Resursseja poliiseille – nyt!

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa vuonna 2014 tehdystä linjanvedosta ja sisäisestä ohjeesta, jonka seurauksena valtaosa rikosilmoituksista on jätetty tutkimatta. Kyseessä on vähäisten ns. massarikosten jättämisestä pakolliseen esikäsittelyvaiheeseen. Vähäiset rikokset siis on vain kirjattu järjestelmään ja muut tutkinnalliset jatkotoimet on jätetty tekemättä. Poliisislangilla sanottuna “jutut on tapettu” alkuunsa. Vaikka ohje aikanaan annettiin määräaikaisena, niin käytännössä sen mukaan on toimittu näihin päiviin saakka. Kerrotun mukaan “Sitä ei vain ole kehdattu antaa kirjallisena toista kertaa.”

Vaikka kyseessä on ehdottomasti uutinen, niin yllätys se ei varmasti kenellekään ole. Kansalaiset ovat jo pitkään tiedostaneet ja kokeneet, että tavanomaisten pienten rikosasioiden tutkinta ei kiinnosta virkavaltaa. Viranomaisetkin ovat tämän julkisesti todenneet – kun rikoksen selvittämisen kustannukset ovat kohtuuttomat saatuun hyötyyn nähden, niin tutkintaan ei ryhdytä. HS:n artikkelissa siteerataan Itä-Uudenmaan poliisissa rikostutkintaa tehnyttä poliisimiestä. Hän koki tilanteen niin ristiriitaisena ja oman filosofiansa vastaisena, että irtisanoutui tehtävästään. “En lähtenyt poliisiuralle sen takia, että voisin toimia pelkästään hyvävaraisten poliisina.”

Tilanne on kestämätön. Kansalaisten, veronmaksajien ja veroja maksamattomienkin on pystyttävä luottamaan siihen, että heihin ja yhteiskuntaan kohdistuvat rikokset käsitellään asianmukaisesti. Se on yhteiskuntajärjestelmän ja oikeustajun kannalta perusasioita. Näin myös vähäisempien omaisuusrikosten osalta. Vähäiseltäkin tuntuva omaisuusrikos tai vahingonteko voi olla vähävaraiselle henkilölle ylitsepääsemätön vastus.

Näen suurena uhkana sen, että vähäisten rikosten tutkimatta jättämiset tulevat normalisoimaan ne. Toiminnasta tulee enemmän tai vähemmän hyväksyttävää – normikäyttäytymistä. Varkauden kohteeksi joutunut saa oikeutta helpoiten ja varmimmin varastamalla itse. Pahimmillaan rikostutkinnan rappiotila voi johtaa siihen, että vähäosaisten oikeutta turvaavat rikollisjengit, kun viranomaisilta ei apua löydy. Tämähän on tuttua vanhoista mafia-tarinoista, mutta oletan tuon olevan edelleen arkipäivää tietyillä alueilla ihan naapurimaissammekin.

Täytyy ymmärtää ja muistaa, että ei poliisiviranomaiset näitä linjauksia ja tutkimatta jättämisiä ole tehneet laiskuuttaan tai kiusallaan. Kyse on yksinkertaisiksi heille myönnetyistä resursseista – tai paremminkin niiden vähyydestä. Kun poliisin määrärahoja on leikattu, niin resurssit ja toimenpiteet on kohdistettu merkittävimpiin ja suurimpiin rikostapauksiin.

Nopein ja ilmeisesti ainoa keino korjata tilanne on lisätä poliisin määrärahoja – jo seuraavassa valtion budjetissa. En juurikaan muista, että olisin vaatinut tai ehdottanut mitään julkisen sektorin määrärahalisäyksiä. Edellä mainittu ongelma on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva ja jokaista kansalaista koskeva, että tätä määrärahalisäystä tulen kannattamaan ja edistämään, mikäli voin asiaan vaikuttaa.

Välipäivää!

Blogissani on ollut harvinainen kahden viikon tauko. Sellaista ei liene tapahtunut kymmeneen vuoteen.

Syynä oli joulun alla tehty toista viikkoa kestänyt lomareissu kauas Dominikaaniseen tasavaltaan. Ensimmäinen retki siihen valtakuntaan, mukana koko Häggin jengi ja yksi kappale vävykokelaita. Aurinkoa, golfia, snorklausta, paineilma sukeltelun fiilistelyä altaassa ja ennen kaikkea aivan liikaa ruokaa ja juomaa. Ei blogikirjoittelua. Teki hyvää.

Hotel Atmosphere Puerto Platan korkeatasoinen kirjanurkkaus.

