Kaikki muistanevat vuoden 2011 vaalituloksen ja sen jälkeiset tapahtumat, joista ensimmäinen ja merkittävin oli vaalitappion kärsineen Keskustan ilmoitus vetäytyä hallitusneuvotteluista ja jäämisestä suosiolla oppositioon.

Keskustan vapaaehtoinen vetäytyminen hallitusvastuusta ja Perussuomalaisten vastuunoton väistely johti poikkeuksellisen hataraan ns. sixpack-hallituksen muodostamiseen.

Näyttää hyvin todennäköiseltä, että tämän kevään eduskuntavaalien todellinen voittaja on Keskustapuolue. Yllä olevan maaliskuisen ennusteen mukaan muita voittajia olisivat vain Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Olisiko nyt vaalitappion kokevien muiden puolueiden syytä noudattaa keskustalaista vastuunkantotapaa ja jättäytyä suosiolla ulos hallitusneuvotteluista ja vetäytyä suosiolla oppositioon?

Vaalivoittajat – tuon ennusteen mukaan siis Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät – voisivat muodostaa vaalivoittajien tripla-vähemmistöhallituksen. Jotta kyseisellä koaliitiolla olisi edes Jäättenmäen hallitusta pitempi elinkaari, niin siihen voisi ottaa mukaan Soinin sanoin ns. takiaispuolueita. Tuon ennusteen mukaan tällä kvintetillä olisi mielenkiintoisesti tasan 100 paikkaa tulevassa eduskunnassa.

Tämä nyt oli pelkkää teorisointia. Tosiasiassa uskon, että näinä vaikeina aikoina löytyy valtakunnasta vastuunkantajia viime vaaleja enemmän – mahdollisesti jopa perussuomalaisten joukosta.

 Viime kunnallisvaalien ”säteilevin” ehdokas.

Julkaisin helmikuun alussa ennusteeni eduskuntavaalien tuloksista – rohkeasti yli kaksi kuukautta ennen vaaleja. Näin silloin:

– Keskusta 23%

– Kokoomus 18%

– SDP 17%

– PS 16%

Tarkennetaan ennustetta pikkaisen:

– Keskusta 23,4%

– Kokoomus 17,8%

– SDP 17%

– PS 16,2%

Edelleenkään en jaksa uskoa, että agraaripuolue saavuttaa Suomessa tuon enempää kannatusta, vaikka keskusta kohti vaalivoittoa onkin ajautumassa. Otaksun, että poikkeuksellisen suuri epävarmojen äänestäjien joukko tasoittaa neljän suurimman puolueen tilaa lopullisessa äänestystilanteessa. Eli edelleen hiukan vastoin mielipidemittauksia ennusteeni menee.

Jälleen kerran vaalien alla uutisointi näyttää satavan perussuomalaisten laariin – oli sitten kysymys maahanmuuton ongelmista tai Kreikan talouskriisistä. Toisaalta PS:n johto on selvästi edellisiä vaaleja matalammalla profiililla ollut esillä. Asioita ei ole kärjistetty viime vaalien tapaan. Valmistautuminen vaalien jälkeiseen elämään näkyy etenkin puoluejohdon tekemisissä ja sanomisissa – ja kannatuksen laskussa. Ennustettu tasokin ilmeisesti riittää hyvin pitkälle hallitusneuvotteluissa. Sitten onkin toinen asia, että mitä hallitusvastuu merkitsisi populisti- ja protestipuolueena profiloituneelle Perussuomalaisille. Kalevi Sorsa otti SMP:n aikoinaan neloshallitukseensa – ja syleili puolueen hengiltä.

Nurmijärveläisistä ehdokkaista pidän varmoina läpimenijöinä Mäkelää, Vanhasta ja Niinistöä. He ovat olleet hyvin esillä myös HS:n ennusteissa. Helsingin Sanomien ennusteet tosin mittaavat ainakin osin enemmänkin ehdokkaan tunnettuutta kuin suoraan hänen menestymistä.

Keskusta saanee Uudeltamaalta viisi edustajaa läpi ja ne menevät vanhoille ”isoille” nimille Anne Bernerillä täydennettynä. Vanhas-Matti on luonnollisesti mukana.

