Pitkältä listalta

Nurmijärven kunnanhallituksen seuraavan kokouksen lista näyttää runsaan puoleiselta. Tässä muutamia poimintoja.

Klaukkalan Pietarinmäen pohjoispuolella oleva 28 hehtaarin rakentamattoman tilan osto 606.000 eurolla. Neliöhintaa raakamaalle tulisi siis hieman yli 2 euroa. Vaikka suurin osa alueesta on osayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, on noinkin suuren alueen hankkiminen kannatettavaa tulevan ohikulkutien vaikutusalueelta. Kymmenien miljoonien eurojen panostus ohikulkutien väylähankkeisiin on saatava tuottamaan myös taloudellista hyötyä kunnalle mahdollisimman nopeasti. Kunnan maanomistus mahdollistaa nopean asemakaavoituksen. Turhan usein yksityisten maanomistajien kanssa käydyt maankäyttösopimusneuvottelut ovat viivyttäneet vuosikausia järkeviä ja tarpeellisia asemakaavahankkeita.

Myös Sääksjärven ranta-alueen  noin 26 hehtaarin alueen ostaminen Metsähallitukselta hintaan 535.000 euroa on listalla. Alueeseen kuuluvat Sääksen uimaranta ja Röykän uimapaikka.

IMG_4764.JPG

Kotolahden rantaa Sääksin ostoalueella.

Lausuntoja ja vastineita annetaan useita mm. Rajamäen enduromoottoripyörien harjoitusradasta ja Vaasan hallinto-oikeudelle Röykän Tulppaani-kiinteistön ympäristölupaan.

Luontolahja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi palaa uudelleen kunnanhallituksen käsittelyyn. Mahdollinen aloitteen hylkäämisen aiheuttama hypoteettinen kielteinen julkisuus on jo ulosmitattu satakertaisesti verrattuna asian tosiasialliseen merkitykseen. Jos luontolahja uudelleenkäsittelyn jälkeen hyväksytään, niin kunnalle jää sentään symboliikka.

Ilvesvuoren alueelta on listalla Schenkerin laajennusalueen varauksen osittainen (3 ha) jatkoaika. Kuntahan on aiemmin myöntänyt yli kuudeksi vuodeksi varauksen yli 9 hehtaarin laajennusalueelle, mutta se ei ole realisoitunut rakentamiseksi, vaikka alueen kunnallistekniikka on ollut valmiiksi rakennettu.

050

Varausaluetta Ilvesvuoressa syksyltä 2015. Ihmeempää äksöniä ei tontilla ole sen jälkeenkään ollut.

 

 

 

 

 

Kokoomus Nurmijärvi ry:n syyskokous

sali

Eduskunnan valtiosali

Kokoomus Nurmijärvi ry eli toinen nurmijärveläisistä kokoomuksen paikallisyhdistyksistä piti 26.10. sääntömääräisen syyskokouksensa eduskuntatalolla.

Puitteet olivat vähintäänkin tilaisuuden arvoiset – olihan eduskuntatalon vuosia kestänyt perusteellinen saneeraus juuri valmistunut.

Kokouksen alussa Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie toi puoluehallituksen terveiset ja tunnustukset Kokoomuksen järjestötyössä ansioituneille: Outi Mäkelälle puolueen korkeimman tunnustuksen Kultaisen leijonamerkin ja Kristiina Hakalalle, Seija Marteliukselle ja Kari Suomelalle Valkoiset leijonat. Etenkin Kultainen leijonamerkki on harvoin jaettu tunnustus.

Kokouksessa jaettiin myös piirihallituksen myöntämät tunnustukset: Sininen leijona Mervi Heikkilälle, Yrjö Kiviselle, Hilkka Ruusuvirralle ja Tom Uusitalolle sekä Vihreä leijona Marjukka Bruun-Vartialle, Kari Jaakkolalle, Jussi Malkamäelle, Tero Salomaalle, Mika J. Salorannalle ja Marko Sundströmille.

Sääntöjen mukaisesti syyskokous valitsi myös seuraavan kauden hallituksen:

– Marjukka Bruun-Vartia
– Kristiina Hakala
– Markku Jalava
– Jyrki Laamanen
– Jussi Malkamäki
– Seija Martelius
– Hilkka Ruusuvirta
– Tero Salomaa
– Mika Saloranta
– Kari Suomela, vaalipäällikkö kutsuttuna

Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa vuonna 2018 Arto Hägg.

vihreät

Vihreän leijonamerkki hymyilyttää: Tero Salomaa, Jussi Malkamäki, Mika J. Saloranta ja Kari Jaakkola.

ryhmäkuva (2)

Kokousväkeä.

