Kivi, jota ei käännetty.

Kunnanjohtaja toteaa tapahtuneen.

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokoontui valtuustokauden viimeiseen kokoukseen 29.5.2024 ja jäi perinteisten kakkukahvien jälkeen kesätauolle. Ennen kakkuiluja kuitenkin tehtiin tukku päätöksiä todella tukalassa valtuustosalissa.

Perttulan vesisosuuskunnan liiketoimintakauppa hyväksyttiin yksimielisesti. Valtuutettu Putkonen kritisoi pakkoliittymisiä vesiosuuskuntiin. Liittymispakkohan tulee laista, joka velvoittaa liittymään vesiosuuskuntaan, kun sen toiminta-alue on vahvistettu. Luottamushenkilöurani alkuvuosina käsittelimme ympäristölautakunnassa aika paljonkin omakotiasujien vapautushakemuksia liittymisestä kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. Aika monella taajamassa asuvalla oli oma porakaivo ja vesijohtoon liittyminen tuntui tarpeettomalta. Silloin vapautuksia myönnettiin erityisesti ikääntyneille henkilöille. Vesiosuuskuntien kohdalla on ollut eroja. Jossakin vesiosuuskunnan toiminta-alueeseen on haluttu liittää kaikki halukkaat ja haluttomat, jotta maksajia olisi maksimi tai ainakin riittävä määrä. Muistaakseni Numlahden vesiosuuskunta puolestaan piirsi toiminta-alueensa rajat pitkälti sen mukaan kuin kiinteistönomistajilla oli halua liittyä. Otaksun, että jälkimmäisessä tapauksessa naapurisopu ei järkkynyt vesiosuuskunnan vuoksi.

Kuuman kokouksen odotetuin asiakohta oli Nurmijärven Yhteiskoulun ja ja Nurmijärven lukion päivitettyjen hankesuunnitelmien hyväksyminen. Kunnanhallituksessa asian käsittely oli hieman tavallisuudesta poikkeava. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että esittelijän pohjaesityksen kannalla ei ollut kukaan hallituksen jäsenistä. Otto Suhonen teki muutosesityksen kera pitkien perusteluiden. Toisen muutosesityksen, jossa esitettiin selvittää Arkadian yhteislyseon halukkuutta laajentaa toimintaansa ja siten kunnallisen lukion lakkauttamista, teki varajäsen Joona Suomi. Seuraavaksi molemmat vetivät esityksensä pois ja laativat sen jälkeen yhteisen muutosesityksen. Kun tämä uusi ja ainoaksi jäänyt muutosesitys sisälsi edellä mainitun Arkadia-selvityksen, niin en voinut sitä kannattaa. Asia meni siis äänestykseen, jossa vastakkain olivat pohjaesitys ja uusi muutosesitys. Kun en ollut pohjaesityksen, enkä muutosesityksenkään kannalla, niin äänestin luonnollisesti tyhjää. Saman päätöksen tekivät Sandberg ja Niinimäki, jolloin kunnanhallitus hyväksyi muutosesityksen äänin 0-8-3vaiti.

Kunnanhallituksen päätöksen jälkeen olisi luullut, että asia olisi ollut läpihuutojuttu valtuustossa, mutta toisin kävi. Kunnanvaltuustosta käytiinkin asiasta vilkasta keskustelua – hieman henkilökohtaisuuksiinkin menevää. Itse pidin valtuustosalissa seuraavan puheen, johon sisältyi myös muutosesityksen tekeminen.

Arvoisa pj, kj, muut kuulijat

Nurmijärven kunnalliseen lukioon liittyvä päätöksenteko on ollut tuskallisen hidasta ja monimutkaista.

Lukiovaihtoehtoja on käsitelty ainakin vuodesta 2017 saakka. Välillä lukiota on yritetty kytkeä pääkirjaston saneeraushankkeeseen ja sijoittaa se kunnanviraston tontille. Välillä on tuotu julki idea lukion sijoittamisesta Maaniitun koulun yhteyteen. Itse olen tyytyväinen, että pääkirjaston saneeraushanke erotettiin aikanaan lukiosta omaksi hankkeekseen ja kuntalaiset pääsivät kaksi vuotta sitten käyttämään uudistetun pääkirjaston palveluita.

Lukiohanke ei ole edennyt yhtä nopeasti. Lukion sijainnista kuntakartalla ja toimipisteiden määrästä käytiin vilkasta keskustelua. Vääntö päättyi vuoden 2020 lopulla, kun asiasta tehtiin päätös tiukan äänestyksen jälkeen. Päätöksenä oli keskittää lukio Kirkonkylälle. Seuraavana keväänä kunnanvaltuusto päätti hankesuunnitelman hyväksynnän yhteydessä lukion tarkemmaksi sijoituspaikaksi Kirkonkylällä Nurmijärven yhteiskoulun tontin. Poikkeuksellisella kiireellä tehdyssä hankesuunnitelmassa kouluhankkeen laajuus oli tuolloin 8.086 hum2. NYK:n tontin eduksi katsottiin se, että rakennuspaikalla oli vahva asemakaava, joka mahdollisti opetustoiminnan järjestämisen. Muut vaihtoehdot olisivat edellyttäneet kaavamuutosta.

Sittemmin kävi ilmi, että tuossa kiireellä tehdyssä hankesuunnitelmissa oli merkittäviä puutteita ja tilojen tarve oli kasvanut. Vuonna 2023 tilaohjelmaa päivitettiin. Tätä päivitystä ei tuotu pykäläasiana päätöksentekoelimiin, mutta asiasta annettiin informaatiota luottamushenkilöille. Kun itse kuulin, että tilojen laajuus oli kasvanut tuolloin noin 2000 m2:llä, niin pohdin ääneen, että onko aiemmat päätökset enää valideja. Tilojen kasvu noin 25%:lla tuntui todella suurelta. Samalla selvisi, että hanke edellytti myös rankempaa asemakaavamuutosta – senkin osalta hanke mutkistui.

Varsinainen pommi tuli tänä keväänä. Hankkeen laajuus on kasvanut yli 4300 hum2:llä eli se on 1,5-kertainen aiempaan verrattuna. Hankkeen arvioitu kustannus oli kasvanut 17,9 milj.eurolla eli yli 80% alkuperäisestä.

