Rapsakka pikku pakkanen, navakka tuuli, hienoinen lumisade ja edellisenä iltana saatu tieto vaalitorin sijaintipaikasta. Näistä asetelmista lähdettiin puolueiden yhteiselle vaalitorille – tällä kertaa Rajamäellä. Tapahtumapaikkaa oltiin viime hetkillä jouduttu ns. säätämään, kun alkuperäinen mesta oli liian lähellä ennakkoäänestyspaikkaa. Kirjaston kulmilta löytyi kuitenkin alue, jonne telttakylä lauantaina nousi.

Näiden kuntavaalien aiempien vaalitorien tapaan minkäänlaista yleisöryntäystä ei tapahtunut. Kun säätila oli edellä kuvatunlainen ja tapahtuman markkinointikin jäi olemattomaksi, niin kävijöitä oli varsin vähän. Paikallaolijat olivat lähinnä ehdokkaita ja puolueaktiiveja. Tietysti positiivista, että edes he/me olimme liikkeellä. Huolestua pitäisi toden teolla, jos edes ehdokkaat eivät olisi kiinnostuneita kuntavaaleista.

Nytkin pidettiin vaalipaneeli, jossa ääneen pääsi jokaisen paikalle tulleen puolueen ehdokas. Olin kokoomuksen edustajana kuntavaalipaneelissa. Tässä joitain muistiinmerkintöjä vaalipaneellista, joka muutoin taitaisi jäädä muutaman paikallaolijan muistoihin. Nykyäänhän paikallismedia ei näistä tapahtumista raportoi. Kuntapaneelin kysymykset olivat tulleet Vasemmistoliitolta ja Vihreiltä ja paneelin veti Vihreiden Sami Virtanen. Osallistujina olivat lisäkseni SDP:n Arja Ripatti, PS:n Niko Immonen, Vihreiden Ville Virolainen, Vasemmistolliiton Anne Koskela, Keskustan Mirja-Liisa Tofferi, KD:n Markus And ja RKP:n Johan Sundholm.

Kuulusteltavat.

Aluksi kysyttiin panelistien mielipidettä kunnan omistamien kiinteistöjen kaupoista tähän mennessä ja mitä tulisi mahdollisesti vielä laittaa myyntiin. Märkiö suljettiin pois keskustelusta. Osa panelisteista oli tyytyväisiä tarpeettomien kiinteistöjen toteutuneisiin myynteihin, osa ei ollut varma tuleeko näistä säästöjä lainkaan. Omassa puheenvuorossani totesin, että avoimet julkiset huutokaupat, jotka soveltuvat pienehköihin yksinkertaisiin kohteisiin ovat onnistuneet hyvin. On saatu markkinahinta ja varsin hyvä sellainen. Muista kaupoista totesin, että kunnan tulee antaa totuudenmukaiset tiedot kiinteistöjen kunnosta ja korjaustarpeesta (ns. PTS:t), mutta ei ole myyjän tehtävä määrittää, miten se vaikuttaa myynti- tai pyyntihintaan. Ja jos kunta jää vuokralle myytyyn kiinteistöön, niin ainakaan korjausvelkaa ei tule sisällyttää oma-aloitteisesti vuokrahintaan. Ylimääräisenä kommenttina lisäsin sen, että kunnan kiinteistöt on “salkutettu” eli määritetty, mitkä ovat strategisesti tärkeitä, mitkä kehitettäviä ja mistä on jonkin ajan kuluessa järkevää luopua – ja tuota listaa on syytä säännöllisesti päivitettävä. Kun näin jälkikäteen miettii noiden huutokauppojen toteutuneita myyntihintoja, niin ne ovat kyllä tainneet järkiään mennä yli arviohintojen. Tuonkin vuoksi myyjän ei kannata “hirttäytyä” hinta-arvioihin, vaan antaa ostajan tehdä päätökset omien kriteeriensä mukaisesti.

Toisena kysyttiin, miten valtuutettuna tukisit kunnan yhdistysten ja seurojen tekemää työtä? Luonnollisesti kaikki panelistit kokivat tuen tärkeäksi. PS:n Immonen heitti ilmaan jo aiemmin somessakin esitetyn idean vuosittaisesta liikunta/urheilugaalasta, joita on pidetty ainakin Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. En tuota ajatusta lähtenyt haastamaan, mutta tykönäni olen miettinyt jo aiemmin, että gaalojen ja juhlien sijaan näen järkevämmäksi satsata nekin eurot suoraan tukeen urheilijoille. Vastauksessani totesin, että kunnassa olevan toimiva tukijärjestelmä, johon kuuluu tilojen tarjoaminen, sponsorointi, vuokratuki ja erikseen sen, että seurojen alle 18-vuotiailta liikuntapaikoista ei peritä vuokraa lainkaan. Totesin, että viime vuosina tukia on vähennetty – aivan kuten kaikkia muitakin kunnan menoja, mutta näen sen suhteen pohjan jo saavutetun. Totesin myös, että kun kunnan talous laitetaan yhdessä kuntoon, niin se näkyy myös yhdistysten ja seurojen tukemisessa.