 

 

Lokavaltuusto ja symboliikkaa

006

Vapaana virtaava Vantaa – muutakin kuin symboliikkaa.

Ennen kunnanvaltuuston loppuvuoden kahta isoa kokousta – kunnanjohtajan valintakokousta ja budjettivaltuustoa, kokoustetaan ensi viikolla lyhyemmän kaavan mukaan.

Valtuuston 25.10. listalla on kerrostalotonttien luovuttaminen Krannilasta ja  tarkastuslautakunnan arviointikertomus. Päätetään myös kunnanhenkilöstön palkitsemisesta ylimääräisellä kannustepalkkiolla ja käsitellään osavuosikatsaus II tammi-elokuulta 2017, joka näyttää yli 5 miljoonan euron alijäämäisen tavoitearvion kääntyneen tulosennusteessa jo lievästi ylijäämäiseksi.  Palkkakulut ovat alittumassa ja verotulot ylittymässä. Kun vielä poistotkin jäävät budjetoitua pienemmiksi, niin positiivinen tulos näyttää mahdolliselta.

Otaksuttavasti asialistan neljännestä kohdasta ”Nurmijärven kunnan luontolahja satavuotiaalle Suomelle” nousee keskustelluin asia. Tarja Haarasen valtuustoaloitteen pohjalta on viranhaltija ehdottanut, että kunta suojelee Lallinsuolta reilun 3 hehtaarin kokoisen palstan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Elinvoimalautakunta ei erityisemmin lämmennyt ajatukselle ja linjasi yksimielisesti, että kunnan lahjoitus on mahdollinen, mikäli aluetta saadaan laajennetuksi. Noin 40:ntä maanomistajaa kuultiinkin asiasta, mutta ajatus ei saanut juurikaan vastakaikua. Kuusi maanomistajaa vastasi kyselyyn ja vain kolme suhtautui asiaan myönteisesti – nämäkin alle hehtaarin kokoisten palstojen omistajia.

Lallinsuon pohjoisesta osasta, jossa kunnan suopalsta sijaitsee, kaksi suurta maanomistajaa oli kielteisellä kannalla. Kunnanhallitus päätyi asiassa Elinvoimalautakunnan kanssa samalle kannalle eli hylkäsi esityksen – alueen laajentamiseenhan ei ollut maanomistajilla kiinnostusta.

Lallinsuo on arvioitu monipuoliseksi suokokonaisuudeksi. Erityisesti sen eteläisessä osassa on todettu olevan hienoa luonnontilaista lehtokorpea. Pohjoisosa, jossa kunnan kolmen hehtaarin palsta sijaitsee ei samoja erityispiirteitä ole ja kun tuo kunnan palsta käsittää vain 3 prosenttia Lallinsuosta, niin hankkeen puuhahenkilötkin ovat luonnehtineet lahjaa ennen kaikkea symboliseksi. Sitä – tai korkeintaan sitä – se olisikin. Luontoihmisenä olisin toivonut, että kunta olisi löytänyt ja ideoinut satavuotislahjaksi jotain merkittävämpää ja näkyvämpää. Valitettavasti kunnan omistuksessa ei merkittävämpää suojeltavaa kohdetta näyttänyt löytyvän.

Tärkeämpää kuin symboliset eleet on se, miten kunta jokapäiväisessä toiminnassaan ja päätöksenteossaan toimii. Mielestäni Nurmijärven kunta on toiminut vastuullisesti ja aktiivisesti ympäristöasioissa – niin kaava-asioissa kuin erityiskohteissa esim. pohjavesien suojelussa tai vesistökohteissa kuten Sääksjärvellä, Valkjärvellä ja Vantaanjoella. Näistä teoista soisi kirjoitettavan samalla tavalla aukeaman artikkeleja ja mielipidekirjoituksia kuin yhdestä symbolisesta hankkeesta.

Lopullisen päätöksen asiassa tekee siis keskiviikkona 25.10. Nurmijärven kunnanvaltuusto.

