Case Harkimo

sali

Kansanedustaja Harry “Hjallis” Harkimo on ilmoittanut tänään eroavansa Kokoomuksesta ja sen eduskuntaryhmästä.

Eron yhteydessä Harkimo on arvostellut puolueen johtamistapaa itsevaltaiseksi. HS:n mukaan hän on kommentoinut: ”Kyllä se on aika autoritaarista johtamista. Siellä päätökset tapahtuu ihan muualla kuin eduskuntaryhmässä”. Se, että Hjallis ei saanut ääntänsä kuuluviin ja mielipiteitänsä läpi, johti siihen, että hän ei ole katsonut tarpeelliseksi osallistua eduskuntaryhmän kokouksiin. En ole minuuttiakaan istunut kansanedustajana ja käynyt eduskunnassakin vierailulla vain puolen kymmentä kertaa, mutta jopa minäkin ymmärrän sen, että jokaisessa puolueessa ja eduskuntaryhmässä – aivan kuin missä tahansa liikeyrityksessä ja järjestössä – on jonkinlainen johtoryhmä. Se lienee jo käytännön johtamisen ja toiminnan kannalta välttämätöntä. Ja takuulla tämä päätöksenteon ydinjoukko myös kuulee ja keskustelee parhaiksi katsomiensa tahojen ja asiantuntijoiden kanssa. Harkimon tapauksessa ei voi välttyä ajatukselta, että loppujen lopuksi harmituksen ja turhaantumisen syy ei olekaan johtamisjärjestelmä vaan se, että hän ei ole noiden armoitettujen ja valittujen joukossa, joiden ääntä korostetusti kuullaan.

Blogissaan Harkimo on kirjoittanut: “Kaikissa hyvin sujuneissa toimissani – purjeveneessä, Jokereissa ja yrityksissäni – on toimittu samalla tavalla: päätetään yhdessä ja luodaan yhdessä tekemisen meininki.” Täytyyhän tuo uskoa, vaikka itselläni on aina ollut Harkimosta käsitys, että hän jos kuka käyttää päätäntävaltaa, jos se hänellä on. Fiksuna miehenä hän varmasti kuuntelee muita ja hyödyntää kaiken saatavilla olevan tietämyksen – jotta osaa päättäjänä tehdä parhaan päätöksen. Harkimo jos kuka on varmasti kippari omassa veneessään – ja kippari ne päätökset tekee – ehdottoman yksiselitteisesti ja ilman pienintäkään epäilystä oikeutuksesta päätöksentekoon.

Kun on kipparoinut menestyksekkäästi niin paatteja kuin liikeyrityksiäkin, on varmasti ollut turhauttavaa huomata olevansa ensimmäisen kauden kansanedustajana takarivissä ja arvostuksessa huomioitavan äänimäärän ohella myös sellaisia tekijöitä kuin kokemus eduskuntatyöstä tai kollegoiden arvostus ja luottamus. Kirpeän mausteen asetelmaan antanee se, että toisessa hallituspuolueessa ministeripestille nostettiin viime vaalien jälkeen täysin vailla poliittista kokemusta oleva Berner, joka on liike-elämän johtotehtävissä ja yrittäjänä menestynyt henkilö – aivan kuten Harkimokin.

Timo Haapala kirjoitti asiasta Ilta-Sanomiin kolumnin otsikolla “Hjallis Harkimon ero oli narsistinen farssinäytelmä.” http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005648305.html

Ja kieltämättä kyllähän tässä kolme sanaa nousee ylitse muiden: minä, minä, minä.

Politiikka on kestävyyslaji, jossa kokemuksen ja oman ryhmän arvostuksen merkitys korostuu. Tämä on syytä ymmärtää niin valtakunnan tasolla kuin paikallispolitiikassakin.

Uusimaa-kaava 2050

Käsittelimme Nurmijärven kunnanhallituksessa ja päätimme lausunnosta Uusimaa-kaava 2050:n valmisteluaineistoon liittyen. Kyseessähän on Uudenmaan liiton valmistelema koko Uudenmaan maakunnan kattava maakuntakaava, jonka tähtäin on vuodessa 2050. Uusimaa-kaavaa valmistellaan yhdessä Helsingin seutua koskevan MAL 2019 -suunnitelman laadinnan kanssa. Olen ollut yhtenä Nurmijärven luottamushenkilöedustajana mukana MAL 2019 -seminaarissa ja työpajoissa.

Kaava on tarkoitus hyväksyä vuonna 2019, mutta jo tästä valmisteluaineistosta voi hahmottaa, miltä Uusimaa voisi näyttää hieman yli 30 vuoden päästä.

Nurmijärveläisenä kiinnittyy huomio siihen, että Klaukkala on esitetty kuuluvaksi pääkaupunkiseudun ydinalueeseen tukeutuvaan kasvuvyöhykkeeseen, Kirkonkylä keskuksena ja Rajamäki pienenä kuntakeskuksena, joka toimii myös lähipalveluiden keskuksena.

Klaukkalan rataa ei ole nostettu esille ainakaan tässä aineistossa. Kilpailevia ja merkittävimpiä ratahankkeita on sen edelle asetettu. Mikäli ratahankkeet etenevät ja arvostetaan tämän aineiston perusteella, niin Klaukkalan rata ei ole realismia vielä vuonna 2050.

Aineistossa on yllättävänkin vahvasti nostettu esille Tallinna-Helsinki -tunneliyhteys. Siihen liittyen aineistosta löytyy nurmijärveläisittäin mielenkiintoinen merkintä tavaraliikenteen raideyhteydestä Rajamäen suunnasta Hanko-Hyvinkää radalta Helsinki-Tallinna tunneliin.

