Vietin reilun viikon talvilomalla Meksikon lämmössä. Vuoden ensimmäinen golf-kierros alkoi lupaavasti, vaikka maila – ja vieläpä lainamaila – oli kädessä kuuden kuukauden tauon jälkeen. Yhden harjoitussvingin jälkeen kirjasin tuloskorttiin 470 metriseltä par vitoselta birdien. Jatkokierroksista ei sitten sen enempää – paluu arkeen oli karu. Mainittakoon kuitenkin, että luontaiset häiriötekijät ja esteet olivat pari kaliiberia kookkaampia kuin Röykässä.
Lomamatkan vuoksi jäi kymmenen valtuustovuoden aikana toisen kerran väliin kunnanvaltuuston kokous. Hämmästyneenä seurasin etänä kunnanvaltuuston 28.2. kokouksen tuloksia – erityisesti asiakohtaa, jossa myönnettiin Mäkelälle ero kunnallisista luottamustehtävistä ja suoritettiin täydennysvaali. Olin oma-aloitteisesti tuonut täydennysvaaliin tuotavien henkilöiden nimet esille kunnanhallituksen kokouksessa 19.2.2018. Erikseen todettiin, että kaikki uusien luottamustehtäviin valittavien nimet myös kirjataan avoimesti jo kunnanhallituksen pöytäkirjaan. Useinhan vastaavissa tapauksissa puolue/valtuustoryhmä, jolle kyseiset luottamuspaikat kuuluvat, tuo nimet julki vasta kunnanvaltuustossa. Kokoomus halusi kuitenkin toimia avoimesti ja mahdollistaa keskustelun asiasta jo kunnanhallituksessa. Keskustelua ei syntynyt. Kenelläkään ei ollut kysymistä asian suhteen. Nimet hyväksyttiin yksimielisesti kunnanvaltuustolle esitettäväksi.
Hämmästyneenä luin, että kunnanvaltuustossa SDP:n ryhmäjohtaja esitti kunnanhallituksen uuden puheenjohtajan valinnan palautettavaksi uudelleen valmisteltavaksi ja perusteli esitystä sillä, että valmistelussa tulee selvittää kunnan työntekijän valinnasta puheenjohtajaksi aiheutuvat toiminnan ongelmatilanteet ja on neuvoteltava valinnan perusteista ryhmien kesken.
Uuden kuntalain pykälää 73 lukiessa ei tarvitse olla lainoppinut ymmärtääkseen, että esitetty henkilö oli lain mukaan täysin vaalikelpoinen kyseiseen tehtävään. Ja kun valittavan henkilön nimi oli avoimesti tuotu jo aiemmin kunnanhallituksessa esille, niin voi vain ihmetellä, miksi kysymys ja tarve “neuvotella” asiasta nousi esille vasta valtuustosalissa – ei kunnanhallituksessa yli viikko aikaisemmin, ei kunnanvaltuuston kyselytunnilla kaksi päivää ennen valtuuston kokousta, ei edes kunnanvaltuustoa edeltäneessä ryhmien puheenjohtajien kokouksessa.
Yllättävä ja hämmentävä ehdotus voitti valtuustossa äänin 24-25-1tyhjä-1poissa. Sittemmin asiassa on saatu lakimiehen lausunto, jossa odotetusti todettiin ettei vaalikelpoisuudelle ole mitään estettä ja yhden paikan täydennysvaalissa laki ei edellytä erillisiä poliittisia neuvotteluja. Kunnanvaltuusto kokoontuu käsittelemään asiaa ylimääräisessä kokouksessa 12.3. Täytyyhän kuntavaalien tulosta ja demokratiaa kunnioittaa ja kunnan merkittävin luottamuspaikka saada pikimmiten sille, jolle se kuuluu.
Mielenkiintoinen detalji tuossa valtuuston äänestystuloksessa on se, että ainoana vaalissa (yhdenkin henkilön valinta on vaali) ollut henkilö jääväsi itsensä esteellisenä vaalissa. Ymmärtääkseni turhaan. Kuntalaki määrää, että valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain tarkoittamaa läheistä. Käytäntö on ollut kuitenkin, että luottamushenkilö ei ole esteellinen käsittelemään asiaa vaalissa. Esimerkiksi kunnanvaltuustossa on aina esim. lautakuntapaikkoja jaettaessa myös ehdolla olleet henkilöt olleet tekemässä päätöksiä. Näin on toimittu myös uuden kuntalain voimassa ollessa. Yksi viimeisimpiä tapauksia oli viime syksyinen kunnanvaltuuston kokous, jossa SDP:n valtuutettu oli päättämässä itseään varajäseneksi Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitoksen johtokuntaan ja toinen SDP:n valtuutettu tytärtään varsinaiseksi jäseneksi.
————————–
Paluu kotimaahan tarkoitti myös paluuta luottamustoimiin. Ne alkoivat kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan iltaseminaarilla, jossa keskusteltiin ja pohdittiin Klaukkalan alueen palveluverkkoa varhaiskasvatuksen ja koulutuspalveluiden osalta sekä osallistuttiin lukion pedagogisen hankesuunnitelman valmisteluun.
Ihan mielenkiintoista ajatusten vaihtoa. Itse fundeerasin – ehkä hieman agendan ulkopuolelta – sitä, että olisiko lukio-kirjasto-hankesuunnitelmassa syytä huomioida myös hankkeen vaiheistaminen siten, että kirjasto- ja kulttuuriosa voitaisiin tarvittaessa toteuttaa erillisenä ensimmäisenä vaiheena, jos hankesuunnitelmassa tai sen valtuustokäsittelyssä päädytään lopputulemaan, että koko kompleksin toteuttamiselle ei ole edellytyksiä alustavan aikataulun mukaisesti. Kirjaston ja kulttuurin osuus on kuitenkin kokonaisuudessa se kiireellisin ja vähäisin – ja se on viivästynyt mm. lukiohankkeen vuoksi huomattavasti aiemmista kaavailuista.
ARTO HÄGG 