Perinteiseen tapaan viikonloppuna tuli harrastettua pihabongausta. Kyseessähän on BirdLife Suomi ry:n tempaus, jossa yhtenä tammikuun viikonloppuna ken tahansa voi seurata tunnin ajan pihamaallaan lintuja ja raportoida havainnoistaan. Viime vuonna noin 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja lähes 13 000 pihalla ympäri maan. Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja noin 530 000 lintuyksilöä. Tuloksia käytetään myös lintukantojen vaihtelujen seuraamisessa.

Vuosi sitten oma saldoni oli todella heikko: 3 harakkaa, 3 talitiaista, 1 fasaani, neljä naakkaa ja yksi korppi.

Tänä vuonna pihalla oli aktiivisuutta enemmän. Bongatuksi tuli peräti 12 lintulajia:

Talitiainen 7 kpl

Punatulkku 6 kpl

Viherpeippo 5 kpl

Fasaani 3 kpl

Varis 2 kpl

Sinitiainen 1 kpl

Närhi 1 kpl

Harakka 2 kpl

Naakka 12 kpl

Tikli 1 kpl

Vihervarpunen 3 kpl

Mustarastas 1 kpl

   Pönttö kutsuu keskiviikkona.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseen keskiviikkona 28.1.2015.

Asiaan kuuluvasti alkuun suoritetaan sekä valtuuston että kunnanhallituksen puheenjohtajiston vaali, joka mennee ryhmissä aiemmin sovittujen juonikuvioiden mukaisesti. Valtuustosalissa nähdään tuskin samanlaisia tapahtumia kuin valtakunnan pääpäätöksentekofoorumilla eduskunnassa puhemiesvalintojen yhteydessä.

Isoja asioita on listalla mm. lausunto hallituksen esityksestä metropolihallintoa koskevaksi lainsäädännöksi.

Toinen merkittävä asia on kunnan lausunto Helsingin seudun maankäyttösuunnitelman asuntostrategian ja liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksesta. Tämä tosin tulee vain tiedoksi valtuustolle. Päätökset on tehty kh:ssa.

Listalla on myös eron myöntäminen Marjo Jaspalle luottamustoimesta. Asiakohta vie omat ajatukset  vuoteen 2008, jolloin tuoreena Kokoomus -jäsenenä altistuin pyynnöille asettua kuntavaalien ehdokkaaksi. Marjo oli silloin yhdistyksemme puheenjohtaja – ja erinomainen ja innostava sellainen. Noina vuosina olin kohtuullisen aktiivinen paikallisyhdistysaktiivi. Kaiholla muistelee sitä tekemistä. Ja ne vaalitkin menivät erinomaisesti ensikertalaiselta – muistaakseni 123 ääntä ja komeasti läpi.

Listan kohta 12 saa verenpaineen kohoamaan hiukan. Kyseessä on yksi hölmöimmistä aloitteista, joita olen 6 vuoden valtuustoaherruksen aikana käsitellyt. Aloitteen tekijät ovat luonnollisesti täysin toista mieltä. Tästä asiasta olen kirjoittanut sekä blogiini että paikallislehtiin ihan riittämiin. Nyt ryhdyn fundeeramaan keskiviikon valtuustopuheetta. Sitä tämä vaatii – ja hyvää sellaista. Tervetuloa linjoille – kokous on nähtävillä ke 28.1. klo 18.00 livenä http://www.nurmijarvi.fi

Loppuun muutama muu valtuustoaloitteen käsittely.

Ja finaalina luettelo keskeneräisistä valtuustoaloitteista. Mukana on kaksi aloitetta peräti vuodelta 2009. Molemmat liittyvät yksityisteihin ja niihin liittyviin kunta-avustuksiin. Toinen on edellisen kauden kokoomusvaltuutettu Lassi Köpän tekemä. Aloitteet pyritään kuulemma valmistelemaan vuoden 2015 aikana. Hurraa! Ehkä saamme ne käsiteltäväksikin tämän valtuuston aikana. Aika erikoinen tapaus olisi se, että Lassi palaisi ensi kaudelle valtuustoon ja pääsisi käsittelemään tuota aikanaan tekemäänsä aloitetta. Ei niinkään utopistinen ajatelma miltään kannalta.

Rattoisaa viikonloppua. Lauantaina 24.1. Rajamäen Pieni Ravintola täyttää kaksi vuotta. Paikka auki klo 22.00 asti. Sinne siis.

Seitsemäs vuosi kunnallisissa luottamustehtävissä on alkanut.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseensa tiistaina 20.1.2015

Asialista on poikkeuksellisen lyhyt. Rakennuslupa-asioita on tasan kaksi: päiväkodin rakennuslupahakemus Krannilan alueelle ja toinen hakemus koskien Karhunkorven koulun laajennusta.

Asemakaava-asioita on samoin kaksi kappaleetta. Klaukkalan Jokirannantien asemakaavamuutos on edennyt ehdotusvaiheeseen. Lepsämän Jäkäläntien asemakaavamuutos on tullut hyväksymisvaiheeseen.

Lisäksi listalla on yksi poikkeamispäätösasia  ja lautakunnan käyttösuunnitelma kuluvalle vuodelle.

Ilmoitusasioista voi poimia muutamaan luvattomaan rakentamiseen liittyvät asiakohdat. Rakennusalan ammattilaisena minua ilahduttaa, että rakentamiseen osoitetaan innostusta ja kiinnostusta, mutta tulisi myös muistaa, että siihen liittyy kosolti lainsäädäntöä, jota tulisi noudattaa.

Yhdestä kantelusta ja yhdestä valituksesta on tullut päätökset eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä ja hallinto-oikeudelta. Molemmissa tapauksessa ne on hylätty.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vasta tammikuun lopulla. Asialistaa ei ole vielä julkistettu. Tulevan kunnanhallituksen listan perusteella voi odottaa, että perussuomalaisetn valtuustoaloite asemakaava-alueen omakotitonttien minimikoosta on tulossa asialistalle. Täytynee alkaa fundeeraamaan, mitä asiasta jorisisi.

Viirinlaakson paalulaattaurakka-asia ei näytä kh:n asialistan mukaan etenevän kunnanvaltuustoon ainakaan vielä.

 

 

Perinteiseen tapaan kertauksena edellisen vuoden kunnallispoliittiset hekuman huiput ja raskaimmat takaiskut – jos sellaisiin ulottuvuuksiin Nurmijärvellä yleensäkään päästään.

Vuoden jälkipuoliskon luottamustoimet alkoivat todenteolla elokuussa, jolloin osallistuin myös Helsingin seudun maankäyttösuunnitelmaa, asuntostrategiaa 2025 ja Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaa HLJ  2015 koskevaan seminaariin. Paikalla oli toista sataa kuntapäättäjää ja virkamiestä pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja kymmenestä Kuuma-kunnasta. Korostin infra- ja väylähankkeiden etenemisen tärkeyttä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Erityisesti toin esille ratahankkeiden edistämisen ja sen tosiasian, että näidenkin hankkeiden aikatauluja ja suunnittelupäätöksiä on ryhdyttävä tekemään jossakin vaiheessa. Kuntien nykyiset maankäyttösuunnitelmat ja kaavoitusohjelmat perustuvat vahvasti näihin pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Lähitulevaisuudessa on niihin liittyviä päätöksiäkin tehtävä.

Elokuun lopussa valtuustossa koettiin hieman liikehdintää ja ”rakenteellisia uudistuksia”, kun Minna Jokinen siirtyi Perussuomalisista Keskustan valtuustoryhmään.

Elokuun lopulla Rajamäen kyläpäivillä vierailivat ex-pääministeri Paavo Lipponen ja kansanedustaja Ben Zyckowicz. Benkku viihtyi paremmin Kokoomuksen teltalla.

Syyskuun alussa olin valitsemassa Kokoomuksen Uudenmaan piirin kansanedustajaehdokkaita ylimääräisessä piirikokouksessa. Hieman poikkeuksellisesti kokous ei aivan pohjaesitystä hyväksynyt, vaan äänesti listaan muutaman muutoksen. Nurmijärveltä ehdokkaaksi asetettiin istuva kansanedustaja Outi Mäkelä.

Keski-Uudenmaan kaupungin selvitysprosessi saatiin viimein päätökseen. Lopputulema oli, että Nurmijärven kunnanvaltuusto ilmoitti yksimielisesti ja ainoana selvityskuntana kantanaan, että se ei tule jatkamaan seuraavaan vaiheeseen. Päätös oli sikälikin looginen, että jatkopäätös olisi edellyttänyt välitöntä sitoutumista tiettyihin sopeuttamistoimenpiteisiin – näihin emme katsoneet voivamme sitoutua. Paikallislehdessä totesin, että suurin osa raportissa esitetyistä tehostamistoimista voitaisiin toteuttaa Nurmijärvellä jo nyt, jos vain löytyisi halua ja kykyä.

Lokakuussa valittiin kuntaan uusi talousjohtaja äärimmäisen niukasti äänin 25-26. Valituksi tuli Pekka Kivilevo.

Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa käsiteltiin vuoden takainen valtuustoaloitteeni Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa. Tämä ja siitä noussut Hesarin lehtijuttu ovat sen verran tuoreessa muistissa, että ei siitä sen enempää.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa saatiin kaava-asioita eteenpäin kohtuullisesti. Kaavoituspuolella valmisuksia ja edellytyksiä nopeampaankiin etenemiseen olisi ollut, mutta valitettavasti – kuten aika usein – maankäyttöpuolella ei edetty samalla tahdilla. Ilman maankäyttösopimuksia tiettyjä hankkeita ei saada vietyä loppuun. Merkittäviä asemakaavoja kuitenkin saatiin vietyä päätökseen asti: Viirinlaakso 1, Uudenniityn alue, Ali-Tilkka ja Järvimaa. Valitettavasti eräät päätökset poikivat valituksia ja niiden lainvoimaisuus selviää vasta valituskäsittelyjen jälkeen. Nyt sekä Mahlamäen että Viirinlaakson kaavat odottavat hallinto-oikeuden päätöksiä.

Paikallislehtiin kirjoitin ainakin omakotitonttiasiasta. Asiaa koskeva perussuomalaisten valtuustoaloitehan on tulossa valtuuston käsittelyyn otaksuttavasti tänä vuonna. Kirjoitus poiki jonkin verran vastineitakin paikallislehteen, joiden sivuilla jorisin myös ainakin Rajamäen tasoristeyksen turvajärjestelyistä ja Kirkonkylän uuden liikuntapuiston puutteellisista kevyen liikenteen väylistä. Molempien juttujen aiheet toimittajat olivat bonganneet juuri näiltä blogisivuilta.

Kaiken kaikkiaan loppuvuosi oli kohtuullisen vilkas ja työläs luottamustoimien kannalta. Puhujapönttöä taisi tulla kulutettua enemmän kuin alkuvuonna ja myös muilla areenoilla tuli oltua hieman aktiivisempi.

Valtuuston ja lautakunnan kokouksiin osallistuin viime vuonnakin 100 %:sti – ei poissaoloja.

Blogiini kirjoittelin puolivuotiskaudella hieman alle 50 kertaa eli pari kertaa viikossa. Tokihan joukossa on myös kaiken sorttisia kieli jonkun poskessa kirjoitettuja kevytmielisyyksiäkin, mutta aika lailla ihan asiatekstiäkin.

Kiitos seurasta.

Kevättä kohti.

       

Hesarin lehtijuttu on poikinut monenlaista yhteydenottoa ja palautetta. Ken on kysynyt yhteystietoja vuokratiloille, kuka muuten vain kannustanut asian tiimoilta. Vaikuttaa, että kunnantaloa myöten asiaan suhtaudutaan positiivisesti. Toivottavasti asian saama hetkittäinenkin julkisuus oli alueen kehittämisen kannalta myönteistä.

Itseään fiksumpien ihmisten kanssa keskustellessa saa toisinaan ideoita, joita kehtaa ehkä julkisestikin esittää. Yhden kiihkeän keskustelun kuluessa jäin fundeeraamaan, että miten Rajamäen hienoja – ei niin tunnettuja – nähtävyyksiä voisi tuoda pienimuotoisesti, edullisesti ja yksinkertaisesti esille.

Mietin, että olisiko mahdollista tehdä pieni, simppeli kyläkartta, jossa olisi esitetty Rajamäen kohteet: tehdas, funkkis-asuntoalueet, Sörkän kasarmit, kirkko, tykkitornit, bunkkerit, lähde, Rajamäen talo jne. Ja miksei jokunen paikallinen palveluyrityskin.

Enpä ole kuullut tai nähnyt, että tällaista olisi ollut yleisesti jaossa. Kyläkarttaa voisi jakaa paikallisissa yrityksissä.

