Puolivuotiskatsaus I/2019

Heinäkuun alussa 2009 kirjoitin blogiini ensimmäisen puolivuotiskatsauksen kunnallisista luottamustoimistani ja muistakin touhuistani. Takana oli tuolloin puoli vuotta kuntapolitiikkaa Nurmijärven kunnanvaltuustossa ja parissa lautakunnassa. Nyt on takana yli kymmenen vuotta. On aika raapustaa järjestyksessään kahdeskymmenes puolivuotiskatsaus 1/2019.

Vuoden 2019 alkajaiseksi jatkoin jo syksyllä 2018 aloittamaani kirjoittelua ja spekulointia mahdollisista ruuhkamaksuista. Ounastelin, että HSL tulee esittämään MAL-valmistelun aikana ruuhkamaksuihin porttivyöhykemallia, joka vastaisi asiaa innokkaasti ajavien helsinkiläisten tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haittaa yksityisautoilulle aiheutuisi eniten. Näinhän siinä taisi käydä. Helsingillähän on HSL:ssä liki 50 prosentin äänivalta ja hallituksessa jopa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. HSL:ään haaveilevia muistuttelin tosiasiasta, että kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa sekä Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 0,5-3,1 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tammikuussa ehdotin paikallislehdessämme, että Nurmijärven Sähkön ja Nurmijärven Veden yhdistämismahdollisuuksia tulisia selvittää. Totesin, että Mäntsälässä on muutama vuosi tehty järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on nyt keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa. Kertauksena, että esityksen tarkoitus oli selvittää minkälaisia taloudellisia ja operatiivisia hyötyjä yhdistymisestä olisi kunnalle. Selvitysehdotus ei liittynyt vähäisessäkään määrin kyseisten toimintojen myymisestä kunnan ulkopuolelle. Siihen minulla on selvä EI-kanta ilman selvityksiäkin. Nurmijärven NUUKA-ohjelman puitteissa ehdottamani selvitys tultaneen tekemään.

Helmikuussa rohkenin ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla. Sen verran hämmästyttävän puhelinmyyntikeskustelun kävin erään sähkön puhelinmyyntiin erikoistuneen yhtiön myyjän kanssa. Villi ja vapaa puhelinmyynti kukoistaa edelleen – kuluttajansuojan kustannuksella.

Kevät meni aika tarkkaan eduskuntavaalitouhuissa. Ilmasto- ja hiilineutraalisuushysteria puski läpi liki jokaisessa vaalikeskustelussa. Totesin jo alkukeväästä, että huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Siinä olin väärässä – huhtikuussa pidettiin hoitajamitoitusvaalit. Nyt vain odotellaan milloin se 0,7-mitoitus toteutuu. Siitähän oli kysymys?

En itse suoraan sanottuna oikein innostunut koko hoitajamitoituskeskustelusta ja mielestäni se olisi kokoomuksenkin pitänyt taputella syrjään, eikä jankata asiasta kerta toisensa jälkeen. Harmittelin tuolloin, kuinka vähälle huomiolle jäi se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota. Kun kokoomus puheenjohtajansa suulla aina vaan palasi vänkäämään mitoitusdesimaaleista, niin monelle otsikkotason sisälukua harrastavalle jäi mielikuva, että tässähän ne nykysysteemin syylliset ovat.

Osana vaalikampanjaa ripustelin kampanjatilaani näytille Pitkänokka-piirustuksiani ja muitakin sarjakuvakyhäelmiä ja käsikirjoituksia. Kampanjatilassa vierailivat mm. Sanni Grahn-Laasonen ja Sirpa Pietikäinen.

Eduskuntavaalien johdosta ulostuloni ja kirjoitukseni eivät alkuvuonna koskettaneet pelkästään kotikuntaa. Huhtikuussa kirjoitinkin paikallislehdessä ja blogissani yhdestä pienituloisten eläkeläisten ongelmasta eli kotitalousvähennykseen liittyvästä epäkohdasta. Kotitalousvähennys kun on nimensä mukaisesti tuloista tehtävä vähennys ja on hyödynnettävissä vain, mikäli verotettavia tuloja on riittävästi. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollista saada kotitalousvähennyksen kautta tukea kotitaloutensa palveluiden, esim. korjaustöiden hankkimiseen. Tuki on evätty juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Näin vaalien jälkeen voidaan todeta, että Rinteen sosialistihallitus on ryhtynyt voimallisiin toimenpiteisiin tämän epäkohdan korjaamiseksi eli hallitus aikoo pienentää kotitalousvähennystä kaikilta. Kotitalousvähennyksen osuutta työkorvauksissa aiotaan laskea 50 prosentista 40 prosenttiin ja palkoissa 20 prosentista 15 prosenttiin. Lisäksi kotitalousvähennyksen enimmäismäärä alennetaan 2250 euroon. Pienituloisten eläkeläisten asemaa tämä ei luonnollisesti millään tavalla paranna. Toisaalta onhan tasa-arvon edistämistä sekin, että järjestetään kaikille tasan yhtä huonot oltavat.

