kaatui kunnanvaltuustossa äänin 22-28. Vesilaitos siis jatkoi kunnallisena liikelaitoksena ja Nurmijärven Sähkö Oy kunnan täysin omistamana energiayhtiönä. Tilanne on edelleen sama, joskin lainsäädännön muutosten edellyttämällä tavalla Nurmijärven Sähkö on verkkoliiketoimintansa eriyttänyt erilliseksi yhtiöksi.

Mielestäni nyt olisi aika ottaa uudelleen tarkemmin selvitettäväksi, minkälaisia toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä Nurmijärven Vesi -liikelaitoksen ja Nurmijärven Sähkön yhdistämisellä olisi mahdollista saavuttaa. Näitä todettiin jo edellisessä selvityksessä olevan merkittävästi. Oleellista on, että myynnillä ja yhdistämisellä pystyttäisiin optimoimaan kunnan omaisuuden tuottoja ja tulosta. Sekä Vesi-liikelaitos että Nurmijärven Sähkö tulevat investoimaan merkittävästi eri hankkeisiin lähivuosina ja edellä mainittu järjestely toisi kuntakonsernille taloudellista hyötyä.      

Lähialueella Mäntsälässä on muutama vuosi sitten saatettu loppuun järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa.

Näin kannattaisi toimia Nurmijärvelläkin. Energia- ja vesihuolto säilyisi edelleen kunnan omissa vakaissa, osaavissa käsissä ja se tapahtuisi kuntakonsernin kannalta taloudellisesti nykyistä järkevämmällä ja tehokkaammalla tavalla.

 

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (KOK)

Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksen jäsen

 

 

 

Toiveuusinta: Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Jotkut jutut ja sanomiset alkavat elämään omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen  lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan, mutta silloin toki jokainen pääsi koko artikkelin lukemaan.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu  alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 järjettömästi – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Jokainen hiukankin asiaan perehtynyt tietää, että ratayhteys on ollut vuosikymmenet kunnan intresseissä ja varautuminen siihen on ohjannut merkittävästi eteläisen Nurmijärven kaavoitusta.

Viimeksi tänään – yli 10 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen FB:n Klaukkala-ryhmässä jeesustellaan, että silloinen kunnanjohtaja ei olisi halunnut ratayhteyttä, koska se tuo huumeita. Tämä keskustelu on pohjautui stadilaisen Osmo Soininvaaran vuosien takaisesta blogikirjoituksesta, joka perustuu juuri tuohon samaan yhden lauseen analyysiin vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Toiveuusintana ja ilmeiseen tarpeeseen blogikirjoitukseni vuodelta 2015 ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Olkaapa hyvä.

————————————————————————————————————————

014  Näin vuonna 2008

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään.

Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Olen muuten siinä ymmärryksessä, että raideliikenneasemien ympäristöihin keskittyy huomattavasti tavallista enemmän rikollisuutta ja huumeongelmia. Olen myös sitä mieltä, että Klaukkalaan pitäisi saada raideyhteys ja henkilöliikennettä.

Vuoden 2018 viimeinen valtuuston kokous

20181212

Nurmijärven vuoden 2018 viimeinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin keskiviikkona 12.12.

Kokouksen alussa kukitettiin perussuomalaisten 60 vuotta täyttänyt kunnanvaltuutettu Esa “Kuokka-Ossi” Laitinen. Kuulimme myös paikallisen Aleksis-kuoron esittämänä jouluisia lauluja.

Koska sekä valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen että 1. varapj Jari Vainio olivat estyneitä, puheenjohtajana toimi 2. varapj. Harri Lepolahti. Oikein jämptisti hän homman hoitikin.