Kotiin lumitöihin laskeuduttiin joulupäivänä. En muista milloin pirtissä ei olisi ollut joulukuusta. Nyt muistan. Tällä kertaa sellaista ei hankittu – ei edes kestokuusta nostettu kellarin kätköistä.

Ennen reissuun lähtöä teki kyllä muutama rivi kirjoittaa. Oulusta kuului todella ikäviä uutisia alaikäisiin kohdistuneista väkivallan teoista ja keskustelu kävi voimallisena niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassa. Ihmisten ärtymystä, jopa raivoa, nostatti kerta toisensa jälkeen julki tulleet uudet tapaukset. Minulle jäi vahva käsitys, että kansalaisille ei riittänyt ministereiden ja poliitikkojen järkytyksen ilmaukset ja tekojen tuomitseminen. Kansa kaipasi yhtenä suuna todellisia toimenpiteitä, jotta vastaavat tapaukset estetään ja lopetetaan. Tätä minäkin toivon ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt koetut tapahtumat ovat suoraa seurausta vuoden 2015 pakolaisinvaasiosta. Valtiovallan on otettava nyt tiukka ote: selvitettävä mistä ilmiö johtuu ja ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta nämä lapsiin kohdistuneet teot loppuvat. On vaikeaa kuvitella, etteikö kansalaiset olisi tästä asiasta yhtä mieltä. Kaikki. Jokainen. Tämän asian hoitaminen ei ole minkään ääriryhmän tai populistiporukan tehtävä tai oikeus. Tämä on yhteinen asia. Ei enää viranomaiskauhisteluja tai poliitikkopäivittelyjä, vaan toimenpiteitä niiltä, joilla on asioista valta päättää ja toimia.

Joulupäivänä saimme lukea ulkomaisen kaivosyhtiön elvistelleen Hongkongin pörssissä ehtivänsä tyhjentää Valkeakosken kultakaivoksensa ennen kuin Suomen viranomaiset ehtivät käsitellä tehtyjä valituksia. Useat kotimaan poliitikot ilmaisivat välittömästi kritiikkiä kaivoslakia kohtaan. Jäin funtsimaan, että monikohan oli itse ollut sitä säätämässä eduskunnassa. Rukkaamisen varaa siinä varmasti on. Tuntuu kuin kaivoslailla valtakunta alennettaisiin tältä osin jonkinlaiseksi siirtomaaksi. Jos jotain, niin ainakin ympäristöhaittojen jälkihoitoon varattavat vakuudet ja takuut tulisi olla aina riittävällä tasolla ja määräajoin arvioitavissa. Ei voi olla mahdollista, että kaivostoimintaa harjoittava yhtiö tekee tai härskeimmässä tapauksessa ajetaan konkurssiin ja siirtomaa-Suomi jää hoitamaan ympäristötuhot ja kaivosten jälkihoidon.

Ja loppuun hieman köykäisempää aihetta. Olen silloin tällöin blogissani esitellyt hauskoja ja osin harmittaviakin toistensa kaltaisia sarjakuvastrippejä. Yleensä kyse on ollut Pitkänokka-strippieni ja Fingerporin yhtäläisyyksistä. Alla olevasta linkistä singahtaa erääseen aiempaan postaukseeni asiassa:

http://wordpress.com/post/artohagg.fi/10047

Lomalta tullessa Hesari-pinossa oli taas tutunoloinen Fingerpori-strippi, jossa Allan Kurma rapsutteli krapuloissaan päästään hilsettä sen verran rankasti, että alakerran Heimo Vesa iloitsi valkean joulun kuitenkin tulevan.

Olin ns. satavarma, että olen joskus samanlaisen stripin piirtänyt. Tarkistin. Olin väärässä. Kyse olikin valkeasta Vapusta vuonna 2014 ja nyt on helppo todeta, että strippihän olisi pitänyt piirtää just toisin päin eli nokat loogisesti oikealle päin.

No, seuraava strippi tehdään sitten enemmän ajatuksella – kunhan se ajatus ensin tulee.

Rentoa loppu vuotta! Pitäkää suojalasit päässä.

Vuoden 2018 viimeinen valtuuston kokous

20181212

Nurmijärven vuoden 2018 viimeinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin keskiviikkona 12.12.

Kokouksen alussa kukitettiin perussuomalaisten 60 vuotta täyttänyt kunnanvaltuutettu Esa “Kuokka-Ossi” Laitinen. Kuulimme myös paikallisen Aleksis-kuoron esittämänä jouluisia lauluja.

Koska sekä valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen että 1. varapj Jari Vainio olivat estyneitä, puheenjohtajana toimi 2. varapj. Harri Lepolahti. Oikein jämptisti hän homman hoitikin.

