Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 16.12. käsittelemään 13 asiakohtaa sisältävää listaa.

Aloitamme parilla asemakaava-asioista Helsingin hallinto-oikeudelle tehtyihin valitukseen liittyvillä lausunnoilla. Valitukset kohdistuvat Kirkonkylän Mahlamäentien ja Ilvesvuoren asemakaavamuutoksiin.

Arkadian yhteislyseon  kaavamuutos on edennyt jo ehdotusvaiheeseen, joten salibandyhallin saaminen Klaukkalaan on mahdollistumassa myös tätä kautta.

Listalla on myös Kirkonkylän liikuntapuiston asemakaavamuutosluonnos. Merkille pantavaa on se, että esittelytekstissä todetaan, että kevyen liikenteen yhteyden todetun parantamistarpeen vuoksi liikenneselvityksen lisätyönä tehdään kevyen liikenteen yhteyden parantamissuunnitelma Rajamäentien itäpuolelta liikuntapuistoon. Muuan liikuntapuisto-orientoitunut demarivaltuutettu taannoin irvaili, kun nostin asian paikallislehdessä esille ja olin loppukesästä asiasta yhteydessä kunnantalolle. Tässä kaava-asiassa on kyseinen asia nyt viimeinkin todettu ja marraskuussa tehdyssä liikenneselvityksessä asiaan on kiinnitetty huomioita.

Pikavauhtia ASRAn listalle on päätynyt myös Rajamäen keskustan asemakaavamuutosluonnos, jolla mahdollistetaan terveysaseman sijoittaminen keskeiselle paikalle kylän keskustaan.

Listalta löytyy pari rakennuskiellon jatkamista Herusissa ja Rajamäellä.

Perussuomalaisten valtuustoaloite asemakaava-alueiden omakotitonttien minimikoosta tulee lausunnolle lautakuntaan. Asiastahan olen kirjoittanut jo aiemmin riittämiin sekä paikallislehdessä että blogissani. Minulla on selvä vastustava kanta kyseiseen aloitteeseen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Perussuomalaiset ovat kaivaneet esiin liki 40 vuotta vanhan ponsiesityksen  kunnanvaltuuston kokouksesta. Tarkemmin sanottuna vuodelta tässä vuodelta 1977 laaditussa esityksessä ehdotetaan vähintään 1000 m2 tontteja. Tuolloin vuonna 1977 Nurmijärvellä oli noin 20.000 asukasta. Tasavallan presidenttinä vaikutti Urho Kekkonen ja pääministerinä Martti Miettunen. Osa nykyisistä kunnanvaltuutetuistamme ei ollut edes syntynyt. Melkein jokaisen omakotitalon pihassa oli perunamaa ja ryytitarha. Elämme nyt uutta vuosituhatta – toivottavasti myös aloitteen tekijät.

 

  Siinä ja tässä, että onko tämäkin kuva laiton.

Edessä on pikkujouluviikonloppu ja kuntapoliittinen viikko.

Pikkujouluista ei sen enempää ennakko- ja tuskin myöskään loppuraporttia.

Maanantaina on valtuuston kyselytunti, jossa käymme tulevan valtuuston kokouksen lista asioita läpi ja kuulemme muutamia alustuksia virkahenkilöiltä. Eräs alustuksista koskee Klaukkalan jäähallin laajennus- ja peruskorjaushanketta, jolle on nyt haettu lisämäärärahaa ja lisälainanottovaltuuksia.

Valtuuston keskiviikon listalla ovat mm:

– Ali-Tilkan ja ns. Järvimaan asemakaavojen hyväksyminen. Kaavojen kautta syntyy Klaukkalaan uutta asuntokaavaa yli 57000 kerros-m2.