Seuraava aihe koski kouluja ja varhaiskasvatusta. Kysymys kuului: Tulisiko Nurmijärvellä lisätä tuntikehystä mm. jakotunteja paremmin mahdollistaen? Kuntapäättäjissä on tällä hetkellä useita opetusalan asiantuntijoita ja niin oli myös panelissamme, joten kuulimme useita hyviä puheenvuoroja. Kun omat vahvuuteni ja ammattiosaaminen ovat enemmänkin maankäytön, rakentamisen ja yrittämisen puolella, niin keskustelen ydinosaamiseni ulkopuolisista asioista mielelläni oman ryhmäni asiantuntijoiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvistä asioista rikosylikomisario (evp) Juhani Vuorisalon ja opetus- ja kasvatusasioista esim. aluerehtori Janne Taipaleen kanssa. Kaikkea ei voi itse hallita – ainakaan syvällisesti ja ammattimaisesti. Näistä keskusteluista sitten luon oman kuvani ja mielipiteeni. Omassa vastauksessani toin esille sen, että valtiovalta on antanut lisärahoitusta perusopetuksen tuntimäärän kasvattamiseen, mutta näitä euroja ei ole ns. korvamerkitty, vaan ne menevät kunnan kassaan muiden eurojen sekaan. Totesin, että meidän kuntapäättäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että rahoitus käytetään siihen tarkoitukseen, mihin se on osoitettu – ja osan rahoituksesta voisi hyvinkin kohdentaa mahdollistamaan jakotunteja. Muistelin myös menneitä aikoja, jolloin budjettivaltuustossa valtuutetut oma-aloitteisesti korottivat tuntikehystä. Totesin, että nykytilanteessa on vaikea ajatella, että näin tehtäisiin, mutta soisi käytettävän saatu rahoitus siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.

Tässä vaiheessa kylmä alkoi jo hiipiä luihin ja ytimiin, mutta etenimme seuraavaan kysymykseen: Jos tulet valituksi, mitä konkreettisia toimia tekisit Sääksin suojelun eteen? Muissa puheenvuoroissa mainittiin mm. juoksutukset Sääksiin ja SDP:n Ripatti nosti esille pohjaveden oton merkityksen Sääksin tilaan. Keskustan Tofferi toi esille huolen mm. ranta-alueiden hakkuista. Ps:n Immonen totesi hanhien määrän olevan ongelmallinen. Kerroin, että olin käynyt rämpimässä ja katselmoimassa Vihtilammista laskevaa ojaa paikan päällä jo yli kymmenen vuotta sitten ja sen ongelmallisuuden olevan nykyisin tiedossa ja hallinnassa. Kerroin, että enemmänkin olen huolissani siitä, että kunta markkinoi varsin tehokkaasti Sääksiä, jolloin siitä on tulossa etenkin kesäisin jonkinlainen massaturismikohde. Tämän aiheuttama kuormitus itseäni mietityttää. Totesin, että vesistön tilaa tulee jatkossakin seurata ja pohjavedenottoa ei tule ainakaan lisätä. Pohdiskelin myös sitä, että saataisiinko koko Sääksin alueen kaavoituksella aikaiseksi jotain ympäristön kannalta myönteistä. Kaavoituksellahan voidaan myös tehokkaasti suojella erityisen arvokkaita luontoarvoja. Kaavoitus ei lähtökohtaisesti tarkoita jotain negatiivista ympäristölle. Loppukaneettina pohdiskelin, että ympäristöasiat yleensäkin tuntuvat etääntyneen kunnasta, kun meillä ei ole enää omaa ympäristölautakuntaa. Lisäkommenttina muistutin siitä, että iso osa Sääksiä ja sen ranta-alueita kuuluu Hyvinkään kaupunkiin. Yhteistyö Hyvinkään kanssa on tärkeää jatkossa.