Sellainen pieni huomio aineistosta, että joissakin karttakaavioissa näyttäisi Röykkä ja Rajamäki menneen sekaisin.

Tämän linkin takaa voi käydä kurkistamassa tulevaisuuteen:

http//www.uudenmaanliitto.fi/files/21546/Valmisteluaineiston_selostus_-_Uusimaa-kaava_2050.pdf

Nurmijärven väestönkasvusta

071

Ennakkotietojen mukaan Nurmijärven väestönkasvu on ollut viime vuotta vilkkaampaa tammi-helmikuussa.

Kun edellisenä vuonna väkiluku kasvoi kahtena ensimmäisenä kuukautena vain 16 hengellä, niin vuoden 2018 kahtena ensimmäisenä kuukautena kasvua on ollut jo liki 80 asukasta. Huomattavaa on myös se, että tänä vuonna väestönkasvu perustuu pääosin kuntien väliseen muuttoon. Tasaisella vauhdilla tuo tarkoittaa noin 1,0 %:n vuotuista kasvua, mutta todellisuudessa koko vuoden lukuihin tulevat vaikuttamaan erityisesti huhti-kesäkuu, jolloin tapahtuu perinteisesti valtaosa sisään muutosta Nurmijärvelle ja toisaalta syksyllä poismuuttavien kokonaismäärä. Syksyhän on aikaa, jolloin suuri määrä nuorisoa muuttaa opiskelemaan kunnasta toisille paikkakunnille.

Luvut ovat alustavia, mutta näyttää että mantramaisesti hoettu kunnan vetovoiman hiipuminen ja Nurmijärvi-ilmiön lässähtäminen ei pidä paikkaansa. Tätä tulkintaa ja ennustelua olen itsekin kritisoinut. Kun tietää ja ottaa huomioon, että kunnan asemakaavavaranto on hyvässä ellei erinomaisessa kunnossa verrattuna naapurikuntiin ja ok-tontteja on luovutettu enemmän kuin seudun muissa kehyskunnissa, niin luvut ovat odotettuja. Eikä rakennuslupien määrän kasvukaan anna odottaa muunlaista tulosta.

Näillä näkymin vuosi 2018 näyttää asukasluvun kehityksen suhteen hyvältä. Kasvu on kohtuullista. Se pitää yhteisön kehityksen pyörät pyörimässä ja luo tervettä vipinää kuntaan.

Huomenna 7.4. mennäänkin Uudenmaan Kokoomuksen piirikokoukseen Hyvinkäälle oman paikallisyhdistyksemme yhtenä edustajana.

Kunnanhallitus 27.3.2018

Kunnanvaltuusto on jonkinlaisella kevättauolla, kun maaliskuun lopun kokous peruttiin.

Kunnanhallitus sen sijaan on kokoontunut normaaliin tahtiin ja pääsi tänään käsittelemään pitkään pyöriteltyä Kirkonkylän hammashoitola-asiaa ja päätyi ratkaisuun, jossa suunnitellaan Kirkonkylälle 6:n hoitopaikan hammashoitola tyhjänä olevaan ja tarkoitukseen sopivaan rakennukseen osoitteessa Rajamäentie 9 C. Kyse on niin sanotusta Leenankodista terveyskeskuksen mäellä. Kaikkien asiaan liittyvien järjestelyjen jälkeenkin kunnan kaikissa päätaajamissa säilyvät hammashoidon palvelut esteettöminä, riittävän kokoisina ja toimivina yksiköinä: Klaukkalassa 11 hoitohuonetta, Kirkonkylällä 6 ja Rajamäellä 6. Aiempaan tilanteeseen verrattuna hoitohuoneita on vähemmän, mutta jo nyt käytössä olevalla iltakäytöllä saadaan tilat tehokkaampaan käyttöön ja myös palvelut paremmin kuntalaisten saataville. Myös pienten yksiköiden poistuminen tehostaa toimintaa.

Uusi kunnanjohtaja toi ehdolle uuden kunnan toimintaorganisaation. Ehdotus hyväksyttiin sellaisenaan ja se etenee nyt lausuntokierrokselle. Itseänikin miellytti Ympäristötoimialan keskitetty vastuualue, josta löytyy maankäytön ja tonttituotannon kaikki osat – yleiskaavoitus, maanhankinta, asemakaavoitus, kunnallistekniikan suunnittelu ja rakentaminen ja tontinmyynti ovat uudessa organisaatiossa samalla toimialalla. Tuolla rakenteella luodaan edellytykset joustavaan ja jouhevaan tonttituotantoon.

Uuden toimintaorganisaation matriisimaiset tukitoiminnot – konsernipalvelut leikkaavat aidosti läpi linjaorganisaatiomaiset toimialat. Viestintä, talous, hallinto, henkilöstöpalvelut sekä elinvoima ja kuntakehitykseen jäävät toiminnot ovat puhtaasti varsinaisia toimialoja tukevia ja niitä yhteen sitovia toimintoja. Tämä näyttää hyvältä – ja uskon sen myös toimivan. Uusi kunnanjohtaja on aloittanut uudistukset nopeasti ja lupaavalla tavalla.

