Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

NU_20190323_a.png

Nurmijärven Uutiset julkaisi 23.3.2019 vaalikynä-kirjoitukseni.

Yli 30-vuotisen rakentajakokemukseni suomalla itsevarmuudella kehtaan tuoda julki myös huoleni siitä, että rakennusalan ammattilaisia ei ole riittävästi eduskunnassa. Kansallisomaisuutemme näkökulmasta siihen olisi tällä hetkellä erityistä tarvetta. Eduskuntavaaleissa on Uudellamaalla numero 145 käytettävissä tämän tarpeen täyttämiseen.

Tässä tuo lehtikirjoitukseni:

Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

Rakennettu ympäristö – tiet mukaan lukien – on luonnon ohella arvokkainta kansallisomaisuuttamme.

Tieverkoston toimivuus on elinehto Suomelle ja sen elinkeinoelämälle. Jotta väylien toimintakyky voidaan varmistaa, tulisi ylläpitoon satsata vuosittain yli miljardi euroa. Nyt rahoitusvaje on satoja miljoonia. Jokainen voi nähdä ja valitettavasti myös kokea, että tieverkosto on rapautumassa vauhdilla. Vaikutelma on, että tilanne pahenee vuosi vuodelta. Tänäkin keväänä paljastuvat tien pinnat ovat surullista katsottavaa. Väylien kehittäminenkin vaatisi miljardin euron investoinnit, kun taso on nyt vain puolet siitä.

Korjausvelan kasvattaminen on hölmöläisten hommaa. Näin on kuitenkin toimittu vuosi vuoden jälkeen hallituskokoonpanoista huolimatta. Tieverkoston heikkeneminen aiheuttaa suoria kalustokustannuksia. Vielä suurempi on kuitenkin se lisäkustannus, joka syntyy, kun toimenpiteitä ei suoriteta ajoissa. Kevyistä toimenpiteistä joudutaan siirtymään rankempiin korjausinvestointeihin. Ajoissa suoritettuna kustannukset olisivat pienempiä. Nykymallilla kärsitään sekä huonosta tiestöstä, että tuhlataan rahaa korjaushankkeiden lykkäämisen vuoksi.

Ounastelin jo viime syksynä Nurmijärven Uutisten lehtikirjoituksessani, että Uudellemaalle ollaan MAL-sopimuksella ajamassa ruuhkamaksuja. Tämä tarkoittaisi uutta maksurasitusta alueen tien käyttäjille. Ruuhkamaksuja perustellaan ilmastopolitiikalla, mutta sitä ”myydään” ajatuksella, että ruuhkamaksuilla voidaan rahoittaa väylärakentamista. Myyntiargumentti on heikko. Tien käyttäjiltä kerätään jo nyt moninkertaisesti se summa, jonka valtio palauttaa tienpitoon. Rahoituspohja teiden kunnossapidolle on olemassa – siihen ei ruuhkamaksuja tarvita.

Arto Hägg, rakennusinsinööri

eduskuntavaaliehdokas (KOK), Uusimaa

 

Sote-ongelmat

 

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa on ollut ongelmia pitkään. Sitä ei kukaan kiellä. Erityisesti vanhuspalveluissa on ongelmia, joita ei tule hyvinvointivaltiossa hyväksyä missään olosuhteissa. On erinomaista, että ongelmat on nostettu laajasti ja näkyvästi esille. Ikävää ja hieman käsittämätöntäkin on, että se tapahtuu vasta nyt vaalien alla, vaikka ongelmia on ollut jo vuosikaudet.

Ongelmat ovat nimenomaan nykyisessä järjestelmässä – ei jossain aiemmassa tai kesken jääneessä.

On jäänyt vähälle huomiolle se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota.

Laatutason nostamisesta ei tosin ole mitään hyötyä, jos sen toteutumista ei riittävästi valvota ja esimerkiksi ulkoistettujen palveluiden tuottajaa poikkeamisista rangaista. Juuri tästä hankintaosaamisen puutteesta ja valvontavajeesta on viime aikoina esille nousseissa ikävissä tapauksissa ollut pääosin kyse. Sote-palvelujen ulkoistamisiahan on tehty jo pitkään ja läpi kuntakentän. Eniten keskusta- ja demarijohtoisissa kunnissa, vaikka julkisesta keskustelusta voi saada toisenlaisen käsaityksen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä tulee uudistaa. Hallinnon ja byrokratian kasvattamisella tai verottajatahojen lisäämisellä asiaa ei ratkaista. Yli 10 vuotta kestänyt veivaaminen tulee saattaa päätökseen. Viimekertainen sote-uudistus kaatui mammuttimaiseen ja hallitsemattomaan kokonaisuuteen, johon maakuntamalli oli soten kannalta tarpeettomasti kytketty.