Todettakoon tässä, että nykyiset teknisen puolen viranhaltijat eivät olleet vastuussa tuosta aiemmasta varsin puutteelliseksi osoittautuneesta hankesuunnitelmasta. Henkilöt ovat vaihtuneet matkan varrella.

Ymmärtääkseni päättäjillä on nyt melko yhtenevä näkemys siitä, että hanke on tällä hetkellä jotain aivan muuta kuin se, miltä pohjalta hankesuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2021. Asia on syytä käsitellä uudelleen.

Tilannetta on luonnehdittu niin vakavaksi, että asiassa on käännettävä jokainen kivi. No, ei ole. Ei ole tarpeen selvittää Arkadian yhteislyseon halukkuutta ja mahdollisuutta laajentaa toimintaansa ja sitä, että kunta ei itse järjestäisi jatkossa lukiokoulutusta.

Meitä valtuutettuja arvostellaan – jopa valtuuston sisältä – siitä, että emme kykene tekemään pitäviä päätöksiä ja etenemään niiden mukaan pitkäjänteisesti. Arkadia-selvitys olisi juuri tällainen vanhojen päätösten kyseenalaistaminen ja askel valtuuston aiemmin tekemän päätöksen avaamiseen. Kunnanvaltuusto on päättänyt kokouksessaan 16.12.2020, että kunnallinen lukiokoulutus järjestetään keskitetyllä mallilla siten, että lukion toimipiste on Kirkonkylällä. Kyseessä on nimenomaan palveluverkkoon liittyvä valtuuston päätös, jolla turvataan keskisen ja pohjoisen Nurmijärven lukio-opetus. Päätös on osa Nurmijärven kunnan palveluverkkosuunnitelmaa 2020-2040. Ei ole mitään perustetta sille, että yhden hankesuunnitelman tarkistamisen varjolla ryhdytään selvittämään ratkaisuja, jotka ovat Nurmijärven kunnan palveluverkkosuunnitelman vastaisia. Arkadia-selvitys on kivi, jota ei kannata, eikä tule kääntää.

Toinen samanlainen kivi olisi esimerkiksi sijottaminen Perttulaan.

Teen seuraavan muutosesityksen. Päätösesityksestä poistetaan seuraava teksti:

”Selvitetään Arkadian yhteislyseon halukkuus ja mahdollisuus laajentaa toimintaansa lisäoppilasmäärällä, joka vastaa viime vuosien aikaista kunnallisessa lukiossa olleiden oppilaiden määrää. Vaihtoehdossa kunta ei itse jatkossa järjestäisi lukiokoulutusta. Valmistelussa selvitetään toteutusvaihtoehtoja, niiden kustannuksia, rahoitusosuuksia, mahdollisia muita oleellisia tekijöitä sekä laaditaan hankesuunnitelma.”

Todettakoon, että päätösesitykseen jää kirjaus ”Mikäli kokonaisuuden toteuttamiseksi löytyy jokin muu kustannustehokas ja kokonaisuutena toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, tuodaan ne kunnanhallitukselle tiedoksi.” Tämä mahdollistaa myös muut tarkastelut esim. lukion sijoittamisen Krannilaan ja yläkoulun jättämisen NYK:in tontille tai valtuutettu Anttilan tekemän ponnen mukaisen jatkovalmistelun.

Valtuutetuille ilmoitettiin, että ryhmyreiden palaverissa oli ennen kokousta käsitelty asiaa ja nämä olivat tulleet jo ennalta johtopäätökseen, että asiassa olisi syytä pitää keskustelun jälkeen neuvottelutauko. Ihmettelin syvästi, mikä oli syy neuvottelutaukoon tällaisessa asiassa. Kaikille oli selvää, että kolmen suurimman valtuustoryhmän sisällä mielipiteet tulevat jakautumaan. Mistä ja millä mandaatilla ryhmyrit olisivat neuvotelleet? Tämä oli yksi käsittämättömimpiä virityksiä, jota olen valtuustossa kokenut. Puheeni lopuksi toin kantani varsin selvästi julki – ei mitään neuvotteluja tällaisessa asiassa, vaan äänestämään. Juhani Vuorisalo (KOK) kannatti esitystäni. Myös Sami Virtanen (VIHR) ilmaisi mielipiteensä neuvottelutauon tarpeettomuudesta ja kannatti muutosesitystäni. Sitten KOK-ryhmän pj Suomi ilmoitti, että neuvottelutaukoa ei pidetäkään.

Äänestettiin ja esitykseni voitti selkeästi äänin 14-35-1vaiti-1poissa. Hyvä ja johdonmukainen päätös. Kun halutaan mennä eteenpäin, niin ei tule ottaa taka-askelia ja harhailla sivupoluille.

Kokoomuksen valtuustoryhmässä äänet jakautuivat. Arkadia-selvitystä vastustivat ja siis esitystäni kannattivat Hägg, Malkamäki, Vuorisalo, Taipale ja Ahonen. Omassa ryhmässä olimme vähemmistössä, mutta äänestyksessä voittaneen esityksen takana. Myös Keskustassa äänet jakautuivat, mutta sieltä pohjaesitys sai vain pari kannattajaa. Perussuomalaisten äänet jakautuivat melkein tasan. Muut ryhmät: SDP, Vihreät, VAS ja KD olivat yksimielisesti muutosesitykseni kannalla.

Jukka Anttila (KESK) teki ponsiesityksen, jonka keskeinen sisältö oli, että päivitetään NYK:n hankesuunnitelma lukion osalta 300 oppilaan kouluksi ja vähennetään asemakaavaluonnoksessa parkkipaikkojen määrää, jotta parkkihallista voidaan luopua. Kiihkeän keskustelun tiimellyksessä Anttilan ponsiesitys ei saanut kannattajaa, joten se raukesi.