Olisikohan tällaisesta opaskerho, kyläyhdistys tai kunta kiinnostunut? Jonkinlaista asiantuntemusta noiden kohteiden määrittelyssä ja infon antamisessa toki tarvittaisiin. Nykyäänhän kohde-esittelyt voi laittaa vaikkapa nettiin – kaikkea ei tarvitse paperille painaa. Jokaisella kulkijalla, kun kulkee älypuhelin mukana. Voisin talkootöinä piirustuspuolen hoitaa.  Lopputuotoshan voisi olla vaikka vain mustavalkoinen A4-läpyskä.

—————————————

Tuota funtsiessa tuli mieleen, että hieman samanlaista – tosin varhaishistoriaan liittyvää projektia virittelin vuosia sitten. Ajatuksenani oli piirtää vastaavanlainen tosin huomattavasti tarkempi kuvakartta 70-luvun Oulun Alppilasta – kaikkien kollivuosien rymypaikkoineen ja korsuineen.  Aika pitkälle näyttää nuo puuhat edenneen, mutta jääneen jostain syytä kuitenkin kesken ja unholaan. Näitähän riittää – keskeneräisiä proggiksia.

                     Riu Karamboa, Boa Vista, Kap Verde

Kymmenen päivän blogihiljaisuus päättyy.

Syynä on jouluinen visiitti Kap Verdelle. Samalla taisi tulla pariin vuosikymmeneen ensimmäinen Joulu ilman yhtä ainutta joululahjaa ja joulukuusta. Hyvin pärjättiin ilmankin. Joskus 80-luvun lopulla tuli vietettyä hieman samaan tyyliin Joulun aika Casablancassa Marokossa. Myös Marrakech ja Sadunkertojien tori tuli nähtyä silloin.

Tällä kertaa mentiin pari piirua etelämmäs eli Kap Verden Boa Vistalle. 8000 asukkaan karun kuivalle saarelle – noin 450 km länteen Afrikan rannikolta.

Kuvat kertonevat aika paljon eli kohtuullisen hyvä tasoinen ***** hotelli täydellä ylläpidolla. Juuri sopivasti aurinkoa ja lämpöä 22-30C. Hillittömät hiekkarannat. Jos jostain löytyy pitempiä ja leveämpiä, niin se on jo liioittelua. Atlantin aallot.

                          Länsirannikon hillitöntä hiekkarantaa.

 

                     Etelärannikon vielä hillittömämpää hiekkarantaa.

 

 

                                      Hillittyjä ruskosuulia – luulisin.

Valokuvien lisäksi muistoksi – toivottavasti ei pysyväksi – jäi 5 kg ylipainoa.

Seuraavaksi perinteinen puolivuotiskatsaus Nurmijärven kiihkeästä kunnallispoliittisesta meiningistä. Palaan asiaan joskus ensi vuonna.

 

Blogikirjoitusten ja etenkin sarjakuvastrippien aiheet ovat toisinaan hieman hakusessa. Tosinaan yhdestä sanomalehtiuutisesta tuntuisi poikivan vaikka millä mitalla jutun ja strippien juurta. Pienikin sanomalehtiuutinen voi laittaa suikan hurisemaan ja tarttumaan aiheeseen. Joskus on kysymys yksittäisen yrittäjän kokemasta painostuksesta Espoon virkamiesten taholta, joskus Helsingin kunnallispolitiikasta, vaikka aiheet eivät erityisen lähellä sydäntä olekaan. Sen verran kuitenkin, että olen monta kertaa todennut, etten toivo Helsingissä harrastetun päätöksentekokulttuurin koskaan hivuttautuvan Nurmijärvelle. Etenkin viime aikojen virkojen täyttämisiin liittyvä päätöksentekomalli saisi puolestani pysyä visusti Kehä III:n eteläpuolella.

Mennä viikolla jälleen yksi uutinen herkisti aistit. Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina Helsingin Vihreiden Minerva Krohnin keväällä tekemästä äidinkielen vaihdosta suomesta ruotsiin, joka sattumoisin ajoittui paria viikkoa aikaisemmaksi kuin hänen asettumisensa ehdolle Kuntaliiton hallituksen ruotsinkieliselle paikalle. Sattumoisin lienee oikea termi, koska Krohnin mukaan äidinkielen vaihtaminen ei todellakaan liittynyt Kuntaliitto-asiaan. Syynä oli – ja totta kai luotamme luottamushenkilön sanaan – ruotsinkielisten sisarenlapsien läheisyys ja suvun perinteet.

