Case Berner

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Ruotsalainen SEB-pankki toi yhtiökokouskutsussaan julki, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on ehdolla pankin hallitukseen. Tieto yllätti niin hallituskumppanit kuin erityisesti Keskustan väen.

Ylelle Berner kertoi, että SEB julkisti tiedon hänen ehdokkudestaan varsin nopeasti. “Omalta osaltanikin voin sanoa, että tieto tuli pikaisesti. Edes oma perheeni ei ollut informoitu”, Berner infosi Svenska Yleä.

Epäselväksi jäi, milloin Berner olisi itse katsonut asialliseksi informoida kansalaisia.

Oikeuskansleriin Berner oli ollut yhteydessä jo muutamia päiviä aiemmin – ilmeisesti tarkoituksena saada siunaus sille, että toimimisena samanaikaisesti ministerinä ja SEB-pankin hallituksen jäsenenä ei ole estettä. Näin oli oikeuskansleri Pöysti myös linjannut. Tosin sittemmin kävi ilmi, että myönteinen linjaus oli tehty virheellisten pankin hallituskokousten päivämäärätietojen pohjalta.

Oikeuskanslerin arvio esteellisyydestä oli erikoinen. Olisi todella outo  tilanne, että virassa oleva ministeri olisi hetkeäkään yksityissektorilla toimivan rahoituslaitoksen hallituksen jäsen – olisi tällä hallituksella kokouksia tai ei. Tai riippumatta siitä olisiko kyse toimitusministeristöstä. Normaali käytäntö ja erinomainen ohje on näihin päiviin asti ollut, että jos esteellisyyttä on aihetta edes epäillä, niin tulee toimia esteellisyyden edellyttämällä tavalla. Näin toimitaan vähäisimmissäkin tehtävissä. Miksei siis ministerin virassa, josta perustuslaissakin erikseen todetaan, että ministeri ei voi hoitaa sellaista tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Kenelläkään ei ole syytä arvostella Berneriä siitä, että hän jättäytyy pois eduskunnasta, eikä pyri toiselle kaudelle. Sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Siitä hän kertoi avoimesti jo ryhtyessään hoitamaan kansanedustajan tehtävää neljä vuotta sitten. Päätös on yksin hänen.

Ongelmallista on se, kun virassa oleva ministeri neuvottelee tulevista tehtävistä,  työpaikoista ja siis myös tulevista korvauksista yksityissektorin toimijoiden kanssa. Jo tässä voi syntyä esteellisyyteen viittavia tilanteita, joista ulkopuoliset eivät ole tietoisia.

Yksi tällainen – jälkikäteen arvioituna jopa hämmästyttävä – tapaus koettiin vuoden 2009 elokuussa, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen otti yhteyttä Metsäteollisuus ry:hyn ja kysyi tämän merkittävän etujärjestön toimitusjohtajan pestiä. Tämä virassa olevan pääministerin työnhakukeikka tuli julki yli vuosi jälkikäteen.

 

 

 

 

 

 

 

Eduskuntavaalit – ei ilmastovaalit

20181010H+ñggArto008NET_pieni.jpg

Kevään 2019 vaaleista ollaan – etenkin Vihreiden toimesta – tekemässä ilmastovaaleja.

Miksi? Vertailin pikaisesti kolmen suurimman puolueen ilmastopoliittisia ohjelmia ja linjauksia:

  • Keskustan ilmasto-, energia- ja ympäristölinjaus: Tavoitteena hiilineutraalisuus viimeistään vuonna 2045.
  • Kokoomuksen ympäristöohjelma: Tavoitteena lähes päästöneutraalisuus 2030-luvulla ja lähes päästöttömyys vuoteen 2050 mennessä.
  • SDP:n ilmasto-ohjelma: Tavoitteena hiilineutraali Suomi vuonna 2035.

Eipä nuo kovin paljon poikkea ilmastoasioita hehkuttavasta Vihreistä, joka linjaa eduskuntavaaliohjelmassaan tavoitteeksi hiilineutraalius vuonna 2030. Keskustalla on hieman pitempi vieteri, mutta kaikilla on samansuuntaiset ja tavoitteelliset linjaukset.

Mistä sitten ilmastovaaleissa väännettäisiin kättä ja kalisuteltaisiin hiilihankoja, kun olen varma – ilman eri puolueiden ohjelmia tavaamattakin – kaikkien vannovan mm. uusiutuvien energiamuotojen käytön, kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämisen, nopeiden raideyhteyksien, puurakentamisen ja  energiasäästämisen nimeen?  Siitäkö, että onko tavoitteena hiilineutraali Suomi viisi vuotta aiemmin vai myöhemmin?

