Hankintaosaamisesta

Nurmijärvi Tänään -lehti kysyi viime numerossaan, onko kunnan hankintaosaamisessa parantamisen varaa. Lehden mukaan markkinaoikeus on antanut ratkaisun kunnan hankintapäätöksistä tehtyihin valituksiin tänä vuonna jo kuusi kertaa. Valtaosa valituksista on kohdistunut teknisen lautakunnan päätöksiin kuljetus- ja työkonepalveluista.

Kuten teknisen lautakunnan puheenjohtaja Vainio lehdessä totesi, lautakunta ei juurikaan osallistu varsinaisten tarjouspyyntöasiakirjojen laadintaan, vaan ne tehdään virkamiestyönä. Vaativimmissa hankinnoissa kunta käyttää vielä erityistä hankintalakiin erikoistunutta juristia konsulttina. Tämäkään ei tosin näytä takaavan hankintamenettelyn laillisuutta, kuten viimeisimmän – ostojuristin asiantuntemuksellaan konsultoiman – konehankinnan epäonnistuminen osoitti.

Mielessäni kunnan hankintaosaamisessa on parantamisen varaa. Sillä en tarkoita välttämättä sitä, etteikö valtaosaa hankinnoista osattaisi tehdä lainmukaisesti. Näin pitää ollakin. Sehän on ihan minimitaso – ei minkäänlainen tavoite. Joskin sen minimitasonkin saavuttaminen näyttää olevan välillä vaikeata. Hankinnan onnistumiseen kun tarvitaan muutakin kuin lakiosaamista. Täytyy olla syvä ymmärrys ja osaaminen itse hankinnan kohteesta. Täytyy olla ymmärrys mitä tekijöitä hankintakriteereiksi valitaan ja miten niitä mitataan. Erityisesti tarjouspyyntöasiakirjojen laatijalla tulee olla etukäteen käsitys siitä, miten kriteeristö laaditaan siten, että tarjoukset ovat yksiselitteisiä ja yhteismitallisia. Kaikki tulkinnanvaraisuudet tulee osata karsia tarjouspyynnöstä pois. Monimutkainen pisteytys ja tarjousvertailu on aina riski, joka edellä mainitussakin konehankinnassa realisoitui.

Hankintaosaamisella ymmärrän siis kuitenkin paljon muuta kuin pelkkää tarjouspyyntöaineiston laatimista lain vaatimukset täyttäväksi. Hankintaosaaminen on enemmänkin sitä, että kilpailutuksella saadaan kunnalle taloudellisesti edullisia tarjouksia ja riskittömiä sopimuksia. Juridisesti täysin laillinen kilpailutus voi tuottaa tuloksen, jossa kilpailun voittaa täysin epäoleellisilla kriteereillä tarjoaja, joka ei edullisin, eikä edes laadukkain. Tällainen esimerkki nähtiin vuosia sitten, kun kunnan aiemman tarkastuslautakunnan puheenjohtaja esitteli kunnan tilintarkastusyrityksen kilpailutuksen tulosta. Ääneen hämmästelin, että kilpailutuskriteerit oli laadittu siten, että yhden vähemmän merkityksellisen arvostelukriteerin kohdalla muutaman promillen ero tarjoajien välillä olisi voinut johtaa pisteytyksessä todella suureen – mahdollisesti koko hankinnan ratkaisevaan eroon tarjoajien välillä.

Toinen oleellinen kompetenssikysymys on hankintojen ja sopimusten riskien hallinta. Kuten viime valtuuston kokouksessa Klaukkalan monitoimitalon suunnittelusopimusten kohdalla totesin, etenkin pitkäkestoisissa hankkeissa kunnan olisi järkevää käyttää sopimusehtoja, jotka mahdollistavat sopimuksesta irtaantumisen tarvittaessa. Etenkin konsulttisopimuksissa, jotka eivät edellytä palvelun tuottajilta investointeja, tällaiset sopimusklausuulit ovat täysin mahdollisia.