Asian käsittelyn jo päätyttyä Vaulamo (KOK) teki ponsiesityksen siitä, että kunnanhallituksen puheenjohtajistolla olisi läsnäolo-oikeus kaikkiin niihin kokouksiin, jotka liittyvät päätettyyn asiaan. Kyseessä olisi ollut ilmeisesti jonkinlainen ohjausryhmä. Onhan noita ohjausryhmiä toisinaan asetettu, mutta aivan eri tarkoituksessa ja aivan eri käsittelyn vaiheessa – ei koskaan prosesssin loppuvaiheessa. Suoraan sanoen en käsittänyt, mikä idea olisi asettaa tuollainen ryhmä, joka sekaantuisi noin vahvasti viranhaltijoiden valmistelutyöhön – jopa jokaisessa asiaa käsittelevässä kokouksessa. Erikoisuutena ehdotuksessa oli vielä se, että kaikki kolme kunnanhallituksen puheenjohtajistoon kuuluvaa eli Räty, Raekannas ja Tapiolinna olivat kaiken lisäksi äänestäneet vastoin voittanutta esitystä. Aika huono lähtökohta minkään sortin ohjaukselle. Valtuuston puheenjohtaja Toivonen kuitenkin totesi, että asian käsittely oli päättynyt, eikä ehdotusta otettu käsitteleyyn. Vältyimme mielenkiintoiselta jatkokeskustelulta.

Tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus eivät innoittaneet erityisen kiihkeään keskusteluun. Jättivätpä eräät valtuustoryhmät ryhmäpuheetkin käyttämättä.

Päivälleen kolme vuotta ja neljä kuukautta aiemmin jättämäni valtuustoaloite “Maankäyttö- ja rakennuslain 92 § käyttämisestä Nurmijärven kunnassa” sai viimeinkin vastauksen. Me 20 aloitteen allekirjoittajaa olimme odottaneet vastausta siis liki kolme ja puoli vuotta ehdotukseen, että Uotilan Koulutien ja Sahanmäentien osalta oltaisiin harkittu MRL 92§ käyttämistä ja sen kunnalle antamaa oikeutta ottaa kyseiset poikkeukselliset yksityistiet hoitoonsa. Olin aikoinaan bongannut kyseisen lakipykälän, kun valtuustolle oli ilmoitettu huhtikuussa 2020, että kunnalla ei ole mitään lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimuksen piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Tuo Maankäyttö- ja rakennuslain pylälä sen kuitenkin jollain edellytyksillä olisi mahdollistanut. Vastauksesta tosin käy ilmi, että olin löytänyt varsin erikoisen lakipykälän: Se on juridisesti epäselvä. Sen tulkinta ei ole yksiselitteinen ja siitä ei ole olemassa oikeuskäytäntöä. Varsinainen löytö. En hyvällä tahdollakaan voinut ilmoittaa olevani erityisen tyytyäinen aloitteen käsittelyyn. Aloite oli aikanaan hyvinkin ajankohtainen. Reilussa kolmessa vuodessa ajankohtaisuus oli kuitenkin jo kärsinyt inflaation. Maiju Tapiolinna esitti, että asia palautetaan valmisteluun. Omassa puheesani ilmoitin, että minun puolesta voidaan asia katsoa loppuunkäsitellyksi. Äänin 38-12-1poissa asian käsittely laitettiin pakettiin. Räty ilmoitti painaneensa väärää nappia.

Valtuustokauden viimeinen äänestys.

Varsinaisia kokouksia ei ennen lomakautta ole, mutta yksi valtuuston iltakoulu löytyy vielä kalenterista.

Toiveuusintoja

Sosiaalisessa mediassa kysyttiin, miten olen ammoisina aikoina analysoinut tai kirjoittanut Rajamäen uimahallin laajennushankkeesta. Eipä löytynyt 13 vuoden takaa kuin pari blogikirjoitusta, joissa oli uimahallin laajennushanke mainittu. Kopioin ne tuohon alle. Kun olen vuodesta 2008 saakka kunta-asioistakin kirjoittanut, niin täytyy todeta, että monenlaista raportointia vuosien takaa löytyy. Yksityiskohtia ja juonenkäänteitä, joita en ainakaan itse muuten millään muistaisi. Kun selailin vanhoja kirjoituksia, niin jopa nyt kuumana käyvästä ja ajankohtaisesta NYKin lukiosta löytyi kirjoitus, joka herätteli muistikuvia siitä, miltä pohjalta asiasta päätettiin vuoden vaihteessa 2020/21. Palaan siihen hieman myöhemmin.

Tuolloin 13 vuotta sitten äänestin tosiaan Rajamäen uimahallin suurempaa laajennushanketta vastaan. Silloin oli vaihtoehtoina suurempi laajennus, johon sisältyi mm. uusi iso kilpa- ja kuntouintiallas. Tämä voittanut ja sittemmin toteutettu vaihtoehto oli luonnollisesti myös kalliimpi. Hieno uimahallihan siitä sitten tulikin. Itse olin pienemmän ja edullisemman laajennuksen kannalla, joka siis kunnanvaltuuston äänestyksessä hävisi. Tässä vaihtoehdossa olisi lisätty lähinnä kuntosali- ja ryhmäliikuntatiloja, mutta allaskapasiteettia vain n. 140 m2:n lämminvesialtaalla. Oma mielipiteeni pienemmästä laajennuksesta perustui kolmeen seikkaa:

Investointi olisi ollut merkittävästi pienempi ja kuntatalouden kannalta järkevämpi
Investointi olisi kohdistunut tiloihin, joista olisi saatu parempaa tuottoa ja kunnan toimintatuki olisi jäänyt pienemmäksi
Suurempi hanke käytännössä lykkäsi Klaukkalan uimahallin rakentamisen hamaan tulevaisuuteen. Kunnalla ei näkemykseni mukaan olisi lähivuosikymmeninä mahfdollisuutta investoida toiseen uimahalliin.

Tässä kuitenkin aikalaismuistiinpanoja ja huomioita 13 vuoden takaa, kun uimahallihankkeesta päätettiin – niiden lukuisten muiden investointihankkeiden lisäksi.

Blogikirjoitus

Velkavaltuusto 16.11.2011

Nurmijärven kunnanvaltuusto vahvisti tänään talousarvion ja taloussuunnitelman vuosille 2012-14. Kaikki mittavat investointihankkeet menivät läpi. Tässä muutamia äänestystuloksia.

– Rajamäen uimahallin suurempi laajennus – hanke paisui yli 10 miljoonan euron suuruiseksi. Vastustin isompaa laajennusta. Jo päätetty saneeraus ja laajuus olisi riittänyt.

– Kannatin Kirkonkylän liikuntapuiston investoinnin siirtämistä parilla vuodella eteenpäin. Kohde ei ole edes valtionapulistalla. Investoinnin lykkääminen olisi tasapainottanut taloutta ja rakentamisajankohta olisi siirtynyt myös teknisesti järkevämpään ajankohtaan.

