Toiveuusinta: Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Jotkut jutut ja sanomiset alkavat elämään omaa elämäänsä – ja monesti vieläpä irralleen otettuna alkuperäisestä asiayhteydestä ja vääristyneenä.

Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen  lähimatkailureportaasi “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä” syksyltä 2008. Se herätti huomiota jo tuoreeltaan, mutta silloin toki jokainen pääsi koko artikkelin lukemaan.

Sittemmin silloisen kunnanjohtajan ja nuorisopäällikön lausumia on jaettu ja siteerattu  alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna. Helsingin Sanomat väitti jopa pääkirjoitussivullaan vuonna 2015 järjettömästi – yhteen irralliseen lauseeseen viitaten, että Nurmijärvi ei olisi kiinnostunut ratayhteydestä Klaukkalaan. Jokainen hiukankin asiaan perehtynyt tietää, että ratayhteys on ollut vuosikymmenet kunnan intresseissä ja varautuminen siihen on ohjannut merkittävästi eteläisen Nurmijärven kaavoitusta.

Viimeksi tänään – yli 10 vuotta tuon Hesarin Nyt-liitteen “hupaisan” jutun jälkeen FB:n Klaukkala-ryhmässä jeesustellaan, että silloinen kunnanjohtaja ei olisi halunnut ratayhteyttä, koska se tuo huumeita. Tämä keskustelu on pohjautui stadilaisen Osmo Soininvaaran vuosien takaisesta blogikirjoituksesta, joka perustuu juuri tuohon samaan yhden lauseen analyysiin vuoden 2008 NYT-liitteen artikkelista.

Toiveuusintana ja ilmeiseen tarpeeseen blogikirjoitukseni vuodelta 2015 ja sen mukana tarinaa saagan alkulähteiltä vuodelta 2008. Olkaapa hyvä.

————————————————————————————————————————

014  Näin vuonna 2008

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään.

Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Olen muuten siinä ymmärryksessä, että raideliikenneasemien ympäristöihin keskittyy huomattavasti tavallista enemmän rikollisuutta ja huumeongelmia. Olen myös sitä mieltä, että Klaukkalaan pitäisi saada raideyhteys ja henkilöliikennettä.

Resursseja poliiseille – nyt!

 

cropped-20181010hacc88ggarto010.jpg

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa vuonna 2014 tehdystä linjanvedosta ja sisäisestä ohjeesta, jonka seurauksena valtaosa rikosilmoituksista on jätetty tutkimatta. Kyseessä on vähäisten ns. massarikosten jättämisestä pakolliseen esikäsittelyvaiheeseen. Vähäiset rikokset siis on vain kirjattu järjestelmään ja muut tutkinnalliset jatkotoimet on jätetty tekemättä. Poliisislangilla sanottuna “jutut on tapettu” alkuunsa. Vaikka ohje aikanaan annettiin määräaikaisena, niin käytännössä sen mukaan on toimittu näihin päiviin saakka. Kerrotun mukaan “Sitä ei vain ole kehdattu antaa kirjallisena toista kertaa.”

Vaikka kyseessä on ehdottomasti uutinen, niin yllätys se ei varmasti kenellekään ole. Kansalaiset ovat jo pitkään tiedostaneet ja kokeneet, että tavanomaisten pienten rikosasioiden tutkinta ei kiinnosta virkavaltaa. Viranomaisetkin ovat tämän julkisesti todenneet – kun rikoksen selvittämisen kustannukset ovat kohtuuttomat saatuun hyötyyn nähden, niin tutkintaan ei ryhdytä. HS:n artikkelissa siteerataan Itä-Uudenmaan poliisissa rikostutkintaa tehnyttä poliisimiestä. Hän koki tilanteen niin ristiriitaisena ja oman filosofiansa vastaisena, että irtisanoutui tehtävästään. “En lähtenyt poliisiuralle sen takia, että voisin toimia pelkästään hyvävaraisten poliisina.”

Tilanne on kestämätön. Kansalaisten, veronmaksajien ja veroja maksamattomienkin on pystyttävä luottamaan siihen, että heihin ja yhteiskuntaan kohdistuvat rikokset käsitellään asianmukaisesti. Se on yhteiskuntajärjestelmän ja oikeustajun kannalta perusasioita. Näin myös vähäisempien omaisuusrikosten osalta. Vähäiseltäkin tuntuva omaisuusrikos tai vahingonteko voi olla vähävaraiselle henkilölle ylitsepääsemätön vastus.

