Ryhmäpuhe 15.12.2021

Nurmijärven kunnanvaltuusto etäili 15.12. vuoden viimeisen kokouksensa.

Pidin kokoomus-ryhmän ryhmäpuheen asiakohtaan §161, jossa käsiteltiin kuntastrategian visiota, toimintaperiaatteita ja strategiatyön tavoitteiden asettamista.

Tähän tapaan:

Arvoisa puheenjohtaja, muut kuulijat

Kun esillä ei ole kymmenet tai sadat miljoonat eurot, niin käsiteltävä asia voi tuntua pieneltä. Asia on kuitenkin erinomaisen tärkeä.

Hyvä, harkittu ja toteutuskelpoinen strategia ohjaa ja vaikuttaa suuresti kunnan tulevaisuuteen.

Strategiassa on tärkeää nimenomaan toimeenpano ja toteuttaminen. Erinomaisellakaan strategiatekstillä ei ole arvoa, jos sitä ei saada muunnettua toimenpiteiksi.

Nyt esitetty visio ja toimintaperiaatteet antavat hyvät mahdollisuudet strategiatyön jatkolle. Tiivis ja valittuihin painopisteisiin fokusoiva strategia kyetään muuttamaan päätöksiksi ja teoiksi. Strategia tulee eläväksi.

Pitkään Nurmijärven päätöksentekoa seuranneet ja mukana olleet tietävät, että kuntastrategiaa on työstetty ja kehitetty vuosikymmeniä. Takana on satojen, jollei peräti tuhansien kuntalaisten osallistaminen ja osallistuminen.

Vaikka kritiikkiäkin satunnaisesti kuullaan, niin tulokset ovat olleet hyvät ja olemme vakaasti ja pysyvästi kehityskurssilla. Nurmijärvi on monella mittarilla valtakunnan kärkikastia. Viimeisimpänä näyttönä tästä on juuri julkaistu Taloustutkimuksen imagotutkimuksen tulos. Nurmijärvi oli koko Suomessa sijalla neljä ja Uudellamaalla ykkössijalla. Nämä ilmiöt eivät ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen ja harkitun työn tulosta.

Nurmijärvi-ilmiö on kasvanut ulos alkuperäisestä määritelmästään monimerkitykselliseksi käsitteeksi. Ilmiötä ja ilmiömäisyyttä on syytä hyödyntää jatkossakin kunnan visioinnissa ja viestinnässä – kohtuudella ja harkiten. Aika monelle kunnalle ilmiömme kelpaisi ja kyselytunnillahan kuulimme, että ideasta on jo jonkinlainen ”piraattiversiokin” jo havaittu kuntakentällä.

Strategia on myös tärkeä tekijä, kun kilpailemme hyvistä ja erinomaisista työntekijöistä työmarkkinoilla. Eri alojen asiantuntijat tutkivat tarkkaan, minkälainen kunta Nurmijärvi on ja minkälaisena se itse näkee tulevaisuutensa.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on täydellä sydämellä – sillä oikealla puolella olevalla  –  mukana kehittämässä Nurmijärven kuntastrategiaa entistäkin ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi yhteistyössä muiden ryhmien ja kunnan työntekijöiden kanssa.

Aluevaalistartti

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_ac41f949-740c-40a3-a58d-dd0c037fb463.jpg
Willanaukio Hyvinkää

Lauantai 11.12. oli kokoomuksen toimintalauantai. Eri puolilla Keski-Uuttamaatakin oli pystysssä sinivalkoisia telttoja.

Aloitin päivän kierroksen Rajamäeltä, jossa oli tarjolla kuumaa glögiä. Paikalla oli myös mäntsäläläinen kansanedustajamme Pihla Keto-Huovinen, jonka kanssa teimme eduskuntavaalityötä keväällä 2019. Nyt alkoi olla jo hieman vaalitunnelmaakin, vaikka lauantai-aamuna ei väkeä kovin runsaasti liikkeellä ollutkaan. Sain kuulla, että nurmijärveltäkin oli jälleen ainakin yksi kuntapoliitikko aluevaalikandidaatiksi ilmoittautunut. Viralliset tahot ilmoittanevat asiasta virallisesti.

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_db0cd381-08e3-48bb-8cf9-6fde1779d7ea.jpg
Malkamäen Jussin kanssa Lähteessä.

Rajamäeltä piipahdin Hyvinkäälle, jossa Willanaukiolla, jossa olikin huomattavasti enemmän vilskettä. Sopu-teltta pyritään pystyttämään rauhalliseen mestaan – vaaliteltta sinne, missä väki liikkuu luonnostaan. Pelkällä glögillä ja ilosanoman jakamisella väki ei nykyään liikahda minnekään. Hyvinkäällä paikalla oli myös muita Keusote-valtuutettuja.

Hyvinkäältä koukkaus takaisin etelän suuntaan. Klaukkalassa oli vaalivalokuvaus. Saapa nähdä minkälainen otos tuli, kun oli aamun reippaillut tihkusateessa. Sitä vaille, etteivät meikit valuneet.

Valokuvauksesta vielä Klaukkalan vaaliteltalle, jonne kerääntyikin mukavasti ehdokkaitamme ja hieman kuntalaisiakin. Pitkästä aikaa pääsi nokikkain porukoiden kanssa. Joitain en tainnut ainakaan vuoteen ollut tavannut.

Tästä se taas lähtee. Huomenna pitää kaivaa vanhat vaalimainokset varaston perältä ja katsoa menisikö niillä ekologiosesti vielä kolmannetkin vaalit putkeen. Alunperin ne on tehty vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja kierrätin niitä kertaalleen tämän vuoden kuntavaaleissa. Ehdokasnumerot arvotaan aatonaattona 23.12.2021. Ottaisin mielelläni kuntavaalinumeroni 95 – ei tarvitsisi numeroita rustailla uusiksi. Niin hyvä munkki tuskin käy.

Vaaleihin on aikaa rapiat kuukausi ja kun siihen väliin mahtuu Joulun pyhät, niin kampanjoinnista tulee varsin tiivis. Varsinaista kampanjabudjettia en ole juurikaan miettinyt, mutta tällä kertaa menen ilmeisesti varsin vaatimattomalla panostuksella. Vaalipiiri on sen verran laaja, eikä aluetta kata yksinään mikään paikallislehti. Jo kattava lehtimainonta edellyttäisi käytännössä eduskuntavaalien kaltaista satsausta. Mikäli löytyy haluja lahjoittaa joitain euroja vaalikassaan, niin tuki otetaan toki vastaan. Voi laitta asiassa viestiä joko web-sivujeni kautta tai suoraan sähköpostilla: arto.hagg@kolumbus.fi

Klaukkalassa tutustuin Jammuun.

Budjettivaltuusto 2021

Vuoden 2021 kohokohta kunnanvaltuutetuille koitti keskiviikkona 17.11. Oli valtuuston talousarviokokouksen aika.

Kokous alkoi ikävissä tunnelmissa. Pidimme hiljaisen hetken kesän kuntavaaleissa valtuustoon valitun Minnamari Siitosen muistolle.

Pitkähköä asialistaa ryhdyttiin purkamaan helpoimmasta päästä eli talousarvio- ja veroasiat siirrettiin listan hännille. Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2021 kuitattiin keskusteluitta. Edelliseen osavuosikatsaukseen verrattuna ylijäämän ennustetaan pienentyvän 0,8 milj.eurolla ja investointien toteutuvan 3,4 milj.euroa pienempänä. Lainanottotarpeen arvioidaan pienentyvän alkuperäisestä talousarviosta yli 12 milj.euroa.

Verotulot ovat kasvaneet odotettua enemmän ja maanmyyntituloja on saatu poikkeuksellisen paljon. Verotulojen osalta ei kannattane vielä tuulettaa. Usein kahden viimeisen kuukauden korjauserät ovat kääntäneet verotulot vallan toiseen asentoon. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä.

Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodon päättämisestä jouduttiin puolestaan äänestämään. Kirjoitin aiheesta jo 5.11. blogissani (ctrl+klikkaus):

Tuon kirjoituksen jälkeen pidettiin 8.11. kunnanhallituksen kokous, jossa käsiteltiin kirjoituksessa mainittua uutta esitystä. Oikeastaan mitään kunnon perustelua tavoitehinnan laskemiselle ei esitetty, joten kritisoin ankarasti tuota esitystä kunnanhallituksessa. Kävi ilmi, että myöskään kustannusarviota ei oltu laskettu uudelleen – ainakaan mitään laskelmaa ei esitetty. Kantani oli, että tavoitehinta tulisi palauttaa tavoitearvioesityksen ja tuoreen hankesuunnitelman mukaiseen tasoon 30 m€. Käsittelyn aikana esittelijä muutti esitystään, jonka kunnanhallitus hyväksyi yksimielisesti. Myös minun oli helppo hyväksyä uusi esitys – se kun oli juuri se, mitä olin itse julki tuonut.

Valtuustossa hieman avasin tuota päätöksentekoketjua. Erityisesti sen vuoksi, että esitystekstistä ei löytynyt mitään selitystä noille kunnanhallituskäsittelyn käänteille. Miksi ja millä perusteilla tavoitehinta oli asetettu alemmaksi kuin kustannusarvio ja hankesuunnitelman arvio? Miksi kustannusarvio oli eri tasolla kuin hankesuunnitelman laskelma? Miksi esittelijä muutti esitystään? Vastaukset löytyvät näistä kirjoituksista, mutta halusin varmistaa, että myös valtuutetut ja kuntalaiset ymmärtävät, mistä on kysymys.

Ehdin pitää puheeni ennen kuin Maiju Tapiolinna esitti perussuomalaisten valtuustoryhmän kantana, että asia palautetaan valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Esitin käsittelyn jatkamista, koska asiaa ja elinkaarimallia on esitelty luottamushenkilöille useaan kertaan erityisesti strategia- ja talousjohtaja Rajahalmeen toimesta. Itsekin olen ollut aiemmin varauksellinen elinkaarimallin suhteen, mutta pidän sitä kuitenkin käyttökelpoisena toteutusmallina. Julkisella sektorilla elinkaarimalli on yleistynyt nopeasti. Äänestystulos oli 22-29 eli valtuusto päätti palauttaa asian valmisteluun kattavamman selvityksen tekemiseksi. Minulle jäi hieman epäselväksi, että mitä nämä selvitykset ovat, mutta siihen saataneen aikanaan vastaus. Hankkeen luonnossuunnittelua voi tietysti viedä hieman pidemmälle ja laskea hieman tarkempi tavoitehinta, mutta itse tavoitehinta tulee olemaan laskelmassa aivan sama toteutusmallista riippumatta. Hankkeen riskivaraukseen toteutusmallilla on suurikin vaikutus – elinkaarimallin eduksi.

Kunnallispolitiikan omituisuuksiin kuuluu se, että meistä yhdestätoista kunnanhallituksessa yksimielisen päätöksen tehneistä vain minä ja Vihreiden Leni Pispala olivat asian käsittelyn jatkamisen kannalla. Muut olivat sitä mieltä, että he olivat tehneet kunnanhallituksessa päätöksen, jota ei voi käsitellä valtuustossa. Toki kaikki kunnanhallituksen jäsenet eivät olleet nyt valtuuston kokouksessa paikalla – ainakin Mustosen Kalle ei ollut päässyt valtuuston kokoukseen. Toinen ihmeellisyys oli se, että asian palautusta kannattivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta voimallisimmin Klaukkalan alueen valtuutetut. Erityisesti Kirkonkylän ja pohjoisen Nurmijärven valtuutetut olisivat halunneet jatkaa käsittelyä. Tuossa jaossa ei ole huomioitu Perussuomalaisten valtuutettuja, jotka olivat luonnollisesti kaikki oman esityksensä takana. Itseäni harmitti se, että hanke väistämättä viivästyy palautuksen vuoksi ja se ei ainakaan pohjoisen Nurmijärven oppilaiden kannalta ole hyvä asia. Toki uskon, että palautusta kannattaneet halusivat vilpittömästi kattavampia selvityksiä, eikä palautusta ja asian viivyttämistä käytetä esimerkiksi hyväksytyn hankesuunnitelman aukaisemiseen ja hankkeen sisällön ja laajuuden kyseenalaistamiseen. Sehän ei palautuksen tarkoitus voi olla. Tarpeet on tutkittu ja hankesuunnitelma hyväksytty – nyt päätetään toteutusmallista .

Lopuksi päästiin itse asiaan. Edellisen vuoden tapaan muutosesityksiä tehtiin vain muutamia. Ensin pidettiin kuitenkin yleiskeskustelu, jonka aloitti perinteiseen tapaan kunnanhallituksen puheenjohtaja. Itse puhe ei ollut ehkä niinkään perinteinen. Tapanahan on ollut, että kunnanhallituksen pj. avaa käsiteltävänä olevaa kunnanhallituksen talousarvioesitystä ja tuo kunnanhallituksen saatteen käsittelyyn. Tällä kertaa puheessa otettiin kantaa tehtyihin muutosesityksiinkin, jotka eivät siis kunnanhallituksen läpi olleet menneet. Tästä tuli hieman murinaa valtuustossa.

Pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron – aikalailla aiempia talouden tervehdyttämisteemoja painottaen. Katsoin, että uudellekin valtuustolle on ryhmämme linjaukset hyvä kerrata. Tässä ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:

———————

Arvoisa pj, kj…

Kunta on siitä erikoinen toimija, että sillä on verotusoikeus. Kunta rankataan suorastaan erinomaiseksi kumppaniksi verrattuna useimpiin yksityisiin toimijoihin. Harvalla toimijalla kun on vertauskuvallisesti ”lupa painaa rahaa”, mennä tarvittaessa suoraan kuntalaisten kukkarolle – tai kattaa menoja lainarahalla ilman vaikeita ja kalliitakin rahoitusratkaisuja.

Tämä poikkeuksellinen menojen kattamiseen ja rahoittamiseen liittyvä erityisominaisuus ja -oikeus on järkevästi käytettynä ylivoimainen etu kunnille.

Toisaalta rahoituksen ja lainanoton helppous sisältää riskin. Meilläkin päätöksentekijöitä on varoitettu velkaantumisesta jo vuosikymmeniä. Jossakin vaiheessa velkamäärä ja investointitahti yksinkertaisesti saavuttavat sellaisen lakipisteen, josta suunta on vain ja ainoastaan alaspäin. Kunnan verotuloista tulee vuoden päästä poistumaan merkittävä osa. Tulojen romahtamisesta huolimatta kontollemme jää edelleen muhkea lainakanta kokonaisuudessaan ja sen lainanhoitokulut tulevat oletettavasti kasvamaan tulevina vuosina. Olemme aika lähellä taitekohtaa, jonka jälkeen kyyti tulee oleman kylmää. Tiedämme sen varsin hyvin. Kun puhutaan kuntatalouden tasapainottamisesta, niin tässä salissa tuskin kuullaan enää 10 vuoden takaisia toteamuksia siitä, että Nurmijärvi on niin vauras kunta, että velkataakalla pelottelu on joutavaa höpinää, joka pilaa hyvät fiilikset. Talouden tervehdyttämisohjelma on viimeinkin otettu vakavasti, vaikka sen täytäntöönpano lähtikin hieman nykien liikkeelle. Jotta nykyisen uuden valtuuston alkutaival ei olisi liian ruusuinen, myös sille jätettiin vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä.   

Talousarvioon liittyvä käsittely ja päätöksenteko keskittyy usein euroihin. Väännetään ja äänestetään miljoonista, sadoista tai kymmenistä tuhansista – joskus jopa ihan muutamasta tuhannesta eurosta.