Kokouksen alussa valitaan luonnollisesti pöytäkirjan tarkastajat. Olen valtuustoryhmän vetäjänä hieman yli vuoden verran pitänyt kirjaa kokoomus-ryhmän puolesta siitä, kuka on meillä pöytäkirjan tarkastusvuorossa. Olin jo aiemmin hieman ihmetellyt, miten suurimmalle valtuustoryhmällemme ns. nakki napsahtaa oudon harvakseltaan, joten tutkailin, miten nuo tarkastusvuorot ovat tällä kaudella jakautuneet. Lopputulemana totesin, että tätä tehtävää jaetaan suunnilleen tasapuolisesti kaikille ryhmille – riippumatta siitä, mikä on ryhmän koko. Tämä tarkoittaa, että oma ryhmämme, joka on 15 kertaa suurempi kuin kristillisdemokraattien yhden valtuutetun ryhmä, saa kyseisiä tehtäviä suurin piirtein saman verran. Enpä malttanut olla asiasta huomauttamatta. Hieman kieli poskessa totesinkin olevani huolissani siitä, ettei pienen ryhmän valtuutettua liikaa rasitettaisi ja toisaalta vähemmän kieli poskessa, että olisi suotavaa, että isojen ryhmienkin jokainen jäsen pääsisi edes kerran neljän vuoden valtuustokauden aikana tätä tehtävää hoitamaan. Nykyisellä systeemillä se ei ole mitenkään varmaa.

Vanha-Klaukan asemakaavaan liittyen hyväksyttiin pari maankäyttösopimusta. Vanha-Klaukan asemakaava saadaan siten etenemään ja kunnalle sopimuksilla lisämaata kaava-alueelta ja lisäksi liki 400.000 euroa sopimuskorvausta.

Kunnan hallintosäännön päivitykset hyväksyttiin. Kokoomus-ryhmä oli asian valmistelussa hyvinkin aktiivinen ja esitimme luonnokseen useita muutosesityksiä, jotka oli ilahduttavan laajasti huomioitu lopullisessa asiakirjassa. Ainoa asiakohta, josta äänestettiin oli Peltosen (SDP) tekemä muutosesitys, että vanhus- ja vammaisneuvoston edustajilla olisi läsnä- ja puheoikeus hyvinvointilautakunnassa. Tämä muutosehdotus hävisi äänin 30-21. Itse äänestin muutosehdotuksen puolesta, mutta demokraattisen päätöksenteon pelisääntöjen mukaisesti en jäänyt “tappiota” vaikertelemaan tai kritisoimaan. Pohjaesityksen kannattajilla mm. Tarja Salonen (KESK) ja Markku Jalava (KOK) oli aivan hyvät perusteet – vai pitäisikö lopputuloksen mukaisesti todeta, että heillä oli paremmat perusteet, kun asia noin ratkaistiin. Ja tottahan on, että huomattavasti oleellisempaa ja tärkeämpää on varmistaa vanhus- ja vammaisneuvostojen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet asioiden valmisteluvaiheessa.

Jälkikäteen oli havaittavissa, että kaikki eivät äänestystappiota aivan yhtä rauhallisesti ottaneet. Vihreiden valtuutettu Pispalan kommentti äänestystuloksen jälkeen oli: “Kovien arvojen äänestystuloksia Nurmijärven valtuustossa.” Vaikka siis itsekin olin hävinneen ehdotuksen puolella, niin en kyllä pahallakaan tahdolla kykenisi tämän äänestyksen voittaneita valtuutettuja niputtamaan kovien arvojen kannattajiksi.

Valtuustoaloite maksuttomista opiskeluvälineistä toisen asteen opiskelijoille oli jo etukäteen arvioitavissa keskustelua herättäväksi ja äänestykseen päätyväksi. Pohjana oli SDP:n Lepolahden valtuustoaloite, jossa esitettiin selvitettäväksi toisen asteen maksuttomien opiskelun välineiden kustannukset ja yksiselitteisesti myös varaamaan jo seuraavana vuonna talousarviovalmistelussa varat tähän tarkoitukseen siten, että viimeistään vuonna 2022 aloitteessa esitetyt toimenpiteet on toteutettu. Virkamiesvalmistelussa oli vajaassa kolmessa kuukaudessa selvitetty, että aloite tarkoittaisi liki miljoonan euron (1.000.000 €) vuosittaisia kustannuksia. Valtuutettu Rousu piti asiassa SDP:n ryhmäpuheen ja ehdotti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja selvitettäväksi, onko keinoja toisen asteen koulutuksen kustannusten alentamiseksi ja lisäksi miten voitaisiin auttaa tai tukea yksittäistä opiskelijaa, jolla ei ole varaa hankkia tarvittavia oppimateriaaleja ja välineitä. Vihreiden valtuustoryhmä kannatti palautusesitystä, joten asiasta äänestettiin. Palautusesitys kaatui äänin 30-21.