– Kunnan takausten myöntäminen Nurmijärven Vuokra-asunnot Oy:lle ja Rajamäen Uimahalli Oy:lle. NUVA ostaa kunnalta asunto-osakkeita 26 kpl. Uimahalliyhtiö suunnittelee hankkivansa uuden uimahallin av-järjestelmän, asiakashallintajärjestelmän ja kuntosalilaitteet rahoitus-leasingilla. Minulla on muistikuva, että uimahallin kustannuslaskelmassa oli tilaajahankintoihin – siis investointina – varattu noin puoli miljoonaa euroa. Jos näin on ja nämä hankitaan nyt liisaamalla, niin rakennushankkeen kustannusten tulisi tippua summalla, joka säästyy hankinnoista. Tuo ei olisi oikea tapa pysyä kustannusarviossa. Täytyypä tarkistaa. Voipi olla, että muistan väärinkin.

– Kunnan lisäsatsaus Arkadian yhteislyseon liikuntasalihankkeeseen, jolla saadaan toteutettua SM-tason salibandyhalli.

– KUUMA-seutu -liikelaitoksen talousarvion käsittely. Kuntaselvityskinkereissä joku yhdistymisasianainen totesi alkuvuodesta, että KUUMA on jo menneen talven lumia ja sillä ei ole mitään tulevaisuutta. Ensi vuonna tuosta toiminnasta on 55000 euron lasku tulossa Nurmijärvelle.

– Allekirjoittaneen ja 28 muun valtuutetun valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä elinkeinotoiminnassa. Esityslistassa on nyt vuoden aherruksen jälkeen neljä sivua tekstiä. Alueen yrityksiltä on saatu infoa, minkälaista toimintaa alueella voitaisiin harjoittaa ja niiden toteuttamismahdollisuudet on käyty läpi mm. Keski-Uudenmaan kehittämiskeskuksen kanssa. Altian kanssa on suoritettu kiinteistökatselmus alueella – myös tykkitorneissa. Myös Altian ylintä johtoa. Katselmoijat toteavat, että tilat eivät sovellu niihin käyttötarkoituksiin, joita yrittäjät ovat esittäneet. Esittelytekstin mukaan toiminta-ajatus ja liikeidea puuttuvat ja hanke on jäsentymätön. Tätä en ihmettele – tuskin mitään hanketta sinänsä on vielä edes olemassa. Epäselväksi jää, että onko yrittäjäjärjestöön oltu yhteydessä. Itse oletin, että tässä yhteydessä nimenomaan jäsentynyttä hanketta viriteltäisiin. Altian tehdasmuseon avaaminen ns. suurelle yleisölle ei ole alkoholilainsäädännön mukaan mahdollista. Tämä on kyllä aivan impivaaralainen ongelma – Skotlannissa ja Irlannissa väkijuomatehtailla on aika mellevät väkijuomamuseot ja -näyttelyt. Loppukaneettina todetaan, että alueella on ainutlaatuinen historia ja sisältää mielenkiintoisia elementtejä. Kunta suhtautuu positiivisesti ja edistää osaltaan  alueen kehittämishankkeita, mutta ei voi toimia investorina tai vetäjänä. Totuttuun tapaan kunnanhallitus esittää, että aloite todetaan loppuun käsitellyksi.

– Aulikki Markkasen aloite koskien nuorten populaarimusiikin harrastajien kartoittamisesta. Vastauksessa todetaan, että harjoittelutilaoista on pulaa ja konserttitiloista on pulaa. Klaukkalan monitoimitalon toivotaan tuovan tähän ratkaisua. Jäin funtsimaan, että näinkö hienohipiäisiä nämä nykynuoret ovat, että rokettirollin esittämiseen pitää rakentaa 15 miljoonan euron monitoimipalatsi. Ennen vanhaan kelpasi lepakkoluolat ja purkutalot. Kun juuri todettiin, että Altian tehdasrakennuksiin ei saa kuin isolla rahalla toimivia yritystiloja, niin josko sinne saisi pienellä rahalla ja nuorison ite-meiningillä edes bänditiloja.