Kokouksen alussa valitaan luonnollisesti pöytäkirjan tarkastajat. Olen valtuustoryhmän vetäjänä hieman yli vuoden verran pitänyt kirjaa kokoomus-ryhmän puolesta siitä, kuka on meillä pöytäkirjan tarkastusvuorossa. Olin jo aiemmin hieman ihmetellyt, miten suurimmalle valtuustoryhmällemme ns. nakki napsahtaa oudon harvakseltaan, joten tutkailin, miten nuo tarkastusvuorot ovat tällä kaudella jakautuneet. Lopputulemana totesin, että tätä tehtävää jaetaan suunnilleen tasapuolisesti kaikille ryhmille – riippumatta siitä, mikä on ryhmän koko. Tämä tarkoittaa, että oma ryhmämme, joka on 15 kertaa suurempi kuin kristillisdemokraattien yhden valtuutetun ryhmä, saa kyseisiä tehtäviä suurin piirtein saman verran. Enpä malttanut olla asiasta huomauttamatta. Hieman kieli poskessa totesinkin olevani huolissani siitä, ettei pienen ryhmän valtuutettua liikaa rasitettaisi ja toisaalta vähemmän kieli poskessa, että olisi suotavaa, että isojen ryhmienkin jokainen jäsen pääsisi edes kerran neljän vuoden valtuustokauden aikana tätä tehtävää hoitamaan. Nykyisellä systeemillä se ei ole mitenkään varmaa.

Vanha-Klaukan asemakaavaan liittyen hyväksyttiin pari maankäyttösopimusta. Vanha-Klaukan asemakaava saadaan siten etenemään ja kunnalle sopimuksilla lisämaata kaava-alueelta ja lisäksi liki 400.000 euroa sopimuskorvausta.

Kunnan hallintosäännön päivitykset hyväksyttiin. Kokoomus-ryhmä oli asian valmistelussa hyvinkin aktiivinen ja esitimme luonnokseen useita muutosesityksiä, jotka oli ilahduttavan laajasti huomioitu lopullisessa asiakirjassa. Ainoa asiakohta, josta äänestettiin oli Peltosen (SDP) tekemä muutosesitys, että vanhus- ja vammaisneuvoston edustajilla olisi läsnä- ja puheoikeus hyvinvointilautakunnassa. Tämä muutosehdotus hävisi äänin 30-21. Itse äänestin muutosehdotuksen puolesta, mutta demokraattisen päätöksenteon pelisääntöjen mukaisesti en jäänyt “tappiota” vaikertelemaan tai kritisoimaan. Pohjaesityksen kannattajilla mm. Tarja Salonen (KESK) ja Markku Jalava (KOK) oli aivan hyvät perusteet – vai pitäisikö lopputuloksen mukaisesti todeta, että heillä oli paremmat perusteet, kun asia noin ratkaistiin. Ja tottahan on, että huomattavasti oleellisempaa ja tärkeämpää on varmistaa vanhus- ja vammaisneuvostojen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet asioiden valmisteluvaiheessa.

111.jpg

Jälkikäteen oli havaittavissa, että kaikki eivät äänestystappiota aivan yhtä rauhallisesti ottaneet. Vihreiden valtuutettu Pispalan kommentti äänestystuloksen jälkeen oli: “Kovien arvojen äänestystuloksia Nurmijärven valtuustossa.” Vaikka siis itsekin olin hävinneen ehdotuksen puolella, niin en kyllä pahallakaan tahdolla kykenisi tämän äänestyksen voittaneita valtuutettuja niputtamaan kovien arvojen kannattajiksi.

Valtuustoaloite maksuttomista opiskeluvälineistä toisen asteen opiskelijoille oli jo etukäteen arvioitavissa keskustelua herättäväksi ja äänestykseen päätyväksi. Pohjana oli SDP:n Lepolahden valtuustoaloite, jossa esitettiin selvitettäväksi toisen asteen maksuttomien opiskelun välineiden kustannukset ja yksiselitteisesti myös varaamaan jo seuraavana vuonna talousarviovalmistelussa varat tähän tarkoitukseen siten, että viimeistään vuonna 2022 aloitteessa esitetyt toimenpiteet on toteutettu. Virkamiesvalmistelussa oli vajaassa kolmessa kuukaudessa selvitetty, että aloite tarkoittaisi liki miljoonan euron (1.000.000 €) vuosittaisia kustannuksia. Valtuutettu Rousu piti asiassa SDP:n ryhmäpuheen ja ehdotti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja selvitettäväksi, onko keinoja toisen asteen koulutuksen kustannusten alentamiseksi ja lisäksi miten voitaisiin auttaa tai tukea yksittäistä opiskelijaa, jolla ei ole varaa hankkia tarvittavia oppimateriaaleja ja välineitä. Vihreiden valtuustoryhmä kannatti palautusesitystä, joten asiasta äänestettiin. Palautusesitys kaatui äänin 30-21.