Kokoomuksen viimeisestä paikasta – on se sitten yhdeksäs tai kymmenes – käydään tiukka kisa. Tässä kisassa viime vaalien kannattajilla on arvioni mukaan erityisen tärkeä rooli. Mäkelän viime vaalien kolmas sija 6024 äänellä Uudenmaan kokoomuslaisista antaa hyvän pohjan näihin vaaleihin. On myös minun valintani. Kun Hjallis menee läpi niin että heilahtaa, niin joku istuvista kansanedustajista menettänee jakkaransa, vaikka vapaaehtoisestikin luopuvia on..

SDP:n kannattajien top15 -listalla ei näy Lepolahden Harrin nimeä. Harrilta olisi saavutus jo viime vaalien demariehdokas Tapio Laakson äänimäärän 975 ylittäminen.

Perussuomalaisista mennee Uudellamaalla läpi 5 tai 6 ehdokasta. Viimeisestä paikasta on heilläkin kova kisa. Viimeksi pääsi PS:n riveistä läpi ennätyksen alhaisella 2553 äänellä. Heruslainen Maiju Tapiolinna ei HS:n Perussuomalaisten  top 15 -listalle yltänyt näyttävästä vaalikampanjasta huolimatta. Yllätysmahdollisuushan on toki aina olemassa ja etenkin PS:n listalla, mutta sieltäkin löytyy tunnettuja nimiä ja istuvia kansanedustajia kosolti runsaasti.

Nurmijärvisistä HS:n puoluekohtaisille top 15-listoille olivat yltäneet myös Vihreiden Päivi Meros, joka sai  edellisissä vaaleissa 869 ääntä ja Keskustan Ilkka Kantola, joka ei ole kotikuntansa kunnallispolitiikassakaan vielä ehtinyt vaikuttaa. Itselleni Kantola oli ennen näitä vaaleja täysi tuntemattomuus. Seuraaviin kuntavaaleihin onkin näiltä pohjilta sitten hyvä lähteä. Myös Kristillisten Ina Kuula oli listalle yltänyt ja yllättäen istuva kunnanvaltuutettu Johannes Haapalainen ei ollut listalle yltänyt.

Kauan ei tarvitse enää spekuloida – puolentoista viikon päästä tiedämme kuinka kävi. Yleisesti ottaen tuntuu, että hieman vaisut vaalit on meneillään. Keskustan ennakkosuosikin asema vaikuttanee siihen. Soinikin on ollut tavallista värittömämpi. Jos jokin on muuttunut, niin vaalimainoksia näkyy olevan aiempaa enemmän raittien varrella. Viime  kunnallisvaalien aikaan muuan herrasmies sadatteli, että Mäkelän ja Häggin naamat saavat verenpaineen nousemaan, kun kylttejä oli kuulemma raivostuttavan paljon. Tänä vuonna tällä herrasmiehellä taitaa olla tarvetta huomattavasti vahvempaan lääkitykseen – sen verran paljon noita kylttejä on viljelty kylille. Voisi oikeastaan sanoa, että parhaiten siitä naamagalleriasta erottuu olemalla sieltä pois.

Nurmijärven Uutiset kirjoittaa tämän päivän (1.4.2015) lehdessään Klaukkalan osayleiskaavasta järjestetystä yleisötilaisuudesta. Lehden mukaan yleisötapahtuma oli menestys ja etenkin liikenne- ja ympäristöasiat olivat kuntalaisia kiinnostaneet. Virkamiehet olivat tehneet täyden iltapuhteen informaation jaossa.

Lehdessä oli mainittu myös nämä nettisivuni ja viitattu yhteen blogikirjoitukseeni. Oikein täytyi itsekin kaivella, että milloin olin asiasta kirjoittanut. Kyse oli parin vuoden takaisesta blogikirjoituksestani vuoden 2013 alusta, jolloin olin kirjoittanut Klaukkalan osayleiskaavaluonnoksesta.