 

 

 

 

 

Kunnallista jäteasiaa

katos

Viikon vieras -palstan kirjoitukseni Nurmijärven Uutisissa 11.10.2017:

Tekninen lautakunta päätti, että Nurmijärvi hoitaa itse sekajätteen kilpailutuksen. Hallinto-oikeus oli todennut edellisen lautakunnan päätökset laittomiksi. Lautakunta on asiassa viranomainen, jonka päätöstä ei voi muu toimielin muuttaa. Jos uusi lautakunta olisi jatkanut laitonta tilaa, niin ainoa keino olisi ilmeisesti ollut koko lautakunnan erottaminen tehtävästään. Ympäristökeskushan ilmoitti käyttävänsä pakkotoimenpiteitä ja uhkasakkoja, jos meno ei muutu.

2020 alkaen kunta kilpailuttaa sekajätekuljetuksen itse. Järkevä alueellinen kilpailutus antaa paikallisillekin yrittäjille mahdollisuuden toimia Nurmijärvellä. Nyt yksi iso toimija hallitsee yli 90 % markkinasta. Jätehuollon piiriin saadaan myös yli 1000 kiinteistöä, jotka nykyisin ovat sen ulkopuolella. On arvoitus, mihin näiden kiinteistöjen jätteet nyt päätyvät.

Kunnanhallitus teki päätöksen, jolla jätehuollon kokonaisuudistus etenee. Keväältä 2011 on periaatepäätös kunnan liittymisestä johonkin kunnalliseen jätelaitokseen Metsä-Tuomelan täyttökapasiteetin loppuessa. Asia on viivästynyt, koska kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt ja täyttöalueen käyttöaika siten jatkunut.

Täyttökapasiteettia on jäljellä vain 6-7 vuodeksi. Kunta voi toki jatkaa jätehuollon järjestämistä itsenäisesti – liki ainoana kuntana Uudellamaalla, mutta se vaatii yli 3 milj. euron investoinnit. Kunta ottaisi myös riskin tiukentuvista ympäristömääräyksistä ja kapasiteetin saannista jätteenpolttolaitoksista. Jo kunnan velkaantumisasteen kannalta tämä ei ole kestävä ratkaisu.

Kunnanhallitus päätti aloittaa liittymisneuvottelut Kiertokapulan kanssa. Tärkeää päätöksessä on neuvottelutavoitteet: kunta päättää itse kuljetusten kilpailutuksista (mm. seka- ja biojäte sekä liete), Metsä-Tuomela palvelee jatkossa kuntalaisia ja kunta pitää itsellään maankaatopaikan ja louheen vastaanoton.

Tavoitteiden läpisaanti takaa, että kunta päättää ja kilpailuttaa jatkossakin haluamallaan tavalla kuntalaisille ja paikallisille yrittäjille tärkeät jätehuoltotoiminnot. Uskon tavoitteiden läpisaamisen olevan edellytys sille, että liittyminen kunnalliseen jäteyhtiöön hyväksytään valtuustossa.

Arto Hägg (KOK), kunnanvaltuutettu , kunnanhallituksen jäsen

002.JPG

Metsä-Tuomela

Klaukkalan omakotitontit

IMG_1792.JPG

Klaukkalan heikosta omakotitonttitarjonnasta puhutaan paljon. Monella suulla ja monelta taholta ollaan todettu, että Klaukkalassa on todellakin muutama välivuosi ok-tonttitarjonnan osalta, vaikka muutamia tontteja joka vuosi on myynnissä ollutkin.

Järvimaan ja Ali-Tilkan ansiosta tarjontaa on jonkin verran tulossa ja viimeistään Vanha-Klaukan asemakaavan vahvistuminen ja kunnallistekniikan rakentaminen muuttavat ok-tonttitarjonnan kysyntää vastaavalle tasolle. Ajoitus osuu sikälikin kohdalleen, että runsaampi tonttitarjonta ajoittuu Klaukkalan ohikulkutien valmistumiseen, jolloin kysyntä todennäköisesti on huipussaan. Uskon, että ajoitus on kunnan kannalta myös hyvä hinnoittelun näkökulmasta.

Asia, joka minua on jo pitempään askarruttanut, on selkeä ristiriita kunnan tonttivarantotietojen ja markkinoilla olevien ok-tonttien määrässä. Kunnan antamien tietojen mukaan vuoden 2015 lopussa Klaukkalassa oli omakotitonttivarantoa peräti 69450 kem2 eli 246 AO-tonttia – siis omakotitonttia. Uusimmassa lautakunnan esittämässä asemakaavoitusohjelmassa Klaukkalassa raportoidaan vuoden 2016 lopussa olleen peräti 72000 kerrosneliötä ok-asemakaavavarantoa, joka tarkoittaa noin 250-280 ok-tonttia, joita ei kuitenkaan juurikaan markkinoilla näy. Tämä tuntui mystiseltä: Klaukkalaan on tuotettu vuosien varrella myös omakotikaavaa ja sitä pitäisi olla ainakin 5-7 vuoden tarvetta varten, mutta tonttitarjonta on todellisuudessa jotain aivan muuta.