– Vihreitten valtuustoryhmän aloite avoimuuden parantamiseksi Nurmijärven kuntakonsernissa. Aloitteen tekijät haluavat, että yritysten sisäisiä esityslistoja ja pöytäkirjoja tuotaisiin julkisuuteen. Tiedottamisessa on varmasti kehitettävää kaikissa kuntakonsernin yhtiöissä, mutta liiketoimintaperiaatteella ja kilpaillussa markkinassa toimivilla yrityksillä ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia tuoda päätöksentekoelinten asialistoja ja pöytäkirjoja kilpailijoidenkin tutkailtavaksi. Esityksessään myöskään konsernijohto ei tätä pidä tarpeellisena velvoittaa. Kerran yritin ihan tosissaan etsiä tiettyjen vihertävien kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten pöytäkirjoja netistä – aivan turhaan. Kyllä en löytänyt.

Tiistaisen asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan esityslistasta ennakkokatsausta joko sunnuntaina taio maanantaina.

 

 

 

 

 

 

Joskus mennä vuosina bongasin muistaakseni Seura-lehdessä kuvan Martti Huuhaa Innasen naivistisesta maalauksesta ”Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella”.

Herkkä kuvaus katajaisen kansamme luiskaotsaisesta edustaja teki minusta kerta heitolla Innasen naivistisen taiteen ihailijan. Tuolloin nuorna miehenä ei kuitenkaan tullut sijoitettua taiteilijan tuotantoon, vaikka sijoitus olisi pitkässä juoksussa ollut varmasti ainakin piirun verran parempi kuin taannoinen investointini Talvivaaran osakkeisiin. Se kun vasta tosi huuhaa-juttu olikin.

Varttuneemmalla iällä on tullut kuitenkin tehtyä muutama Innas-taulun hankinta.

Ensiksi kävin hankintareissulla Pohjois-Savossa, josta tarttui mukaan vuoden 2003 tuotantoa oleva ”Horonsuon umpitollo”. Rehellinen ja kaunistelematon kuvaus korvenraivaajien sukuun kuuluvasta agraarieläjästä.

Uudempi taidehankinta on vuonna 1986 maalattu ”Petroskoin kaalikombinaation isännöitsijä”.  Tämän taideluomuksen ostin Virve Vicky Rostilta tänä syksynä. Kuvassa esiintyy itäisen kulttuurikansan ja maailmanvallan edustaja. Sivistyneisyys näkyy mm. tämän arvokkaasti harmaantuneen sankarin hienostuneessa tavassa kaivaa kärsäänsä. Aihe, joka niin usein toistui Innasen maalauksissa.

   

Innasen tauluissa oli muuten nenä- vai oliko peräti kärsätakuu. Ne kun on maalattu melkeinpä kolmiulotteisena usealla paksulla maalikerroksella. Nenäreikää pystyy sormen työntämään. Takuu oli muistaakseni sellainen, että jos kärsä tippuu, niin taiteilija maalaa uuden tilalle.

Tänään takuuaika umpeutui.

Vasitenkin kevyet mullat ja iloiset jatsit Huuhaalle, sano.

  Näin nyt.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta hälytettiin ylimääräiseen kokoukseen Klaukkalan Viirinlaakson asemakaavan hyväksymispäätöksestä tehtyjen valitusten vuoksi.

Esityslistan mukaan kunnanvaltuuston 8.10.2014 tekemään hyväksymispäätökseen ovat tehneet Hallinto-oikeudelle valituksen Kiinteistö Oy Viirintori ja Rauno Rautio.

Nyt lautakunta antaa kunnanhallitukselle lausunnon asiasta, jonka jälkeen se etenee kunnanhallituksesta kunnanvaltuustoon ja edelleen Hallinto-oikeuteen.

Kaavavalitusten käsittelyssä saa varautua 8-12 kuukauden käsittelyaikaan, jonka jälkeen on vielä mahdollinen Korkeimman hallinto-oikeuden käsittely.

Eli Klaukkalan keskeisimmän osan hankkeet Viirinlaaksossa ovat jumurissa vähintään noin vuoden verran – mikäli valitukset etenevät Hallinto-oikeuden  käsittelyyn.

