Nurmijärven kunnanvaltuuston syyskausi pyörähti käyntiin kokouksella 30.8.2017.

Lyhyellä asialistalla oli vain neljä asiakohtaa: kolme edustajien nimeämistä ns. ylikunnallisin luottamustoimiin. Puolueiden väliset paikkajaot näihin luottamustoimiin on jaettu piiritasolla, joten Nurmijärvellä puolueiden tehtäväksi jää nimetä riveistään henkilöt niille paikoille, joita tänne on jaettu.

Yksi tuollainen ylikunnallinen toimielin on poliisin neuvottelukunta, johon puolueiden saaman tiedon mukaan Nurmijärvelle olisi tullut kolme jäsenpaikkaa ja näille varahenkilöt: Kokoomukselle, Perussuomalaisille ja Vihreille. Näin kokouksessa toimittiinkin, mutta kokouksen loppupuolella aiheutti hämmennystä se, että kunnan viranhaltija ilmoitti kunnassa olevan tieto vain kahdesta paikasta Nurmijärvelle. Näinhän se itse asiassa oli esityslistassakin, mutta kolme edustajaa valtuusto kuitenkin valitsi. Kokouksen jälkeen huomasin, että esityslistaan oli lisäksi kirjattu valinnan koskevan Keski-Uudenmaan poliisin neuvottelukuntaa. Heräsi epäilys, että viranhaltija on sekoittanut asiakohdan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokunnan jäsenten valintaa – siihen on juuri tuo kaksi paikkaa Nurmijärvelle. Poliisin neuvottelukunta on nimittäin Itä-Uudenmaan poliisilaitosta koskeva. Keski-Uudenmaan poliisilaitosta ei ole enää lainkaan olemassa.  Valtuusto nimitti jäsenet toimielimeen, jota ei ole olemassa. Asiaan palattaneen seuraavassa kokouksessa.

Kokouksen alussa valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen ilmoitti syyn hieman muuttuneeseen valtuustosalin istumajärjestykseen. Kimmo Kakko ja Tero Arteli olivat ilmoittaneet eronneensa Perussuomalaisten valtuustoryhmästä ja perustaneensa uuden kahden hengen valtuustoryhmän – SMP-ryhmän. Perussuomalaisten valtuustoryhmä kutistui siten syyskauden alkajaisiksi neljän valtuutetun suuruiseksi. Nurmijärvellä on viimeisten parin valtuustokauden aikana tapahtunut valtuutettujen “loikkauksia” valtuustoryhmästä toiseen. Keskustasta on siirrytty Vihreisiin ja Vihreistä Keskustaan. Keskustasta on ollut siirtymää Perussuomalaisiin ja vastavuoroisesti Perussuomalaisista Keskustaan. Nähtiinpä taannoin myös siirto SDP:stä Kokoomukseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut “loikkaus” sanan perinteisessä merkityksessä, kun valtuutetut perustivat oman uuden valtuustoryhmän. Enpä usko, että tapahtuneella on juurikaan vaikutusta kunnanvaltuuston tekemisiin. Yhteistyö kelpo valtuutettujen kanssa jatkuu ainakin omalta osaltani – oli viiteryhmä sitten mikä tahansa.

Käytin poikkeuksellisesti puheenvuoron asialistan kohdassa “Ilmoitusasiat”. Valtuutetuille oli toimitettu tiedoksi asiakirja nimeltä “Kiintiöpakolaisten kotoutumisen arviointi Nurmijärvellä”. Tästä asiakirjasta ja sen sisällöstä keskusteltiin myös maanantain kyselytunnilla ja katsoin kommentoinnin olevan paikallaan myös valtuustosalissa. Totesin, että kolmisivuiseen asiapaperiin tuli itseltäni niin paljon reunahuomautuksia ja kysymysmerkkejä, että kiteytin tuntoni toiveeseen siitä, että kotoutumisen arviointi otetaan pikaisesti aivan eri ote ja ryhdytään pikimmiten todellisen ja kunnollisen analyysin laatimiseen. Muistutin, että kunnanvaltuuston aiempi päätös edellyttää, että hyvissä ajoin ennen seuraavaa kiintiöpakolaiserää tulee ensimmäisestä vastaanottoerästä laatia kotouttamisprosessin arviointi. Saadussa asiakirjassa todettiin, että kaksi vuotta on liian lyhyt aika arvioida kotouttamisen onnistumista. Tästä olen eri mieltä. Valtuutetut Vainio ja Pirkkala yhtyivät näkemyksiini ja valtuusto hyväksyi yksimielisesti asian kirjattavaksi pöytäkirjaan, jolloin kunnanhallitus voi ottaa sen käsittelyynsä. Kuten puheessani totesin: kunnollinen arviointi jo tässä vaiheessa on kunnan, kuntalaisten ja myös kiintiöpakolaisten etu. Nyt nähty löysä teksti, johon ei oltu edes tekijää kirjattu, ei palvele asiaa.