114.jpg

Asian käsittelyä siis jatkettiin ja mm. valtuutettu Pirkkala (PS) piti pohjaesitystä kannattavan puheenvuoron, jossa totesi jo nykyisin olevan täysin mahdollista saada toimeentulotukea opiskeluvälineisiin. Toki tämä oli jo päätöksen esittelytekstissäkin kerrottu. Pirkkala ei myöskään pitänyt oikeudenmukaisena sitä, että maksuttomat opiskeluvälineet tulisivat kaikkien kuntalaisten maksettavaksi, jolloin heikompituloiset osallistuisivat hyvätuloisten perheiden kustannusten kattamiseen. Omassa puheenvuorossani totesin yhtyväni Pirkkalan esille nostamiin näkökohtiin ja korostin, että palautusesitys tarkoittaisi nimenomaan alkuperäisen miljoonan euron lisäkustannukset aiheuttavan aloitteen käsittelyn jatkamista. Sitä en voinut kannattaa. Myös kokoomuksen Räty pahoitteli, että sinänsä hyvää tarkoittavat ja kannatettavat lisäselvitykset oli kytketty aloitteen palauttamiseen. Aloitteen, joka tiukasti lähti siitä, että siirrytään 2. asteella kaikille maksuttomiin oppimateriaaleihin. Eräs pitkän linjan kunnallispoliitikko totesikin, että ponsiesityksenä demariryhmän lisäselvitykset olisivat luultavasti tulleet hyväksytyksi. Olen samaa mieltä ja ponsiesitystä olisin mielelläni kannattanut.

Tuo jälkimmäinenkin äänestystulos niputettiin myöhemmin osaksi edellä mainittua “Kovien arvojen äänestystuloksia Nurmijärven valtuustossa” ja näin minutkin rankattiin kovien arvojen ajajaksi. Tämä heijastanee todellisestikin tiettyä ajatusmaailmaa: Mikäli et kritiikittömästi syydä yhteisiä varoja hyviltä ja joviaaleilta näyttäviin ja kuulostaviin hankkeisiin ja pidät huolta myös taloudesta, olet välittömästi ns. kovien arvojen kannattaja. Itse näen vastuullisen taloudenpidon nimenomaan heikompiosaisten ja vähävaraisten etuna ja turvaavan panostuksen heidän erityistarpeisiin – esimerkiksi toimeentulotuen opiskeluvälineisiin.

Valtuusto hyväksyi kunnan lausunnon Uusimaa-kaava 2050 luonnoksesta. On paikallaan antaa tunnustus asian perusteellisesta ja hyvästä valmistelusta viranhaltijoille ja työntekijöille. Näillä asioilla on pitkälle tulevaisuuteen kantavia vaikutuksia.

Päätteeksi nautimme perinteiseen tapaan joulupuurot kunnantalon ruokalassa.

Kymmenes valtuustovuosi on paketissa.

Rauhallista Joulun odotusta!

Nurmijärven tonteista – vielä kerran

019 – Kopio.JPG

Tavan takaa Nurmijärvellä saamme kuulla valitusta ja voivottelua siitä, että kunta ei kykene luovuttamaan (myymään tai vuokraamaan) omakotitalotontteja. Olen sitkeästi ja hieman epätoivoisestikin yrittänyt tuoda julki toisenlaisia faktoja asiassa. Sillä asialla olen jälleen.

Tutkailin hieman keskisen Uudenmaan kuntien pientalotonttien luovutustilastoja vv. 2014-2017.

Kunnista ylivoimaisesti eniten tontteja oli luovuttanut Nurmijärvi – 163 kpl. Kakkosena oli Hyvinkää 121 tontilla ja kolmantena Kerava 107 tontilla. Muut kunnat ml. Järvenpää, Mäntsälä, Sipoo ja Tuusula jäivät reilusti alle sadan luovutetun tontin. Se on reilusti alle puolet siitä määrästä, mitä Nurmijärvi oli vastaavana ajanjaksona pientalotontteja luovuttanut.

Vertailun vuoksi voi todeta kahden lähiseudun kaupungin lukemat tuolta ajanjaksolta: Vantaa 129 ja Riihimäki 44 tonttia.

