Kunnanvaltuusto 22.5.

 

031

Nurmijärven kunnanvaltuuston kokous 22.5.2019 sisälsi pitkästä aikaa hieman dramatiikkaa ja yllätyksellisyyttä.

”Varhaiskasvatuksen ryhmien harkinnanvarainen ja joustava täyttö suhdeluvun 1/8 mukaisesti yli 3-vuotiaiden ryhmissä” herätti intohimoja ja useita puheenvuoroja. Vihreät tekivät muutosesityksen eli esittivät pohjaesityksen hylkäämistä. Kysymyshän oli siitä, että nykyisessä nopeasti kehittyneessä poikkeuksellisessa tilanteessa sallittaisiin Nurmijärvellä harkinnanvaraisesti päiväkotijonojen syntyessä käyttää lain sallimaa suhdelukua 1/8 yhden vuoden ajan. Nykyinen ongelmallinen tilanne on syntynyt pääosin eräiden päiväkotien akuuttien sisäilmaongelmien ja tilojen käyttökelvottomuuden vuoksi. Ryhmäkoon väliaikaisen joustavuuden puolesta puhuivat mm. Räty ja Tarikka kokoomuksesta sekä Kalliokoski ja Rantala keskustasta. Rajuinta vastustusta toivat julki Pispala, Lepolahti ja Tapiolinna. Pispala toi puheessaan esille mm. laadukkaan vuorovaikutuksen, varhaiskasvatuslain, lastensuojelulain ja henkilökunnan kurittamisen. Lepolahti nosti keskusteluun totuttuun tapaan päätöksenteon juridisen tarkastelun ja kyseenalaisti kunnanhallituksen puheenjohtaja Rädyn jääviyden asian käsittelyssä erityisesti kunnanhallituksessa. Lepolahden näkemyksen mukaan Virpi Rädyn osallistuminen asian käsittelyyn kunnanhallituksessa on aiheuttanut hyvin valitusherkän tilanteen. Itselleni asiassa oli kysymys äkillisen ongelmatilanteen ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti sekä kuntalaisten ja lasten kannalta vähiten haittaa tuovalla tavalla. Ainakaan itselleni kyse ei ollut lasten oikeuksien polkemisesta tai totaalisesta linjan muutoksesta varhaiskasvatuksen periaatteissa – vaan nopeasta, lyhytkestoisesta ja järkevästä ratkaisusta akuuttiin ongelmaan. En myöskään epäile hetkeäkään, etteivätkö kunnan viranhaltijat ja työntekijät olisi tehneet parhaansa asian selvittämiseksi ja vaihtoehtojen etsimiseksi. Valitettavasti kaikilta ei löydy samanlaista luottamusta työntekijöitämme kohtaan – juhlapuheita lukuun ottamatta. Äänestyksen jälkeen pohjaesitys voitti äänin 27-24. Toivottavasti jokainen käsittää viimeistään nyt, että päätös todellakin oli määräaikainen yhdeksi vuodeksi ja ryhmäkoon kasvattaminen on edelleen poikkeustapaus, joka tehdään vasta tarveharkinnan jälkeen. Otaksun, että valtaosassa kunnan päiväkoteja asiaa ei edes noteerata seuraavan vuoden aikana.

Osavuosikatsauksen yhteydessä pidin lyhyen kokoomuksen ryhmäpuheen. Korostin tarvetta vastuullisen talouden harjoittamiseen ja aloitetun ns. NUUKA-ohjelman tarpeellisuutta. Toin esille myös sote-kuntayhtymän merkittävän vaikutuksen kunnan talouteen. Nyt tehdyt korjaukset sote-menojen osalta kasvattivat kunnan alijäämän 5,4 miljoonaan euroon. Sote-kuntayhtymän hallinnon vyörytykset ja muut erät, joita ei alkuperäisessä talousarviossa kyetty arvioimaan, ovat nyky-ymmärryksen mukaan liki 2,3 milj.euroa. Tämä osoittaa kuinka mittavia kustannuksia pienetkin prosenttikasvut aiheuttavat kuntayhtymän puolelta. Kunnan viranhaltijat ja luottamushenkilöt kuntayhtymässä ovat paljon vartijana. Emme ole kuntayhtymässä äänettöminä yhtiömiehinä, vaan pitämässä huolta, että kuntayhtymä on myös taloudellisesti järkevä valinta nurmijärveläisille.