Ehkä puolueilla on hieman erilainen temppuvalikoima noiden yhtenevien tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta niistä ei ole vaalien suureksi teemaksi. Epäilen myös, ettei mikään puolue nosta ilmastoasioissa esille luomuviljelyn tehottomuutta sekä ongelmallisuutta ilmaston kestävän kehityksen kannalta, vaadi suomalaiskansallisten moottoriurheilulajien lopettamista tai tuo esille lemmikkieläinten vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tällaiset epämiellyttävät ja suuria äänestäjäjoukkoja koskettavat tekijät on helppo ohittaa.

Itse allekirjoitan kokoomuksen ympäristöohjelman ja sen tavoitteet. Ohjaavia ratkaisuja ja päätöksiä on tehtävä valtiovallan ja päättäjien taholta, koska yksilön varaan muutosta ei voi jättää. Olivat nämä sitten kuinka valistuneita ja sivistyneitä tahansa.

Itse näen kuitenkin edellä mainittuja hiilineutraalisuus- ja päästötavoitteitakin tärkeämmäksi Suomen roolin teknologian ja tieto-taidon kehittäjänä ja viejänä esimerkiksi biopolttoaineiden, metsittämisen ja kestävän metsätalouden osalta. Jos lähdemme mitättömällä promillen päästöosuudellamme keulimaan ja  näyttämään muille mallia, niin meille käy samalla tavalla kuin mopoautolle moottoritiellä. Jalkoihin jäämme, jos nostamme yksipuolisesti omia kustannuksiamme ja vähennämme kilpailukykyämme. Ex-meppi Eija-Riitta Korholan sanoin: ”Ajetaan maailman puhtain tuotanto ahtaalle eli viedään saasteita, mutta tuodaan työttömyyttä.” Eija-Riitta Korhola kirjoitti noin taannoin blogissaan ”Nämä mitkään ilmastovaalit ole”:  http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2019/01/28/nama-mitkaan-ilmastovaalit-ole/

Olen samaa mieltä. Huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Olen niissä ehdokkaana.

Villiä menoa sähkönmyyntimarkkinoilla

IMG_1646

Taloussanomat kirjoitti 24.1.2019 villistä menosta sähkönmyyntimarkkinoilla. Kuluttaja-asiakkaan sähkösopimus oli purettu tämän tietämättä. Erityisesti vanhuksille kohdistettu puhelinmyynti on aiheuttanut suuttumusta – niin sähköenergian kuin mm. aurinkosähköjärjestelmien osalta.

Itsekin koin vastikään, miten harhaanjohtavaa – jopa epärehellistä puhelinmyyntiä alalla harjoitetaan. Puhelinmyyjä soitti ja ilmoitti ilouutisena, että juuri minun katuosoitteeseeni olisi saatavilla tarjouksena edullinen määräaikainen 24 kk sähkösopimus. Alennus nykyiseen sopimukseeni olisi peräti 18%. Todettakoon, ettei myyjällä voinut olla tietoa sopimukseni sähköhinnasta.

Jatkoin keskustelua. Kuntamme energiayhtiön hallituksen jäsenenä olen kovin kiinnostunut sähkön myynnistä. Kävi ilmi, että määräaikainen tarjous ei ollut kiinteähintainen ja luvattu alennus perustui laskelmaan edellisten vuosien pörssisähkön hinnoista. Ei myyjä, eikä asiakas voinut tietää, mikä määräaikaisen sopimuksen hinta kWh:lle tulisi olemaan. Silti myyjä argumentoi vahvasti tulevilla säästöillä.

Keskustelun edetessä myyjä ilmoitti, ettei heidän yrityksensä lisää mitään omia kuluja tai katteita pörssisähkön hintaan. Kuluttaja maksaisi sentilleen saman hinnan kuin yritys itse maksaa pörssisähköstä. Kysyessäni mihin – pelkkiin kuukausimaksuihinko – yrityksen tuloksen teko perustuu, myyjä ei osannut vastata. Hän arveli, että tulos tehdään lisäpalveluilla kuten tuuli- ja aurinkoenergian myynnillä. Yrityksen web-sivuilta totesin myöhemmin, että myyntitilanteessa annettu tieto ei pitänyt paikkaansa. Kyseinen yritys ei välitä pörssisähköä ilman katetta, vaan lisää pörssisähkön hintaan oman provisionsa.