Kokoomuksen esittämä ajatus sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta palaa asian ytimeen – ihmisiin ja palveluihin. Yksinkertainen on paitsi kaunista ja toimivaa – myös mahdollista toteuttaa. Vihdoinkin.

Ohikulkutie Klaukkalaan – vihdoinkin!

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Klaukkalan ohikulkutien rakennustyöt aloitettiin virallisesti eilen 7.3.2019. Edessä on parin vuoden rakennusrupeama ja takana toiveita, suunnittelua ja myös valituksia yli 30 vuoden ajalta.

Yksi etappi hankkeessa koettiin vuoden 2015 lopulla, kun Nurmijärven kunnanvaltuusto käsitteli silloista MAL-aiesopimusta. Valtuuston päätökseen liitettiin ehdotuksestani ukaasi, että sitoutuakseen MAL-aiesopimuksen asuntotuotantoon valtion tulee vastavuoroisesti edistää Klaukkalan ohikulkutietä. Tuon aikaisissa aiesopimuksissa oli selkeä puute, että kunnilta ja kaupungeilta edellytettiin tiukkaa sitoutumista asuntotuotantotavoitteisiin tietyillä kasvualueilla, mutta valtion osallistuminen väylähankkeisiin jäi aivan uskon varaan.

Demari-siivestä valtuuston tiukalle vaatimukselle kokouksessa hymähdeltiin ja vähäteltiin Suomen suurimman maalaiskunnan painoarvoa seudun väylähankkeista päätettäessä. Hämmästelin tuoreeltaan näitä lapasmaisia puheenvuoroja, joissa vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut vähättelivät ja mitätöivät omia vaikutusmahdollisuuksiansa. 

Nykyisinhän ei enää laadita löyhiä MAL-aiesopimuksia, vaan MAL-sopimuksia juuri tuon neljän vuoden takaisen ajatukseni mukaisesti. Molemmat osapuolet, kunnat ja valtio – sitouvat yhdenvertaisesti sopimuksen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. 

Tältä pohjalta myös Klaukkalan ohikulkutien rakentaminen on nyt käynnistynyt.

Hanketta ovat edistäneet monet Uudenmaan kansanedustajat. Haluan olla jatkossa edistämässä vastaavia hankkeita koko Uudellamaalla.

ukaasi

http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/338182-valtuusto-tiukkana-ilman-klaukkalan-tieyhteyksien-kehitysta-ei-sitouduta-valtion

Peruspomo evp

 

003

Kansanedustaja, ulkoministeri Timo Soini ilmoitti tänään blogissaan, ettei asetu ehdolle kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Suomalaisessa politiikassa päättyy yksi aikakausi ja yksi merkittävä tarina. Hyvällä syyllä voi sanoa: menestystarina. Kaikilla tarinoilla on loppunsa – niin tälläkin.

Vai loppuiko Soinin menestystarina itse asiassa jo Perussuomalaisten puoluekokouksessa Jyväskylän Paviljongissa kesäkuussa 2017 ja sen jälkeinen ulkoministerin pesti Sinisten riveissä oli vain jonkinlainen kunniakierros.

Kirjoitin elokuussa 2014 blogiini jonkinlaisen arvostelun Soinin Peruspomo-kirjasta. Kirja-arvostelut eivät ole juurikaan kuuluneet blogini sisältöön eli jotain erityistä ja huomionarvoista olin kirjan luettuani kokenut. Mielenkiinnosta lukaisin blogistani uudelleen tuon liki viiden vuoden takaisen arvosteluni.

Muun muassa tällaisia huomioita ja kommentteja olin tuoreeltaan kirjannut:

”Lukijalle ei jää epäselväksi mihin Perussuomalaisten menestys perustuu ja kuka puolueessa tahtipuikkoa heiluttaa. Tuskinpa se kenellekään yllätys on, mutta yllättävän yksinapaisena peruspomo näkee puolueensa.”

”Muutamia perussuomalaisia kansanedustajia Soini nostaa framille – nurmijärveläinen Jussi Niinistö mukaan lukien. Heidänkin osalta peruspomo joutuu toteamaan, että hänen saappaiden täyttäjää ei tällä hetkellä löydy. Vaikka kyse on Soinin mukaan kansanliikkeestä, niin ainakin kirjan perusteella se elää, hengittää ja pysyy kasassa ainoastaan puoluejohtajan persoonan ja erinomaisuuden ansiosta.”

”Naiskansanedustajia Soini kehuu erikseen ja erityisesti. Hieman hymyilyttää, että heidänkin parhaimpiin ominaisuuksiin Soini katsoo kuuluvan lojaalisuus peruspomoa kohtaan ja kampitusmentaliteetin puute.”

”Halla-ahon ja Immosen Soini luokittelee yhden asian miehiksi ja tekee irtiottoja Perussuomalaisten “maahanmuutto-falangiin” johon lukee kuuluvaksi ainakin myös Saarakkalan ja Eerolan.”

”Useassa kohtaa Soini tuo esille väsymyksensä ja turhautumisensa hakkaraisiin ja Perussuomalaisten vähemmän fiksuihin jäseniin ja luottamushenkilöihin. Helsingin piirijärjestön väkeä hän kuvailee “pököpäiksi”.”

”Kirjasta voi tuntea tuskan, jota peruspomo tuntee puolueväkensä hölmöilyistä – oli sitten kysymys Halla-ahon kirjoitteluista, Hakkaraisen moniongelmaisesta käyttäytymisestä, Immosen TV-esiintymisestä, Hirvisaaren valokuvaussessioista tai paikallisyhdistysten jäsentenvälisistä.”

”Toisessa yhteydessä Soini toteaa Italian vaaleihin ja Beppe Grillon puolueeseen viitaten, että “kun ihmisillä on mitta täynnä, he äänestävät vaikka sirkuspellejä”. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, etteikö peruspomo olisi miettinyt tuon lauseen yhtäläisyyksiä osin myös omaan väkeensä ja tiettyihin Perussuomalaisten listoilta valittuihin luottamushenkilöihin.”

”Kirjasta välittyy Soinin halu ja kaipuu kansainvälisiin kuvioihin ja keskusteluihin. Hän tuntuu viihtyvän ja sopeutuvan eurooppalaisen älymystön, sivistyneistön ja poliittisen eliitin joukkoon. Kirjan perusteella hän tuntee kuuluvansa tuohon kastiin…”

”Useassa kohtaa Soini mainitsee tehneensä Perussuomalaisista tunnetuimman suomalaisen puolueen maailmalla. Erityisen usein ulkomaalaisena kontaktina ja mieltä kohottavana keskustelukumppanina esiintyy katolilainen vaikuttaja.”

”Ilmeisesti katolilaisuus todellakin on hänelle elämää suurempi tai vähintään elämän kokoinen asia. Sikäli outoa, että katolilaisuus istuu suomalaiseen kulttuuriin ja ympäristöön yhtä hyvin kuin bongorumpu pelimannipäiville.”

”Soini kehuu estotta itseään ja tuo esille kursailematta parhaita puoliaan ja hyviä ominaisuuksiaan. Ehkä siinä näkyy se pieni ero perusvaatimattoman luterilaisen ja näyttävimpiin menoihin tottuneen katolilaisen välillä.”

”Ei voi kuitenkaan väittää, etteikö Soini olisi oikeassa omakuvansa hahmottamisessa. Hänellä on erinomaiset näytöt puolueen nostamisessa mutasarjasta suurten joukkoon. Itsearvioinnin erinomaisille tuloksille on katetta ja näyttöjä riittää.”

”Siellä täällä tekstin lomassa peruspomo muistuttaa, että hänessäkin löytyy vikoja eikä tässä olla kirjoittamassa tarinaa täydellisestä ihmisestä tai puoluejohtajasta. Nuo puutteet jäävät sopivan epämääräisiksi ja yksilöimättömiksi.”