Siispä tätä mysteeriota hieman selvittelin. Asemakaavoituksesta ei apuja tullut, mutta elinkeino- ja kuntakehityksestä sitäkin nopeammin.

Helmikuun 2017 tilanteen mukaan rakentamattomia omakotitontteja (AO-tontteja) Klaukkalassa on todellakin noin 240 kpl.

Ja sitten joihinkin syihin, miksi tilastot ja todellisuus eivät kohtaa:

– Tontit ovat tilastossa rakentamattomina, vaikka tontin on kunta tai yksityinen luovuttanut (myynyt tai vuokrannut) eteenpäin, mutta rakentamista ei ole vielä virallisesti aloitettu. Erityisesti Lintumetsän alueella tällaisia tontteja on kymmenittäin – jopa 40.

– Järvimaan ja Ali-Tilkan noin 40 ok-tonttia ovat luvuissa mukana. Alueen kunnallistekniikka on rakenteilla ja nämä ovat siis tulossa pienellä viiveellä tarjolle. Näistä noin puolet on kunnan tontteja.

– Liki parikymmenen tontin  myynnin estää liitelevät piennisäkkäät.

– Lintumetsän ja Jäkälätien alueella on yksityisessä omistuksessa olevia rakentamattomia tontteja karkeasti noin 50 kpl. Näiden myynnistä ja myyntiin laittamisen ajankohdasta ei päätä kunta.

– Haikalasta ja Harjulasta on myyty helmikuun jälkeen noin 10 tonttia.

Edellä mainituista saadaan selitys noin 160 ok-tontille. Jäljelle jää noin 80 omakotitonttia, jotka sijaitsevat ympäri Klaukkalaa. Nämäkin ovat pääosin yksityisten omistuksessa ja tulevat myyntiin jos tai kun tontin omistaja sen älylliseksi katsoo.

Kunnan kannalta on tietysti ikävää, että vahvat asemakaavat, joille on kaiken lisäksi rakennettu kunnallistekniikkakin, jäävät toteutumatta tai rakentaminen viivästyy merkittävästi. Rakentamattomasta tontista peritään korkeampi kunnallisvero, mutta se on vähäinen lohtu siitä, että asemakaavoitetut ja infralla varustetut tontin kasvavat horsmaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rajamäen puut

IMG_3926

Tästä Talmontien kupeesta katosi muutama havupuu viime kesänä.

Kunnallisessa päätöksenteossa on ollut parikin ajankohtaista Rajamäen puihin liittyvää asiaa.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta käsitteli 21.9.kokouksessaan Altian laitonta puunkaatoa Talmontien varrelta ns. Pirunkorvessa. Rakennustarkastaja oli kesällä vaatinut Altialta selvitystä heinäkuussa asemakaava-alueella suoritetusta luvattomasta puunkaadosta. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen lepikko, vaikka harvan ohikulkijan silmään noiden kaadettujen puiden erikoisuus oli osunut. Itsekin olin lukuisat kerrat vierestä kulkenut, mutta vesakon takaa en tuota männikköä ollut bongannut.

Altian kunnalle antamassa vastineessa mainitaan, että kyseessä on sembra-männikkö ja ehdotetaan paikalle istutettavaksi korvaavana toimenpiteenä tammea, pähkinäpensasta ja koivua. Rakennustarkastajalle tämä olisi käynytkin, mutta lautakunta päätti yksimielisesti Esa Laitisen (ps) esityksestä edellyttää, että ”kaava-alueelle istutetaan 0,8 hehtaaria jalopuita alkuperäisen määrän mukaisesti. Puiden minimikorkeuden tulee olla 2-3 metriä. Istutukset tulee suorittaa 1.6.2018 mennessä.”

Vaikka vastineessa sanotaan kaadettujen puiden olleen sembra-mäntyjä, niin tosiasiassa kaadetut puut olivat ilmeisesti makedonianmäntyjä ja douglaskuusia. Näin ainakin paikallinen puuasiantuntija, metsätalousinsinööri Heikki Kiuru minua kesällä valisti, kun asiasta keskustelimme. Lautakunnan päätös tarkoittaa, että niiden sijaan tulee nyt istuttaa jalopuita eli vaahteraa, saarnia, tammea, lehmusta tai jalavaa. Päätöstekstiin näyttää tulleen pieni virhe, kun edellytetään kaava-aluetta istutettavaksi 0,8 ha. Tuo on koko alueen laajuus – asemakaava-alueen osuus on pienempi.

IMG_3933

Makedonianmännyllä on tällainen puikulan muotoinen käpy.

—————-

Toinen ilmeisesti lähiaikoina tekniseen lautakuntaan tuleva puuta hipova asia on Kiljavantien alkupään katusuunnitelman hyväksyminen. Kyseinen katusuunnitelma oli vast´ikään nähtävillä ja Työtehoseuran kohdalla maamerkkinä seisovan mahtavan kokoisen saarnin paikalle on suunniteltu Mäkeläntielle kääntyville ryhmityskaista.

Edellä mainittu  puu-expertti Kiuru oli mukana katselmoimassa Kylänpään harvinaisia puita kunnan kaavoittajan kanssa, kun Kylänpään asemakaavaa laadittiin. Heikin asiantuntemuksesta oli erinomaista apua, kun asemakaavaan määritettiin säilytettäviä puita ja metsäalueita. Valitettavasti kyseinen saarni, joka on ilmeisesti yksi Suomen suurimmista, ei ole asemakaava-alueella, vaan katualueella. Niinpä sitä ei ole Kylänpään asemakaavassakaan suojeltavaksi määrätty.

Tiedossani ei ole, onko katusuunnitelmaan tehty muistutusta tuon saarnipuun osalta, mutta oletettavaa on, että katusuunnitelmaa käsitellessä ja hyväksyttäessä asia nousee esille.

Itse puu on joidenkin dokumenttien mukaan ontto ja täytetty sementillä.

Kyläkartta_01b-1

Sen verran erikoinen ja näkyvä on Kylänpään saarni, että sen raapustin aikoinaan kyläkarttaanikin. Tuossa aivan alareunassa.

 

 

Nurmijärven väestönkehityksestä

 

019.JPG

Helsingin Sanomat totesi  1.9. artikkelissaan, että Nurmijärvi on kärsinyt viime ajat muuttotappiosta. Kuntakin yritti asiassa toimittaa lehteen oikaisua, joka ei tähän päivään mennessä ole mennyt läpi.

Todellisuudessa Nurmijärvi ei ole muuttotappiokunta. Vuoden 2017 ennakkotietojen mukaan kunnan väkimäärä on heinäkuun loppuun mennessä kasvanut 251 hengellä ja nettomuuttokin on ollut 161 henkeä. Maahanmuuton osuus väestönkasvussa on ollut vähäinen – vain 19 henkeä.

Naapurikuntiin Hyvinkääseen ja Tuusulaan verrattuna väestönkasvu on ollut huomattavasti reippaampaa – Hyvinkään verrattuna viisinkertaista ja Tuusulaan verrattuna noin kaksinkertaista. Kehyskunnista Kerava ja Kirkkonummi, jotka ovat sekä HSL-jäseniä että junaraideyhteydessä Helsinkiin, jäivät selkeästi  Nurmijärven taakse. Näissä kunnissa nettomuutto oli käytännössä 0-tasolla – Hyvinkää plussalla vain 17 henkeä ja Kirkkonummi peräti kaksi henkeä. Radanvarsikuntina nämä kyllä vetivät jonkin verran maahanmuuttoa.

Ihmetyttääkin joidenkin henkilöiden jatkuva ja perusteeton jankutus kunnan vetovoiman heikkoudesta, jota tietysti edellä mainitun kaltaiset uutisoinnit ruokkivat. Todellisuudessa Nurmijärvi vetää ja kehittyy edelleen hyvin verrattuna muihin kehyskuntiin. Se, että parissa muussa kunnassa luvut ovat vieläkin parempia, ei ole häpeäksi. Yksin Nurmijärvikään ei voi generoida koko pk-seudun ulkokehän kehitystä. On erinomaista, että muistakin kunnista löytyy kasvuvoimaa ja voidaan todeta, että se ei ole kiinni pelkästään HSL-jäsenyydestä, kuten jotkut ovat antaneet ymmärtää. Alkuvuoden suurin kasvukunta alueella on ollut Järvenpää, joka on satsannut nimenomaan kaupunkimaiseen keskustarakentamiseen.