Sähköpostiin kilahti myös kutsu osallistua kansalaiskeskusteluun keskiviikkona 15. huhtikuuta kello 18.30 Cafe Hugossa Klaukkalassa. Tilaisuuden järjestävät klaukkalalaiset haluavat kuulla virkamiesten ja meidän maankäytön ja kaavoituksen parissa puuhailevien luottamushenkilöiden näkemyksiä Klaukkalan liikennejärjestelyistä, Klaukkalantien ruuhkista ja seudun osayleiskaavasta. Täytynee yrittää vääntäytyä paikalle kevät kiiresitä huolimatta.

Nurmijärven eri kylien kehityksestä ja ilmeen muuttumisesta vuosikymmenten saatossa saa hyvän käsityksen juuri ilmestyneestä Matti Rintalan valokuvateoksesta ”Kameralla tallennettua Nurmijärveä – Rakennuksia – Maisemia – Yrityksiä. Investoin kyseiseen teokseen, jota myydään mm. pääkirjastossa. Näytti mielenkiintoiselta. Kylien kehittämistä ja niiden ilmeen sekä luonteen muuttumista voi tarkastella tuossakin valossa. Uskon, että aika moni tyytyväinen vuosien kuluessa tapahtuneeseen kehitykseen ja muutoksiin, jota kaavoituksen ja uudisrakentamisen kautta on saatu. En näe tämän hetkistä tilannetta Klaukkalassa tai muuallakaan jonkinlaisena saavutettuna tavoitetilana, vaan kehityksen tulee kulkea eteenpäin tulevinakin vuosina ja vuosikymmeninä. Meidän luottamushenkilöiden tehtävänä on varmistaa tämä kehitys.

Toivottavasti tuosta 15.4. keskustelutilaisuudesta löytyy hyviä ajatuksia ja ideoita.

Pitkästä aikaa taas kokousviikko. Maanantaina valtuuston kyselytunti ja ryhmäkokous, tiistaina ASRA ja keskiviikkona kunnanvaltuusto.

Tänään tiistaina asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kävi läpi asialistaa parisen tuntia ilman suurempaa dramatiikkaa – päätökset tehtiin esitysten mukaisesti. Kaava-asioita oli puolenkymmentä. Ilvesvuori Pohjoisen työpaikka-alueen asemakaavaluonnos etenee nyt kunnanhallitukseen ja nähtäville. Sekä Arkadian yhteislyseon pikavauhdilla käsitelty että Klaukkalantien pohjoisosan monet kiemurat nähnyt asemakaavamuutos etenevät kunnanhallitukseen ja edelleen valtuustoon hyväksyttäväksi. Rajamäen terveyskeskustontin kaavamuutosehdotusta esitetään kunnanhallitukselle hyväksyttäväksi ja nähtäville.

Rakennuslupia oli listalla kolme kappaletta: kerrostalo ja neljä rivitaloa Klaukkalaan, varasto/asuinrakennus Rajamäelle.

Keskiviikon valtuuston esityslista on poikkeuksellisen lyhkäinen. Listalta löytyy Nurmijärven turvallisuussuunnitelman hyväksyminen, Rajamäen terveyskeskuksen luonnossuunnitelman ja investoinnin hyväksyminen.

Valtuusto päättää myös maa-alueiden luvattomasta käytöstä perittävästä tarkastus- ja valvontamaksusta ja korotetusta vuokrasta. Tämä aihe oli noussut kerrassaan radiouutisten aiheeksi tänään. Parin valtuustoaloitteen käsittely saataneen päätökseen: lukiotyöryhmän asettaminen ja osallistuminen valtakunnalliseen siivouspäivään Nurmijärvellä.

Kaiken kaikkiaan tukevampiakin listoja on nähty. Tosin näidenkin parissa tulee varmaan ainakin yhden työpäivän tunnit vietettyä tällä viikolla.

  Tuossa hieman äänestysohjetta.

Kaunis kevätpäivä kiihotti pienelle liikuntapaikkakierrokselle Kirkonkylälle ja Rajamäelle.

Erityisesti kiinnosti Krannilan uusi liikuntapuisto. Aikoinaan liikuntapuiston tekojäärataa perusteltiin sillä, että se jatkaa luistelukautta huomattavasti. Ainakaan tänä keväänä sellaista hyötyä ei saatu. Luistelukausi päättyi 8.3.2015 eli käytännössä samaan aikaan kuin kunnan muillakin ulkokentillä. Kevät tulee nykyisin niin kiihkeästi ja voimallisesti, että sama efekti on odotettavissa tulevinakin vuosina. Luistelukauden pidennys olisi saatava syksyllä – toivottavasti se onnistuu.

Itse asiassa näin keväällä tuo tekojää lyhentää tekonurmikentän käyttöaikaa. Kun Rajamäellä jo pelataan futista erinomaisissa olosuhteissa tekonurmikentällä, niin tuo Krannilan liikuntapuiston tekonurmi on usean sentin tekojään alla käyttämättömänä. Tulee mieleen ne yhdet peitonjatkopuuhastelut – pidennetään kentän käyttöaikaa leikkaamalla sitä toisesta päästä lyhemmäksi.

   Rajamäen tekonurmi 14.3.2015

  Krannilan tekonurmi 14.3.2015

Krannilan liikuntapuiston rakennuksia kävin myös töllistelemässä. Olen jälleen hieman ihmeissäni suunnitteluratkaisujen suhteen – aivan kuten Tiiranrannassakin. En käsitä, miksi tällaisissa pukutila- ja huoltorakennuksissa täytyy kikkailla arkkitehtonisilla ratkaisuilla – ja heikentää niiden käytettävyyttä ja elinkaarta.

Rakennusten räystäät ovat aika erikoiset. Räystäiden pääasiallinen tarkoitushan on suojata ulkoseiniä ja ohjata vedet ja lumet kauemmas rakennuksesta. Nämä räystäät on viritetty alapinnaltaan ihmeellisesti kallistumaan seinään päin. Jossain Etelä-Venäjällä olen nähnyt samanlaisia räystäsratkaisuja – ne näyttivät siellä vähintään yhtä hölmöiltä, vaikka niillä aroilla ilmastorasitteet ovat hieman erilaiset. Kovalla vesisateella ja sopivalla tuulella tuo rakennelma ohjaa viistosateen suoraan puurakenteiseen ulkoseinään. Sama viritelmä on molemmissa pytingeissä. Mielestäni tuo on huonoa suunnittelua ja heikkoa suunnittelun ohjausta. Tekninen lautakunta on ilmeisesti saanut valmiit suunnitelmat hyväksyttäväkseen – sielläkin ovat menneet läpi tuollaisenaan.

Jos perusteluna suunnitteluratkaisuille on ollut halu ja tarve saada näyttävän näköisiä ”julkisia” rakennuksia, niin paikka tällaiselle köyhän miehen WAU-arkkitehtuurille on väärä. Kyseessä ovat käyttörakennukset, jotka sijaitsevat aukealla paikalla, jossa on kohtuullisen kovat sääolosuhteet. Kentän ympäristössä on lisäksi vähemmän WAU-efektejä edustavia lauhdutinrakennelmia ja lämpökattiloita – kokonaisuus on joka tapauksessa sekava. Jokunen eurokin oltaisiin säästetty – sekä rakentamisessa että tulevina vuosina kunnossapidossa, jos oltaisiin pidättäydytty perinteisissä hyväksi havaituissa ratkaisuissa.

 Krannilan pukutilat.

  Krannilan huoltorakennus.

Muutamiin pikkudetaljeihinkin silmä tarttui:

Ikkunoiden vesipeltien tekeminen siististi ja riittävillä kaadoilla näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea laji.

Pukutilojen ja vessojen hantaakeja ei kannata pienten ihmisten mennä pakkasella paljain käsin nykimään – voi jäädä pintanahka ripaan kiinni.

Vuonna 2006 olin tasan varma jo Suomen karsintojen jälkeen, että Lordi pokkaa Euroviisuvoiton – ja näinhän kävi. HD Hallelujaa, siinä oli bändi, joka jyräsi normiviisuhumppaajat historian suurimmalla äänivyöryllä. Nyt on ihan samat fiilikset Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa. Tuon sympaattisempia ja aidompia esiintyjiä ei ole ollut lavalla koko euroviisuhistorian aikana. Katri Helena ja ”Katson sineen taivaan” vuonna 1979 oli laskelmoitua ja kaupallista touhua PKN:n meininkiin verrattuna – muista menneiden vuosien euroviisubroilereista puhumattakaan. Kaiken lisäksi heppujen biisi on juuri niin huono kuin punk-biisin pitää noissa kinkereissä ollakin. Ei PKN noihin bileisiin voi mitään ”Juokse villiä lasta” mennä luukuttamaan. ”Aina mun pitää” on tyrmäävän yksinkertainen. Se on myös tyrmäävän lyhyt. Muut kilpailijat eivät edes ehdi tajuta, mikä iski. Punkkipoikiamme äänestävät kaikki, jotka arvostavat aitoa ja vilpitöntä tekemistä ja soittamisen riemua. Kun heitä äänestävät lisäksi vielä kaikki, jotka haluavat haistattaa pitkät viisujen kaupallisuudelle ja pöhöttyneeksi paisuneelle markkinameiningille, niin  ääniä tulee edestä ja takaa sekä molemmilta sivustoilta. Toukokuussa voi rinta kaarella todeta: In Finland we call this Reilu meininki. Jari Tervo ehti jo tyhjentävästi aiheesta kirjoittaa. Aivan samoja mietteitä on minulla – ja varmasti monella muullakin – Pertti Kurikan Nimipäivien kannustajalla. Pelimannipoikiemme menestystä kun arvosteltiin siitä, että suosio tuli enemmänkin ulkomusikaalisten avujen vuoksi. Noissa karkeloissa on kautta aikain satsattu – ja hyvällä menestyksellä – nimenomaan ulkomusikaalisiin tekijöihin. Paljasta pintaa, reittä ja rintaa, on yleensä tarjolla kuin lihatiskillä. Asusteet, jos niitä on yleensä niukkaa enemmän päälle ripusteltu, ovat kuin tieteisfilmistä. Välillä voittajaksi on leivottu alaikäinen ”luonnonlapsi. Välillä lavalle on roudattu kolhoosillinen venäläisiä viisumummoja. Stagelle on kerran viritetty jopa luistelurata, jossa Plushenko teki pikku pikku piruetteja. Neljä kehitysvammaista punk-rokkaria siviilikuteissaan on normaaleinta, mitä euroviisuissa on ikinä nähty.

Kunnan luottamuselimet tekevät päätöksi kuluvalla viikolla. Tässä muutamia poimintoja asialistoilta.

Kunnanhallitus 23.2.2015

Kunnanhallitus hyväksyi Klaukkalan osayleiskaavaluonnoksen ja asetti sen nähtäville 30 päivän ajaksi.

Toivottavasti tämä yleiskaava etenee jouhevammin kuin Lepsämän vastaava. Lepsämän osayleiskaavan voimaantulohan viivästyi valitusten johdosta kaksi ja puoli vuotta. KHO sittemmin hylkäsi hyväksymispäätöksestä tehdyt valitukset.

En ole tarkemmin aineistoon tutustunut, mutta huomiota herättävä linjaus luonnoksessa on eräiden Valkjärven ns. loma-asuntoalueiden huomioiminen asuinalueina.

Kaava-aineisto on nähtävissä kunnan web-sivuilla ”Esityslistat ja pöytäkirjat” -sivuilla.

Kannattaa käydä vilkaisemassa, minkälaista tulevaisuutta kunnan väkirikkaimpaan taajamaan ollaan suunnittelemassa.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta 24.2.2015

Juuri tänä iltana kyseisestä kokouksesta saavuin. Vieraanamme oli tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Hannu Toikkanen.

Listalla oli vuoden 2014 toimintakertomuksen käsittelyyn ja sen käsittelyyn käytettiin kohtuullisesti aikaa. Varsinaisia rakennuslupa-asioita listalla oli vain yhden kerrostalon rakennuslupahakemus Rajamäkeen.

Lisäksi listalla oli pienehköjä asemakaavamuutos- ja poikkeamislupa-asioita.