Kunnanhallituksen vaalikin suoritettiin, mutta ei lyhyimmän kaavan mukaan. Valtuuston puheenjohtajistoa ja kunnanhallitusta lukuun ottamatta kaikki luottamuspaikat täytetään neljäksi vuodeksi. Edellä mainitut paikat täytetään kahdeksi vuodeksi ja tässä kokouksessa päätettiin viimeisten kahden vuoden paikoista. Normaali käytäntö on, että puolueet tekevät paikallisyhdistyksissä ja/tai kunnallisjärjestöissään henkilövalinnat koko neljän vuoden valtuustokaudelle sen jälkeen, kun vaalien jälkeisissä puolueiden välisissä neuvotteluissa on sovittu kunkin puolueen luottamuspaikat. Paikkojen jaossa käytetään moninaisia kriteereitä esim. henkilön äänimäärä, ammattiosaaminen, aiempi kokemus kuntapolitiikasta ja aiemmat luottamustoimet. Alueellisen kattavuuden takaamiseksi myös asuinpaikalla on merkitystä ja lain edellyttämät sukupuolikiintiöt on tietysti otettava huomioon. Yleistä lienee myös se, että kukin paikka pisteytetään, jolloin voidaan varmistaa tasapuolinen luottamuspaikkajako eri yhdistysten välillä. Lähtökohta on, että valtuustoryhmät noudattavat näitä neuvottelutuloksia ja henkilöehdotuksia. Näin nytkin oli tehty ja puolueet olivat ilmoittaneet kuntaan henkilöt, joille kunnanhallituksen paikat oli kussakin puolueessa nimetty. Esityksen mukaan kunnanhallitus olisi jatkanut samalla kokoonpanolla seuraavat kaksi vuotta. Yllätys oli melkoinen, kun keskustan ryhmästä tehtiin listaan muutosesitys, jossa Juha Hyvämäki nousisi Tapio Sivulan paikalle kunnanhallituksen varsinaiseksi jäseneksi ja Sivula siirrettäisiin varajäseneksi. Samoin keskustan ryhmästä esitettiin, että Riikka Raekannas nousee kunnanhallitukseen varsinaiseksi jäseneksi ja Kirsti Handolin siirtyy varajäseneksi. Hetken näytti jo, että kunnanhallituksen jäsenistä joudutaan äänestämään. Pidettiin kuitenkin neuvottelutauko, jonka tuloksena keskustassakin ymmärrettiin, että äänestystulos olisi todennäköisesti johtanut siihen, että keskusta olisi menettänyt yhden kunnanhallituspaikan äänten jakautuessa kahdelle eri keskustan ehdokaslistalle. Pienen tuumaustuokion päätteeksi keskusta ilmoittikin päässeensä omassa piirissään asiassa sopuun. Loppu tulemana nuo keskustan sisäiset henkilövaihdokset kuitenkin tehtiin – ilmeisesti siis vaalien jälkeisten päätösten vastaisesti. Oma paikkani kunnanhallituksessa jatkuu seuraavat kaksi vuotta – aivan vaalien jälkeen sovitulla tavalla. Kunnanhallituksen puheenjohtajana jatkaa kokoomuksen Virpi Räty. 1-varapuheenjohtajaksi nousi keskustan Tarja Salonen ja 2-varapuheenjohtajaksi SDP:n Juha Peltonen. Kunnanvaltuuston pj:nä jatkaa keskustan Kallepekka Toivonen ja 1-varapj:nä kokoomuksen Jari Vainio. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin SDP:n Jerry Latva. SDP:n Harri Lepolahti ei siis jatka valtuuston puheenjohtajistossa, eikä hän ollut myöskään ehdolla kunnanhallitukseen. Lepolahti luopui myös demariryhmän puheenjohtajuudesta – uutena ryhmyrinä toimii Sirkka Rousu.

Keskustan aiheuttama hässäkkä sai ansaittua arvostelua mm. SDP:ltä. Kysehän oli kuitenkin täysin keskustan sisäisestä asiasta, jonka tuominen valtuustosaliin ei ollut ehkä kaikkein fiksuin ja järkevin tapa. Etenkin, kun muut ryhmät joutuivat rautalangasta vääntämään, että äänestystulos ei olisi keskustan kannalta mitenkään optimaalinen ratkaisu.

Toinen demareita närkästyttänyt asia oli se, että perussuomalaiset halusivat vaihtaa kunnanhallituksen naisjäsenelle varajäseneksi miehen. Olin saanut sunnuntaina 19.5. perussuomalaisilta kysely, onko tuollainen siirto mahdollista. Vastasin, että sukupuolikiintiöiden osalta asia olisi OK, mutta välittäisin kysymyksen kaikille muille ryhmille. Näin teinkin välittömästi ja otin asian esille myös seuraavana päivänä ryhmien puheenjohtajien tapaamisessa. Tällöin SDP:tä lukuun ottamatta ryhmät totesivat, että perussuomalaisten ehdotus on OK, kun se ei kenenkään oikeuksia polje. Tämä myös valtuustossa hyväksyttiin.