Talouteen keskittyminen ei tarkoita sitä, ettemmekö me kaikki valtuutetut tietäisi varsin hyvin mitä kaikkea hyvää, tarpeellista ja viihtyisää kuntamme ja kuntalaisten hyväksi voisi tehdä. Siinä suhteessa ideoista ja ymmärryksestä ei takuulla ole puutetta. Jokainen ryhmä ja yksilö tässä salissa haluaa varmasti huolehtia ja kantaa vastuuta lapsiperheiden, nuorten, keski-ikäisten ja ikäihmisten tarpeista ja varmistaa samalla, että kuntamme on kilpailukykyinen, houkutteleva – jopa ilmiömäinen. Näin myös kokoomus-ryhmä.

Me päättäjät tiedämme, että helpot ratkaisut eivät useinkaan ole niitä parhaita ratkaisuja. Päätöksentekoon kuuluu oleellisena osana vastuullisuus ja usein se tarkoittaa päätöksentekoa jonkin muun kuin sen helpoimman kaavan mukaan. Lainaraha on aivan hyväksyttävä ja tarpeellinen työkalu kasvavalle kunnalle, mutta kuten työkaluja yleensäkin, sitä tulee osata käyttää – harkiten, halliten ja turvallisesti. Kokoomus on aina korostanut, että kakku on ensin leivottava ennen kuin sitä voi jakaa. Se sisältää ajatuksen myös siitä, että kuntakaan ei voi elää yli varojensa ja siirtää ongelman ratkaisu lastemme ja lastenlastemme hoidettavaksi.

Tällä hetkellä olemme jo tilanteessa, jossa vaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Tällä valtuustolla on iso vastuu siitä, että kunnan talous saadaan viimeinkin käännettyä kestävälle pohjalle. Se ei ole helppoa. Se vaatii selkärankaa ja pidättäytymistä tiukasti ylimääräisistä menoista. Se vaatii kykyä varmistaa, että kuntalaiset saavat hyvät ja riittävät palvelut samalla kun verorasitus pidetään kohtuullisella ja kilpailukykyisellä tasolla. 

Ei ole helppo yhtälö, mutta sitä varten meidät 51 valtuutettua on tänne valittu – ratkaisemaan tuota ties kuinka monennen asteen yhtälöä. Tämän valtuuston osalta tuon yhtälön ratkaiseminen alkaa tänään – ei ensi vuonna tai sitä seuraavana. 

Tänä vuonna talousarviokäsittely oli erinomaisen nopeaa. Kunnanhallituksessa talousarvio käytiin läpi ja hyväksyttiin muutoksitta historiallisesti yhdessä ainoassa kokouksessa. Niukkuutta on helppo ja nopea jakaa. Toivomme, että tiukka linja jatkuu myös täällä valtuustosalissa.

Kokoomusryhmä kiittää kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä talousarvion valmistelusta yhteisen strategiamme mukaisesti. Hyvä pohjatyö ja valmistelu mahdollistavat tehokkaan päätöksenteon. Ryhmämme arvostaa vaikeissa olosuhteissa tehtyä työtä ja kiittää kaikkia osapuolia – myös muita valtuustoryhmiä – hyvästä yhteistyöstä.

———————-

Erityismaininta täytyy antaa nuorisovaltuuston puheenjohtaja Tino Uusi-Heikkilälle. Kunnanvaltustoon nousseen Otto Suhosen jälkeen olemme saaneet uuden selkeäsanaisen ja hienon nuorten edustajan. Välillä tuntuu, että nuorisovaltuuston edustajat puhuvat kypsemmin kuin me vanhemmat.

Keskustan valtuustoryhmän esitys sivistys- ja hyvinvointitoimialaan liityvistä ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä hyväksyttiin yksimielisesti.

SDP-ryhmän puheenjohtaja Rousu esitteli kaikkien valtuustoryhmien yhteisen esityksen työttömyyspalvelujen kehittämiseksi. Tämä esitys oli tosiaan ryhmyreiden palaverissa sovittu esitettäväksi yhteisesti. Siten se oli myös kirjallisena esitetty ja hieman siihen suuntaan Rousu sen salissakin esitti. Pöytäkirjaluonnoksessa esitys näyttäisi olevan kirjattu SDP-ryhmän muutosesityksenä.

SDP-ryhmä esitti myös kolme muuta aidosti omaa muutosesitystä sitoviin tavoitteisiin. Ne todettiin asiallisiksi ja hyväksyttiin yksimielisesti.

Kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo esittivät kolmelle seuraavalle vuodelle kullekin 25 k€ määrärahaa kunnan kiinteistöjen vartionnin lisäämiseksi. Hyväksyttiin.

Perussuomalaisista tuli useamman kohdan esitys sähköisiin kokouskäytäntöihin, tietokonetabletteihin ja sähköpostiosoitteisiin liittyen. Väliajalla pidettyjen ryhmäneuvottelujen jälkeen esitys muuttui koskemaan pelkästään kunnan sähköpostiosoitteita luottamushenkilöille. Kustannusarvio oli noin 7500 €/vuosi. Esitys kaatui salissa äänin 29-22. Enteileekö sitä, että jonakin vuonna esitys voisi mennä läpikin? Kaukana ei nyt oltu siitä.

Mira Lappalainen (PS) esitti yhden rehtorinviran palauttamista ja 65k€:n määrärahaa. Esitys kaatui 35-14-2vaiti.

PS:n valtuutettu, työmies Matti Putkonen esitti Teijo Syväkankaan kannattamana, että jäähalli ja lämmitettävä tekonurmikenttä annetaan alle 20-vuotiaille maksutta käyttöön, ja että tältä osin ns. kalliimpien liikuntapaikkojen toimitila-avustuksia voidaan supistaa samassa suhteessa, ja että päätös ei vaikuta seurojen toiminta-avustusten määrään. Asia ei ollut sinänsä uusi, vaan samasta aiheesta on aiemminkin kunnassa keskusteltu. Tällä kertaa esitys kaatui 42-7-2vaiti.

Jaana Diakite (KOK) teki määrärahaesityksen Klaukkalantien hoitoon 50k€ vuosille 2022 ja 2023. Esitys meni läpi äänin 7-44. Valtuutetut kautta laajan Nurmijärven olivat varsin yksimielisiä, että Klaukkalantie kaipaa parempaa hoitoa. Esitystä perusteltiin sillä, että hoidon tuleee vastata päätaajamalle asetettuja nykyajan vaatimuksia. Saapa nähdä tuleeko kahdesta muusta päätaajamasta jatkossa samanlaisia esityksiä. Sellaista jo nostettiin esille joissakin puheenvuoroissa.

Diakite jätti myös illan suurimman määrärahaesityksen eli Klaukkalantien faceliftiin (kasvojenkohotus) 350 k€ vuodelle 2022 ja 350 k€ vuodelle 2023. Esityksen taustamateriaalina oli laaja 72-sivuinen selvitys Klaukkalantien korjausvelasta ja ongelmakohdista. Jaana oli tehnyt melkoisen pohjatyön määrärahaesityksensä tueksi.

Tapana on, että kaikki esitykset käydään väliajalla läpi jokaisessa valtuustoryhmässä ja sen jälkeen kuulostellaan niiden kannatusta ryhmien neuvottelijoiden palaverissa. Kävi aika nopeasti ilmi, että 0,7 miljoonan euron esitys ei mene salissa läpi, joten Diakite toi sen uutena 100 k€:n esityksenä äänestykseen. Tämä 600 kiloeurolla nitistetty esitys meni läpi äänin 16-35. Vastustusta aiheutti erityisesti se, että noinkin suuren määrärahan esittäminen koettiin oikeammaksi tuoda normaalin valmistelun kautta eli viranhaltija- ja lautakuntakäsittelyn kautta. Tekninen lautakuntahan käsittelee kunnallistekniikan rakentamisohjelman, jolle valtuusto myöntää määrärahat. Nyt tuotiin liki miljoonan euron projekti suoraan valtuustoon. Osa valtuutetuista koki ilmeisesti, että valmistelijan ja luottamushenkilön roolitus meni esityksessä hieman sekaisin. Klaukkalantie saa kuitenkin nyt ainakin – jos ei kasvojen kohotusta, niin kulmien kohotuksen – kunhan Tekninen lautakunta määrärahan ko. tarkoitukseen jyvittää.

