Kunnanhallitus kokousti elokuussa upouudessa Seitsemän veljeksen koulussa. Kuva kunnan web-sivuilta.
Kesä -25 jäi monella mieleen monella tapaa. Pidin pitkästä aikaa putkeen neljä viikkoa lomaa eli juuri helteisimmät heinäkuun päivät., joita riitti ennätyksellisesti. Kovin montaa yötä ei tullut Nurmijärvellä vietettyä – loma meni totaalisesti mökkeillessä. Ainoa harmitus oli Saimaan vesitilanne. Kun vedenpinta oli keväällä 2024 ennätyskorkeuksissa, niin tänä kesänä ja etenkin syksyllä se on alimpana miesmuistiin. Eroa vuodessa melkeinpä metrin verran ja tällä hetkellä ainakin puoli metriä normaalitason alapuolella. Laiturin kupeessa alkoi vesi käymään sen verran vähiin, että nostin veneenkin talviteloille jo elokuun loppupuolella. Ylempi kuva toukokuulta 2024 ja alempi elokuulta 2025. Ymmärrykseni mukaan juoksutukset on tehty Saimaan juoksutussääntöjen mukaan, mutta kyllähän se hämmästyttää, että miten väärin viime vuoden lopun ja talven juoksutukset on laskettu ja kuinka Saimaan valuma-alueen lumitilanne ja kevättulvat on ennustettu. Otaksun, että tilanne ei ihan äkkiä muutu – Suomen suurimman järven täyttämiseen menee monta sangollista vettä. Vesi ainakin oli lämmintä, sinilevää ei havaittu, kalaa tuli hieman, rapuja hyvinkin ja elokuun lopulla pääsin taas näkemään melkein mökkirannassa saimaannorpan.
Politiikkaahan ei heinäkuussa harrasteta, mutta elokuussa jatkuivat kunnanhallituksen kokoukset. Tällä viikolla kokoustimme uudella Seitsemän veljeksen koululla. Rehtori Jyrki Lihr esitteli kunnan uusinta opinahjoa, joka valmistui ensimmäisenä kunnan uusista kouluhankkeista. Jatkoahan seuraa Kirkonkylällä NYKissä ja Klaukkalassa lähtee liikkeelle useampi koulu- ja päiväkotihanke. Tässä on erinomainen mahdollisuus ottaa oppia edellisten hankkeiden hyvistä ratkaisuista ja myös saavuttaa kustannussäästöjä sitä kautta.
Kunnanhallituksen toiminta on lähtenyt ymmärtääkseni hyvin liikkeelle ja meillä on hyvä porukka kasassa. Siltä pohjalta on hyvä lähteä syksyn isoja asioita käsittelemään – vuoden 2026 talousarvio tietysti päällimmäisenä. Edessä on myös strategian päivittäminen, jota kunnanvaltuutetut pääsevät puimaan jo syyskuussa. Tavoitteena on, että myös kuntastrategiasta on päätetty kunnanvaltuustossa ennen vuoden vaihdetta. Kunnanvaltuustokin aloitti syyskautensa elokuun puolivälin maissa. Keskustan Riikka Raekannas on ottanut puheenjohtajan tehtävän haltuunsa hienosti – aiempi pitkäaikainen valtuuston pj Kallepekka Toivonenhan vaikuttaa nyt kunnanhallituksen varapuheenjohtajana.
Perinteisesti kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus tekee vaalien jälkeen syksyllä päätöksiä joistain ns. ylikunnallisista luottamuspaikoista. Aloitan nyt syksyllä maakuntavaltuuston jäsenenä ja KUUMA-liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä. Aiemmista tehtävistä jäivät puolestaan pois pelastuslautakunnan jäsenyys ja kunnanhallituksen edustajuus teknisessä lautakunnassa. Siltä osin varsinaisten luottamustehtävien määrä ei lisääntynyt.
Keusote järjesti 27.8. asukasillan Klaukkalan Monikossa. Sali oli täynnä, kun hyvinvointialueen viranhaltijat kertoivat viimeisimmät kuulumiset – lähinnä tulevasta palveluverkkosuunnitelmasta ja asukaskyselyn tuloksista, johon oli saatu ennätysmäärä vastauksia nurmijärveläisiltä. Mediassa kerrottaneen tarkemmin illan sisällöstä. Kiinnostavin asia oli varmaan Klaukkalan terveysaseman kohtalo. Esityksen mukaan Klaukkalaan tulee sote-keskus, jonka palvelut vielä täsmentyvät. Nurmijärven suun terveydenhoito on tarkoitus keskittää Klaukkalaan, joskin palveluita viedään myös kouluille. Rajamäen terveysasemaa Keusote on ajamassa alas. Tämä tapahtuisi ymmärtääkseni vuoden 2027 tienoilla.
Tulevana lauantaina 30.8. pidetään jälleen perinteiset Rajamäen kyläpäivät – nytkin TTS:n alueella. Olen kokoomuksen teltalta todennäköisesti koko päivän. Tervetuloa tapaamaan. Olen myös lupautunut kokoomuksen edustajaksi kyläpäivillä klo 12:15-12:35 pidettävään Listapalaveri liveen, jossa kunnanjohtaja Outi Mäkelä tivaa palaverin osallistujilta: Miten voisimme olla enemmän ylpeitä kunnastamme ja mitkä ovat polttavimmat asiat Rajamäellä? Lisäkseni osallistujina ovat Valtteri Hartikainen (kesk.), Marianne Kantola (vihr.), Veikko Ollila (vas.) ja Kimmo Pirkkala (peruss.). Toivotaan säädyllistä säätä.
Tässä muutamia kuvia menneiltä kyläpäiviltä.
Tuleva Tasavallan presidentti vieraili teltallamme vuonna 2010.
Ben ja kettukarkit kyläpäivillä 2014.
Vuonna 2017 kerättiin Sauli Niinistön kannattajakortteja. Mukana Kristiina Hakala.
Vuonna 2018 saimme vieraaksi nykyisen ulkoministerin. Päivän puheenaihe teltalla oli kunnan lukioratkaisu.
Viime vuonna teltalla oli edustava rosteri. Mukana myös Mikot Rytkönen ja Kiurunen, Pirjo Heilimo, Juhani Vuorisalo ja Jyrki Laamanen. Ben Zyskowicz vieraili teltallamme ties kuinka monetta kertaa.
Hyvinhän siinä kävi. Kokoomukselle erinomainen tulos kuntavaaleissa Nurmijärvellä: ennätyksellinen 29.5 % kannatus, kaksi lisäpaikkaa kunnanvaltuustoon ja suurimman puolueen aseman säilyttäminen. Keskusta punnersi näissäkin kuntavaaleissa toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja sai yhden lisäpaikan. Kokoomuksen ja Keskustan eroksi tuli 774 ääntä eli kokoomus repi yli sadan äänen verran lisää kaulaa viime vaaleihin verrattuna. Keskustan vertailuluvussahan on mukana RKP:stä tulleet vaaliliiton äänet. Eniten valtuutettuja (+3) lisäsi SDP, joka nousi kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. SDP:n ääniharava oli odotetusti eduskuntavaaleissakin esillä ollut Maria Luoma. Vihreät säilytti viisi valtuustopaikkaansa, eikä heidänkään ykkösnimi yllättänyt – Leni Niinimäki. Perussuomalaisten pudotus oli raju: edellisiin vaaleihin verrattuna katosi seitsemän valtuustopaikkaa ja jäljelle jäi vain neljä. Vasemmisto sai toisen paikan valtuustoon ja KD säilytti ainokaisensa.