Nurmijärven sisällä on keskusteltu paljon kunnan tonttivarannosta ja rakentamisen jakautumasta. Erityisesti omakotitonttien puutetta Klaukkalan alueella on kritisoitu. Tällä hetkellä Klaukkalan alueella on kuitenkin lainvoimaista ok-asemakaavaa 72000 kerrosneliömetrille ja Kirkonkylässäkin yli 20.000 kem2. Osa on viime vuosina vahvistuneissa asemakaavoissa kuten Klaukkalan Järvimaan alueella, josta on tulossa tuotantoon yli 10.000 kem2 pientalojen rakentamismahdollisuuksia.

Ensi vuonna arvioidaan Klaukkalassa tulevan lainvoimaiseksi noin 47000 kem2 ja Kirkonkylässä noin 40000 kem2 pientalokaavaa. Pienellä viiveellä nekin muuttuvat ok-tonteiksi, joten tilanne ei ole mitenkään huono.

Toinen asia on se, että kunnanvaltuusto on linjannut maankäytön kehityskuvassa, että Klaukkalan asuntotuotannosta 40 % on kerrostaloasuntoja ja 35 % yhtiömuotoista pientalotuotantoa (esim. rivitaloja) ja vain 25 % ok-taloja. Kirkonkylän osalta tavoite on sama, kun Rajamäessä painopiste on nimenomaan omakotiasunnoissa ja tavoitteena on niiden 50 prosentin osuus asuntotuotannosta. Näin päättäjät ovat asian linjanneet ja tämän mukaan kunnassa kaavoitetaan ja tontteja tuotetaan. Kaiken järjen ja logiikan mukaan myös osayleiskaavoitus perustuu näihin linjauksiin. Jokainen voi todeta juuri lainvoiman saaneesta Klaukkalan osayleiskaavasta, mihin jatkossa yleensä on mahdollista kaavoittaa pientaloille rakennuspaikkoja ja minkälaista asumismuotoa millekin alueelle on päätetty kohdistaa.

Tuo samainen maankäytön kehityskuva linjaa myös kunnan väestönkasvun tavoitteita ja jakautumia. Klaukkala kasvuksi vuodesta 2009 vuoteen 2040 on arvioitu 10500 uutta asukasta ja lopputulemana taajaman asukasluvuksi liki 26000 henkeä. Kirkonkylän osalta tavoitellaan vastaavassa ajassa noin 4000 asukaan kasvua ja hieman yli 10000 asukkaan taajamaa. Rajamäellä luvut ovat 3000 hengen kasvu ja 8200 asukasta. Röykässä tavoitellaan 900 asukkaan lisäystä ja 2500 asukkaan taajamaa.

Vuodesta 2009 vuoteen 2040 haja-asutusalueen ja ns. kylien asukasluvun kokonaiskasvun on suunniteltu olevan noin 1500 henkeä. Tuo sisältää siis mm. Perttulan, Nukarin,  Nummenpään, Suomiehen, Metsäkylän ja myös Palojoen. Näin on pitkän ja perusteellisen harkinnan mukaan linjattu. Jossain vaiheessa  kunnanvaltuusto varmaan joutuu maankäytön kehityskuvaa päivittämään ja noita kasvulukuja tarkistamaan. Oma arvioni on, että miltään osin niitä ei tulla nostamaan – ei taajamien, eikä kylien osalta.

Iltakiireitä ja valkoinen hirvi

Hirvi_1

Alkusyksyn illat ovat menneet aika systemaattisesti luottamustehtävien parissa. Jos ei ole ollut jonkin luottamustoimen kokousta, niin tarjolla on ollut puuhastelua strategioiden tai paikallisyhdistyksen parissa. Niin tänäänkin, kun Kokoomus Nurmijärven hallitus kokoontui Kirkonkylällä.

Kotiin ajellessa Krannilan pellolla katse kiinnittyi erikoiseen näkyyn. Metsänreunasta tallusteli komea valkoinen hirvi. Hyvinkäällä olen lukenut tällaisen rariteetin elelevän ja olevan paikallinen kuuluisuus, mutta ennen en ole Nurmijärvellä tällaisesta kuullut. Valitettavasti mukana oli vain kännykkäkamera, joten tuon parempaa dokumenttia tästä maalarinvalkeasta harvinaisuudesta en saanut. Joka tapauksessa mieleenpainuva tapahtuma – ensi kerta minulle.

Ensi viikonloppuna avautuu Pitkänokka -näyttelyni Oulussa kulttuurikeskus Valvessa sijaitsevassa Oulun sarjakuvakeskuksessa. Tarkemmin sanoen sen pienessä sarjakuvagalleriassa. Näyttely on avoinna 9.9.-5.10.2017. Avajaiset pidetään perjantaina 8.9. klo 17.00. Näytillä on etupäässä sarjakuva-strippejäni ja hieman muutakin rompetta. Tervetuloa avaukseen tai myöhemminkin.

