Arto Hägg 2019 – Kampanjatila aukeaa

20181010H+ñggArto008NET_pieni        Pietikainen pieni.jpg

Perjantaina 1.3. klo 18.00 avaamme eduskuntavaalien kampanjatilani Nurmijärven Kirkonkylän keskustassa, osoitteessa Pratikankuja 3.

Paikalle saapuu klo 19.00 myös europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, jolloin kuulemme viimeisimmät terveiset Brysselistä. Sirpahan on ehdolla myös kevään euro-vaaleissa.

Näyttelytilassa on esillä myös sarjakuvanäyttelyni. Sen runko on hyvin pitkälle sama kuin Oulun Sarjakuvakeskuksen näyttelyssäni syksyllä 2017 eli lähinnä Pitkänokka-strippejäni. Pitkänokkiahan piirtelin aikoinaan Pahkasika-lehteen ja sen jälkeen omille web-sivuilleni. Nähtävillä on myös joitain Pahkasiassa julkaistuja Timo Kokkilan piirtämiä Peräsmies-sarjakuvaoriginaaleja, joissa olen ollut käsikirjoittajana. Pöytälaatikon uumenista löytyi myös joitain käsikirjoitustuherruksia ja niitäkin on muutama verrokkina seinällä.

Kampanjatilan ovat suljetaan perjantaina klo 21.00

Tulevista tapahtumista infotaan erikseen, mutta jatkossa tilan oven ollessa auki tai raollaan, niin sisään voi astua vapaasti. Silloin kahvipannu porisee ja paikalla on eduskuntavaaliehdokas tai muu tukiryhmän jäsen. Politiikkaa ei tarvitse välttämättä puhua, vaan voi tutustua vain näyttelyyn. Jos olen paikalla, niin mieluusti kerron piirustusten taustoistakin.

Jos näyttely kiinnostaa – yksin, kaksin tai vaikkapa lähistön työpaikkojen porukoita, niin minuun voi olla yhteydessä. Sovitaan ajankohta, niin tulen avaamaan uksen ja tarjoan nisukahvit. Kampanjatilassa voi järjestää myös pienimuotoisia kokouksia – siitäkin voidaan sopia. Kampanjatila ja näyttely suljetaan 15.4.

Yhteystietonihan ovat:

Arto Hägg

m. 044 2598797

s-posti: arto.hagg@kolumbus.fi

Tila.jpg

IMG_1400 (2).jpg

 

Tulevan eduskunnan asialistasta

pitkänokka ja eduskunta.jpg

Sattuneesta syystä selailin vanhoja Pitkänokka-strippejäni. Ajatus pysähtyi vuonna 2011 raapustamaani strippiin, jossa tuumailin  silloin aloittaneen uuden eduskunnan asialistaa.

Kevään 2011 eduskuntavaalikeskustelua etenkin somessa hallitsi kaksi teemaa: maahanmuutto ja pakkoruotsi. Ihmettelin tuolloin, kun osa ehdokkaistakin fokusoi koko kampanjansa vain näihin asioihin. Toki maahanmuutto osoittautui kestoaiheeksi – etenkin, kun vuoden 2015 pakolaisaalto ravisteli Eurooppaa yllättävällä voimalla.

Noita ja seuraavia eduskuntavaaleja katselin ulkopuolelta – toki oman ehdokkaani tukijoukoista käsin. Nyt itsekin ehdokkaana olevana näkymä ja tuntuma on hieman samanlainen kuin kahdeksan vuotta sitten. Keskustelu pyörii vahvasti muutaman sinänsä tärkeän asian ympärillä. Maahanmuutto ja siihen kytketty lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tuntuvan vievän kaiken ilmatilan.