Uusia valtuutettuja valittiin 22 eli yli 40% kunnanvaltuustosta vaihtui. Uusien valtuutettujen perehdyttäminen on syytä tehdä hyvin ja huolellisesti, jotta uusi valtuusto pääsee mahdollisimman joustavasti tehokkaaseen toimintaan. Kunta näyttääkin tähän reagoineen. Viime vaaleissa läpimenneistä valtuutetuista peräti kuusi nyt ehdolla ollutta jäi valtuuston ulkopuolelle.
Itselläni oli kuntavaalien paras tulos koskaan ja selkeä ykköspaikka kokoomuksen listalla 471 äänellä. Se oli kaikista ehdokkaista toiseksi suurin äänimäärä – valtioneuvos Vanhasen jälkeen. Erityinen ilon ja tyytyväisyyden aihe oli se, että sain ääniä tasaisesti ympäri kuntaa. Kirkonkylästä 124 ääntä, Klaukkalasta 105 ääntä, Rajamäeltä 156 ääntä ja muiltakin äänestysalueilta 86 ääntä. Sain oman asuintaajamani ulkopuolelta yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin kotitaajamani äänestysalueilta. Hienoa nähdä, että kuntalaiset noteerasivat näissäkin vaaleissa pitkäjänteisen työn koko kunnan eduksi. Tällainen tulos ei tule sattumalta. Kyläpoliitikoksi minua ei tällä tuloksella voi tituleerata, mutta aivan mainiosti kylien poliitikoksi – yli prosentin kannatus jokaisella äänestysalueella. Kesäkuussa alkaa viides valtuustokausi. Kiitokset kaikille kannatuksensa antaneille.
Erityisen hienoa oli, että neljä alle 30 vuotiasta ehdokasta valittiin Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Kokoomuksen kannalta tilanne näyttää tulevaisuutta ajatellen erityisen lupaavalta, koska noista neljästä peräti kolme oli kokoomuksen listalta. Eurovaaleissakin ehdolla ollut Henriina Rantala meni läpi komealla 430 äänellä, joka oli kokoomuksen listalla toiseksi suurin äänimäärä. Myös 18-vuotiaat Benjami Kinnunen ja Tino Uusi-Heikkilä ovat uusia kokoomusvaltuutettuja.
En ollut aluevaaleissa ehdolla, joten jätän niiden vaalien raportoinnin muille tahoille. Oma vaikuttamiseni hyvinvointialueella päättyy toukokuun lopulla yhden Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokouksen jälkeen.
Loppukaneettina täytyy todeta asia, jonka olen aiemminkin nostanut esille. Paikallislehden merkitys on Nurmijärvellä pudonnut dramaattisesti viime vuosina. Kun aiemmin kunnanvaltuuston kokouksessa saattoi seurata paikan päällä useita eri paikallislehtien toimittajia, niin näky on todella harvinainen nykyisin. Kunnon toimituksellista raportointia valtuuston kokouksista näkyy lehdessä valitettavan vähän. Viime vuoden puolella tilanne näytti pitkästä aikaa paremmalta, kun Nurmijärven Uutisten Lauri Jaakkola antoi aktiivisella toiminnallaan ja hyvillä jutuillaan lupauksia paremmasta. Lehden siirtyminen juuri vaalien alla vain kerran viikossa ilmestyväksi, tuntui jonkinlaiselta kuoliniskulta ja vaikutti varmasti myös vaaleja latistavasti Nurmijärvellä. Naapurialueiden paikallislehdissä oli runsaasti vaaleihin liittyviä artikkeleita ja paljon ehdokkaiden vaalikynäkirjoituksia. Niihin verrattuna Nurmijärvellä meno oli paikallislehden osalta melkeinpä aneemista. Kaiken kruunasi se, että paikallislehden vaalituloksen uutisointi julkaistiin printtilehdessä noin puolen sivun artikkelina vasta puolitoista viikkoa vaalien jälkeen ja siinäkin oli vielä tarkistamattomat alustavat äänimäärät. Toivon todella, että tässä asiassa palattaisiin ns. vanhoihin hyviin aikoihin. Ilman laadukasta paikallislehteä Nurmijärveltä on vaikea ponnistaa aluetason saati valtakunnallisiin vaaleihin. Tämä harmittaa erityisesti nyt, kun meillä on keskuudessamme useita lupaavia nuoria luottamushenkilöitä.
Rapsakka pikku pakkanen, navakka tuuli, hienoinen lumisade ja edellisenä iltana saatu tieto vaalitorin sijaintipaikasta. Näistä asetelmista lähdettiin puolueiden yhteiselle vaalitorille – tällä kertaa Rajamäellä. Tapahtumapaikkaa oltiin viime hetkillä jouduttu ns. säätämään, kun alkuperäinen mesta oli liian lähellä ennakkoäänestyspaikkaa. Kirjaston kulmilta löytyi kuitenkin alue, jonne telttakylä lauantaina nousi.
Näiden kuntavaalien aiempien vaalitorien tapaan minkäänlaista yleisöryntäystä ei tapahtunut. Kun säätila oli edellä kuvatunlainen ja tapahtuman markkinointikin jäi olemattomaksi, niin kävijöitä oli varsin vähän. Paikallaolijat olivat lähinnä ehdokkaita ja puolueaktiiveja. Tietysti positiivista, että edes he/me olimme liikkeellä. Huolestua pitäisi toden teolla, jos edes ehdokkaat eivät olisi kiinnostuneita kuntavaaleista.
Nytkin pidettiin vaalipaneeli, jossa ääneen pääsi jokaisen paikalle tulleen puolueen ehdokas. Olin kokoomuksen edustajana kuntavaalipaneelissa. Tässä joitain muistiinmerkintöjä vaalipaneellista, joka muutoin taitaisi jäädä muutaman paikallaolijan muistoihin. Nykyäänhän paikallismedia ei näistä tapahtumista raportoi. Kuntapaneelin kysymykset olivat tulleet Vasemmistoliitolta ja Vihreiltä ja paneelin veti Vihreiden Sami Virtanen. Osallistujina olivat lisäkseni SDP:n Arja Ripatti, PS:n Niko Immonen, Vihreiden Ville Virolainen, Vasemmistolliiton Anne Koskela, Keskustan Mirja-Liisa Tofferi, KD:n Markus And ja RKP:n Johan Sundholm.
Kuulusteltavat.
