Tiemaksut ja HSL puhuttavat

AP_20180913

Kirjoitin syyskuussa blogiini silloin pidetystä MAL-seminaarista. Kirjoitukseni julkaistiin myös useassa Keski-Uudenmaan sanomalehdessä. Ennakoin tiemaksujen nousevan keskeiseksi asiaksi MAL-suunnitelmassa.

https://artohagg.fi/2018/09/13/mal-2019-seminaari/

Nyt tuo MAL-suunnitelma on seudun kunnissa ja kaupungeissa lausunnolla ja sisältö on syyskuussa arvellun kaltainen. Luottamushenkilöseminaarissa annettu palaute ei ole ruuhkamaksu/tiemaksu-asiaan vaikuttanut. Se on edelleen keskeinen osa suunnitelmaa.

Viime viikot asiasta on käyty vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Yksi keskustelun alkuunpanijoista oli Nurmijärven kunnanjohtaja Outi Mäkelä verkkouutisten kirjoituksellaan 28.12. Kirjoitukseen otti kantaa mm. yleensä analyyttisiä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä antava Osmo Soininvaara erikoisella kannanotollaan, että henkilöautojen (siis autoilijoiden) pitäisi maksaa käyttämästään tilasta. Moottoriteihin ja pysäköintipaikkoihin tuhlataan Soininvaaran mukaan liikaa kallista isänmaata. Totesin tuoreeltaan, että pääkaupungin joukkoliikenneratkaisuihin on upotettu miljardeja kansakunnan ja veronmaksajien varoja. Näin on mahdollistettu Helsinginkin kalliit liikenneväylät ja -ratkaisut. Kustannuksiin on osallistunut jokainen suomalainen veronmaksaja ja näitä väyliä tulee myös kaikkien päästä hyödyntämään – oli sitten kysymys Helsingin ulkopuolelta tulevasta työpaikkaliikenteestä tai ympäryskuntia palvelevasta rahtiliikenteestä.

Mikäli Helsinki haluaa vaikuttaa oman alueensa sisäisen yksityisautoilun vähentämiseen, niin mikään ei estä Helsinkiä asemakaavoittamasta alueita, joihin ei sallita lainkaan yksityisautoja. Ei ainuttakaan autopaikkaa. Vain joukkoliikennettä käyttäviä asukkaita. Asukkaat joutuisivat käyttämään yhteiskunnan rakentamia joukkoliikenneratkaisuja siellä, minne ne on yhteisesti rahoitettu. Tällaiseen vihreään unelmaan löytyisi ehkä jopa asukkaitakin (?). Samalla me Helsingin ulkopuolella asuvat ja väylien rahoittamiseen osallistuneet pääsisimme hyödyntämään edes hieman väljempiä väyliä.

Helsingin toivelistalla on myös reilusti yli miljardin maksava Pisara-rata. Tämäkään ei tule toteutumaan ilman valtion eli kaikkien kansalaisten osallistumista rahoitukseen.

Tänään 5.1. pienellä viiveellä asiasta on kirjoitettu myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, jossa kokoomuksen Atte Kaleva ja Heikki Vestman toivat julki näkemyksiä, joita myös sosiaalisessa mediassa on asiasta saatu lukea viime päivinä.

Asiassa tarvitaankin pikaisesti seudullista yhteistyötä päätöksentekijöiden kesken. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että Helsingin ympäristön kuntien ja kaupunkien autoilijoita verotetaan paikallisesti ja myöhemmin myös valtakunnan tason päätöksillä, kun asiaa koskeva lainsäädäntö on saatu valmiiksi. Selvennyksenä se, että ruuhka/tiemaksut tulisivat todennäköisesti koskemaan myös stadilaisia. Porttivyöhykemallissa, jota otaksun HSL:n suosivan, autoilijaa verotettaisiin sekä Helsingin kehävyöhykkeiden että säteittäisten poikittaislinjojen ylityksestä. Tämä ei säästäisi helsinkiläisiäkään tiemaksuilta, vaikka rankaisisi ankarimmin Kehä I:n sisäpuolella työssäkäyviä espoolaisia, vantaalaisia ja kehyskuntien autoilijoita. Otaksun, että toteutettava malli olisi juuri porttivyöhykemalli, koska se vastaisi asiaa ajavien tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haitta autoilulle olisi suurin ja laajin.