Vaalitulokseni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388 ääntä. Totesin, että eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas. Melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Valitettava tosiasia on, että vajaa puoli vuotta on ensikertalaiselle auttamattoman lyhyt aika kampanjoida.

Toisaalta ei se kampanjointi mene konkareillakaan aina ns. putkeen. Useinhan poliitikkojen elämänkertakirjat julkaistaan sopivasti vaalien alla – kuitenkin hyvissä ajoin. Silloisesta kansanedustaja Eero Lehdestä kertova kirja julkaistiin vain viisi päivää ennen vaaleja ja ennakkoäänestyksen jo umpeuduttua. Joko ajoitus ei mennyt ihan nappiin tai sitten kyseessä ei ollut ns. vaalikirja laisinkaan. Sinänsä kirja on mielenkiintoista luettavaa ja osin värikästäkin tarinaa – tiukoista ja suorista mielipiteistä ei ole säästelty. Sellainen oikaisu täytyy tehdä, että Mäkelän Outi meni kyllä eduskuntaan jo toisella yrittämällä vuonna 2007. Lehti totesi kirjassa, että ”Outi Mäkelä yritti eduskuntaan neljä kertaa ennen kuin pääsi, ja lopulta oikein hyvällä äänimäärälläkin”.

Toukokuussa käytiin myös eurovaalit. Ne menivät kokoomukselta hieman eduskuntavaaleja paremmin, vaikka ns. Brexit-lisäpaikka jäikin saavuttamatta. Brexitin toteutuessa europarlamenttiin nousee nyt varasijalta vihreä. Otettavissa lisäpaikka olisi ollut – vertailuluvuissa ei isoa eroa ollut vihreiden ja kokoomuksen varalle jääneiden välillä. Ehkä kokoomuksen ehdokasasettelussa olisi ollut piirun verran parantamisen varaa. Toisaalta Hans Adolf Ehrnrooth yli 10000 äänellä oli erinomainen löytö ehdokasjoukkoon. Toisaalta häntäpäässä jäätiin alle tuhannen äänen, ilmeisesti ensimmäistä kertaa kokoomuksessa eurovaalien historiassa – se on yksinkertaisesti liian vähän, kun vaalipiirinä on koko valtakunta.

Nurmijärven kunnallispolitiikassa keskeinen asia oli kestävän kasvun NUUKA-ohjelma, joka hyväksyttiin kunnanvaltuustossa kevätkauden päätteeksi. Viimeistään vuoden 2018 ennätyksellisen alijäämäinen tilinpäätös vakuutti, että suunnanmuutokselle on tarvetta.

Kunnanvaltuusto valitsi myös kunnanhallituksen jäsenet seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Jatkan kunnanhallituksen jäsenenä vuoden 2021 kesään saakka. Kuntastrategian mukaisesti kunnanhallitus kiinnitti huomiota kaavoituksen kehittämisen tarpeeseen Nurmijärvellä. Kunnanhallitus asetti asiaa edistämään työryhmän ja allekirjoittaneen sen puheenjohtajaksi.

Kunnalliset luottamustoimet jatkuvat elokuussa. Tiedossa on kovaa kulu- ja investointikuria, kun vuoden 2020 talousarviota aletaan käsittelemään.

Syksyllä on myös seuraava kokoomuksen puoluevaltuuston kokous. Se on sikäli merkittävä, että valitsemme silloin puolueelle uuden puoluesihteerin.

Sosialistihallitus

024-e1541086401763 (1)

Tunnustelujen jälkeen Antti Rinne kutsui SDP:n kera hallitusneuvotteluihin Keskustan, Vihreät, Vasemmistoliiton ja RKP:n. On tuumailtu, mikä olisi sopiva nimi tuolle kokoonpanolle, jos siitä neuvottelujen jälkeen syntyy valtakuntaan uusi hallitus.

Mielestäni kuvaava ja osuva nimi olisi sosialistihallitus.