Verot säilytettiin aiemmalla tasolla, vaikka PS:n Putkonen teki esityksen, että veronmaksajien yhdenvertaisen kohtelun edellyttämällä tavalla haja-asutusalueen kiinteistöveroprosenteiksi asetetaan:

  • yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 0,93 %
  • vakituisten asuntojen kiinteistöveroprosentiksi 0,41 %
  • muiden asuinrakennusten veroprosentiksi 0,93

Totesin salissa, että järjestely, jossa asemakaava-alueella olisi eri kiinteistöveroprosentti kuin haja-asutusalueella kuulostaa kaikkea muuta kuin tasa-arvoiselta ja yhdenvertaiselta. Otaksuin, että tältä osin yhdenvertaisuus toteutunee kiinteistöjen verotusarvojen kautta. Tästä olenkin pyytänyt joskus selvitystä, vaan en ole vielä saanut. Asia on kieltämättä kiinnostava.

Valtuuston puheenjohtaja Toivonen ei jäänyt pohtimaan yhdenvertaisuutta, vaan totesi, että Putkosen tekemää esitystä ei voida ottaa käsiteltäväksi lainkaan, koska Verohallinnon kiinteistöverolain soveltamisohjeen mukaisesti ”eri osiin kuntaa, eri verovelvollisryhmille tai erilaisille tonteille ei voida vahvistaa muista poikkeavia prosentteja”.

Hieman sain kuittailua siitä, että kokoomuksessa tuntui olevan hieman erilaiset kakkureseptit ja kirstunvartijaryhmän statusta kyseenalaistettiin, kun lisämääräesitykset tulivat tänä vuonna meidän ryhmästä. Sinänsä aivan asiallisia kommentteja, mutta osoittanee myös sen, että kun asia kiinnitti huomiota, niin kyseessä todellakin oli hieman poikkeuksellinen talousarviokokous meidän osalta.

Lopputulemana valtuusto piti tiukkaa talouskuria. Kunnanhallituksen esitys meni melkeinpä sellaisenaan läpi. Lisämäärärahojen osuus koko budjetista oli marginaalinen.

Siinäpä kiihkeimmät budjettivaltuustosta, joka oli omalta kohdaltani kolmastoista.

Nousevat kustannukset – halvemmat hankkeet?

Rakennuskustannusten nousu on ollut viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen rajua. Tilastokeskuksen rakennuskustannusindeksin kehitystä kuvaavasta kaaviosta näkyy, että käyrä nousee jyrkässä kulmassa ja nopeaan.

Tiettyjen materiaalihintojen kasvu on ollut niin poikkeuksellista, että se näkyy suoraan rakennusliikkeiden tuloksessakin.

Kuinka pysyväksi kustannustason nousu jää, on vaikeaa arvioida, mutta aika varmasti se jättää jonkinlaisen jäljen. Tarjoushinnat kohoavat ja osa noususta jäänee pysyväksi.

Tällaisella nopealla ja poikkeuksellisen kiihkeällä rakennuskustannusten nousulla luulisi olevan vaikutuksia myös Nurmijärven kunnan tuleviin rakennusinvestointeihin. On varmaa, että nyt nähtyä liki kymmenen prosentin vuotuista kustannusnousua ei ole huomioitu kokonaisuudessa missään tavoitehinta- tai kustannuslaskelmassa.

Maanantain 8.11. kunnanhallituksen listalla on asiakohtana “§277 Periaatepäätöksen tekeminen Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodosta”. Asia oli jo edellisen kunnanhallituksen kokouksen listalla, mutta esittelijä veti asiakohdan pois esityslistalta. Tuolloin 25.10. esitystekstissä Rajamäen kampushankkeen kokonaiskustannukseksi oli muistaakseni arvioitu 30 milj. euroa ja sitä esitettiin myös hankkeen kokonaistavoitehinnaksi. Myös tuoreessa talousarvioesityksessä Rajamäen kampuksen hankekustannuksena on esitetty 30 milj.euroa tai jopa 30,8 milj.euroa.

Maanantain 8.11. kunnanhallituksessa esityksenä on kuitenkin Rajamäen kampuksen kokonaiskustannukseksi arvioitu 26-29 m€, jota esitetään myös hankkeen tavoitehinnaksi. Kahdessa viikossa arvio on siis tipahtanut 1-4 milj.euroa. Tämä ilman minkäänlaista selitystä, jota toki jo pyysin kunnanvirastolta. On mielenkiintoista kuulla, mikä on peruste painaa kustannusarviota merkittävästi alaspäin ilman, että hankesuunnitelmaan on tehty minkäänlaista muutosta – erityisesti kun samaan aikaan rakennuskustannukset ovat historiallisen kovassa nousussa.

Mikä saa uskomaan tai ehkä paremminkin toivomaan, että hankesuunnitelman mukainen rakennuskompleksi voitaisiin toteuttaa jopa 15% halvemmalla kuin aiemmissa laskelmissa ja talousarvioehdotuksessakin on esitetty.

Erityisesti rajamäkeläisiä kiinnostanee se, että aiempi esitys 30 milj.€ perustui samaan laskelmaan, jota käytettiin lukioratkaisun kustannusvertailussa. Jos nyt todetaan, että kampus ilman lukiota onkin jopa 4 miljoonaa euroa edullisempi kuin lukiovertailua tehtäessä, niin herännee oikeutetusti kysymys, että mikä olisi ollut oikea Rajamäen lukion investointikustannus ja hajautetun lukion vertailuhinta. Se arvio kun oli peräisin juuri samasta laskelmasta, josta nyt on tempaistu miljoonatolkulla kustannuksia pois.

Kiertokapulan hallituksesta

Hämeen Sanomat uutisoi 20.10.2021 otsikolla ” Kiertokapulan hallituksen valinnasta raju riita – SDP syyttää rankasti kokoomusta, virkamiehiä ja jopa yhtiötä, kokoomus osoittaa sormella Hämeenlinnaa”. En valitettavasti itse artikkelia päässyt lukemaan, mutta otsikosta näkee, mistä on kysymys. Tässä hieman näkemyksiäni asian kulusta, kun jotain satun asiasta tietämään.

Kiertokapula Oy:n omistajakunnat olivat kokoontuneet huhtikuun 2021 lopulla keskustelemaan kuntalain omistajaohjausedellytysten tiukentumisen ja Kiertokapulan näkymien vaikutuksesta yhtiön hallituksen jäsenten valintaan. Omistajakokouksessa oli tuolloin sovittu yksimielisesti, että Hämeenlinnan kaupunki valmistelee osakaskunnille esityksen Kiertokapulan nimitysvaliokunnan perustamisesta.

Sovitulla tavalla Hämeenlinnan kaupunginhallitus 24.5.2021

– hyväksyi ehdotuksen Kiertokapula Oy:n nimitysvaliokunnan perustamisesta esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

– hyväksyi ehdotuksen, että Kiertokapulan ensimmäisenä nimitysvaliokuntana toimii osakaskokous

– päätti ehdottaa, että Kiertokapulan muut omistajakunnat päättävät nimitysvaliokunnan perustamisesta liitteenä olevien periaatteiden mukaisesti.