Toivottavasti nämä luvut herättävät kaikki siihen todellisuuteen, kuinka hyvää työtä kunnan työntekijät ovat tehneet ja kuinka erinomaisia tuloksia Nurmijärvellä on saavutettu. Naapurikunnat ja -kaupungit voivat vain haaveilla vastaavista tuloksista. Vuodesta toiseen. Ja Nurmijärvi-ilmiöstä. Toisaalta edellä mainitut pientalotonttien luovutusmäärät kertovat myös, että kunnan tonttituotanto ja -myynti on jo tällä hetkellä seudun tehokkainta. Lisätulojen puristaminen tulee olemaan jatkossa tiukassa.

Kun tarkastelee myytyjen tonttien tilastoa samalta jaksolta – sisältäen myös kuntien alueella myydyt yksityisten omistamat pientalotontit, niin Nurmijärvi on siinäkin kärkikunta 290 myydyllä tontilla. Kakkosena on Tuusula 206 kpl ja kolmantena Järvenpää 192 kpl. Näissä luvuissa ei siis ole mukana vuokralle luovutettuja tontteja. Luvut toivottavasti hieman vaimentavat rutinaa siitä, että Nurmijärvi ei kaavoittaisi yksityisille rakennuspaikkoja. Rutinanvaimennukselle on erinoainen peruste – seudulta ei kovempia lukemia löydy. Toki täytyy myöntää, että pk-seudun suurissa kaupungeissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tonttimyyntiluvut ovat isompia.

Kolmas usein kuultu hokema on, että Nurmijärven haja-asutusalueella ei ole tarjolla rakennuspaikkoja, vaikka halukkaita rakentajia olisi kosolti. Tässä asiassa kunnan vaikutusmahdollisuudet ovat lähinnä suunnittelutarveratkaisuihin ja osayleiskaavoihin liittyviä.  Tässäkin tilastossa Nurmijärvi on hyvin edustettuna. Kaikista Keski-Uudenmaan kunnista Nurmijärvi on haja-asutusalueiden tontinmyyntitilastossa kolmantena – aivan Sipoon ja Kirkkonummen kannassa. Yli viidennes vuosina 2014-2017 myydyistä pientalojen rakennuspaikoista sijaitsi Nurmijärvellä haja-asutusalueella. Mielestäni se on paljon, mutta ei toisaalta yllätys. Nurmijärvellä oli vuoden 2018 alkupuolella reilusti yli 500 rakentamatonta rakennuspaikkaa haja-asutusalueella. Niiden myynti ja rakentaminen on kiinni ainoastaan maanomistajista.

001

 

Seurakuntavaaleista

IMG_1841

Nurmijärven seurakunnan srk-vaalitulokset on julkaistu.

Edellisvaalien tapaan eniten ääniä sai Pia Jaakkola (Kirkko kuuluu kaikille – keskusta) 134 kpl. Myös tarja Tikkaoja ja Markku Jalava (Kirkko meille jokaiselle – kokoomus) saivat yli 100 ääntä viime vaalien tapaan.

Viime vaalien jälkeen totesin, että seurakunta-aktiivit näyttävät menestyvän srk-vaaleissa, eikä aktiivisuudeksi juurikaan noteerata sitä, että aktivoidutaan vain vaaleihin. Näidenkin vaalien tuloksissa oli samaa havaittavissa.

Joitain huomioita vaalituloksista:

  • Kirkkovaltuutettujen keski-ikä pysyi samana eli 54 vuodessa.
  • Äänestysaktiivisuus oli 15,3% ja 16-17 -vuotiaiden osalta vieläkin alhaisempi 10,8%.
  • Valtakunnan tasolla äänestysprosentti oli 14,4. Äänestysaktiivisuus laski kaikissa hiippakunnissa useita prosentteja verrattuna edellisiin vaaleihin.
  • Istuvista kunnanvaltuutetuista kirkkovaltuustoon valittiin Sirpa Rantala, Leni Pispala, Aulikki Markkanen, Jenni Sandberg ja Jussi Malkamäki. Valitsematta kunnanvaltuutetuista jäivät Esa Laitinen, Maiju Tapiolinna ja Harri Lepolahti, joista kaksi viimeistä ovet ehdolla myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa.