HOK-ELANTO 693

693

Ilta-Sanomien haastattelussa viime elokuussa totesin, että minulla on ollut viehtymystä  vaaleihin. Aikuisiällä olen osallistunut mm. kolme kertaa kunnallisvaaleihin hyvällä menestyksellä ja viime keväänä eduskuntavaaleihin – hieman vaatimattomammalla lopputuloksella.

Nyt olen ehdolla HOK-Elannon edustajistoon kaudelle 2020-24. Ehdokasnumeroni on 693 ja se löytyy Kokoomus Uusimaa -listalta. Kokoomus on näissä edustajiston vaaleissa vaaliliitossa Kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa.

HOK-Elannon edustajistoon on perinteisesti ollut kovasti halukkaita – ihan valtakunnan nimekkäimpiä poliitikkoja myöten. Nykyisessä edustajistossa vaikuttaa useita kansanedustajia ja äkkivilkaisulla yksi ministerikin. Tällä kertaa edustajiston vaaleissa on ehdokkaita peräti 1237.

Äänestysaika on 26.3.-6.4.2020 ja vaaleissa voi äänestää joko sähköisesti tai postitse. Äänestyslipukkeet ja äänestysohjeet postitetaan HOK-Elannon äänioikeutetuille jäsenille viikon 13 aikana.

HOK-Elannon jäseniä edustaa edustajisto, joka valitaan vaaleilla asiakasomistajista neljän vuoden välein. Edustajisto käyttää asiakasomistajille kuuluvaa ylintä päätösvaltaa asioissa, jotka sille lain ja sääntöjen mukaan on määrätty. Se toimii myös äänitorvena osuuskaupan johdon suuntaan ja huolehtii siitä, että osuuskaupan palveluita ja etuja kehitetään omistajien toiveita kuunnellen.

Olen valmis toimimaan äänitorvena. Siihen tarvitaan ääniä. 693 riittänee.

 

 

Keu-Apotti

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Keu-Soten valtuusto on 12.3. päättämässä Oy Apotti Ab:n osakkaaksi liittymisestä. Yhtiön osakkaina ovat tällä hetkellä Helsinki, HUS, Vantaa, Kirkkonummi, Kauniainen, Kerava ja Tuusula. Apotti on osakkaiden yhteinen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasjärjestelmä. Apotti-yhtiön tarkoitus on tuottaa osakkailleen näitä palveluja. Apotti-järjestelmän investointikustannuksiksi ilmoitettiin vuoden 2019 lopussa 380 miljoonaa euroa.

Keski-Uudenmaan Sote on puolestaan Hyvinkään, Järvenpään, Nurmijärven, Tuusulan, Mäntsälän ja Pornaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä, jonka päättäviä elimiä ovat kuntien luottamushenkilöistä kasatut yhtymähallitus (20 jäsentä) ja yhtymävaltuusto (43 jäsentä). Itse en ole Keu-Soten luottamushenkilö eli seuraan kuntayhtymän päätöksentekoa kunnallisena luottamushenkilönä. Apottiin liittyen olen kuitenkin hyvinkin läheltä seurannut Keu-Sote -luottamushenkilöiden ahdistusta ja epätoivoa. Moni on tuskaillut, että tietoa päätöksenteon pohjaksi on tullut rajallisesti – erityisesti muista vaihtoehdoista. Monelle on syntynyt mielikuva, että Apotti-vaihtoehtoa on ajettu ratkaisuksi yksisilmäisesti ja voimallisesti alusta lähtien. Toki täytyy todeta, että päättäjiltä on kuulunut myös kannanottoja, että aineistoa ja tietoa on ollut aivan riittävästi saatavilla päätöksentekoa varten.

Yksi eniten kysymyksiä ja epäilyksiä aiheuttanut tekijä on Apotista toimintojen tehostamisella saatava merkittävä kustannushyöty, jonka on markkinoitu olevan jopa yli 40 m€ vuodessa. Tosiasiassa tämän hetkisen seurantatiedon mukaan Apotin käyttöönotto on aiheuttanut merkittävää toimintojen tehottomuutta. Järjestelmä on ollut käytössä joissakin yksiköissä jo toista vuotta, mutta hoitojen läpimenon sanotaan olevan edelleen parikymmentä prosenttia pienempi kuin ennen Apotin käyttöönottoa. Markkinointilupausten sijaan näyttää olevan tekemistä, että tehokkuudessa  päästään edes aiemmalle tasolle. Saati, että päästään “kuolettamaan” nyt syntynyttä hoitovelkaa – ja lopultakin nauttimaan siitä tehokkuussäästöstä, joka on koko investoinnin kustannus/hyötylaskelman perusta.

Toisena huolen aiheen on sanottu olevan Apotin huono maine etenkin lääkärikunnan keskuudessa. On arveltu, että lääkäripula Keu-Sotessa pahenee entisestään, kun lääkärit hakeutuvat ei-Apotti-ympäristöön. Relevantti näkökanta on myös se, että jos järjestelmään perehtyminen on koetusti vaikeaa, niin miten se soveltuu alalle, jossa toimii paljon osa-aikaisia ja vaihtuvia työntekijöitä. Tehokkuus ainakin kärsii ja hakeutuvatko nämäkin työntekijät muihin työympäristöihin? Siihen ei oikein olisi varaa.

Keu-Soten valtuusto kokoontuu siis 12.3. päättämään Apotti-yhtiöön liittymisestä tai liittymättä jättämisestä. Yhtymähallitus teki jo viime viikolla päätöksen liittymisestä äänestyksen jälkeen 14-6. Huhujen mukaan päätöksessä olisi kuitenkin tehty jokin muoto- tai käsittelyvirhe ja hallitus olisi kokoontumassa uudestaan vielä ennen yhtymävaltuuston kokousta. Ehkä valtuuston pöydälle jaetaankin siis vielä uusi pohjaesitys.

Keu-Soten valtuustossa Apotti-päätös on varmaankin merkittävin tähän astisista. Ainakin sen kustannusvaikutukset tulevat olemaan merkittävät. Esimerkiksi Nurmijärven osalta tämä tarkoittaa yli 3 milj.euron vuosikustannusta. Toki nykyisetkin järjestelmät jotain maksavat, mutta kertaluokka on Apotissa toinen. Toinen toisen käden tieto tulevasta kokouksesta on, että valtuutettujen puheenvuorojen pituus tullaan rajaamaan 4 minuuttiin ja ryhmäpuheet 10 minuuttiin. Kun kyseessä on mitä ilmeisemmin valtuuston tärkein päätös tähän asti, niin puheenvuorojen rajaaminen hämmästyttää – ja hieman vahvistaa käsitystä “junttaamisesta”. Ryhmäpuheenvuorojen osalta on mielenkiintoista kuulla, löytyykö joltakin puolueelta asiaan yhteistä kantaa. Päätöksenteossa on eri kuntien edustajilla aika lailla erilaiset intressit nimenomaan asuinkuntansa kautta – puoluekannasta huolimatta. Erityisesti Tuusula on Apotin suhteen erikoisessa asemassa Keu-Sotessa. Se kun on jo nyt Oy Apotti Ab:n osakas. Tuusulalla on erityinen taloudellinen intressi saada Apotti-yhtiöön uusia maksajia jakamaan tehtyä jätti-investointia ja tulevia käyttökuluja. Tuusula on ikäänkuin myyjänä ja ostajana samaan aikaan. Jääviysongelma noussee esille tuossa kuviossa. Ilkeästi sanottuna Tuusulalle olisi eduksi saada Keu-Sote-kuntayhtymä Apotin osakkaaksi, vaikka – tai oikeastaan erityisesti – jos Apotti olisi täysi susi.

Osa kunnista antaa mahdollisesti omistajaohjausta sote-valtuutetuilleen. Nurmijärvellä tällaista ei ole kunnanhallituksen taholta annettu. Selvää on, että jos sellaista olisi Nurmijärvellä annettu, niin se olisi syntynyt vasta äänestyksen jälkeen. Miten omistajaohjaus olisi sitten käytännössä toteutunut Keu-Soten valtuustossa jää siten arvailujen varaan. Ei ilmeisen hyvin, koska eräskin nurmijärveläinen sote-valtuutettu on vast’ikään lausunut omistajaohjauksesta: Mahtaisivatko (sotevaltuutetut) Nurmijärven kunnanhallitusta totella? Heidät on kuitenkin valittu puolueidensa piirijärjestöjensä edustajina puolueiden kunnallisvaaleissa saamien äänimäärien perusteella. Lausuma on erityisen hämmentävä sen takia, että lausuja on sekä Nurmijärven kunnanhallituksen että konsernijaoston jäsen. Toimielinten, joiden vastuulla kunnassa on konserniohjaus ja ohjeistuksen antaminen kunnan edustajille eri yhteisöissä ja yrityksissä. Tuolla asenteella ei kovin kummoista ohjausta saa aikaiseksi.

Keu-Soten Apotti-päätöksentekoon liittyvä liiteaineisto on pääosin salaiseksi merkittyä. Googlaamalla löytyy kuitenkin vanhempia versioita tai luonnoksia esimerkiksi yhtiöjärjestyksestä ja osakassopimuksestakin (alla). Nämä voivat olla siis vanhoja versioita tai luonnoksia, mutta löydettävissä joidenkin kuntien aiempien päätöksentekojen yhteydestä. Antaa hieman kuvaa, minkälaisesta casesta on kysymys.

Torstaina 12.3. tiedämme, mikä oli päätös. Mikäli Apottiiin edetään, niin päätöksen kokonaiskustannukset – ja tehostamissäästöjen realisoituminen – selviävät vasta vuosien päästä.

https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/2c/2c811d6794a13c8b3de6f59eb8a95e97290166f5.pdf

http://husd360fi.oncloudos.com/kokous/2019359529-4-1.PDF

 

 

Click to access 2019359529-4-1.PDF

Click to access 2c811d6794a13c8b3de6f59eb8a95e97290166f5.pdf

 

Click to access 2c811d6794a13c8b3de6f59eb8a95e97290166f5.pdf

Tonttikauppaa Rajamäen Terveystiellä

 

001

Nurmijärven kunnanhallitus kokousti maaliskuun alussa. Ensimmäisenä asiakohtana oli hieman poikkeuksellinen asia. Esittelijä toi kunnanhallitukseen uudelleen jo kertaalleen 16.9.2019 käsitellyn ja päätetyn asian. Kyse oli YS-tontin luovutuksesta Terveystiellä Rajamäellä Sievi Hyvinvointitilat Oy:lle, joka rakentaisi tontille lastensuojelun sijaishuollon yksikön tilat Familiar Oy:lle. Kyseinen toimipistehän toimii tällä hetkellä Kiljavan sairaalan alueella vuokratiloissa.

Syyskuussa 2019 kunnanhallitus päätti luovuttaa/myydä kyseisen tontin noin 120.000 euron hinnasta. Kuntalaiset jättivät kuitenkin päätöksestä kolme oikaisuvaatimusta. Viranhaltijat olivatkin selvittäneet asiaa syvemmin ja tarkemmin. Tämän johdosta kunnanhallituksella oli edessään päätösesitys, jossa oli päädytty aiemman 16.9.2019 tehdyn päätöksen kumoamiseen.

Valitettavasti itsekin huomasin, totesin ja ymmärsin vasta tuon aiemman 16.9.2019 päätöksenteon jälkeen, että olin asiassa saanut virheellistä tai vähintäänkin puutteellista tietoa. Tätä sen enempää avaamatta jouduin nyt toteamaan, että tämän hetkisillä tiedoilla olisin syyskuussa 2019 päätynyt erilaiseen ratkaisuun. Samaan lopputulemaan oli siis asian esittelijäkin päätynyt.

Tarja Salonen (KESK) teki asiassa muutosehdotuksen ja perusteina, että “Kunnanhallitus ei ole tehnyt hallintolain 49 g §:n tarkoittamaa virhettä tontinluovutuspäätöksen yhteydessä. Oikaisuvaatimuksissa esitetään mielipiteitä ja huolta alueen asukkaille ja kiinteistöille koituvasta haitasta, jos lastensuojelun sijaishuollon yksikkö sijoitetaan alueelle. Oikaisuvaatimuksen tekijät nostavat esiin mm. sen, että neuropsykiatriset pulmat (nuoret, 12-17 vuotiaat, ympäri Suomea) saattavat aiheuttaa alueelle levottomuutta ja sitä kautta turvattomuutta kaiken ikäisissä asukkaissa. Alueen asukkaiden itseään kohtaan mahdollisesti aiheutuva haitta lastensuojelun sijaishuollon yksikön alueelle sijoittuvasta toiminnasta ei ole riittävä peruste kumota päätöstä, joka on syntynyt lain mukaan oikein ja oikeassa järjestyksessä.”

Juha Peltonen (SDP) ja Leni Pispala (VIHR) kannattivat Salosen esitystä. Äänestyksen jälkeen Salosen muutosesitys tuli kunnanhallituksen päätökseksi äänin 2-9 eli 16.9.2019 päätös jäi voimaan. Lisäkseni vain Tapiolinna (PS) oli pohjaesityksen kannalla eli ei yhtynyt tuohon muutosesitykseen.

Salosen muutosesityksessä oli sellainen erikoisuus, että perusteluissa viitattiin hallintolain §49:ään ja perusteltiin muutosesitystä sillä, että kunnanhallitus ei ole tehnyt virhettä tontinluovutuspäätöksen yhteydessä. Esittelytekstissä ei kuitenkaan viitattu virheelliseen päätöksentekoon, vaan esitys kumota aiempi päätös oli tehty nimenomaan tarkoituksenmukaisuusperusteilla – ei siis laillisuusperusteilla, joilla muutosesitystä perusteltiin. Tältä osin voikin kysyä, että syntyikö kunnanhallituksen päätös väärin perustein.

Asiassa on vielä sellainenkin ulottuvuus, että myytävää tonttia ei ole asemakaavassa vielä olemassa, vaan se on osa isompaa asemakaavan mukaista tonttia. Tämän vuoksi tonttikauppa edellyttää vielä  tonttijaon muuttamista ja korttelin jakamista useammaksi tontiksi. Tämän poikkeamispäätöksen asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta tekee ymmärtääkseni itsenäisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaisena.

Välillä on selkeämpää esittelyä ja päätöksentekoa. Tämä tapaus oli hieman sumeammasta päästä. Saapa nähdä meneekö tämä kuitenkin kirkkaasti loppuun saakka.

 

 

Luottamuspaikoista

005

Reissusta palatessa noteerasin FB:n Nurmijärven Paikallispolitiikka -ryhmässä avatun keskustelun kunnan luottamuspaikkojen jakomenettelystä. Sysäyksen keskusteluun oli antanut Simon Elon “loikkaus” Espoossa sistoutumattomasta sinisestä kokoomukseen. Polemiikkia oli aiheuttanut erityisesti se, että Elo ilmoitti pitävänsä kaupunginhallituspaikkansa.

Espoossa on myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajat ainakin joinakin vuosina tulleet eri vuosina eri puolueesta. Tuollaisen kierrätyksen näen sopivan meille huonosti. Kunnanvaltuuston puheenjohtajalla on merkittävä rooli valtuuston yhteistyön ja toimintatapojen kehittämisessä ja ohjaamisessa. On vaikea ymmärtää miten asiaa edistäisi se, että aina vuoden vaihtuessa remmiin tarttuisi uusi henkilö uusin ajatuksin – aluksi opettelemaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtajalla on myös ns. mandaattipaikkoja ylikunnallisissa luottamuselimissä. Takuuvarmasti ei olisi kunnan edunmukaista vaihtaa jatkuvasti kunnanedustajaa kyseisissä instansseissa kierrätyksen ehdoilla.

Nurmijärvellä luottamuspaikkojen jako on perinteisesti tapahtunut ns. pisteytystaulukkoa hyväksi käyttäen. Taulukossa on jokainen varsinainen luottamushenkilöpaikka pisteytetty: kunnanhallituspaikat, lautakuntapaikat, liikelaitosten paikat ja myös sellaiset ylikunnalliset paikat, joista päätös tehdään kuntatasolla. Puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien paikat on pisteytyksesssä huomioitu arvokkaampina. Luottamuspaikkojen jaossa on tavoitteena, että kunkin ryhmän/puolueen saama pistemäärä vastaa mahdollisimman hyvin puolueen saamaa osuutta kuntavaalin tuloksesta.

Kun itse ryhdyin vetämään viime kunnallisvaalien 2017 jälkeen ryhmien välisiä neuvotteluja, niin ensimmäisenä tehtävänä varmistin ja hyväksytin neuvottelijoilla, että edelleen käytetään aiemmin hyväksi koettua ja tasapuolisuuden takaavaa pisteytysjärjestelmää ja -taulukkoa – ja kunnioitetaan kuntavaalin tulosta puolin ja toisin.

Niin todellakin – perinteiseen tapaan suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja kutsuu muut ryhmät vaalien jälkeen luottamuspaikkaneuvottteluihin. Se on luonnollinen ja nopein tapa toimia – aivan kuten valtakunnantasollakin suurin puolue ryhtyy toimeen vaalien jälkeen. Neuvotteluissa ryhmillä on tasapuolisesti edustajia. Nyt esitettyyn viralliseen kunnanhallituksen asettamaan toimikuntaan verrattuna tuolla ryhmien välisellä neuvotteluryhmällä on oikeastaan vain yksi ero: toimikunnan jäsenille jouduttaisiin maksamaan kunnan puolesta kokouspalkkiot – puheenjohtajalle 1,5-kertaisena. Nykymallilla neuvottelut käydään talkootöinä.

Käytetty pisteytysjärjestelmä mahdollistaa mm. sen, että ryhmän on mahdollista halutessaan saada lukumääräisesti enemmän lautakunnan jäsenpaikkoja – jos on valmis luopumaan niiden puheenjohtajuuksista. Toimii myös toisin päin eli neuvotteluissa on mahdollisuus saada muutama painoarvoltaan isompi paikka, jos suostuu siihen, että luottamuspaikkojen kokonaismäärä jää suhteessa pienemmäksi. Kaikki tietysti riippuu muiden ryhmien hyväksynnästä ja neuvotteluista. 

Vuoden 2017 vaalien jälkeen neuvottelut vedettiin läpi kohtuullisen ripeästi ja hyvässä yhteistyössä. Vain SDP:n – joka ei muiden tahdissa pystynyt neuvotteluja käymään – suunnasta kuului asiassa kritiikkiä. Kritiikin juurisyitä on vaikea edelleenkään ymmärtää. Neuvottelujen lopputuloksena SDP sai vähintään sen määrän ja laadun luottamuspaikkoja, kuin vaalitulos ja pisteytys heille antoi. Muistaakseni jopa hieman enemmän. Kaiken kaikkiaan luottamuspaikkaneuvottelut ja -jako meni aika lailla “putkeen”.

Hieman hämmästytti nyt käydyssä keskustelussa väite, että “kunnanvaltuustossamme on äänestetty lähes kaikista luottamuspaikoista”. Olen vaikuttanut Nurmijärven kunnanvaltuustossa vuodesta 2009, enkä tuollaista luottamuspaikkaäänestysrumbaa kyllä muista. Ainoa mieleeni tullut tapaus on vuoden 2011 alusta, kun kaksi Merosta “loikkasi” SDP:stä Vihreisiin ja muutti aika lailla valtuuston sisäistä järjestystä. Asiasta on  seuraavanlainen aikalaismerkintä blogikirjoituksessani 26.1.2011:

Kunnanhallituksen jäsenistä jouduttiin äänestämään, koska Vihreät halusivat hyödyntää SDP:stä loikanneiden Merosten kahden valtuustopaikan antamat äänet. Vihreät vaativat suhteellista vaalitapaa ja asettivat oman ehdokaslistansa hallituksen jäseniksi.

Suhteellinen vaalitapa toikin Vihreille yhden kunnanhallituspaikan. Kokoomus ja Keskusta saivat kumpikin neljä paikkaa ja SDP kaksi.

Perussuomalaisia vaalin lopputulos ei miellyttänyt, koska Niinistön hallituspaikka valui äänestyksessä Vihreille. Niinistö totesikin, että kunnallisvaalituloksen mukaan viimeinen kunnanhallituspaikka olisi kuulunut Perussuomalaisille – he kun saivat Vihreitä enemmän ääniä kuntavaaleissa. Loikkareiden äänien hyödyntämistä Vihreiden eduksi Niinistö kutsui kansanvallan häpäisemiseksi.

Tuossa tapauksessa, jota silloinen perussuomalaisten valtuutettu Jussi Niinistö kritisoi, oli siis kyse kunnanhallituksen jäsenten valinnasta jälkimmäiselle 2-vuotiskaudelle. Vihreät käyttivät täysimääräisesti hyväkseen “loikkauksen” johdosta kasvaneen ryhmänsä koon. En muista minkälainen sopimus ryhmillä oli vuoden 2008 vaalien jälkeen, mutta mikäli nyt tapahtuisi vastaava operaatio, niin se olisi vastoin vaalien 2017 jälkeistä sopimusta. Silloin sovittiin koko nelivuotiskauden paikoista – mukaan lukien kunnanhallituksen paikat. Tämän allekirjoittivat jokaisen ryhmän puheenjohtajat. Ihmettelen, jos noin ei olisi sovittu vuosikymmenen alussakin ja ymmärrän hyvin Niinistön kritiikin.

Muutoin siirtymiset puolueesta toiseen kesken vaalikauden eivät ole Nurmijärvellä juurikaan ongelmia aiheuttaneet. Lähtökohta on, että luottamushenkilöpaikat ovat jo lainkin mukaan henkilökohtaisia ja jää jokaisen omaan harkintaan haluaako niistä jollakin pätevällä perusteella luopua siirtyessään toiseen valtuustoryhmään. Moni on asiasta ilmeisesti fiksusti sopinut uuden ja vanhan ja ryhmän kanssa jo ennalta. Yhdessähän asioita hoidetaan senkin jälkeen.

Seuraavat kunnallisvaalit ovat runsaan vuoden päästä. Pisteytysjärjestelmään tulee tuolloin luonnollisesti tehdä mahdollisten luottamuselinten muutoksista aiheutuvat täsmennykset. Nähtäväksi jää, minkä ryhmän vetäjä pääsee sitten muut kutsumaan paikkajakoneuvotteluihin. Kun se tehdään nykyisellä systeemillä, niin kaikki voivat olla varmoja, että vaalien tulos tulee huomioitua ja jokainen ryhmä saa tasapuolisen kohtelun.

 

 

 

Seitsemän Veljestä 150

IMG_4492 (2)

      Juha Poikela esiintyi valtuuston kokouksessa.

Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksessa viime viikolla oli yhtenä asiakohtana “Aleksis Kivi -pääkaupungiksi julistautuminen”.

Kunnanhallituksessa hyväksyimme asian noin viikkoa aikaisemmin, vaikka sinnekin esitys tuli yllättäin ja pyytämättä. Ei tullut mieleenkään lähteä arvostelemaan tai kyseenalaistamaan viranhaltijoiden tekemää ideointi- ja innovointityötä, joka oli esityksen takana. Kun kunnan työntekijöiltä ja viranhaltijoilta niin usein toivotaan ja edellytetään tuoreita ajatuksia ja ideoita, niin niitä pitää myös ymmärtää tukea, kun niitä syntyy.

Niinpä tämäkin idea eteni kunnanvaltuustoon, jossa se melkein soraäänittä hyväksyttiin. Käsittelyn aluksi – kunnanvaltuuston puheenjohtajan puheen jälkeen – kukin valtuustoryhmä piti lyhyen puheen asiasta. Kuulimme hyviä ja hyvin erilaisia puheita Seitsemästä veljeksestä ja Aleksis Kivestä. Pidin kokoomuksen ryhmäpuheen. Se ainoa soraääni kuultiin, kun SDP:n Lepolahti kritisoi esityksen nopeaa etenemistä valtuustokäsittelyyn. Lepolahden mukaan asiaa olisi pitänyt puida ja puntaroida pitempään etukäteen kuntalaisten kanssa.

En voi olla enempää eri mieltä. Jos kunnanvaltuusto ei kykene tällaisessa asiassa tekemään päätöstä ilman nettiäänestyksiä ja mielipidekyselyitä, niin kovin hataria olisi kunnanvaltuutettujen kosketuspinnat kuntalaisiin. Kritiikkiä kuunnellessa fundeerasin, että minkälainen uutis- ja huomioarvo tällä symbolisella Aleksis Kivi -pääkaupungiksi julistautumisella olisi ollut, jos tästä oltaisiin kuukausikin etukäteen eri foorumeilla postuloitu, jahkailtu, väännelty ja käännelty.

Ei minkäänlaista. Nyt asia tuotiin nopealla tahdilla ja yllättäin päätöksentekoon – ja sillä oli uutisarvoa pari päivää valtuuston päätöksen jälkeenkin 2.2.2020, jolloin Seitsemän veljestä -teoksen julkistamisesta tuli täyteen tasan 150 vuotta.

En muista milloin Nurmijärvi olisi saanut  yhtä paljon positiivista huomiota kuin kuluneen viimeisen viikon aikana. Aleksis Kivi -pääkaupungiksi julistautumisen jälkeen Seitsemän veljeksen pyöreät sataviiskymppiset ovat olleet esillä käytännössä kaikissa valtakunnan medioissa: lehdissä, radiossa, televisisossa, netissä. Erityistä huomiota ja hyvää palautetta on saanut Helsinki-Tampere -moottoritielle viritetty “Veljesten valo” -ääni/valotaideteos. Sekin olisi jäänyt tekemättä ja näkemättä ilman kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden ideointia. Takuulla idea olisi jäänyt alkutekijöihin, jos sitä olisi ryhdytty puimaan ja puntaroimaan etukäteen sosiaalisessa mediassa kaikkien kuntalaisten voimin. Kunnanviraston tuoreet, nuoret ja nuorekkaat voimat ovat saaneet aikaan erinomaista jälkeä.

Tässä vielä raapustamani puhe, jonka pidin valtuustosalissa tuon juhlallisen pääkaupungiksi julistautumisen yhteydessä.

 

Arvoisa puheenjohtaja, kunnanjohtaja ja muut läsnäolijat

Puhun lyhyesti. En esitä osuvia sitaatteja Seitsemästä veljeksestä. Luotan siihen, että kuulemme niitä vielä muissa puheenvuoroissa.

Minulla oli muutama vuosi sitten kunnia pitää lukijapuheenvuoro Päätaloviikon pääjuhlassa Taivalkoskella. Totesin tuolloin juhlayleisölle, että Nurmijärvellä kunnioitetaan ja vaalitaan Aleksis Kiven muistoa ja elämäntyötä edelleen monin tavoin. Kerroin nurmijärveläisenä olevani erityisen ylpeä siitä, että keskipisteenä on edelleen kansalliskirjailijamme tuotanto, josta kyetään vuosi toisensa jälkeen ammentamaan uudenlaisia tulkintoja ja näkemyksiä uusille sukupolville. 

Aleksis Kiveä ja Seitsemää veljestä ei lähestytä Nurmijärvellä todellakaan vain menneisyyden ja historian kautta. Hyvä osoitus tästä on nyt Seitsemän Veljestä 150 -juhlavuoden teemaksi valittu lasten ja nuorten lukutaito ja lukuinnon lisääminen. Lukutaito ja sen kehittäminen on keskeisessä osassa – kerrassaan liikkeelle panevana voimana Seitsemässä veljeksessä. Yhtä kaikki aihe on tänä päivänäkin ajankohtainen ja se sopii erinomaisesti juhlavuoden teemaksi.

Juhlavuoden ohjelmistossa ja visualisoinnissa näkyy raikas, nykyaikainen, humoristinenkin ote ja lähestymistapa. Juhlavuosi todellakin puhaltaa pölyt pois Seitsemästä veljeksestä ja antaa teokselle kunnon tuuletuksen. Teos elää tässä päivässä – omilla ansioillaan. Se on varmasti juhlavuotensa ansainnut. Ja Nurmijärvi aseman Aleksi Kivi –pääkaupunkina.

Uskon, että tämän kunnian ja huomion myös muu valtakunta suo meille nurmijärveläisille. Ken tässä kohtaa empii, niin voi miettiä vaihtoehtoa, jossa kansalliskirjailijamme olisi esimerkiksi turkulainen dekkaristi.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta kiitän kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä juhlavuoden idearikkaasta ja ansiokkaasta valmistelusta. Ryhmämme antaa tukensa kunnanhallituksen esitykselle ja toivottaa kaikille menestyksekästä, antoisaa ja kokemusrikasta juhlavuotta.

 

Lukio ei ole palveluverkon kulmakivi

IMG_1926

Kunnanhallituskamraattini Hyvämäki, Jalava ja Peltonen kirjoittivat viikonvaihteen 11.-12.1.2020 Nurmijärven Uutisiin kunnan palveluverkkoselvityksestä. Samalla he ilmaisivat vahvan näkemyksensä, että lukiopäätös tulee tehdä erikseen ja jo ennen mitään muita päätöksiä palveluverkkoon liittyen. Perusteluina kolmikko mainitsee mm. sen, että lukio on palveluverkon kulmakivi.

Täytyy sanoa, että olen pettynyt edellä mainittuun ulostuloon. Palveluverkkoselvitystyö aloitettiin kunnassa jo viime vuoden puolella. Huomenna ma 13.1. pidetään ensimmäinen palveluverkkotyön päättäjätyöpaja, johon on kutsuttu luottamushenkilöiden lisäksi myös ns. vaikuttamistoimielimiä. Tarkoitus on myöhemmin osallistaa ja kuulla kuntalaisia laajemminkin. Toivoin, että palveluverkkosuunnitelman laatiminen ja asian luottamushenkilökäsittelyt olisivat alkaneet puhtaalta pöydältä – ilman minkään yksityisen hankkeen tai eturyhmän tavoiteasetantoja.

Se, että suurlukiohanke asetetaan palveluverkon kulmakiveksi on täysin perusteeton näkövinkkeli tai oppisuunta. Lukio taitaa olla palveluverkkosuunnitelman ainoa osanen, joka ei kuulu kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Suurlukion hankekustannukseksi on arvioitu hieman alle 20 miljoonaa euroa. Toki mikä tahansa tuon kokoinen hanke nousee “palveluverkon kulmakiveksi”, jos se sellaiseksi asetetaan – tai pikemminkin nostetaan ja pyhitetään. Sen jälkeen kun ei ole juuri muuta kuin murusia jaettavaksi muulle palveluverkolle – suunnitellaan varsinainen palveluverkko sitten niistä murusista kulmakiven ympärille.

Toivon, että luottamushenkilöt tarkastelisivat ja käsittelisivät palveluverkkotyötä avoimin mielin ja ilman minkäänlaisia ennakkolinjauksia. En näe hedelmälliseksi tai lopputuloksen onnistumisen kannalta hyvänä, jos keskustelussa ja käsittelyssä fokusoidaan vahvasti jonkin yksittäisen hankkeen tai yksittäisen tavoitteen ajamista.  Jokainen voi funtsia, mihinkä johtaa jos seuraava veljes- tai sisarkunta ottaa ykkösprioriteetiksi eteläisen Nurmijärven palvelutarjonnan turvaamisen – tai pohjoisen. Kyläkoulujen säilyttämisen – tai niiden lakkauttamisen. Yhdistetyn lukion sijoittamisen kunnan pohjoisosaan, jossa lukioikäisten kasvu on Kirkonkylää voimakkaampaa – tai kokonaan kunnallisesta lukiosta luopumisen. Mikä tahansa yksittäinen linjaus tai näkemys voidaan nostaa prioriteetiksi palveluverkkosuunnitelmaksi, mikä milläkin perusteella. Mielestäni se pitää tehdä vasta, kun kokonaisuutta on tarkkaan ja harkitusti tarkasteltu. Sitä työtä luottamushenkilöt ovat huomenna aloittamassa. 

Itselläni ei edelleenkään ole lukiohankkeeseen lopullista kantaa. Uskon, että kevään aikana sekin selviää – osana kokonaisuutta. Olin syksyllä 2017 tekemässä päätöstä lukion hankeselvityksen jatkamisesta. Olen edelleen sitä mieltä, että päätös oli järkevä. Lukion sijoittaminen pääkirjaston ja kunnanviraston yhteyteen ei luonnospiirustusten perusteella näyttänyt välttämättä älylliseltä ratkaisulta. Erityisesti paikoitus- ja logistiikka-asiat eivät vakuuttaneet sellaisinaan.

Sittemminhän kunnanvaltuusto on päättänyt, että pääkirjaston peruskorjausta viedään eteenpäin omana hankkeenaan – aivan kuten se jo vuosia sitten oli tarkoitus toteuttaa. Peruskorjaukselle on myönnetty suunnitteluraha tälle vuodelle 2020 ja toteutus tapahtuu vv. 2021-22. Kunnassa ei siis ole enää olemassa lukio-pääkirjasto -hanketta.

Valtuuston päätöksen mukaisesti kunnalliset lukiot on tämän vuoden alussa yhdistetty Nurmijärven lukioksi, jolla on kaksi toimipistettä, Kirkonkylällä ja Rajamäellä. Palveluverkkotyön aikana on mielenkiintoista kuulla myös uuden lukion rehtorin ajatuksia ja näkemyksiä lukioasiassa – ennen kuin on aika tehdä asiassa linjauksia.

 

 

 

Puolivuotiskatsaus II/2019

IMG_4061

Perinteiseen tapaan – jo 22. kertaa – on aika kerrata edellisen puolivuotiskauden kohokohdat ja syvimmät alhot. Takana on tosiaan jo 11 vuotta Nurmijärven kunnanvaltuustossa ja yleensäkin kunnallispolitiikassa. Selailin viime vuosikymmenen papereita ja totesin, että vuonna 2008 valtuustoon valituista kokoomuslaisista nykyisessä kunnanvaltuustossa vaikuttavat lisäkseni enää Vaulamo, Vainio ja Räty. Väki on kolmissa vaaleissa vaihtunut aika paljon – osin toki paikkakunnalta muuttojenkin vuoksi.

Vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla kevään eduskuntavaalit olivat jo kauas taakse jäääneet. Tosin ihan mielenkiinnolla on tullut seurattua Uudeltamaalta valittujen puoluekamraattien tekemisiä. Osa uusistakin kansanedustajista on ottanut aktiivisen ja näkyvän roolin ja saanut myös merkittäviä valiokuntapaikkoja ja vastuuta. Osa ei niinkään.

Keskikesällä ei juurikaan kunnallispolitiikkaa harrastettu. Palailin elokuussa pikkuhiljaa työelämään vajaan vuoden tauon jälkeen. Olin edellisen vuoden lopulla irtaantunut 13 vuoden rakennuttajakonsultointiputkesta, johon liittyi alkuvuosina myös yrittäjyyttä ja loppuvuosinakin osakkuutta. Puoluevaltuusto kokoontui alkusyksystä ja valitsimme kokoomukselle uuden puoluesihteerin – Kristiina Kokon. Vastaehdokasta ei ollut.  

Arvostan kunnan viranhaltijoiden ja työntekijöiden osaamista ja tekemisiä. Lähinnä rakentamiseen ja rakennuttamiseen liittyen voin asioita myös ammatillisesti arvioida. Muuten omalta osaltani lähtökohtana, että viranhaltijat toimivat oman alansa asiantuntijoina kunnassa. Päätöksentekijän roolissa tulee kuitenkin puuttua asioihin, jos näkee valmistelun eroavan omista ajatuksista ja näkemyksistä. Kunnanhallituksessa käsiteltiin syksyllä Nurmijärven jätehuollon kuljetusurakoiden järjestämistä. Olimme vastíkään liittyneet Kiertokapulan osakkaaksi ja liittymisen ykkösehto – ainakin minulle – oli se, että kunnalla on nyt, aina ja iänkaikkisesti oikeus päättää jätehuollon kuljetusurakoiden kilpailutuksesta. Kunnanhallitukseen tuotiin sopimusesitys, jonka hyväksymisellä kunta olisi luopunut tuosta oikeudestaan heti ensimmäisen kilpailutuksen jälkeen. Ehdotin asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja näin kunnanhallitus myös päätti.

Toisinaan kunnanvaltuustossa merkittävätkin asiat käsitellään nopeasti ilman keskusteluja. Jotkut asiat aiheuttavat puolestaan kiivastakin keskustelua ja argumentointia. Kyläkoulu- ja pakolaisasiat ovat perinteisesti tällaisia kuumia keskusteluasioita. Kunnanvaltuuston käsitteli lokakuun kokouksessa kiintiöpakolaisasiaa – ja puhetta riitti.  Keskustelu alkoi sovitusta ja säännöistä poikkeavalla tavalla. Olin korkean omakätisesti ennen kokousta toimittanut kokoomuksen ryhmäpuheenvuoropyynnöt kirjallisesti. Ensimmäistä puheenvuoroa ei kuitenkaan annettu suurimmalle valtuustoryhmällemme, kuten olisi kuulunut, vaan puhujapönttöön kutsuttiin ohituskaistaa pitkin Vihreiden ryhmäpuheenvuoron pitäjä. Vihreät pitikin paalupaikalta puheen, jossa tuotiin esille pöyristys siitä, että “meillä käytäessä keskustelua mahdollisista vastaanotettavista kiintiöpakolaisista, kysellään heidän taustoistaan, koulutuksestaan, iästään, edellytyksistä asua Nurmijärvellä ja niin edelleen”. Tällaisessa tilanteessa syntyy Vihreiden mukaan vaikutelma siitä, että kuntaan oltaisiin hankkimassa koiranpentua, jonka soveltuvuutta meidän ”perheeseemme” pohditaan. Tuo puheen osa taisi puolestaan pöyristyttää aika montaa valtuutettua. Oman ymmärrykseni mukaan luottamushenkilöt ovat esittäneet asiassa täysin normaaleja ja ymmärrettäviä kysymyksiä. Taannoin ennen ensimmäisiä vastaanotettavia oltiin hyvin kiinnostuneita, mistä päin maailmaa ja minkälaisista oloista meille on tulossa uusia kuntalaisia. Nyttemmin kysymykset ovat kohdistuneet lähinnä kolmeen asiaan: kustannusseurantaan, työllistymiseen ja suomen kielen oppimiseen. Aivan normaaleja päätöksentekijöitä kiinnostavia asioita. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron piti Mattila, joka teki esityksen siitä, että seuraavat 10-15 kiintiöpakolaista otetaan vuonna 2021, jonka jälkeen päätetään erikseen seuraavista vastaanotoista. PS:n ryhmäpuheessa Tapiolinna esitti, että ennen uusien kiintiöpakolaisten vastaanottoa selvitetään nykyisten kiintiöpakolaisten kotoutuminen ja työllistyminen. Tulkitsin Tapiolinnan esityksen  palautusehdotukseksi, koska siinä ei nimenomaisesti ehdotettu myöskään vastaanotosta luopumista – vain lisäselvityksiä ja päätöksentekoa myöhemmin. Yllätykseksi äänestysjärjestykseksi määrättiin Mattilan (KOK) esitys vs. kunnanhallituksen pohjaesitys. Hallintojohtaja tulkitsi Perussuomalaisten ehdotuksen pohjaehdotuksen kokonaan hylkääväksi esitykseksi. Näin ensimmäiseen äänestykseen eivät menneet normaaliin tapaan kaksi pohjaesityksestä kauimpana ollutta ehdotusta, vaan siihen nousi oudosti kunnanhallituksen pohjaesitys. Viimeiseen äänestykseen meni lopulta pohjaesitys vs. Perussuomalaisten ehdotus ja äänet jakautuivat 36-7-8tyhjää. Kokoomus-ryhmästä lisäkseni “seniorivaltuutetut” Räty, Vainio, Vaulamo ja Lompolo äänestivät tyhjää, kun oma ehdotuksemme oli kaatunut. Miettinen, Vuorisalo ja Tarikka olivat Perussuomalaisten ehdotuksen puolella ja muut äänestivät pohjaesityksen puolesta. Jossain välissä KD:n Haapalainen teki ehdotuksen, että kuntaan otetaan joka vuosi vähintään 20 kiintiöpakolaista. Jostain syystä tämä kaikkein humaanein ja inhimillisin esitys ei saanut edes yhtä kannattajaa ja esitys esitys raukesi kannattamattomana. Lopputuloksena Nurmijärven kuntaan otetaan siis toistaiseksi 10-15 kiintiöpakolaista joka toinen vuosi.

Syyskauden merkittävin tekeminen kunnallispolitiikassa liittyy kuitenkin seuraavan vuoden talousarvion valmisteluun ja siitä päättämiseen. Kunnanhallituksessa vuoden 2020 talousarvion käsittely oli tavanomaista ripeämpää ja yksimielisempää. Kesällä valtuustossa hyväksytty kestävän talouden NUUKA-ohjelma ja tietoisuus vuoden 2019 tulevasta nihkeästä tuloksesta tekivät päättämisestä poikkeuksellisen helppoa. Jokainen  taisi viimeistään silloin ymmärtää, että kuntataloudessamme ei ollut ylimääräistä jakovaraa ja investointikiimalle täytyi asettaa stoppi.