Tuossa koaliitiossa SDP:llä on selkeä johtoasema ja kaiken järjen mukaan hallitusohjelma tulee noudattamaan SDP:n vaalilupauksia ja Rinteen talouspoliittisia linjauksia, mitä ne sitten ovatkin – aika harvalla kun taitaa olla kokonaiskäsitys asiasta. Se on toki varmaa, että kokoomuksen talouspoliittisia linjauksia ne eivät kohtaa. Nimenomaan näkemyseroihin talousasioistahan kokoomuksen hallitustie tyssäsi.

Kun SDP:lle on antamassa tukea vielä kauempaa vasemmalta Vasemmistoliitto ja kiihtyvällä vauhdilla yhä vasemmalle suuntautuva Vihreät, niin ennustetun hallituskoaliition luonne on selkeän vasemmistolainen. Järkyttävän vaalitappion kärsinyt Keskusta ja edunvalvontapuolue RKP soittavat bändissä neljättä ja viidettä viulua. Sen verran kuitenkin, että kokoonpanoa ei ihan vasemmistohallitukseksi voi kutsua – sosialistihallitukseksi hyvinkin.

Mitä meillä on odotettavissa, jos hallitusneuvottelut johtavat edellä mainittuun hallituskokoonpanoon? Ei tarvitse olla diplomiennustaja, että voi otaksua käyvän mm. näin:

Verotus kiristyy
Lainanotto lisääntyy
Yrittäjien asema heikkenee – työpaikkatarjonta vähenee
Työttömyys lisääntyy, työllisyys pienenee
Maahanmuuttolinjaukset eivät ainakaan kiristy
Maakuntamallia ja maakuntien verotusoikeutta viritellään
Aktiivimalli poistuu (jotain positiivistakin)

Mikä sitten saisi Keskustan lähtemään tuollaiseen porukkaan mukaan? Onhan se toisaalta saavutus, että tyrmäystappion kärsinyt nousee kanveesista ja liittyy voittajien joukkoon – ja pääsee edes jotain sormenjälkeä hallitusohjelmaan painamaan. Iso asia on varmaan se, että nuoremman polven keskustajohtajat ymmärtävät varsin hyvin, että tämä voi olla pitkään aikaan ainoa mahdollisuus saada se himoittu ministerinpesti. Sellaista olisi nyt Tuusulan suuntaan tarjolla – kyllähän se varmasti mieltä kiihottaa.

Vaalien jälkeen

Valtuuston kokouksen 22.4. aluksi kukitettiin Nurmijärven ainoa kansanedustaja Matti Vanhanen. Toimenpiteen suorittivat kunnanjohtaja Outi Mäkelä ilmiömäisessä kesämekossaan ja valtuuston pj. Kallepekka Toivonen.

Eduskuntavaalien äänimääräni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388. Eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas, vaikka kokoomuksessa äänikynnys laski odotettua alemmas.

Toisaalta melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Se tarkoittaa kuitenkin 30 bussilastillista henkilöitä, jotka katsoivat aiheelliseksi ja oikeaksi antaa äänensä minulle. Olen todella kiitollinen jokaisesta näistä luottamuksen osoituksesta. Erityisesti mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Vielä kertaalleen kiitokset äänestäjien lisäksi kaikille kampanjassa mukana olleille.

Jälkikäteen on selvää, että jotain olisi kannattanut kampanjassa tehdä toisin, mutta kokonaisuutena vaalimenestyksen osalta on vain yksi vastuuhenkilö – ehdokas itse. Tämä on äärimmäisen yksinkertainen yhtälö.

Vaalitulosta on reposteltu ja pyöritelty sen verran, että samoja asioita ei ole syytä tässä toistaa. Joitain hajahuomioita kuitenkin.

Kokoomuksen osalta ehdokasasettelu venyi aivan liian myöhäiseksi. Tuloksessa näkyi selvästi, että henkilöt joilla oli ollut jonkinlainen varmuus ehdokaspaikasta jo vuosia aiemmin, pärjäsivät parhaiten. Istuvilla kansanedustajilla ja edellisissä vaaleissa edes kohtuullisen äänimäärän saaneet lähtivät hyvissä asemissa kisaan ja pystyivät tekemään pitkäjänteisen – vuosia kestäneen – kampanjan. Omalta kohdaltani ehdokkuus varmistui lokakuun 2018 lopussa ja sekin tuntui liian myöhäiseltä. Osa sai varmuuden vasta vuoden 2019 puolella ja se kyllä näkyi tuloksissa.

