Valtakunnan politiikassa kaikki ei niin hyvin

Pääministeri- ja hallituskriisisekoilut ovat edenneet niin kiihkeästi, että blogikirjoittaminen on ollut aivan liian kankea tapa ottaa kantaa asioihin. Pääministeri Rinteen käsikirjoittama, ohjaama ja tähdittämä hallituskriisikin ehti muuttua  ulkoministeri Pekka Haaviston aikaan saamaksi toimitusministeriökriisiksi ennen kuin ehdin blogiani viritellä.

Vielä vähemmän kiihkeään ja tempoilevaan valtakunnan politiikkaan on ehtinyt reagoida piirtämällä. Osoituksena alla oleva Pitkänokka-strippi, jonka olin jo hahmotellut tussaamista vaille valmiiksi. Mahdottomalta ja irvokkaan huvittavalta tuntunut ajatus siitä, että epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ryhtyisi tavoittelemaan riviministerin paikkaa uudessa hallituksessa, osoittautuikin nopeasti jopa todennäköiseksi skenaarioksi ja strippi jäi ikään kuin suutariksi putkeen. Raapustin sen kuitenkin valmiiksi tähän liitettäväksi.

pitkänokka ja rinne 3.jpg

Rinteen ja hallituspuolueiden touhuja arvioitaessa on moneen otteeseen ja usealla foorumilla mainittu – Pahkasika. Pahkikseni lukeneena ja hieman aviisia avustaneenakin on kyllä todettava, että vertauksissa on vinha perä. Jos pitäisi kirjoittaa pakinaa päivän politiikasta sillä perinteisellä metodilla, että kääntäisi epätodennäköisen todennäköiseksi ja mahdottoman mahdolliseksi, niin mitähän olisi pitänyt näinä Rinteen hallituksen saattohoidon päivinä kirjoittaa? Näinkö? Epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ilmoittanee, ettei ole käytettävissä hallitusneuvottelujen vetäjäksi, eikä luonnollisestikaan ole käytettävissä uuden hallituksen ministeriksi. Samalla puolueen puheenjohtajana jatkava ex-pääministeri ei myöskään ryhdy millään tavalla junttaamaan tai vaikuttamaan taustalla kenenkään puolueen uuden pääministeriehdokkaan puolesta.

Mitäpä hauskaa ja nokkelaa tuollaisessa kirjoituksessa olisi, vaikka se on täysin päinvastaista ja nurin kurin heitettyä läppää, kuin mitä valtakunnassa tällä hetkellä tapahtuu. Sääliksi käy poliittisia pakinoitsijoita. Hallitus tekee tuhansien muiden lisäksi myös heistä työttömiä.

Tosiaan ei ollut kohu hallituskriisistäkään vielä haihtunut, kun alkoi jo keskustelu ulkoministeri Pekka Haaviston touhuista ulkoministeriössä. Keskustelu lähti Ilta-Sanomien artikkelista, jossa vihjattiin Haaviston painostaneen ulkoministeriön virkamiestä toimimaan ISIS-lasten palauttamiseksi ilman poliittista päätöstä ja virkamiehen omissa nimissä. Muutaman päivän ajan muissa medioissa referoitiin pelkästään Ilta-Sanomien kirjoitusta. Kun Haavistokin antoi pikavauhtia vakuutuksensa sekä julkisesti että ulkoasiainvaliokunnalle, ettei esitetyissä syytöksissä ollut mitään perää, niin Ilta-Sanomien juttua ehdittiin jo uutisankaksi profiloida.

Päivä päivältä ja kerta kerralta kuitenkin osoittautui, että I-S:n toimittaja Timo Haapalan  artikkeli oli ennemminkin kokolihapihvi kuin uutisankka. Perussuomalaiset ovat nyt uhanneet välikysymyksellä, jos Vihreiden Haavisto jatkaa ulkoministerinä. Perussuomalaisten välikysymysilmoituksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi Itsenäisyyspäivänä poikkeuksellisen laajan artikkelin, jossa haastateltiin ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuomista. Kirjoitus on kylmää luettavaa, ellei sitten päässä ole umpivihreät okulaarit. Niiden läpi katsottuna artikkelissa ehkä esiintyy sankarillinen maailmankansalainen, joka on valmis tekemään kaikkensa agendansa ajamiseen – keinoja kaihtamatta. Ulkoasiainhallinnon henkilöstön ammatillinen etujärjestö näkee ilmeisesti tilanteen ainakin ministeriön toimintailmapiirin kannalta erilailla ja huolestuttavana ja on vaatinut tapauksen perusteellista selvittämistä.