Samaisessa HS:ssä 5.1. kirjoittivat myös kansandustajat Maria Guzenina ja Mia Laiho HSL:ssä kokemistaan ongelmista. Kirjoituksensa oli otsikoitu “HSL:n tulisi huomioida paremmin ihmisten arki”. Kirjoitus oli silmiä avaava ja vahvisti niitä argumentteja, joita kotikunnassanikin esitettiin, kun päätettiin olla liittymättä HSL:ään. Espoo on HSL:ssä toiseksi suurin vallan- ja päätöksenteon käyttäjä yli 21 prosentin äänivallalla ja kolmella hallituspaikallaan. Espoon johtavat luottamushenkilöt eri puolueista siis toteavat, että HSL:n toiminnasta puuttuu asiakasnäkökulma ja luottamus HSL:n kykyyn turvata sujuva joukkoliikenne pk-seudulle on matala. Erityisesti kritiikkiä saavat länsimetron avaamisen jälkeiset epäonnistuneet ratkaisut, suorien Helsinki-linjojen karsiminen sekä Pohjois-Espoon ja joidenkin Vantaan alueiden joukkoliikenneyhteyksien heikentäminen.

Helsingillä on HSL:n yhtymäkokouksessa 49,7 prosentin äänivalta ja hallituksessa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. Kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin päättäjiä ja asukkaita tyydyttävällä tavalla, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa ja Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 3,1- 0,5 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tuo on huono asetelma – etenkin, kun käynnissä oleva tietullikeskustelu on osoittanut, että Helsingillä on täysin päinvastainen mielipide ja tavoitteet tietulliasiassa.

pitkänokka ja hsl

Ystäväni Pitkänokka otti kantaa HSL-neuvotteluihin vuonna 2012.

 

MAL 2019 -seminaari

IMG_0697.jpg

Finlandia -talolla järjestettiin 5.9.2018 Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämistä käsittelevä MAL 2019 -seminaari. Se oli jatkoa viime marraskuussa Kirkkonummella järjestetylle MAL -seminaarille, johon myös osallistuin.

Edellisen seminaarin palaute oli käsitelty ja suunnitelmaluonnosta viety eteenpäin. Helsingin seudun luottamushenkilöille esiteltiin näitä aikaansaannoksia ja annettiin mahdollisuus palautteen antamiseen.

MAL 2019 -suunnitelmaluonnos lähtee marraskuussa kuntiin lausuntokierrokselle ja se on tarkoitus hyväksyä maaliskuussa 2019. Hyväksyntä tapahtuu mm. HSL:n hallituksessa ja KUUMA -johtokunnassa. Hyväksytty suunnitelma, joka ulottuu jopa 2050-luvulle saakka on seuraavan MAL-sopimuksen pohjana. Nykyinen sopimushan päättyy vuonna 2019.

Seminaarissa nähdyn ja kuullun perusteella yksi asia korostui ja puhututti: yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettu liikenteen kasvihuonepäästöjen pienentäminen ja tienkäyttömaksut tehokeinona tavoitteen saavuttamiseksi.

Kirjoitukseni asiasta julkaistiin 13.9. Aamupostissa ja Keski-Uusimaassa. Oletettavasti se tulee myös Nurmijärven Uutisiin. Näin kirjoitin:

 

Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitelmaa (MAL 2019) työstetään parhaillaan. Suunnitelmaluonnosta esiteltiin syyskuun alun luottamushenkilöseminaarissa.

Kuullun ja nähdyn perusteella liikenteen kasvihuonepäästöjen vähentäminen on yksi keskeisimmistä tavoitteista suunnitelmaluonnoksen laadinnassa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tienkäyttömaksut, joiksi tietulleja ja ruuhkamaksuja nykyisin kutsutaan, ovat nousemassa merkittävään rooliin Helsingin seudulla.  

MAL-seminaarissa liikenne- ja viestintäministeri Berner totesi, ettei ole vakuuttunut vyöhykeperusteisista tietullimaksuista ja linjasi, että autoilun maksuperustetta tulee muuttaa omistuksen verottamisesta käyttömaksuihin, jotka on sidottu päästöihin. Epäselvää on, miten seudullinen tienkäyttömaksu yhdistyisi mahdolliseen valtion toteuttamaan käyttömaksuun —etenkin, kun valtakunnassa ei edes ole vielä minkäänlaista tiemaksulainsäädäntöä.  

Ensi vuoden maaliskuussa hyväksyttävä MAL 2019 -suunnitelma tulee olemaan seuraavan MAL-sopimuksen pohjana. Suunnitelmalla ja sopimuksella linjataan Helsingin seudun maankäyttöä, asumista ja liikennettä — ja myös tienkäyttömaksuja — pitkälle 2030-50 –luvuille.

Kehyskuntien ja muun Keski-Uudenmaan päätöksentekijöiden tulee olla hereillä, kun MAL-suunnitelma tulee vuoden vaihteessa lausuntokierrokselle kuntiin. Tiemaksut tulevat takuuvarmasti olemaan suunnitelmassa keskeisessä roolissa. Keski-Uudenmaan kunnille ja kuntalaisille on erinomaisen tärkeää, että kepin sijasta on tarjolla myös porkkanaa —erityisesti valtiovallan sitoutumista joukkoliikenneratkaisujen ja väylähankkeiden merkittävään rahoitukseen.  

Arto Hägg, kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen (KOK), Nurmijärvi

AP_20180913