Liike Nytin menestys ja tulos jäi käytännössä yhden Hjalliksen varaan. En päässyt koko kampanjoinnin aikana täyteen ymmärrykseen, mikä oli se uutuuselementti, jolla päätöksentekoa olisi vallankumouksellisesti uudistettu. On mielenkiintoista nähdä, mikä on liikkeen myynti- ja markkinointistrategia seuraavissa kunnallisvaaleissa. Jotenkin päättömältä tuntuu se, että kokemattomuus kunnallisessa päätöksenteossa olisi jonkinlainen etu ja menestystekijä. Uudistamiseenkaan ei tarvita enää yhtään uutta tekijää kunnallispolitiikassa – Nurmijärvelläkin viime kunnallisvaaleissa vaihtui yli puolet valtuutetuista. Siihen ei tarvittu yhtään uutta puoluetta tai valitsijayhdistystä. Veri ja päättäjät vaihtuivat muutenkin.

Somettamalla ei kansanedustajapaikka avaudu kovinkaan helposti. Vaikka olisi tuhansia twitter-, facebook- ja youtube-seuraajia, niin näiden kääntäminen yhden vaalipiirin alueella äänestysmenestykseksi on vaativa tehtävä.

Takana kova kevät ja talvi. Jos nyt valittu eduskunta istuu täydet neljä vuotta – mikä ei ole itsestään selvyys, niin seuraavat vaalit ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Niihin lähtemisestä teen päätöksen jossain vaiheessa. Ek-vaalien ulkomainokset on joka tapauksessa ainakin osin varmuudeksi jemmattu.

Tänään keskiviikkona 24.4. pidimme Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksen, jonka aluksi kukitimme kunnan ainoan kansanedustajan eli Matti Vanhasen. Kokouksen jälkeen onnittelin Mattia henkilökohtaisestikin ja siinä samassa totesin, että nämä taisivat olla omalta kohdaltani ensimmäiset vaalit, joissa en tullut valituksi. Takana oli pelkkiä menestyksiä mm. teini- ja oppilaskuntavaaleista, varusmiestoimikunnasta, pankin edustajistovaaleista ja tietysti kunnallisvaaleista. Matti totesi, että hänellä on siitäkin hieman enemmän kokemusta.

Kunnanvaltuuston kokous ei ihmeempää dramatiikkaa tarjonnut, mutta jonkun verran keskustelua ja pilkun viilaamista – kuten nykyisin tuntuu tapana olevan. Totuttuun tapaan yritin taas panna kampoihin demareiden yllättävimmille avauksille ja ehdotuksille. Kokoomus-ryhmästämme kokoukseen pääsi osallistumaan peräti kahdeksas varavaltuutettu. Se on aika poikkeuksellista. Tarikan Visa piti neitsytpuheensa kunnanvaltuustossa. Kyse oli kunnan viestintäohjelmasta. Kokouksen videotaltiointihan löytyy kunnan web-sivuilta, joita ollaan uuteen uskoon rustaamassa.

Eteenpäin!

Rakentajat ja rakentaminen eduskuntavaaleissa

Olen eduskuntavaalikampanjassani korostanut rakentajan rooliani ja rakennetun ympäristön merkitystä arvokkaimpana kansallisena omaisuutenamme. Samalla olen ollut huolestunut siitä, että rakentamisen ja maankäytön asiat eivät ole nousseet juurikaan vaalikeskusteluissa ja -teemoissa esille. Omat lehti- ja blogikirjoitukseni, lehtimainokseni, vaalivideoni ja valotaulumainokseni ovat niitä harvoja, joissa sanat rakentaja, rakentaminen tai rakennettu ympäristö mainitaan. Näin vaikka rakentaminen ja rakentajat ovat keskeinen osa yhteiskuntaamme, talouttamme ja niiden kehittämistä.

Rakennuslehti on viikoittain ilmestyvä ammatti- ja uutislehti. Itselleni – ja varmasti monelle muullekin – se on tärkein rakennusalan julkaisu, jota tulee seurattua säännöllisesti ja jonka artikkeleita arvostetaan. Tämänpäiväisessä (12.4.2019) Rakennuslehdessä eduskuntavaaleihin otetaan kantaa sekä pääkirjoituksessa että kakkossivun Näkökulmassa.

Päätoimittaja Tapio Kivistön pääkirjoitus on otsikoitu ”Myös rakentaminen on arvokysymys”. Hänkin ihmettelee kuinka vähän esimerkiksi vaalikoneista löytyy rakentamiseen tai rakennettuun ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Kivistön mielestä äänestäjillä tulisi olla käsitys, miten puolueet ja ehdokkaat aikovat toimia tulevalla eduskuntakaudella esimerkiksi rakennuskannan ja infrastruktuurin miljardeihin nousevan korjausvelan ratkaisemiseksi.