Haavisto-gaten poikkeuksellisuutta ja vakavuutta korostaa myös Tasavallan Presidentti Niinistön kohun keskellä lausuma toivomus, kun kerrotaan presidentin olleen asiasta tietoinen: “Tästä eteenpäin haluan esittää toivomuksen, että ilmaisija joka näin lausuu täsmentää, että onko presidentti tietoinen etu- vai jälkikäteen. Tässä on nimittäin pieni ero.” Niinistön mukaan ulkoministeri Haaviston toimiin liittyvä uutisointi ja keskustelu on viimeisin, jossa hän on tähän harmilliseen asiaan törmännyt.

Oikeusoppineetkin ovat ehättäneet Haaviston tekemisiä arvioimaan. Emeritusprofessori Teuvo Pohjalainen on kommentoinut, että lehtitietojen perusteella Haaviston menettely vaikuttaa omavaltaiselta. Toisaalta professori Martin Scheinin on sanonut pitävänsä Tuomisen toimintaa outona. Scheinin mukaan ulkoministeriön virkamiehillä ei ole mitään oikeutta estää ministeriä pyrkimästä lasten ja äitien kotiuttamiseen ja virkakuntansa toimien johtamiseen asiassa. Todettakoon, että Scheinin on entinen SKP:n jäsen ja on profiloitunut mm. tiedustelulakien vastustajana. Hän on Wikipedian mukaan todennut poliittisesta menneisyydestään, että hänestä tuli sittemmin liberaali ja hänen arvomaailmansa ovat kansainväliset ihmisoikeudet. 

Haavisto-gate näyttää varmasti erilaiselta myös umpipunaisten lasien läpi katsottuna. 

Sinänsä tämä Pekka Haaviston al-Hol -skandaalin kehittyminen on mennyt ilmeisesti jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan. Koko tarjontaa ei ole sylkäisty julkisuuteen yhdellä kertaa, vaan ensin on annettu pieniä maistiaisia ja kun ministeri on ensimmäisen kerran syötistä napannut ja päästänyt sen mukaiset kommenttinsa julkisuuteen, niin on seuraavilla uutisoinneilla saatu koukku tukevasti ministerin kitalakeen kiinni. Perinteinen menetelmä näyttää jälleen toimineen. Haaviston asema ja jatko hallituksessa on vakavasti kyseenalaistettu. Ja julkisuuskuva on saanut pysyvän tahran.

Kaiken sekoilun ja lakkoilun keskellä tuleva uusi sosialistihallitus tulee kuitenkin katsomaan eteenpäin, kuten Antit Lindman ja Kurvinen toverillisesti yhteisrintamassa lausuivat valtakunnan TV-uutisissa. Tässä vielä uusintana sekin historiallinen hetki.

pitkänokka ja katse eteenpäin.jpg

 

 

Puolivuotiskatsaus I/2018

IMG_0015

Perinteiseen tapaan katsaus menneeseen puolivuotiskauteen eli vuoden 2018 alkupuoliskoon.

Kaiken kaikkiaan toiminta kunnanhallituksessa piti miehen ja mielen kiireisenä etenkin, kun toimin myös kunnanhallituksen edustajana asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa – tosin vain läsnäolo- ja puheoikeudella.

—————-

Vuoden alun mielenkiintoisin – joskaan ei jännittävin – tapahtuma oli presidentinvaalit. Harrastin kampanjointia Sauli Niinistön joukoissa muiden mukana, jonka valinta ei liene ollut kenellekään epäselvää.

Merkille pantavaa oli Huhtasaaren kunnioitettava 6,9 %:n kannatus – etenkin kun ajattelee, että ulkopolitiikan johtoon pyrittiin parin rukousaamiaisen kokemuksella.

Väyrysen 6,2%:n kannatus oli yllätys. Vai oliko sittenkään? Jo neljännesvuosisata sitten – vuonna 1994 – Pahkasian päätoimittaja Paretskoi kirjoitti profetiaalisesti, että kun Väyrystä ei älytty valita presidentiksi aikoinaan, niin “hän on kehissä riemunamme ainakin vuoteen 2018 saakka – kenties jopa vuoteen 2024 saakka”. Mutta kyllähän tuo 6,2 prosenttia oli kova tulos ja ansaitsee hatun noston.

Vanhasen 4,1%:n kannatus oli melkoinen mahalasku. Nämähän olivat Vanhaselle henkilökohtaisesti tärkeimmät vaalit. Hän ilmoitti ennen vaaleja, että pitkän uran jälkeen palikat ajattelussa olivat loksahtaneet paikoilleen ja halusi tätä valistustehtävää toteuttaa. Jotakin meni auttamattomasti pieleen. Puolentoista vuoden kampanjoinnin ja satojen tilaisuuksien tuloksena äänimäärä laski edellisvaalien 561000 äänestä tasoon 122000. Kotikunnassaan Nurmijärvelläkin Matti oli vasta sijalla neljä 6,6 %:n kannatuksella. Ikävintä ehdokkaan ja puolueen kannalta lienee se, että tulos oli näin vaatimaton senkin jälkeen, kun oltiin vedottu vahvasti Keskustan omiin aktiivijäseniin. Vanhasen numero oli 4 myös loppusijoituksen ja kannatusprosentin osalta – ja ei liene kovin kaukana myöskään kouluarvosanalla arvioituna.