Tämä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ehdotus ja periaatteet toimitettiin muille Kiertokapulan Oy:n osakaskunnille. Ehdotukseen sisältyi, että perustettavan nimitysvaliokunnan tehtävä oli valmistella yhtiökokoukselle esitys yhtiön hallituksen kokoonpanosta siten, että yhtiön tarvitsema riittävä asiantuntemus, jatkuvuus ja tasa-arvolain edellytykset hallituksen kokoonpanossa täyttyvät. Tämä oli loogista ja hyvin linjassa sen kanssa, että sekä kevään omistajakokous että Hämeenlinnan kaupunginhallitus olivat todenneet, että Kiertokapula ei ole yhteenkään omistajaansa nähden tytär- tai osakkuusyhtiöasemassa, joten yhtiön hallituksen rooli ja vastuut ovat muihin kuntayhtiöihin nähden korostuneet. Edelleen, että yhtiön aseman ja toiminnan luonteen vuoksi omistajien tulisi huolehtia siitä, että yhtiöllä on osaava ja toimintakykyinen hallitus, joka pystyy ohjaamaan ja tukemaan toimitusjohtajaa yhtiön toimintaympäristön muutoksessa. Oli linjattu myös, että yhtiön hallituksella tulee kokonaisuutena olla vahva osaaminen yhtiön toimialasta, taloudesta, investointien rahoituksesta ja liiketoiminnasta. Lisäksi hallituksella tulee olla kykyä strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Huomionarvoista ehdotuksessa oli se, että hallituksen jäsenten valintakriteereihin ei nimenomaisesti kirjattu mitään puoluepoliittisia mandaatteja tai viittauksia esim. kuntavaalituloksiin. Koko nimitysvaliokunnan perusajatuksena oli se, että hallitus koottaisiin nimenomaan edellä mainituilla muilla kuin poliittisilla perusteilla.

Postia Hämeenlinnasta saatuaan Nurmijärven kunnanhallitus päätti 21.6.2021 hyväksyä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen laatiman ehdotuksen Kiertokapula Oy:n nimitysvaliokunnan perustamisesta esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Kokouksessa kunnanhallitus nimesi minut kunnan edustajaksi sekä Kiertokapula Oy:n osakaskokoukseen että nimitysvaliokuntaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ehdotukseen sisältyi se, että kukin osakaskunta tekee nimitysvaliokunnalle ehdotuksen yhdestä mies- ja yhdestä naisjäsenestä, joista osakaskokous valitsee kunnittain yhden varsinaisen ja yhden varajäsenen. Ehdotuksesta tulee käydä ilmi perustelut, mihin yhtiön tarvitsemiin ominaisuuksiin tai osaamisalueisiin ehdotettu jäsen parhaiten vastaa. Tässäkin korostui ehdokkaiden ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen – ei puoluekanta. Tältä pohjalta Nurmijärvenkin ehdokkaat nimitettiin. Osakaskokous siis punnitsisi ja puntaroisi kuntien asettamat ehdokkaat ja yhtiökokous tekisi lopulliset valinnat.

Minua oli jo kesällä – ennen kuin olin tietoinen keväisistä nimitysvaliokuntakaavailuista tai asian käsittelystä osakaskuntien välillä tahi Hämeenlinnan kaupunginhallituksen roolista – askarruttanut, miten Kiertokapulan hallitus tullaan nimeämään. Edellisten kuntavaalien 2017 jälkeen asia oli neuvoteltu puolueiden piirien välillä ja sitä kautta oli saatu tieto, mille puolueelle hallituspaikka missäkin kunnassa kuuluu. Muistaakseni tuolloin asiaa hankaloitti se, että Kiertokapulan alueella osa kunnista kuuluu Hämeen piiriin, osa Uusimaahan. Kun asiasta kesällä kyselin, niin Nurmijärven demareilta tuli tieto, että kyseinen Nurmijärven hallituspaikka kuuluisi heille. Tätä hieman hämmästelin, mutta en luonnollisesti kyseenalaistanut, vaan jäin odottamaan virallista vahvistusta, että piiritasolla olisi näin sovittu puolueiden välillä. Sittemminhän tuo demarien tieto osoittautui täydelliseksi dis-informaatioksi ja osoitti kuinka kryptistä juuri Kiertokapulaan liittyvät nimeämiset ovat olleet.

Osallistuin sovitusti osakaskokoukseen, joka toimi myös nimitysvaliokuntana. Tällä foorumilla siis puntaroitiin osakaskuntien asettamia ehdokkaita. Kuuntelin jonkin aikaa ensimmäisen kokouksen puheenvuoroja ja kysäisin muiden kuntien edustajilta, että onko jollakin sellainen käsitys, että Kiertokapulan hallituspaikoista oltaisiin sovittu puolueiden kesken ns. piiritasolla vaiko ei. Hämmästyksekseni kysymykseeni tuli vastauksia sekä kyllä että ei. Asia oli mielestäni tuossa vaiheessa erikoisen sekavassa tilassa. Tuolta pohjalta ei luonnollisesti päästy tekemään vielä lopullista ehdotusta yhtiökokoukselle, joten päätettiin kokoontua uudemman kerran.

Niissä kokouksissa, joissa olin läsnä, yhdenkään ehdokkaan puoluetaustaa ei mainittu, eikä arvioinnissa puoluetausta ollut millään tavalla esillä. Ilmeisesti ainakin Hämeenlinnassa oli kuitenkin tarkkaan tutkailtu mille kohtaa puoluekartalla osakaskokouksessa esillä olleet nimet sijoittuivat, koska Hämeenlinnan kaupunginhallitus päätti syyskuussa, että Hämeenlinna kutsuu Kiertokapula Oy:n osakaskokouksen uudelleen koolle valmistelemaan hallituksen nimittämistä. Erikoisena lisäkaneettina kaupunginhallituksen päätöksessä äänestyksen jälkeen mainittiin, että ”osakaskokouksen tulee huolehtia hallituksen kokoonpanossa riittävän asiantuntemuksen, jatkuvuuden ja tasa-arvolain edellytysten lisäksi demokraattinen suhteellisuus ja vaalitulos, jos hallitukseen esitetään jäseniä poliittisin perustein.”

Erikoiseksi kirjauksen teki se, että osakaskokouksessa ei nimenomaan esitetty hallitusjäseniä poliittisin perustein eli oli toimittu täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen esityksen ja ohjeistuksen mukaisesti. Kun sain tiedon tuosta kaupunginhallituksen päätöksestä, totesin välittömästi, että Nurmijärven kunnanhallitus on tehnyt ehdokasvalintansa täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen keväisen esityksen mukaisesti ja tuo esitys on ollut myös kunnanhallituksen päätöksentekoaineistossa.

Tilanne näytti hieman omituiselta. Osakaskokous/nimitysvaliokunta oli toiminut täysin Hämeenlinnan kaupunginhallituksen 24.5. kirjaamien periaatteiden mukaan, joihin ei nimenomaan kuulunut kuntavaalitulos. Nyt kaupunginhallitukselle näytti olevan ongelmana se, että ehdotus ei vastaa kuntavaalin tulosta.

Kiertokapula Oy:n yhtiökokous on nyt nimennyt yhtiön hallitukseen jäsenet. Nimitykset on ymmärtääkseni tehty siten, että yhtiön hallituksella on kokonaisuutena vahva osaaminen yhtiön toimialasta, taloudesta, investointien rahoituksesta ja liiketoiminnasta. Lisäksi hallituksella on kykyä strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Jos noiden tavoitteiden täyttämiseksi yhtiön 13 hengen hallitukseen on valikoitunut kahdeksan kokoomuslaista, niin onko se yhtiön ja sen omistajien kannalta ongelma? Joillekin näyttää olevan se, että nimityksissä on suunnitellulla tavalla korostettu osaamista ja kokemusta – jäsenkirjan sijasta.