”Jos puolueesta ei löydy kohtuullisen nopeasti edes Soinin vasemman saappaan täyttäjää, niin edessä voi olla hajaannuksen ja sekasorron aika. Liki 20 vuoden puoluejohtajapesti ja suvereeni johtamistapa ovat kääntymässä vääjäämättömästi loppusuoralle.”

”Vai oliko tämä peruspomon testamentti: näin se tehtiin, näin minä sen tein.”

”Kannen kuvasta välittyy pomomiehen habitus. Tätä miestä katsotaan alhaalta päin ja hän suuntaa katseensa johonkin kaukaisuuteen – ohi ja yli sinun. Ehkä tuleviin mielenkiintoisiin kansainvälisiin tehtäviin – kauas turakaisista, hakkaraisista ja Helsingin piirijärjestön pököpäistä.”

 

Tekstiä lukiessani nousikin mieleen, mikä minut sai tuon arvostelun kirjoittamaan. Teksti oli ällistyttävän itsekeskeistä ja omia joukkoja aliarvioivaa – jopa halveeravaa. Olin hämmästynyt, että joukkonsa johtaja, puolueen puheenjohtaja, omistansa voi sellaista tekstiä kirjoittaa. Etenkin, kun samalla estottomasti tuo omaa erinomaisuuttaan esille. Muistan miettineeni, että tällä miehellä ei taida olla minkäänlaista intoa ja halua jatkaa pestissään.

Tänään 5.3.2019 Timo Soini kirjoitti aamuisen ilmoituksensa lisäksi myös toisen kirjoituksen plokiinsa otsikolla ”Olipahan päivä”. Hän totesi mm.

”Minulla on armolahja saada ihmisten tunteet pintaan.”

”Olen pian vapaa mies.”

Jäin miettimään, että hän taisi saada perussuomalaisten tunteet pintaan jo vuonna 2014 julkaisemallaan Peruspomo-kirjallaan. Ja että hänestä tuli vapaa mies käytännössä jo silloin.

Arto Hägg 2019 – Kampanjatila aukeaa

20181010H+ñggArto008NET_pieni        Pietikainen pieni.jpg

Perjantaina 1.3. klo 18.00 avaamme eduskuntavaalien kampanjatilani Nurmijärven Kirkonkylän keskustassa, osoitteessa Pratikankuja 3.

Paikalle saapuu klo 19.00 myös europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, jolloin kuulemme viimeisimmät terveiset Brysselistä. Sirpahan on ehdolla myös kevään euro-vaaleissa.

Näyttelytilassa on esillä myös sarjakuvanäyttelyni. Sen runko on hyvin pitkälle sama kuin Oulun Sarjakuvakeskuksen näyttelyssäni syksyllä 2017 eli lähinnä Pitkänokka-strippejäni. Pitkänokkiahan piirtelin aikoinaan Pahkasika-lehteen ja sen jälkeen omille web-sivuilleni. Nähtävillä on myös joitain Pahkasiassa julkaistuja Timo Kokkilan piirtämiä Peräsmies-sarjakuvaoriginaaleja, joissa olen ollut käsikirjoittajana. Pöytälaatikon uumenista löytyi myös joitain käsikirjoitustuherruksia ja niitäkin on muutama verrokkina seinällä.

Kampanjatilan ovat suljetaan perjantaina klo 21.00

Tulevista tapahtumista infotaan erikseen, mutta jatkossa tilan oven ollessa auki tai raollaan, niin sisään voi astua vapaasti. Silloin kahvipannu porisee ja paikalla on eduskuntavaaliehdokas tai muu tukiryhmän jäsen. Politiikkaa ei tarvitse välttämättä puhua, vaan voi tutustua vain näyttelyyn. Jos olen paikalla, niin mieluusti kerron piirustusten taustoistakin.

Jos näyttely kiinnostaa – yksin, kaksin tai vaikkapa lähistön työpaikkojen porukoita, niin minuun voi olla yhteydessä. Sovitaan ajankohta, niin tulen avaamaan uksen ja tarjoan nisukahvit. Kampanjatilassa voi järjestää myös pienimuotoisia kokouksia – siitäkin voidaan sopia. Kampanjatila ja näyttely suljetaan 15.4.