SDP ei heittänyt kehään puolueen puheenjohtajaa, vaan uhrasi tappion alttarille Haataisen, joka sai perin vaatimattoman 3,3%:n kannatuksen. Aikamoinen kasa ammattiyhdistysten varoja tuonkin tuloksen saamiseksi todennäköisesti uhrattiin.

——————–

Keväällä 2018 julkaistiin Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sarjakuva-albumi “101 sarjakuvaa Suomesta”. Mukana oli teoksessa oli nimensä mukaisesti yksi ja vuosi sivu 101:ltä suomalaiselta sarjakuvailijalta. Oma sivuni ja vuoteni teoksessa oli 1999.

IMG_5244

——————–

Nurmijärvellä keskeisimpiä päätöksiä olivat kunnan uuden toimintaorganisaation päättäminen, jota uusi kunnanjohtaja ryhtyi tarmokkaasti viemään eteenpäin ensi toiminaan.

Media ja yksittäiset toimijatkin hokivat mantramaisesti Nurmijärven vetovoiman hiipumisesta ja Nurmijärvi-ilmiön lässähtämisestä. Panin asiassa ns. kampoihin ja kritisoin näitä tulkintoja. Kunnan asemakaavavaranto on hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa verrattuna naapurikuntiin ja ok-tontteja on luovutettu enemmän kuin seudun muissa kehyskunnissa, eikä rakennuslupien määrän kasvukaan anna odottaa väestökasvun muuttumista negatiiviseksi. Toukokuun lopun ennakkotietojen mukaan väestönkasvu onkin ollut reippaasti yli 200 henkeä eli 0,5%. Koko vuoden osalta kasvuprosentti tullee olemaan hieman alle prosentin luokkaa. Hallittua kasvua sanoisin.

Kunnanjohtaja Kimmo Behmille pidettiin läksijäiset Kirkonkylän Ahjolassa 26.4.2018. Paikalla oli lukuisia nykyisiä ja muutama aiempienkin vuosien luottamushenkilö, lähiseudun kaupunginjohtajia ja kunnan johtavia viranhaltijoita. Kimmon pitkä – 19 vuoden – pesti kunnanjohtajana päättyi lopullisesti vappuaattona. Siinä ajassa oli moni luottamushenkilö tippunut kyydistä – läksijäisissäkin oli enää muutama kunnanvaltuutettu, joka on saman taipaleen kuntapäättäjänä taivaltanut.

——————-

Kesäkuun alussa kirjoitun Nurmijärven Uutisten “Viikon vieras” -palstalla kunnan uudesta lukiohankkeesta. Totesin kannattavani yhteisen lukion rehtorin viran perustamista ja näin myös kunnanhallituksessa päätimme.

Lukiohankkeen osalta toivoin viime vuotisen päätöksen mukaisesti parempia ja tarkempia selvityksiä ja laskelmia erityisesti kokonaisinvestointien osalta. Toin esille myös vaihtoehdon, että hankesuunnitelmassa tulisi huomioida mahdollisuus toteuttaa hanke myös vaiheittain, jotta pitkään odotettu ja tarpeellinen kirjaston saneeraus ja laajennus voitaisiin toteuttaa erillisenä hankkeena, mikäli lukiohanke edelleen viivästyy.

Sittemmin ehdotukseni kuuluu saaneen positiivista vastakaikua.

IMG_5675

———————

Kesäkuun puolivälissä osallistuin Kokoomuksen puoluekokoukseen Turussa. Valitsimme Petteri Orpon jatkamaan puolueen puheenjohtajana ja kolme varapuheenjohtajaa: Häkkänen, Grahn-Laasonen ja Talvitie. Puoluevaltuuston puheenjohtajaäänestys oli äärimmäisen tiukka ja sen voitti Aura Salla.

Omalta kohtaa oli merkityksellistä valintani puoluevaltuustoon vv. 2018-2020. Puoluevaltuustohan on puolueen korkein päättävä elin puoluekokousten välillä. Ensimmäinen kokouksemme tulee olemaan syyskuussa.

IMG_5713

———————

Nurmijärven vuoden tilinpäätös 2017 hyväksyttiin poikkeuksellisesti vasta juhannusviikolla. Sinänsä positiivisesta tilinpäätöksestä huolimatta pidin kunnanvaltuustossa kohtuullisen ankaran ryhmäpuheen ja muistutin kunnan rajusta velkaantumisasteesta ja investointien hillitsemisen tarpeesta.