Aluksi kysyttiin panelistien mielipidettä kunnan omistamien kiinteistöjen kaupoista tähän mennessä ja mitä tulisi mahdollisesti vielä laittaa myyntiin. Märkiö suljettiin pois keskustelusta. Osa panelisteista oli tyytyväisiä tarpeettomien kiinteistöjen toteutuneisiin myynteihin, osa ei ollut varma tuleeko näistä säästöjä lainkaan. Omassa puheenvuorossani totesin, että avoimet julkiset huutokaupat, jotka soveltuvat pienehköihin yksinkertaisiin kohteisiin ovat onnistuneet hyvin. On saatu markkinahinta ja varsin hyvä sellainen. Muista kaupoista totesin, että kunnan tulee antaa totuudenmukaiset tiedot kiinteistöjen kunnosta ja korjaustarpeesta (ns. PTS:t), mutta ei ole myyjän tehtävä määrittää, miten se vaikuttaa myynti- tai pyyntihintaan. Ja jos kunta jää vuokralle myytyyn kiinteistöön, niin ainakaan korjausvelkaa ei tule sisällyttää oma-aloitteisesti vuokrahintaan. Ylimääräisenä kommenttina lisäsin sen, että kunnan kiinteistöt on “salkutettu” eli määritetty, mitkä ovat strategisesti tärkeitä, mitkä kehitettäviä ja mistä on jonkin ajan kuluessa järkevää luopua – ja tuota listaa on syytä säännöllisesti päivitettävä. Kun näin jälkikäteen miettii noiden huutokauppojen toteutuneita myyntihintoja, niin ne ovat kyllä tainneet järkiään mennä yli arviohintojen. Tuonkin vuoksi myyjän ei kannata “hirttäytyä” hinta-arvioihin, vaan antaa ostajan tehdä päätökset omien kriteeriensä mukaisesti.
Toisena kysyttiin, miten valtuutettuna tukisit kunnan yhdistysten ja seurojen tekemää työtä? Luonnollisesti kaikki panelistit kokivat tuen tärkeäksi. PS:n Immonen heitti ilmaan jo aiemmin somessakin esitetyn idean vuosittaisesta liikunta/urheilugaalasta, joita on pidetty ainakin Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. En tuota ajatusta lähtenyt haastamaan, mutta tykönäni olen miettinyt jo aiemmin, että gaalojen ja juhlien sijaan näen järkevämmäksi satsata nekin eurot suoraan tukeen urheilijoille. Vastauksessani totesin, että kunnassa olevan toimiva tukijärjestelmä, johon kuuluu tilojen tarjoaminen, sponsorointi, vuokratuki ja erikseen sen, että seurojen alle 18-vuotiailta liikuntapaikoista ei peritä vuokraa lainkaan. Totesin, että viime vuosina tukia on vähennetty – aivan kuten kaikkia muitakin kunnan menoja, mutta näen sen suhteen pohjan jo saavutetun. Totesin myös, että kun kunnan talous laitetaan yhdessä kuntoon, niin se näkyy myös yhdistysten ja seurojen tukemisessa.
Seuraava aihe koski kouluja ja varhaiskasvatusta. Kysymys kuului: Tulisiko Nurmijärvellä lisätä tuntikehystä mm. jakotunteja paremmin mahdollistaen? Kuntapäättäjissä on tällä hetkellä useita opetusalan asiantuntijoita ja niin oli myös panelissamme, joten kuulimme useita hyviä puheenvuoroja. Kun omat vahvuuteni ja ammattiosaaminen ovat enemmänkin maankäytön, rakentamisen ja yrittämisen puolella, niin keskustelen ydinosaamiseni ulkopuolisista asioista mielelläni oman ryhmäni asiantuntijoiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvistä asioista rikosylikomisario (evp) Juhani Vuorisalon ja opetus- ja kasvatusasioista esim. aluerehtori Janne Taipaleen kanssa. Kaikkea ei voi itse hallita – ainakaan syvällisesti ja ammattimaisesti. Näistä keskusteluista sitten luon oman kuvani ja mielipiteeni. Omassa vastauksessani toin esille sen, että valtiovalta on antanut lisärahoitusta perusopetuksen tuntimäärän kasvattamiseen, mutta näitä euroja ei ole ns. korvamerkitty, vaan ne menevät kunnan kassaan muiden eurojen sekaan. Totesin, että meidän kuntapäättäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että rahoitus käytetään siihen tarkoitukseen, mihin se on osoitettu – ja osan rahoituksesta voisi hyvinkin kohdentaa mahdollistamaan jakotunteja. Muistelin myös menneitä aikoja, jolloin budjettivaltuustossa valtuutetut oma-aloitteisesti korottivat tuntikehystä. Totesin, että nykytilanteessa on vaikea ajatella, että näin tehtäisiin, mutta soisi käytettävän saatu rahoitus siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.
Tässä vaiheessa kylmä alkoi jo hiipiä luihin ja ytimiin, mutta etenimme seuraavaan kysymykseen: Jos tulet valituksi, mitä konkreettisia toimia tekisit Sääksin suojelun eteen? Muissa puheenvuoroissa mainittiin mm. juoksutukset Sääksiin ja SDP:n Ripatti nosti esille pohjaveden oton merkityksen Sääksin tilaan. Keskustan Tofferi toi esille huolen mm. ranta-alueiden hakkuista. Ps:n Immonen totesi hanhien määrän olevan ongelmallinen. Kerroin, että olin käynyt rämpimässä ja katselmoimassa Vihtilammista laskevaa ojaa paikan päällä jo yli kymmenen vuotta sitten ja sen ongelmallisuuden olevan nykyisin tiedossa ja hallinnassa. Kerroin, että enemmänkin olen huolissani siitä, että kunta markkinoi varsin tehokkaasti Sääksiä, jolloin siitä on tulossa etenkin kesäisin jonkinlainen massaturismikohde. Tämän aiheuttama kuormitus itseäni mietityttää. Totesin, että vesistön tilaa tulee jatkossakin seurata ja pohjavedenottoa ei tule ainakaan lisätä. Pohdiskelin myös sitä, että saataisiinko koko Sääksin alueen kaavoituksella aikaiseksi jotain ympäristön kannalta myönteistä. Kaavoituksellahan voidaan myös tehokkaasti suojella erityisen arvokkaita luontoarvoja. Kaavoitus ei lähtökohtaisesti tarkoita jotain negatiivista ympäristölle. Loppukaneettina pohdiskelin, että ympäristöasiat yleensäkin tuntuvat etääntyneen kunnasta, kun meillä ei ole enää omaa ympäristölautakuntaa. Lisäkommenttina muistutin siitä, että iso osa Sääksiä ja sen ranta-alueita kuuluu Hyvinkään kaupunkiin. Yhteistyö Hyvinkään kanssa on tärkeää jatkossa.