Seuraava nelivuotiskausi on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin nuo kaksi tapetilla olevaa teemaa. Sote- ja maakunta-asiat tulevat työllistämään päättäjiä seuraavallakin kaudella. Työllisyyden edistäminen tulee olemaan edelleen yksi tärkeimmistä tehtävistä – työllistäminen kun on parasta sosiaalipolitiikkaa. Työmarkkinoiden toimivuutta on kehitettävä ja paikallista sopimista edistettävä. Sosiaaliturva uudistaminen ja siihen liittyvän turhan byrokratian purkaminen on tärkeää. Perhevapaauudistus on toteutettava. Toisen asteen koulutuksen edelleen kehittämistä on jatkettava… Lista on loputon.

Moni joutuu seuraavalla kaudella toteamaan, että asialistalla on ihan muuta kuin maahanmuuttoasiaa.

Tiemaksut ja HSL puhuttavat

AP_20180913

Kirjoitin syyskuussa blogiini silloin pidetystä MAL-seminaarista. Kirjoitukseni julkaistiin myös useassa Keski-Uudenmaan sanomalehdessä. Ennakoin tiemaksujen nousevan keskeiseksi asiaksi MAL-suunnitelmassa.

https://artohagg.fi/2018/09/13/mal-2019-seminaari/

Nyt tuo MAL-suunnitelma on seudun kunnissa ja kaupungeissa lausunnolla ja sisältö on syyskuussa arvellun kaltainen. Luottamushenkilöseminaarissa annettu palaute ei ole ruuhkamaksu/tiemaksu-asiaan vaikuttanut. Se on edelleen keskeinen osa suunnitelmaa.

Viime viikot asiasta on käyty vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Yksi keskustelun alkuunpanijoista oli Nurmijärven kunnanjohtaja Outi Mäkelä verkkouutisten kirjoituksellaan 28.12. Kirjoitukseen otti kantaa mm. yleensä analyyttisiä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä antava Osmo Soininvaara erikoisella kannanotollaan, että henkilöautojen (siis autoilijoiden) pitäisi maksaa käyttämästään tilasta. Moottoriteihin ja pysäköintipaikkoihin tuhlataan Soininvaaran mukaan liikaa kallista isänmaata. Totesin tuoreeltaan, että pääkaupungin joukkoliikenneratkaisuihin on upotettu miljardeja kansakunnan ja veronmaksajien varoja. Näin on mahdollistettu Helsinginkin kalliit liikenneväylät ja -ratkaisut. Kustannuksiin on osallistunut jokainen suomalainen veronmaksaja ja näitä väyliä tulee myös kaikkien päästä hyödyntämään – oli sitten kysymys Helsingin ulkopuolelta tulevasta työpaikkaliikenteestä tai ympäryskuntia palvelevasta rahtiliikenteestä.

Mikäli Helsinki haluaa vaikuttaa oman alueensa sisäisen yksityisautoilun vähentämiseen, niin mikään ei estä Helsinkiä asemakaavoittamasta alueita, joihin ei sallita lainkaan yksityisautoja. Ei ainuttakaan autopaikkaa. Vain joukkoliikennettä käyttäviä asukkaita. Asukkaat joutuisivat käyttämään yhteiskunnan rakentamia joukkoliikenneratkaisuja siellä, minne ne on yhteisesti rahoitettu. Tällaiseen vihreään unelmaan löytyisi ehkä jopa asukkaitakin (?). Samalla me Helsingin ulkopuolella asuvat ja väylien rahoittamiseen osallistuneet pääsisimme hyödyntämään edes hieman väljempiä väyliä.

Helsingin toivelistalla on myös reilusti yli miljardin maksava Pisara-rata. Tämäkään ei tule toteutumaan ilman valtion eli kaikkien kansalaisten osallistumista rahoitukseen.

Tänään 5.1. pienellä viiveellä asiasta on kirjoitettu myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, jossa kokoomuksen Atte Kaleva ja Heikki Vestman toivat julki näkemyksiä, joita myös sosiaalisessa mediassa on asiasta saatu lukea viime päivinä.