———————-

Tästä jatkamme elokuussa.

 

 

 

 

 

 

 

Oulu Comics 2016 eli visiitti valkeaan kaupunkiin

15025187_10154567029491877_6068755705220750635_o

Miehet mustissa  J.A.Mäki ja herra Hööki signeeravat.     Kuva: T.Kokkila

Männä viikonloppuna tuli käytyä synnyinkaupunki Oulussa ja viidensillä Oulun sarjakuvafestivaaleilla.

Perjantai-iltana ehdittiin nippa nappa Ilpo Koskelan 35-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisiin. Oululaisen sarjakuvaneuvoksen retrospektiivinen näyttely on avoinna Valveessa 27.11. saakka.

Lauantaina astuin festivaalilavalle sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija, rokkimies Jyrki Mäen kanssa. Pikakomennuksena varavaramiehenä haastatteluaktin suoritti Timo Kokkila – Peräsmiehen “isä” ja monella tapaa ansioitunut sarjakuva-aktiivi.

Muutamia mielenkiintoisia luentoja tuli kuunneltua ja useita sarjakuvatuttavuuksia solmittua.

Tällaisen tekstin olin väsännyt festarijulkaisuun tuohon haastatteluun liittyen. Tulkoon nyt tähän tallennettua:

70-luvun alussa Paulaharjun kansakoulun 2. luokalleni tuli uusi oppilas. Muut natiaiset olimme kuluneesti sanottuna vaahtosammuttimen kokoisia. Uusi luokkakaveri Jyrki Mäki oli jo silloin kaappikellokokoa.

Istuimme Jyrkin kanssa takapulpeteissa – ja piirsimme. Ihailin hänen pyöreällä tyylillä piirtämiä pistoolimiehiä. Paperin kulutus oli huomattavaa. Itse rustasin äitimuorin töistä tuomien makulatuuripapereiden kääntöpuolille 64-sivuisiä lännensarjakuvalehtiä. Jyrki piirusteli vimmalla oman äitinsä tuomiin makkarakäärepapereihin.

Piirtämisen ohella kunnostauduimme välitunnilla erikoisessa kamppailulajissa. Jyrki jykevänä kaverina toimi ratsuna ja minä olin köykäisempänä reppuselässä. Parit iskivät yhteen ja olimme kutakuinkin voittamattomia. Nykyään tuollaiset välituntireipastelut on varmaan asetuksella kielletty.

Nelosluokan jälkeen tiet erkanivat. Minä menin Tuiraan oppikouluun ja Jyrki johonkin toiseen suuntaan. Suurinta osaa noista kansakoulun luokkakavereista en 70-luvun alun jälkeen ole tavannut lainkaan. Jyrkin tekemisiä Radiopuhelimissa ja Huutajissa toki pystyi seuraamaan, mutta jälleennäkemisen koimme vasta 2011 Helsingin kirjamessuilla, kun hänen esikoissarjakuvateoksensa ilmestyi.

Omalta osaltani käänteentekevä ja loppuelämääni vaikuttanut kädenojennus tapahtui Olhavan Teboililla kesällä 1981. Tartuin silloin Pahkasika-lehden hempeäkantiseen nro 9:ään. Se oli ihastusta ensi selailulla. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäiset tekeleeni Pahkasiassa ja sitä riemua riitti julkaisun loppumetreille vuoteen 2000. Mukana olin Pitkänokilla myös vuoden 2015 joukkorahoitus-Pahkiksessa.

Pahkasikaan tein alussa sekalaisia teksti/kuva-juttuja, irrallisia strippejä ja muutamia sivun mittaisia erillissarjiksia. Piirsin myös muihinjulkaisuihin mm. silloisen työnantajani henkilöstölehteen. Pitempien ja työläämpien sarjakuvien laatiminen ei luonnistanut. Päätoimittaja Paretskoi kiteytti asian kutakuinkin näin: ”Hyvä mies, lopeta sarjakuvien piirtäminen ja ryhdy käsikirjoittajaksi. Piirustuksesi ovat korkeintaan maakuntatasoa, mutta jutut menevät heittämällä lehteen, kun hankin niille pätevän piirtäjän.” Teinkin sitten puolikymmentä Peräsmies-käsikirjoitusta, jotka hahmon luoja Timo Kokkila piirsi Pahkikseen.

Paretskoin isällisestä ohjauksesta huolimatta en luopunut piirtämisestä, mutta keskityin Pitkänokkiin ja ne Pahkikseenkin kelpasivat. Pahkasika oli Pitkänokille luonteva julkaisukanava. Lehden lopettamisen jälkeen piirtämiseni meni jäihin liki 10 vuodeksi. Uuden startin Pitkänokat saivat, kun ryhdyin kuntavaaliehdokkaaksi 2008 ja ryhdyin piirtämään strippejä säännöllisesti web-sivuilleni. Vuoden 2016 alussa niitä oli kertynyt liki 400 kappaletta ja kun tuli tieto mittavasta Pahkasika 40 vuotta –näyttelystä, niin kasasin Pitkänokasta 64-sivuisen strippikokoelman, jonka julkaisin näyttelyn aattona.