Asian käsittelyä siis jatkettiin ja mm. valtuutettu Pirkkala (PS) piti pohjaesitystä kannattavan puheenvuoron, jossa totesi jo nykyisin olevan täysin mahdollista saada toimeentulotukea opiskeluvälineisiin. Toki tämä oli jo päätöksen esittelytekstissäkin kerrottu. Pirkkala ei myöskään pitänyt oikeudenmukaisena sitä, että maksuttomat opiskeluvälineet tulisivat kaikkien kuntalaisten maksettavaksi, jolloin heikompituloiset osallistuisivat hyvätuloisten perheiden kustannusten kattamiseen. Omassa puheenvuorossani totesin yhtyväni Pirkkalan esille nostamiin näkökohtiin ja korostin, että palautusesitys tarkoittaisi nimenomaan alkuperäisen miljoonan euron lisäkustannukset aiheuttavan aloitteen käsittelyn jatkamista. Sitä en voinut kannattaa. Myös kokoomuksen Räty pahoitteli, että sinänsä hyvää tarkoittavat ja kannatettavat lisäselvitykset oli kytketty aloitteen palauttamiseen. Aloitteen, joka tiukasti lähti siitä, että siirrytään 2. asteella kaikille maksuttomiin oppimateriaaleihin. Eräs pitkän linjan kunnallispoliitikko totesikin, että ponsiesityksenä demariryhmän lisäselvitykset olisivat luultavasti tulleet hyväksytyksi. Olen samaa mieltä ja ponsiesitystä olisin mielelläni kannattanut.

Tuo jälkimmäinenkin äänestystulos niputettiin myöhemmin osaksi edellä mainittua “Kovien arvojen äänestystuloksia Nurmijärven valtuustossa” ja näin minutkin rankattiin kovien arvojen ajajaksi. Tämä heijastanee todellisestikin tiettyä ajatusmaailmaa: Mikäli et kritiikittömästi syydä yhteisiä varoja hyviltä ja joviaaleilta näyttäviin ja kuulostaviin hankkeisiin ja pidät huolta myös taloudesta, olet välittömästi ns. kovien arvojen kannattaja. Itse näen vastuullisen taloudenpidon nimenomaan heikompiosaisten ja vähävaraisten etuna ja turvaavan panostuksen heidän erityistarpeisiin – esimerkiksi toimeentulotuen opiskeluvälineisiin.

Valtuusto hyväksyi kunnan lausunnon Uusimaa-kaava 2050 luonnoksesta. On paikallaan antaa tunnustus asian perusteellisesta ja hyvästä valmistelusta viranhaltijoille ja työntekijöille. Näillä asioilla on pitkälle tulevaisuuteen kantavia vaikutuksia.

Päätteeksi nautimme perinteiseen tapaan joulupuurot kunnantalon ruokalassa.

Kymmenes valtuustovuosi on paketissa.

Rauhallista Joulun odotusta!

Kokoomus 100 v

Lauantaina 8.12.2018 kokoomus vietti 100-vuotisjuhliaan. Päiväjuhlan pitopaikka oli Vanha Ylioppilastalo eli sama paikka, jossa puolue oli sata vuotta aiemmin perustettu. Koimme katsauksen puolueen historiaan ja kuulimme puheita: professori Martti Häikiöltä, ministeri Sanni Grahn-Laasoselta ja erinomaisen omaleimaiseen tapaan valtioneuvos Riitta Uosukaiselta. Ylioppilaskunnan laulajat lauloivat nuotilleen, kuten myös kansanedustaja Wille Rydman yksinlauluosuudessaan. Ja totta kai puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo piti puheen juhlaväelle. Puheen tulevaisuudelle, jossa hän linjasi: “Kokoomuksen tavoitteena on Suomi, jossa saa tehdä. Saa yrittää, saa harrastaa, saa vaurastua ja saa myös epäonnistua.”

Katsauksesta menneisiin aikoihin jäi erityisesti mieleen sadan vuoden takainen ajatus kasvattaa kansallista vaurautta, jotta vähäväkisten asemaa voidaan parantaa. Kuinka ajankohtainen ja kannatettava tämä tavoite on tänä päivänäkin! Kun kansakunnalla ja valtiolla menee hyvin ja se vaurastuu, niin sillä on varaa pitää huoli myös niistä, joilla on syystä tai toisesta ongelmia esimerkiksi perheensä talouden tai oman terveytensä kanssa. Kun kansakunta ja kansalaiset vaurastuvat syntyy väistämättä myös tuloeroja. Se ei ole ongelma, vaikka yhdessä maailman pienimpien tuloerojen maassa sellaistakin väitetään. Ongelma olisi se, jos tuloeroja ei syntyisi. Silloin ei todennäköisesti kansallinenkaan vauraus karttuisi ja heikompi osaisten osa olisi heikkoakin heikompi.