Asiassa tarvitaankin pikaisesti seudullista yhteistyötä päätöksentekijöiden kesken. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että Helsingin ympäristön kuntien ja kaupunkien autoilijoita verotetaan paikallisesti ja myöhemmin myös valtakunnan tason päätöksillä, kun asiaa koskeva lainsäädäntö on saatu valmiiksi. Selvennyksenä se, että ruuhka/tiemaksut tulisivat todennäköisesti koskemaan myös stadilaisia. Porttivyöhykemallissa, jota otaksun HSL:n suosivan, autoilijaa verotettaisiin sekä Helsingin kehävyöhykkeiden että säteittäisten poikittaislinjojen ylityksestä. Tämä ei säästäisi helsinkiläisiäkään tiemaksuilta, vaikka rankaisisi ankarimmin Kehä I:n sisäpuolella työssäkäyviä espoolaisia, vantaalaisia ja kehyskuntien autoilijoita. Otaksun, että toteutettava malli olisi juuri porttivyöhykemalli, koska se vastaisi asiaa ajavien tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haitta autoilulle olisi suurin ja laajin.

Samaisessa HS:ssä 5.1. kirjoittivat myös kansandustajat Maria Guzenina ja Mia Laiho HSL:ssä kokemistaan ongelmista. Kirjoituksensa oli otsikoitu “HSL:n tulisi huomioida paremmin ihmisten arki”. Kirjoitus oli silmiä avaava ja vahvisti niitä argumentteja, joita kotikunnassanikin esitettiin, kun päätettiin olla liittymättä HSL:ään. Espoo on HSL:ssä toiseksi suurin vallan- ja päätöksenteon käyttäjä yli 21 prosentin äänivallalla ja kolmella hallituspaikallaan. Espoon johtavat luottamushenkilöt eri puolueista siis toteavat, että HSL:n toiminnasta puuttuu asiakasnäkökulma ja luottamus HSL:n kykyyn turvata sujuva joukkoliikenne pk-seudulle on matala. Erityisesti kritiikkiä saavat länsimetron avaamisen jälkeiset epäonnistuneet ratkaisut, suorien Helsinki-linjojen karsiminen sekä Pohjois-Espoon ja joidenkin Vantaan alueiden joukkoliikenneyhteyksien heikentäminen.

Helsingillä on HSL:n yhtymäkokouksessa 49,7 prosentin äänivalta ja hallituksessa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. Kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin päättäjiä ja asukkaita tyydyttävällä tavalla, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa ja Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 3,1- 0,5 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tuo on huono asetelma – etenkin, kun käynnissä oleva tietullikeskustelu on osoittanut, että Helsingillä on täysin päinvastainen mielipide ja tavoitteet tietulliasiassa.

pitkänokka ja hsl

Ystäväni Pitkänokka otti kantaa HSL-neuvotteluihin vuonna 2012.

 

Välipäivää!

IMG_0380.JPG

Blogissani on ollut harvinainen kahden viikon tauko. Sellaista ei liene tapahtunut kymmeneen vuoteen.

Syynä oli joulun alla tehty toista viikkoa kestänyt lomareissu kauas Dominikaaniseen tasavaltaan. Ensimmäinen retki siihen valtakuntaan, mukana koko Häggin jengi ja yksi kappale vävykokelaita. Aurinkoa, golfia, snorklausta, paineilma sukeltelun fiilistelyä altaassa ja ennen kaikkea aivan liikaa ruokaa ja juomaa. Ei blogikirjoittelua. Teki hyvää.

IMG_0369.jpg

               Hotel Atmosphere Puerto Platan korkeatasoinen kirjanurkkaus.

Kotiin lumitöihin laskeuduttiin joulupäivänä. En muista milloin pirtissä ei olisi ollut joulukuusta. Nyt muistan. Tällä kertaa sellaista ei hankittu – ei edes kestokuusta nostettu kellarin kätköistä.