Kunnanhallitus käsitteli myös vuoden 2017 tilinpäätöstä, joka näytti erinomaisesti yli 5 miljoonaa euroa ylijäämää. Huolestuttavana havaintona voi pitää viime vuoden ennätysmäisiä yli 43 milj.euron investointeja. Talonrakennuksen suurimmat hankkeet olivat Monikko Klaukkalassa ja Vaskomäen päiväkoti Klaukkalassa. Kunnallistekniikan puolella suurimmat investoinnit olivat puolestaan Klaukkalan tieverkko ja Klaukkalan Viirinlaakson kunnallistekniikan rakentaminen.

Todettakoon sekin, että kunnanhallitus päätti ettei Monikon 2-kerroksen tilaa käytetä voimailusalina. Tila vuokrataan muuhun käyttöön.

101 sarjakuvaa Suomesta

Viime vuonna tuli mahdollisuus osallistua Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen liittyvään sarjakuvaproggikseen, jossa 101 suomalaista sarjakuvantekijää teki yhden sivun jostakin vuodesta väliltä 1917-2017.

Hankkeen alulle panija oli Oulun Sarjakuvakeskus ja tekijöille oli tarjolla – ei mammonaa, vaan mahdollisuus osallistua ainutlaatuisen ja ainutkertaiseen sarjakuvalliseen hankkeeseen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hankkeessa oli luvassa teosten osallistuminen Oulun Taidemuseon Comics Effects – näyttelyyn vuoden 2017 lopulla. Samoin kyseisten sarjakuvien mukanaolo Zum Teufelin julkaisemassa 101 sarjakuvaa Suomesta sarjakuva-albumissa.

Minulle tarjottiin vuotta 1999. Tartuin haasteeseen ja ilmoitin olevani mukana hankkeessa.

Yhden sivun mittaisen sarjakuvan aihe, sisältö ja toteutustapa oli täysin vapaa – kuten lopputuloksistakin näkyy. Oli mahdollisuus valita jokin yksittäinen tapahtuma tai henkilökohtainen muisto tai kokemus – tai esimerkiksi jonkinlainen kollaasi kyseisen vuoden tapahtumista. Olihan lähtökohtakin sikäli erikoinen, että jollekin “nakitettiin” vuosi lähimenneisyydestä tai ainakin omalta elon taipaleelta – jollekin kymmeniä vuosia ennen omaa syntymää.

Teoksen ensimmäinen vuosi siunaantui oululaiselle Ville Rannalle ja seuraavien sadan sivun joukosta löytyy teoksia mm. Juba Tuomolalta (Viivi ja Wagnerin tekijä), Läjä Äijälältä, Aapo Kukolta (jolle sattumoisin on natsannut sotavuosi 1943), Juho Juntuselta, Koskelan Ilipolta, Kokkilan Timolta (Peräsmies etc.), Jyrki Mäeltä (Paulahrjun ala-aste 70-luvun vaihteessa) ja Jukka Tilsalta (mm. Zärpät ja zoppaa korvassa). Moni tekijämies ja -nainen loisti poissaolollaan. Etenkin jotkin ammattilaiset ilmeisesti vieroksuivat projektin talkooluonnetta, mikä on tietysti sarjakuvia elannokseen tekevien osalta täysin ymmärrettävää. Yleensäkin talkootöissä ei mielestäni tule arvostella niitä, jotka eivät puuhasteluun osallistu, vaan kiittää niitä jotka ovat touhussa mukana.

Itselleni siis vastuutettiin rustata yhden sivuin mittainen sarjakuva vuodesta 1999. Sikäli helppo vuosi, että olin silloin elävien kirjoissa ja suhteellisen täysissä järjissäni. Minulla oli siis mahdollisuus kertoa myös jostain omakohtaisestakin – kerrassaan aikalaiskokemuksen pohjalta. Ja hetihän tuli mieleen, että missä olin ja mitä tapahtui 1999 omassa elämässä. Vietin sattumoisin koko vuoden 1999 ulkomaan komennuksella Venäjällä Pietarissa, jossa johdin seuraavan vuoden jääkiekon MM-kisoihin valmistuvan monitoimiareenan rakennustöitä. Ajatukset ja tekemiset kohdistuivat kyseisenä vuonna totaalisesti rakennusprojektin johtamiseen ja edistämiseen. Ja kun tuohon aikaan valtioiden välinen verosopimus edellytti, että henkilö sai verovapauden, jos vietti vain rajatun määrän vuorokausista Suomessa – olikohan se noin 70 päivää vuodessa – niin Suomen tapahtumat ja meiningit eivät olleet itsellä kyseisenä vuonna ihan hallussa.

Jäähallin rakentaminen naapurivaltakunnassa tuli siis ensimmäisenä mieleen ja heti totesin, että se täytyy tarinassa olla mukana. Vientirakentaminen ja ulkomailla työskentely on osa Suomen 100-vuotista historiaa ja ajattelin, että se tulkoon muutamassa ruudussa mainittua tässä teoksessa. “Ekspattina” ja “verovankina” työskentely tuona vuonna johti siihen, että ryhdyin googlaamaan, mitä kotimaassa oli tuona vuonna tapahtunut. Totesin, että aika paljonkin ja muistoihin palasi mm. kaikki se hämminki ja hässäkkä, mitä odotettiin vuosituhannen vaihteen tuovan mukanaan tietojärjestelmiin. Y2K-uhkien ehkäisemiseen käytettiin rutosti aikaa ja resursseja. Toisaalta törmäsin uutiseen Teemu Selänteen traagisesta ralliautokolarista lätkämoguli Kummolan kanssa. Tapahtuma, jonka melkein jokainen suomalainen muistaa, mutta jota harva osaa aikajanalle sijoittaa. Vuosi oli siis 1999 ja minua jotenkin viehätti ajatus, että kyseinen marginaalitapahtuma oli varmasti yksi uutisoiduimpia kotimaan tapahtumia kyseisenä vuonna.