Palveluverkkoselvityksen ja -suunnitelman laatiminen eteni vuoden 2019 loppupuoliskolla. Laajempi käsittely ja päätöksenteko ajoittuu kuitenkin vuodelle 2020. Tämän ja ankean taloustilanteen vuoksi vuoden 2020 talousarvion investointiesitykseen ei tehty merkittäviä muutoksia. Investointilistassa on aivan riittämiin kohteita menneiltä vuosilta ja koulujen sisäilmaongelmista on tiedossa jatkossa merkittäviä kustannuksia. Palveluverkon läpikäynti ja siihen liittyvät päätökset tulevat vuonna 2020 linjaamaan  tulevaisuuden merkittävimmät investoinnit. Toki budjettivaltuustoon tuotiin odotetusti ja odotetulta taholta jälleen myös yksi liikuntapaikkaan liittyvä investointiesitys, mutta merkittävä enemmistö totesi, että tällä kertaa kunnassa tullaan toimeen ilman uutta satojen tuhansien skeittipuistoa.  Talousarviokokouksessa pidin ryhmämme puheenjohtajana sekä talousarvio- että veroasioihin liittyvät ryhmäpuheenvuorot. Äänestysjärjestykset aiheuttivat hieman hämmennystä myös talousarviokokouksessa. Totesinkin, että ainakin viimeiset 11 vuotta tuloveroprosentista on päätetty ja äänestetty erikseen ja kiinteistöverosta erikseen. Jouduin ilmoittamaan, että kokouksessa ehdotettu outo ja ihmeellinen äänestysjärjestys ei kelpaa ryhmällemme. Ryhmänvetäjien lyhyen neuvonpidon jälkeen palasimme saliin ja puheenjohtaja totesi, että äänestysjärjestys on aiemmilta vuosilta tuttu ja päätimme vuodelle 2020 kunnan tuloveroprosentiksi 19,75 esityslistan mukaisesti.

Yksityistielain muutokset edellyttävät jatkossa toimivia tiekuntia, mikäli näille halutaan kunnan avustusta. Kunta on tiedottanut ja kouluttanut tiekuntien osakkaita asiassa, mutta kunnan uudet periaatteet ja kriteerit tiekuntien avustamiselle eivät valmistuneet vuoden 2019 aikana. Näiden perään kyselin useamman kerran syksyn aikana. Nyt näyttäisi, että asia tuodaan päätettäväksi vuoden 2020 alkupuolella. Yksityistieasiaan liittyy Nurmijärvellä sellainen erikoisuus, että vanhin avoinna oleva valtuustoaloite on kokoomuksen Lassi Köpän 26.8.2009 tekemä aloite, jossa hän ja 8 muuta allekirjoittajaa esittävät selvitettäväksi yksityisteiden toimivat tiekunnat ja nykyistä oikeudenmukaisemman avustusjärjestelmän kehittämistä tiekunnille. On aika saada tämäkin aloite loppuunkäsitellyksi.

Vuosikymmenen vaihteessa moni listasi viimeisten kymmenen vuoden kohokohdat. Kokeilen tässä samaa:

  • 2010: Myin Projectman Oy:n osake-enemmistöni pääomasijoittajalle. Ryhdyin Wise Group Finland Oy:n osakkaaksi.
  • 2011: Jatkoin Projectmanin toimitusjohtajana vuoden loppuun, jolloin suoritettiin fuusio Wise Groupiin. Irtaannuin samalla vientirakentamisesta.
  • 2012: Toiset kunnallisvaalit ja toisen kerran läpi Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Työpuolella tehtävä muuttui Wise Groupin rakennuttamisen toimialajohtajaksi.
  • 2013: Aloitin nelivuotisen pestin Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana.
  • 2014: Aloitin Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksessa.
  • 2015: Pidin lukijapuheenvuoron Taivalkoskella Päätalo-viikon lukijatapahtumassa ja pääjuhlassa. Teerenpelissä tislattu ja tynnyröity Pitkänokka-viski pullotettiin – jouduin ostamaan omat viskini Alkosta.
  • 2016:  Pitkänokka-albumin julkaisu ja sarjakuvanäyttely Oulun sarjakuvakeskuksessa Valveessa. Exit ja uusi pääomasijoittaja firmaan. Valinta kokoomuksen paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi, jota pestiä hoidin pari vuotta.
  • 2017: Kolmannet kunnallisvaalit ja kolmannen kerran läpi Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Aloitin myös kunnanhallituksen jäsenenä.
  • 2018: Pitkän fundeeramisen jälkeen otin lopputilin ja lomarahat.
  • 2019: Eduskuntavaalit ja 1388 ääntä. Paluu työelämään. Pitkänokka Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena strippinä.

IMG_3599

 

 

 

 

Pääministeri Marin ja vastakkainasettelun aika

IMG_4212.jpg

Tuore pääministeri Sanna Marin on muutamassa päivässä muuttanut suomalaista poliittista kulttuuria. Kun ennen hallituksen roolina oli toimia ja opposition roolina kyseenalaistaa, niin nyt pääministerin ja hallituksen tarmo ja ulostulot tuntuvat keskittyvän opposition arvostelemiseen. Välikysymykseen osallistujia pääministeri syyllistää ja julistaa henkilökohtaisen häpeätuomionsa siihen osallistuneelle kokoomukselle. Välikysymyksen, jonka tarkoituksena on selvittää ulkoministerin epämääräisiä touhuja ja niiden toistuvasti muuttuvia perusteita. Välikysymyksen, jossa aidosti oltiin huolestuneita ministeriön virkamiesten oikeusturvasta ja ministeriön toimintakulttuurista. Välikysymyksen, joka viimein sai aikaan hallitukselta edes jonkinlaisen selkeän ja kirjallisen linjauksen al-Holin lasten auttamiseksi – käsittämättömän ja kaikille osapuolille epämääräisen ”hiljaisen hyväksymisen” sijaan.

Marinin hallituskumppani, keskustapuolueen puheenjohtaja Kulmuni, on linjannut täysin yksiselitteisesti ja harvinaisen selvästi, että äitejä jotka ovat menneet alueelle osallistuakseen terroristiseen toimintaan, ei pidä auttaa. Hallituskumppanin linjaus on täysin sama kuin kokoomuksella.  Kokoomuksen kertomana se on kuitenkin aiheuttanut pääministerissä omituisia primitiivireaktioita ja purkauksia häpeämisvaatimuksineen. Vaikka Marin jossain sivu- tai päälauseessa mainitseekin toivomuksen yhteistyöstä opposition kanssa, niin tekonsa ovat tähän asti viitanneet vain yksisilmäiseen vastakkainasetteluun ja asioiden kärjistämiseen. Pääministeri on tuonut vastakkainasettelun aivan uudelle ja ennennäkemättömälle tasolle vuosikymmeniin.

Pääministeri Marin on paistatellut hallituskautensa alkuhetket julkisuuden valokeilassa. Työkokemus kaupan kassana on saanut kansainvälistäkin huomiota ja innostanut ihmisiä listaamaan omia työkokemuksiaan erityisesti uran alkuvaiheelta. Kaupan kassana toimimisessa ei luonnollisesti ole mitään negatiivista – ei edes merkintänä pääministerin CV:ssä. Hieman enemmän huolestuttaa se, että kaupan kassana toimiminen on lähestulkoon ainoa työkokemus tuoreen pääministerin CV:ssä. Näyttää, että huoli ei ole aiheeton.

Myös ex-päätoimittaja, nykyinen kolumnisti, Yrjö Rautio kirjoitti al-Hol-asiasta paljon huomiota saaneen kolumnin 20.12.2019 Helsingin Sanomiin. Kirjoitus oli otsikoitu ”Kolmisenkymmentä pikkulasta ei maata kaada…”. Kirjoituksen alussa Rautio toteaa selväjärkisesti, että ”Kyse ei ole missään suhteessa sellaisesta kansakunnan kohtalonkysymyksestä kuin metakan määrästä ja äänen kovuudesta olisi voinut päätellä. Kolmisenkymmentä pikkulasta eivät maata kaada, tuotiin heidät Suomeen tai ei, äiteineen tai ilman äitejään.”

Siihenpä ne viisaudet tällä kertaa loppuivatkin. Jo seuraavassa kappaleessa kolumnisti kertoi yksioikoisena totuutena, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on joutunut aiheettoman ja alhaisen ajojahdin kohteeksi. Tuollaisen arvion jälkeen jäikin vain odottamaan minkälaista propagandaa jatkossa seuraa.