Ennen reissuun lähtöä teki kyllä muutama rivi kirjoittaa. Oulusta kuului todella ikäviä uutisia alaikäisiin kohdistuneista väkivallan teoista ja keskustelu kävi voimallisena niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassa. Ihmisten ärtymystä, jopa raivoa, nostatti kerta toisensa jälkeen julki tulleet uudet tapaukset. Minulle jäi vahva käsitys, että kansalaisille ei riittänyt ministereiden ja poliitikkojen järkytyksen ilmaukset ja tekojen tuomitseminen. Kansa kaipasi yhtenä suuna todellisia toimenpiteitä, jotta vastaavat tapaukset estetään ja lopetetaan. Tätä minäkin toivon ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt koetut tapahtumat ovat suoraa seurausta vuoden 2015 pakolaisinvaasiosta. Valtiovallan on otettava nyt tiukka ote: selvitettävä mistä ilmiö johtuu ja ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta nämä lapsiin kohdistuneet teot loppuvat. On vaikeaa kuvitella, etteikö kansalaiset olisi tästä asiasta yhtä mieltä. Kaikki. Jokainen. Tämän asian hoitaminen ei ole minkään ääriryhmän tai populistiporukan tehtävä tai oikeus. Tämä on yhteinen asia. Ei enää viranomaiskauhisteluja tai poliitikkopäivittelyjä, vaan toimenpiteitä niiltä, joilla on asioista valta päättää ja toimia.

Joulupäivänä saimme lukea ulkomaisen kaivosyhtiön elvistelleen Hongkongin pörssissä ehtivänsä tyhjentää Valkeakosken kultakaivoksensa ennen kuin Suomen viranomaiset ehtivät käsitellä tehtyjä valituksia. Useat kotimaan poliitikot ilmaisivat välittömästi kritiikkiä kaivoslakia kohtaan. Jäin funtsimaan, että monikohan oli itse ollut sitä säätämässä eduskunnassa. Rukkaamisen varaa siinä varmasti on. Tuntuu kuin kaivoslailla valtakunta alennettaisiin tältä osin jonkinlaiseksi siirtomaaksi. Jos jotain, niin ainakin ympäristöhaittojen jälkihoitoon varattavat vakuudet ja takuut tulisi olla aina riittävällä tasolla ja määräajoin arvioitavissa. Ei voi olla mahdollista, että kaivostoimintaa harjoittava yhtiö tekee tai härskeimmässä tapauksessa ajetaan konkurssiin ja siirtomaa-Suomi jää hoitamaan ympäristötuhot ja kaivosten jälkihoidon.

Ja loppuun hieman köykäisempää aihetta. Olen silloin tällöin blogissani esitellyt hauskoja ja osin harmittaviakin toistensa kaltaisia sarjakuvastrippejä. Yleensä kyse on ollut Pitkänokka-strippieni ja Fingerporin yhtäläisyyksistä. Alla olevasta linkistä singahtaa erääseen aiempaan postaukseeni asiassa:

http://wordpress.com/post/artohagg.fi/10047
Lomalta tullessa Hesari-pinossa oli taas tutunoloinen Fingerpori-strippi, jossa Allan Kurma rapsutteli krapuloissaan päästään hilsettä sen verran rankasti, että alakerran Heimo Vesa iloitsi valkean joulun kuitenkin tulevan.
Olin ns. satavarma, että olen joskus samanlaisen stripin piirtänyt. Tarkistin. Olin väärässä. Kyse olikin valkeasta Vapusta vuonna 2014 ja nyt on helppo todeta, että strippihän olisi pitänyt piirtää just toisin päin eli nokat loogisesti oikealle päin.
Pitkänokka ja Vappu 2014.jpg
No, seuraava strippi tehdään sitten enemmän ajatuksella – kunhan se ajatus ensin tulee.
Rentoa loppu vuotta! Pitäkää suojalasit päässä.

Rajamäen kyläpäivät 2018

10649969_580435715401772_5936285819490988149_n[1]

Perinteiset Nurmijärven Rajamäen kyläpäivät järjestetään lauantaina 25.8. klo 09.30 – 15.00. Kyläpäivätiimi on pestannut tänä päivänä esiintyjiksi Aleksanteri Hakaniemen ja Duo Kengurumeiningin.