Pahkasika ja Pitkänokka Suomen Turussa

Sydäntalvesta saakka Tampereen Vapriikissa ollut Pahkasika-näyttely siirtyy hieman merellisemmässä moodissa Turkuun Forum Marinumiin. Juhlalliset avajaiset ovat  torstaina 18.8.2016 ja kansalaiset pääsevät tutustumaan näyttelyyn jo samana iltana Turun Taiteiden yössä klo 18-20.

Ja missä Pahkis, siellä myös Pitkänokka. Olen paikalla Turun Taiteiden yössä torstaina 18.8. klo 19-20 Turun Sarjakuvakaupassa, Linnankatu 7. Kaupittelen epätoivoisesti Pitkänokka-albumiani. Pyynnöstä jätän teoksen signeeraamatta.

025

Täytyy todeta, että en ole kyseisen häppeningin varsinainen vetonaula, vaan paikalla on pitkin päivää ja iltaa kotimaisia huipputekijöitäkin eli ohjelma on:

15 – 16 Kris K.: Ahistunu pupu
16 – 17 Milla Paloniemi: 112 osumaa, Kiroileva siili
16 – 17 Janne Kukkonen: Voro
17 – 18 Pertti Jarla: Fingerpori
18 – 19 Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto
19 – 20 Arto Hägg: Pitkänokka
19 – 20 Jussi Piironen: Raid ja mustempi lammas
20 – 21 Anni Nykänen: Mummo

Tuohon Anni Anni Nykäsen Mummoon tutustuin jostain syystä vasta ihan hiljattain ja se vei miehen mukanaan kertavilkaisulla. Suosittelen. toivottavasti saan tuntia ennen omaa läpyskääni myytyä sen verran, että voin lunastaa Annilta kaikki kolme julkaistua Mummoa.

Tervemenoa Turkuun. Nähdään siellä.

Ja jos Turun keikka ei kiinnosta, niin Pitkänokkaa saa edelleen mm. seuraavista verkkokaupoista:

Turun Sarjakuvakauppa oy: http://www.sarjakuvakauppa.fi/sarjakuvat/pahkasika.html

Banana Press:                         http://www.bananapress.fi/pitkanokka-p-2962.html

Pahkasika 40 v näyttelystä

015

Täysi kattaus eli kaikki 79 Pahkiskantta.

Tampereen Vapriikissa oleva Pahkasika 40 v -näyttely saatiin avatuksi 19.2.2016.

Timo Kokkila oli kuratoinut kasaan monipuolisen ja mielenkiintoisen näyttelyn, joka antaa hyvän läpileikkauksen huumorijulkaisun neljään vuosikymmeneen ja 79 numeroon ja myös hieman julkaisun oheistuotteisiin. Erityisesti historiikkiosuus varmasti avartaa asiaa ja ilmiötä henkilölle, jolle lehti ei ole ennestään tuttu.

Omia tekeleitäni oli yllättävänkin paljon esillä – sekä Pitkänokkia että esimerkkejä joistain yksittäisistä jutuista mm. yksi Peräsmies-sarjakuva, jota olin käsikirjoittanut.

Erityisen mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa oli tavata sekä näyttelyssä että jatkoilla vanhoja Pahkis-veteraaneja. Osan tapasin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi yhden 80-luvun tuotteliaimman ja kiistatta lahjakkaimman Pahkis-avustajan, Ari Pirttisalon, tapasin nyt ensi kertaa. Olin toki tiennyt, että mies vaikutti tuolloin minun lailla Oulussa, mutta yllätyksekseni sain kuulla, että asuimme melkeinpä samoilla nurkilla ja yhteisiä tuttujakin oli.

Nykyisenä nurmijärveläisenä oli kiintoisaa kuulla, että toinen vanhoista herroista eli Pauli Heikkilä oli puolestaan toiminut parina kesänä toimittajana silloisessa Nurmijärven Sanomissa ja asunut jonkin aikaa Klaukkalassa. Tulkoon nyt tähän dokumentoitua sellainen ennenkuulumattomuus, että idea Vanhat Herrat -sarjakuvaan on syntynyt nimenomaan Klaukkalassa, kun Heikkilä ryhtyi edesmenneen John Belushin muistoksi rustaamaan sarjakuvaa. Prosessin tuloksena syntyi ensimmäinen “Vanhat herrat luonnonsuojelijoina” sarjakuva, joka on tosiaan omistettu John Belushin muistolle. Sittemmin Vanhoista Herroista tuli oleellinen osa Pahkasikaa ja suomalaisen sarjakuvan historiaa.