– Demarien HSL:ään liittymisehdotus ei mennyt läpi. Vastustin.

– Klaukkalan harjoitusjäähalli päätettiin rakentaa kunnanhallituksen esityksen mukaisesti. Vuoden lykkäämisellä olisi vain kasvatettu investointimenoja.

– Klaukkalan uimahallia varten varattiin 100 kiloeuron sijasta suunnittelurahaa 300 kiloeuroa vuodelle. Vastustin lisäystä, joka on täysin turha. Hanke aloitetaan hankesuunnittelulla, joka tehdään pienemmälläkin summalla. Isompi rahamäärä ei edistä hanketta 1. vuotena millään tavalla.

Eli varsinainen vaalibudjetti tuli – kaikki meni läpi ja velkaa otetaan 40 milliä lisää (1000 €/asukas).

Verot pysyivät ennallaan lukuun ottamatta rakentamattoman kiinteistön veroprosenttia, joka nostettiin 3,0 %:iin. En kannattanut korotusta: laskusuhdanteeseen mentäessä investointimahdollisuudet eivät ole parhaat mahdolliset ja lisärasite ei olisi ollut mielestäni paikallaan.

Tämän puheen pidin budjettikäsittelyn yleiskeskustelussa heti ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Lassi Köpän kanssa jätimme talousarvioon eriävän mielipiteen, koska se ei ole strategian mukainen. Mielipiteeseen yhtyi kymmenkunta muuta valtuutettua.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat

Vuonna 2009 hyväksytyssä kuntastrategiassa on määritetty yhdeksi strategiseksi valinnaksi ”Tasapainoinen kuntakonsernin talous terveellä pohjalla”. Kuntastrategiaan on kirjattu ns. kriittisiä menetystekijöitä, jotka ovat välttämättömiä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.

Yksi keskeisimmistä asetetuista raameista on verorasituksen ja velkaantumisen kohtuullisena säilyttäminen. Erikseen on kirjattu, että kunnan toimintakulut rajataan suhteessa verorahoitukseen siten, että verorahoituksella katetaan vieraan pääoman korkokulut ja investoinneista vähintään puolet.

Kun on myös kirjattu, että veroprosenttien tulee Nurmijärvellä olla seudun keskitasoa, täytyy todeta, että kunnanvaltuustolle tänään esitettävä talousarvio ja taloussuunnitelma eivät ole hyväksytyn strategian ja asetettujen tavoitteiden mukaisia.

Talousarvioesityksen jokainen vuosi 2012-14 ylittää noin 5-6 milj. eurolla suunnitellut maksimi-investoinnit ja strategian mukaisen enimmäisvelkaantumisen. Tavoitteena strategiaan on kirjattu myös se, että investoinnit pyritään kattamaan joinain vuosina täysin verorahoituksella ilman lisävelanottoa.

Nämä tavoitteet talousarvioesitys ylittää noin 17-20 milj. eurolla vuosittain!

Esitetyillä investoinneilla velkamäärä asukasta kohti kasvaa kolmessa vuodessa yli 50% nykyisestä tasosta eli yli 3200 euroon per asukas vuoteen 2014 mennessä. Investointien kasvattaminen nykyisestä 21 milj.euron tasosta vuonna 2014 suunniteltuun tasoon 34 milj.euroa ei ole vastuullista toimintaa. Jo ensi vuodeksi ehdotettu yli 27 milj.euroa on kestämätön kuntatalouden kannalta.

Investointilistalla on useita hienoja hankkeita. Listalla etenevät erityisesti sellaiset hankkeet, joilla on voimakkaat ja äänekkäät puuhamiehet – ei välttämättä sellaiset, jotka ovat kuntatalouden tai kestävän kehityksen kannalta järkevimmät. Vanhuksilla olisi loistavat olot, jos heidän asiaa ajettaisiin samalla intohimolla kuin liikuntapaikkahankkeita. Energiasäästö- ja tehokkuushankkeet saavat ilmeisesti ensi vuonna väistyä sellaisten hankkeiden tieltä, jotka vain lisäävät käyttötalouden menoja.

Ihmettelemme villiä ja vapaata taloudenpitoa ja holtitonta velkaantumista Välimeren maissa. Talousarvioesityksen perusteella voisi otaksua, että myös jokaisessa nurmijärveläisessä – ainakin valtuutetussa – asuu pieni kreikkalainen.

Itse aion toimia ja äänestää yhteisesti sovitun strategian mukaisesti.

Olen joskus puolileikilläni todennut, että vaalibudjettien estämiseksi, pitäisi lailla kieltää perättäiset valtuustokaudet. Minulla on valitettavasti tutina, että tänä iltana voin olla jo tosissani.

Blogikirjoitus 6.1.2012

Mistä näitä hankkeita tulee?

Erään puhelinoperaattorin mainoksessa kysytään humoristisesti “Mistä näitä senttejä tulee?”.

Nurmijärvellä voisi itkua pidätellen kysyä: Mistä näitä hankkeita – tai paremminkin – miljoonahankkeita tulee?

Ajattelin, että marraskuussa hyväksytyn kreikkalaisbudjetin jälkeen jokaisen taajaman ja jokaisen liikuntaihmisen hurjimmatkin unelmat ja tavoitteet on täytetty. Talousarvioon ja taloussuunnitelmaanhan täräytettiin kymmeniä miljoonia tekojäärataan, urheilupuistoon, kilpauintialtaaseen ja harjoitusjäähalliin.

Olisihan se pitänyt arvata. Yleisönosastopalstojen kuumana käynyt keskustelu tuosta helleenisestä budjetoinnista ei ollut edes ehtinyt laantua, kun demarien Peltonen avasi keskustelun salibandyhallin rakentamisesta Kirkonkylään – ja nopeasti. Seuraavaksi on varmaan vuorossa jalkapallohallihanke ja lukuisat kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät tilatarpeet. Sieltä niitä miljoonahankkeita tulee. Ne miljoonat hankkeiden toteuttamiseen ja myös käyttöön ja ylläpitoon tulevat sitten verojen muodossa – joko suoraan korotettuna kunnallisverona tai mutkan kautta valtionverotuksen antina.