Viimeinen kysymys koski Keski-Uudenmaan Pridea. Tänä vuonna olisi ollut Nurmijärven vuoro järjestää Pride-juhla, mutta kunta ei sitä järjestä. Panelisteilta kysyttiin, että miksi on mielestäsi oikein tai väärin, että Nurmijärven kunta on vain nimellä mukana Keski-Uudenmaan Pridessa, mutta ei järjestä omaa tapahtumaa? Kannanottoja tuli laidasta laitaan. Ainakaan Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajien taholta ei löytynyt kunnan päätökselle ymmärrystä. Kannat olivat lähinnä sellaiset, että kunnan linjaus on häpeällinen tai järkyttävä. Ymmärrystä ja hyväksyntää ilmaisivat ainakin Keskustan, KD:n ja PS:n panelistit. Oman puheenvuoroni aluksi totesin, että kyseessä on ilmeisesti viranhaltijalinjaus- tai päätös ja oletan sen takana olevan kunnanvaltuuston aiempi selkeä päätös siitä, että kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä, mutta ei juhlista tapahtumia ja kampanjoita ulkopuolisten liikkeiden tunnuksilla ja lipuilla. Totesin, että osa kuntalaisista kokee Priden myös poliittisena liikkeenä ja että Helsinki Priden taannoinen päätös sulkea joitain puolueita yhteistyönsä ulkopuolelle varmasti vahvisti näitä näkemyksiä. Totesin, että kun asiassa on jyrkkiä mielipide-eroja jo tässä paneelissakin, niin on järkevää, että kunta ei omilla toimenpiteillään ryhdy vastakkainasettelua kärjistämään. Kerroin mielipiteenäni, että jokainen järjestö ja liike voi vapaasti juhlia Nurmijärvellä, kunhan toimii lakien mukaisesti, mutta kunnan tehtävänä ei ole toimia järjestäjänä.
Jotakin jäi kertomattakin paneelin viimeisestä aiheesta. Henkilökohtaisesti minua on eräissä liikkeissä ja järjestöissä arveluttanut se, että ne esiintyvät sinänsä kannatettavien ja humaanienkin ajatusten ikään kuin ainoina ja oikeina puolestapuhujina. Kiihko, jolla liikkeet ajavat tärkeiksi katsomiaan asioita aiheuttavat ainakin minussa nopeasti torjuntareaktion – ei itse ajatuksia vaan nimenomaan näitä liikkeitä kohtaan. Tulee väkisinkin mieleen asetelma: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et marssi jossakin kulkueessa tai ota viiriä, lippua, rintamerkkiä tai kaulanauhaa kantaaksesi – ikään kuin vastustaisit jotain mielipidettä tai ajatusta. Oletan, että en ole ainoa, joka kannattaa kaikkia länsimaisen ja suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja yhdenvertaisuutta, vapautta, tasa-arvoa – mutta ei halua aktiivisesti niistä pitää ääntä tai juhlia. Vapaus tehdä sellainen linjaus on aivan yhtä suuri kuin se, että jokaisella on oikeus ottaa maanpuolustusjärjestön rintamerkki tai sateenkaarinauha hihaansa.
Muistutanpa myös siitä, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa – joskus ei edes hopeaa. Menneinä vuosikymmeninä Suomessakin vaikuttaneet Suomen Rauhanpuolustajat ja Maailman Rauhanneuvosto julistivat toimivansa meille kaikille kansalaisille, äideille, isille, vanhoille, nuorille jne ehdottomasti kannatettavaa, humaania ja järkevää ajatusta siitä, että ihmisten tulisi elää keskenään sulassa sovussa, eikä sotia toistensa kanssa. Vain jokin poikkeusyksilö voi ajatella yleisesti, että ennemmin sota kuin rauha. Voisi siis otaksua, että myös nuo edellä mainitut rauhanjärjestöt olisivat olleet nimensä mukaisesti vain rauhan asialla – nehän olivat nimenomaan rauhanliikkeitä. Kyseiset liikkeet tempaisivat ylevien aaatteidensa kera mukaan joukoittain suomalaisia. Erityisesti edistykselliset kulttuuri- ja taidepiirit olivat näiden järjestöjen ja niiden kampanjoiden lipunkantajina. Näiden liikkeiden vastustajia luonnehdittiin lähinnä taantumuksellisiksi – ja rauhanaatteen vastustajistiksi. Sittemminhän on tavan tallaajallekin käynyt selväksi, että kyseiset yhdistykset ja 70-80 -lukujen rauhanliike oli kommunistisen Neuvostoliiton rahoittama ja masinoima operaatio. Kansanedustaja Ben Zyskowicz kuvailee hyvin tuota ajankuvaa ja tuntojaan tuoreessa Vesa Vareksen kirjassa “Nuori Ben Zyskowicz”. Suosittelen. Paljastuuko nykyisten kansainvälisten järjestöjen ja liikkeiden taustalla tulevaisuudessa jotain vastaavaa – se jää nähtäväksi.
Toivotaan, että viimeiselle vaalitorille Klaukkalaan vaalipäivän aattona viikon päästä löytävät paikalle myös äänestäjät. Ja että sää suosii…
Nurmijärvellä ja varmaan muuallakin Uudellamaalla valokuitukaapeloinni nostattavat tunteita ja verenpainetta. Sosiaalisessa mediassa kuntalainen kertoi juuri, että kotikadulle oli tulossa kohta jo kolmas kaapelinkaivaja repimään paikkoja auki. Uudetkin asfalttikadut ovat jo kuin tilkkutäkkiä – kunhan ne roilot ja kaivannot saadaan ensin huomattavalla viiveellä tasoitettua ja paikattua.
Kirjoitin Juhannuksen alla 19.6.2024 Nurmijärven Uutisiin samasta aiheesta. Ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän koko ajan. Enää ei kärsitä pelkästä esteettisestä haitasta tai työmaakaivantojen aiheuttamista pölyhaitoista. Nyt tulee palautetta enenevissä määrin myös työmaiden turvallisuuspuuteista ja riittämättömistä suojaustoimenpiteistä: työkoneet pyörivät kevyenliikenteen ja jalankulkijoiden seassa, eikä työalueita ole eriytetty. Kaivajien jäljiltä tierummut, ojat ja sadevesikaivot ovat tukossa ja viherkaistoilla kiviä ja soraa. Lisäksi repaleiset ja teräväreunaiset asfalttileikkaukset aiheuttavat jatkuvasti rengasvahinkoja.
Kun käy läpi Nurmijärven kunnan palaute- ja verkkoasiointipalvelun palautelistaa Solmussa, niin kuntalaiset ovat huomauttaneet asiasta tänäkin vuonna pitkin kevättä. Kuntahan tiedotti jo viime vuoden puolella saaneensa poikkeuksellisen paljon palautetta valokuitukaapelointitöistä. Jo tuolloin katupäällikkö valitteli, että kunnan voimassa olevat sanktiokäytännöt sijoitus- ja kaivulupien kanssa eivät ole ajantasaiset ja valvontatyön henkilöstöresurssit eivät vastaa tarpeita. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kun kunta antaa kaivuluvat ja tekee niihin liittyvät sopimukset, niin valvontavastuu on yksiselitteisesti kunnalla. Kuntalaisten tulee toki ottaa itse valokuitufirmoihin ja/tai näiden alihankkijoiden, mikäli haluaa tietoa töiden aikatauluista tai johtoreiteistä omalla tontilla, mutta kaivantojen valvonta on täysin kunnan vastuulla. Sosiaalisessa mediassa käyty vilkas keskustelu ja Solmussa annettu palaute kertoo, että kunta ei ole asiassa onnistunut. Kaikille jo lienee selvää, että ainakin osa valokuitufirmoista alihankkijoineen eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan. Jos kunta sopimusosapuolena ei tähän puutu, niin asiat eivät myöskään muutu. Esimerkiksi valvontaresursseja olisi ollut mahdollista lisätä jo tälle kesälle viime vuonna saadun palautteen pohjalta. Nyt tunnutaan reagoivan siihen palautteeseen, mitä saadaan Solmusta tai suoraan kuntalaisilta viranhaltijoille. Vihon viimeinen konsti asioiden hoitamiseksi on se, että kuntalaisia kehotetaan ottamaan yhteyttä luottamushenkilöihin ja nämä soittelevat vuoron perään viranhaltijoille. Kunnanjohtaja tosin infosi juuri tänään, että kunta on puhuttanut valokuituyrityksiä ja valvontaa on lisätty, mutta kyllähän tämä katastrofi olisi kaivulupien myöntäjän pitänyt ymmärtää jo etukäteen. Hyvä, että toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.