Demarien Lepolahti ja Rousu kehtasivat osoittaa asiassa moitteita myös allekirjoittanutta kohtaan. Perusteena esimerkiksi se, että demarien kunnallisjärjestöstä oli henkilö ottanut yhteyttä kunnanhallituksen puheenjohtajaan, kysynyt jotain sukupuolipaikkojen vaihdosta ja saanut jonkun vastauksen. En vieläkään ymmärrä, miten asia minuun liittyy. Lainmukaiset sukupuolikiintiöthän tarkoittavat 11-henkisessä kunnanhallituksessa sitä, että mies-nais tai nais-mies –paikat jakaantuvat 6-5. Kun aiemmassa kunnanhallituksessa oli keväästä 2018 lähtien viisi naisjäsentä, niin kaikilla on ollut tiedossa, että yksi miespaikka on ollut mahdollista vaihtaa naispaikaksi. Jos joku demareista olisi asiaa minulta kysynyt, niin olisin sen mielihyvin heille kertonut. Toki tuollaisten asioiden pitäisi olla muutenkin selvää. Jos tarvetta vaihtoon olisi ollut, niin olisin asian vienyt ryhmille päätettäväksi – aivan kuten vein nyt perussuomalaistenkin ehdotuksen. Uskon, että SDP:n toiveille olisi löytynyt joviaalisti ymmärrystä ja hyväksyntää. Jos demareilla oli puolestaan tarvetta vaihtaa kunnanhallituksen varajäsenen miespaikka naispaikaksi, niin se ei olisi ollut mahdollista aiemmin, koska naisvarajäseniä oli kunnanhallituksessa jo kuusi. Mahdollisuus avautui vasta, kun perussuomalaiset halusivat vaihtaa oman naispaikkansa miespaikaksi. Jos SDP:llä oli erityinen halu ja tarve tuohon vaihtoon, niin siihen olisi kyllä ollut samassa yhteydessä mahdollisuus, jos päätöksentekoon olisi löytynyt ketteryyttä. Ymmärrän toki, että perussuomalaisten pyyntö tuli kovin myöhään, mutta omalta osaltani sen siis laitoin alle tunnissa eteenpäin ja vielä kaksi päivää ennen valtuustonkokousta asian nostin esille.

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti touhu ei mene enää yhtään mielenkiintoisemmaksi – ainakaan tällä tavalla.

Maankäytön kehityskuva päivitettävä

IMG_2770.jpg

Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin 15.5.2019 kolumnin kohta kymmenenvuotta sitten Nurmijärvelle laaditusta maankäytön kehityskuvasta.

Silloin päätaajamien kasvutavoitteita viritettiin tappiin. Otaksun, että ainakin osin ajatuksena oli osoittaa ja korvamerkitä kovaa kasvua tietyille alueille – ja saada selkänojaa kunnan panostuksille ja suunnitelmille näihin taajamiin.

Nyt liki 10 vuotta myöhemmin on todettavissa, että kasvutavoitteet eivät ole toteutuneet lainkaan halutulla ja tavoitetulla tavalla. Itse asiassa edes Tilastokeskuksen huomattavasti varovaisempia ja realistuisempia ennusteita ei ole saavutettu. Olisi aika tutkailla kriittisesti asetettuja tavoitteita ja linjauksia.

Alla kolumnini kokonaisuudessaan korjattuna ja täsmennettynä parilla selventävällä sanalla. Kunnna tavoite oli kasvun osalta liki kaksinkertainen Tilastokeskukseen ennsuteeseen nähden – ei koko kunnan väestöluvun osalta.

 

Maankäytön kehityskuva on päivitettävä

Nurmijärven kunnanvaltuusto määritti keväällä 2011 kunnan maankäytön suuret linjat ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteet vuoteen 2040 saakka. Tämä ”Nurmijärven maankäytön kehityskuva 2040” täyttää siis nyt kahdeksan vuotta. Olisi syytä ja korkea aika tarkastella ja päivittää tätä keskeistä maankäyttöön, asumiseen ja kehittämiseen liittyvää kunnan tahdonilmaisua, joka toimii lähtökohtana myös seudullisessa suunnittelussa.

Voimassa olevassa maankäytön kehityskuvassa linjataan, että kunnan kasvua ohjataan määrätietoisesti yhdyskuntarakennetta eheyttäen vahvistamaan taajamien vetovoimaisuutta ja joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kehityskuvassa on määritetty myös kunnan eri osa-alueiden väestö- ja työpaikkasuunnitteet. Vuonna 2011 kuntapäättäjät olivat varsin optimistia Nurmijärven väestönkasvun suhteen ja väkilukutavoitteeksi asetettiin peräti 60000 asukasta vuonna 2040. Suurin kasvutavoite merkittiin Klaukkalaan ja kahdelle muullekin päätaajamalle yli 60 %:n kasvutavoitteet. Haja-asutusalueen tavoite asetettiin huomattavasti alemmas 14 prosenttiin.