 

 

Nurmijärvi Tänään -lehti kysyi viime numerossaan, onko kunnan hankintaosaamisessa parantamisen varaa. Lehden mukaan markkinaoikeus on antanut ratkaisun kunnan hankintapäätöksistä tehtyihin valituksiin tänä vuonna jo kuusi kertaa. Valtaosa valituksista on kohdistunut teknisen lautakunnan päätöksiin kuljetus- ja työkonepalveluista.

Kuten teknisen lautakunnan puheenjohtaja Vainio lehdessä totesi, lautakunta ei juurikaan osallistu varsinaisten tarjouspyyntöasiakirjojen laadintaan, vaan ne tehdään virkamiestyönä. Vaativimmissa hankinnoissa kunta käyttää vielä erityistä hankintalakiin erikoistunutta juristia konsulttina. Tämäkään ei tosin näytä takaavan hankintamenettelyn laillisuutta, kuten viimeisimmän – ostojuristin asiantuntemuksellaan konsultoiman – konehankinnan epäonnistuminen osoitti.

Mielessäni kunnan hankintaosaamisessa on parantamisen varaa. Sillä en tarkoita välttämättä sitä, etteikö valtaosaa hankinnoista osattaisi tehdä lainmukaisesti. Näin pitää ollakin. Sehän on ihan minimitaso – ei minkäänlainen tavoite. Joskin sen minimitasonkin saavuttaminen näyttää olevan välillä vaikeata. Hankinnan onnistumiseen kun tarvitaan muutakin kuin lakiosaamista. Täytyy olla syvä ymmärrys ja osaaminen itse hankinnan kohteesta. Täytyy olla ymmärrys mitä tekijöitä hankintakriteereiksi valitaan ja miten niitä mitataan. Erityisesti tarjouspyyntöasiakirjojen laatijalla tulee olla etukäteen käsitys siitä, miten kriteeristö laaditaan siten, että tarjoukset ovat yksiselitteisiä ja yhteismitallisia. Kaikki tulkinnanvaraisuudet tulee osata karsia tarjouspyynnöstä pois. Monimutkainen pisteytys ja tarjousvertailu on aina riski, joka edellä mainitussakin konehankinnassa realisoitui.

Hankintaosaamisella ymmärrän siis kuitenkin paljon muuta kuin pelkkää tarjouspyyntöaineiston laatimista lain vaatimukset täyttäväksi. Hankintaosaaminen on enemmänkin sitä, että kilpailutuksella saadaan kunnalle taloudellisesti edullisia tarjouksia ja riskittömiä sopimuksia. Juridisesti täysin laillinen kilpailutus voi tuottaa tuloksen, jossa kilpailun voittaa täysin epäoleellisilla kriteereillä tarjoaja, joka ei edullisin, eikä edes laadukkain. Tällainen esimerkki nähtiin vuosia sitten, kun kunnan aiemman tarkastuslautakunnan puheenjohtaja esitteli kunnan tilintarkastusyrityksen kilpailutuksen tulosta. Ääneen hämmästelin, että kilpailutuskriteerit oli laadittu siten, että yhden vähemmän merkityksellisen arvostelukriteerin kohdalla muutaman promillen ero tarjoajien välillä olisi voinut johtaa pisteytyksessä todella suureen – mahdollisesti koko hankinnan ratkaisevaan eroon tarjoajien välillä.

Toinen oleellinen kompetenssikysymys on hankintojen ja sopimusten riskien hallinta. Kuten viime valtuuston kokouksessa Klaukkalan monitoimitalon suunnittelusopimusten kohdalla totesin, etenkin pitkäkestoisissa hankkeissa kunnan olisi järkevää käyttää sopimusehtoja, jotka mahdollistavat sopimuksesta irtaantumisen tarvittaessa. Etenkin konsulttisopimuksissa, jotka eivät edellytä palvelun tuottajilta investointeja, tällaiset sopimusklausuulit ovat täysin mahdollisia.

 

 

 

 

Postimerkkiaihe nosti takaraivosta yhden ihan oikeankin filateliaan liittyvän muiston.

