Kaunis kevätpäivä kiihotti pienelle liikuntapaikkakierrokselle Kirkonkylälle ja Rajamäelle.
Erityisesti kiinnosti Krannilan uusi liikuntapuisto. Aikoinaan liikuntapuiston tekojäärataa perusteltiin sillä, että se jatkaa luistelukautta huomattavasti. Ainakaan tänä keväänä sellaista hyötyä ei saatu. Luistelukausi päättyi 8.3.2015 eli käytännössä samaan aikaan kuin kunnan muillakin ulkokentillä. Kevät tulee nykyisin niin kiihkeästi ja voimallisesti, että sama efekti on odotettavissa tulevinakin vuosina. Luistelukauden pidennys olisi saatava syksyllä – toivottavasti se onnistuu.
Itse asiassa näin keväällä tuo tekojää lyhentää tekonurmikentän käyttöaikaa. Kun Rajamäellä jo pelataan futista erinomaisissa olosuhteissa tekonurmikentällä, niin tuo Krannilan liikuntapuiston tekonurmi on usean sentin tekojään alla käyttämättömänä. Tulee mieleen ne yhdet peitonjatkopuuhastelut – pidennetään kentän käyttöaikaa leikkaamalla sitä toisesta päästä lyhemmäksi.
Rajamäen tekonurmi 14.3.2015
Krannilan tekonurmi 14.3.2015
Krannilan liikuntapuiston rakennuksia kävin myös töllistelemässä. Olen jälleen hieman ihmeissäni suunnitteluratkaisujen suhteen – aivan kuten Tiiranrannassakin. En käsitä, miksi tällaisissa pukutila- ja huoltorakennuksissa täytyy kikkailla arkkitehtonisilla ratkaisuilla – ja heikentää niiden käytettävyyttä ja elinkaarta.
Rakennusten räystäät ovat aika erikoiset. Räystäiden pääasiallinen tarkoitushan on suojata ulkoseiniä ja ohjata vedet ja lumet kauemmas rakennuksesta. Nämä räystäät on viritetty alapinnaltaan ihmeellisesti kallistumaan seinään päin. Jossain Etelä-Venäjällä olen nähnyt samanlaisia räystäsratkaisuja – ne näyttivät siellä vähintään yhtä hölmöiltä, vaikka niillä aroilla ilmastorasitteet ovat hieman erilaiset. Kovalla vesisateella ja sopivalla tuulella tuo rakennelma ohjaa viistosateen suoraan puurakenteiseen ulkoseinään. Sama viritelmä on molemmissa pytingeissä. Mielestäni tuo on huonoa suunnittelua ja heikkoa suunnittelun ohjausta. Tekninen lautakunta on ilmeisesti saanut valmiit suunnitelmat hyväksyttäväkseen – sielläkin ovat menneet läpi tuollaisenaan.
Jos perusteluna suunnitteluratkaisuille on ollut halu ja tarve saada näyttävän näköisiä “julkisia” rakennuksia, niin paikka tällaiselle köyhän miehen WAU-arkkitehtuurille on väärä. Kyseessä ovat käyttörakennukset, jotka sijaitsevat aukealla paikalla, jossa on kohtuullisen kovat sääolosuhteet. Kentän ympäristössä on lisäksi vähemmän WAU-efektejä edustavia lauhdutinrakennelmia ja lämpökattiloita – kokonaisuus on joka tapauksessa sekava. Jokunen eurokin oltaisiin säästetty – sekä rakentamisessa että tulevina vuosina kunnossapidossa, jos oltaisiin pidättäydytty perinteisissä hyväksi havaituissa ratkaisuissa.
Krannilan pukutilat.
Krannilan huoltorakennus.
Muutamiin pikkudetaljeihinkin silmä tarttui:
Ikkunoiden vesipeltien tekeminen siististi ja riittävillä kaadoilla näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea laji.
Pukutilojen ja vessojen hantaakeja ei kannata pienten ihmisten mennä pakkasella paljain käsin nykimään – voi jäädä pintanahka ripaan kiinni.
ARTO HÄGG 