Tuo 60000 asukkaan tavoite oli kasvun osalta liki kaksi kertaa enemmän kuin Tilastokeskuksen ennuste Nurmijärvelle. Tilastokeskuksen arvio asukasluvusta vuonna 2040 oli vajaa 52000 asukasta. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana väestönkasvumme ei kuitenkaan ole ollut edes Tilastokeskuksen ennusteen mukaista. Kunnan omasta väestötavoitteesta emme ole saavuttaneet puoliakaan. Vuonna 2020 tulemme olemaan viisi vuotta eli liki 3000 asukasta omia tavoitteitamme jäljessä.

Maankäytön kehityskuva ohjaa osaltaan myös asemakaavoitusta ja eri alueiden talotyyppejä. Korkean kasvun alueille Klaukkalaan ja Kirkonkylään on määritetty tällä hetkellä tavoitteeksi, että uudesta asuntotuotannosta on 40% kerrostaloasuntoja ja yhtiömuotoista pientalotuotantoakin 35%,  omakotiasutusta vain 25%. 

Maankäytön kehityskuva on tärkeä pitkän tähtäimen maankäytön ja asumisen linjaus. Koska kahdeksan vuotta sitten tehdyt arviot ja tavoitteet ovat osoittautuneet ylioptimistisiksi, asiakirja tulisi kunnassa uudelleen tarkastella ja päivittää. Tällä hetkellä kunnassa päivitetään palveluverkkosuunnitelmaa ja selvitetään maaseutualueiden osayleiskaavojen laadinnan uudistamista sekä kyläyleiskaavojen laadintaa. Maankäytön kehityskuvan päivitys sopisi hyvin näiden jatkumoksi.  

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen (KOK)

Sosialistihallitus

024-e1541086401763 (1)

Tunnustelujen jälkeen Antti Rinne kutsui SDP:n kera hallitusneuvotteluihin Keskustan, Vihreät, Vasemmistoliiton ja RKP:n. On tuumailtu, mikä olisi sopiva nimi tuolle kokoonpanolle, jos siitä neuvottelujen jälkeen syntyy valtakuntaan uusi hallitus.

Mielestäni kuvaava ja osuva nimi olisi sosialistihallitus.

Tuossa koaliitiossa SDP:llä on selkeä johtoasema ja kaiken järjen mukaan hallitusohjelma tulee noudattamaan SDP:n vaalilupauksia ja Rinteen talouspoliittisia linjauksia, mitä ne sitten ovatkin – aika harvalla kun taitaa olla kokonaiskäsitys asiasta. Se on toki varmaa, että kokoomuksen talouspoliittisia linjauksia ne eivät kohtaa. Nimenomaan näkemyseroihin talousasioistahan kokoomuksen hallitustie tyssäsi.

Kun SDP:lle on antamassa tukea vielä kauempaa vasemmalta Vasemmistoliitto ja kiihtyvällä vauhdilla yhä vasemmalle suuntautuva Vihreät, niin ennustetun hallituskoaliition luonne on selkeän vasemmistolainen. Järkyttävän vaalitappion kärsinyt Keskusta ja edunvalvontapuolue RKP soittavat bändissä neljättä ja viidettä viulua. Sen verran kuitenkin, että kokoonpanoa ei ihan vasemmistohallitukseksi voi kutsua – sosialistihallitukseksi hyvinkin.

Mitä meillä on odotettavissa, jos hallitusneuvottelut johtavat edellä mainittuun hallituskokoonpanoon? Ei tarvitse olla diplomiennustaja, että voi otaksua käyvän mm. näin:

  • Verotus kiristyy
  • Lainanotto lisääntyy
  • Yrittäjien asema heikkenee – työpaikkatarjonta vähenee
  • Työttömyys lisääntyy, työllisyys pienenee
  • Maahanmuuttolinjaukset eivät ainakaan kiristy
  • Maakuntamallia ja maakuntien verotusoikeutta viritellään
  • Aktiivimalli poistuu (jotain positiivistakin)

Mikä sitten saisi Keskustan lähtemään tuollaiseen porukkaan mukaan? Onhan se toisaalta saavutus, että tyrmäystappion kärsinyt nousee kanveesista ja liittyy voittajien joukkoon – ja pääsee edes jotain sormenjälkeä hallitusohjelmaan painamaan. Iso asia on varmaan se, että nuoremman polven keskustajohtajat ymmärtävät varsin hyvin, että tämä voi olla pitkään aikaan ainoa mahdollisuus saada se himoittu ministerinpesti. Sellaista olisi nyt Tuusulan suuntaan tarjolla – kyllähän se varmasti mieltä kiihottaa.

 

 

 

 

 

Vaalien jälkeen

mva.jpg

Valtuuston kokouksen 22.4. aluksi kukitettiin Nurmijärven ainoa kansanedustaja Matti Vanhanen. Toimenpiteen suorittivat kunnanjohtaja Outi Mäkelä ilmiömäisessä kesämekossaan ja valtuuston pj. Kallepekka Toivonen.