Nostin esiin myös rakkaan naapurimme silloisen ja nykyisen päämiehen Putinin. Vuosi 1999 oli se ajankohta, jolloin hän nousi valtaan. Ja kun Venäjällä tuolloin työskentelin ja vedin varsin merkittävää rakennushanketta, niin myös paikan päällä hänet havainnoin. Monitoimiareenaprojekti oli paikallinen ja myös valtakunnallinen hanke. Pietarissa se kytkeytyi vahvasti pormestarivaaleihin ja työmaalta tuli viikoittain varttitunnin reportaasi paikallisella TV-kanavalla. Minuakin ohjelmassa haastateltiin. Hankkeen statusta osoitti myös se, että Putin vieraili työmaalla kolme kertaa: ensin pääministerinä, sitten Jeltsinin jälkeen vt. presidenttinä ja viimeisen kerran MM-kisojen avajaisissa Federaation presidenttinä,

Noista lähtökohdista ja muistoista väsäsin oman sivuni 1999. Hienoista paniikkia aiheutti Oulun Taidemuseon näyttelyn avajaiset viime vuoden lopulla. Totesin, että näyttelyssä vuotta 1999 esitti aiemmin kesällä lähettämäni viimeistelemätön luonnos, jossa myös kaikki lyijykynäviritykset paistoivat läpi. Varsin brutaalin näköinen versio. Lopullinenkin olisi ollut käytettävissä ja varsin kohtuullisella – minulle ominaisella musta-valkotussauksella toteutettuna. Kun tuosta hämmennyksestä ja harmituksesta olin toipunut, niin avajais-siiderit menivät väärään kurkkuun, kun avasin teoksen mallikappaleen sivulta 1999. Olin piirtänyt sarjakuvan kahdelle A4-sivulle ja ne oli onnistuttu taittamaan väärään järjestykseen. Jos joku sarjakuvaani avajaisissa tuosta esittelyteoksesta luki, niin varmaan pohti “taiteilijan” logiikkaa ja surrealistista tarinan kerrontaa.

Näyttelyn avajaiset Oulussa

Lopputulemana nuo 101 sarjakuvaa Suomesta julkaistiin juuri ilmestyneessä teoksessa – 101 sarjakuvaa Suomesta. Mainittakoon, että vuosi ja sivu 1999 on taitettu oikein.

Hieno proggis ja hieno teos. Kerrassaan poikkeuksellisen laaja läpileikkaus suomalaisesta sarjakuvasta ja sen erilaisista tyyleistä ja toteutustavoista. Sarjakuvasta on moneksi. Enpä ihmettelisi, jos tämä hanke valittaisiin maaliskuun lopun Tampere Kuplii -häppeningissä vuoden sarjakuvateoksi. Minun mielestä se oli sitä.

Teosta on saatavilla ainakin Turun Sarjakuvakaupasta: Turuussa, Oulusa, Tsadissa ja tietysti nettikaupassa. Jos joku saa kerättyä kaikilta 101:tä artistilta nimmarit opukseen, niin olisi melkoinen teko – en pane hanttiin.

Niin – ja teoksen kannessa komeilee Mikko Metsähonkalan hieno näkemys vuodesta 1997. Miten kukin meistä muistaakaan tuon vuoden – ja Liekki-sonnin.

Terveisiä Meksikoon

Vietin reilun viikon talvilomalla Meksikon lämmössä. Vuoden ensimmäinen golf-kierros alkoi lupaavasti, vaikka maila – ja vieläpä lainamaila – oli kädessä kuuden kuukauden tauon jälkeen. Yhden harjoitussvingin jälkeen kirjasin tuloskorttiin 470 metriseltä par vitoselta birdien. Jatkokierroksista ei sitten sen enempää – paluu arkeen oli karu. Mainittakoon kuitenkin, että luontaiset häiriötekijät ja esteet olivat pari kaliiberia kookkaampia kuin Röykässä.

Lomamatkan vuoksi jäi kymmenen valtuustovuoden aikana toisen kerran väliin kunnanvaltuuston kokous. Hämmästyneenä seurasin etänä kunnanvaltuuston 28.2. kokouksen tuloksia – erityisesti asiakohtaa, jossa myönnettiin Mäkelälle ero kunnallisista luottamustehtävistä ja suoritettiin täydennysvaali. Olin oma-aloitteisesti tuonut täydennysvaaliin tuotavien henkilöiden nimet esille kunnanhallituksen kokouksessa 19.2.2018. Erikseen todettiin, että kaikki uusien luottamustehtäviin valittavien nimet myös kirjataan avoimesti jo kunnanhallituksen pöytäkirjaan. Useinhan vastaavissa tapauksissa puolue/valtuustoryhmä, jolle kyseiset luottamuspaikat kuuluvat, tuo nimet julki vasta kunnanvaltuustossa. Kokoomus halusi kuitenkin toimia avoimesti ja mahdollistaa keskustelun asiasta jo kunnanhallituksessa. Keskustelua ei syntynyt. Kenelläkään ei ollut kysymistä asian suhteen. Nimet hyväksyttiin yksimielisesti kunnanvaltuustolle esitettäväksi.

Hämmästyneenä luin, että kunnanvaltuustossa SDP:n ryhmäjohtaja esitti kunnanhallituksen uuden puheenjohtajan valinnan palautettavaksi uudelleen valmisteltavaksi ja perusteli esitystä sillä, että valmistelussa tulee selvittää kunnan työntekijän valinnasta puheenjohtajaksi aiheutuvat toiminnan ongelmatilanteet ja on neuvoteltava valinnan perusteista ryhmien kesken.