Rajamäen kyläpäivä on kunnan suurin kylätapahtuma ja se vetää joka vuosi tuhansia kävijöitä. Kyseessä ei ole vain perinteinen markkinatapahtuma, vaikka myyjiä on kylän keskusta täynnä. Paikalla on aina kattavasti kaikki paikkakunnan merkittävimmät yhdistykset ja kansalaisjärjestöt ja yhteisöllisyys leimaa tapahtumaa vahvasti.

Myös Rajamäen tehdasmuseo on avoinna kyläpäivien aikaan klo 10 – 14. Opastuskierrokset vedetään tasatunnein klo 10, 11 , 12 ja 13. Paikan kierrokselle voi varata netistä: www.nurmijarvi.fi/museo.

Myös Kokoomus Nurmijärvi on telttailemassa kyläpäivillä jossain yläasteen ja Kuntolan välimaastossa. Tänä vuonna paikalla on minun ja muiden paikallisten Kokoomuksen kunnallisten luottamushenkilöiden lisäksi erinomainen edustus uusimaalaisia kansanedustajia eli:

09.30 – 10.00   Raija Vahasalo

10.00 – 11.00   Pia Kauma

11.00 – 12.00   Mia Laiho

11.30 – 11.50   Elina Lepomäki

Tervetuloa teltalle keskustelemaan ajankohdista kunnan ja valtakunnan asioista.

Ja jos oikein kiltisti pyytää, niin kapsäkistäni voinee löytyä muutama kappale näitä:

025

Kyläkartta löytyy web-sivuiltani: http://www.artohagg.fi/rajamaen-kylakartta/

Kyläkartta_01b-1

 

 

 

 

Aamun strippi (uusinta), toinen painos

Tämän aamuinen 2.2.2018 Hesarin sarjakuvasivu sai tekemään uusintapostauksen tästä alun perin keväällä 2017 kirjoittamastani jutun pätkästä “Aamun strippi (uusinta)”.

Tänä aamuna tipahti rähmät silmistä kerralla. Totuttuun tapaan katsoin, että minkälainen Fingerpori on päivän alkajaisiksi tarjolla Hesarissa. Tällainen oli:

FP_3073

Olin satumoisin piirtänyt vuonna 2012 hieman samanlaisen stripin, joka julkaistiin myös toissa vuona ilmestyneessä Pahkasika nro 79:ssä. Tuota “Miehen 25 senttiä on 10 senttiä.” käytettiin, jopa kyseisen lehden mainonnassa.

_pitkänokka ja sentit_nro79_1-2015

Tällaisia tahattomuuksia sattuu – ja on sattunut ennenkin. Syyskuussa 2010 rustasin nimittäin tällaisen mielestäni varsin onnistuneen stripin, joka tuossa samaisessa Pahkis 79:ssäkin julkaistiin:

_Pitkänokka ja haaste_nro78_1-2012

Kuinkas ollakaan, kun selailin myöhemmin iltapäivälehden nettiversiosta vanhoja Fingerporeja, niin totesin liikkuneeni aika lailla samassa aihepiirissä kuin vuotta aiemmin julkaistu Fingerpori-strippi.

Varsin erikoinen tapaus sattui vuosikymmenen vaihteessa, kun lähetin Jarlalle strippiehdotuksen, josta hän ei kuitenkaan innostunut. Piirsin sen sitten Pitkänokkana, jonka julkaisin sittemmin myös Pitkänokka-albumissani. Tällaisesta mestariteoksesta oli kyse:

Transitjeesus

Meni noin  vuosi ja ilmestyi suurin piirtein samasta aiheesta Fingerpori-strippi, jossa pylväässä on tuo samainen “Jeesus tulee – oletko valmis”-kyltti:

Sittemmin vanhoja Pahkiksia selaillessani huomasin, että vuonna 1992 Hannu Pyykkönen oli piirtänyt samantapaisen Jurpon (Pahkasika nro 50). Saman tyylinen kyltti ja tolpasta laskeutuu jälleen sähköasentaja.

Jurpo

Aika erikoinen case: Luulin tarjonneeni täysin omaa aihetta, jonka toinen henkilö piirsi myöhemmin samaan tapaan kuin se oli 10 vuotta aiemmin kolmannen tekijän toimesta tehty.