Eduskuntavaalien äänimääräni oli tarkistuslaskennan jälkeen 1388. Eihän se ihan tavoitteiden mukainen tulos ollut ja valinta jäi turhan kauas, vaikka kokoomuksessa äänikynnys laski odotettua alemmas.

Toisaalta melkein 1400 äänen tulos ei ensikertalaiselle ollut mitenkään masentava. Se tarkoittaa kuitenkin 30 bussilastillista henkilöitä, jotka katsoivat aiheelliseksi ja oikeaksi antaa äänensä minulle. Olen todella kiitollinen jokaisesta näistä luottamuksen osoituksesta. Erityisesti mieltä lämmitti ja hieman yllättikin se, että ääniä tuli Inkoota lukuun ottamatta kaikista Uudenmaan kunnista. Vielä kertaalleen kiitokset äänestäjien lisäksi kaikille kampanjassa mukana olleille.

Jälkikäteen on selvää, että jotain olisi kannattanut kampanjassa tehdä toisin, mutta kokonaisuutena vaalimenestyksen osalta on vain yksi vastuuhenkilö – ehdokas itse. Tämä on äärimmäisen yksinkertainen yhtälö.

Vaalitulosta on reposteltu ja pyöritelty sen verran, että samoja asioita ei ole syytä tässä toistaa. Joitain hajahuomioita kuitenkin.

Kokoomuksen osalta ehdokasasettelu venyi aivan liian myöhäiseksi. Tuloksessa näkyi selvästi, että henkilöt joilla oli ollut jonkinlainen varmuus ehdokaspaikasta jo vuosia aiemmin, pärjäsivät parhaiten. Istuvilla kansanedustajilla ja edellisissä vaaleissa edes kohtuullisen äänimäärän saaneet lähtivät hyvissä asemissa kisaan ja pystyivät tekemään pitkäjänteisen – vuosia kestäneen – kampanjan. Omalta kohdaltani ehdokkuus varmistui lokakuun 2018 lopussa ja sekin tuntui liian myöhäiseltä. Osa sai varmuuden vasta vuoden 2019 puolella ja se kyllä näkyi tuloksissa.

Liike Nytin menestys ja tulos jäi käytännössä yhden Hjalliksen varaan. En päässyt koko kampanjoinnin aikana täyteen ymmärrykseen, mikä oli se uutuuselementti, jolla päätöksentekoa olisi vallankumouksellisesti uudistettu. On mielenkiintoista nähdä, mikä on liikkeen myynti- ja markkinointistrategia seuraavissa kunnallisvaaleissa. Jotenkin päättömältä tuntuu se, että kokemattomuus kunnallisessa päätöksenteossa olisi jonkinlainen etu ja menestystekijä. Uudistamiseenkaan ei tarvita enää yhtään uutta tekijää kunnallispolitiikassa – Nurmijärvelläkin viime kunnallisvaaleissa vaihtui yli puolet valtuutetuista. Siihen ei tarvittu yhtään uutta puoluetta tai valitsijayhdistystä. Veri ja päättäjät vaihtuivat muutenkin.

Somettamalla ei kansanedustajapaikka avaudu kovinkaan helposti. Vaikka olisi tuhansia twitter-, facebook- ja youtube-seuraajia, niin näiden kääntäminen yhden vaalipiirin alueella äänestysmenestykseksi on vaativa tehtävä.

Takana kova kevät ja talvi. Jos nyt valittu eduskunta istuu täydet neljä vuotta – mikä ei ole itsestään selvyys, niin seuraavat vaalit ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Niihin lähtemisestä teen päätöksen jossain vaiheessa. Ek-vaalien ulkomainokset on joka tapauksessa ainakin osin varmuudeksi jemmattu.

Tänään keskiviikkona 24.4. pidimme Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksen, jonka aluksi kukitimme kunnan ainoan kansanedustajan eli Matti Vanhasen. Kokouksen jälkeen onnittelin Mattia henkilökohtaisestikin ja siinä samassa totesin, että nämä taisivat olla omalta kohdaltani ensimmäiset vaalit, joissa en tullut valituksi. Takana oli pelkkiä menestyksiä mm. teini- ja oppilaskuntavaaleista, varusmiestoimikunnasta, pankin edustajistovaaleista ja tietysti kunnallisvaaleista. Matti totesi, että hänellä on siitäkin hieman enemmän kokemusta.

Kunnanvaltuuston kokous ei ihmeempää dramatiikkaa tarjonnut, mutta jonkun verran keskustelua ja pilkun viilaamista – kuten nykyisin tuntuu tapana olevan. Totuttuun tapaan yritin taas panna kampoihin demareiden yllättävimmille avauksille ja ehdotuksille. Kokoomus-ryhmästämme kokoukseen pääsi osallistumaan peräti kahdeksas varavaltuutettu. Se on aika poikkeuksellista. Tarikan Visa piti neitsytpuheensa kunnanvaltuustossa. Kyse oli kunnan viestintäohjelmasta. Kokouksen videotaltiointihan löytyy kunnan web-sivuilta, joita ollaan uuteen uskoon rustaamassa.

