Perjantaina 19.2.2016 on Tampereen Vapriikissa merkittävä kulttuuritapahtuma – ainakin Helsingin Sanomien mukaan. Kyseessä on Postimuseon ja Mediamuseo Rupriikin järjestämän Pahkasika-lehden 40-vuotisnäyttelyn avaus. Näyttelyn kuraattorina toimii Peräsmies-mies Timo Kokkila.
Henkilökohtaisesti kiinnostaa nähdä onko näyttelyyn mahtunut ja kelpuutettu mitään omalta yli 20-vuotiselta Pahkis-uraltani. Muutamia strippi-originaaleja ja vanhaa Pahkis-kirjeenvaihtoa herra kuraattorille taannoin lähetin.
Kaiken kaikkiaan lehteä avusti vuosien varrella liki 240 henkilöä. Oma “urani” alkoi jo vuonna 1982 eli lehden numerosta 12. Alle kaksikymppisenä jolppina ensimmäisiä juttuja ja piirustuksia virittelin. Sikäli taidan kuulua veteraaniosastoon. Pitkä matka on tultu tähän päivään ja viime vuotiseen numero 79:ään, jossa Pitkänokka-strippejä oli edelleen mukana.
Eipä käynyt 80-luvun alussa mielessä, että tepastelisin seuraavalla vuosituhannella museossa Pahkasika-näyttelyssä.
Päivänä muutamana alan (sarjakuva-alan) miehet intoutuivat muistelemaan sosiaalisessa mediassa, milloin he saivat ensimmäisen Pahkasian käsiinsä ja sitä lukivat. Oli mielenkiintoista lukea kuinka moni muisti tarkkaan, milloin tuo sykähdyttävä hetki oli. Itsellänikin on täysin kirkkaana mielessä se hetki ja paikka, jossa otin Pahkiksen ensimmäistä kertaa kätösiini.
Se tapahtui kesällä 1981. Olimme Siltalan Hannun kanssa isäukkoni autolla jonkinlaisella road tripillä ja pysähdyimme Iin Olhavassa Sassin Teboililla. Hannu oli aiemmin kertonut selailleensa jossain outoa lehteä, jonka kannessa oli jonkin itämaisen seinävaatteen kuva ja sisältö oli ennenäkemättömän vinoa. Muistan vieläkin hänen ihmetelleen, että lehden nimiösivulla se gobeliinin ratsastava neidonryöstäjä totesi “Tahdon pakastella nisua.”. Ihmismuisti on ihmeellinen – kaikkea oleellista ja tärkeää syöpyy mieleen kymmeniksi vuosiksi.
Lehti Iin Teboililla oli Pahkiksen hempeäkantinen numero 9 ja kun avasin albumin kannet olin myyty mies. Rakkautta ensi selauksella.
Road trippi jatkui Oijärven kautta kohti Koillismaata keskiolutta nappaillen ja Pahkista lukien. Melko pian tuon jälkeen tyrkytinkin jo ensimmäisiä hapuilevia tekeleitäni lehteen ja seuraavana vuonna tosiaan ensimmäinen julkaistiin.
Jotakin maagista ja merkittävää tuossa huumorijulkaisussa on, kun se on tehnyt niin moneen ihmiseen niin pysyvän ensi muiston. Ja kuinka usein kuulee edelleen siteerattavan Pahkiksen vuosikymmenien takaisia sanontoja ja artikkeleita: “Juusto aina päälle”, “Lyö lasta oikein” ja muuta yhtä älyllistä. Niitä riittää ja jokaisella tuntuu olevan omat suosikkinsa. Itse olen törmännyt viime vuosinakin yllättäen sitaattiin, joka on otettu jostain muinaisesta stripistäni – hienosti ja kunnioittaen alkuperäinen lähde mainiten – Pitkänokka.
Huomenna on myös sikäli merkittävä päivä, että noudan kirjapainosta ensimmäisen 200 kappaleen satsin Pitkänokka-strippialbumeja. Tarkoituksena on laittaa tuo 64-sivuinen läpyskä myös julgiseen myyntiin. Hinta ei ole “pärstän mukaan” kuten varhaisissa Pahkiksissa vaan kulmikkaat 10 euroa. Postimaksut päälle, jos ei mene kädestä käteen. Nähtävästi tuotetta tullaan jakelemaan myös muiden kanavien kautta. Asiasta tarkemmin seuraavien viikkojen aikana. Laitan siis tarkempaa reklaamia jakeluun hieman myöhemmin. Tämä näin ennakkotietona, jotta asiasta kiinnostuneet voivat aloittaa säästämisen investointia varten.
ARTO HÄGG 