Rakennusteollisuus RT ry:n toimitusjohtaja Aleksi Randell kirjoittaa samaisessa Rakennuslehden numerossa Näkökulma-palstalla. Kirjoitus on otsikoitu ”Anna äänesi rakennetulle ympäristölle”. Hän toteaa, että eduskuntavaaleissa ratkaistaan rakennusalan kannalta useita hyvin kriittisiä asioita ja mainitsee mm. käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen, joka vaikuttaa jatkossa laajasti maankäytön ja kaavoituksen sujuvuuteen. Randell muistuttaa, että eduskuntavaaleissa valitsemme seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ne päättäjät, jotka vaikuttavat rakennetun ympäristön ja meidän kaikkien tulevaisuuteen.

Omalta osaltani olen tuonut johdonmukaisesti ja aktiivisesti esille edellä mainittuja asioita ja korostanut niiden tärkeyttä. Yli 30 vuoden kokemus rakennusalasta, rakentamisesta, vientirakentamisesta ja yrittämisestäkin antavat jonkinlaisen pohjan näkemyksilleni. Niitä täydentää yli 10 vuoden kokemus kunnallispolitiikassa mm. Suomen suurimman kunnan asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana.

Seuraavalla eduskuntakaudella on käsittelyssä keskeisin maankäytön ja rakentamisen lakipaketti. Olisi erikoista ja valitettavaa, jos sitä ei olisi käsittelemässä yhtään rakennusalan ammattilaista.

Arto Hägg, rakennusinsinööri

eduskuntavaaliehdokas (KOK)

Uusimaa #145

Rakentaja

Kotitalousvähennys ja eläkeläiset

Vuosi sitten SDP:n puheenjohtaja Rinne meni lupaamaan kuuluisan vappusatasen pienituloisille eläkeläisille. Rahoitusta tuohon miljardiluokan eläkemenojen kasvattamiseen hän fundeerasi järjestyvän verotuksen kautta. Muun muassa STTK:n pääekonomisti Ralf Sund tyrmäsi ajatuksen tuoreeltaan: ”Eläkkeistä ei rahoiteta verotuloilla senttiäkään. Työeläkkeet rahoitetaan palkansaajien omalla maksulla ja työnantajien työeläkemaksuna.” Nyttemmin Rinnekin on palannut reaalimaailmaan ja lupaillut sadan euron nettokorotusta pieniin eläketuloihin vain, jos talous kehittyy jatkossakin suotuisasti. ”Jos” on todellakin paikallaan, koska Rinteen ja SDP:n yrittäjävastaiset linjaukset eivät lupaile työllisyydelle ja taloudelle kovinkaan aurinkoisia näkymiä, jos demarit pääsevät vaalien jälkeen mielihalujaan toteuttamaan.

Eläkeläisten asemaa ja pärjäämistä voidaan sen sijaan parantaa muillakin konsteilla kuin epärealistisilla vappumiljardeilla.

Yksi pienituloisten eläkeläisten ongelma on kotitalousvähennykseen liittyvä epäkohta. Kotitalousvähennys on nimensä mukaisesti tuloista tehtävä vähennys ja on hyödynnettävissä vain, mikäli verotettavia tuloja on riittävästi. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollista saada kotitalousvähennyksen kautta tukea kotitaloutensa palveluiden, esim. korjaustöiden hankkimiseen. Tuki on siis evätty juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Eläkkeensaajien Keskusliitto on nostanut ongelman esille ja esittää, että pienituloisten eläkkeensaajien tueksi tulisi luoda järjestelmä, joka vastaisi perusteiltaan ja määrältään kotitalousvähennystä. Yli 75-vuotiaille tukea ehdotetaan korotettuna, jolloin uudistus tukisi myös tavoitetta, että ikääntyneen pitäisi voida asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Näihin Eläkkeensaajien Keskusliiton näkemyksiin on helppo yhtyä. Tukea sinne, missä on suurin tarve ja vaikuttavuus.

Työperäisestä maahanmuutosta

Seuraan kiinnostuneena – ja hieman hämmentyneenäkin – keskustelua työperäisestä maahanmuutosta.

Tänään perussuomalaisten pj Halla-aho käsitteli asiaa Helsingin Sanomien haastattelussaan. Hän totesi lähinnä, että Suomeen muuttaa suuressa määrin ihmisiä, joilla ei ole sellaista tarjottavaa, jota työmarkkinat tarvitsevat.