Eteenpäin!

 

 

 

 

 

 

Rakentajat ja rakentaminen eduskuntavaaleissa

IMG_2590.jpg

Olen eduskuntavaalikampanjassani korostanut rakentajan rooliani ja rakennetun ympäristön merkitystä arvokkaimpana kansallisena omaisuutenamme. Samalla olen ollut huolestunut siitä, että rakentamisen ja maankäytön asiat eivät ole nousseet juurikaan vaalikeskusteluissa ja -teemoissa esille. Omat lehti- ja blogikirjoitukseni, lehtimainokseni, vaalivideoni ja valotaulumainokseni ovat niitä harvoja, joissa sanat rakentaja, rakentaminen tai rakennettu ympäristö mainitaan.  Näin vaikka rakentaminen ja rakentajat ovat keskeinen osa yhteiskuntaamme, talouttamme ja niiden kehittämistä.

Rakennuslehti on viikoittain ilmestyvä ammatti- ja uutislehti. Itselleni – ja varmasti monelle muullekin – se on tärkein rakennusalan julkaisu, jota tulee seurattua säännöllisesti ja jonka artikkeleita arvostetaan.  Tämänpäiväisessä (12.4.2019) Rakennuslehdessä eduskuntavaaleihin otetaan kantaa sekä pääkirjoituksessa että kakkossivun Näkökulmassa.

Päätoimittaja Tapio Kivistön pääkirjoitus on otsikoitu ”Myös rakentaminen on arvokysymys”. Hänkin ihmettelee kuinka vähän esimerkiksi vaalikoneista löytyy rakentamiseen tai rakennettuun ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Kivistön mielestä äänestäjillä tulisi olla käsitys, miten puolueet ja ehdokkaat aikovat toimia tulevalla eduskuntakaudella esimerkiksi rakennuskannan ja infrastruktuurin miljardeihin nousevan korjausvelan ratkaisemiseksi.

Rakennusteollisuus RT ry:n toimitusjohtaja Aleksi Randell kirjoittaa samaisessa Rakennuslehden numerossa Näkökulma-palstalla. Kirjoitus on otsikoitu ”Anna äänesi rakennetulle ympäristölle”. Hän toteaa, että eduskuntavaaleissa ratkaistaan rakennusalan kannalta useita hyvin kriittisiä asioita ja mainitsee mm. käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen, joka vaikuttaa jatkossa laajasti maankäytön ja kaavoituksen sujuvuuteen. Randell muistuttaa, että eduskuntavaaleissa valitsemme seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ne päättäjät, jotka vaikuttavat rakennetun ympäristön ja meidän kaikkien tulevaisuuteen.

Omalta osaltani olen tuonut johdonmukaisesti ja aktiivisesti esille edellä mainittuja asioita ja korostanut niiden tärkeyttä. Yli 30 vuoden kokemus rakennusalasta, rakentamisesta, vientirakentamisesta ja yrittämisestäkin antavat jonkinlaisen pohjan näkemyksilleni. Niitä täydentää yli 10 vuoden kokemus kunnallispolitiikassa mm. Suomen suurimman kunnan asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana.

Seuraavalla eduskuntakaudella on käsittelyssä keskeisin maankäytön ja rakentamisen lakipaketti. Olisi erikoista ja valitettavaa, jos sitä ei olisi käsittelemässä yhtään rakennusalan ammattilaista.

 

Arto Hägg, rakennusinsinööri

eduskuntavaaliehdokas (KOK)

Uusimaa #145

 

Rakentaja

Kotitalousvähennys ja eläkeläiset

Rakentaja.jpg

Vuosi sitten SDP:n puheenjohtaja Rinne meni lupaamaan kuuluisan vappusatasen pienituloisille eläkeläisille. Rahoitusta tuohon miljardiluokan eläkemenojen kasvattamiseen hän fundeerasi järjestyvän verotuksen kautta. Muun muassa STTK:n pääekonomisti Ralf Sund tyrmäsi ajatuksen tuoreeltaan: ”Eläkkeistä ei rahoiteta verotuloilla senttiäkään. Työeläkkeet rahoitetaan palkansaajien omalla maksulla ja työnantajien työeläkemaksuna.” Nyttemmin Rinnekin on palannut reaalimaailmaan ja lupaillut sadan euron nettokorotusta pieniin eläketuloihin vain, jos talous kehittyy jatkossakin suotuisasti. ”Jos” on todellakin paikallaan, koska Rinteen ja SDP:n yrittäjävastaiset linjaukset eivät lupaile työllisyydelle ja taloudelle kovinkaan aurinkoisia näkymiä, jos demarit pääsevät vaalien jälkeen mielihalujaan toteuttamaan.

Eläkeläisten asemaa ja pärjäämistä voidaan sen sijaan parantaa muillakin konsteilla kuin epärealistisilla vappumiljardeilla.