Uuden kuntalain pykälää 73 lukiessa ei tarvitse olla lainoppinut ymmärtääkseen, että esitetty henkilö oli lain mukaan täysin vaalikelpoinen kyseiseen tehtävään. Ja kun valittavan henkilön nimi oli avoimesti tuotu jo aiemmin kunnanhallituksessa esille, niin voi vain ihmetellä, miksi kysymys ja tarve “neuvotella” asiasta nousi esille vasta valtuustosalissa – ei kunnanhallituksessa yli viikko aikaisemmin, ei kunnanvaltuuston kyselytunnilla kaksi päivää ennen valtuuston kokousta, ei edes kunnanvaltuustoa edeltäneessä ryhmien puheenjohtajien kokouksessa.

Yllättävä ja hämmentävä ehdotus voitti valtuustossa äänin 24-25-1tyhjä-1poissa. Sittemmin asiassa on saatu lakimiehen lausunto, jossa odotetusti todettiin ettei vaalikelpoisuudelle ole mitään estettä ja yhden paikan täydennysvaalissa laki ei edellytä erillisiä poliittisia neuvotteluja. Kunnanvaltuusto kokoontuu käsittelemään asiaa ylimääräisessä kokouksessa 12.3. Täytyyhän kuntavaalien tulosta ja demokratiaa kunnioittaa ja kunnan merkittävin luottamuspaikka saada pikimmiten sille, jolle se kuuluu.

Mielenkiintoinen detalji tuossa valtuuston äänestystuloksessa on se, että ainoana vaalissa (yhdenkin henkilön valinta on vaali) ollut henkilö jääväsi itsensä esteellisenä vaalissa. Ymmärtääkseni turhaan. Kuntalaki määrää, että valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain tarkoittamaa läheistä. Käytäntö on ollut kuitenkin, että luottamushenkilö ei ole esteellinen käsittelemään asiaa vaalissa. Esimerkiksi kunnanvaltuustossa on aina esim. lautakuntapaikkoja jaettaessa myös ehdolla olleet henkilöt olleet tekemässä päätöksiä. Näin on toimittu myös uuden kuntalain voimassa ollessa. Yksi viimeisimpiä tapauksia oli viime syksyinen kunnanvaltuuston kokous, jossa SDP:n valtuutettu oli päättämässä itseään varajäseneksi Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitoksen johtokuntaan ja toinen SDP:n valtuutettu tytärtään varsinaiseksi jäseneksi.

————————–

Paluu kotimaahan tarkoitti myös paluuta luottamustoimiin. Ne alkoivat kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan iltaseminaarilla, jossa keskusteltiin ja pohdittiin Klaukkalan alueen palveluverkkoa varhaiskasvatuksen ja koulutuspalveluiden osalta sekä osallistuttiin lukion pedagogisen hankesuunnitelman valmisteluun.

Ihan mielenkiintoista ajatusten vaihtoa. Itse fundeerasin – ehkä hieman agendan ulkopuolelta – sitä, että olisiko lukio-kirjasto-hankesuunnitelmassa syytä huomioida myös hankkeen vaiheistaminen siten, että kirjasto- ja kulttuuriosa voitaisiin tarvittaessa toteuttaa erillisenä ensimmäisenä vaiheena, jos hankesuunnitelmassa tai sen valtuustokäsittelyssä päädytään lopputulemaan, että koko kompleksin toteuttamiselle ei ole edellytyksiä alustavan aikataulun mukaisesti. Kirjaston ja kulttuurin osuus on kuitenkin kokonaisuudessa se kiireellisin ja vähäisin – ja se on viivästynyt mm. lukiohankkeen vuoksi huomattavasti aiemmista kaavailuista.

Kunnanvaltuusto 7.2.2018 ja Kylänpään puut

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokoontui 7.2.2018 lyhyttä asialistaansa käsittelemään. Tulevan uuden kunnanjohtajan johtajasopimus hyväksyttiin – tosin vasta äänestyksen jälkeen, kun demariryhmä teki muutosesityksen neuvoteltuun sopimukseen.

Johtajasopimuksessa on aiemmin ja edelleen kohdassa “2. Roolit, työnjako ja toimivaltuudet” seuraava kirjaus: “Kunnanjohtaja johtaa toimivaltuuksillaan kunnan palveluorganisaatiota ja vastaa sen toimivuudesta yhteistyössä kunnan johtoryhmän kanssa. Kunnanjohtaja toimii esittelijänä kunnanhallituksessa hallintosäännön mukaisesti ja vastaa tässä roolissa asioiden oikea-aikaisesta käsittelyyn tuomisesta. Valtuuston puheenjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja vastaavat käsiteltäviin asioihin liittyvästä poliittisesta tahdonmuodostuksesta. Poliittinen johto huolehtii siitä, että tehtävänjakoa poliittisen tahdonmuodostuksen ja operatiivisen johtamisen välillä kunnioitetaan ja että kunnanjohtajalla on riittävä tuki tehtävänsä hoitamiseen.”

Tätä kohtaa SDP olisi halunnut muuttaa siten, että ns. poliittisesta tahdonmuodostuksesta vastaisivat puheenjohtajien lisäksi myös kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston varapuheenjohtajat. Asiaperustelut demarien ehdotukselle jäivät hämäriksi. Ehkäpä muutosta haluttiin vain sen takia, että SDP:llä ei ole yhtään varsinaista puheenjohtajaa – vain varapuheenjohtajia.