Syksyllä 1997 ilmestyi postimerkkivihko ”Kirja 1900-luvulla”. Postimerkit julkaistiin Suomen Kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen pääsi kirjankansineen Kivi, Waltari, Linna, Utrio, Salama, Meri, Elina Karjalainen Uppo-Nalleineen ja Päätalo.

Tavan mukaan ostin muutaman vihkosen Pasilasta työpaikan viereisestä postista.

Joulun alla kirjoittelin muutamaa joulukorttia ja pyysin 5-vuotiasta Millaa näyttämään vihkosta, mikä merkki laitetaan mummon joulukorttiin. Tyttö taisi näyttää Uppo-Nallea, joka olikin sopivasti arkin laidassa.

Kädessäni oli kaksi vihkoa. Korjasin hiukan asentoa. Avasin vihkon uudestaan ja repäisin laitimmaiset kaksi merkkiä irti vihkosta. Sydän oli pysähtyä. Kädessäni oli kaksi postimerkkiä, joiden välissä ei ollut lainkaan vaakahammastusta. Kuusi muuta merkkiä olivat toisessa kädessä vihkoon kiinnitettynä ja vaakahammastus puuttui niistäkin.

Vihkot olivat vaihtaneet paikka kädessä ja tämän kyseisen vihkon olin avannut ensi kertaa ja lainkaan sitä tarkistamatta. Tällaista oli tuskin koskaan aiemmin tapahtunut sen jälkeen, kun olin postimerkkeilyä edes jossakin määrin alkanut harrastamaan pojan koltiaisena. Jokaisen harrastajan tapaan olin tutkinut ainakin päällisin puolin joka ainoan postimerkin ja vihkon, jonka olin saanut käteeni. Olin tutkinut ne juuri tällaisen tapauksen vuoksi – huomatakseni jonkinlaisen virhepainaman tai hammastusvirheen. Oli käsittämätöntä, että se kauan odotettu löytö tapahtui näin dramaattisesti.

Seuraavana päivänä menin kyseiseen postiin ja kävin läpi jokaisen kyseisen postimerkkivihkon. Saman operaation tein ainakin kymmenessä muussa postitoimistossa. Soitin postiin filatelia-asioista vastaavalle henkilölle. Tutkin kaikki merkin julkaisun jälkeiset alan lehdet. Mistään ei löytynyt puolta sanaa eikä minkäänlaista havaintoa vastaavasta hammastusvirheestä.

Pari vuotta myöhemmin 1999 huomasin, että eräässä postimerkkihuutokaupassa oli myyty samanlainen – tosin ehjä – hammastamaton vihko hintaan 1650 mk. Postissa vihko oli maksanut 22,40 mk. Harmitus vain kasvoi entisestään, vaikka jotakin arvoa ajattelin osin irti revitylläkin vihkolla olevan.

Vuonna 2008 sitten kyllästyin hautomaan aarrettani kokoelmassani ja täräytin sen postimerkkihuutokauppaan. Ostaja maksoi siitä 400 euroa eli liki 2400 mummon markkaa. Huutokauppaprovikankin jälkeen siitä jäi kohtuullinen kate ja harmituskin oli jo haihtunut.

Toivottavasti rampa harvinaisuuteni löysi hyvän kodin.

Niin ja mummokin sai sen joulukortin Uppo-Nalle-merkillä, kun oli se toinen normaali vihko silloin käytettävissä.

Sosiaalisessa mediassa päiviteltiin vaihteeksi postimerkkien julkaisukriteereitä. Tällä kertaa päiviteltiin sitä, että Jääkäriliike ei saanut 100-vuotisjuhlavuotenaan omaa postimerkkiä anomuksesta huolimatta. Minun puolesta olisi voinut merkin julkaista, vaikka kertaalleen jääkäriliike on jo postimerkkiin päässyt – vuonna 1968 puolustusvoimien 50-vuotismerkkisarjassa.