Ja minun kirjoitukseni 19.6. Nurmijärven Uutisissa oli tällainen:
Tehokkuutta kaivulupien valvontaan
Nurmijärven Uutiset uutisoi 12.6.2024 valokuituhankkeiden ennätyksellisestä määrästä. Valokuitutyömaita on ollut kunnassa parhaimmillaan liki 200 eli yksittäisiä kaivantoja ja roiloja lähinnä kunnan päätaajamissa on ollut pahimmillaan tuhansia. Kaivantojen paikkaaminen ja asfaltointi on ollut paikoin tuskallisen hidasta. Ilman päällystettä olevat keskeneräiset kaivannot menevät montuille, laajenevat ja pölisevät.
Olen ottanut esille sekä kunnanhallituksessa että teknisessä lautakunnassa sen, että kaivulupien valvontaan kuntaan voisi ottaa muutaman infrapuolen insinööriopiskelijan/teekkarin kesätöihin. Mikäli valvonnan hoitaa kunnolla, niin kaivantojen ja roilojen tarkastuksia on tehtäväksi tuhansia ja jälkitarkastukset siihen päälle. Savotta on täysin mahdoton kunnan vähäiselle vakituiselle henkilökunnalle, joka luonnollisesti pitää lomiansa juuri silloin, kun mainitut työt käyvät kuumimmillaan. Kun jokaisessa naapurikunnassa on sama valokuitubuumi meneillään, niin työt tehdään ajallaan ja kunnolla siellä, missä valvonta toimii. Valvonta ei puolestaan toimi ilman valvojia.
Kun aikoinaan itse opiskelin rakennusinsinööreiksi, niin valtionhallinto ja kunnat tarjosivat runsaasti eri vaatimustason kesätyöpaikkoja alan eri vuosikurssien opiskelijoille. Nurmijärveläisille alan opiskelijoille nämä työpaikat olisivat tärkeitä sekä työkokemuksen että ansainnan kannalta. Kunnalle opiskelijoiden kesätyöpaikat olisi kustannustehokas tapa varmistaa, että kaivutöiden tekijät suorittavat velvoitteensa kunnolla ja ajallaan. Haitat kuntalaisille vähenisivät merkittävästi.
Ehdotus ei taida enää tälle suvelle johtaa mihinkään toimenpiteisiin, mutta toivon, että siitä otettaisiin kunnanvirastolla koppia ilman byrokraattista valtuustoaloitemenettelyäkin. Allekirjoittanut tunnetaan ankarana ja vastuullisena talousihmisenä. Väitänkin, että ehdotukseni olisi taloudellinen, tehokas ja yhteiskuntavastuullinen tapa huolehtia kunnan infraomaisuudesta ja kuntalaisten tyytyväisyydestä.
Nurmijärven Uutiset julkaisi mennä viikolla (10.2.2024) koko sivun artikkelin otsikolla “Millainen on Nurmijärven sote-palveluiden tulevaisuus?” Lehti oli kysynyt ennalta nurmijärveläisiltä aluevaltuutetuilta, miltä paikallisten palveluiden tulevaisuus näyttää. Olihan aluevaltuusto juuri käsitellyt palveluverkkosuunnitelman. Erityisesti pyydettiin näkemystä Kiljavan kuntoutussairaalan ja Rajamäen terveysaseman tulevaisuudesta.
Keusoten nurmijärviset aluehallitusjäsenet Behm, Kalliokoski, Niinimäki, Rousu, Räty ja Tapiolinna olivat muotoilleet yhteisen vastauksen. Minä ja muut vastailivat omin näkemyksin ja omin sanoin. Lehteen näistä yksittäisten aluevaltuutettujen vastauksista oli päätynyt minun lisäksi Riina Mattilan (kok) ja Anna-Liisa Lyytisen (kesk) näkemyksiä.
Nurkkarin artikkelissa mainittiin näkemykseni siitä, että Kiljavan kuntoutussairaalan osalta on tärkeää avata todelliset keskustelut ja neuvottelut kiinteistöyhtiö Kiljavan sairaala Oy:n ja Keusoten välillä. Kun neuvotteluja ei ole käyty, niin Keusoten palvelujen verkostosuunnitelman laskelmat Kiljavan osalta perustuvat osin olettamuuksiin. Artikkelista kävi ilmi myös arvioni, että kiinteistöyhtiö, jonka omistavat alueen asukkaat viiden kunnan välityksellä, on valmis tarkastelemaan niin vuokratasoa, laajuutta kuin myös sopimusehtoja. Kiljavan sairaalan jääminen tyhjilleen on alueen kunnille ja sitä kautta asukkaille taloudellisesti huonoin vaihtoehto. Tilat eivät varmasti ole kaikkein moderneimmat ja tehokkaimmat, mutta kansantaloudellisesti ja alueen asukkaiden kannalta on kestämätöntä, että toimivat tilat jätettäisiin tyhjille ja rakennettaisiin toisaalle uudet huomattavasti kalliimmat toimitilat. Olemme jo muissa hankkeissa todenneet, että uusien tilojen m2-vuokrat voivat olla liki kaksinkertaiset vanhempiin tiloihin nähden.
Tilannehan on se, että aluevaltuuston tekemät linjaukset tarkoittavat, että kuntoutussairaalatoiminta jatkuu Kiljavalla joka tapauksessa jonkin aikaa nykyisen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeenkin. Osapuolten olisi jo sen vuoksi syytä päästä sopimaan asioista. On myös mahdollista, että Keusote ei tule saamaan lainavaltuuksia korvaavaa uudisrakennusta varten. Ilman lainanottovaltuuksia korvaavan hankkeen ja tilan järjestäminen vaikeutuu oleellisesti. Tähänkin mahdollisuuteen tulee varautua ja tällöin Kiljavan kuntoutussairaalan jatko jossakin muodossa ja laajuudessa tulee varmasti käsiteltäväksi.
Palveluverkkosuunnitelmassa on todettu, että Klaukkalan sote-palvelujen turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää eteläisen Nurmijärven asukkaiden kannalta. Tämä edellyttää uudisrakentamista ja lainanottovaltuuksia. Kun lainanottovaltuuksia ei todennäköisesti saada kaikkiin alueen hankkeisiin, niin pitäisin omituisena, jos esim. Kiljavan kuntoutussairaalan korvaava uudisrakennus ajaisi Klaukkalan sote-keskuksen ohi. Marssijärjestyksen tulee olla järkevä.