On hämmästyttävää, että ei ymmärretä kuinka hyvin työperäinen maahanmuutto toimii jo tällä hetkellä. Ja kuinka tärkeää se on Suomen talouden ja kehityksen kannalta. Valtaosa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on peräisi Virosta ja Venäjältä. Virosta yli 50000 henkeä ja Venäjältä liki 30000. Nämä henkilöt edustavat työperäistä maahanmuuttoa parhaimmillaan. He työllistyvät nopeasti juuri sellaisille aloille, joissa Suomessa on kroonista ja akuuttia työvoimapulaa – esimerkiksi rakennusalalle Etelä-Suomessa.

Virolaiset ja venäläiset myös sopeutuvat ja sulautuvat suomalaiseen yhteiskuntaan varsin vaivattomasti ilman erityisiä kotouttamistoimenpiteitä. Moni ala ruuhka-Suomessa olisi vaikeuksissa ilman näistä maista tulevaa työperäistä maahanmuuttoa. He eivät ole myöskään halpatyövoimaa.

Suomen tulee edelleen edistää työperäistä maahanmuuttoa, mutta se pitää toteuttaa itsekkäästi Suomen tarpeista ja lähtökohdista. Se on Suomen, suomalaisten ja myös maahanmuuttajien etujen mukaista. Rajanaapureistamme saatava työvoima on monella tapaa paras ratkaisu työperäisen maahanmuuttoon jatkossakin.

Tässä tilastokeskuksen infoa kansalaissuusryhmistä vuodelta 2017. Onneksemme työllisyysluvut ovat suurimmat juuri suurimpien ulkomaalaisryhmien kohdalla. Virolaisten työllistymisaste on jopa samaa tasoa kuin ruotsalaisten.

ulkomaalaiset

Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

Nurmijärven Uutiset julkaisi 23.3.2019 vaalikynä-kirjoitukseni.

Yli 30-vuotisen rakentajakokemukseni suomalla itsevarmuudella kehtaan tuoda julki myös huoleni siitä, että rakennusalan ammattilaisia ei ole riittävästi eduskunnassa. Kansallisomaisuutemme näkökulmasta siihen olisi tällä hetkellä erityistä tarvetta. Eduskuntavaaleissa on Uudellamaalla numero 145 käytettävissä tämän tarpeen täyttämiseen.

Tässä tuo lehtikirjoitukseni:

Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

Rakennettu ympäristö – tiet mukaan lukien – on luonnon ohella arvokkainta kansallisomaisuuttamme.

Tieverkoston toimivuus on elinehto Suomelle ja sen elinkeinoelämälle. Jotta väylien toimintakyky voidaan varmistaa, tulisi ylläpitoon satsata vuosittain yli miljardi euroa. Nyt rahoitusvaje on satoja miljoonia. Jokainen voi nähdä ja valitettavasti myös kokea, että tieverkosto on rapautumassa vauhdilla. Vaikutelma on, että tilanne pahenee vuosi vuodelta. Tänäkin keväänä paljastuvat tien pinnat ovat surullista katsottavaa. Väylien kehittäminenkin vaatisi miljardin euron investoinnit, kun taso on nyt vain puolet siitä.

Korjausvelan kasvattaminen on hölmöläisten hommaa. Näin on kuitenkin toimittu vuosi vuoden jälkeen hallituskokoonpanoista huolimatta. Tieverkoston heikkeneminen aiheuttaa suoria kalustokustannuksia. Vielä suurempi on kuitenkin se lisäkustannus, joka syntyy, kun toimenpiteitä ei suoriteta ajoissa. Kevyistä toimenpiteistä joudutaan siirtymään rankempiin korjausinvestointeihin. Ajoissa suoritettuna kustannukset olisivat pienempiä. Nykymallilla kärsitään sekä huonosta tiestöstä, että tuhlataan rahaa korjaushankkeiden lykkäämisen vuoksi.

Ounastelin jo viime syksynä Nurmijärven Uutisten lehtikirjoituksessani, että Uudellemaalle ollaan MAL-sopimuksella ajamassa ruuhkamaksuja. Tämä tarkoittaisi uutta maksurasitusta alueen tien käyttäjille. Ruuhkamaksuja perustellaan ilmastopolitiikalla, mutta sitä ”myydään” ajatuksella, että ruuhkamaksuilla voidaan rahoittaa väylärakentamista. Myyntiargumentti on heikko. Tien käyttäjiltä kerätään jo nyt moninkertaisesti se summa, jonka valtio palauttaa tienpitoon. Rahoituspohja teiden kunnossapidolle on olemassa – siihen ei ruuhkamaksuja tarvita.

