Pääministeri- ja hallituskriisisekoilut ovat edenneet niin kiihkeästi, että blogikirjoittaminen on ollut aivan liian kankea tapa ottaa kantaa asioihin. Pääministeri Rinteen käsikirjoittama, ohjaama ja tähdittämä hallituskriisikin ehti muuttua  ulkoministeri Pekka Haaviston aikaan saamaksi toimitusministeriökriisiksi ennen kuin ehdin blogiani viritellä.

Vielä vähemmän kiihkeään ja tempoilevaan valtakunnan politiikkaan on ehtinyt reagoida piirtämällä. Osoituksena alla oleva Pitkänokka-strippi, jonka olin jo hahmotellut tussaamista vaille valmiiksi. Mahdottomalta ja irvokkaan huvittavalta tuntunut ajatus siitä, että epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ryhtyisi tavoittelemaan riviministerin paikkaa uudessa hallituksessa, osoittautuikin nopeasti jopa todennäköiseksi skenaarioksi ja strippi jäi ikään kuin suutariksi putkeen. Raapustin sen kuitenkin valmiiksi tähän liitettäväksi.

Rinteen ja hallituspuolueiden touhuja arvioitaessa on moneen otteeseen ja usealla foorumilla mainittu – Pahkasika. Pahkikseni lukeneena ja hieman aviisia avustaneenakin on kyllä todettava, että vertauksissa on vinha perä. Jos pitäisi kirjoittaa pakinaa päivän politiikasta sillä perinteisellä metodilla, että kääntäisi epätodennäköisen todennäköiseksi ja mahdottoman mahdolliseksi, niin mitähän olisi pitänyt näinä Rinteen hallituksen saattohoidon päivinä kirjoittaa? Näinkö? Epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ilmoittanee, ettei ole käytettävissä hallitusneuvottelujen vetäjäksi, eikä luonnollisestikaan ole käytettävissä uuden hallituksen ministeriksi. Samalla puolueen puheenjohtajana jatkava ex-pääministeri ei myöskään ryhdy millään tavalla junttaamaan tai vaikuttamaan taustalla kenenkään puolueen uuden pääministeriehdokkaan puolesta.

Mitäpä hauskaa ja nokkelaa tuollaisessa kirjoituksessa olisi, vaikka se on täysin päinvastaista ja nurin kurin heitettyä läppää, kuin mitä valtakunnassa tällä hetkellä tapahtuu. Sääliksi käy poliittisia pakinoitsijoita. Hallitus tekee tuhansien muiden lisäksi myös heistä työttömiä.

Tosiaan ei ollut kohu hallituskriisistäkään vielä haihtunut, kun alkoi jo keskustelu ulkoministeri Pekka Haaviston touhuista ulkoministeriössä. Keskustelu lähti Ilta-Sanomien artikkelista, jossa vihjattiin Haaviston painostaneen ulkoministeriön virkamiestä toimimaan ISIS-lasten palauttamiseksi ilman poliittista päätöstä ja virkamiehen omissa nimissä. Muutaman päivän ajan muissa medioissa referoitiin pelkästään Ilta-Sanomien kirjoitusta. Kun Haavistokin antoi pikavauhtia vakuutuksensa sekä julkisesti että ulkoasiainvaliokunnalle, ettei esitetyissä syytöksissä ollut mitään perää, niin Ilta-Sanomien juttua ehdittiin jo uutisankaksi profiloida.

Päivä päivältä ja kerta kerralta kuitenkin osoittautui, että I-S:n toimittaja Timo Haapalan  artikkeli oli ennemminkin kokolihapihvi kuin uutisankka. Perussuomalaiset ovat nyt uhanneet välikysymyksellä, jos Vihreiden Haavisto jatkaa ulkoministerinä. Perussuomalaisten välikysymysilmoituksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi Itsenäisyyspäivänä poikkeuksellisen laajan artikkelin, jossa haastateltiin ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuomista. Kirjoitus on kylmää luettavaa, ellei sitten päässä ole umpivihreät okulaarit. Niiden läpi katsottuna artikkelissa ehkä esiintyy sankarillinen maailmankansalainen, joka on valmis tekemään kaikkensa agendansa ajamiseen – keinoja kaihtamatta. Ulkoasiainhallinnon henkilöstön ammatillinen etujärjestö näkee ilmeisesti tilanteen ainakin ministeriön toimintailmapiirin kannalta erilailla ja huolestuttavana ja on vaatinut tapauksen perusteellista selvittämistä.

Haavisto-gaten poikkeuksellisuutta ja vakavuutta korostaa myös Tasavallan Presidentti Niinistön kohun keskellä lausuma toivomus, kun kerrotaan presidentin olleen asiasta tietoinen: “Tästä eteenpäin haluan esittää toivomuksen, että ilmaisija joka näin lausuu täsmentää, että onko presidentti tietoinen etu- vai jälkikäteen. Tässä on nimittäin pieni ero.” Niinistön mukaan ulkoministeri Haaviston toimiin liittyvä uutisointi ja keskustelu on viimeisin, jossa hän on tähän harmilliseen asiaan törmännyt.

Oikeusoppineetkin ovat ehättäneet Haaviston tekemisiä arvioimaan. Emeritusprofessori Teuvo Pohjalainen on kommentoinut, että lehtitietojen perusteella Haaviston menettely vaikuttaa omavaltaiselta. Toisaalta professori Martin Scheinin on sanonut pitävänsä Tuomisen toimintaa outona. Scheinin mukaan ulkoministeriön virkamiehillä ei ole mitään oikeutta estää ministeriä pyrkimästä lasten ja äitien kotiuttamiseen ja virkakuntansa toimien johtamiseen asiassa. Todettakoon, että Scheinin on entinen SKP:n jäsen ja on profiloitunut mm. tiedustelulakien vastustajana. Hän on Wikipedian mukaan todennut poliittisesta menneisyydestään, että hänestä tuli sittemmin liberaali ja hänen arvomaailmansa ovat kansainväliset ihmisoikeudet. 

Haavisto-gate näyttää varmasti erilaiselta myös umpipunaisten lasien läpi katsottuna. 

Sinänsä tämä Pekka Haaviston al-Hol -skandaalin kehittyminen on mennyt ilmeisesti jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan. Koko tarjontaa ei ole sylkäisty julkisuuteen yhdellä kertaa, vaan ensin on annettu pieniä maistiaisia ja kun ministeri on ensimmäisen kerran syötistä napannut ja päästänyt sen mukaiset kommenttinsa julkisuuteen, niin on seuraavilla uutisoinneilla saatu koukku tukevasti ministerin kitalakeen kiinni. Perinteinen menetelmä näyttää jälleen toimineen. Haaviston asema ja jatko hallituksessa on vakavasti kyseenalaistettu. Ja julkisuuskuva on saanut pysyvän tahran.

Kaiken sekoilun ja lakkoilun keskellä tuleva uusi sosialistihallitus tulee kuitenkin katsomaan eteenpäin, kuten Antit Lindman ja Kurvinen toverillisesti yhteisrintamassa lausuivat valtakunnan TV-uutisissa. Tässä vielä uusintana sekin historiallinen hetki.