Kun sähkön puhelinmyyntiä tehdään edellä mainitulla tavalla, on syytä huolestua etenkin iäkkäämpien henkilöiden kuluttajansuojasta. Paikallisvoima ry:n vuonna 2018 julkaisemassa tutkimuksessakin todettiin, että sähkösopimusten puhelinmyynti kohdistuu erityisesti yli 60-vuotiaisiin. Määräaikaisen pörssihintaisen tuotteen hinnanmuodostumisen ymmärtäminen on kuluttajan kannalta kohtuuttoman monimutkaista – jopa mahdotonta, vaikka se tapahtuisi ilman edellä kerrottuja harhaanjohtavia myyntiargumenttejakin. Kun tähän yhdistää esimerkiksi iän tuomat vaikeudet, niin kyseenalaistan pörssisähkön määräaikaiset sopimukset.

Perinteinen sopimusmalli on ollut, että määräaikaisessa sopimuksessa kuluttaja sitoutuu tietyn pituiseen sopimussuhteeseen ja saa vastineeksi tuolle määräajalle kiinteän hinnan eli täyden varmuuden sopimusjakson hinnasta. Edellä kuvatussa kyseenalaisessa mallissa kuluttaja sitoutuu määrämittaiseen sopimusaikaan, mutta saa vastineeksi vain täyden epävarmuuden sopimusjakson hinnoittelusta. Tämä puolestaan voi johtaa kalliisiin pitkäaikaisiin sopimuksiin, vaikka tarjolla olisi kiinteähintaisia ja kuluttajan kannalta turvallisia vaihtoehtoja. Toivon, että sekä Energiavirasto että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ottavat asiaan selkeän, kuluttajan kannalta kohtuullisen kannan.

Kolmannes Paikallisvoiman tutkimukseen vastanneista halusi kieltää sähkön puhelinmyynnin täysin ja lisäksi liki 60 prosenttia vastasi, että se tulisi olla sallittua vain kuluttajan antamalla luvalla. Alle 10 prosenttia vastanneista piti sähkön puhelinmyyntiä hyväksyttävänä. Rohkenen ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla.

Cafe Kirjavan vaalikeskustelu

IMG_0122

Tiistai-iltana 5.2.2019 pidimme SDP:n Harri Lepolahden kanssa eduskuntavaalikeskustelun Klaukkalan Cafe Kirjavassa. Harrihan on tuttu mies kunnanvaltuustosta ja molemmat toimimme myös valtuustoryhmiemme puheenjohtajina. Keskustelua johti asiallisesti etenkin some-aktiivina tunnettu Jaana Diakite.

Runebergin tortut olivat houkutelleet paikalle kohtuullisen paljon väkeä, jotka myös aktiivisesti ottivat keskusteluun osaa.

Aiheet polveilivat ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvaan, talouteen, työllisyyteen ja rakentamiseen. Koulutuksesta ja kasvatuksesta vaihdettiin ajatuksia ja myös maahanmuuttoasiaa käsiteltiin. Jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuttiin.

Olemme Harrin kanssa eräänkin kerran käyneet lehtienkin palstoilla debattia. Tälläkin hetkellä paikallislehden sivuilla on julkaistu kantojamme liittyen kunnan sähköyhtiön ja vesilaitoksen mahdolliseen yhdistämiseen. Kantamme ovat poikenneet toisistaan. Siihen nähden tämä vaalikeskustelu sujui yllättävänkin suloisessa yhteisymmärryksessä. Suuria mielipide-eroja ei ilmennyt.

Omalta osaltani huomasin, että aika monen kysymyksen kohdalla vastaukseni kiertyi työllisyysasteen ja työn teon tärkeyteen. Oli sitten kysymys sosiaaliturvasta, turvallisuudesta tai koulutuksesta, niin työllisyysasteen nostaminen ja talouden tasapainottaminen on avainasia. Velkarahalla näitä toimintoja ja etuuksia ei voida loputtomiin ylläpitää.

Nurmijärvi-ilmiöstäkin keskusteltiin. Totesin juuri tulleiden vuoden 2018 väestönkasvulukujen osoittavan Nurmijärvelle 1,2 % väestönlisäystä ja sitä, että Nurmijärvi-ilmiö ei ole suinkaan ole ohi. Keväällä ounastelin, että väestönkasvu olisi noin prosentin luokkaa – moni piti sitäkin optimistisena. Kovempaan kasvuun yltivät viime vuonna Keski-Uudellamaalla vain Järvenpää ja Kerava. Keskustelussa nousi esille, että kasvupotentiaalia on vielä etenkin Klaukkalan ja Nurmijärven Kirkonkylän omakotialueiden asemakaavoitusten edetessä.

Kaiken kaikkiaan mukava tuokio ja hyvää keskustelua. Kiitoksia debattikumppani Harrille ja tilaisuuden vetäjä Jaanalle – sekä Cafe Kirjavan Eijalle.