Yhteystietonihan ovat:

Arto Hägg

m. 044 2598797

s-posti: arto.hagg@kolumbus.fi

Tila.jpg

IMG_1400 (2).jpg

 

Case Berner

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Ruotsalainen SEB-pankki toi yhtiökokouskutsussaan julki, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on ehdolla pankin hallitukseen. Tieto yllätti niin hallituskumppanit kuin erityisesti Keskustan väen.

Ylelle Berner kertoi, että SEB julkisti tiedon hänen ehdokkudestaan varsin nopeasti. “Omalta osaltanikin voin sanoa, että tieto tuli pikaisesti. Edes oma perheeni ei ollut informoitu”, Berner infosi Svenska Yleä.

Epäselväksi jäi, milloin Berner olisi itse katsonut asialliseksi informoida kansalaisia.

Oikeuskansleriin Berner oli ollut yhteydessä jo muutamia päiviä aiemmin – ilmeisesti tarkoituksena saada siunaus sille, että toimimisena samanaikaisesti ministerinä ja SEB-pankin hallituksen jäsenenä ei ole estettä. Näin oli oikeuskansleri Pöysti myös linjannut. Tosin sittemmin kävi ilmi, että myönteinen linjaus oli tehty virheellisten pankin hallituskokousten päivämäärätietojen pohjalta.

Oikeuskanslerin arvio esteellisyydestä oli erikoinen. Olisi todella outo  tilanne, että virassa oleva ministeri olisi hetkeäkään yksityissektorilla toimivan rahoituslaitoksen hallituksen jäsen – olisi tällä hallituksella kokouksia tai ei. Tai riippumatta siitä olisiko kyse toimitusministeristöstä. Normaali käytäntö ja erinomainen ohje on näihin päiviin asti ollut, että jos esteellisyyttä on aihetta edes epäillä, niin tulee toimia esteellisyyden edellyttämällä tavalla. Näin toimitaan vähäisimmissäkin tehtävissä. Miksei siis ministerin virassa, josta perustuslaissakin erikseen todetaan, että ministeri ei voi hoitaa sellaista tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Kenelläkään ei ole syytä arvostella Berneriä siitä, että hän jättäytyy pois eduskunnasta, eikä pyri toiselle kaudelle. Sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Siitä hän kertoi avoimesti jo ryhtyessään hoitamaan kansanedustajan tehtävää neljä vuotta sitten. Päätös on yksin hänen.

Ongelmallista on se, kun virassa oleva ministeri neuvottelee tulevista tehtävistä,  työpaikoista ja siis myös tulevista korvauksista yksityissektorin toimijoiden kanssa. Jo tässä voi syntyä esteellisyyteen viittavia tilanteita, joista ulkopuoliset eivät ole tietoisia.

Yksi tällainen – jälkikäteen arvioituna jopa hämmästyttävä – tapaus koettiin vuoden 2009 elokuussa, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen otti yhteyttä Metsäteollisuus ry:hyn ja kysyi tämän merkittävän etujärjestön toimitusjohtajan pestiä. Tämä virassa olevan pääministerin työnhakukeikka tuli julki yli vuosi jälkikäteen.

 

 

 

 

 

 

 

Eduskuntavaalit – ei ilmastovaalit

20181010H+ñggArto008NET_pieni.jpg

Kevään 2019 vaaleista ollaan – etenkin Vihreiden toimesta – tekemässä ilmastovaaleja.

Miksi? Vertailin pikaisesti kolmen suurimman puolueen ilmastopoliittisia ohjelmia ja linjauksia:

  • Keskustan ilmasto-, energia- ja ympäristölinjaus: Tavoitteena hiilineutraalisuus viimeistään vuonna 2045.
  • Kokoomuksen ympäristöohjelma: Tavoitteena lähes päästöneutraalisuus 2030-luvulla ja lähes päästöttömyys vuoteen 2050 mennessä.
  • SDP:n ilmasto-ohjelma: Tavoitteena hiilineutraali Suomi vuonna 2035.

Eipä nuo kovin paljon poikkea ilmastoasioita hehkuttavasta Vihreistä, joka linjaa eduskuntavaaliohjelmassaan tavoitteeksi hiilineutraalius vuonna 2030. Keskustalla on hieman pitempi vieteri, mutta kaikilla on samansuuntaiset ja tavoitteelliset linjaukset.