Ns. Järvimaan asemakaavamuutoksesta on tehty Helsingin Hallinto-oikeuteen valitus.  Lautakunta antoi kunnanhallitukselle lausuntoehdotuksen asiassa. Järvimaan kaava liittyi siten niiden viimeaikaisten kaavahankkeiden joukkoon, joista on tehty valitus. Näyttää siltä, että valitusherkkyys on erityisen matalalla kaavamuutoksissa, joissa toteutetaan kunnan tavoitteiden mukaista keskusta-alueiden tiivistämistä tai jotka rajoittuvat vanhoihin asuinalueisiin.

Ainakaan tiedottamisesta tai kuntalaisten kuulemis- ja osallistumismahdollisuuksien puutteesta ei valituksissa voi olla kysymys. Yleisötilaisuuksia, katselmuksia ja jopa eräänlaisia kuntalaistyöpajoja on pidetty erinomaisen paljon viime vuosina.

Tekninen lautakunta 26.2.2015

Listalla näyttää oleva Rajamäen terveysaseman luonnossuunnitelmien hyväksyminen. Käykääpä katsomassa minkälaiset rakennuksen luonnospiirusukset ovat ja minkälaista pytinkiä keskustan uudelle tontille ollaan suunnittelemassa. Aineisto löytyy kunnan web-sivuilta ”Esityslistat ja pöytäkirjat” -sivuilta. Yksikerroksista ristinmuotoista rakennusta näyttää olevan tyrkyllä. Ei ehkä edullisin mahdollinen rakennuksen muoto, mutta ehkäpä se on toiminnallisuuden näkökulmasta perusteltu. Laajennusvaroja ei äkkisilmäyksellä näyttäisi olevan huomioitu.

Nurmijärven Lions-klubien jokakeväinen yleisötilaisuus nuorten vanhemmille pidetään tiistaina 42.2.2015 klo 18.30 – 21.00 Kirkonkylällä Nurmijärven yhteiskoulun juhlasalissa.

Nämä ovat olleet aina mielenkiintoisia ja ajankohtaisia tapahtumia ja kuulijoitakin on riittänyt. Toivottavasti tänäkin vuonna. Menisin itsekin, mutta lautakunnan kokous sattuu justiinsa samaan aikaan.

Ohessa kutsu ja ohjelma ja tarkempaa tietoa tilaisuudesta.

   Neva

Kävin pikavisiitillä Pietarissa. Neva oli jäässä ja viima viiltävä kaupungin ulitsoilla. Talvi todella tuntuu Pietarissa.

Eräs mieliinpainuvimmista sääolosuhteista Pietarissa oli kuitenkin heinäkuussa 2010. Käppäilin illan päälle keskustasta hotellille. Taisi olla Asta-myrsky, joka meni illalla tarkalleen kaupungin yli. Taivas pimeni täysin. Kaduille nousi järkyttävät pöly- ja roskapilvet. ja sitten alkoi tulla taivaan täydeltä vettä ja salamaa. Kävelin läpimärkänä Nevskiltä Suomen aseman viereisiin hotelliin siinä rytäkässä. Rautasiltaa yli Nevan ja tulta tuli joka suunnasta. Olipa kokemus. Kostyymit taisivat mennä vaihtoon. Sen verran ne kärsivät rytäkässä.  Kun syksyllä ajoin Ylä-Savon kautta mökille ja näin mitä tuhoja myrsky oli tehnyt myöhemmin Suomen puolella, niin tajusin vielä paremmin minkälainen keskitys oli ollut.

Venäjä ja Pietari on tullut tutuksi jo vuosia sitten. Kolmeen otteeseen olen asunut ja työskennellyt pitempiä jaksoja naapurivaltiossa. Rakennushankkeet ovat vieneet Ufaan, Pietariin ja Moskovaan – parhaimmillaan pariksi vuodeksi. Vuosikaudet toimin myös yrittäjän ominaisuudessa Venäjällä – tai yhtiön pääomistajana ja niissä puitteissa työllistimme parhaimmillaan kymmenkunta rakennusalan ammattilaista. Vaikka lähteminen on aina vaikeaa, niin koskaan ei oleminen tai eläminen ole ollut mitenkään vastenmielistä naapurivaltiossa. Kun osaa ja ymmärtää elää maassa maan tavalla, niin se helpottaa sopeutumista. Tällä kertaa pikavisiitin syynä ei ollut työrupeama, vaan käynti tapaamassa tytärtä, joka on vaihdossa paikallisessa yliopistossa.