Epäilemättä kaikki kolme olimme “keksineet” idean ihan itse. Samoja aiheita ja kaavoja pyöritellään vuodesta toiseen ja samat ideat ja aiheet pulpahtavat aina uudestaan esille.

Jäin miettimään, että mistähän tuo Jurpo oli saanut vaikutteensa. Ehkä ketjuun löytyisi vielä lisääkin materiaalia.

————————-

Tarina sai jatkoa 2.2.2018, kun Hesarissa ilmestyi tämä Fingerpori-strippi, jossa käsikirjoittajana näyttää olevan henkilö nimeltään Havas. Samoissa piireissä pyöritään edelleen.

002.jpg

 

 

Iltakiireitä ja valkoinen hirvi

Hirvi_1

Alkusyksyn illat ovat menneet aika systemaattisesti luottamustehtävien parissa. Jos ei ole ollut jonkin luottamustoimen kokousta, niin tarjolla on ollut puuhastelua strategioiden tai paikallisyhdistyksen parissa. Niin tänäänkin, kun Kokoomus Nurmijärven hallitus kokoontui Kirkonkylällä.

Kotiin ajellessa Krannilan pellolla katse kiinnittyi erikoiseen näkyyn. Metsänreunasta tallusteli komea valkoinen hirvi. Hyvinkäällä olen lukenut tällaisen rariteetin elelevän ja olevan paikallinen kuuluisuus, mutta ennen en ole Nurmijärvellä tällaisesta kuullut. Valitettavasti mukana oli vain kännykkäkamera, joten tuon parempaa dokumenttia tästä maalarinvalkeasta harvinaisuudesta en saanut. Joka tapauksessa mieleenpainuva tapahtuma – ensi kerta minulle.

Ensi viikonloppuna avautuu Pitkänokka -näyttelyni Oulussa kulttuurikeskus Valvessa sijaitsevassa Oulun sarjakuvakeskuksessa. Tarkemmin sanoen sen pienessä sarjakuvagalleriassa. Näyttely on avoinna 9.9.-5.10.2017. Avajaiset pidetään perjantaina 8.9. klo 17.00. Näytillä on etupäässä sarjakuva-strippejäni ja hieman muutakin rompetta. Tervetuloa avaukseen tai myöhemminkin.

Tässä linkki tapahtuman fb-sivuille:

https://www.facebook.com/events/140176019915660/?fref=ts

ja tässä Oulun sarjakuvakeskuksen web-sivuille:

http://www.oulucomics.com/fi/tapahtumat/

 

 

 

Aamun strippi (uusinta)

Tänä aamuna tipahti rähmät silmistä kerralla. Totuttuun tapaan katsoin, että minkälainen Fingerpori on päivän alkajaisiksi tarjolla Hesarissa. Tällainen oli:

FP_3073

Olin satumoisin piirtänyt vuonna 2012 hieman samanlaisen stripin, joka julkaistiin myös toissa vuona ilmestyneessä Pahkasika nro 79:ssä. Tuota “Miehen 25 senttiä on 10 senttiä.” käytettiin, jopa kyseisen lehden mainonnassa.

_pitkänokka ja sentit_nro79_1-2015

Tällaisia tahattomuuksia sattuu – ja on sattunut ennenkin. Syyskuussa 2010 rustasin nimittäin tällaisen mielestäni varsin onnistuneen stripin, joka tuossa samaisessa Pahkis 79:ssäkin julkaistiin:

_Pitkänokka ja haaste_nro78_1-2012

Kuinkas ollakaan, kun selailin myöhemmin iltapäivälehden nettiversiosta vanhoja Fingerporeja, niin totesin liikkuneeni aika lailla samassa aihepiirissä kuin vuotta aiemmin julkaistu Fingerpori-strippi.