IMG_0131.jpg

 

 

 

Nurmijärven Sähkö ja Vesi-liikelaitos yhteen

NU_20190119.png

Nurmijärven Uutisten viikonloppujulkaisun 19.-20.1. Viikon vieras -palstalla julkaistiin kirjoitukseni liittyen mahdollisuuteen yhdistää Vesi-liikelaitos ja Nurmijärven Sähkö Oy. Moni on jo ilmoittanut kannattavansa ajatustani eli vähintään asian selvittämistä.

Tässä kokonaisuutena kirjoitukseni:

Vuosituhannen vaihteessa Nurmijärvellä selvitettiin kunnan vesilaitoksen myymistä kunnan omistamalle sähkölaitokselle. Selvitykset johtivat lopulta kunnanhallituksen esitykseen asiassa. Ehdotus eteni vuonna 2003 kunnanvaltuustoon, joka äänesti asiasta. Tuolloin organisaatioiden ja toimintojen yhdistäminen kaatui kunnanvaltuustossa äänin 22-28. Vesilaitos siis jatkoi kunnallisena liikelaitoksena ja Nurmijärven Sähkö Oy kunnan täysin omistamana energiayhtiönä. Tilanne on edelleen sama, joskin lainsäädännön muutosten edellyttämällä tavalla Nurmijärven Sähkö on verkkoliiketoimintansa eriyttänyt erilliseksi yhtiöksi.

Mielestäni nyt olisi aika ottaa uudelleen tarkemmin selvitettäväksi, minkälaisia toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä Nurmijärven Vesi -liikelaitoksen ja Nurmijärven Sähkön yhdistämisellä olisi mahdollista saavuttaa. Näitä todettiin jo edellisessä selvityksessä olevan merkittävästi. Oleellista on, että myynnillä ja yhdistämisellä pystyttäisiin optimoimaan kunnan omaisuuden tuottoja ja tulosta. Sekä Vesi-liikelaitos että Nurmijärven Sähkö tulevat investoimaan merkittävästi eri hankkeisiin lähivuosina ja edellä mainittu järjestely toisi kuntakonsernille taloudellista hyötyä.      

Lähialueella Mäntsälässä on muutama vuosi sitten saatettu loppuun järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa.

Näin kannattaisi toimia Nurmijärvelläkin. Energia- ja vesihuolto säilyisi edelleen kunnan omissa vakaissa, osaavissa käsissä ja se tapahtuisi kuntakonsernin kannalta taloudellisesti nykyistä järkevämmällä ja tehokkaammalla tavalla.

 

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (KOK)

Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksen jäsen

 

 

 

Toiveuusinta: Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Jotkut jutut ja sanomiset alkavat elämään omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen  lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan, mutta silloin toki jokainen pääsi koko artikkelin lukemaan.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu  alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 järjettömästi – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Jokainen hiukankin asiaan perehtynyt tietää, että ratayhteys on ollut vuosikymmenet kunnan intresseissä ja varautuminen siihen on ohjannut merkittävästi eteläisen Nurmijärven kaavoitusta.

Viimeksi tänään – yli 10 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen FB:n Klaukkala-ryhmässä jeesustellaan, että silloinen kunnanjohtaja ei olisi halunnut ratayhteyttä, koska se tuo huumeita. Tämä keskustelu on pohjautui stadilaisen Osmo Soininvaaran vuosien takaisesta blogikirjoituksesta, joka perustuu juuri tuohon samaan yhden lauseen analyysiin vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Toiveuusintana ja ilmeiseen tarpeeseen blogikirjoitukseni vuodelta 2015 ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Olkaapa hyvä.

————————————————————————————————————————

014  Näin vuonna 2008

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään.

Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Olen muuten siinä ymmärryksessä, että raideliikenneasemien ympäristöihin keskittyy huomattavasti tavallista enemmän rikollisuutta ja huumeongelmia. Olen myös sitä mieltä, että Klaukkalaan pitäisi saada raideyhteys ja henkilöliikennettä.

Tulevan eduskunnan asialistasta

pitkänokka ja eduskunta.jpg

Sattuneesta syystä selailin vanhoja Pitkänokka-strippejäni. Ajatus pysähtyi vuonna 2011 raapustamaani strippiin, jossa tuumailin  silloin aloittaneen uuden eduskunnan asialistaa.

Kevään 2011 eduskuntavaalikeskustelua etenkin somessa hallitsi kaksi teemaa: maahanmuutto ja pakkoruotsi. Ihmettelin tuolloin, kun osa ehdokkaistakin fokusoi koko kampanjansa vain näihin asioihin. Toki maahanmuutto osoittautui kestoaiheeksi – etenkin, kun vuoden 2015 pakolaisaalto ravisteli Eurooppaa yllättävällä voimalla.