Tässä linkki tapahtuman fb-sivuille:

https://www.facebook.com/events/140176019915660/?fref=ts

ja tässä Oulun sarjakuvakeskuksen web-sivuille:

http://www.oulucomics.com/fi/tapahtumat/

 

 

 

Kunnanvaltuusto 30.8.2017

031.JPG

Nurmijärven kunnanvaltuuston syyskausi pyörähti käyntiin kokouksella 30.8.2017.

Lyhyellä asialistalla oli vain neljä asiakohtaa: kolme edustajien nimeämistä ns. ylikunnallisin luottamustoimiin. Puolueiden väliset paikkajaot näihin luottamustoimiin on jaettu piiritasolla, joten Nurmijärvellä puolueiden tehtäväksi jää nimetä riveistään henkilöt niille paikoille, joita tänne on jaettu.

Yksi tuollainen ylikunnallinen toimielin on poliisin neuvottelukunta, johon puolueiden saaman tiedon mukaan Nurmijärvelle olisi tullut kolme jäsenpaikkaa ja näille varahenkilöt: Kokoomukselle, Perussuomalaisille ja Vihreille. Näin kokouksessa toimittiinkin, mutta kokouksen loppupuolella aiheutti hämmennystä se, että kunnan viranhaltija ilmoitti kunnassa olevan tieto vain kahdesta paikasta Nurmijärvelle. Näinhän se itse asiassa oli esityslistassakin, mutta kolme edustajaa valtuusto kuitenkin valitsi. Kokouksen jälkeen huomasin, että esityslistaan oli lisäksi kirjattu valinnan koskevan Keski-Uudenmaan poliisin neuvottelukuntaa. Heräsi epäilys, että viranhaltija on sekoittanut asiakohdan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokunnan jäsenten valintaa – siihen on juuri tuo kaksi paikkaa Nurmijärvelle. Poliisin neuvottelukunta on nimittäin Itä-Uudenmaan poliisilaitosta koskeva. Keski-Uudenmaan poliisilaitosta ei ole enää lainkaan olemassa.  Valtuusto nimitti jäsenet toimielimeen, jota ei ole olemassa. Asiaan palattaneen seuraavassa kokouksessa.

Kokouksen alussa valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen ilmoitti syyn hieman muuttuneeseen valtuustosalin istumajärjestykseen. Kimmo Kakko ja Tero Arteli olivat ilmoittaneet eronneensa Perussuomalaisten valtuustoryhmästä ja perustaneensa uuden kahden hengen valtuustoryhmän – SMP-ryhmän. Perussuomalaisten valtuustoryhmä kutistui siten syyskauden alkajaisiksi neljän valtuutetun suuruiseksi. Nurmijärvellä on viimeisten parin valtuustokauden aikana tapahtunut valtuutettujen ”loikkauksia” valtuustoryhmästä toiseen. Keskustasta on siirrytty Vihreisiin ja Vihreistä Keskustaan. Keskustasta on ollut siirtymää Perussuomalaisiin ja vastavuoroisesti Perussuomalaisista Keskustaan. Nähtiinpä taannoin myös siirto SDP:stä Kokoomukseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut ”loikkaus” sanan perinteisessä merkityksessä, kun valtuutetut perustivat oman uuden valtuustoryhmän. Enpä usko, että tapahtuneella on juurikaan vaikutusta kunnanvaltuuston tekemisiin. Yhteistyö kelpo valtuutettujen kanssa jatkuu ainakin omalta osaltani – oli viiteryhmä sitten mikä tahansa.