Iltajuhlaa vietetettiin rennoissa tunnelmissa noin tuhannen kokoomuslaisen voimin Finlandia-talolla. Joka kerta näissä kinkereissä solmii uusia tuttavuuksia. Niin tälläkin kertaa. Olen perinteisesti hieman huono “pönöttämään” tunnetumpien kasvojen kanssa, vaikka se tuntuu kuuluvan etikettiin. Ehkä senkin taidon vielä oppii ja omaksuu. Tällä kertaa tuomisina oli vain yksi otos. Eiköhän tuolla jonkin aikaa pärjäile 🙂

KOK100A

Itsenäisyyspäivän perinteiset

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu leijonaveljien kanssa lipunnosto Rajamäen Rajakaaressa aamuyhdeksältä.

Sieltä siirrymme sytyttämään kynttilät sankarihaudoille – kaikkiaan 31 kynttilää.

Tänä Itsenäisyyspäivänä osallistun myös Nurmijärven kunnan edustajana jumalanpalveluksen jälkeiseen seppelpartioon.

Näin tämä kansallinen juhlapäivä on viime vuosikymmenenä mennyt ja minusta se on hyvää, rauhallista perinnettä. Vaikka itsenäisyys on iloinen asia, niin se on myös sen verran arvokas ja isoilla uhrauksilla lunastettu, että meille sopii rauhallinen ja arvokas juhlahetki karnevaalimeiningin sijaan. Pidetään ne riehakkaammat juhlat jossain toisessa yhteydessä – niille kyllä tilaisuuksia riittää.

Tiedän, että kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani. Tänäkin Itsenäisyyspäivänä nähtäneen monenlaisia “kiekkovieraita” ja mielenilmaisijoita. Sellaiseenkiin toimintaan on itsenäisessä ja vapaassa Suomessa mahdollisuus.

Yksisilmäistä edunvalvontaa – ei kiitos!

sali 2

Monelle näyttää tulleen yllätyksenä tieto siitä, että ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ei rahoiteta työttömyyskassojen toimesta, vaikka ns. ansiosidonnaisen saamisen edellytys on nimenomaan työttömyyskassaan kuuluminen.

Peruspäivärahaa vastaavan osan ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta maksaa yksin valtio. Ansiosidonnaisen osan rahoittavat yhdessä työnantajat ja työntekijät pakollisten työttömyysvakuutusmaksujen kautta. Työttömyyskassat rahoittavat jäsenmaksuillaan vain 5,5 % ansiosidonnaisista päivärahoista.

Asian tila nousi kansan suurempaan tietoisuuteen marraskuun lopussa, kun selvityshenkilö Mauri Kotamäki luovutti sosiaali- ja terveysministerille asiaa koskevan selvityksen. Yksi asiaan tarttuneista oli Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen, joka omalla ulostulollaan nosti tuoreeltaan framille kysymyksen, miksi ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan vain työttömyyskassoihin kuuluville, kun se kerran rahoitetaan vain reilun viiden prosentin verran noiden työttömyyskassojen jäsenmaksuilla.

Kotamäki toi selvityksessään esille kolme vaihtoehtoa ratkaista nykyinen epäoikeudenmukainen työttömyysturvajärjestelmä:

Yksinkertaisesti peruspäivärahasta voitaisiin tehdä ansiosidonnainen etuus, jolloin peruspäiväraha olisi nykyistä ansiosidonnaista päivärahaa 5,5 prosenttia pienempi eli sen työttömyyskassojen maksuosuuden verran pienempi.

Toisena vaihtoehtona Kotamäki esitti, että työttömyyskassan jäsenyydestä tehtäisiin pakollinen – aivan kuten yrittäjien eläkevakuutus on.

Kolmantena vaihtoehtona Kotamäki esitti ansioturvan maksatuksen siirtämistä Kelaan. Tällöin loppuisi työttömyyskassojen jäsenmaksun kerääminen ja yli kahdenkymmenen työttömyyskassan järjestelmä purettaisiin.

Toki tämä epäkohta on ollut aiemminkin esillä. Tuomas Pöystin, Heikki Hiilamon, Osmo Soininvaaran, Elina Lepomäen ja Juhana Vartiaisen viiden hengen työryhmä toi ongelman esille jo muutama vuosi sitten. Hekin totesivat, että nykyinen järjestelmä ei ole tasapuolinen.