Noita ja seuraavia eduskuntavaaleja katselin ulkopuolelta – toki oman ehdokkaani tukijoukoista käsin. Nyt itsekin ehdokkaana olevana näkymä ja tuntuma on hieman samanlainen kuin kahdeksan vuotta sitten. Keskustelu pyörii vahvasti muutaman sinänsä tärkeän asian ympärillä. Maahanmuutto ja siihen kytketty lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tuntuvan vievän kaiken ilmatilan.

Seuraava nelivuotiskausi on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin nuo kaksi tapetilla olevaa teemaa. Sote- ja maakunta-asiat tulevat työllistämään päättäjiä seuraavallakin kaudella. Työllisyyden edistäminen tulee olemaan edelleen yksi tärkeimmistä tehtävistä – työllistäminen kun on parasta sosiaalipolitiikkaa. Työmarkkinoiden toimivuutta on kehitettävä ja paikallista sopimista edistettävä. Sosiaaliturva uudistaminen ja siihen liittyvän turhan byrokratian purkaminen on tärkeää. Perhevapaauudistus on toteutettava. Toisen asteen koulutuksen edelleen kehittämistä on jatkettava… Lista on loputon.

Moni joutuu seuraavalla kaudella toteamaan, että asialistalla on ihan muuta kuin maahanmuuttoasiaa.

Uudenvuodenpuheesta

IMG_1943

Tasavallan presidentti piti perinteisen, laajasti kiitellyn uudenvuodenpuheen.

Laajasti kiitellyn – ja kansanedustaja Ozan Yanarin (vihr) kritisoiman. Yanar luonnehti presidentin puheen sisältävän ”todella väärän ajatusketjun”. Kyse oli puheen kohdasta, joka kuului tarkalleen näin:

Täällä oleville on annettava mahdollisuus osallisuuteen. Vastaavasti on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla. Lakiemme ja arvojemme vastainen käytös lisää riskiä kokonaisten ihmisryhmien leimaamiselle ja luo syvää epäluuloa, jopa vihaa.

Presidentin puheessa käsiteltiin maahanmuuttoa ja todettiin eräiden turvaa hakeneiden luoneen itse Suomeen turvattomuutta. Presidentti Niinistö totesi, että lakiemme ja arvojemme vastainen käytös lisää riskiä kokonaisten ihmisryhmien leimaamiselle ja luo syvää epäluuloa, jopa vihaa. Hän oli siis huolissaan myös ihmisryhmien leimaantumiselle ja kannusti yhteisölliseen toimintaan. Omituista olisikin ollut, jos uudenvuodenpuhe ei asiaa olisi käsitellyt. Mielestäni käsitteli varsin hienosti.

Yanar itse kehitteli teorian, että presidentin puheen taustalla olisi hölmö ajatus, että maahanmuuttajat olisivat osa täysin erilaista yhteisöä, joka on ohjailtavissa kollektiivisesti. Tämä teoria oli syntynyt täysin kansanedustajan omassa ajatusmaailmassa. Puheessa ei viitata tavullakaan ”täysin erilaiseen kollektiivisesti ohjailtavaan yhteisöön”.

Tahallisen tai tahattoman väärinymmärtämisen seurauksena Yanarin ulostulo aiheutti massiivisen vastakritiikin, joka puolestaan johti Yanarin sekaviin ja yhä kauemmas alkuperäisestä puheesta harhautuviin selityksiin. Mm. tällaisia selityksiä hän tarjosi jälkikäteen:

  • Hän totesi haluavansa parantaa kieltä, jolla tavallisista ihmisistä puhutaan politiikassa. Maahanmuuttajayhteisö kuulostaa siltä, että ihmiset kokoontuisivat jatkuvasti kollektiivisesti jossain “omiensa kesken”.

 

  • Käsite “maahanmuuttajayhteisö” outo. Kuulostaa siltä, että ihmiset kokoontuisivat mystisissä yhteisöissään, jossa kuuntelevat siellä olevia korkeita auktoriteetteja.

 

  • Koko käsite “maahanmuuttajaryhmä” tai esimerkiksi näissä keskusteluissa paljon käytetty “maahanmuuttajayhteisö” ovat harhaanjohtavia.

 

  • Maahanmuuttajayhteisöstä ei pidä puhua yhtenäisenä blokkina.

Tosi asiassa kaikki edellä mainitut käsitteet ja käsitykset syntyivät täysin hänen omassa ajatuksen kävelyssä. Ajatuksen juoksusta en tässä yhteydessä puhuisi.