Rajamäen terveysaseman osalta totesin vastauksessani toivomuksen siitä, että kustannukset selvitetään tarkasti ja läpinäkyvästi. Rajamäen tilat ovat varsin uudet, tehokkaat, toimivat ja hyväkuntoiset. Lisäksi Rajamäen terveysaseman vuokra on erittäin edullinen Keusotelle. Tilavuokra on yksi halvimmista ellei jopa halvin koko hyvinvointialueella. Terveysaseman säilyttämisedellytykset ja taloudelliset vaikutukset tulee selvittää läpinäkyvästi ja perusteellisesti. Sillä on selvä funktio yhden Nurmijärven päätaajaman lähipalveluiden mahdollistajana. Esimerkiksi syntyvyys on Nurmijärvellä ja myös Rajamäellä seudullisesti hyvällä tasolla ja tämä tulee ottaa huomioon selvityksessä neuvolapalvelujen osalta, jotka tulee mielestäni säilyttää lähipalveluina.
Pelastustoimi unohdetaan usein, kun käsitellään hyvinvointialueen asioita. Taisin olla ainoa nurmijärveläinen aluevaltuutettu, joka otti vastauksessaan esille myös pelastustoimen. Nurmijärven Uutisiin olikin nostettu huoleni siitä, että myös hyvällä sijainnilla olevasta Kirkonkylän pelastusasemasta tulee saada ratkaisu – joko myynnillä hyvinvointialueelle tai pitkällä vuokrasopimuksella. Nykyinen sopimustilanne, jossa vuokralaisella on joidenkin kuukausien irtisanomisaika, on kestämätön kiinteistön omistajan kannalta. Kyseessä on erityiskiinteistö, jolle ei löydy muuta käyttöä. Jos hyvinvointialue ei osta kiinteistöä, niin sille on saatava järkevän pituinen vuokrasopimus, jotta kiinteistönomistajalla on mahdollisuus investoida rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon.
Lauantai 11.12. oli kokoomuksen toimintalauantai. Eri puolilla Keski-Uuttamaatakin oli pystysssä sinivalkoisia telttoja.
Aloitin päivän kierroksen Rajamäeltä, jossa oli tarjolla kuumaa glögiä. Paikalla oli myös mäntsäläläinen kansanedustajamme Pihla Keto-Huovinen, jonka kanssa teimme eduskuntavaalityötä keväällä 2019. Nyt alkoi olla jo hieman vaalitunnelmaakin, vaikka lauantai-aamuna ei väkeä kovin runsaasti liikkeellä ollutkaan. Sain kuulla, että nurmijärveltäkin oli jälleen ainakin yksi kuntapoliitikko aluevaalikandidaatiksi ilmoittautunut. Viralliset tahot ilmoittanevat asiasta virallisesti.
Malkamäen Jussin kanssa Lähteessä.
Rajamäeltä piipahdin Hyvinkäälle, jossa Willanaukiolla, jossa olikin huomattavasti enemmän vilskettä. Sopu-teltta pyritään pystyttämään rauhalliseen mestaan – vaaliteltta sinne, missä väki liikkuu luonnostaan. Pelkällä glögillä ja ilosanoman jakamisella väki ei nykyään liikahda minnekään. Hyvinkäällä paikalla oli myös muita Keusote-valtuutettuja.
Hyvinkäältä koukkaus takaisin etelän suuntaan. Klaukkalassa oli vaalivalokuvaus. Saapa nähdä minkälainen otos tuli, kun oli aamun reippaillut tihkusateessa. Sitä vaille, etteivät meikit valuneet.
Valokuvauksesta vielä Klaukkalan vaaliteltalle, jonne kerääntyikin mukavasti ehdokkaitamme ja hieman kuntalaisiakin. Pitkästä aikaa pääsi nokikkain porukoiden kanssa. Joitain en tainnut ainakaan vuoteen ollut tavannut.
Tästä se taas lähtee. Huomenna pitää kaivaa vanhat vaalimainokset varaston perältä ja katsoa menisikö niillä ekologiosesti vielä kolmannetkin vaalit putkeen. Alunperin ne on tehty vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja kierrätin niitä kertaalleen tämän vuoden kuntavaaleissa. Ehdokasnumerot arvotaan aatonaattona 23.12.2021. Ottaisin mielelläni kuntavaalinumeroni 95 – ei tarvitsisi numeroita rustailla uusiksi. Niin hyvä munkki tuskin käy.
Vaaleihin on aikaa rapiat kuukausi ja kun siihen väliin mahtuu Joulun pyhät, niin kampanjoinnista tulee varsin tiivis. Varsinaista kampanjabudjettia en ole juurikaan miettinyt, mutta tällä kertaa menen ilmeisesti varsin vaatimattomalla panostuksella. Vaalipiiri on sen verran laaja, eikä aluetta kata yksinään mikään paikallislehti. Jo kattava lehtimainonta edellyttäisi käytännössä eduskuntavaalien kaltaista satsausta. Mikäli löytyy haluja lahjoittaa joitain euroja vaalikassaan, niin tuki otetaan toki vastaan. Voi laitta asiassa viestiä joko web-sivujeni kautta tai suoraan sähköpostilla: arto.hagg@kolumbus.fi
Rakennuskustannusten nousu on ollut viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen rajua. Tilastokeskuksen rakennuskustannusindeksin kehitystä kuvaavasta kaaviosta näkyy, että käyrä nousee jyrkässä kulmassa ja nopeaan.
Tiettyjen materiaalihintojen kasvu on ollut niin poikkeuksellista, että se näkyy suoraan rakennusliikkeiden tuloksessakin.
Kuinka pysyväksi kustannustason nousu jää, on vaikeaa arvioida, mutta aika varmasti se jättää jonkinlaisen jäljen. Tarjoushinnat kohoavat ja osa noususta jäänee pysyväksi.
Tällaisella nopealla ja poikkeuksellisen kiihkeällä rakennuskustannusten nousulla luulisi olevan vaikutuksia myös Nurmijärven kunnan tuleviin rakennusinvestointeihin. On varmaa, että nyt nähtyä liki kymmenen prosentin vuotuista kustannusnousua ei ole huomioitu kokonaisuudessa missään tavoitehinta- tai kustannuslaskelmassa.
Maanantain 8.11. kunnanhallituksen listalla on asiakohtana “§277 Periaatepäätöksen tekeminen Rajamäen kampus -hankkeen investoinnin toteutusmuodosta”. Asia oli jo edellisen kunnanhallituksen kokouksen listalla, mutta esittelijä veti asiakohdan pois esityslistalta. Tuolloin 25.10. esitystekstissä Rajamäen kampushankkeen kokonaiskustannukseksi oli muistaakseni arvioitu 30 milj. euroa ja sitä esitettiin myös hankkeen kokonaistavoitehinnaksi. Myös tuoreessa talousarvioesityksessä Rajamäen kampuksen hankekustannuksena on esitetty 30 milj.euroa tai jopa 30,8 milj.euroa.