Ongelmaksi muodostui se, että ruotsinkielisenä Krohn olikin epäkelpo Helsingin opetuslautakunnan ja sen suomenkielisen jaoston puheenjohtajaksi.

Lauantaina saimme lukea, että Minerva Krohn oli muuttanut pikavauhtia äidinkielensä suomeksi. Krohn kertoi punninneensa tarkoin, kumpi paikoista – Helsingin opetuslautakunta vai Kuntaliiton hallitus on tärkeämpi, mikäli hän joutuu luopumaan toisesta.

Krohnin mukaan ”jos opetuslautakunnan puheenjohtaja vaihtuisi, lautakunta ja opetusvirasto kärsisivät enemmän”. Tämä on siis Krohnin oma subjektiivinen näkemys hänen tuomasta lisäarvosta Helsingin kaupungin hallintoon. Jollakin toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.

Lauantain uutisointi antaisi aihetta ymmärtää – vaikka sitä ei ihan suoraan esille tuoda, että tällä kertaa äidinkielen vaihtamisen ajoitus liittyy nimenomaan esille tulleisiin luottamushenkilöpaikkoihin. Epäselväksi jää, että ovatko ruotsinkieliset sisarenlapset muuttuneet Minerva Krohnille viime aikoina kovinkin paljon etäisimmiksi ja onko suvun perinteet kokeneet jonkinlaisen inflaation. Juuri näillä perusteillahan viime vuotinen äidinkielen vaihto tuli tehtyä.

Minerva Krohnista tuli kertaheitolla Suomen toiseksi kuuluisin kielinainen Sara Maria Forsbergin rinnalle. Varsinainen Vihreiden Smokahontas – vai pitäisikö sanoa Mokahontas?

 

 

 

 

 Ennen kokousta esiintyi Tiernahenkilöt

Vuoden viimeinen luottamusmiestoimi on kunnialla selvitetty. Tämän vuoden saldo taisi olla perinteiseen tapaan 100 prosenttinen osallistuminen kaikkiin valtuuston ja lautakunnan kokouksiin.

Tämän iltainen kunnanvaltuuston kokous ei isompaa dramatiikkaa tarjonnut. Kunnanhallituksen pohjaesitykset tuli hyväksyttyä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan ja puheitakin pidettiin hiukan säästeliäästi.

Takauksen myöntäminen Rajamäen Uimahalli Oy:lle sai Vihreiden Kuuselan kritisoimaan investointikustannusten siirtämistä leasing-sopimuksella tulevien vuosien käyttömenoiksi. Olen samaa mieltä siitä, että asian olisi voinut tuoda esille esitystekstissä. On hieman ikävää, että päätöksentekijät joutuvat tällaisia asioita kysymään ja selvittämään. Sinänsä uimahalliprojektin vetäjille tulee antaa tunnustus siitä, että hankkeessa on otettu vakavasti kustannusten karsiminen ja pyritty tosissaan pysymään sovitussa investointimäärärahassa. Tässä suhteessa monelle muulla kunnan investointihankkeella on opiksi otettavaa uimahallihankkeesta.

Äänestämään päästiin käsiteltäessä Vihreiden valtuustoryhmän aloitetta avoimuuden parantamiseksi Nurmijärven kuntakonsernissa. Vihreät esittivät nytkin asian palauttamista ja sen käsittelemistä ensin konserniohjeiden uusimista ja omistajapoliittisia linjauksia valmistelevassa toimikunnassa. Kunnanhallituksessa samainen esitys oli rauennut kannattamattomana, mutta valtuustossa se meni läpi äänin 19-32. Itse aihe taisi nousta ympäri valtakuntaa esille Pyhäjoen ydinvoimahankkeen myötä. Eräille tahoille taisi tulla vimmattu halu saada lisää informaatiota kunnallisten sähköyhtiöiden hallitusten päätöksenteosta – nämä kun tekivät juuri tuolloin päätöksiä ydinvoimalahankkeeseen osallistumisesta tai ulkopuolelle jäämisestä. Meillähän Vihreät tekivät jo vuoden 2013 lokakuussa aloitteen konserniohjeen antamisesta sähköyhtiölle Fennovoiman voimalahankkeesta irtautumiseksi, mutta esitys hävisi selvin luvuin valtuustossa. Sittemmin irtaantuminen valtakunnan tasolla Vihreiltä onnistui – he irtaantuivat hallituksesta. Kunnan osakeyhtiöiden avoimuudesta joskus myöhemmin enemmän.