Kutsuntakeikka

Tämän vuoden kutsuntatilaisuudet Nurmijärvellä pidettiin kuluneella viikolla kolmena päivänä. Kuhunkin tilaisuuteen oli kutsuttu yli 100 ikäluokan 2003 nuorta nurmijärveläistä ja kussakin tilaisuudessa oli yksi kunnanhallituksen edustaja tuomassa kunnan tervehdyksen tilaisuuteen. Olin siten keskiviikkoaamuna 13.10. Nurmijärven seurakuntakeskuksessa.

Samaisena aamuna kaivoin esille muistia ja muistoja virittääkseni sotilaspassini ja totesin oman kutsuntatilaisuuden olleen melkein päivälleen 40 vuotta aiemmin. Yritin herätellä edes joitain muistikuvia tapahtumasta, mutta hädin tuskin pääsin vainulle, missä tuo neljän vuosikymmenen takainen kutsuntatilaisuus oli pidetty.

Keskiviikkoisen tervehdyspuheen kestoksi oli määritetty pari minuuttia ja siinä ilmeisen hyvin myös pysyin. Totesin, että kun omasta palvelusajasta on noinkin monta vuosikymmentä vierähtänyt, niin neuvot eivät välttämättä ole enää kovin valideja. Sen totesin, että varusmiespalveluksesta kukaan ei selviä yksin. Varusmiesaika – jos mikä – edellyttää kykyä toimia ryhmänä, osana porukkaa. Kykyä ottaa vastuuta itsensä lisäksi myös muista.

Kirjoitin syksyllä pyynnöstä paikallislehteen lapsuusvuosistani. Palailin tuolloin muistoissani 60- ja 70-luvun Oulun Alppilaan ja Iskoon. Mietin silloin kuinka lähellä sotavuodet olivat lapsuusaikaani ja kuinka ne näkyivät ja kuuluivat jokapäiväisessä elämässä tuolloin parikymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen. Nykyperspektiivillä “20 vuotta sitten” tarkoittaa vuotta 2001 ja sehän oli ihan vastíkään. Sota-ajan läheisyyttä korosti 60-luvun asuinympäristömme, joka oli vanhaa saksalaisten kasarmialuetta – Oulun Pikku-Berliiniä. Lähimetsät olivat täynnä vanhojen kasarmien perustuksia, autokorjaamon rasvamonttuja, harjoitusalueen juoksuhautoja ja komeimpana Alppilan korkeimmalla kohtaa saksalaisten rakentama hieno tirolilaistyylinen upseerikerho. Alppijääkäreitä kun olivat nämä aseveljet. Olipa jäljellä muutamia vanhoja saksalaisten parakkejakin, joissa asui oululaista työväkeä. Hietasaaren Vaakunakylä oli tuolloin vielä täynnä noita sota-ajan pikkuparakkeja. Lapsuuskesinä alueella näkyi hienoja autoja saksalaisissa rekistereissä. Pikku-Berliinin entiset asukkaat kävivät kesälomalla katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja. 50-luvulla alueelle rakennettiin myös rintamamiestaloja ja meidänkin naapuri-isännät olivat käytännössä kaikki sotaveteraaneja ja sotainvalideja. Ympäristössä oli monia herätteitä muistuttamassa vain parin vuosikymmenen takaisesta poikkeusajasta.

Lyhyessä kutsuntatilaisuuden puheessani totesin, että mitä enemmän kuluu aikaa sotavuosista, sitä enemmän otamme rauhantilan itsestään selvyytenä – ikuisesti vakiintuneena olotilana. Näinhän ei ole. Meidän on tehtävä jatkuvasti työtä turvataksemme nykyinen rauhantila. Jos jotakin voi tulevaisuudelta toivoa niin sitä, että omien lasten ei tarvitse kokea samanlaisia aikoja kuin heidän isovanhempansa. Oma ikäluokkani ja hieman vanhemmat kun ovat vanhinta ikäluokkaa, joka on saanut elää koko elämänsä rauhan vallitessa.

Puheiden jälkeen joimme Puolustusvoimain edustajan ja kirkkoherran ynnä kahden poliisihenkilön kanssa sumpit. Oli oikein mukava rupattelutuokio. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tervehdin ylintä upseeria rouva majuriksi.

Lepsämän puukoulun kohtalo

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_c7e437ce-ae9f-4ff2-a4de-d01c245426b2.jpg

Kokouksessaan 7.10. tekninen lautakunta käsitteli Lepsämän koulun luonnossuunnitelmien hyväksymistä. Pohjalla oli viranhaltijoiden esitys siitä, että uudisrakennus toteutetaan pienempänä 1-kerroksisena ratkaisuna ja vanha puukoulu vuodelta 1929 korjataan henkilöstön ja opetuksen tiloiksi. Esityksen perusteena oli osaltaan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan määräykset suojeltuun puukouluun liittyen. Osayleiskaavassa vanha puukoulu on määritetty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi, joka tulee säilyttää siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. Määräyksissä todetaan rakennus niinkin arvokkaaksi ja dominoivaksi, että sen läheistölle rakennettavat uudisrakennukset tulee sovittaa kooltaan, mittasuhteiltaan, materiaaleiltaan, väritykseltään, sijainniltaan, korkeusasemaltaan ja rakennustavaltaan arvokkaaseen rakennettuun kokonaisuuteen.

Jo aiempi sivistyslautakunnan antama lausunto uuden isomman kaksikerroksisen koulurakennuksen puolesta antoi odottaa, että myös Teklassa tehtäisiin viranhaltijoiden esityksestä poikkeava vastaehdotus. Näin tapahtuikin ja Tekla päätti yksimielisesti, että tuhopoltossa tuhoutuneen Lepsämän koulun tilalle rakennetaan 2-kerroksinen koulurakennus, jossa on kaikki koulun tilat. Tämä pyritään toteuttamaan muuntojoustavana tilaelementtiratkaisuina, jolloin tilojen siirtäminen ja muuntelu on myöhemmin mahdollista, mikäli muutokset palveluverkossa sitä edellyttävät. Lisäksi lautakunta päätti, ettei vanhaa 1929 valmistunutta puukoulua korjata millään tavalla, vaan se jätetään matalalle peruslämmölle niin, että ylläpitokustannukset minimoidaan. Lautakunta päätti, että rakennuksen jatkosta päätetään myöhemmin sopivana ajankohtana eli puukoulun kohtalo jätettiin avoimeksi epämääräiseksi aikaa.

Yhtenä vaihtoehtona oli aiemmin mainittu se, että vanha puukoulu saneerattaisiin kevyesti, jolloin sitä voisi käyttää esimerkiksi kalustovarastona. Tämäkin “kevytsaneeraus” olisi kustantanut arviolta 1,6 m€ ja oli mielestäni harvinaisen kuolleena syntynyt ajatus. Puukoulun saneeraus toimiviksi henkilöstö- ja opetustiloiksi arvioitiin kustannuksiltaan noin 1,9 m€:n luokkaan. Tämän vaihtoehdon lautakunta siis hylkäsi, eikä rakennukselle päätöksen mukaan tehdä mitään korjaavia toimenpiteitä.

On mielenkiintoista seurata miten osayleiskaavan määräystä kyseisen rakennuksen suojelemisesta tulkitaan jatkossa. Onko peruslämmön ylläpito, rakennuksessa olevien ongelmien korjaamatta jättäminen ja ylläpitokustannusten minimoiminen yleiskaavan määräyksen mukaista “rakennuksen säilyttämistä siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu”.

Kyseessä on hyvin samanlainen tilanne kuin Kirkonkylän vanhan suojellun seurakuntatalon kohdalla oli. Vanha seurakuntatalo oli lisäksi osa Nurmijärven kirkonmäen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kyseinen suojeltu rakennus pidettiin pitkään tyhjillään – ilmeisesti minimikustannuksin – ja lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa seurakunta haki sille purkulupaa. Valitusten jälkeen näin myös tapahtui ja rakennus purettiin tänä vuonna. ELY-keskus ja maakuntamuseo eivät kyseisessä tapauksessa vastustaneet poikkeamislupaa purkamisen suorittamiseksi.