Yksi pienituloisten eläkeläisten ongelma on kotitalousvähennykseen liittyvä epäkohta. Kotitalousvähennys on nimensä mukaisesti tuloista tehtävä vähennys ja on hyödynnettävissä vain, mikäli verotettavia tuloja on riittävästi. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollista saada kotitalousvähennyksen kautta tukea kotitaloutensa palveluiden, esim. korjaustöiden hankkimiseen. Tuki on siis evätty juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Eläkkeensaajien Keskusliitto on nostanut ongelman esille ja esittää, että pienituloisten eläkkeensaajien tueksi tulisi luoda järjestelmä, joka vastaisi perusteiltaan ja määrältään kotitalousvähennystä. Yli 75-vuotiaille tukea ehdotetaan korotettuna, jolloin uudistus tukisi myös tavoitetta, että ikääntyneen pitäisi voida asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Näihin Eläkkeensaajien Keskusliiton näkemyksiin on helppo yhtyä. Tukea sinne, missä on suurin tarve ja vaikuttavuus.

Työperäisestä maahanmuutosta

IMG_2419

Seuraan kiinnostuneena – ja hieman hämmentyneenäkin – keskustelua työperäisestä maahanmuutosta.

Tänään perussuomalaisten pj Halla-aho käsitteli asiaa Helsingin Sanomien haastattelussaan. Hän totesi lähinnä, että Suomeen muuttaa suuressa määrin ihmisiä, joilla ei ole sellaista tarjottavaa, jota työmarkkinat tarvitsevat.

On hämmästyttävää, että ei ymmärretä kuinka hyvin työperäinen maahanmuutto toimii jo tällä hetkellä. Ja kuinka tärkeää se on Suomen talouden ja kehityksen kannalta. Valtaosa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on peräisi Virosta ja Venäjältä. Virosta yli 50000 henkeä ja Venäjältä liki 30000. Nämä henkilöt edustavat työperäistä maahanmuuttoa parhaimmillaan. He työllistyvät nopeasti juuri sellaisille aloille, joissa Suomessa on kroonista ja akuuttia työvoimapulaa – esimerkiksi rakennusalalle Etelä-Suomessa.

Virolaiset ja venäläiset myös sopeutuvat ja sulautuvat suomalaiseen yhteiskuntaan varsin vaivattomasti ilman erityisiä kotouttamistoimenpiteitä. Moni ala ruuhka-Suomessa olisi vaikeuksissa ilman näistä maista tulevaa työperäistä maahanmuuttoa. He eivät ole myöskään halpatyövoimaa.

Suomen tulee edelleen edistää työperäistä maahanmuuttoa, mutta se pitää toteuttaa itsekkäästi Suomen tarpeista ja lähtökohdista. Se on Suomen, suomalaisten ja myös maahanmuuttajien etujen mukaista.  Rajanaapureistamme saatava työvoima on monella tapaa paras ratkaisu työperäisen maahanmuuttoon jatkossakin. 

Tässä tilastokeskuksen infoa kansalaissuusryhmistä vuodelta 2017. Onneksemme työllisyysluvut ovat suurimmat juuri suurimpien ulkomaalaisryhmien kohdalla. Virolaisten työllistymisaste on jopa samaa tasoa kuin ruotsalaisten.

ulkomaalaiset

MRL:n kokonaisuudistus

IMG_2419

Päätoimittaja Tapio Kivistö kirjoitti 29.3. Rakennuslehden pääkirjoituksessaan lakiuudistuksesta, jota kannattaa seurata. Kyse on maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) kokonaisuudistuksesta. Uudistus käynnistyi vuonna 2018 ja esitys uudesta laista on tarkoitus saada valmiiksi vuonna 2021. Kivistö toteaa, että kyse on pitkästä ja suuresta hankkeesta – vähän kuin rakennetun ympäristön sote-uudistuksesta.

Lakiuudistuksen parlamentaarista seurantaryhmää on vetänyt keskustalainen ympäristöministeri Tiilikainen. Kevään eduskuntavaalit muuttanevat sen verran radikaalisti eduskunnan voimasuhteita, että sillä on vaikutuksia myös MRL:n uudistusprosessiin ja poliittiseen ohjaukseen.

Huhtikuussa valittava eduskunta saa siis käsiteltäväkseen ja päätettäväkseen maankäytön ja rakentamisen keskeisimmän lain. Tuntuisi luontevalta, jopa loogiselta, että käsittelyyn osallistuisi eduskunnassa ainakin muutama rakentamisen ammattilainen.

Tiedämme osaratkaisun tuohon tarpeeseen. #145.

Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

NU_20190323_a.png

Nurmijärven Uutiset julkaisi 23.3.2019 vaalikynä-kirjoitukseni.