Maanantain 8.11. kunnanhallituksessa esityksenä on kuitenkin Rajamäen kampuksen kokonaiskustannukseksi arvioitu 26-29 m€, jota esitetään myös hankkeen tavoitehinnaksi. Kahdessa viikossa arvio on siis tipahtanut 1-4 milj.euroa. Tämä ilman minkäänlaista selitystä, jota toki jo pyysin kunnanvirastolta. On mielenkiintoista kuulla, mikä on peruste painaa kustannusarviota merkittävästi alaspäin ilman, että hankesuunnitelmaan on tehty minkäänlaista muutosta – erityisesti kun samaan aikaan rakennuskustannukset ovat historiallisen kovassa nousussa.
Mikä saa uskomaan tai ehkä paremminkin toivomaan, että hankesuunnitelman mukainen rakennuskompleksi voitaisiin toteuttaa jopa 15% halvemmalla kuin aiemmissa laskelmissa ja talousarvioehdotuksessakin on esitetty.
Erityisesti rajamäkeläisiä kiinnostanee se, että aiempi esitys 30 milj.€ perustui samaan laskelmaan, jota käytettiin lukioratkaisun kustannusvertailussa. Jos nyt todetaan, että kampus ilman lukiota onkin jopa 4 miljoonaa euroa edullisempi kuin lukiovertailua tehtäessä, niin herännee oikeutetusti kysymys, että mikä olisi ollut oikea Rajamäen lukion investointikustannus ja hajautetun lukion vertailuhinta. Se arvio kun oli peräisin juuri samasta laskelmasta, josta nyt on tempaistu miljoonatolkulla kustannuksia pois.
Nurmijärven kunnanhallitus kokousti maaliskuun alussa. Ensimmäisenä asiakohtana oli hieman poikkeuksellinen asia. Esittelijä toi kunnanhallitukseen uudelleen jo kertaalleen 16.9.2019 käsitellyn ja päätetyn asian. Kyse oli YS-tontin luovutuksesta Terveystiellä Rajamäellä Sievi Hyvinvointitilat Oy:lle, joka rakentaisi tontille lastensuojelun sijaishuollon yksikön tilat Familiar Oy:lle. Kyseinen toimipistehän toimii tällä hetkellä Kiljavan sairaalan alueella vuokratiloissa.
Syyskuussa 2019 kunnanhallitus päätti luovuttaa/myydä kyseisen tontin noin 120.000 euron hinnasta. Kuntalaiset jättivät kuitenkin päätöksestä kolme oikaisuvaatimusta. Viranhaltijat olivatkin selvittäneet asiaa syvemmin ja tarkemmin. Tämän johdosta kunnanhallituksella oli edessään päätösesitys, jossa oli päädytty aiemman 16.9.2019 tehdyn päätöksen kumoamiseen.
Valitettavasti itsekin huomasin, totesin ja ymmärsin vasta tuon aiemman 16.9.2019 päätöksenteon jälkeen, että olin asiassa saanut virheellistä tai vähintäänkin puutteellista tietoa. Tätä sen enempää avaamatta jouduin nyt toteamaan, että tämän hetkisillä tiedoilla olisin syyskuussa 2019 päätynyt erilaiseen ratkaisuun. Samaan lopputulemaan oli siis asian esittelijäkin päätynyt.
Tarja Salonen (KESK) teki asiassa muutosehdotuksen ja perusteina, että “Kunnanhallitus ei ole tehnyt hallintolain 49 g §:n tarkoittamaa virhettä tontinluovutuspäätöksen yhteydessä. Oikaisuvaatimuksissa esitetään mielipiteitä ja huolta alueen asukkaille ja kiinteistöille koituvasta haitasta, jos lastensuojelun sijaishuollon yksikkö sijoitetaan alueelle. Oikaisuvaatimuksen tekijät nostavat esiin mm. sen, että neuropsykiatriset pulmat (nuoret, 12-17 vuotiaat, ympäri Suomea) saattavat aiheuttaa alueelle levottomuutta ja sitä kautta turvattomuutta kaiken ikäisissä asukkaissa. Alueen asukkaiden itseään kohtaan mahdollisesti aiheutuva haitta lastensuojelun sijaishuollon yksikön alueelle sijoittuvasta toiminnasta ei ole riittävä peruste kumota päätöstä, joka on syntynyt lain mukaan oikein ja oikeassa järjestyksessä.”
Juha Peltonen (SDP) ja Leni Pispala (VIHR) kannattivat Salosen esitystä. Äänestyksen jälkeen Salosen muutosesitys tuli kunnanhallituksen päätökseksi äänin 2-9 eli 16.9.2019 päätös jäi voimaan. Lisäkseni vain Tapiolinna (PS) oli pohjaesityksen kannalla eli ei yhtynyt tuohon muutosesitykseen.
Salosen muutosesityksessä oli sellainen erikoisuus, että perusteluissa viitattiin hallintolain §49:ään ja perusteltiin muutosesitystä sillä, että kunnanhallitus ei ole tehnyt virhettä tontinluovutuspäätöksen yhteydessä. Esittelytekstissä ei kuitenkaan viitattu virheelliseen päätöksentekoon, vaan esitys kumota aiempi päätös oli tehty nimenomaan tarkoituksenmukaisuusperusteilla – ei siis laillisuusperusteilla, joilla muutosesitystä perusteltiin. Tältä osin voikin kysyä, että syntyikö kunnanhallituksen päätös väärin perustein.
Asiassa on vielä sellainenkin ulottuvuus, että myytävää tonttia ei ole asemakaavassa vielä olemassa, vaan se on osa isompaa asemakaavan mukaista tonttia. Tämän vuoksi tonttikauppa edellyttää vielä tonttijaon muuttamista ja korttelin jakamista useammaksi tontiksi. Tämän poikkeamispäätöksen asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta tekee ymmärtääkseni itsenäisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaisena.
Välillä on selkeämpää esittelyä ja päätöksentekoa. Tämä tapaus oli hieman sumeammasta päästä. Saapa nähdä meneekö tämä kuitenkin kirkkaasti loppuun saakka.
Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 25.8.2019 oli koko aukeaman juttu Nurmijärven Rajamäellä sijaitsevista sodanaikaisista tykkitorneista. Kyseessä on Alkon Rajamäen tehtaiden suojaksi välirauhan aikana rakennetuista massiivisista teräsbetonitorneista, joiden huipulle asennettiin tehtaan hankkimat 40 mm Boforsin ilmatorjuntatykit.
Tornien historiasta löytyy kosolti tietoa tuosta artikkelista ja netistä, joten sen kertaaminen ei ole tässä tarpeen. Kirjaan kuitenkin ylös hieman muuta aiheeseen liittyvää.
Tein vuoden 2013 lopussa valtuustoaloitteen Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa ja erikseen nostin esille Alkon tehdasmuseon avaamisen yleisölle ja kyseiset tykkitornit. Kunnan uusi elinkeinojohtaja ottikin tuolloin asian omakseen ja tehdasmuseo avattiin suurelle yleisölle vuonna 2017, vaikka aloitteen valtuustokäsittelyssä vuonna 2014 todettiin, että alkoholilainsäädännön tulkinnat taitavat olla avaamisen esteenä.