Näen suurena uhkana sen, että vähäisten rikosten tutkimatta jättämiset tulevat normalisoimaan ne. Toiminnasta tulee enemmän tai vähemmän hyväksyttävää – normikäyttäytymistä. Varkauden kohteeksi joutunut saa oikeutta helpoiten ja varmimmin varastamalla itse. Pahimmillaan rikostutkinnan rappiotila voi johtaa siihen, että vähäosaisten oikeutta turvaavat rikollisjengit, kun viranomaisilta ei apua löydy. Tämähän  on tuttua vanhoista mafia-tarinoista, mutta oletan tuon olevan edelleen arkipäivää tietyillä alueilla ihan naapurimaissammekin.

Täytyy ymmärtää ja muistaa, että ei poliisiviranomaiset näitä linjauksia ja tutkimatta jättämisiä ole tehneet laiskuuttaan tai kiusallaan. Kyse on yksinkertaisiksi heille myönnetyistä resursseista – tai paremminkin niiden vähyydestä. Kun poliisin määrärahoja on leikattu, niin resurssit ja toimenpiteet on kohdistettu merkittävimpiin ja suurimpiin rikostapauksiin.

Nopein ja ilmeisesti ainoa keino korjata tilanne on lisätä poliisin määrärahoja – jo seuraavassa valtion budjetissa. En juurikaan muista, että olisin vaatinut tai ehdottanut mitään julkisen sektorin määrärahalisäyksiä. Edellä mainittu ongelma on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva ja jokaista kansalaista koskeva, että tätä määrärahalisäystä tulen kannattamaan ja edistämään, mikäli voin asiaan vaikuttaa.

 

 

 

 

 

 

Työikäisten määrä pienenee huolestuttavasti

IMG_0125.jpg

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan 18.11.2018 mielipidekirjoitukseni liittyen työikäisten määrän pienentymiseen ja työllisyysasteen alhaisuuteen.

Kirjoitukseni oli jo lehden toimitukseen toimitettuna, kun kuuntelin lauantaina 17.11. kokoomuksen Uudenmaan piirikokouksessa Petteri Orpon puhetta. Kirjoituksessani mainitut asiat nousivat esille myös puoluejohtajan ja valtiovarainministerin puheessa. Hän korosti mm. tarvetta helpottaa työperäistä maahanmuuttoa ja purkaa siihen tällä hetkellä liittyvää byrokratiaa.

Kirjoituksessani – ja lehden otsikoinnissa – viitataan menneisiin vuosikymmeniin. Lukijan vastuulle on jätetty pohdinta ja ymmärtäminen siitä, minkälaisesta työvoimatarpeesta on tällä hetkellä Suomessa pulaa.

HS:n mielipidekirjoitukseni tässä vielä kokonaisuudessaan:

Työikäisten määrä on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana kymmenillä tuhansilla. Tilastokeskus julkaisi marraskuussa päivitetyt väestöennusteet. Nekin ovat karua katseltavaa. Syntyvyys on laskenut viidenneksen viimeisen seitsemän vuoden aikana. Suurten ikäluokkien tultua eläkeikään työikäisten määrä on pienentynyt 100 000 henkilöllä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Ennusteen mukaan työikäisten määrä pienenee jatkossakin tasaisen varmasti, ollen 200 000 henkeä nykyistä pienempi vuonna 2050.

Ruotsi otti 60-luvulla ja sen molemmin puolin täyden hyödyn työperäisestä maahanmuutosta, kun sen omien kansalaisten työvoimatarjonta ei kohdannut kasvavan teollisuuden tarpeita. Naapurivaltakunnan tekstiili-, kaivos-, telakka- ja autoteollisuus tarvitsi kipeästi työntekijöitä ja näitä suorastaan värvättiin alemman palkkatason ja työttömyyden vaivaamasta Suomesta. Ruotsi harjoitti tuolloin valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa – omien etujensa mukaisesti.

Samalla tavalla Suomen on nyt ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla turvataan työvoiman saatavuus, kun omat resursimme eivät tulevaisuudessa riitä. Työperäistä maahanmuuttoa pitää edistää – valikoiden ja Suomen tarpeista, mutta samalla mahdollisimman joustavasti ja byrokratiaa välttäen.

Työikäisten määrän vähentyessä on myös entistä tärkeämpää, että työllisyysaste saadaan nousemaan. Koulutuksen ja työvoimatarpeen entistä parempi kohtaaminen on tässä avainasemassa. Tilastoista en tiedä, mutta kokemukseni mukaan hallinnollisen tehtävän työpaikkahakuun saattaa tulla satoja hakemuksia, kun samaan aikaan teknisen puolen hakuun vastaa muutama henkilö. Koulutuspaikkoja tulee vahvemmin suunnata aloille, joissa on sekä akuuttia että kroonista työvoimapulaa. On järjetöntä kouluttaa samaan aikaan kansalaisia työttömäksi, kun useilla aloilla on tekijöistä jatkuvaa pulaa.

Arto Hägg

rakennusinsinööri, Nurmijärvi