Käytin poikkeuksellisesti puheenvuoron asialistan kohdassa ”Ilmoitusasiat”. Valtuutetuille oli toimitettu tiedoksi asiakirja nimeltä ”Kiintiöpakolaisten kotoutumisen arviointi Nurmijärvellä”. Tästä asiakirjasta ja sen sisällöstä keskusteltiin myös maanantain kyselytunnilla ja katsoin kommentoinnin olevan paikallaan myös valtuustosalissa. Totesin, että kolmisivuiseen asiapaperiin tuli itseltäni niin paljon reunahuomautuksia ja kysymysmerkkejä, että kiteytin tuntoni toiveeseen siitä, että kotoutumisen arviointi otetaan pikaisesti aivan eri ote ja ryhdytään pikimmiten todellisen ja kunnollisen analyysin laatimiseen. Muistutin, että kunnanvaltuuston aiempi päätös edellyttää, että hyvissä ajoin ennen seuraavaa kiintiöpakolaiserää tulee ensimmäisestä vastaanottoerästä laatia kotouttamisprosessin arviointi. Saadussa asiakirjassa todettiin, että kaksi vuotta on liian lyhyt aika arvioida kotouttamisen onnistumista. Tästä olen eri mieltä. Valtuutetut Vainio ja Pirkkala yhtyivät näkemyksiini ja valtuusto hyväksyi yksimielisesti asian kirjattavaksi pöytäkirjaan, jolloin kunnanhallitus voi ottaa sen käsittelyynsä. Kuten puheessani totesin: kunnollinen arviointi jo tässä vaiheessa on kunnan, kuntalaisten ja myös kiintiöpakolaisten etu. Nyt nähty löysä teksti, johon ei oltu edes tekijää kirjattu, ei palvele asiaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luottamustoimet jatkuvat

031

Kunnalliset luottamustoimet taas kesätauon jälkeen pikku hiljaa käynnistyvät. Uuden asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan ensimmäinen kokous jo pidettiin. Lautakunta on kokenut melkoisen uudistumisen, kun 11stä jäsenestä uusia on peräti 7 ja vain 4 aiemmin lautakunnassa istuneita. Noinkin raju uudistuminen varmasti näkyy toimielimen työskentelyssä ainakin alkuun. ASRAssahan käsitellään asioita useassa vaiheessa ja tämäkin uusi lautakunta saa käsiteltäväksi paljon asioita, jotka on saatettu alulle ja luonnosvaiheeseen edellisen lautakunnan  aikana. Jos henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta lautakuntatyöskentelystä, jo ihan rutiinien ja menettelyjen oppimiseen menee kotvan aikaa. Minunkin rooli ASRAssa on muuttunut, kun puheenjohtajan pestin sijaan toimin nyt lautakunnassa kunnanhallituksen edustajana. KH:n edustajahan ei osallistu päätöksentekoon, mutta tällä on kokouksessa puheoikeus ja rooli tiedonvälittäjänä lautakunnan ja kunnanhallituksen välillä. Kun tuli joskus aikoinaan kritisoitua, että ASRAn ja kunnanhallituksen välillä ei informaatio liikkunut, niin seuraavat neljä vuotta asia on pitkälti itsestä kiinni. Uuden lautakunnan ensi metreillä otaksun, että aiemmista liki yhdeksästä vuodesta ASRAssa on hyötyä juuri nyt, kun lautakunnan kokoonpano on noinkin radikaalisti muuttunut. Jonkun verran muistijälkeä on jäänyt asioiden aiemmista käsittelyistä – kaikkea kun ei pöytäkirjoihin kirjata.

Ensi viikolla on edessä myös ensimmäinen kunnanhallituksen kokoukseni. Siinä missä 51 jäseninen kunnanvaltuusto on kunnan ylin päättävä elin, on kunnanhallitus 11 jäseninen luottamuselin, joka johtaa kunnan toimintaa, taloutta ja hallintoa. Kunnanhallitus myös vastaa kunnanvaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuusvalvonnasta. Mielenkiinnolla odotan uutta tehtävää ja siihen liittyviä uusia kokemuksia. Kahden valtuustokauden jälkeen uskon, että tehtävässä myös tulen pärjäämään.

Kunnalliset luottamustoimet ja kuntapoliitikon ura ovatkin eräänlainen kestävyyslaji. Tehtäviin kasvetaan kokemuksen ja näyttöjen perusteella. Sitä mukaan kun ymmärrys,  osaaminen ja kokemus kasvavat, avautuu mahdollisesti vastuullisempia tehtäviä. Viime kevään puolueiden välisten luottamuspaikkaneuvottelujen aikaan kuulin kommenttia, että meidänkin ryhmän neuvottelijoiksi olisi voinut valita jonkun ensikertalaisen. Itse asiassa Kokoomuksen kolmihenkisestä neuvottelijakaartista vain yksi oli aiemmin osallistunut vastaaviin neuvotteluihin. Itse olin ensikertalainen – liki yhdeksän valtuustovuoden jälkeen. Kumppani oli ensimmäistä kertaa virallisena neuvottelijana 13 vuoden kunnanvaltuustovuoden jälkeen.

Kuten sanoin – kyse on kestävyyslajista.