Lokavaltuusto ja symboliikkaa

Vapaana virtaava Vantaa – muutakin kuin symboliikkaa.

Ennen kunnanvaltuuston loppuvuoden kahta isoa kokousta – kunnanjohtajan valintakokousta ja budjettivaltuustoa, kokoustetaan ensi viikolla lyhyemmän kaavan mukaan.

Valtuuston 25.10. listalla on kerrostalotonttien luovuttaminen Krannilasta ja  tarkastuslautakunnan arviointikertomus. Päätetään myös kunnanhenkilöstön palkitsemisesta ylimääräisellä kannustepalkkiolla ja käsitellään osavuosikatsaus II tammi-elokuulta 2017, joka näyttää yli 5 miljoonan euron alijäämäisen tavoitearvion kääntyneen tulosennusteessa jo lievästi ylijäämäiseksi.  Palkkakulut ovat alittumassa ja verotulot ylittymässä. Kun vielä poistotkin jäävät budjetoitua pienemmiksi, niin positiivinen tulos näyttää mahdolliselta.

Otaksuttavasti asialistan neljännestä kohdasta “Nurmijärven kunnan luontolahja satavuotiaalle Suomelle” nousee keskustelluin asia. Tarja Haarasen valtuustoaloitteen pohjalta on viranhaltija ehdottanut, että kunta suojelee Lallinsuolta reilun 3 hehtaarin kokoisen palstan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Elinvoimalautakunta ei erityisemmin lämmennyt ajatukselle ja linjasi yksimielisesti, että kunnan lahjoitus on mahdollinen, mikäli aluetta saadaan laajennetuksi. Noin 40:ntä maanomistajaa kuultiinkin asiasta, mutta ajatus ei saanut juurikaan vastakaikua. Kuusi maanomistajaa vastasi kyselyyn ja vain kolme suhtautui asiaan myönteisesti – nämäkin alle hehtaarin kokoisten palstojen omistajia.

Lallinsuon pohjoisesta osasta, jossa kunnan suopalsta sijaitsee, kaksi suurta maanomistajaa oli kielteisellä kannalla. Kunnanhallitus päätyi asiassa Elinvoimalautakunnan kanssa samalle kannalle eli hylkäsi esityksen – alueen laajentamiseenhan ei ollut maanomistajilla kiinnostusta.

Lallinsuo on arvioitu monipuoliseksi suokokonaisuudeksi. Erityisesti sen eteläisessä osassa on todettu olevan hienoa luonnontilaista lehtokorpea. Pohjoisosa, jossa kunnan kolmen hehtaarin palsta sijaitsee ei samoja erityispiirteitä ole ja kun tuo kunnan palsta käsittää vain 3 prosenttia Lallinsuosta, niin hankkeen puuhahenkilötkin ovat luonnehtineet lahjaa ennen kaikkea symboliseksi. Sitä – tai korkeintaan sitä – se olisikin. Luontoihmisenä olisin toivonut, että kunta olisi löytänyt ja ideoinut satavuotislahjaksi jotain merkittävämpää ja näkyvämpää. Valitettavasti kunnan omistuksessa ei merkittävämpää suojeltavaa kohdetta näyttänyt löytyvän.

Tärkeämpää kuin symboliset eleet on se, miten kunta jokapäiväisessä toiminnassaan ja päätöksenteossaan toimii. Mielestäni Nurmijärven kunta on toiminut vastuullisesti ja aktiivisesti ympäristöasioissa – niin kaava-asioissa kuin erityiskohteissa esim. pohjavesien suojelussa tai vesistökohteissa kuten Sääksjärvellä, Valkjärvellä ja Vantaanjoella. Näistä teoista soisi kirjoitettavan samalla tavalla aukeaman artikkeleja ja mielipidekirjoituksia kuin yhdestä symbolisesta hankkeesta.

Lopullisen päätöksen asiassa tekee siis keskiviikkona 25.10. Nurmijärven kunnanvaltuusto.