Enemmän parran pärinää on tainnut aiheuttaa se, että samaan aikaan posti on julkaissut postimerkkejä homoikoni Tom of Finlandista, moottoriurheilijoista, muumeista ja muista yhtä arveluttavista ja vähäpätöisiltä tuntuvista aiheista. Eipä nekään mielenrauhaani ole häirinneet. Hiukan funtsittuani totesin, että vertailu on sinänsä turhaa ja vain osoittaa kuinka moniarvoisessa yhteiskunnassa elämme nykyään. Toisille Pikku Myy tai Peppi Pitkätossu on suurempi sankari kuin itsenäisyystaistelija. Minkäs sille voi. Mutta Veikko Lavia vapaasti siteeraten – jokainen jääkäri ja muumi on postimerkin arvoinen.

Postimerkit ovat itse asiassa minulle kovinkin tuttu aihe. Aikoinaan olin jopa jonkin verran aiheeseen ja alan hienouksiinkin perehtynyt. Harrastus jäi, kun ns. tarramerkit tulivat markkinoille. Jotenkin postimerkkien keräilyn viehätys katosi siinä muutoksessa.

Sen verran aihe oli aikoinaan verissä, että Pahkasika-lehteen tein parikin postimerkkiaiheista hölmöilyä. Vuonna 1995 julkaistiin juttu nimeltä ”Filatelian ihmeellinen maailma”, jossa käsittelin tätä jaloa harrastusta asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Ja virhepainamathan ovat filatelian ehtymätön aarreaitta. Hieman siitäkin.

Posti taisi kuitenkin laittaa paremmaksi näillä Tom of Finlandin pakarapostimerkeillä.

Jälleen kerran joudumme toteamaan riemumaisteri Paretskoin teesin oikeaksi: Todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään, eikä sitä siksi voi parodioida.

 

Vast’ikään heitin ilmaan kysymyksen Vantaan kaupungin halusta ja kyvystä kehittää 3-tien Klaukkalan liittymän aluetta. Aluehan kuuluu Vantaan kaupunkiin, jolla on mittavia kaavoitus- ja aluekehittämishankkeita 3-tien eteläisemmällä osalla Kivistössä ja Keimolassa. Fundeerasin, että kuntaliitosselvityksissä olisi voinut esittää ajatuksen alueen liittämisestä Nurmijärveen, jolloin sen kehittäminen saisi takuulla vauhtia.

Viime viikolla tiedotettiin Vantaan kaupungin tehneen Klaukkalantien  pohjoispuolella Nurmijärven ja Vantaan rajalta merkittäviä maakauppoja yleiskaavan maa- ja metsätalousalueilta. Kyseessä on siis ns. raakamaaostot.

Vantaa kaupunkisuunnittelulautakunta päätti ostaa yksityishenkilöltä Luhtaanmäestä Klaukkalantien ja Vanhan Hämeenlinnantien väliseltä alueelta noin 21 hehtaarin rakentamattoman tilan 375 000 eurolla. Tilan nimi on Hagen.

Toinen kaupan kohteena oleva tila on Solhagen, lähes 10 hehtaarin rakentamaton tila, jonka hinta on 228 000 euroa.

Kolmas kauppa koskee 4,7 hehtaarin Hemhagen -nimistä tilaa, jonka kauppahinta on 117 000 euroa.

Tilojen kokonaispinta-ala on siis noin 35,5 ha ja kauppojen kokonaissumma noin 720.000 euroa. Raakamaan hinta Klaukkalan kupeessa Vantaan puolella on siis  noin 2€/m2.

Kaupoilla Vantaan kaupunki saa siis omistukseensa valtaosan Klaukkalantien. Metsäkyläntien ja Vanhan Hämeenlinnantien välisestä alueesta. Toivotaan, että nämä maanhankinnat mahdollistavat Vantaan puolella alueen nopean kehittämisen ja kaupungilla on siihen intressejä eteläisimpien kehityshankkeiden rinnalla.