Luovuin jokin aika sitten paikastani Rajamäen uimahallin hanketyöryhmässä. Työryhmä ei ollut viime aikoina kovinkaan aktiivinen, eikä sillä ollut roolia esim. hankkeen laajuutta koskevassa päätöksenteossa. Itsehän olin laajennuksen laajennusta vastaan valtuustossa – niin rajamäkeläinen kuin olenkin. Yksityisen rakennuttajatoimiston palkkalistoilla työskentelevänä koin myös asemani muodostuvan ongelmalliseksi hankkeen seuraavissa vaiheissa – etenkin hankkeen rakennuttajakonsulttia valittaessa. Sellainen nimittäin pitäisi aika vikkelään hankkeeseen kiinnittää.

Kouluverkkopäätöksenteon vaikeuksista

Viime vuosina – jopa vuosikymmeninä – kouluverkosto on ollut Nurmijärvellä kivuliainta ja kiihkeintä kunnallista päätöksentekoa. Kymmenen vuotta sitten päätettiin kahden kyläkoulun kohtalosta pitkän kaavan mukaan. Ensin budjettivaltuustossa vuoden 2013 lopulla päätettiin kahdesta kyläkoulusta luopumisesta niukasti yhden äänen enemmistöllä (26-25), mutta joitain kuukausia myöhemmin keväällä 2014 varsinaiset lakkauttamispäätökset eivät menneetkään läpi. Nummenpään koulu säilyi äänin 25-26 ja Suomiehen koulu pienimmällä mahdollisella marginaalilla eli 25-25 puheenjohtajan äänellä. Parissa vuodessa realismi kuitenkin sai jalansijaa kunnanvaltuustossa ja vuoden 2016 budjettivaltuustossa nämä kaksi alle 20 oppilaan kyläkoulua päätettiin lakkauttaa yksimielisesti. Tiukkaa oli tämäkin kouluihin liittyvä päätöksenteko – repi jopa ystävyyssuhteita ja aiheutti polemiikkia myös valtuustoryhmien sisällä.

Seuraava suurempi vääntö liittyi päätöksentekoon Nurmijärven kunnallisesta lukiosta. Kunnanhallitus oli käsitellyt jo vuonna 2017 lukiovaihtoehtoja ja päätti tuolloin jatkaa hankesuunnitteluvaihetta ja mahdollista ideakilpailua siten, että hanke- ja investointipäätös olisi tehtävissä vuoden 2019 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Hankesuunnitteluun osoitetttiin tuolloin suunnittelumäärärahaa riittävästi eli 180.000 €.

Lukioratkaisua ei edistänyt se, että hankesuunnitelmaan oli otettu mukaan myös pääkirjaston laajennus ja siten kasvatettu hanketta ja lisätty vaikeusastetta paisuneen hankkeen sijoittamiselle. Kun oli odotettavissa, että lukiopäätös voi venyä, niin olin huolestunut sen vaikutuksesta pääkirjaston saneerauksen aikatauluun. Kirjoitinkin paikallislehteen jo kesäkuussa 2018 seuraavasti: “Tämän vuoksi pidän perusteltuna, että hankesuunnitelmassa tulisi huomioida mahdollisuus toteuttaa hanke myös vaiheittain, jotta pitkään odotettu ja tarpeellinen kirjaston saneeraus ja laajennus voitaisiin toteuttaa erillisenä hankkeena, mikäli lukiohanke edelleen viivästyy. Aiemmin kirjaston osuus oli erillinen hanke, jota siirrettiin eteenpäin vuosittain talousarviopäätösten yhteydessä. Olisi kohtuutonta, että se jälleen kerran – nyt koplattuna lukiohankkeeseen – siirtyisi epämääräiseen tulevaisuuteen.“

Vuoden 2018 talousarviokäsittelyn yhteydessä jouduin toteamaan karun totuuden hankkeen valmistelusta: Hankesuunnitelmaa ei oltu käytännössä lainkaan edistetty. Pedagoginen suunnitelma oli laadittu, mutta sitäkään ei oltu käsitelty päätöksentekoelimissä. Rahaa näihin ponnisteluihin oli puolessatoista vuodessa käytetty alle 10.000 euroa, eikä viivaakaan oltu piirretty hankesuunnitelmaluonnoksiin. Totesin, että kirjasto-lukio-hankkeessa ei ole päätöksentekoedellytyksiä. Ehdotukseni mukaisesti hankkeelta poistettiin määrärahat lukuunottamatta seuraavan vuoden hankesuunnittelurahoja. Näin purettiin myös lukio-pääkirjastokoplaus ja päästiin edistämään pääkirjaston saneerausta oman erillisenä hankkeena, joka etenikin vauhdikkaasti kouluhankkeista poiketen. Itse äänestys oli varsin tiukka. Esitykseni meni läpi äänin 24-27 ja kuten äänestyskartasta näkyy – puolueiden sisälläkin hajonta oli melkoista. Olen aika varma, että ilman tuota vuoden 2019 muutosesitystäni ja sen puolesta äänestäneitä, pääkirjaston saneeraus olisi edelleen ns. vaiheessa ja odottaisi lukioratkaisua.

Seuraavat vuodet nimittäin veivattiin lukioratkaisua pitkään ja hartaasti. Laskelmat muuttuivat ja niiden perusteet aukenivat vain kysymällä. Kirjoitin 15.7.2020 Nurmijärven Uutisiin kolumnin, jossa totesin sen hetkisen tilanteen: “Kahden toimipisteen lukio on investointina selvästi edullisin. Viimeisimmän laskelman mukaan se olisi 6 milj. euroa edullisempi kuin Kirkonkylän keskitetty lukio.“

Samaan aikaan esitettiin, että investointina edullisempi kahden toimipisteen lukio olisi kuitenkin käyttökustannuksiltaan vuodessa 200.000 euroa kalliimpi kuin yhdistetty lukio. Kysyin tähän tarkennusta ja selvisi, että käyttökustannusten laskeminen perustui siihen, että “jostain muualta” vapautuisi tiloja ja säästöt syntyisivät sitä kautta. Tuolloin raapustamani kaavakuvio kertoo, mistä ne vapautuvat tilat olisi löytyneet. Arvioin tuolloin, että jos haja-asutusalueelta ei lakkautettaisi kouluja ja vapautettaisi tiloja, niin 200.000 euron säästö muuttuisi 70.000 euron lisäkustannukseksi. Tilanne nyt neljän vuoden jälkeen on muuten se, että emme tiedä edelleenkään syntyykö järjestelystä säästöjä vai kuluja – lukio kun toimii edelleen kahdessa toimipisteessä, eikä noista vapautuvista tiloistakaan ole päätöksiä. Olisikin korkea aika kertoa, mistä nuo tilasäästöt synnytetään: Palojoelta, Metsäkylästä vai jostain muualta?