Tässä hieman kuvasatoa näyttelystä. Kannattaa käydä. Näyttely on Vapriikin galleriatilassa 29.5.2016 asti.

016

Tästä kaikki alkoi. Legendaarinen vahamonistusmasiina ja neljä ensimmäistä numeroa.

019

Unto “Ärtsy” Häikiö – Suomen vittumaisin mies ja muutama muu mieleen syöpynyt artikkeli.

013

Peräsmies-sarjakuva jossa on hieman allekirjoittaneenkin käsikirjoitusta. 

006

Tekniset tiedot

Pahkasika 40 vuotta

008

Perjantaina 19.2.2016 on Tampereen Vapriikissa merkittävä kulttuuritapahtuma – ainakin Helsingin Sanomien mukaan. Kyseessä on Postimuseon ja Mediamuseo Rupriikin järjestämän Pahkasika-lehden 40-vuotisnäyttelyn avaus. Näyttelyn kuraattorina toimii Peräsmies-mies Timo Kokkila.

Henkilökohtaisesti kiinnostaa nähdä onko näyttelyyn mahtunut ja kelpuutettu mitään omalta yli 20-vuotiselta Pahkis-uraltani. Muutamia strippi-originaaleja ja vanhaa Pahkis-kirjeenvaihtoa herra kuraattorille taannoin lähetin.

Kaiken kaikkiaan lehteä avusti vuosien varrella liki 240 henkilöä. Oma “urani” alkoi jo vuonna 1982 eli lehden numerosta 12. Alle kaksikymppisenä  jolppina ensimmäisiä juttuja ja piirustuksia virittelin. Sikäli taidan kuulua veteraaniosastoon. Pitkä matka on tultu tähän päivään ja viime vuotiseen numero 79:ään, jossa Pitkänokka-strippejä oli edelleen mukana.

Eipä käynyt 80-luvun alussa mielessä, että tepastelisin seuraavalla vuosituhannella museossa Pahkasika-näyttelyssä.

Päivänä muutamana alan (sarjakuva-alan) miehet intoutuivat muistelemaan sosiaalisessa mediassa, milloin he saivat ensimmäisen Pahkasian käsiinsä ja sitä lukivat. Oli mielenkiintoista lukea kuinka moni muisti tarkkaan, milloin tuo sykähdyttävä hetki oli. Itsellänikin on täysin kirkkaana mielessä se hetki ja paikka, jossa otin Pahkiksen ensimmäistä kertaa kätösiini.

Se tapahtui kesällä 1981. Olimme Siltalan Hannun kanssa isäukkoni autolla jonkinlaisella road tripillä ja pysähdyimme Iin Olhavassa  Sassin Teboililla. Hannu oli aiemmin kertonut selailleensa jossain outoa lehteä, jonka kannessa oli jonkin itämaisen seinävaatteen kuva  ja sisältö oli ennenäkemättömän vinoa. Muistan vieläkin hänen ihmetelleen, että lehden nimiösivulla se gobeliinin ratsastava neidonryöstäjä totesi “Tahdon pakastella nisua.”. Ihmismuisti on ihmeellinen – kaikkea oleellista ja tärkeää syöpyy mieleen kymmeniksi vuosiksi.

Lehti Iin Teboililla oli Pahkiksen hempeäkantinen numero 9 ja kun avasin albumin kannet olin myyty mies. Rakkautta ensi selauksella.

001

Road trippi jatkui Oijärven kautta kohti Koillismaata keskiolutta nappaillen ja Pahkista lukien. Melko pian tuon jälkeen tyrkytinkin jo ensimmäisiä hapuilevia tekeleitäni lehteen ja seuraavana vuonna tosiaan ensimmäinen julkaistiin.

Jotakin maagista ja merkittävää tuossa huumorijulkaisussa on, kun se on tehnyt niin moneen ihmiseen niin pysyvän ensi muiston. Ja kuinka usein kuulee edelleen siteerattavan Pahkiksen vuosikymmenien takaisia sanontoja ja artikkeleita: “Juusto aina päälle”, “Lyö lasta oikein” ja muuta yhtä älyllistä. Niitä riittää ja jokaisella tuntuu olevan omat suosikkinsa. Itse olen törmännyt viime vuosinakin yllättäen sitaattiin, joka on otettu jostain muinaisesta stripistäni – hienosti ja kunnioittaen alkuperäinen lähde mainiten – Pitkänokka.