Vaikka alue luultavasti tulee kilpailemaan Nurmijärven omien työpaikka-alueiden kanssa, niin näen tässä erinomaisen mahdollisuuden saada Klaukkalantien kehittämistä eteenpäin Vantaan puolella. Sillä olisi erinomaista positiivista vaikutusta myös Nurmijärven puolelle ja Klaukkalan liikenneongelmiin.

 

 

Kyllä se pakolaisäänestys näyttää ainakin medianäkyvyyden puolesta  olevan vuosikymmenen merkittävin tapahtuma Nurmijärvellä. Ennakkoon asiaa puitiin radiota myöten ja itse päätös sai runsaasti palstatilaa valtakunnan ykköslehdestä ja TV:n paikallisuutisissa.

Ahkerasti asiasta on partaa ja papiljotteja päristelty myös somessa. Siellä minua on erityisesti ihmetyttänyt kysymykset siitä, kuka on vastuussa näistä otettavista pakolaisista. Jätettäköön tässä toistamatta minkälaisia rikoksia ja kauheuksia näiden  tulijoiden odotetaan ja pelätään tekevän Nurmijärvellä. Vastuuta moni on osoittamassa ja vyöryttämässä niille kunnanvaltuuston jäsenille, jotka äänestivät JAA.

Eihän se noin mene. Hekin ovat toki vastuussa, mutta kyllä demokraattisen päätöksenteon mukaisesti vastuussa ovat kaikki päätöksentekijät ja vastuun näiden tulijoiden integroitumisesta ja sopeutumisesta mahdollisimman nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan kantavat kaikki kuntalaiset – eihän se muuten onnistuisikaan. Kyllä minäkin olen kantamassa vastuuta jokaisesta valtuuston tekemästä päätöksestä, vaikka en olisi niitä kannattanut. Kun päätös on tehty, niin porukan tulee sen mukaisesti toimia ja kaikkien edistää asioiden etenemistä.

Sen suhteenhan näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa. PS:n valtuutettu sanoi valtuuston kokouksessa olevansa ensimmäisenä kättelemässä kuntaan tulevat pakolaiset ja saman puolueen toinen edustaja ilmoitti Helsingin Sanomissa aikovansa vahtia tarkkaan, että jokaisesta pakolaisesta huolehditaan äärimmäisen hyvin – erityisesti naistenkin on opittava suomen kieli.

Eihän meillä tuollaisella sitoutumisasteella ja asialle omistautumisella ole mahdollisuuksia epäonnistua tässä hankkeessa.

 

 

 

 

 

Takana on poikkeuksellisen lyhyt kunnanvaltuuston budjettikokous. Kinkerit kestivät vain 7,5 tuntia. Ennakkoon oli kaksi asiaa noussut ylitse muiden: monitoimitalon investointihanke ja jopa YLEn radiouutisissa ennen kokousta informoitu päätös kiintiöpakolaisten ottamisesta Nurmijärvelle.

Monitoimitalon osalta tehtiin talousarvion käsittelyn yhteydessä Kokoomuksen valtuustoryhmän esityksen mukaisesti päätös aikaistaa hanketta siten, että rakentaminen voisi alkaa jo vuonna 2015 ja se saataisiin päätökseen vuonna 2017. Viime vuonna olin vielä hankkeen siirtämisen kannalla, mutta nyt hanke on jo sen verran pitkällä, että lykkäämisessä ei ole järkeä. Enpä voi kuitenkaan olla muistelematta vuoden 2012 budjettivaltuustoa, jolloin hankkeen ajoitusta ja kustannusten jakautumista koskeva esitykseni hävisi. Totesin silloin, että on turha kuvitella hankkeen etenevän silloisen kunnanhallituksen esityksen mukaan ja on hölmöä budjetoida hankkeen rakentamista vuosille 2014-2015. Vain vähemmistö tuolloin luotti aikatauluttamisosaamiseeni. Tänään hyväksyttiin hankkeen lopullinen aikataulu ja kustannusjakautuma, joka ei tainnut poiketa kovinkaan paljon kahden vuoden takaisista arvioistani. Monitoimitalon hankesuunnitelman käsittelyn yhteydessä totesin kyseessä olevan hyvin nurmijärveläiseltä vaikuttavan projektin. Aluksi meillä oli 4,5 miljoonan euron nuorisotalohanke. Sitten ryhdyttiin hakemaan synergiaetuja ja säästöjä – lopputuloksena meillä on 13,5 miljoonan euron hanke. Hämmästelin myös sitä, että noinkin suuren ja pitkäkestoisen hankkeen suunnittelusopimuksiin ei ole kunta sisällyttänyt minkäänlaisia exittejä eli mahdollisuutta keskeyttää tai purkaa sopimukset ilman lisäkustannuksia. Suosittelin sopimusosaamisen ja riskien hallinnan kehittämistä tältä osin. Tuollaisen purkuehdon voi perustellusti ja vaivattomasti sijoittaa esimerkiksi hankesuunnittelu- tai rakennuslupavaiheen päättymiseen. Pitkissä hankkeissa voi tulla valituksia tai kustannukset karata, jolloin tulee tarve hankeen lykkäämiseen tai jopa peruuntumiseen. Valtuuston puheenjohtaja mainitsi jotain asiantuntijasta, poistuessani puhujapöntöstä. Kiitos siitä.