Ja seurasihan sitä. Tukevan kommunistitaustan omaava Rautio antoi tuomion, että kokoomus on nimenomaan tässä asiayhteydessä heittänyt romukoppaan oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen. Rautio palaa kolumnissaan useaan otteeseen aina 30-luvulle, jolloin kokoomuksessa oli hänen mukaansa nähtävillä samanlaisia linjauksia.

Väite on häkellyttävän yksisilmäinen ja tarkoituksellisen harhaanjohtava. Rautio ei voi olla ymmärtämättä, että eduskunnalle esitetyn välikysymyksen ydin on nimenomaan tarve ja halu varmistua, että valtakunnassa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioitetaan demokratiaa. Välikysymyksen kärki kohdistui ulkoministeri Haaviston epämääräisiin toimiin ja ristiriitaisiin lausuntoihin – ei kritisointiin alaikäisten Suomeen palauttamisesta.

Taisteluhengessään Rautio kohdisti suoraa kritiikkiä myös tasavallan presidentti Niinistöä kohtaan ja ilmaisi pettymyksensä, kun tästä ei ole puolustamaan laillista järjestystä. Mukaan taistoon puolesta ihmisoikeuksien vedetään samaan syssyyn myös P.E.Svinhufvud ja palataan jälleen 30-luvulle. Nyt menee Yrjöllä lujaa.

Loppukaneettina ja koko kirjoituksensa ydinviestinä Rautio julistaa, että politiikkaan on syntymässä juuri nyt uusi blokkijako. Toiseen blokkiin ryhmittyvät oikeistopopulistit myötäilijöineen ja matkijoineen, toiseen oikeistopopulistien vastavoimat. Niin, juuri tällaista vastakkainasetteluahan erityisesti nuo mainitsemani pääministerin poikkeuksellisen hävyttömät ja vääristelevät hyökkäykset edustavat. Raution vihervasemmistolainen kolumni tuli kuin tilaustyönä sosialistipääministerin hyökkäyksiä ja vastakkainasettelua tukemaan. Jotenkin tuntuu, että tuo kuvailtu blokkijakoajattelu liittyy pääministeripuolueen akuuttiin kannatuksen laskuun ja nimenomaan jonkinlaisena hätähuutona siihen ongelmaan – ei välttämättä eikä edes todennäköisesti oikeaan osuneena tilannearviona. Ja voihan tuon vastakkainasettelun muotoilla toisellakin tavalla: toiseen blokkiin äärivihervasemmistolaiset myötäilijöineen ja toiseen äärivihervasemmistolaisten vastavoimat. Se tuntuu jopa huomattavasti älyllisemmältä ja oikeaan osuvammalta analyysiltä.

Tämän päivän Hesarissa oli sattumoisin artikkeli toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista, jolloin suomalaisia lapsia ja naisia virui vuosikausia hengenvaarallisissa oloissa liittoutuneiden leireillä Saksassa. Suomen SKDL-vetoinen hallitus vitkutteli ja viittasi tuolloin rukkasella kansalaistemme ja lastemme hädälle. Kansalaistemme auttamista ja poishakua pidettiin rahanhaaskauksena. HS:n mukaan ulkoministeri Svento (SKDL) onnistui viime hetkillä jopa estämään oman pysyvän suomalaisen virkailijan lähettämisen Saksaan edistämään asioiden hoitamista. Kun Rautio tunnetusti toimi koko parhaan miehuusikänsä kansandemokraattisen liikkeen äänenkannattajien päätoimittajina – jopa pääideologina, niin olisi mielenkiintoista lukea arvionsa hänen vuosikymmeniä fanittamansa ja kannattamansa puolueen ja kansanliikkeen näkemyksistä näiden lapsien ja äitien Suomeen palauttamisen suhteen. Erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen kannalta. Nämä olivat vielä suhteellisen tuoreita tapahtumia siihen aikaan, kun Rautiokin aktiivisesti liikkeessä toimi. Siinä analyysissä ei tarvitse mennä 30-luvulle asti.

Marjatan poika – paluu poikavuosiin

MaPo.jpg

Silloin tällöin olen blogiini kirjoittanut muutaman rivin jostakin vaikutuksen tehneestä kirjasta. Milloin mistäkin syystä. Lukaisin nyt Kauko Röyhkän muistelmien tuoreen ykkösosan “Marjatan poika”, joka kertoo kirjailija-muusikon poikavuosista 1960-70-lukujen Oulussa ja Pellossa.

Oli erikoinen lukukokemus. Kuin aikamatka omien poikavuosien Ouluun. Jokainen miljöökuvaus Oulusta, jopa yksittäiset rakennukset – ravintoloista puhumattakaan – ovat tuttuja omista kulkemisista ja touhuista Oulun vuosilta. Sivu sivulta tunkee eteen tuttuja nimiä ja hahmoja vuosikymmenten takaa Tuirasta, Välivainiolta, Puolivälinkankaalta, Alppilasta. Henkilöitä, joita ei välttämättä paremmin tuntenut, mutta jotka aikoinaan tiesi ja tunnisti – ja joista osan oli jo täysin unohtanut. Monien tyyppien oikeaa nimeä en tosin tiennyt edes penskavuosina – vain pelkän “lempinimen”. Jos niitä yleensä lempinimiksi voi kutsua. Monesti lisänimi tuntui pikemminkin piruilunimeltä. Yhdeltä sivulta pomppaa eteen Rukivehrin luokkakaverin isoveli, joka tekee hakukeikkoja pitkäripaiseen. Nakkipottu on “Lyhyt, erittäin ruma jätkä, joka pitää paksupohjaisia, sähkölaitoksen suosittelemia muotikenkiä”. Piru vie, taidanpa tämänkin tyypin muistaa. Kyseessä täytyy olla Makkara ja hänen pikkuveljensä Nakki.

Kun samaa koulua kirjailijan kanssa kävimme – minä tosin kolme luokkaa alempana, niin valtaosa muistelmissa mainituista opettajistakin on luonnollisesti tuttuja. Ansaittua huomiota saa lukiomme rehtori ja äidinkielen opettaja Juhani Aarni, joka minunkin ainekirjoitukset säännönmukaisesti ja kannustavasti ääneen luokalle luki. Ja jonka nyt muistan syvästi hämmästyneen ja närkästyneen, kun olin yhdessä ainekirjoitelmassa maininnut “sosiaalidemokraattisen” puolueen. Kaikenlaista detaljiikkaa sitä ihminen kovalevylleen tallentaakin. Aarnin tapasin ohimennen vuosia jälkeen päin oululaisessa ravintolassa. Jäi mieleen, että hän kysyi, mitä minusta on tullut, kun “kaveri ei muuta kuin piirteli kaiket tunnit”. En muista mitä vastasin. Ehkä ihmettelin itsekin, että insinöörioppilas.

Myös toinen hieno ihminen, kuvaamataidon opettajamme Anna-Maija Mäki, mainitaan muistelmissa useaan otteeseen. Anna-Maija vei luokkamme kyläilemään Röyhkän mainitsemaan kulttuurikotiinsa. Kaukolle jäi mieleen Egyptistä peräisin oleva puinen naisfiguuri. Minulle pikkuruinen Hugo Simbergin etsaus tai muu grafiikka ja Varsitien naapurimme, taiteilija Martti Mäen, suurikokoinen maalaus, joka oli kymmenien muiden taideteosten joukossa olohuoneen seinällä. Muistan kuinka Anna-Maija osoitti teoksen kulmassa olevia outoja värillisiä viivoja ja kertoi niiden olevan viimeisin jäänne Martin kineettiseltä kaudelta. Mäen kineettinen kausi on minulle edelleenkin tätä päivää. Työhuoneeni seinällä vaikuttaa Tikkukaramelli-niminen teos vuodelta 1969. Se on ilmeisesti taiteilijan antamaa vastiketta jostain Kauko-isäni tekemästä palveluksesta. Isä-ukko teki mm. raamit Martti Mäen Oulun kaupunginteatterin isoon ja moniosaiseen Metamorfoosi-nimiseen teokseen. Koskapa osoitin innokkuutta ja jonkinlaista lahjakkuuttakin kuvaamataiteisiin ja piirtelemiseen, Anna-Maija järjesti minulle abivuonna pienen kuvitustoimeksiannon. Piirsin tussilla kannen julkaisuun nimeltä “Tietoja Oulun yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta lukuvuonna 1980-1981”. Muistan A-M:n tyrmistyksen, kun olin hölmöyksissäni jättänyt signeeraamatta tuotokseni, enkä ollut luomustani hänelle etukäteen näyttänyt. Hölmöilyt jäävät parhaiten mieleen.