Varsin erikoinen tapaus sattui vuosikymmenen vaihteessa, kun lähetin Jarlalle strippiehdotuksen, josta hän ei kuitenkaan innostunut. Piirsin sen sitten Pitkänokkana, jonka julkaisin sittemmin myös Pitkänokka-albumissani. Tällaisesta mestariteoksesta oli kyse:

Transitjeesus

Meni noin  vuosi ja ilmestyi suurin piirtein samasta aiheesta Fingerpori-strippi, jossa pylväässä on tuo samainen “Jeesus tulee – oletko valmis”-kyltti:

Sittemmin vanhoja Pahkiksia selaillessani huomasin, että vuonna 1992 Hannu Pyykkönen oli piirtänyt samantapaisen Jurpon (Pahkasika nro 50). Saman tyylinen kyltti ja tolpasta laskeutuu jälleen sähköasentaja.

Jurpo

Aika erikoinen case: Luulin tarjonneeni täysin omaa aihetta, jonka toinen henkilö piirsi myöhemmin samaan tapaan kuin se oli 10 vuotta aiemmin kolmannen tekijän toimesta tehty.

Epäilemättä kaikki kolme olimme “keksineet” idean ihan itse. Samoja aiheita ja kaavoja pyöritellään vuodesta toiseen ja samat ideat ja aiheet pulpahtavat aina uudestaan esille.

Jäin miettimään, että mistähän tuo Jurpo oli saanut vaikutteensa. Ehkä ketjuun löytyisi vielä lisääkin materiaalia.

————————-

Tarina sai jatkoa 2.2.2018, kun Hesarissa ilmestyi tämä Fingerpori-strippi, jossa käsikirjoittajana näyttää olevan henkilö nimeltään Havas. Samoissa piireissä pyöritään edelleen.

002.jpg

 

 

Oulu Comics 2016 eli visiitti valkeaan kaupunkiin

15025187_10154567029491877_6068755705220750635_o

Miehet mustissa  J.A.Mäki ja herra Hööki signeeravat.     Kuva: T.Kokkila

Männä viikonloppuna tuli käytyä synnyinkaupunki Oulussa ja viidensillä Oulun sarjakuvafestivaaleilla.

Perjantai-iltana ehdittiin nippa nappa Ilpo Koskelan 35-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisiin. Oululaisen sarjakuvaneuvoksen retrospektiivinen näyttely on avoinna Valveessa 27.11. saakka.

Lauantaina astuin festivaalilavalle sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija, rokkimies Jyrki Mäen kanssa. Pikakomennuksena varavaramiehenä haastatteluaktin suoritti Timo Kokkila – Peräsmiehen “isä” ja monella tapaa ansioitunut sarjakuva-aktiivi.

Muutamia mielenkiintoisia luentoja tuli kuunneltua ja useita sarjakuvatuttavuuksia solmittua.

Tällaisen tekstin olin väsännyt festarijulkaisuun tuohon haastatteluun liittyen. Tulkoon nyt tähän tallennettua:

70-luvun alussa Paulaharjun kansakoulun 2. luokalleni tuli uusi oppilas. Muut natiaiset olimme kuluneesti sanottuna vaahtosammuttimen kokoisia. Uusi luokkakaveri Jyrki Mäki oli jo silloin kaappikellokokoa.

Istuimme Jyrkin kanssa takapulpeteissa – ja piirsimme. Ihailin hänen pyöreällä tyylillä piirtämiä pistoolimiehiä. Paperin kulutus oli huomattavaa. Itse rustasin äitimuorin töistä tuomien makulatuuripapereiden kääntöpuolille 64-sivuisiä lännensarjakuvalehtiä. Jyrki piirusteli vimmalla oman äitinsä tuomiin makkarakäärepapereihin.

Piirtämisen ohella kunnostauduimme välitunnilla erikoisessa kamppailulajissa. Jyrki jykevänä kaverina toimi ratsuna ja minä olin köykäisempänä reppuselässä. Parit iskivät yhteen ja olimme kutakuinkin voittamattomia. Nykyään tuollaiset välituntireipastelut on varmaan asetuksella kielletty.