Joulukuussa 2020 päästiin kuitenkin jo päätöksentekoonkin. Olen kutsunut vuoden 2011 budjettivaltuuston kokousta “velkavaltuustoksi”. Sen verran intohimoisia investointipäätöksiä silloin tehtiin – ilmeisesti jonkinlaisen kassakaappisopimuksen pohjalta. Joulukuun 2020 valtuuston kokousta olen nimittänyt “surrealismivaltuustoksi”. Kirjoitin tuoreeltaan näin: “Vaaran merkkejä alkoi olla ilmassa jo, kun kokous poikkeuksellisesti keskeytettiin ja pidettiin kesken kaiken ylimääräinen kyselytunti. Joiltakin valtuutetuilta oli tullut varsinaisen maanantain kyselytunnin jälkeen joitain kirjallisia kysymyksiä käsiteltäviin asioihin liittyen. Näihin sitten suljettujen ovien tai pitäisikö sanoa pimennettyjen ruutujen takana annettiin vastauksia. Eipä ole ennen tätäkään koettu.”

Suurin mielenkiinto tuossa surrealismivaltuustossa kohdistui palveluverkkosuunnitelman käsittelyyn. Juuri ennen kokousta oli esitetty idea siitä, että lukiohanke voitaisin yhdistää NYKin saneeraushankkeeseen. Tällä innovaatiolla haettiin kustannussäästöjä ja yhdistettyä lukiota myös taloudellisesti kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Välillä huomattiin, että valtuuston nettikokouksessa oli ylimääräinen henkilö, joka oli jäänyt roikkumaan linjoille siitä ylimääräisestä “kyselytunnista”. Tiukassa äänestyksessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun äänestys eteni rinta rinnan. Eräs nimeltä mainitsematon kunnanvaltuutettu ei vastannut äänestyskutsuun ja häntä huhuiltiin uudelleen ihan äänestyksen loppuhetkillä moneen kertaan. Viimein saimme kuulla saunanraikkaan kunnanvaltuutetun antavan äänensä Rajamäen lukion lakkauttamiselle. Unohtumaton tapaus – ja aidosti surrealistinen.

Lopputulemana kunnanvaltuusto päätti tuolloin joulukuussa 2020 lakkauttaa lukion Rajamäen toimipisteen äänin 27-24. Eniten jäi harmittamaan se, minkälaisilla argumenteilla lakkautusta perusteltiin. Kirjoitin kokouksen jälkeen mm: “Kuntalaiskyselyjen selkeillä tuloksilla pyyhittiin p..pöytää. Niiden heikkoudeksi mainittiin mm. se, että kyselyyn oli vastattu ahkerimmin siellä, mihin päätösten vaikutukset ankarimmin kohdistuvat. Kustannussäästöjä perusteltiin kaikella muulla kuin päättäjillä olevilla laskelmilla ja selvityksillä – esimerkiksi olettamuksilla ja tunteilla. Totesinkin, että näköjään uskomushoitoa voidaan antaa valtuustossakin, mutta päätöksenteon pitäisi perustua tosiasioihin. Samaa ihmetteli mm. Virtasen Sami.”

Jos joku luuli, että tuo päätös olisi räjäyttänyt lukiohankkeen energiseen kehitysloikkaan, niin erehtyi. Seuraavaksi ryhdyttiin vääntämään lukion sijoituspaikasta. Kirjoitin blogissani kesäkuussa 2021, että “jos viime vuoden lopulla tehty päätös Kirkonkylään keskitetystä kunnallisesta lukiosta aiheutti viimeiseen saakka – ja vielä päätöksen jälkeenkin – paljon keskustelua ja vääntämistä, niin keskitetyn lukion sijainnista Kirkonkylällä näyttää tulevan samanlainen maraton-ilmiö. Mielipiteet eri lautakuntien ja viranhaltijoiden välillä eroavat suuresti.”

Sivistyslautakunta ja tekninen lautakunta saivat käsiteltäväkseen esitykset lukion sijoituspaikasta ja NYK oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Johtavien viranhaltijoiden esitys sijaintipaikaksi oli Krannilan urheilupuiston alue Kirkonkylällä. Tekninen lautakunta yhtyi esittelijän ehdotukseen, mutta sivistyslautakunta päätyi esittämään sijoituspaikaksi Nurmijärven Yhteiskoulun tonttia. Molemmat lautakunnat joutuivat äänestämään asiasta.

Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin kesäkuussa 2021 mm. seuraavasti: “Lukion hankesuunnittelu tehtiin valtuuston päätöksen jälkeen ennätysaikataululla. Näin nykyinen niukasti keskitetyn lukion kannalla ollut valtuusto pääsee päättämään myös lukion sijainnista ennen uutta valtuustoa. Kiirehtiminen näkyy valitettavasti hankesuunnitelmien tasossa ja tarkkuudessa. Ne ovat vaatimattomia verrattuna esim. taannoisiin Monikon tai uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin. Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.“

Kun olen työni puolesta käsitellyt vuosikymmenet rakennushankkeiden hankesuunnitelmia ja kustannuslaskelmia, niin minulla on ollut jonkinlaista mielenkiintoa ja kompetenssiakin tarkastella niitä tarkemmin myös kunnan hankkeissa. Vuoden 2016 Arkadian liikuntasalihankkeeseen perehdyin varsin syvällisesti ja jouduin toteamaan, että kunnalta pumpattiin perusteettomasti vähintään puoli miljoonaa euroa hallihankkeeseen. Vedätys oli yksiselitteinen ja toin sen julki myös valtuustosalissa. Kunnanvaltuusto kuitenkin tuon pumppauksen hyväksyi, olihan sillä täysi valta tulla tietoisesti vedätetyksi. Menneisyyden kaivelijoille linkki https://wordpress.com/post/artohagg.fi/2736. Rajamäen uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin ja laskelmiin perehdyin samoin varsin syvällisesti ja joitain huomioita myös viranhaltijoille infosin. Myös Monikon hankesuunnitelmiin tuli perehdyttyä ja niistäkin joitain nostoja tehtyä. Monikon osalta jouduin hankesuunnitelman käsittelyn yhteydessä tosin toteamaan, että kyseessä oli hyvin nurmijärveläiseltä vaikuttavan projektin. Aluksi meillä oli 4,5 miljoonan euron nuorisotalohanke. Sitten ryhdyttiin hakemaan synergiaetuja ja säästöjä. Lopputuloksena meillä on 13,5 miljoonan euron hanke.