Kunnalliset luottamustoimet taas kesätauon jälkeen pikku hiljaa käynnistyvät. Uuden asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan ensimmäinen kokous jo pidettiin. Lautakunta on kokenut melkoisen uudistumisen, kun 11stä jäsenestä uusia on peräti 7 ja vain 4 aiemmin lautakunnassa istuneita. Noinkin raju uudistuminen varmasti näkyy toimielimen työskentelyssä ainakin alkuun. ASRAssahan käsitellään asioita useassa vaiheessa ja tämäkin uusi lautakunta saa käsiteltäväksi paljon asioita, jotka on saatettu alulle ja luonnosvaiheeseen edellisen lautakunnan  aikana. Jos henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta lautakuntatyöskentelystä, jo ihan rutiinien ja menettelyjen oppimiseen menee kotvan aikaa. Minunkin rooli ASRAssa on muuttunut, kun puheenjohtajan pestin sijaan toimin nyt lautakunnassa kunnanhallituksen edustajana. KH:n edustajahan ei osallistu päätöksentekoon, mutta tällä on kokouksessa puheoikeus ja rooli tiedonvälittäjänä lautakunnan ja kunnanhallituksen välillä. Kun tuli joskus aikoinaan kritisoitua, että ASRAn ja kunnanhallituksen välillä ei informaatio liikkunut, niin seuraavat neljä vuotta asia on pitkälti itsestä kiinni. Uuden lautakunnan ensi metreillä otaksun, että aiemmista liki yhdeksästä vuodesta ASRAssa on hyötyä juuri nyt, kun lautakunnan kokoonpano on noinkin radikaalisti muuttunut. Jonkun verran muistijälkeä on jäänyt asioiden aiemmista käsittelyistä – kaikkea kun ei pöytäkirjoihin kirjata.

Ensi viikolla on edessä myös ensimmäinen kunnanhallituksen kokoukseni. Siinä missä 51 jäseninen kunnanvaltuusto on kunnan ylin päättävä elin, on kunnanhallitus 11 jäseninen luottamuselin, joka johtaa kunnan toimintaa, taloutta ja hallintoa. Kunnanhallitus myös vastaa kunnanvaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuusvalvonnasta. Mielenkiinnolla odotan uutta tehtävää ja siihen liittyviä uusia kokemuksia. Kahden valtuustokauden jälkeen uskon, että tehtävässä myös tulen pärjäämään.

Kunnalliset luottamustoimet ja kuntapoliitikon ura ovatkin eräänlainen kestävyyslaji. Tehtäviin kasvetaan kokemuksen ja näyttöjen perusteella. Sitä mukaan kun ymmärrys,  osaaminen ja kokemus kasvavat, avautuu mahdollisesti vastuullisempia tehtäviä. Viime kevään puolueiden välisten luottamuspaikkaneuvottelujen aikaan kuulin kommenttia, että meidänkin ryhmän neuvottelijoiksi olisi voinut valita jonkun ensikertalaisen. Itse asiassa Kokoomuksen kolmihenkisestä neuvottelijakaartista vain yksi oli aiemmin osallistunut vastaaviin neuvotteluihin. Itse olin ensikertalainen – liki yhdeksän valtuustovuoden jälkeen. Kumppani oli ensimmäistä kertaa virallisena neuvottelijana 13 vuoden kunnanvaltuustovuoden jälkeen.

Kuten sanoin – kyse on kestävyyslajista.

Rah rah!

Pitkänokka on pää- ja sivuosassa Oulun Sarjakuvakeskuksen Sarjakuvagalleriassa  9.9. – 5.10.2017.

Eli Kulttuuritalo Valveen pieneen näyttelytilaan viritellään tulevana syksynä pienimuotoinen Pitkänokka-näyttely.

Tässä linkki Oulun sarjakuvakeskuksen tapahtumiin:

http://www.oulucomics.com/fi/tapahtumat/

Niin valtuustosalissa kuin somessa saa kuulla toistuvasti valitusta siitä, että ok-tonttien koot olisivat Nurmijärvellä yleisesti ja kauttaaltaan ja jotenkin alimitoitettuja – ja tämän olevan erityinen syy kunnan hidastuneeseen väestönkasvuun.

Totesin kesäkuussa uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa – ties kuinka monennen kerran – , että Nurmijärvi on viime vuodet ollut kehyskuntien kärjessä tonttien luovutusten määrässä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että kunnassa on tarjolla nimenomaan monipuolisesti eri tonttikokoja – pieniä, keskikokoisia ja isoja. Tonttitarjonta on ollut ymmärrykseni mukaan monipuolista verrattuna naapurikuntiin, joissa tonttikoot ovat osin hyvinkin minimalistisia..