Omissa ajatuksissani pakolaisasia ei ollut todellakaan päivän huipentuma. Joillekin se sitä ehkä oli. Puheenvuoroja kuultiin lukuisia. Valtuusto päätti äänin 38-12-1vaiti ottaa kuntaan vuonna 2015 20-25 kiintiöpakolaista. Mahdollisista jatko-otoista päätetään hyvissä ajoin ennen vuotta 2019. Itse äänestin ottamisen puolesta kuten olin jo ennakkoon ilmoittanut. Salissa pidetyissä puheissa ei tullut esille sellaista, että olisi ollut syytä kantaa muuttaa. Todettakoon, että oma äitimuorini oli aikoinaan sotaa paossa ns. sotalapsena Ruotsissa. Ehkäpä silläkin oli vaikutusta päätöksentekooni.

Arkadian liikuntahallin rakentamisessa päätettiin olla mukana kunnan omistusosuuden mukaisesti 1,2 milj.eurolla. Mahdollista laajempaa kilpakentäksi soveltuvaa vaihtoetoa käsitellään valtuustossa joulukuussa. Jos sekin hanke etenee yhteisymmärryksessä koulun kanssa, niin olemme hyvin lähellä tilannetta, josta tänään puheessani mainitsin. Nimittäin jokainen mahdollinen taho taitaa olla saanut hankkeensa talousarvioon tai taloussuunnitelmaan ja vuosikausia kestänyt investointikiima hellittää vähäksi aikaa. Keskustan Kallepekka Toivonen analysoi omassa ryhmäpuheessaan hyvin viime vuosien investointikierrettä. Kristillisdemokraattien Haapalainen lohkaisi osuvasti, että kunnanjohtaja lopetti säästöihin tähtäävien talousseminaarien pitämisen, kun ne johtivat vain yhä kasvaviin investointeihin. Ryhmät löysivät yhteisymmärryksen, mutta lopputulos oli juuri päinvastainen kuin oli tavoitteena.

Poimittakoon vielä päätös koskien Rajamäen terveysasemaa. PS:n Tapiolinna ehdotti, että uuden terveysaseman sijainti muutetaan ns. Lupiinilehdon-Kuusibaarin alueelle S-Marketin ja ns. kivikoulun väliselle tontille. Ehdotus on järkevä. Terveysaseman siirto koulujen, apteekin, uimahallin ja joukkoliikenteen välittömään läheisyyteen on ehdottomasti kannatettava asia. Aikataulu voi tosin venyä, koska hanke vaatii toteutuakseen asemakaavamuutoksen. Esitys hyväksyttiin äänin 47-1-3vaiti. Asiaa vastusti ainoana SDP:n Peltonen, joka oli pohjaesityksenä olleen nykyisen terveyskeskuksen viereiselle tontille rakentamisen kannalla.