Mitäpä sitten Helsingin Sanomien haastattelemat maahanmuuttajayhteisöihin kytkeytyvät henkilöt ajattelivat Niinistön kommenteista? Niin, kaikille lienee selvää, että Suomessa on monenlaisten yhteisöjen joukossa myös maahanmuuttajayhteisöjä.

Irakissa syntynyt  CMI:ssä työskentelevä Hussein al-Taee totesi, että Niinistön kaipaamaa omien ohjaamista tehdään maahanmuuttoyhteisöissä jo paljon. Ohjaamista tapahtuu muun järjestötoiminnan lisäksi esimerkiksi moskeijoiden sisällä. al-Taee toivoi, että poliittiset päättäjät lisäisivät resursseja näille toimijoille ja lisäsi, että ”On kaikkien etu, että Suomi pysyy turvallisena ja vakaana.”

Mellunmäen imaami Abbas Bahmanpour sanoi olevansa Niinistön kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa moskeijoiden yhteydessä tehdään paljon maahanmuuttajien ohjaustyötä.

Kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed suhtautui Niinistön kommentteihin kriittisemmin, mutta sanoi hänkin ymmärtävänsä ajatuksen siitä, että maahanmuuttajayhteisö ottaa vastuuta jäsenistään. Hänen mielestään samasta kieli- ja kulttuuritaustasta tulevat henkilöt voivat puhua toisilleen suoremmin – etenkin auktoriteettiasemassa olevat.

Kaikki haastatellut siis totesivat, että valtakunnassa on maahanmuuttajayhteisöjä ja nämä jo tekevät Niinistön toivomaa omiensa ohjausta. Maahanmuuttajayhteisöä yhtenäisenä blokkina – saati kollektiivisesti ohjattavana ryhmänä – ei ole tuonut esille kukaan muu kuin Yanar itse.

Ja onhan Ozan Yanar itsekin taannoin vaalikampanjansa aikana todennut mm. että radikalisoituminen ei ole vain maahanmuuttajayhteisöjen asia. Ilta-Sanomille Yanar kertoi tämän ”omien ohjaus –gaten” yhteydessä huomanneensa nyt, että on ilmeisesti itsekin käyttänyt aiemmin epäselvää maahanmuuttajayhteisö-termiä. Kyseinen termi on hänen mukaansa aidosti hatara, koska on hyvin epämääräistä, mitä sillä tarkoitetaan. Ihmiset eivät Yanarin mukaan kuulu jatkuvasti kokoontuviin suuriin yhteisöihin, joille he olisivat tilivelvollisia tai heitä ohjattaisiin sitä kautta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erinomainen performanssi istuvalta kansanedustajalta ja kansanedustajaehdokkaalta. Hän rakensi hurjan julkisuuden saaneen kriittisen ulostulon täysin omien tulkintojensa ja ajatusharhailujensa varaan. Saipa hän vielä toimittaja Lauri Nurmelta tempauksestaan ylistystä poikkeuksellisesta rohkeudestaan suomalaisen demokratian ylläpitäjänä.

Eipä tuollaiseen Nurmen mainitsemaan urotekoon totisesti paljon vaadita. Itsekin näen, että auktoriteetteja on hyvä välillä muistuttaa korvaamattomuudestaan. Toivon, että kun se tapahtuu, niin argumentit olisivat hieman relevantimpia.

Yhteenveto. Yanar vastaan Yanar: 0-0.

 

Tiemaksut ja HSL puhuttavat

AP_20180913

Kirjoitin syyskuussa blogiini silloin pidetystä MAL-seminaarista. Kirjoitukseni julkaistiin myös useassa Keski-Uudenmaan sanomalehdessä. Ennakoin tiemaksujen nousevan keskeiseksi asiaksi MAL-suunnitelmassa.

https://artohagg.fi/2018/09/13/mal-2019-seminaari/

Nyt tuo MAL-suunnitelma on seudun kunnissa ja kaupungeissa lausunnolla ja sisältö on syyskuussa arvellun kaltainen. Luottamushenkilöseminaarissa annettu palaute ei ole ruuhkamaksu/tiemaksu-asiaan vaikuttanut. Se on edelleen keskeinen osa suunnitelmaa.