Se ero noissa edellä mainituissa hankkeissa on NYKin hankkeeseen verrattuna, että niistä oli tehty kattavat ja varsin hyvätasoiset hankesuunnitelmat. Niitä olikin luottamushenkilön ja päätöksentekijän mahdollista arvioida. NYKin hankesuunnitelmaa tehtiin keväällä 2021 poikkeuksellisen kiireisellä – jopa huolestuttavalla – vauhdilla ja ymmärrykseni mukaan painetta annettiin nimenomaan luottamushenkilöiden taholta. Kiire johtui mahdollisesti siitä, että keväällä 2021 pidettiin kuntavaalit ja oli tiedossa, että uudella kunnanvaltuustolla ei ehkä olekaan sama näkemys asioista kuin istuvalla. Osalla luottamushenkilöitä oli ilmeisen suuri halu ja tarve saada lukion hankesuunnitelma hyväksytyksi vanhan valtuuston aikana. NYK-lukion keväällä 2021 kasaan rutaistu hankesuunnitelma olikin aivan eri tasoinen kuin mihin kunnassa oli aiemmin totuttu. Esimerkkinä alla se, millä tasolla hankesuunnitelmassa esitettiin rakennuskustannukset. Kyseessä ei ole kustannusarvio, vaan hyvin karkeilla laajuustiedoilla kalkuloitu tavoitehintalaskelma.

Eipä siis ihme, että toin julki mielipiteeni ja varoituksen sanat: “Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.”

Valitettavasti riski toteutui ja vieläpä varsin rajulla tavalla. Sen rajuutta ei tuolloin kukaan osannut arvata, eikä toisaalta ollut perusteita kyseenalaistaa hankesuunnitelman sisältöä. Hankesuunnitelma hyväksyttiin valtuustossa esityksen pohjalta. Todettakoon sekin, että tuolloin hankesuunnitelmasta vastanneet viranhaltijat eivät ole enää hetkellä kunnan organisaatiossa.

Lukion hankesuunnitelma on nyt kesän 2024 korvalla jälleen kerran päätöksenteossa. Sivistyslautakunta antoi asiassa oman lausuntonsa ja tekninen lautakunta päätti tällä viikolla palauttaa äänin 5-5 (pj:n äänen ratkaistessa) lausunnon antamisensa uudelleen valmisteltavaksi. Jää nähtäväksi saadaanko teknisen lautakunnan lausunto mukaan kunnanhallituksen käsittelyyn. Voi hyvinkin käydä siten, että asian käsittely etenee päätöksentekoon ilman Teklan lausuntoa.

Se miksi hankesuunnitelma on ikäänkuin toisella hyväksymiskierroksella johtuu siitä, että suunnitelmat ja siten myös hankkeen kustannukset ovat nousseet järkyttävän paljon. Vuoden 2021 keväällä arvio hankkeen laajuus oli 8086 hum2 ja arvio kustannuksista oli hankesuunnitelmaan kirjattu 21,859 milj. euroa (alv 0%). Nyt päätöksentekoon tuodun hankesuunnitelman laajuus on 12407 hum2 ja arvio kustannuksista 39,746 milj.euroa (alv 0%).

Hankkeen laajuus on kasvanut 4321 hum2 eli se on 1,5-kertainen aiempaan verrattuna.

Hankkeen arvioitu kustannus on kasvanut 17,887 milj.euroa eli 82% alkuperäisestä.

Alkuperäisen hankesuunnitelman vaatimattomasta tasosta johtuva riski realisoitui varsin rankalla tavalla kustannusten nousuna. Olisi varmasti ollut syytä jättää kiirehtimättä ja painostamatta hankesuunnitelman tekemistä keväällä 2021 ja jättää päätös seuraavalle kunnanvaltuustolle, joka olisi voinut tehdä päätöksen paremmilla tiedoilla.

Nyt sitten on uuden päätöksenteon aika. Sen verran dramaattisia nuo laajuus- ja kustannusmuutokset ovat, että asian uudelleentarkastelu on perusteltua.

Onneksi se pääkirjaston saneeraus kuitenkin älyttiin tehdä erillisenä hankkeena.

HOK-ELANNON EDUSTAJISTOVAALIT 2024

HOK-Elannon edustajiston vaalit pidetään 10.-22.4.2024. Edustajistovaalit järjestetään neljän vuoden välein ja niisssä valitaan HOK-Elannon 60-jäseninen edustajisto sekä edustajiston varajäsenet.

Edustajiston tehtävänä on mm. päättää osuuskaupan säännöistä, vahvistaa edellisen vuoden tilinpäätös, päättää ylijäämän käytöstä sekä valita hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastajat. Lisäksi edustajiston jäsenet voivat tehdä hallitukselle aloitteita osuuskaupan toimialaan liittyvistä asioista. Edustajisto toimiikin vuorovaikutuskanavana osuuskaupan omistajien ja toimivan johdon välillä sekä huolehtii omalta osaltaan siitä, että osuuskaupan palveluita ja etuja kehitetään omistajien toiveita kuunnellen.

Edellisissä edustajiston vaaleissa vuonna 2020 sain ensikertalaisena 238 ääntä ja ylsin vaaliliiton toiseksi varajäseneksi. Koska ryhmän edustajista valittiin useampi henkilöä hallintoneuvostoon, niin olen saanut kuluneella edustajistokaudella automaattisesti kutsun jokaiseen edustajiston kokoukseen.

Edustajistolla on kokouksia vain muutama vuoden aikana – käytännössä vain sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset, joten ajankäytöllisesti tehtävä ei ole ylivoimainen niillekään, joilla on muita luottamustehtäviä.

HOK-Elannolla on vahva asema ja runsaasti jäseniä Helsingissä. Onkin tärkeää, että edustajistoon saadaan jäseniä myös muualta Uudeltamaalta. Se onnistuu esimerkiksi äänestämällä kehyskunnassa asuvaa ehdokasta. Minun numero on 480.