Arto Hägg, rakennusinsinööri

eduskuntavaaliehdokas (KOK), Uusimaa

Arto Hägg 2019 – Kampanjatila aukeaa

20181010H+ñggArto008NET_pieni Pietikainen pieni.jpg

Perjantaina 1.3. klo 18.00 avaamme eduskuntavaalien kampanjatilani Nurmijärven Kirkonkylän keskustassa, osoitteessa Pratikankuja 3.

Paikalle saapuu klo 19.00 myös europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, jolloin kuulemme viimeisimmät terveiset Brysselistä. Sirpahan on ehdolla myös kevään euro-vaaleissa.

Näyttelytilassa on esillä myös sarjakuvanäyttelyni. Sen runko on hyvin pitkälle sama kuin Oulun Sarjakuvakeskuksen näyttelyssäni syksyllä 2017 eli lähinnä Pitkänokka-strippejäni. Pitkänokkiahan piirtelin aikoinaan Pahkasika-lehteen ja sen jälkeen omille web-sivuilleni. Nähtävillä on myös joitain Pahkasiassa julkaistuja Timo Kokkilan piirtämiä Peräsmies-sarjakuvaoriginaaleja, joissa olen ollut käsikirjoittajana. Pöytälaatikon uumenista löytyi myös joitain käsikirjoitustuherruksia ja niitäkin on muutama verrokkina seinällä.

Kampanjatilan ovat suljetaan perjantaina klo 21.00

Tulevista tapahtumista infotaan erikseen, mutta jatkossa tilan oven ollessa auki tai raollaan, niin sisään voi astua vapaasti. Silloin kahvipannu porisee ja paikalla on eduskuntavaaliehdokas tai muu tukiryhmän jäsen. Politiikkaa ei tarvitse välttämättä puhua, vaan voi tutustua vain näyttelyyn. Jos olen paikalla, niin mieluusti kerron piirustusten taustoistakin.

Jos näyttely kiinnostaa – yksin, kaksin tai vaikkapa lähistön työpaikkojen porukoita, niin minuun voi olla yhteydessä. Sovitaan ajankohta, niin tulen avaamaan uksen ja tarjoan nisukahvit. Kampanjatilassa voi järjestää myös pienimuotoisia kokouksia – siitäkin voidaan sopia. Kampanjatila ja näyttely suljetaan 15.4.

Yhteystietonihan ovat:

Arto Hägg

m. 044 2598797

s-posti: arto.hagg@kolumbus.fi

IMG_1400 (2).jpg

Eduskuntavaalit – ei ilmastovaalit

20181010H+ñggArto008NET_pieni.jpg

Kevään 2019 vaaleista ollaan – etenkin Vihreiden toimesta – tekemässä ilmastovaaleja.

Miksi? Vertailin pikaisesti kolmen suurimman puolueen ilmastopoliittisia ohjelmia ja linjauksia:

Keskustan ilmasto-, energia- ja ympäristölinjaus: Tavoitteena hiilineutraalisuus viimeistään vuonna 2045.
Kokoomuksen ympäristöohjelma: Tavoitteena lähes päästöneutraalisuus 2030-luvulla ja lähes päästöttömyys vuoteen 2050 mennessä.
SDP:n ilmasto-ohjelma: Tavoitteena hiilineutraali Suomi vuonna 2035.

Eipä nuo kovin paljon poikkea ilmastoasioita hehkuttavasta Vihreistä, joka linjaa eduskuntavaaliohjelmassaan tavoitteeksi hiilineutraalius vuonna 2030. Keskustalla on hieman pitempi vieteri, mutta kaikilla on samansuuntaiset ja tavoitteelliset linjaukset.

Mistä sitten ilmastovaaleissa väännettäisiin kättä ja kalisuteltaisiin hiilihankoja, kun olen varma – ilman eri puolueiden ohjelmia tavaamattakin – kaikkien vannovan mm. uusiutuvien energiamuotojen käytön, kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämisen, nopeiden raideyhteyksien, puurakentamisen ja energiasäästämisen nimeen? Siitäkö, että onko tavoitteena hiilineutraali Suomi viisi vuotta aiemmin vai myöhemmin?

Ehkä puolueilla on hieman erilainen temppuvalikoima noiden yhtenevien tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta niistä ei ole vaalien suureksi teemaksi. Epäilen myös, ettei mikään puolue nosta ilmastoasioissa esille luomuviljelyn tehottomuutta sekä ongelmallisuutta ilmaston kestävän kehityksen kannalta, vaadi suomalaiskansallisten moottoriurheilulajien lopettamista tai tuo esille lemmikkieläinten vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tällaiset epämiellyttävät ja suuria äänestäjäjoukkoja koskettavat tekijät on helppo ohittaa.