Yli 30-vuotisen rakentajakokemukseni suomalla itsevarmuudella kehtaan tuoda julki myös huoleni siitä, että rakennusalan ammattilaisia ei ole riittävästi eduskunnassa. Kansallisomaisuutemme näkökulmasta siihen olisi tällä hetkellä erityistä tarvetta. Eduskuntavaaleissa on Uudellamaalla numero 145 käytettävissä tämän tarpeen täyttämiseen.

Tässä tuo lehtikirjoitukseni:

Kansallisomaisuuttamme rappeutetaan

Rakennettu ympäristö – tiet mukaan lukien – on luonnon ohella arvokkainta kansallisomaisuuttamme.

Tieverkoston toimivuus on elinehto Suomelle ja sen elinkeinoelämälle. Jotta väylien toimintakyky voidaan varmistaa, tulisi ylläpitoon satsata vuosittain yli miljardi euroa. Nyt rahoitusvaje on satoja miljoonia. Jokainen voi nähdä ja valitettavasti myös kokea, että tieverkosto on rapautumassa vauhdilla. Vaikutelma on, että tilanne pahenee vuosi vuodelta. Tänäkin keväänä paljastuvat tien pinnat ovat surullista katsottavaa. Väylien kehittäminenkin vaatisi miljardin euron investoinnit, kun taso on nyt vain puolet siitä.

Korjausvelan kasvattaminen on hölmöläisten hommaa. Näin on kuitenkin toimittu vuosi vuoden jälkeen hallituskokoonpanoista huolimatta. Tieverkoston heikkeneminen aiheuttaa suoria kalustokustannuksia. Vielä suurempi on kuitenkin se lisäkustannus, joka syntyy, kun toimenpiteitä ei suoriteta ajoissa. Kevyistä toimenpiteistä joudutaan siirtymään rankempiin korjausinvestointeihin. Ajoissa suoritettuna kustannukset olisivat pienempiä. Nykymallilla kärsitään sekä huonosta tiestöstä, että tuhlataan rahaa korjaushankkeiden lykkäämisen vuoksi.

Ounastelin jo viime syksynä Nurmijärven Uutisten lehtikirjoituksessani, että Uudellemaalle ollaan MAL-sopimuksella ajamassa ruuhkamaksuja. Tämä tarkoittaisi uutta maksurasitusta alueen tien käyttäjille. Ruuhkamaksuja perustellaan ilmastopolitiikalla, mutta sitä ”myydään” ajatuksella, että ruuhkamaksuilla voidaan rahoittaa väylärakentamista. Myyntiargumentti on heikko. Tien käyttäjiltä kerätään jo nyt moninkertaisesti se summa, jonka valtio palauttaa tienpitoon. Rahoituspohja teiden kunnossapidolle on olemassa – siihen ei ruuhkamaksuja tarvita.

Arto Hägg, rakennusinsinööri

eduskuntavaaliehdokas (KOK), Uusimaa

 

Sote-ongelmat

 

20181010H+ñggArto008NET_pieni

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa on ollut ongelmia pitkään. Sitä ei kukaan kiellä. Erityisesti vanhuspalveluissa on ongelmia, joita ei tule hyvinvointivaltiossa hyväksyä missään olosuhteissa. On erinomaista, että ongelmat on nostettu laajasti ja näkyvästi esille. Ikävää ja hieman käsittämätöntäkin on, että se tapahtuu vasta nyt vaalien alla, vaikka ongelmia on ollut jo vuosikaudet.

Ongelmat ovat nimenomaan nykyisessä järjestelmässä – ei jossain aiemmassa tai kesken jääneessä.

On jäänyt vähälle huomiolle se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota.

Laatutason nostamisesta ei tosin ole mitään hyötyä, jos sen toteutumista ei riittävästi valvota ja esimerkiksi ulkoistettujen palveluiden tuottajaa poikkeamisista rangaista. Juuri tästä hankintaosaamisen puutteesta ja valvontavajeesta on viime aikoina esille nousseissa ikävissä tapauksissa ollut pääosin kyse. Sote-palvelujen ulkoistamisiahan on tehty jo pitkään ja läpi kuntakentän. Eniten keskusta- ja demarijohtoisissa kunnissa, vaikka julkisesta keskustelusta voi saada toisenlaisen käsaityksen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä tulee uudistaa. Hallinnon ja byrokratian kasvattamisella tai verottajatahojen lisäämisellä asiaa ei ratkaista. Yli 10 vuotta kestänyt veivaaminen tulee saattaa päätökseen. Viimekertainen sote-uudistus kaatui mammuttimaiseen ja hallitsemattomaan kokonaisuuteen, johon maakuntamalli oli soten kannalta tarpeettomasti kytketty.

Kokoomuksen esittämä ajatus sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta palaa asian ytimeen – ihmisiin ja palveluihin. Yksinkertainen on paitsi kaunista ja toimivaa – myös mahdollista toteuttaa. Vihdoinkin.