Mistä sitten ilmastovaaleissa väännettäisiin kättä ja kalisuteltaisiin hiilihankoja, kun olen varma – ilman eri puolueiden ohjelmia tavaamattakin – kaikkien vannovan mm. uusiutuvien energiamuotojen käytön, kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämisen, nopeiden raideyhteyksien, puurakentamisen ja  energiasäästämisen nimeen?  Siitäkö, että onko tavoitteena hiilineutraali Suomi viisi vuotta aiemmin vai myöhemmin?

Ehkä puolueilla on hieman erilainen temppuvalikoima noiden yhtenevien tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta niistä ei ole vaalien suureksi teemaksi. Epäilen myös, ettei mikään puolue nosta ilmastoasioissa esille luomuviljelyn tehottomuutta sekä ongelmallisuutta ilmaston kestävän kehityksen kannalta, vaadi suomalaiskansallisten moottoriurheilulajien lopettamista tai tuo esille lemmikkieläinten vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tällaiset epämiellyttävät ja suuria äänestäjäjoukkoja koskettavat tekijät on helppo ohittaa.

Itse allekirjoitan kokoomuksen ympäristöohjelman ja sen tavoitteet. Ohjaavia ratkaisuja ja päätöksiä on tehtävä valtiovallan ja päättäjien taholta, koska yksilön varaan muutosta ei voi jättää. Olivat nämä sitten kuinka valistuneita ja sivistyneitä tahansa.

Itse näen kuitenkin edellä mainittuja hiilineutraalisuus- ja päästötavoitteitakin tärkeämmäksi Suomen roolin teknologian ja tieto-taidon kehittäjänä ja viejänä esimerkiksi biopolttoaineiden, metsittämisen ja kestävän metsätalouden osalta. Jos lähdemme mitättömällä promillen päästöosuudellamme keulimaan ja  näyttämään muille mallia, niin meille käy samalla tavalla kuin mopoautolle moottoritiellä. Jalkoihin jäämme, jos nostamme yksipuolisesti omia kustannuksiamme ja vähennämme kilpailukykyämme. Ex-meppi Eija-Riitta Korholan sanoin: ”Ajetaan maailman puhtain tuotanto ahtaalle eli viedään saasteita, mutta tuodaan työttömyyttä.” Eija-Riitta Korhola kirjoitti noin taannoin blogissaan ”Nämä mitkään ilmastovaalit ole”:  http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2019/01/28/nama-mitkaan-ilmastovaalit-ole/

Olen samaa mieltä. Huhtikuussa 2019 ei pidetä ilmastovaaleja vaan eduskuntavaalit. Olen niissä ehdokkaana.

Villiä menoa sähkönmyyntimarkkinoilla

IMG_1646

Taloussanomat kirjoitti 24.1.2019 villistä menosta sähkönmyyntimarkkinoilla. Kuluttaja-asiakkaan sähkösopimus oli purettu tämän tietämättä. Erityisesti vanhuksille kohdistettu puhelinmyynti on aiheuttanut suuttumusta – niin sähköenergian kuin mm. aurinkosähköjärjestelmien osalta.

Itsekin koin vastikään, miten harhaanjohtavaa – jopa epärehellistä puhelinmyyntiä alalla harjoitetaan. Puhelinmyyjä soitti ja ilmoitti ilouutisena, että juuri minun katuosoitteeseeni olisi saatavilla tarjouksena edullinen määräaikainen 24 kk sähkösopimus. Alennus nykyiseen sopimukseeni olisi peräti 18%. Todettakoon, ettei myyjällä voinut olla tietoa sopimukseni sähköhinnasta.

Jatkoin keskustelua. Kuntamme energiayhtiön hallituksen jäsenenä olen kovin kiinnostunut sähkön myynnistä. Kävi ilmi, että määräaikainen tarjous ei ollut kiinteähintainen ja luvattu alennus perustui laskelmaan edellisten vuosien pörssisähkön hinnoista. Ei myyjä, eikä asiakas voinut tietää, mikä määräaikaisen sopimuksen hinta kWh:lle tulisi olemaan. Silti myyjä argumentoi vahvasti tulevilla säästöillä.