Huomenna on myös sikäli merkittävä päivä, että noudan kirjapainosta ensimmäisen 200 kappaleen satsin Pitkänokka-strippialbumeja. Tarkoituksena on laittaa tuo 64-sivuinen läpyskä myös julgiseen myyntiin. Hinta ei ole “pärstän mukaan” kuten varhaisissa Pahkiksissa vaan kulmikkaat 10 euroa. Postimaksut päälle, jos ei mene kädestä käteen. Nähtävästi tuotetta tullaan jakelemaan myös muiden kanavien kautta. Asiasta tarkemmin seuraavien viikkojen aikana. Laitan siis tarkempaa reklaamia jakeluun hieman myöhemmin. Tämä näin ennakkotietona, jotta asiasta kiinnostuneet voivat aloittaa säästämisen investointia varten.

Pahkasika 40 v

Mätäkuun loppu lähenee ja kunnallispoliittiset askareet alkavat todenteolla ensi viikolla, kun asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu vuoden jälkipuoliskon ensimmäiseen kokoukseen.

Vielä ehtii kuitenkin rykäistä yhden vähemmän vakavamman postauksen.

Kävin eilen 11.8. helsinkiläisessä Rööperin Taidesalongissa Pahkasika 40 vuotta -sarjakuvanäyttelyn juhlallisissa avajaisissa.

Näyttelyyn osallistuvat Pahkasian vanhan kaartin kärkipiirtäjistä Ari ja Vesa Koskela, Timo Kokkila, Reima Mäkinen, Pauli Heikkilä, Jouko Nuora, Timo Ronkainen, Tapio Lehtimäki ja Heikki-Pekka Miettinen.

Seinille on ripustettu näytepaloja menneiden vuosien Pahkis-sankareista. Mm. Vanhat Herrat, Sci-fi Asko, Armas ja Hemmo Paskiainen, Pahkeinen ja tottakai ilmeisesti tunnetuimpana – Peräsmies.

Näytillä on muutakin rekvisiittaa – mm. joitain luonnoksia ja hieman näyttelykamaa Timo Kokkilan taannoisesta Peräsmies 30v -näyttelystä. Näytillä on myös Suomen kuuluisin vahakopiokone.

Näyttely on avoinna 12.–30.8.2015.

Rööperin Taidesalonki, IsoRoba 29, 
Aukioloajat: ke–pe klo 13–18, la–su klo 13–16

.014 

Kaikkihan muistavat, että tämä upseeri ja herrasmies poseerasi vuoden 1986 avausnumeron kannessa?

012

Vanhat herrat Heikkilä ja Paretskoi katsekontaktissa.

007

Meitsipetterikin oli saanut maininnan.

Ja muistutukseksi, että Pahkasika nro 79:n joukkorahoitus on auki elokuun loppuun saakka. 40-vuotisjuhlanumeron saa käsittämättömällä 20 euron sijoituksella osoitteesta:

http://mesenaatti.me/pahkasika/

Kansi

Tulevan numero seiskaysin kansitaidetta.

PAHKASIKA – Kymmenen kirjainta johon voit luottaa

Pahkasikaisia muisteloja

10912984_10205367688050066_681066785_n

Pertti Jarla Nurmijärvellä. Sormi meni suuhun. Kuva: PJ #8

Eilen 13.1. Nurmijärven pääkirjastossa vieraili Pertti Jarla, joka kertoi tiestään valtakunnan ykkösketjun sarjakuvapiirtäjäksi ja luonnollisesti Fingerpori-sarjakuvastaan. Fingerporihan löi läpi vuonna 2007, kun se valittiin Helsingin Sanomiin päivittäiseksi strippisarjaksi. Jarla kertoi sarjan esiasteen “Karl-Barks-Stadtin” sijoittuneen edellisvuonna kolmanneksi Kemin sarjakuvapäivien kilpailussa ja päässeen kuukauden kotimaiseksi sarjaksi Ilta-Sanomiin. Tämä oli sitten poikinut kutsun Hesarin vakiosarjaksi. Sitä kai voi sanoa tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä. Sen jälkeen menestys on ollut kerrassaan hulppeaa – eikä syyttä. Juban Viivi ja Wagner lienee ainoa kotimainen, joka on samassa sarjassa tällä hetkellä.

Fingerporin menestys on mahdollistanut Jarlalle myös pitkän sarjakuvan tekemisen. Pari vuotta sitten ilmestyi albumi “Kapteeni Tserep” ja ymmärtääkseni sen jälkeen oli työn alla vanhoihin autoihin liittyvä teos.