Vuosien varrella yhteydenpito- ja kauppa naapureiden välillä on muuttanut muotoaan. Neuvostoaika ja bilateraalikauppa oli oma erikoinen vaihe ja vodkaturismi sen sivujuonne. Perinteinen vientirakentaminen jatkui vielä senkin jälkeen, mutta on sekin jo mennyttä maailmaa. Rakennusliikkeet, kuten suomalaiset yritykset niin monella muullakin liiketoiminnan alueella, toimivat Venäjällä nykyisin paikallisten tytäryritystensä kautta ja paikallisin resurssein.

Seuraava sukupolvi tekee yhteistyötä ja kauppaa jälleen uudella konseptilla ja uudella tavalla. Sen takia on tärkeää, että suomalaiset pitävät yhteyksiä naapurimaahan ja mahdollistavat sen omalta osaltaan. Yksittäisten kriisien tai maailmanpoliittisten kuvioiden ei pidä antaa hämärtää tätä isoa kuvaa. Suomella ja Venäjällä on erityinen suhde ja sen ylläpitäminen on Suomen ja suomalaisten etu.

Allegrolla pääsee kolmessa ja puolessa tunnissa vaivattomasti Pietariin. Ken ei ole käynyt tutustumassa naapurimaan miljoona kaupunkiin ja sen ympäristön todella upeisiin nähtävyyksiin, niin kannattaa tehdä se jo ensi keväänä tai kesänä.

  Taistelu jatkuu – juliste vuodelta 1980.

Mennä viikolla fundeerasin hieman Suomen Keskustan eli Kepun tukevasti suomalaiseen maalaisympäristöön juurtunutta perusolemusta ja agraaritaustaa.

Vedän yhteyden esille kuohahtaneen kepulaisen ”keskiolut pois R-kioskeista” -tavoitteen ja puolueen perustaustan välille.

Keskioluthan vapautettiin Suomessa 1969 ja muutos oli etenkin maaseudulla mullistava. Kun lähimmät pitkäripaiset olivat useiden kymmenien jopa sadan kilometrin päässä, niin lähikaupan tai myymäläauton tuotevalikoiman laajentuminen kattamaan myös lievästi alkoholipitoiset mallasjuomat, oli merkittävä muutos monella tapaa.

Korvikealkoholin käyttö maaseudulla romahti. Kyläkauppojen liikevaihto kasvoi. Taisipa maaseudun väki tulla askeleen tasavertaisemmaksikin maalikylien väkeen verrattuna – jos se askel olikin hieman horjuva.

Tämä maallinen menohan ei kaikille sopinut ja monissa maalaiskunnissa kiellettiin 70-luvulla keskioluen vähittäiskauppa ja anniskelukin. Seurauksena kyläkauppoja alkoi mennä nurin kiihtyvällä vauhdilla. Kesämökkiläiset roudasivat saunakaljansa kotoa tai naapuripitäjästä. Korvikkeiden käyttö lisääntyi, kiljupöntöt puhisivat ja muutakin kotitekoista valmistettiin. Muistan kuinka Taivalkoskelta ajettiin myymäläauton perässä Posion puolelle, jossa kauppias tempaisi ykkösmyyntiartikkelinsa eli keppanakorit esille.

Sitkeimmät kunnat sinnittelivät keskiolutkieltojensa – ja lakkautettavien kyläkauppojensa  – kanssa pitkälle 90-luvulle. Yhteinen tekijä useimmille noista keskiolutkieltoja määränneistä kunnista oli se, että niissä oli vallassa Keskustapuolue ja väestöstä oli huomattava osa oli lestadiolaisia.

Kepu on palaamassa alkoholipoliittisen agendansa kanssa hyvinkin johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi noihin 70-luvun ankeisiin, ahdasmielisiin ja tiukkapipoisiin linjanvetoihin ja holhousmeininkiin.

Ei kiitos. Pohjolan vapaan miehen tulee saada keppanansa kyläkaupasta.

Ja se ruotsalainen folköl on sitten vihonviimeinen litku.