Keskustelun edetessä myyjä ilmoitti, ettei heidän yrityksensä lisää mitään omia kuluja tai katteita pörssisähkön hintaan. Kuluttaja maksaisi sentilleen saman hinnan kuin yritys itse maksaa pörssisähköstä. Kysyessäni mihin – pelkkiin kuukausimaksuihinko – yrityksen tuloksen teko perustuu, myyjä ei osannut vastata. Hän arveli, että tulos tehdään lisäpalveluilla kuten tuuli- ja aurinkoenergian myynnillä. Yrityksen web-sivuilta totesin myöhemmin, että myyntitilanteessa annettu tieto ei pitänyt paikkaansa. Kyseinen yritys ei välitä pörssisähköä ilman katetta, vaan lisää pörssisähkön hintaan oman provisionsa.

Kun sähkön puhelinmyyntiä tehdään edellä mainitulla tavalla, on syytä huolestua etenkin iäkkäämpien henkilöiden kuluttajansuojasta. Paikallisvoima ry:n vuonna 2018 julkaisemassa tutkimuksessakin todettiin, että sähkösopimusten puhelinmyynti kohdistuu erityisesti yli 60-vuotiaisiin. Määräaikaisen pörssihintaisen tuotteen hinnanmuodostumisen ymmärtäminen on kuluttajan kannalta kohtuuttoman monimutkaista – jopa mahdotonta, vaikka se tapahtuisi ilman edellä kerrottuja harhaanjohtavia myyntiargumenttejakin. Kun tähän yhdistää esimerkiksi iän tuomat vaikeudet, niin kyseenalaistan pörssisähkön määräaikaiset sopimukset.

Perinteinen sopimusmalli on ollut, että määräaikaisessa sopimuksessa kuluttaja sitoutuu tietyn pituiseen sopimussuhteeseen ja saa vastineeksi tuolle määräajalle kiinteän hinnan eli täyden varmuuden sopimusjakson hinnasta. Edellä kuvatussa kyseenalaisessa mallissa kuluttaja sitoutuu määrämittaiseen sopimusaikaan, mutta saa vastineeksi vain täyden epävarmuuden sopimusjakson hinnoittelusta. Tämä puolestaan voi johtaa kalliisiin pitkäaikaisiin sopimuksiin, vaikka tarjolla olisi kiinteähintaisia ja kuluttajan kannalta turvallisia vaihtoehtoja. Toivon, että sekä Energiavirasto että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ottavat asiaan selkeän, kuluttajan kannalta kohtuullisen kannan.

Kolmannes Paikallisvoiman tutkimukseen vastanneista halusi kieltää sähkön puhelinmyynnin täysin ja lisäksi liki 60 prosenttia vastasi, että se tulisi olla sallittua vain kuluttajan antamalla luvalla. Alle 10 prosenttia vastanneista piti sähkön puhelinmyyntiä hyväksyttävänä. Rohkenen ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla.

Cafe Kirjavan vaalikeskustelu

IMG_0122

Tiistai-iltana 5.2.2019 pidimme SDP:n Harri Lepolahden kanssa eduskuntavaalikeskustelun Klaukkalan Cafe Kirjavassa. Harrihan on tuttu mies kunnanvaltuustosta ja molemmat toimimme myös valtuustoryhmiemme puheenjohtajina. Keskustelua johti asiallisesti etenkin some-aktiivina tunnettu Jaana Diakite.

Runebergin tortut olivat houkutelleet paikalle kohtuullisen paljon väkeä, jotka myös aktiivisesti ottivat keskusteluun osaa.

Aiheet polveilivat ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvaan, talouteen, työllisyyteen ja rakentamiseen. Koulutuksesta ja kasvatuksesta vaihdettiin ajatuksia ja myös maahanmuuttoasiaa käsiteltiin. Jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sivuttiin.

Olemme Harrin kanssa eräänkin kerran käyneet lehtienkin palstoilla debattia. Tälläkin hetkellä paikallislehden sivuilla on julkaistu kantojamme liittyen kunnan sähköyhtiön ja vesilaitoksen mahdolliseen yhdistämiseen. Kantamme ovat poikenneet toisistaan. Siihen nähden tämä vaalikeskustelu sujui yllättävänkin suloisessa yhteisymmärryksessä. Suuria mielipide-eroja ei ilmennyt.