Nelosluokan jälkeen tiet erkanivat. Minä menin Tuiraan oppikouluun ja Jyrki johonkin toiseen suuntaan. Suurinta osaa noista kansakoulun luokkakavereista en 70-luvun alun jälkeen ole tavannut lainkaan. Jyrkin tekemisiä Radiopuhelimissa ja Huutajissa toki pystyi seuraamaan, mutta jälleennäkemisen koimme vasta 2011 Helsingin kirjamessuilla, kun hänen esikoissarjakuvateoksensa ilmestyi.

Omalta osaltani käänteentekevä ja loppuelämääni vaikuttanut kädenojennus tapahtui Olhavan Teboililla kesällä 1981. Tartuin silloin Pahkasika-lehden hempeäkantiseen nro 9:ään. Se oli ihastusta ensi selailulla. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäiset tekeleeni Pahkasiassa ja sitä riemua riitti julkaisun loppumetreille vuoteen 2000. Mukana olin Pitkänokilla myös vuoden 2015 joukkorahoitus-Pahkiksessa.

Pahkasikaan tein alussa sekalaisia teksti/kuva-juttuja, irrallisia strippejä ja muutamia sivun mittaisia erillissarjiksia. Piirsin myös muihinjulkaisuihin mm. silloisen työnantajani henkilöstölehteen. Pitempien ja työläämpien sarjakuvien laatiminen ei luonnistanut. Päätoimittaja Paretskoi kiteytti asian kutakuinkin näin: ”Hyvä mies, lopeta sarjakuvien piirtäminen ja ryhdy käsikirjoittajaksi. Piirustuksesi ovat korkeintaan maakuntatasoa, mutta jutut menevät heittämällä lehteen, kun hankin niille pätevän piirtäjän.” Teinkin sitten puolikymmentä Peräsmies-käsikirjoitusta, jotka hahmon luoja Timo Kokkila piirsi Pahkikseen.

Paretskoin isällisestä ohjauksesta huolimatta en luopunut piirtämisestä, mutta keskityin Pitkänokkiin ja ne Pahkikseenkin kelpasivat. Pahkasika oli Pitkänokille luonteva julkaisukanava. Lehden lopettamisen jälkeen piirtämiseni meni jäihin liki 10 vuodeksi. Uuden startin Pitkänokat saivat, kun ryhdyin kuntavaaliehdokkaaksi 2008 ja ryhdyin piirtämään strippejä säännöllisesti web-sivuilleni. Vuoden 2016 alussa niitä oli kertynyt liki 400 kappaletta ja kun tuli tieto mittavasta Pahkasika 40 vuotta –näyttelystä, niin kasasin Pitkänokasta 64-sivuisen strippikokoelman, jonka julkaisin näyttelyn aattona.

Pitkänokka Oulun Sarjakuvafestivaaleilla

Synnyinkaupungissani Oulussa pidetään viidennet sarjakuvafestivaalit 3.-6.11.2016.
Lauantaina  5.11. klo 16.30 Kulttuurikeskus Valveen festivaaliravintolan lavalle istahtavat kansakoulukaverit Jyrki Mäki ja Arto Hägg jorisemaan yhteisestä ohikiitäneestä menneisyydestään ja tuoreista sarjakuvateoksistaan.
J.A. Mäki tunnetaan monipuolisesta ja pitkästä taiteilijaurastaan mm. Radiopuhelimet -yhtyeen sanoittajana ja vokalistina, Huutajista, kuvataiteesta ja sarjakuvistaan.
Rokkitähden kanssa lavalle könyävän toisen henkilön meriittilista kulttuurin alalla on vaatimattomampi.
Sarjakuvailijat on mahdollisuus tavata hieman aikaisemmin nokikkain ja pitkänokikkain  klo 16.00-16.30 Valveessa Oulun Sarjakuvakeskuksessa, jossa nämä myös signeeravat tekeleitään päivän hintaan. Olisihan se hienoa, jos paikalle ilmaantuisi muutama muukin 70-luvun alun alakoululainen Paulaharjun kansakoulusta. Ja allekirjoittaneen tapaa luultavasti Leskisestä hieman  illemmalla. Saa tulla moikkaamaan.
Ote ohjelmasta:
oulucom_04