Olettaisi, että ammattiyhdistysliike ja SDP olisivat riemumielin ottaneet vastaan keskustelun ja ehdotukset nykyisen epäoikeudenmukaisen mallin korvaamisella toimivalla, tasapuolisella ja solidaarisella uudella järjestelmällä.

Ainakaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei ollut riemumielellä. Demokraatti -lehti kiteytti Rinteen tyrmäävät kommentoinnit ja näkemykset asiasta tuoreeltaan seuraavasti: ”Nyt tuli kiire löytää uusia keinoja, joilla voidaan rapauttaa ay-liikkeen kykyä.”

Valtakunnassa yritetään tehdä töitä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman työttömyysturvajärjestelmän luomiseksi ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne näkee tämän vain ”taas yhtenä yrityksenä heikentää ammattiyhdistysliikkeen voimaa.”

Mitä tuosta pitäisi ajatella?

Sitä, että kevään 2019 vaaleissa tulee varmistaa, ettei eduskunnasta tule ammattiyhdistysliikkeen edunvalvontapesäkettä.

Nurmijärven tonteista – vielä kerran

019 – Kopio.JPG

Tavan takaa Nurmijärvellä saamme kuulla valitusta ja voivottelua siitä, että kunta ei kykene luovuttamaan (myymään tai vuokraamaan) omakotitalotontteja. Olen sitkeästi ja hieman epätoivoisestikin yrittänyt tuoda julki toisenlaisia faktoja asiassa. Sillä asialla olen jälleen.

Tutkailin hieman keskisen Uudenmaan kuntien pientalotonttien luovutustilastoja vv. 2014-2017.

Kunnista ylivoimaisesti eniten tontteja oli luovuttanut Nurmijärvi – 163 kpl. Kakkosena oli Hyvinkää 121 tontilla ja kolmantena Kerava 107 tontilla. Muut kunnat ml. Järvenpää, Mäntsälä, Sipoo ja Tuusula jäivät reilusti alle sadan luovutetun tontin. Se on reilusti alle puolet siitä määrästä, mitä Nurmijärvi oli vastaavana ajanjaksona pientalotontteja luovuttanut.

Vertailun vuoksi voi todeta kahden lähiseudun kaupungin lukemat tuolta ajanjaksolta: Vantaa 129 ja Riihimäki 44 tonttia.

Toivottavasti nämä luvut herättävät kaikki siihen todellisuuteen, kuinka hyvää työtä kunnan työntekijät ovat tehneet ja kuinka erinomaisia tuloksia Nurmijärvellä on saavutettu. Naapurikunnat ja -kaupungit voivat vain haaveilla vastaavista tuloksista. Vuodesta toiseen. Ja Nurmijärvi-ilmiöstä. Toisaalta edellä mainitut pientalotonttien luovutusmäärät kertovat myös, että kunnan tonttituotanto ja -myynti on jo tällä hetkellä seudun tehokkainta. Lisätulojen puristaminen tulee olemaan jatkossa tiukassa.

Kun tarkastelee myytyjen tonttien tilastoa samalta jaksolta – sisältäen myös kuntien alueella myydyt yksityisten omistamat pientalotontit, niin Nurmijärvi on siinäkin kärkikunta 290 myydyllä tontilla. Kakkosena on Tuusula 206 kpl ja kolmantena Järvenpää 192 kpl. Näissä luvuissa ei siis ole mukana vuokralle luovutettuja tontteja. Luvut toivottavasti hieman vaimentavat rutinaa siitä, että Nurmijärvi ei kaavoittaisi yksityisille rakennuspaikkoja. Rutinanvaimennukselle on erinoainen peruste – seudulta ei kovempia lukemia löydy. Toki täytyy myöntää, että pk-seudun suurissa kaupungeissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tonttimyyntiluvut ovat isompia.

Kolmas usein kuultu hokema on, että Nurmijärven haja-asutusalueella ei ole tarjolla rakennuspaikkoja, vaikka halukkaita rakentajia olisi kosolti. Tässä asiassa kunnan vaikutusmahdollisuudet ovat lähinnä suunnittelutarveratkaisuihin ja osayleiskaavoihin liittyviä. Tässäkin tilastossa Nurmijärvi on hyvin edustettuna. Kaikista Keski-Uudenmaan kunnista Nurmijärvi on haja-asutusalueiden tontinmyyntitilastossa kolmantena – aivan Sipoon ja Kirkkonummen kannassa. Yli viidennes vuosina 2014-2017 myydyistä pientalojen rakennuspaikoista sijaitsi Nurmijärvellä haja-asutusalueella. Mielestäni se on paljon, mutta ei toisaalta yllätys. Nurmijärvellä oli vuoden 2018 alkupuolella reilusti yli 500 rakentamatonta rakennuspaikkaa haja-asutusalueella. Niiden myynti ja rakentaminen on kiinni ainoastaan maanomistajista.