Viime viikot asiasta on käyty vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Yksi keskustelun alkuunpanijoista oli Nurmijärven kunnanjohtaja Outi Mäkelä verkkouutisten kirjoituksellaan 28.12. Kirjoitukseen otti kantaa mm. yleensä analyyttisiä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä antava Osmo Soininvaara erikoisella kannanotollaan, että henkilöautojen (siis autoilijoiden) pitäisi maksaa käyttämästään tilasta. Moottoriteihin ja pysäköintipaikkoihin tuhlataan Soininvaaran mukaan liikaa kallista isänmaata. Totesin tuoreeltaan, että pääkaupungin joukkoliikenneratkaisuihin on upotettu miljardeja kansakunnan ja veronmaksajien varoja. Näin on mahdollistettu Helsinginkin kalliit liikenneväylät ja -ratkaisut. Kustannuksiin on osallistunut jokainen suomalainen veronmaksaja ja näitä väyliä tulee myös kaikkien päästä hyödyntämään – oli sitten kysymys Helsingin ulkopuolelta tulevasta työpaikkaliikenteestä tai ympäryskuntia palvelevasta rahtiliikenteestä.

Mikäli Helsinki haluaa vaikuttaa oman alueensa sisäisen yksityisautoilun vähentämiseen, niin mikään ei estä Helsinkiä asemakaavoittamasta alueita, joihin ei sallita lainkaan yksityisautoja. Ei ainuttakaan autopaikkaa. Vain joukkoliikennettä käyttäviä asukkaita. Asukkaat joutuisivat käyttämään yhteiskunnan rakentamia joukkoliikenneratkaisuja siellä, minne ne on yhteisesti rahoitettu. Tällaiseen vihreään unelmaan löytyisi ehkä jopa asukkaitakin (?). Samalla me Helsingin ulkopuolella asuvat ja väylien rahoittamiseen osallistuneet pääsisimme hyödyntämään edes hieman väljempiä väyliä.

Helsingin toivelistalla on myös reilusti yli miljardin maksava Pisara-rata. Tämäkään ei tule toteutumaan ilman valtion eli kaikkien kansalaisten osallistumista rahoitukseen.

Tänään 5.1. pienellä viiveellä asiasta on kirjoitettu myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, jossa kokoomuksen Atte Kaleva ja Heikki Vestman toivat julki näkemyksiä, joita myös sosiaalisessa mediassa on asiasta saatu lukea viime päivinä.

Asiassa tarvitaankin pikaisesti seudullista yhteistyötä päätöksentekijöiden kesken. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että Helsingin ympäristön kuntien ja kaupunkien autoilijoita verotetaan paikallisesti ja myöhemmin myös valtakunnan tason päätöksillä, kun asiaa koskeva lainsäädäntö on saatu valmiiksi. Selvennyksenä se, että ruuhka/tiemaksut tulisivat todennäköisesti koskemaan myös stadilaisia. Porttivyöhykemallissa, jota otaksun HSL:n suosivan, autoilijaa verotettaisiin sekä Helsingin kehävyöhykkeiden että säteittäisten poikittaislinjojen ylityksestä. Tämä ei säästäisi helsinkiläisiäkään tiemaksuilta, vaikka rankaisisi ankarimmin Kehä I:n sisäpuolella työssäkäyviä espoolaisia, vantaalaisia ja kehyskuntien autoilijoita. Otaksun, että toteutettava malli olisi juuri porttivyöhykemalli, koska se vastaisi asiaa ajavien tavoitteita: nettotuotot olisivat suurimmat ja haitta autoilulle olisi suurin ja laajin.

Samaisessa HS:ssä 5.1. kirjoittivat myös kansandustajat Maria Guzenina ja Mia Laiho HSL:ssä kokemistaan ongelmista. Kirjoituksensa oli otsikoitu “HSL:n tulisi huomioida paremmin ihmisten arki”. Kirjoitus oli silmiä avaava ja vahvisti niitä argumentteja, joita kotikunnassanikin esitettiin, kun päätettiin olla liittymättä HSL:ään. Espoo on HSL:ssä toiseksi suurin vallan- ja päätöksenteon käyttäjä yli 21 prosentin äänivallalla ja kolmella hallituspaikallaan. Espoon johtavat luottamushenkilöt eri puolueista siis toteavat, että HSL:n toiminnasta puuttuu asiakasnäkökulma ja luottamus HSL:n kykyyn turvata sujuva joukkoliikenne pk-seudulle on matala. Erityisesti kritiikkiä saavat länsimetron avaamisen jälkeiset epäonnistuneet ratkaisut, suorien Helsinki-linjojen karsiminen sekä Pohjois-Espoon ja joidenkin Vantaan alueiden joukkoliikenneyhteyksien heikentäminen.