Omalta osaltani huomasin, että aika monen kysymyksen kohdalla vastaukseni kiertyi työllisyysasteen ja työn teon tärkeyteen. Oli sitten kysymys sosiaaliturvasta, turvallisuudesta tai koulutuksesta, niin työllisyysasteen nostaminen ja talouden tasapainottaminen on avainasia. Velkarahalla näitä toimintoja ja etuuksia ei voida loputtomiin ylläpitää.

Nurmijärvi-ilmiöstäkin keskusteltiin. Totesin juuri tulleiden vuoden 2018 väestönkasvulukujen osoittavan Nurmijärvelle 1,2 % väestönlisäystä ja sitä, että Nurmijärvi-ilmiö ei ole suinkaan ole ohi. Keväällä ounastelin, että väestönkasvu olisi noin prosentin luokkaa – moni piti sitäkin optimistisena. Kovempaan kasvuun yltivät viime vuonna Keski-Uudellamaalla vain Järvenpää ja Kerava. Keskustelussa nousi esille, että kasvupotentiaalia on vielä etenkin Klaukkalan ja Nurmijärven Kirkonkylän omakotialueiden asemakaavoitusten edetessä.

Kaiken kaikkiaan mukava tuokio ja hyvää keskustelua. Kiitoksia debattikumppani Harrille ja tilaisuuden vetäjä Jaanalle – sekä Cafe Kirjavan Eijalle.

IMG_0131.jpg

 

 

 

Nurmijärven Sähkö ja Vesi-liikelaitos yhteen

NU_20190119.png

Nurmijärven Uutisten viikonloppujulkaisun 19.-20.1. Viikon vieras -palstalla julkaistiin kirjoitukseni liittyen mahdollisuuteen yhdistää Vesi-liikelaitos ja Nurmijärven Sähkö Oy. Moni on jo ilmoittanut kannattavansa ajatustani eli vähintään asian selvittämistä.

Tässä kokonaisuutena kirjoitukseni:

Vuosituhannen vaihteessa Nurmijärvellä selvitettiin kunnan vesilaitoksen myymistä kunnan omistamalle sähkölaitokselle. Selvitykset johtivat lopulta kunnanhallituksen esitykseen asiassa. Ehdotus eteni vuonna 2003 kunnanvaltuustoon, joka äänesti asiasta. Tuolloin organisaatioiden ja toimintojen yhdistäminen kaatui kunnanvaltuustossa äänin 22-28. Vesilaitos siis jatkoi kunnallisena liikelaitoksena ja Nurmijärven Sähkö Oy kunnan täysin omistamana energiayhtiönä. Tilanne on edelleen sama, joskin lainsäädännön muutosten edellyttämällä tavalla Nurmijärven Sähkö on verkkoliiketoimintansa eriyttänyt erilliseksi yhtiöksi.

Mielestäni nyt olisi aika ottaa uudelleen tarkemmin selvitettäväksi, minkälaisia toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä Nurmijärven Vesi -liikelaitoksen ja Nurmijärven Sähkön yhdistämisellä olisi mahdollista saavuttaa. Näitä todettiin jo edellisessä selvityksessä olevan merkittävästi. Oleellista on, että myynnillä ja yhdistämisellä pystyttäisiin optimoimaan kunnan omaisuuden tuottoja ja tulosta. Sekä Vesi-liikelaitos että Nurmijärven Sähkö tulevat investoimaan merkittävästi eri hankkeisiin lähivuosina ja edellä mainittu järjestely toisi kuntakonsernille taloudellista hyötyä.      

Lähialueella Mäntsälässä on muutama vuosi sitten saatettu loppuun järjestely, jonka tuloksena syntyi Nivos-konserni, johon on keskitetty kunnan energia-, vesi- ja nettipalvelut. Vastaavia hankkeita on aiemmin toteutettu mm. Seinäjoella, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa.

Näin kannattaisi toimia Nurmijärvelläkin. Energia- ja vesihuolto säilyisi edelleen kunnan omissa vakaissa, osaavissa käsissä ja se tapahtuisi kuntakonsernin kannalta taloudellisesti nykyistä järkevämmällä ja tehokkaammalla tavalla.

 

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (KOK)

Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksen jäsen