001

Uudenmaan maakuntaparlamentti 2018

Osallistuin 22.-23.11.2018 ensimmäistä kertaa Uudenmaan Maakuntaparlamenttiin. Avauksen jälkeen saimme kuulla Helsingin Paasitornissa puoluejohtajatentissä “Debattia vaalien lähstyessä”. Paikalla ei tosin ollut varsinaisista puoluejohtajista kuin Vasemmistoliiton Li Andersson, perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja kristillisten Sari Essayah. Stagella nähtiin sen sijaan eduskuntaryhmän nokkamiehet Thomas Blomqvist (RKP), Simon Elo (Sin), Antti Kaikkonen (Kesk) ja Antti Lindman (SDP). Kokoomusta edusti kansanedustaja Pia Kauma ja Vihreitä Maria Ohisalo, joka on viime aikoina heittänyt tuurauskeikkoja enemmänkin.

Tentin alussa maakuntaparlamentaarikot vastasivat kysymykseen “Jos hallituksen reformia ei ehditä hyväksyä tällä hallituskaudella, uskotko, että tulevalla hallituskaudella 18 itsehallinnollista maakuntaa?” Valtaosa (n.80%) vastasi EI ja vain n. 20% KYLLÄ. Edellä mainitut puoluejohtajat saivat tämän jälkeen esittää oman näkemyksensä ja tulkintani mukaan heillä oli hieman lujempi usko 18 maakunnan toteutumiseen. Li Andersson ei parin muun mukana tunnustanut epäuskoaan asiaa kohtaan. Toisaalta puheenvuoroista nousi esille ajatus siitä, että uudistus on hyvä saada nyt eteenpäin – tarkistellaan sitten myöhemmin maakuntien lukumäärää.

Tuleva HUS:n toimitusjohtaja Juha Tuominen piti ansiokkaan esityksen sote-asioista: historiasta, nykytilasta ja tulevaisuuden kehitystarpeista.

Tilaisuudessa palkittiin vuoden uusmaalaiset yritykset:

Tuotannollinen yritys – Planmeca Oy
Kaupan tai palvelualan yritys – IHA-Lines Oyv
Start up -yritys – Sulapac Oy

Merja Kyllösen TEN-T-liikenneverkkoa käsittelevä videoesitys Brysselistä käsin oli sellaista teleprompteritykitystä, että suurin osa esityksen annista meni ohi. Täytyy ottaa nauhoitus uusintana ja hidastettuna joku päivä, jos tiedontarve yllättää.

Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen kertoi liikennepolitiikan teemoista. Hän toi julki hämmästyttävän luvun 60 miljardia euroa, joka on 10 seuraavan vuoden tarpeellisiksi katsottujen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja kestävää kasvua tukevien liikennehankkeiden yhteissumma. Ristiriita käytettävissä oleviin varoihin, n. 450 milj.€ vuodessa, on järisyttävä.

Maakuntajohtaja Ossi Savolainen nosti kommenttipuheenvuorossaan esille Uudenmaan omia liikennepainotuksia mm. Päärata, Lentorata, Pisararata, Hanko-Hyvinkää radan sähköistys.

Keskustelun aikana tuotiin esille tarve uudistaa Suomessa käytössä olevaa väylähankkeiden kustannus-hyöty-kannattavuuslakselmasysteemiä – tai jopa korvata se täysin uudella mallilla. Kun ajatus tästä sai kannatusta erityisesti pääkaupungin suunnalta ja se yhdistettiin Pisararata-hankkeen taloudellisuusarviointiin, niin ei voinut välttyä ajatukselta, että erinomainen olisi malli, jossa kovin kannattamattomaksi todettu Pisararata saisi taloudellisemman arvion.

Finavian Joni Sundelin kertoi Helsinki-Vantaan (Helsinki Airport) yli miljardin euron jätti-investoinnista ja tulevaisuuden näkymistä – mm. Terminaali 2:n laajennuksesta.

Seuraavan päivän paneelikeskustelut pidettiin laivalla. Kuulimme ensin uusmaalaisten järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten rooleista tulevaisuudessa ja sitten asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksista palveluihin.

Mielenkiintoiset sessiot kaiken kaikkiaan. Materiaali on nähtävissä ja osin kuultavissa:

https://www.uudenmaanliitto.fi/parlamentti

Seurakuntavaaleista

Nurmijärven seurakunnan srk-vaalitulokset on julkaistu.

Edellisvaalien tapaan eniten ääniä sai Pia Jaakkola (Kirkko kuuluu kaikille – keskusta) 134 kpl. Myös tarja Tikkaoja ja Markku Jalava (Kirkko meille jokaiselle – kokoomus) saivat yli 100 ääntä viime vaalien tapaan.