Ehdotus oli sikälikin omituinen, että viime vuonna vahvistetussa kunnan hallintosäännössä nämä asiat on vastuutettu nimenomaan varsinaisille puheenjohtajille. Hallintosäännön mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja johtaa kuntastrategian sekä kunnanhallituksen tehtävien toteuttamisen edellyttämää poliittista yhteistyötä käymällä asioiden käsittelyn edellyttämiä keskusteluja poliittisten ryhmien kanssa. Kunnanvaltuuston puheenjohtajan tehtäväksi puolestaan on asetettu edistää valtuustotyön vastuullisuutta ja tuloksellisuutta yhdessä valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa. Varapuheenjohtajista ei hallintosäännössä ole näissä yhteyksissä kirjauksia – ja olisi sangen omituista, jos sellaisia kirjattaisiin yksittäiseen kunnanjohtajan johtajasopimukseen. Johtajasopimuksessa toki mainitaan, että kunnanjohtajan vuosittaiseen kehityskeskusteluun osallistuu myös varapuheenjohtajat, mutta se on täysin eri asia, eikä liity millään tavalla kunnanhallituksessa käsiteltävien asioiden poliittiseen tahdonmuodostukseen.

Totesinkin kunnanvaltuuston kokouksessa, että jos SDP:n valtuustoryhmä näkee asiassa muutostarpeita, niin silloin tulisi esittää muutos vuonna 2017 hyväksyttyyn hallintosääntöön – ei johtajasopimukseen. Äänestyksessä demarien outo ehdotus oikeutetusti hävisi.

——–

Paikallislehdessä ja etenkin sosiaalisessa mediassa on pari asiaa ollut viime viikkoina korostetusti esillä, kun keskustelu Klaukkalantien liikenneympyröistä on hieman hellittänyt.

Kirkonkylän keskustan ns. Lidlin tontin kauppaneuvotteluista on esitetty runsaasti mielipiteitä ja kerrottu miten asiassa olisi pitänyt toimia. Olenpa kuullut mielipiteen, että tontti olisi pitänyt antaa vaikka ilmaiseksi, jotta uusi kaupan toimija olisi saatu Kirkonkylälle. Keskustelu on ollut värikästä ja hintavertailutkin hieman erikoisia, kun tontin hintaa on tarkasteltu välillä pelkästään tontin pinta-alan mukaan. Liiketonteissahan merkittävä tekijä on nimenomaan rakennusoikeus eli montako kem2:ä asemakaava mahdollista tontille rakentaa. Kauppaliikkeen kannalta on oleellista myös, että asemakaava sallii tontille vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen. Lidlin tontilla on tällainen kaavamerkintä.

Julkisuudessa on kerrottu, että kunnan hintapyyntö oli tasoa 250 €/kem2. Aiemmin Kirkonkylältä on myyty laajempi K-supermarketin tontti hintaan noin 300 €/kem2 ja alemman hintatason Rajamäeltä samoin isompi liiketontti hintatasoon 162 €/kem2. Näkemykseni on, että pienemmässä kohteessa – kuten tässä Lidlin tontissa – kerrosneliöhinta muodostuu suuremmaksi. Vertailun vuoksi todettakoon, että huomattavasti suuremmassa Vantaan Kivistön kauppakeskuksessa hintataso pyörii jo tasossa 500 €/kem2.

Kunnan kehitysjohtaja Aarno Kononen ja elinkeinojohtaja Seppo Pietarinen ovat tyhjentävästi kertoneet tonttineuvottelujen taustoista ja kunnan kahdelta riippumattomalta auktorisoidulta arvioijalta saamistaan hinta-arviosta. Julkisuudessa on myös kerrottu, että kunnanhallitukselta haettiin siunausta asettaa hintapyyntö noiden riippumattomien hinta-arvioiden alarajalle ja tämä ei kelvannut Lidlille, jonka oman arvion vertailevat kauppahintatiedot perustuivat lähinnä Ilvesvuoren työpaikka-alueen tonttikauppoihin. Olin kunnanhallituksessa mukana tekemässä edellä mainittua linjausta ja olen edelleen sitä mieltä, että päätös oli älyllinen ja ainoa oikea mahdollinen. Toimin kunnanhallituksessa virkavastuulla: täytyisi olla aivan erityisiä perusteita, jotta voisin poiketa oleellisesti riippumattomien asiantuntijoiden hinta-arvioista, kun kysymys on kuntalaisten yhteisen omistuksen myynnistä.

Toinen lähinnä Rajamäellä tunteita nostattanut asia on liittynyt jälleen taajaman puihin. Tällä kertaa Kylänpään ja entisen metsäoppilaitoksen alueella. Tekninen lautakuntahan hyväksyi taannoin Kiljavantien katusuunnitelman ja sen mukana maamerkkinä toimivan ison ja vanhan saarnipuun hävittämisen uuden ryhmityskaistan alta. Tämä on aiheuttanut polemiikkia ja nostattanut – varmasti aiheesta – tunteita kylällä.

Nyt kun Kylänpään alueen infraa on ryhdytty rakentamaan, niin entisen Metsolan metsäoppilaitoksen ympäristössä on kaadettu puita. Tämä on herättänyt huomiota ja huolta. Toimin asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana, kun Kylänpään asemakaavaa laadittiin. Kaavahankeen alkuvaiheessa kuntalaisille pidetyssä yleisötilaisuudessa ja työpajassa saatiin tietoa alueen erikoisesta puustosta. Alueella suoritettiinkin asiantuntijoiden toimesta puustokatselmus, jonka havaintoja hyödynnettiin asemakaavaa laadittaessa. Alla olevassa kartassa on esitetty tuon inventoinnin keskeiset havainnot.