Viimeinen kysymys koski Keski-Uudenmaan Pridea. Tänä vuonna olisi ollut Nurmijärven vuoro järjestää Pride-juhla, mutta kunta ei sitä järjestä. Panelisteilta kysyttiin, että miksi on mielestäsi oikein tai väärin, että Nurmijärven kunta on vain nimellä mukana Keski-Uudenmaan Pridessa, mutta ei järjestä omaa tapahtumaa? Kannanottoja tuli laidasta laitaan. Ainakaan Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajien taholta ei löytynyt kunnan päätökselle ymmärrystä. Kannat olivat lähinnä sellaiset, että kunnan linjaus on häpeällinen tai järkyttävä. Ymmärrystä ja hyväksyntää ilmaisivat ainakin Keskustan, KD:n ja PS:n panelistit. Oman puheenvuoroni aluksi totesin, että kyseessä on ilmeisesti viranhaltijalinjaus- tai päätös ja oletan sen takana olevan kunnanvaltuuston aiempi selkeä päätös siitä, että kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä, mutta ei juhlista tapahtumia ja kampanjoita ulkopuolisten liikkeiden tunnuksilla ja lipuilla. Totesin, että osa kuntalaisista kokee Priden myös poliittisena liikkeenä ja että Helsinki Priden taannoinen päätös sulkea joitain puolueita yhteistyönsä ulkopuolelle varmasti vahvisti näitä näkemyksiä. Totesin, että kun asiassa on jyrkkiä mielipide-eroja jo tässä paneelissakin, niin on järkevää, että kunta ei omilla toimenpiteillään ryhdy vastakkainasettelua kärjistämään. Kerroin mielipiteenäni, että jokainen järjestö ja liike voi vapaasti juhlia Nurmijärvellä, kunhan toimii lakien mukaisesti, mutta kunnan tehtävänä ei ole toimia järjestäjänä.

Jotakin jäi kertomattakin paneelin viimeisestä aiheesta. Henkilökohtaisesti minua on eräissä liikkeissä ja järjestöissä arveluttanut se, että ne esiintyvät sinänsä kannatettavien ja humaanienkin ajatusten ikään kuin ainoina ja oikeina puolestapuhujina. Kiihko, jolla liikkeet ajavat tärkeiksi katsomiaan asioita aiheuttavat ainakin minussa nopeasti torjuntareaktion – ei itse ajatuksia vaan nimenomaan näitä liikkeitä kohtaan. Tulee väkisinkin mieleen asetelma: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et marssi jossakin kulkueessa tai ota viiriä, lippua, rintamerkkiä tai kaulanauhaa kantaaksesi – ikään kuin vastustaisit jotain mielipidettä tai ajatusta. Oletan, että en ole ainoa, joka kannattaa kaikkia länsimaisen ja suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja yhdenvertaisuutta, vapautta, tasa-arvoa – mutta ei halua aktiivisesti niistä pitää ääntä tai juhlia. Vapaus tehdä sellainen linjaus on aivan yhtä suuri kuin se, että jokaisella on oikeus ottaa maanpuolustusjärjestön rintamerkki tai sateenkaarinauha hihaansa.

Muistutanpa myös siitä, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa – joskus ei edes hopeaa. Menneinä vuosikymmeninä Suomessakin vaikuttaneet Suomen Rauhanpuolustajat ja Maailman Rauhanneuvosto julistivat toimivansa meille kaikille kansalaisille, äideille, isille, vanhoille, nuorille jne ehdottomasti kannatettavaa, humaania ja järkevää ajatusta siitä, että ihmisten tulisi elää keskenään sulassa sovussa, eikä sotia toistensa kanssa. Vain jokin poikkeusyksilö voi ajatella yleisesti, että ennemmin sota kuin rauha. Voisi siis otaksua, että myös nuo edellä mainitut rauhanjärjestöt olisivat olleet nimensä mukaisesti vain rauhan asialla – nehän olivat nimenomaan rauhanliikkeitä. Kyseiset liikkeet tempaisivat ylevien aaatteidensa kera mukaan joukoittain suomalaisia. Erityisesti edistykselliset kulttuuri- ja taidepiirit olivat näiden järjestöjen ja niiden kampanjoiden lipunkantajina. Näiden liikkeiden vastustajia luonnehdittiin lähinnä taantumuksellisiksi – ja rauhanaatteen vastustajistiksi. Sittemminhän on tavan tallaajallekin käynyt selväksi, että kyseiset yhdistykset ja 70-80 -lukujen rauhanliike oli kommunistisen Neuvostoliiton rahoittama ja masinoima operaatio. Kansanedustaja Ben Zyskowicz kuvailee hyvin tuota ajankuvaa ja tuntojaan tuoreessa Vesa Vareksen kirjassa “Nuori Ben Zyskowicz”. Suosittelen. Paljastuuko nykyisten kansainvälisten järjestöjen ja liikkeiden taustalla tulevaisuudessa jotain vastaavaa – se jää nähtäväksi.

Toivotaan, että viimeiselle vaalitorille Klaukkalaan vaalipäivän aattona viikon päästä löytävät paikalle myös äänestäjät. Ja että sää suosii…