Väestönkasvussa kukaan ei varmaan toivo 90-luvun yli 3 prosentin kasvulukuja, jotka aiheuttavat massiiviset investoinnit päiväkoti- ja kouluverkostoon. Prosentin luokkaa oleva kasvuvauhti riittää ja se pitää seudun aktiivisena ja kehittyvänä. Jos siihen ei vuotena parina päästä, niin syytä kannattanee etsiä muusta kuin tonttien koosta. Taloustilanne on heikentänyt kasvua käytännössä kaikissa

Tuonkin kokoinen kasvu tulee kuitenkin etupäässä yhtiömuotoisesta asumisesta taajamien keskustaan. Niitä on kaavoitettu viime vuosina runsaasti ja niille on myös ollut kysyntää. Ilman kysyntää ja taloudellista pohjaa mikään kaava ei realisoidu rakentamiseksi.

Olen seurannut muutamia pien-ja rivitalohankkeita Kirkonkylän Krannilassa ja Rajamäellä. Yllättävän hyvin on löytynyt asukkaita ja ostajia kohteisiin, joissa tonttikoko ja pihat ovat pieniä. Kaikki eivät todellakaan kaipaa niitä tuhansien neliöiden piha-alueita, jotka eräät päättäjätkin haluavat asettaa standardiksi ja pitää jopa vähimmäismitoituksena.

Jatkossakin kunnassa tulee kaavoittaa ja seurata eri asemakaavahankkeitten tonttikokojakautumia siten, että tarjonta on monipuolista – ei yksipuolisesti isoja tai pieniä. Vanhoilla kaava-alueillahan on käynyt varsin usein siten, että isoja ok-tontteja on haluttu ns. kirvesvarsiratkaisuilla jälkikäteen lohkoa. Näin jopa 1500 m2:n tonteille.

Kunnan kaavoitusta hyvinkin läheltä liki 10 vuotta seuranneena ja päätöksenteossa mukana olleena olen vakuuttunut, että se ei ole osa-alue, josta kunnan kasvu jäisi kiinni.

Haja-asutusrakentamisen osalta jo terminologia ja ymmärrys tuntuu olevan osalta some-keskustelijoista hukassa – ja yllätyksekseni myös osalta valtuutettuja. Kovin toivotaan ja edellytetään, että kunta kaavoittaisi tontteja haja-asutusalueille. Asemakaavoitus tarkoittaisi automaattisesti, että haja-asutusalue ja kylät muuttuisivat asemakaava-alueeksi, jossa kunnalle tulisi velvoite  rakentaa kunnallistekniikka  – ja jokaiselle kiinteistölle velvollisuus liittyä tähän kunnalliseen infraan. Halusivatpa tai ei. Kunnan kaavoitusohjelmassa ei ole, eikä tule olemaan, lähiaikoina yhdenkään ns. kylän asemakaavoittamista.

Haja-asutusalueella ja kylissä rakennuspaikat määritetään osayleiskaavoissa. Kyse ei siis ole tonttien kaavoittamisesta tai suunnittelusta. Palaan tähän  haja-asutusalueen rakentamiseen loppukesästä erikseen.

Kesää.

Kirjoitukseni Nurmijärven Uutisissa 1.7.2017

Luottamuspaikkaneuvotteluista

Luottamuspaikkaneuvotteluista annettiin lausuntoja poikkeuksellisesti jo ennen päätöksentekoa. Avaan – niin ikään poikkeuksellisesti – hieman neuvottelujen kulkua.

Toimin suurimman puolueen nimeämänä neuvottelujen vetäjänä, jotka alkoivat kahden suurimman puolueen tapaamisella. Ennen neuvottelijoiden yhteistapaamista oltiin yhteydessä valtuustoryhmiin joko isommalla joukolla tavaten tai toimestani. Keskusteluissa esitin luottamuspaikkajaossa noudatettavaksi seuraavia periaatteita: paikat jaetaan kunnanvaltuutettujen suhteellisten määrien mukaan ja muita kuin vaalien virallisia vaaliliittoja ei huomioida jakoperusteena. Lähtökohtana oli myös hyödyntää aiemmin hyväksi koettua pisteytysjärjestelmää. Tältä pohjalta kunnanhallituksen paikkajako oli esillä jo alussa ja kaikki tiedostivat, että se oli vain osa kokonaisratkaisua.

Kaikki puolueet SDP:tä lukuun ottamatta hyväksyivät heti nuo periaatteet ja pitivät niitä tasapuolisina. SDP:lle tuotti tuskaa, ettei se saanut laskea Vasemmistoliittoa ikään kuin apupuolueena etupiiriinsä ja johtamaansa koalitioon.