Alla olevasta hyväksytystä ja lainvoimaisesta Kylänpään asemakaavasta voi nähdä, mitä kaava- ja suojelumerkintöjä lopulliseen asemakaavan tuosta puustoselvityksestä päätyi.

kaavaote2

Entisen metsäoppilaitoksen ympärillä olleet lehtikuuset ja kookkaat tammet on merkitty säilytettäväksi (s) -merkinnällä. Samoin on huomioitu metsiköt (sä-2 -merkintä), joissa on mm. tammenalkuja, pähkinäpensasta, saarnia, vuorijalavaa, vaahteraa ja harmaaleppää. Keskellä aluetta olevaa suurta kuusta ei asemakaavassa suojeltu ja se on nyt kaadettu infratöiden alta. Muut säilytettäväksi merkityt puut ja metsiköt sen sijaan ovat säästyneet suunnitellulla tavalla. Se Kiljavantien iso saarni ei kuulunut Kylänpään asemakaava-alueeseen, vaikka tuossa puustoselvityksessä sekin on mainittu. Sen kohtalosta päätti siis tekninen lautakunta katusuunnitelman yhteydessä.

Aamun strippi (uusinta), toinen painos

Tämän aamuinen 2.2.2018 Hesarin sarjakuvasivu sai tekemään uusintapostauksen tästä alun perin keväällä 2017 kirjoittamastani jutun pätkästä “Aamun strippi (uusinta)”.

Tänä aamuna tipahti rähmät silmistä kerralla. Totuttuun tapaan katsoin, että minkälainen Fingerpori on päivän alkajaisiksi tarjolla Hesarissa. Tällainen oli:

FP_3073

Olin satumoisin piirtänyt vuonna 2012 hieman samanlaisen stripin, joka julkaistiin myös toissa vuonna ilmestyneessä Pahkasika nro 79:ssä. Tuota “Miehen 25 senttiä on 10 senttiä.” käytettiin, jopa kyseisen lehden mainonnassa ja sittemmin se päätyi Rivo-Riitan repliikiksi Fingerpori-elokuvaan.

_pitkänokka ja sentit_nro79_1-2015

Tällaisia tahattomuuksia sattuu – ja on sattunut ennenkin. Syyskuussa 2010 rustasin nimittäin tällaisen mielestäni varsin onnistuneen stripin, joka tuossa samaisessa Pahkis 79:ssäkin julkaistiin:

_Pitkänokka ja haaste_nro78_1-2012

Kuinkas ollakaan, kun selailin myöhemmin iltapäivälehden nettiversiosta vanhoja Fingerporeja, niin totesin liikkuneeni aika lailla samassa aihepiirissä kuin vuotta aiemmin julkaistu Fingerpori-strippi.

Varsin erikoinen tapaus sattui vuosikymmenen vaihteessa, kun lähetin Jarlalle strippiehdotuksen, josta hän ei kuitenkaan innostunut. Piirsin sen sitten Pitkänokkana, jonka julkaisin sittemmin myös Pitkänokka-albumissani. Tällaisesta mestariteoksesta oli kyse:

Transitjeesus

Meni noin vuosi ja ilmestyi suurin piirtein samasta aiheesta Fingerpori-strippi, jossa pylväässä on tuo samainen “Jeesus tulee – oletko valmis”-kyltti:

This image has an empty alt attribute; its file name is ec167d9a84e645c09ac51f1f47bc7528.gif

Sittemmin vanhoja Pahkiksia selaillessani huomasin, että vuonna 1992 Hannu Pyykkönen oli piirtänyt samantapaisen Jurpon (Pahkasika nro 50). Saman tyylinen kyltti ja tolpasta laskeutuu jälleen sähköasentaja.

Jurpo

Aika erikoinen case: Luulin tarjonneeni täysin omaa aihetta, jonka toinen henkilö piirsi myöhemmin samaan tapaan kuin se oli 10 vuotta aiemmin kolmannen tekijän toimesta tehty.

Epäilemättä kaikki kolme olimme “keksineet” idean ihan itse. Samoja aiheita ja kaavoja pyöritellään vuodesta toiseen ja samat ideat ja aiheet pulpahtavat aina uudestaan esille.

Jäin miettimään, että mistähän tuo Jurpo oli saanut vaikutteensa. Ehkä ketjuun löytyisi vielä lisääkin materiaalia.

————————-

Tarina sai jatkoa 2.2.2018, kun Hesarissa ilmestyi tämä Fingerpori-strippi, jossa käsikirjoittajana näyttää olevan henkilö nimeltään Havas. Samoissa piireissä pyöritään edelleen.

Presidentivaaleista 2018

file

Muutama sananen presidentinvaaleista, joiden ennakkoasetelma oli kovin erikoinen. Presidentin virkaa tavoitteli vain yksi ehdokas – Sauli Niinistö. Muille tuntui riittävän, että vaalissa järjestetään toinen kierros tai pelkästään, että saadaan aikaiseksi “oikeat” vaalit.

Ennakkokaavailujen mukaanhan se meni. Ei tosin sen ennusteen mukaan, jonka Accuscore -niminen putiikki oli kaikella asiantuntemuksellaan muutama päivä ennen vaaleja Iltalehden toimeksiannosta laatinut. Siinä päädyttiin Niinistön äänimäärään 49,2%. Alan vaihto edessä näillä “osaajilla”?