Nyt tehty päätös viittaa vahvasti siihen, että myös Lepsämän puukoululla tulee olemaan sama tulevaisuus. Rakennuksen kunto ei parane tyhjillään ololla, nykyisten ongelmien korjaamatta jättämisellä ja minimoiduilla ylläpitokustannuksilla. Päinvastoin ongelmat ja korjaustarpeet vain laajenevat – ja mahdolliset korjauskustannukset kasvavat. Rakennus on päätöksenteossa arvioitu niin ongelmalliseksi, että saneerauksen ja korjaustoimenpiteiden onnistuminen arvioidaan epätodennäköiseksi tai ainakin hyvin riskialttiiksi. Kun mitään järkevää käyttöäkään ei puukoululle ole yrityksistä huolimatta löytynyt, niin lopputuloksena on ilmeisesti syytä ryhtyä valmistelemaan purkutoimenpiteitä.

Jos purkaminen on todennäköinen – huonon ylläpidon vuoksi jopa väistämätön – vaihtoehto, niin kaikki minimitasollakin tehtävä ylläpito ja peruslämmön ylläpito vuosikausia on silkkaa tuhlausta.

Toki voi hyvinkin olla, että kunnan ulkopuoliset instanssit ja viranomaiset – ehkä jotkut kuntalaisetkaan – eivät ole samaa mieltä kuin kunnan päätöksentekijät. Jonkun mielestä Lepsämän maamerkiksikin koettu vanha puukoulu voi hyvinkin olla suojelemisen ja saneerauksen arvoinen – aivan kuten osayleiskaavakin edellyttää. Painava sanansa on myös ELY-keskuksella ja maakuntamuseolla ja näiden viranomaisten kanta voi hyvinkin yhtyä kunnan viranhaltijoiden näkemyksiin siitä, että puukoulu on syytä saneerata.

Voisi olla järkevää ja vastuullista päätöksentekoa selvittää ja päättää vanhan puukoulun kohtalosta mahdollisimman pian, etenkin kun uuden ison koulun rakentamisella sinetöidään se, että puukoulun saneeramiselle opetus- tai koulutoimintaan ei ole minkäänlaista tarvetta jatkossa.

Se, että rakennus jätetään rapistumaan ja odottamaan epämääräiseksi ajaksi ihmeparantumista tai uutta yllättävästi nousevaa käyttötarvetta ei ole viisautta, eikä hyvää paäätöksentekoa. En usko, että lepsämäläisetkään haluavat kylän keskeiselle paikalle rapistuvaa raatoa.

Aluevaaleihin

Pitkähkön fundeerauksen jälkeen allekirjoitin ehdokassitoumuksen ja ilmoitin olevani valmis asettumaan ehdolle vuoden 2022 aluevaaleissa Keski-Uudellamaalla.

En pidä hyvinvointialueisiin liittyvää uuden hallinnontason perustamista hyvänä päätöksenä. Aluevaltuustojen ympärille muodostuu uusi byrokraattinen ja luultavasti kalliskin hallinnon taso. Oletettavasti myös kuntien asema heikkenee – myös taloudellisesti. Vaikka systeemi on huono, se ei ole peruste sille, ettei kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan sen toimintaan. Uusilla aluevaltuustoilla tulee olemaan merkittävää päätöksentekovaltaa ja haluan olla mukana synnyttämässä tämän alueellisen vaikuttamisen käytäntöjä ja varmistamassa, että kuntalaisilla ja luottamushenkilöillä on merkittävä rooli myös aluehallinnossa, kun sellainen nyt väistämättä perustetaan. Keski-Uudellamaallakin on kyse niin suuresta väestömäärästä ja organisaatiosta, että on suuri riski, että valta siirtyy virkamiehille ja etääntyy asukkaista.

Keski-Uudellamaalla olemme Keusoten kuntayhtymässä jo tällaista kehitystä joutuneet toteamaan. Viestit eivät kulje kuntayhtymästä kuntaan ja kuntalaisille riittävän hyvin, päätösten valmistelu on tuntunut välillä salatieteeltä ja avoimuudessa on ollut puutteita. Useat sotevaltuutetut ovat todenneet yhtymävaltuuston toimivan pelkkänä kumileimasimena. Aluevaltuuston aloittaessa toimintansa maaliskuun alussa 2022, tulee varmistaa, että nyt kuntayhtymässä koettuja ongelmia ei kopioida uuden organisaation toimintaan.

Sote-asiat ovat toki tuttuja jo 13 vuoden kunnanvaltuutetun taipaleelta, mutta tulin valituksi viime kuntavaalien jälkeen myös Keusoten yhtymävaltuustoon, joten ehdin saada ennen aluevaaleja tuntumaa asioihin myös sote-valtuutettuna.

Toivon, että kokoomuksen piirihallitus vahvistaa ehdokkuuteni. Siten ensi vuodesta tulisi kohdalleni kolmas peräkkäinen vaalivuosi. Vuonna 2019 olin Uudellamaalla kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana ja sain ensikertalaiseksi kohtuulliset 1388 ääntä, joista iso osa oman kunnan ulkopuolelta muualta Uudeltamaalta. Tänä vuonna sain neljänsissä kuntavaaleissani ennätysäänimäärän 456, joka oli viidenneksi eniten koko kunnassa ja kokoomuslaisista peräti toiseksi eniten – vain kunnanhallituksen puheenjohtajaksikin valittu Petri Vaulamo sai isomman äänimäärän. Uskon, että tuolta pohjalta on realistista lähteä hakemaan paikkaa uudessa aluevaltuustossa tammikuun 2022 vaaleissa.

Leppoisa luottamustehtävä

Kuntavaalien jälkeisiin luottamuspaikkajakoihin sisältyy yleensä aina jotain hässäkkää ja epäselvyyttä. Erityisesti niin sanottujen ylikunnallisisten paikkojen osalta on toisinaan epäselvyyttä. Joskus ei ole tietoa, että sovitaanko paikoista puolueiden välisissä neuvotteluissa piiritasolla vai sovitaanko ne suoraan kunnassa valtuustoryhmien välillä. Joskus useampi ryhmä ilmoittaa saaneensa tiedon, että jokin paikka kuuluu juuri heille eli paikoille ilmaantuu “omistajia” enemmän kuin jakkaroita on jaossa.

Tämän vuotisten kuntavaalien erikoisuus Nurmijärvellä liittyi Rinnekodin neuvottelukuntaan, johon kunnanvaltuusto valitsi 18.8.2021 Nurmijärven edustajan ja tälle varahenkilön.

Olin tiedustellut kunnanvirastolta paikkajakoneuvottelujen yhteydessä, että mistä löytyisi kyseisestä neuvottelukunnasta ja sen toiminnasta infoa, tietoa kokouksista ja esim. vanhoja pöytäkirjoja. Ilmeisesti pari muutakin ehdokasta oli asian tiimoilta ottanut yhteyttä kuntaan, kun mistään ei löytynyt informaatiota kyseisestä neuvottelukunnasta.

Elokuussa uusi valtuusto kuitenkin valitsi neuvottelukuntaan uuden jäsenen ja tälle varahenkilön. Maanantaina 6.9. kunnanhallituksen asialistalla todetaan, että Rinnekodin neuvottelukunnan toiminta onkin päättynyt jo vuonna 2016, eikä näin ollen kunnan edustajan nimeämistä Rinnekodin neuvottelukuntaan ole tarpeen tehdä. Kunnanhallitus tuleekin esittämään valtuustolle, että valtuusto merkitsee tiedoksi Rinnekodin neuvottelukunnan toiminnan päättymisen ja kumoaa 18.8.2021 § 122 tekemänsä päätöksen edustajan valinnasta tarpeettomana.