Kuten monelle muullekin piirtäjälle, legendaarinen Pahkasika-lehti oli myös Jarlalle tärkeä aviisi. Kun hyllyssäni sattuu olemaan muutamaa numeroa vaille kaikki Pahkikset, niin mielenkiinnosta kaivelin 90-luvun alun numerot esiin katsoakseni minkälainen oli Jarlan ensimmäinen Pahkis-sarjis. Wikipedia antoi tuolle tapahtumalle kaksi eri vuotta – 1991 ja 1993. Itse löysin ensimmäisen hänen piirtämänsä jutun vuoden 1992 toisesta numerosta (Pahkis n:o 50).  Yhden sivun mittaisen sarjiksen nimi on “Muusikkojen ilmaisu häiriytyy”. Jostakin syystä sarjakuvaa ei ole signeerattu, mutta piirustusjälki on selvästi tulevan Fingerpori-mestarin käsialaa. Omalta kannaltani on mielenkiintoinen yksityiskohta, että viereisellä palstalla on allekirjoittaneen piirtämä tummahipiäinen Joulupukki-palvelun kausiapulainen John Umbwata. Muistaakseni maisteri Paretskoi korkean omakätisesti kirjoitti kipeän tekstin tuohon pikkujuttuun.

013

Tutkivaa blogismia. Tämäkö oli Jarlan ensimmäinen Pahkis-julkaisu? Viereisellä palstalla vähemmän tunnetun nurmijärveläisharrastelijan tekele ja alemmassa lehdessä salaperäisen nimimerkki Ecu Eucalyptyksen kyhäelmä.

Pahkasian alussa oli yleensä puolikymmentä sivua  ns. säläosastoa – milloin milläkin sekavalla otsikolla. Nuokin kaksi taideteosta löytyi kyseisiltä sivuilta, joihin päätoimittaja ahtoi tavaraa enemmän kuin laki salli. Tuokin Jarlan esikoissarjis on pienennetty noin neljännessivun kokoiseksi. Selaillessa huomasin yhden vanhan oman yhden sivun sarjiksen seuraavalta vuodelta, joka oli ahdettu samalla tavalla kääpiökokoon. Hyvä kun tekstistä selvää sai. Nyt suurennuslasilla tutkiessani totesin, että olin tuon tekeleeni “Luonnollisten asioiden klubi” signeerannut jostain syystä nimimerkillä Ecu Eucalyptys. Tunnustan – minä se olin ja vuosi oli 1993.

Oma Pahkasika-taipaleeni alkoi jo vuonna 1982 numerosta 12. Kyseessä oli iki-ihana Lea Liito -numero. Paretskoi kirjoitti 10-vuotiskataloogissa, että tuo on hänelle rakkain lehden numeroista. Siihen päättyi harrastajamaisuus ja sivutyö muiden lehtihommien ohella. Numerosta 13 alkaen hän ryhtyi tekemään Pahkasikaa tosissaan, oikeana työnä. Itse olin tuolloin 19-vuotias ylioppilas ja asevelvollinen. Muistaakseni ensimmäisen Pahkis-juttuni väsäsin Kainuun Prikaatissa yön hämärinä tunteina sivutyönä apupässin vastuullista tehtävää suorittaessani.

Viimeisin Pahkasika julkaisuni oli vuonna 2012 ilmestyneessä jälkilämmittelynumerossa, jossa ilmestyi Pitkänokka-strippejä. Siinä välissä 30 vuoden aikana julkaistiin lehdessä sekalaista “tuotantoani” joitakin kymmeniä kertoja. Välissä oli useampien vuosien taukoja. 2000-luvun taitteessa asuin joitain vuosia ulkomailla, joten viimeisissä albumeissa en ollut mukana. Sikäli harmi, että tuolloin olin tehnyt putkeen useita Peräsmies-käsikirjoituksia Timo Kokkilalle ja Pitkänokka-strippejäkin oli mennyt läpi hyvin. Maastamuutto katkaisi hyvän vireen.

Mukava muistella ja katsella vanhoja tekeleitä. Pahkis oli siitä erikoinen aviisi, että se maksoi jo 80-luvulla avustajilleen kohtuullisia palkkioita. Levikki oli parhaimmillaan huimat 35000 kappaletta ja albumeita ilmestyi neljä vuodessa. 90-luvun alun lamavuosina liksat muistaakseni heikkenivät ja julkaisutahtikin hiipui, kunnes julkaisu laitettiin telakalle vuosituhannen vaihteessa. Senkin jälkeen on ilmestynyt useita kokoomateoksia ja se vuoden 2012 jälkilämmittelynumero, jossa “Pahkasian vanhan liiton miehet” vielä kerran rykäisivät.

Oli ilo ja etuoikeus olla mukana – edes vaatimattomalla panoksella – tekemässä Pahkasikaa.  Luulen, että julkaisu jää historian kirjoihin pitkäksi pitkäksi aikaa – joko esimerkkinä alakulttuurista tai kulttuurista. Aika näyttää.

009

Edessä Pahkiksen 12. numero vuodelta 1982. Kannessa Lea Liito. Tästä alkoi Arton Pahkis-taival, joka päättyi vuonna 2012 takempana olevaan “Jälkeenjäänet paperit” -albumiin. Kasassa muutamaa alkupään numeroa lukuun ottamatta kaikki 78 Pahkasian numeroa.