Viime vaalien jälkeen totesin, että seurakunta-aktiivit näyttävät menestyvän srk-vaaleissa, eikä aktiivisuudeksi juurikaan noteerata sitä, että aktivoidutaan vain vaaleihin. Näidenkin vaalien tuloksissa oli samaa havaittavissa.

Joitain huomioita vaalituloksista:

Kirkkovaltuutettujen keski-ikä pysyi samana eli 54 vuodessa.
Äänestysaktiivisuus oli 15,3% ja 16-17 -vuotiaiden osalta vieläkin alhaisempi 10,8%.
Valtakunnan tasolla äänestysprosentti oli 14,4. Äänestysaktiivisuus laski kaikissa hiippakunnissa useita prosentteja verrattuna edellisiin vaaleihin.
Istuvista kunnanvaltuutetuista kirkkovaltuustoon valittiin Sirpa Rantala, Leni Pispala, Aulikki Markkanen, Jenni Sandberg ja Jussi Malkamäki. Valitsematta kunnanvaltuutetuista jäivät Esa Laitinen, Maiju Tapiolinna ja Harri Lepolahti, joista kaksi viimeistä ovet ehdolla myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

Työikäisten määrä pienenee huolestuttavasti

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan 18.11.2018 mielipidekirjoitukseni liittyen työikäisten määrän pienentymiseen ja työllisyysasteen alhaisuuteen.

Kirjoitukseni oli jo lehden toimitukseen toimitettuna, kun kuuntelin lauantaina 17.11. kokoomuksen Uudenmaan piirikokouksessa Petteri Orpon puhetta. Kirjoituksessani mainitut asiat nousivat esille myös puoluejohtajan ja valtiovarainministerin puheessa. Hän korosti mm. tarvetta helpottaa työperäistä maahanmuuttoa ja purkaa siihen tällä hetkellä liittyvää byrokratiaa.

Kirjoituksessani – ja lehden otsikoinnissa – viitataan menneisiin vuosikymmeniin. Lukijan vastuulle on jätetty pohdinta ja ymmärtäminen siitä, minkälaisesta työvoimatarpeesta on tällä hetkellä Suomessa pulaa.

HS:n mielipidekirjoitukseni tässä vielä kokonaisuudessaan:

Työikäisten määrä on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana kymmenillä tuhansilla. Tilastokeskus julkaisi marraskuussa päivitetyt väestöennusteet. Nekin ovat karua katseltavaa. Syntyvyys on laskenut viidenneksen viimeisen seitsemän vuoden aikana. Suurten ikäluokkien tultua eläkeikään työikäisten määrä on pienentynyt 100 000 henkilöllä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Ennusteen mukaan työikäisten määrä pienenee jatkossakin tasaisen varmasti, ollen 200 000 henkeä nykyistä pienempi vuonna 2050.

Ruotsi otti 60-luvulla ja sen molemmin puolin täyden hyödyn työperäisestä maahanmuutosta, kun sen omien kansalaisten työvoimatarjonta ei kohdannut kasvavan teollisuuden tarpeita. Naapurivaltakunnan tekstiili-, kaivos-, telakka- ja autoteollisuus tarvitsi kipeästi työntekijöitä ja näitä suorastaan värvättiin alemman palkkatason ja työttömyyden vaivaamasta Suomesta. Ruotsi harjoitti tuolloin valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa – omien etujensa mukaisesti.

Samalla tavalla Suomen on nyt ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla turvataan työvoiman saatavuus, kun omat resursimme eivät tulevaisuudessa riitä. Työperäistä maahanmuuttoa pitää edistää – valikoiden ja Suomen tarpeista, mutta samalla mahdollisimman joustavasti ja byrokratiaa välttäen.

Työikäisten määrän vähentyessä on myös entistä tärkeämpää, että työllisyysaste saadaan nousemaan. Koulutuksen ja työvoimatarpeen entistä parempi kohtaaminen on tässä avainasemassa. Tilastoista en tiedä, mutta kokemukseni mukaan hallinnollisen tehtävän työpaikkahakuun saattaa tulla satoja hakemuksia, kun samaan aikaan teknisen puolen hakuun vastaa muutama henkilö. Koulutuspaikkoja tulee vahvemmin suunnata aloille, joissa on sekä akuuttia että kroonista työvoimapulaa. On järjetöntä kouluttaa samaan aikaan kansalaisia työttömäksi, kun useilla aloilla on tekijöistä jatkuvaa pulaa.

Arto Hägg

rakennusinsinööri, Nurmijärvi

Blogiarkisto