Myös tykkitornien avaamista yleisölle tutkittiin tuolloin, mutta niiden kunnostuksen arvioitiin maksavan kuusinumeroisen summan – edes kunnollisten kuntotutkimusten tekemiseen ei ehdotettu varoja. Olisiko aika asian edistämiseksi kypsynyt? Yksittäiset kuntalaiset ovat joitain sormiharjoituksia asian suhteen tehneet ja olleet mm. paikallisiin yrityksiin yhteydessä, mutta ilman kunnan myötävaikutusta asiassa ei mitään tapahdu. Toisaalta kunnan tulevien vuosien investointiohjelmasta on tulossa tiukkaakin tiukempi uuden NUUKA-ohjelman myötä. Rahoitusta täytyisi varmaan löytyä muualtakin kuin kunnasta.
Kertaalleen vuosia sitten pääsin livahtamaan toisen tornin alakertaan ja sen alla oleviin miehistötiloihin, mutta rohkeus ei riittänyt syvemmälle ruostuneita teräsportaita pitkin edetä. Tornien huipulle mennään ymmärtääkseni erillisten rappusten kautta takaosan oven kautta. Nyttemmin sekä iso etuovi ja pienempi takaovi on jykevämmin lukittu ilkivallan takia. Kerran hälytimme naapurin kanssa palokunnan paikalle, kun tornin takaovi oli tulessa – joku oli aikeissa polttaa itsensä oven läpi. Huolena onkin, että huoltamattomana ja käyttämättömänä uniikit tykkitornit vetävät puoleensa ilkivallan tekijöitä.
Lännen puolimmainen tykkitorni
Idän puolimmaisessa tornissa on näkyvissä vielä suojavärityskin.
Talvisodan aikana – ennen tykkitornien rakentamista – tehtaan tykit olivat asemissa Tykkitorninmäen naapurissa Patterinmäellä. Nykyisin Patterinmäki on kartoissa merkitty nimellä Kupinmäki. Sielläkin on edelleen nähtävissä jälkiä noista talvisodan aikaisista tykkiasemista. Samoin joitain juoksuhaudan pätkiä, joiden iästä minulla ei ole tarkempaa tietoa. Voivat olla myös vanhempia suojeluskuntalaisten tekemiä.
Tässä rinnevarjostetussa ilmakuvassa näkyy hyvin nuo Kupinmäen vanhat asemat.
Ja tällaisilta ne Kupinmäen asemat näyttivät muutama vuosi sitten maastossa:
Hesari ja pari muutakin lehteä kirjoittivat valtuustoaloitteeni käsittelyn jälkeen vuoden 2015 alussa Rajamäen vanhasta tehdasyhdyskunnasta, toiveista museon avaamiseksi ja tykkitorneistakin. Valitettavasti iso ja näyttävä lehtijuttu ajoittui tällä kertaa hetkeen, jolloin tehdasmuseo oli juuri sulkeutunut talvikaudeksi. Toivottavasti asia on esillä jälleen ensi keväänä ja saa lähihistoriasta kiinnostuneet pyörähtämään paikalla.
Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin 15.5.2019 kolumnin kohta kymmenenvuotta sitten Nurmijärvelle laaditusta maankäytön kehityskuvasta.
Silloin päätaajamien kasvutavoitteita viritettiin tappiin. Otaksun, että ainakin osin ajatuksena oli osoittaa ja korvamerkitä kovaa kasvua tietyille alueille – ja saada selkänojaa kunnan panostuksille ja suunnitelmille näihin taajamiin.
Nyt liki 10 vuotta myöhemmin on todettavissa, että kasvutavoitteet eivät ole toteutuneet lainkaan halutulla ja tavoitetulla tavalla. Itse asiassa edes Tilastokeskuksen huomattavasti varovaisempia ja realistuisempia ennusteita ei ole saavutettu. Olisi aika tutkailla kriittisesti asetettuja tavoitteita ja linjauksia.
Alla kolumnini kokonaisuudessaan korjattuna ja täsmennettynä parilla selventävällä sanalla. Kunnna tavoite oli kasvun osalta liki kaksinkertainen Tilastokeskukseen ennsuteeseen nähden – ei koko kunnan väestöluvun osalta.
Maankäytön kehityskuva on päivitettävä
Nurmijärven kunnanvaltuusto määritti keväällä 2011 kunnan maankäytön suuret linjat ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteet vuoteen 2040 saakka. Tämä ”Nurmijärven maankäytön kehityskuva 2040” täyttää siis nyt kahdeksan vuotta. Olisi syytä ja korkea aika tarkastella ja päivittää tätä keskeistä maankäyttöön, asumiseen ja kehittämiseen liittyvää kunnan tahdonilmaisua, joka toimii lähtökohtana myös seudullisessa suunnittelussa.
Voimassa olevassa maankäytön kehityskuvassa linjataan, että kunnan kasvua ohjataan määrätietoisesti yhdyskuntarakennetta eheyttäen vahvistamaan taajamien vetovoimaisuutta ja joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kehityskuvassa on määritetty myös kunnan eri osa-alueiden väestö- ja työpaikkasuunnitteet. Vuonna 2011 kuntapäättäjät olivat varsin optimistia Nurmijärven väestönkasvun suhteen ja väkilukutavoitteeksi asetettiin peräti 60000 asukasta vuonna 2040. Suurin kasvutavoite merkittiin Klaukkalaan ja kahdelle muullekin päätaajamalle yli 60 %:n kasvutavoitteet. Haja-asutusalueen tavoite asetettiin huomattavasti alemmas 14 prosenttiin.
Tuo 60000 asukkaan tavoite oli kasvun osalta liki kaksi kertaa enemmän kuin Tilastokeskuksen ennuste Nurmijärvelle. Tilastokeskuksen arvio asukasluvusta vuonna 2040 oli vajaa 52000 asukasta. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana väestönkasvumme ei kuitenkaan ole ollut edes Tilastokeskuksen ennusteen mukaista. Kunnan omasta väestötavoitteesta emme ole saavuttaneet puoliakaan. Vuonna 2020 tulemme olemaan viisi vuotta eli liki 3000 asukasta omia tavoitteitamme jäljessä.
Maankäytön kehityskuva ohjaa osaltaan myös asemakaavoitusta ja eri alueiden talotyyppejä. Korkean kasvun alueille Klaukkalaan ja Kirkonkylään on määritetty tällä hetkellä tavoitteeksi, että uudesta asuntotuotannosta on 40% kerrostaloasuntoja ja yhtiömuotoista pientalotuotantoakin 35%, omakotiasutusta vain 25%.
Maankäytön kehityskuva on tärkeä pitkän tähtäimen maankäytön ja asumisen linjaus. Koska kahdeksan vuotta sitten tehdyt arviot ja tavoitteet ovat osoittautuneet ylioptimistisiksi, asiakirja tulisi kunnassa uudelleen tarkastella ja päivittää. Tällä hetkellä kunnassa päivitetään palveluverkkosuunnitelmaa ja selvitetään maaseutualueiden osayleiskaavojen laadinnan uudistamista sekä kyläyleiskaavojen laadintaa. Maankäytön kehityskuvan päivitys sopisi hyvin näiden jatkumoksi.
ARTO HÄGG 