Listalla oli myös vuosi sitten tekemäni valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä elinkeinotoiminnassa. Sen oli allekirjoittanut lisäkseni 28 valtuutettua. Pidin asiasta seuraavan sorttisen puheen:

Arvoisa puheenjohtaja, muut läsnäolijat

Vuosi sitten laatimani aloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa tuli ajankohtaiseksi, kun Altian vanha tehdasalue avautui osaksi yleistä katuverkkoa.

Aloitteen keskeinen ajatus ja tavoite oli, että tämä avaisi mahdollisuuden kehittää vähäisillä toimenpiteillä valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallisesta aluetta myös matkailunähtävyytenä. Itse tehdas  lähteineen, Rajamäen kirkko, tehdasyhdyskunnan suojellut arkkitehtonisesti merkittävät  asuinrakennukset ja tykkitornit todellakin muodostavat poikkeuksellisen ja hyvin säilyneen kokonaisuuden, jota ei liieämmälti ole kunnan puolelta esille tuotu.

Aloitteen johdosta on tehty perusteellisia selvityksiä. Valitettavasti vanhan tehdaskiinteistön osalta on todettu, että sen saattaminen paikallisten yrittäjien toivomaan käyttöön vaatisi huomauttavia taloudellisia panostuksia. Toisaalta täytyy todeta, että aloitteessa ei fokusoitu nimenomaan kiinteistökehittämiseen – saati, että siinä olisi edes esitetty kunnan osallistumista kiinteistöinvestointeihin.  Aloitteen fokus oli koko alueessa ja kunnan mahdollisuudessa toimia muulla tavoin kunnan elinkeinotoiminnan edistäjänä.

Valitettavasti saimme kuulla, että myös ainutlaatuisen Altian tehdasmuseon avoinna pito yleisölle on ongelmallista. Muualla Euroopassa vähäisemmänkin tislaamon yhteyteen voidaan järjestää monenlaisia aktiviteetteja: museoita, näyttelyitä – jopa suoramyyntiä. Täällä Impivaarassa lainsäätäjät ovat tämänkin mahdollisuuden tehokkaasti eliminoineet ja kuten tiedetään – vuoden vaihteessa säädökset muuttuvat entistä hölmömmiksi uuden alkoholilain myötä.

Kiitän virkamiehiä ja muita asianosaisia aloitteen perusteellisesta käsittelystä ja toivon, että selvityksessä mainitut lupaukset alueen omaleimaisuuden esille tuomisessa kunnan markkinoinnissa ja elinkeinopoliittisen ohjelman päivittämisessä toteutuvat.

Uskon, että tässä valtakunnassa löytyy vielä henkilöitä, jotka ovat huvipuistojen ja stadionkonserttien lisäksi kiinnostuneita myös arkkitehtuurista, kulttuuriperinnöstä ja pienimuotoisistakin historiallisista nähtävyyksistä. Jokainen Hankotieltä Rajamäelle poikkeava ohikulkija on potentiaalinen ja tervetullut asiakas kylän palveluntuottajille.

En malta olla lopuksi viittaamatta valtuuston asialistamme seuraavaan kohtaan. Siinä todetaan, että Nurmijärvellä on suuri puute bändien harjoittelutiloista ja esiintymispaikoista. Uuden monitoimitalon todetaan tuovan tilanteeseen helpotusta. Hämmentyneenä esitän kysymyksen, että tarvitaanko rock’n rollin soittamiseen 15 miljoonan euron kulttuuripalatsia vai olisiko asiaan saatavissa parannusta nopeammin, yksinkertaisemmin ja edullisemmin muilla keinolla. Kun nuo Altian vanhat tehdasrakennukset eivät muutu edes isolla rahalla liike-elämän tarpeisiin, niin olisiko sieltä saatavissa ihan perinteisellä ”tee se itse”-meiningillä nuorisolle bändi- ja harrastustiloja. Ajatus on vapaasti käytettävissä.

Kokouksen päälle syötiin riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa.

Joulun odotusta itse kullekin.