Muistelmien ykkösosa päättyy ensimmäisen kirjan ja ensimmäisen levyn julkaisemiseen 80-luvun alussa. Toista osaa odotellessa. Se tuo mieleen taatusti uusia omiakin muistikuvia tapahtumarikkailta 80-luvun opiskeluvuosilta. 

Suomen Kuvalehdessä näyttää olevan Tero Alankon kirjoittama arvostelu “Marjatan pojasta”. Kirja saa kritiikkiä siitä, että se ei tarjoa yllätyksiä ja pitäytyy totuudessa.

Niin – muistelmien tarkoitus on mielestäni muisteleminen ja siihen ajauduin itsekin vahvasti lukiessani. 

 

 

 

Valtakunnan politiikassa kaikki ei niin hyvin

Pääministeri- ja hallituskriisisekoilut ovat edenneet niin kiihkeästi, että blogikirjoittaminen on ollut aivan liian kankea tapa ottaa kantaa asioihin. Pääministeri Rinteen käsikirjoittama, ohjaama ja tähdittämä hallituskriisikin ehti muuttua  ulkoministeri Pekka Haaviston aikaan saamaksi toimitusministeriökriisiksi ennen kuin ehdin blogiani viritellä.

Vielä vähemmän kiihkeään ja tempoilevaan valtakunnan politiikkaan on ehtinyt reagoida piirtämällä. Osoituksena alla oleva Pitkänokka-strippi, jonka olin jo hahmotellut tussaamista vaille valmiiksi. Mahdottomalta ja irvokkaan huvittavalta tuntunut ajatus siitä, että epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ryhtyisi tavoittelemaan riviministerin paikkaa uudessa hallituksessa, osoittautuikin nopeasti jopa todennäköiseksi skenaarioksi ja strippi jäi ikään kuin suutariksi putkeen. Raapustin sen kuitenkin valmiiksi tähän liitettäväksi.

pitkänokka ja rinne 3.jpg

Rinteen ja hallituspuolueiden touhuja arvioitaessa on moneen otteeseen ja usealla foorumilla mainittu – Pahkasika. Pahkikseni lukeneena ja hieman aviisia avustaneenakin on kyllä todettava, että vertauksissa on vinha perä. Jos pitäisi kirjoittaa pakinaa päivän politiikasta sillä perinteisellä metodilla, että kääntäisi epätodennäköisen todennäköiseksi ja mahdottoman mahdolliseksi, niin mitähän olisi pitänyt näinä Rinteen hallituksen saattohoidon päivinä kirjoittaa? Näinkö? Epäluottamuksen vuoksi eronnut ex-pääministeri ilmoittanee, ettei ole käytettävissä hallitusneuvottelujen vetäjäksi, eikä luonnollisestikaan ole käytettävissä uuden hallituksen ministeriksi. Samalla puolueen puheenjohtajana jatkava ex-pääministeri ei myöskään ryhdy millään tavalla junttaamaan tai vaikuttamaan taustalla kenenkään puolueen uuden pääministeriehdokkaan puolesta.

Mitäpä hauskaa ja nokkelaa tuollaisessa kirjoituksessa olisi, vaikka se on täysin päinvastaista ja nurin kurin heitettyä läppää, kuin mitä valtakunnassa tällä hetkellä tapahtuu. Sääliksi käy poliittisia pakinoitsijoita. Hallitus tekee tuhansien muiden lisäksi myös heistä työttömiä.

Tosiaan ei ollut kohu hallituskriisistäkään vielä haihtunut, kun alkoi jo keskustelu ulkoministeri Pekka Haaviston touhuista ulkoministeriössä. Keskustelu lähti Ilta-Sanomien artikkelista, jossa vihjattiin Haaviston painostaneen ulkoministeriön virkamiestä toimimaan ISIS-lasten palauttamiseksi ilman poliittista päätöstä ja virkamiehen omissa nimissä. Muutaman päivän ajan muissa medioissa referoitiin pelkästään Ilta-Sanomien kirjoitusta. Kun Haavistokin antoi pikavauhtia vakuutuksensa sekä julkisesti että ulkoasiainvaliokunnalle, ettei esitetyissä syytöksissä ollut mitään perää, niin Ilta-Sanomien juttua ehdittiin jo uutisankaksi profiloida.

Päivä päivältä ja kerta kerralta kuitenkin osoittautui, että I-S:n toimittaja Timo Haapalan  artikkeli oli ennemminkin kokolihapihvi kuin uutisankka. Perussuomalaiset ovat nyt uhanneet välikysymyksellä, jos Vihreiden Haavisto jatkaa ulkoministerinä. Perussuomalaisten välikysymysilmoituksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi Itsenäisyyspäivänä poikkeuksellisen laajan artikkelin, jossa haastateltiin ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuomista. Kirjoitus on kylmää luettavaa, ellei sitten päässä ole umpivihreät okulaarit. Niiden läpi katsottuna artikkelissa ehkä esiintyy sankarillinen maailmankansalainen, joka on valmis tekemään kaikkensa agendansa ajamiseen – keinoja kaihtamatta. Ulkoasiainhallinnon henkilöstön ammatillinen etujärjestö näkee ilmeisesti tilanteen ainakin ministeriön toimintailmapiirin kannalta erilailla ja huolestuttavana ja on vaatinut tapauksen perusteellista selvittämistä.

Haavisto-gaten poikkeuksellisuutta ja vakavuutta korostaa myös Tasavallan Presidentti Niinistön kohun keskellä lausuma toivomus, kun kerrotaan presidentin olleen asiasta tietoinen: “Tästä eteenpäin haluan esittää toivomuksen, että ilmaisija joka näin lausuu täsmentää, että onko presidentti tietoinen etu- vai jälkikäteen. Tässä on nimittäin pieni ero.” Niinistön mukaan ulkoministeri Haaviston toimiin liittyvä uutisointi ja keskustelu on viimeisin, jossa hän on tähän harmilliseen asiaan törmännyt.

Oikeusoppineetkin ovat ehättäneet Haaviston tekemisiä arvioimaan. Emeritusprofessori Teuvo Pohjalainen on kommentoinut, että lehtitietojen perusteella Haaviston menettely vaikuttaa omavaltaiselta. Toisaalta professori Martin Scheinin on sanonut pitävänsä Tuomisen toimintaa outona. Scheinin mukaan ulkoministeriön virkamiehillä ei ole mitään oikeutta estää ministeriä pyrkimästä lasten ja äitien kotiuttamiseen ja virkakuntansa toimien johtamiseen asiassa. Todettakoon, että Scheinin on entinen SKP:n jäsen ja on profiloitunut mm. tiedustelulakien vastustajana. Hän on Wikipedian mukaan todennut poliittisesta menneisyydestään, että hänestä tuli sittemmin liberaali ja hänen arvomaailmansa ovat kansainväliset ihmisoikeudet. 

Haavisto-gate näyttää varmasti erilaiselta myös umpipunaisten lasien läpi katsottuna. 

Sinänsä tämä Pekka Haaviston al-Hol -skandaalin kehittyminen on mennyt ilmeisesti jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan. Koko tarjontaa ei ole sylkäisty julkisuuteen yhdellä kertaa, vaan ensin on annettu pieniä maistiaisia ja kun ministeri on ensimmäisen kerran syötistä napannut ja päästänyt sen mukaiset kommenttinsa julkisuuteen, niin on seuraavilla uutisoinneilla saatu koukku tukevasti ministerin kitalakeen kiinni. Perinteinen menetelmä näyttää jälleen toimineen. Haaviston asema ja jatko hallituksessa on vakavasti kyseenalaistettu. Ja julkisuuskuva on saanut pysyvän tahran.

Kaiken sekoilun ja lakkoilun keskellä tuleva uusi sosialistihallitus tulee kuitenkin katsomaan eteenpäin, kuten Antit Lindman ja Kurvinen toverillisesti yhteisrintamassa lausuivat valtakunnan TV-uutisissa. Tässä vielä uusintana sekin historiallinen hetki.

pitkänokka ja katse eteenpäin.jpg