Varsin tragikoomiseksi asian tekee se, että Rinnekodin neuvottelukuntaan valittiin edustaja ja varaedustaja myös vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen. Tuolloin neuvottelukunnan jäseneksi valittiin Vihreiden Leni Pispala ja hänen varalle Mariette Rahijärvi samasta ryhmästä. Neuvottelukunnan toiminta oli päättynyt kuitenkin jo edellisenä vuonna 2016.

Tuo neljän vuoden pesti oli varmasti valtakunnan vähiten työllistävä luottamustehtävä viime valtuustokaudella.

ASRA paljon vartijana

Kunnanhallitus nimeää maanantaina 23.8. edustajansa lautakuntiin ja liikelaitosten johtokuntiin. Tämä tarkoittaa, että omalta osaltani 13 vuoden rupeama asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa päättyy. Olen toiminut ”ASRAssa” jäsenenä, puheenjohtajana ja kunnanhallituksen edustajana kolmen valtuustokauden ajan.  Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja mieluisia. Ei vähiten sen vuoksi, että olen toiminut kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä tehtävissä pitkään myös ammattini puolesta – luonnollisesti Nurmijärven ulkopuolella, jolloin vaalikelpoisuus lautakunnan puheenjohtajaksi on säilynyt. Tulenkin varmuudella seuraamaan ASRAn asioita erityisellä mielenkiinnolla myös tulevalla valtuustokaudella sekä kunnanhallituksessa, että kunnanvaltuutettuna.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta pääsee uudistuneella kokoonpanolla töihin jo tulevan viikon tiistaina. Listalla on mm. rakennuslupahakemus kahdelle liikerakennukselle  Klaukkalan Viirinlaaksoon.

Verrattuna esimerkiksi  pääkaupunkiseutuun Nurmijärvellä  asemakaavamääräyksillä ei ohjata rakennusten ulkonäköä ja visuaalisuutta kovinkaan herkästi ja tiukasti. Nurmijärvellä ei ole erillistä esimerkiksi erityistä  ”kaupunkikuvatoimikuntaa”, joka keskittyisi asemakaavojen ja rakennuslupien kaupunkikuvallisiin seikkoihin.  Julkisivujen ja  kattojen materiaali- ja värispeksauksia sisällytetään asemakaavamääräyksiin, mutta usein nekin ovat enemmän ohjaavia. Tiukkoja, sitovia rakennustapaohjeitakin laaditaan vähenevissä määrin. Ollaan siirrytty enemmän suosituksiin ja ei-sitoviin rakennustapaohjeisiin. Itse olen edustanut näkökantaa erityisesti, että satoja tuhansia euroja elämänsä suurimpaan investointiin satsaavalla kuntalaisella tulisi olla oikeus edes omakotitalonsa ulkoseinän väri valita ihan itsenäisesti.

Poikkeuksena ovat olleet merkittävät kulttuuri- ja rakennushistorialliset ympäristöt. Näillä alueilla asemakaavamääräyksillä on haluttu varmistaa, että uudisrakentaminen  sopii ja yhdistyy vanhaan ainutlaatuiseen olemassa olevaan rakennuskantaan ja miljööseen. Rajamäen vanha tehdasyhdyskunta, joka on valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristöä on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta.   Päätaajamiemme keskusta-alueiden asemakaavoissa on myös huomioitu  jonkin verran tarkemmin kaupunki- tai taajamakuvallisia tekijöitä. Esimerkiksi Kirkonkylän ydinkeskustan liikerakennukselle asetettiin aikanaan selkeät vaatimukset, jotta rakennus ”istuisi” isojen julkisten rakennusten – pääkirjaston ja kunnaanviraston – miljööseen.

Myös Klaukkalan sisääntuloväylän paraatipaikalle Viirinlaaksoon on asemakaavassa asetettu julkisivumääräyksiä. Nyt käsiteltävänä olevan rakennuslupatontin KM-1 korttelialueen kaavamääräykseksi on kirjattu mm. ”Julkisivumateriaalit tulevat olla lasia ja kiviaineista, jotka ovat soveltuvuudeltaan korkeatasoisia ja olosuhteisiin nähden kestäviä. Yhtäjaksoinen julkisivupinta tulee jäsentää ja jakaa selkeisiin osiin, siten että ne soveltuvat laadukkaaseen kaupunkiympäristöön. ”

Rakennuslupasuunnitelmien mukaan näiden liikerakennusten julkisivut näyttäisivät olevan käytännössä –  muutamaa ikkunaa lukuun ottamatta peltielementtiä – kansanomaisesti sanottuna parocia.

Se, että julkisivu tehdään talousohjatusti mahdollisimman edullisella materiaalilla ei tietenkään tarkoita, etteikö suunnitelma ja toteutus voisi olla laadukas  ja korkeatasoinen  myös kaupunkikuvallisesti. Tässä tapauksessa asemakaavassa on kuitenkin selkeästi materiaalivaatimuksilla  osoitettu, mitä ja minkälaista kaupunkikuvaa Klaukkalan ydinkeskustaan halutaan.

Kuntaan toivotaan rakennushankkeita ja lisäpalveluja. Sijoittajia, toimijoita  ja rakentajia varta vasten houkutellaan kuntaan. Usein viranhaltijat ja päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa, jos hankkeeseen ryhtyvällä tai tontin ostajalla on vahva näkemys hankkeen taloudellisista perusteista, jotka eivät kestä asemakaavan vaatimusten ja määräysten täysimääräistä toteuttamista. Päättäjät joutuvat funtsimaan annetaanko niistä periksi ja saadaan kuntaan lisäpalveluita ja lisäeuroja. Tätä jaakobinpainia käydessä on hyvä muistaa, että asemakaavat määräyksineen on tehty täydessä ymmärryksessä tietyt tavoitteet täyttämään. Näkyvällä paikalla olevat isot hankkeet muokkaavat asuin- ja elinympäristöä jopa usean sukupolven ajaksi. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnalla on lupa-asioissa suvereeni päätösvalta ja vastuu, eikä rakennuslupa-asioihin ole esimerkiksi kunnanhallituksella otto-oikeutta. Mikäli päätöksissä poiketaan asemakaavamääräyksistä tulisi nämä poikkeamiset selkeästi nostaa esille ja jopa kirjata perustelut poikkeamiselle. Tämä olisi myös mahdollisten valitusten käsittelyjen kannalta järkevää. Ei ole hyvä, että päätösten perusteluja ryhdytään kirjaamaan ja jopa miettimään vasta, kun joudutaan antamaan lausuntoja ja vastineita valituksiin.

Tuoreessa Rakennuslehdessä (20.8.2021) Viirinlaakson hankkeen rakennuslupahakemuksen jättäneen rakennusliikkeen toimitusjohtaja avasi yrityksen toiminta-ajatuksia näin: ”Sellaisten suurten kaupunkien vaativista hankkeista, joissa on korkeat esteettiset vaatimukset, kannattaa pysyä kaukana.” Toivon, että Nurmijärvellä osataan jatkossakin suhteuttaa esteettiset vaatimukset ja rakentamisen kustannustaso älyllisesti. Mielestäni Nurmijärvellä tulee jatkossakin huolehtia ja varmistua siitä, että kunnan keskeiset alueet ovat myös kaupunkikuvallisesti miellyttäviä ja viihtyisiä. Toisaalta vaatimukset tulisi asettaa tasolle, joka ei rajoittaisi liikaa tai turhaa kiinteistösijoittamista kuntaan.  

Uusi lautakunta pääsee nyt tuoreeltaan pohtimaan ja päättämään, vastaako tuo Viirinlaakson lupahakemus asemakaavan vaatimuksia. Tulemme näkemään samalla, mikä on lautakunnan linja seuraavaksi neljäksi vuodeksi .  Asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntahan toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisena  vuoteen 2025 saakka.