Itse allekirjoitan kokoomuksen ympäristöohjelman ja sen tavoitteet. Ohjaavia ratkaisuja ja päätöksiä on tehtävä valtiovallan ja päättäjien taholta, koska yksilön varaan muutosta ei voi jättää. Olivat nämä sitten kuinka valistuneita ja sivistyneitä tahansa.

Itse näen kuitenkin edellä mainittuja hiilineutraalisuus- ja päästötavoitteitakin tärkeämmäksi Suomen roolin teknologian ja tieto-taidon kehittäjänä ja viejänä esimerkiksi biopolttoaineiden, metsittämisen ja kestävän metsätalouden osalta. Jos lähdemme mitättömällä promillen päästöosuudellamme keulimaan ja näyttämään muille mallia, niin meille käy samalla tavalla kuin mopoautolle moottoritiellä. Jalkoihin jäämme, jos nostamme yksipuolisesti omia kustannuksiamme ja vähennämme kilpailukykyämme. Ex-meppi Eija-Riitta Korholan sanoin: ”Ajetaan maailman puhtain tuotanto ahtaalle eli viedään saasteita, mutta tuodaan työttömyyttä.” Eija-Riitta Korhola kirjoitti noin taannoin blogissaan ”Nämä mitkään ilmastovaalit ole”: http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2019/01/28/nama-mitkaan-ilmastovaalit-ole/

Olen samaa mieltä. Huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Olen niissä ehdokkaana.

Cafe Kirjavan vaalikeskustelu

Tiistai-iltana 5.2.2019 pidimme SDP:n Harri Lepolahden kanssa eduskuntavaalikeskustelun Klaukkalan Cafe Kirjavassa. Harrihan on tuttu mies kunnanvaltuustosta ja molemmat toimimme myös valtuustoryhmiemme puheenjohtajina. Keskustelua johti asiallisesti etenkin some-aktiivina tunnettu Jaana Diakite.

Runebergin tortut olivat houkutelleet paikalle kohtuullisen paljon väkeä, jotka myös aktiivisesti ottivat keskusteluun osaa.

Aiheet polveilivat ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvaan, talouteen, työllisyyteen ja rakentamiseen. Koulutuksesta ja kasvatuksesta vaihdettiin ajatuksia ja myös maahanmuuttoasiaa käsiteltiin. Jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuttiin.

Olemme Harrin kanssa eräänkin kerran käyneet lehtienkin palstoilla debattia. Tälläkin hetkellä paikallislehden sivuilla on julkaistu kantojamme liittyen kunnan sähköyhtiön ja vesilaitoksen mahdolliseen yhdistämiseen. Kantamme ovat poikenneet toisistaan. Siihen nähden tämä vaalikeskustelu sujui yllättävänkin suloisessa yhteisymmärryksessä. Suuria mielipide-eroja ei ilmennyt.

Omalta osaltani huomasin, että aika monen kysymyksen kohdalla vastaukseni kiertyi työllisyysasteen ja työn teon tärkeyteen. Oli sitten kysymys sosiaaliturvasta, turvallisuudesta tai koulutuksesta, niin työllisyysasteen nostaminen ja talouden tasapainottaminen on avainasia. Velkarahalla näitä toimintoja ja etuuksia ei voida loputtomiin ylläpitää.

Nurmijärvi-ilmiöstäkin keskusteltiin. Totesin juuri tulleiden vuoden 2018 väestönkasvulukujen osoittavan Nurmijärvelle 1,2 % väestönlisäystä ja sitä, että Nurmijärvi-ilmiö ei ole suinkaan ole ohi. Keväällä ounastelin, että väestönkasvu olisi noin prosentin luokkaa – moni piti sitäkin optimistisena. Kovempaan kasvuun yltivät viime vuonna Keski-Uudellamaalla vain Järvenpää ja Kerava. Keskustelussa nousi esille, että kasvupotentiaalia on vielä etenkin Klaukkalan ja Nurmijärven Kirkonkylän omakotialueiden asemakaavoitusten edetessä.

Kaiken kaikkiaan mukava tuokio ja hyvää keskustelua. Kiitoksia debattikumppani Harrille ja tilaisuuden vetäjä Jaanalle – sekä Cafe Kirjavan Eijalle.

Tag: eduskuntavaalit 2019