Helsingillä on HSL:n yhtymäkokouksessa 49,7 prosentin äänivalta ja hallituksessa enemmistö, kun puolet hallituspaikoista ja puheenjohtajuus kuuluvat heille. Kun väkirikas ja HSL:n toiseksi merkittävin osakas Espookaan ei pysty vaikuttamaan HSL:n päätöksentekoon ja linjauksiin päättäjiä ja asukkaita tyydyttävällä tavalla, niin mikä olisi Nurmijärven tilanne HSL:n jäsenenä. Otaksuttavasti varajäsenen paikka yhtymähallituksessa ja Kirkkonummen, Tuusulan, Keravan, Sipoon ja Siuntion tapaan marginaalinen vain 3,1- 0,5 prosentin äänioikeus päätöksenteossa.

Tuo on huono asetelma – etenkin, kun käynnissä oleva tietullikeskustelu on osoittanut, että Helsingillä on täysin päinvastainen mielipide ja tavoitteet tietulliasiassa.

pitkänokka ja hsl

Ystäväni Pitkänokka otti kantaa HSL-neuvotteluihin vuonna 2012.

 

Resursseja poliiseille – nyt!

 

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa vuonna 2014 tehdystä linjanvedosta ja sisäisestä ohjeesta, jonka seurauksena valtaosa rikosilmoituksista on jätetty tutkimatta. Kyseessä on vähäisten ns. massarikosten jättämisestä pakolliseen esikäsittelyvaiheeseen. Vähäiset rikokset siis on vain kirjattu järjestelmään ja muut tutkinnalliset jatkotoimet on jätetty tekemättä. Poliisislangilla sanottuna “jutut on tapettu” alkuunsa. Vaikka ohje aikanaan annettiin määräaikaisena, niin käytännössä sen mukaan on toimittu näihin päiviin saakka. Kerrotun mukaan “Sitä ei vain ole kehdattu antaa kirjallisena toista kertaa.”

Vaikka kyseessä on ehdottomasti uutinen, niin yllätys se ei varmasti kenellekään ole. Kansalaiset ovat jo pitkään tiedostaneet ja kokeneet, että tavanomaisten pienten rikosasioiden tutkinta ei kiinnosta virkavaltaa. Viranomaisetkin ovat tämän julkisesti todenneet – kun rikoksen selvittämisen kustannukset ovat kohtuuttomat saatuun hyötyyn nähden, niin tutkintaan ei ryhdytä. HS:n artikkelissa siteerataan Itä-Uudenmaan poliisissa rikostutkintaa tehnyttä poliisimiestä. Hän koki tilanteen niin ristiriitaisena ja oman filosofiansa vastaisena, että irtisanoutui tehtävästään. “En lähtenyt poliisiuralle sen takia, että voisin toimia pelkästään hyvävaraisten poliisina.”

Tilanne on kestämätön. Kansalaisten, veronmaksajien ja veroja maksamattomienkin on pystyttävä luottamaan siihen, että heihin ja yhteiskuntaan kohdistuvat rikokset käsitellään asianmukaisesti. Se on yhteiskuntajärjestelmän ja oikeustajun kannalta perusasioita. Näin myös vähäisempien omaisuusrikosten osalta. Vähäiseltäkin tuntuva omaisuusrikos tai vahingonteko voi olla vähävaraiselle henkilölle ylitsepääsemätön vastus.

Näen suurena uhkana sen, että vähäisten rikosten tutkimatta jättämiset tulevat normalisoimaan ne. Toiminnasta tulee enemmän tai vähemmän hyväksyttävää – normikäyttäytymistä. Varkauden kohteeksi joutunut saa oikeutta helpoiten ja varmimmin varastamalla itse. Pahimmillaan rikostutkinnan rappiotila voi johtaa siihen, että vähäosaisten oikeutta turvaavat rikollisjengit, kun viranomaisilta ei apua löydy. Tämähän  on tuttua vanhoista mafia-tarinoista, mutta oletan tuon olevan edelleen arkipäivää tietyillä alueilla ihan naapurimaissammekin.

Täytyy ymmärtää ja muistaa, että ei poliisiviranomaiset näitä linjauksia ja tutkimatta jättämisiä ole tehneet laiskuuttaan tai kiusallaan. Kyse on yksinkertaisiksi heille myönnetyistä resursseista – tai paremminkin niiden vähyydestä. Kun poliisin määrärahoja on leikattu, niin resurssit ja toimenpiteet on kohdistettu merkittävimpiin ja suurimpiin rikostapauksiin.

Nopein ja ilmeisesti ainoa keino korjata tilanne on lisätä poliisin määrärahoja – jo seuraavassa valtion budjetissa. En juurikaan muista, että olisin vaatinut tai ehdottanut mitään julkisen sektorin määrärahalisäyksiä. Edellä mainittu ongelma on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva ja jokaista kansalaista koskeva, että tätä määrärahalisäystä tulen kannattamaan ja edistämään, mikäli voin asiaan vaikuttaa.