Ehdokkaittain.

Niinistö 62,7%: Jos edellisten vaalien loppusuoralla Niinistössä oli näkyvissä hienoisia hermostumisen merkkejä, niin nyt tilanne oli vallan toinen. Esiintyminen oli vakuuttavaa. Kansanliikkeen erinomainen aktiivisuus ja kannatuksen syvyys näkyi alusta lähtien kentällä.

Haavisto 12,4 %: Yrittänyttä ei laiteta ja yrittämättä jättänyttä ei valita. Viimeistä viikkoa lukuun ottamatta todella vaisu kampanja. Uskon, että Vihreät olivat tunnollisesti oman ehdokkaansa takana ja äänimäärä vastannee aika hyvin puolueen kannatusta. Viime vaalien tapaista tukea ydinvihreiden ulkopuolelta ei enää tullut.

Huhtasaari 6,9%: Tässäkin mennään hyvin pitkälle taustapuolueen eli Perussuomalaisten kannatuslukemissa. Tulos on kunnioitettava – etenkin kun ajattelee, että ulkopolitiikan johtoon pyrittiin parin rukousaamiaisen kokemuksella.

Väyrynen 6,2%: Paavo jaksaa yllättää. Vai yllättikö sittenkään? Jo neljännesvuosisata sitten – vuonna 1994 – Pahkasian päätoimittaja Paretskoi kirjoitti profetiaalisesti, että kun Väyrystä ei älytty valita presidentiksi aikoinaan, niin “hän on kehissä riemunamme ainakin vuoteen 2018 saakka – kenties jopa vuoteen 2024 saakka”. Mutta kyllähän tuo 6,2 prosenttia on kova tulos ja ansaitsee hatun noston.

Vanhanen 4,1%: Nämä olivat Vanhaselle henkilökohtaisesti tärkeimmät vaalit. Hän ilmoitti ennen vaaleja, että pitkän uran jälkeen palikat ajattelussa olivat loksahtaneet paikoilleen ja halusi tätä valistustehtävää toteuttaa. Jotakin meni auttamattomasti pieleen. Puolentoista vuoden kampanjoinnin ja satojen tilaisuuksien tuloksena äänimäärä laski edellisvaalien 561000 äänestä tasoon 122000. Kotikunnassaan Nurmijärvelläkin Matti oli vasta sijalla neljä 6,6 %:n kannatuksella. Ikävintä ehdokkaan ja puolueen kannalta lienee se, että tulos oli näin vaatimaton senkin jälkeen, kun oltiin vedottu vahvasti Keskustan omiin aktiivijäseniin. Vanhasen numero oli 4 myös loppusijoituksen ja kannatusprosentin osalta – ja ei liene kovin kaukana myöskään kouluarvosanalla arvioituna.

Haatainen 3,3%: Entinen presidenttipuolue kyntää nykyisin syvällä. Ehdokkaan ja SDP:n puoluejohdon mukaan Haataisen eteen tehtiin todella kovasti työtä, eikä kampanjassa olisi voitu tehdä mitään paremmin. Juuri sen takia kannattaisi demarileirissä olla erityisen huolissaan. Katastrofaalinen vaalitulos, vaikka 0,3 prosentin kaula toiseen vasemmistoehdokkaaseen kuitenkin tuli.

Kyllönen 3,0%: Kukaan ei varmaan enempää odottanutkaan. Pani tosissaan kampoihin toiselle vasemmistoehdokkaalle. Se huomioiden hyvä suoritus.

Torvalds 1,5%: Rapiat 44 tuhatta ääntä och samma på svenska.

Palataan asiaan kuuden vuoden päästä. Veikkaan, että ketään edellä mainituista ei valita silloin.

Yksi ääni Putinille

Putin ote

Kuntaliiton valtuuskunnan vaalien tulokset saapuivat. Vuosille 2018-2021 valittiin 76 jäsentä ja saman verran varajäseniä, joista 13 Uudenmaan vaalipiiristä. Yksikään nurmijärveläinen ei tullut valituksi, eikä saavuttanut edes varapaikkaa.

Kuntaliiton valtuuskunnan valinta tapahtui ns. listavaalina eli puolueet olivat etukäteen asettaneet ehdokkaat “paremmuusjärjestykseen”. Kunkin listan kärkinimi sai vertailuluvukseen kaikki listan saamat äänet ja sen jälkeen listatut nokkimisjärjestyksessä alenevan vertailuluvun suhteellisen vaalitavan mukaan. Nurmijärvelläkin kunnanvaltuusto pääsi joulukuussa äänestämään harvinaisesti listavaalissa puoluekohtaista listaa, joka oli osana koko Uudenmaan vaalia.

Joulukuisen vaalin erikoisuutta lisäsi pari seikkaa: Perussuomalaisten listalla oli ykkösnimenä kirkkonummelainen henkilö, joka olikin jo siirtynyt Sinisten riviin. Luonnollisesti Perussuomalaisten listan äänestäminen ei juurikaan innostanut perussuomalaisia – lista saikin vain yhden äänen. Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että neljän tyhjän äänen lisäksi yksi ääni hylättiin. Ainakin kunnanvaltuuston pöytäkirjan liitteenä olevasta vaalituloksen laskentadokumentista voisi päätellä, että kyseinen hylätty ääni olisi annettu Putinille. Länsimaissa pidettyjen vaalien yhteydessä on viime aikoina spekuloitu itäisen naapurimme pyrkimyksestä vaikuttaa vaalitulokseen. Tällä kertaa tuskin oli siitä kyse :).

Author: artohagg