SDP:lle annettiin asiassa kuitenkin vielä harkinta-aikaa, mutta kun määräaikaan mennessä ei saatu muiden tapaan hyväksyntää, niin muut jatkoivat neuvotteluja sovitulta pohjalta. Neuvotteluissa sovittiin varsin nopeasti puolueiden välinen paikkajako, jota jatkossa hieman täsmennettiin esim. mies- ja naispaikkojen osalta.

Kun SDP:kin viimein hyväksyi ratkaisun, muilla puolueilla ei ollut enää liikkumavaraa eikä haluja muutoksiin. Eniten demareita – tai osaa heistä – hiersi se, että SDP:n molemmat kunnanhallituspaikat olivat miespaikkoja. Neuvotteluissa oli koettu tärkeäksi, että myös Vihreiden ja Perussuomalaisten kannat huomioitiin ja näiden erinomaisesti menestyneille naisvaltuutetuille mahdollistettiin kunnanhallituspaikat. Kannattaa olla paikalla, kun päätöksiä tehdään. Jälki-ilmoittautuneiden mielipiteet jäävät vähemmälle huomiolle.

SDP:n Lepolahti kuvasi neuvotteluja termillä ”sanelupolitiikka” ja koki paikkajaon epäoikeudenmukaiseksi. Jopa kahden suurimman puolueen kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston puheenjohtajan paikat kyseenalaistettiin. SDP ei luonnollisesti kritisoinut, että heille suotiin varapuheenjohtajuus sekä kunnanhallitukseen että valtuustoon.

Organisaatiouudistuksen vuoksi luottamuspaikkoja oli jaossa aiempaa vähemmän. Menestyneetkin puolueet luopuivat jostain aiempaan verrattuna. SDP menetti lakkautetun pienen nuorisolautakunnan puheenjohtajuuden, mutta myös valtuutettujen määrää kasvattanut Kokoomus menetti ison lautakunnan puheenjohtajuuden.

Nurmijärvellä on ollut käytössä pisteytysjärjestelmä, jolla varmistetaan lopputuloksen tasapuolisuus. Se huomioi toimielinten ja tehtävien painoarvon ja takaa sen, että kunnanhallituspaikkoja tai puheenjohtajuuksia saanut ryhmä menettää vastaavasti muita luottamuspaikkoja. Lopullisesta paikkajaosta ja pisteytyksestä voi todeta, että SDP sai vastuuta ja luottamuspaikkoja enemmän kuin kunnanvaltuutettujen määrä olisi oikeuttanut. Tältä osin lopputulosta ei voi kritisoida.

Myös demarivaltuutettu Peltonen esitti Nurmijärven Uutisissa 28.6. näkemyksiään asiassa. Hän teki tulosanalyysin prosentin kymmenyksien tarkkuudella, mutta ei huomioinut, että tehty paikkajako noudattaa täysin käytössä olevaa suhteellista vaalitapaa, kun lähtökohtana on puolueiden valtuutettujen määrä. Peltosen lähtökohta näyttää olleen, että vaalituloksen jälkeen ryhdytään muodostamaan klikkejä ja jälkivaaliliittoja, joilla muutetaan vaalitulosta. Voin vakuuttaa, että jokaisella neuvotteluihin osallistuneella puolueella ja neuvottelijalla oli tiedossa, minkälaisia lopputuloksia erilaisilla jälkiliittoutumilla olisi saatu. SDP:tä lukuun ottamatta kukaan ei vain yksinkertaisesti katsonut sitä hyväksyttäväksi menettelytavaksi. Demarit syyllistävät muita puolueita siitä, etteivät ne olleet kiinnostuneita tällaisesta jälkisuhmuroinnista. Peltosen väite, että jonkin puolueen ääniä olisi mennyt hukkaan, on outo. Päinvastoin, jos ”teknisiä vaaliliittoja” muodostetaan vasta vaalien jälkeen, niin äänestäjä ei tiedä kenen hyväksi annettu ääni menee. Fiksuna poliitikkona Peltonen ymmärtää milloin kannattaa heittäytyä ymmärtämättömäksi – nyt taisi olla sellainen hetki.

Nyt voimme todeta luottamuspaikkajaon olevan tasapuolinen ja huomioivan myös pienet puolueet. SDP:n edustajien esittämät väitteet sanelupolitiikasta sekä neuvottelijoiden osaamattomuudesta ja ymmärryksen puutteesta ovat kerrassaan loukkaavia neuvotteluihin osallistuneita kohtaan.

Saavutettu tasapuolinen luottamuspaikkajako on kuitenkin hyvä perusta yhteistyölle alkaneella valtuustokaudella.

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)