Nurmijärven sote-palveluiden tulevaisuus

Nurmijärven Uutiset julkaisi mennä viikolla (10.2.2024) koko sivun artikkelin otsikolla “Millainen on Nurmijärven sote-palveluiden tulevaisuus?” Lehti oli kysynyt ennalta nurmijärveläisiltä aluevaltuutetuilta, miltä paikallisten palveluiden tulevaisuus näyttää. Olihan aluevaltuusto juuri käsitellyt palveluverkkosuunnitelman. Erityisesti pyydettiin näkemystä Kiljavan kuntoutussairaalan ja Rajamäen terveysaseman tulevaisuudesta.

Keusoten nurmijärviset aluehallitusjäsenet Behm, Kalliokoski, Niinimäki, Rousu, Räty ja Tapiolinna olivat muotoilleet yhteisen vastauksen. Minä ja muut vastailivat omin näkemyksin ja omin sanoin. Lehteen näistä yksittäisten aluevaltuutettujen vastauksista oli päätynyt minun lisäksi Riina Mattilan (kok) ja Anna-Liisa Lyytisen (kesk) näkemyksiä.

Nurkkarin artikkelissa mainittiin näkemykseni siitä, että Kiljavan kuntoutussairaalan osalta on tärkeää avata todelliset keskustelut ja neuvottelut kiinteistöyhtiö Kiljavan sairaala Oy:n ja Keusoten välillä. Kun neuvotteluja ei ole käyty, niin Keusoten palvelujen verkostosuunnitelman laskelmat Kiljavan osalta perustuvat osin olettamuuksiin. Artikkelista kävi ilmi myös arvioni, että kiinteistöyhtiö, jonka omistavat alueen asukkaat viiden kunnan välityksellä, on valmis tarkastelemaan niin vuokratasoa, laajuutta kuin myös sopimusehtoja. Kiljavan sairaalan jääminen tyhjilleen on alueen kunnille ja sitä kautta asukkaille taloudellisesti huonoin vaihtoehto. Tilat eivät varmasti ole kaikkein moderneimmat ja tehokkaimmat, mutta kansantaloudellisesti ja alueen asukkaiden kannalta on kestämätöntä, että toimivat tilat jätettäisiin tyhjille ja rakennettaisiin toisaalle uudet huomattavasti kalliimmat toimitilat. Olemme jo muissa hankkeissa todenneet, että uusien tilojen m2-vuokrat voivat olla liki kaksinkertaiset vanhempiin tiloihin nähden.

Tilannehan on se, että aluevaltuuston tekemät linjaukset tarkoittavat, että kuntoutussairaalatoiminta jatkuu Kiljavalla joka tapauksessa jonkin aikaa nykyisen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeenkin. Osapuolten olisi jo sen vuoksi syytä päästä sopimaan asioista. On myös mahdollista, että Keusote ei tule saamaan lainavaltuuksia korvaavaa uudisrakennusta varten. Ilman lainanottovaltuuksia korvaavan hankkeen ja tilan järjestäminen vaikeutuu oleellisesti. Tähänkin mahdollisuuteen tulee varautua ja tällöin Kiljavan kuntoutussairaalan jatko jossakin muodossa ja laajuudessa tulee varmasti käsiteltäväksi.

Palveluverkkosuunnitelmassa on todettu, että Klaukkalan sote-palvelujen turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää eteläisen Nurmijärven asukkaiden kannalta. Tämä edellyttää uudisrakentamista ja lainanottovaltuuksia. Kun lainanottovaltuuksia ei todennäköisesti saada kaikkiin alueen hankkeisiin, niin pitäisin omituisena, jos esim. Kiljavan kuntoutussairaalan korvaava uudisrakennus ajaisi Klaukkalan sote-keskuksen ohi. Marssijärjestyksen tulee olla järkevä.

Rajamäen terveysaseman osalta totesin vastauksessani toivomuksen siitä, että kustannukset selvitetään tarkasti ja läpinäkyvästi. Rajamäen tilat ovat varsin uudet, tehokkaat, toimivat ja hyväkuntoiset. Lisäksi Rajamäen terveysaseman vuokra on erittäin edullinen Keusotelle. Tilavuokra on yksi halvimmista ellei jopa halvin koko hyvinvointialueella. Terveysaseman säilyttämisedellytykset ja taloudelliset vaikutukset tulee selvittää läpinäkyvästi ja perusteellisesti. Sillä on selvä funktio yhden Nurmijärven päätaajaman lähipalveluiden mahdollistajana. Esimerkiksi syntyvyys on Nurmijärvellä ja myös Rajamäellä seudullisesti hyvällä tasolla ja tämä tulee ottaa huomioon selvityksessä neuvolapalvelujen osalta, jotka tulee mielestäni säilyttää lähipalveluina.

Pelastustoimi unohdetaan usein, kun käsitellään hyvinvointialueen asioita. Taisin olla ainoa nurmijärveläinen aluevaltuutettu, joka otti vastauksessaan esille myös pelastustoimen. Nurmijärven Uutisiin olikin nostettu huoleni siitä, että myös hyvällä sijainnilla olevasta Kirkonkylän pelastusasemasta tulee saada ratkaisu – joko myynnillä hyvinvointialueelle tai pitkällä vuokrasopimuksella. Nykyinen sopimustilanne, jossa vuokralaisella on joidenkin kuukausien irtisanomisaika, on kestämätön kiinteistön omistajan kannalta. Kyseessä on erityiskiinteistö, jolle ei löydy muuta käyttöä. Jos hyvinvointialue ei osta kiinteistöä, niin sille on saatava järkevän pituinen vuokrasopimus, jotta kiinteistönomistajalla on mahdollisuus investoida rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon.

Klaukkalan erikoinen elinkaarikohde

Isoseppälä 10 Klaukkalassa. Peruskiven muurauksesta purkukuntoon 30 vuodessa.

Syksyllä 2023 Nurmijärven Uutiset uutisoi, että Klaukkalan keskustasta aiotaan purkaa kaksi asuinkerrostaloa. Kyseessä oli Y-Säätiön pari vuotta sitten Nuorisosäätiöltä ostamat ara-rahoitetut vuokra-asuntokohteet. Y-Säätiö haki Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta ARAlta lupaa talojen purkamiseen sekä niiden aravarajoituksista vapauttamiseen. Nurmijärven kunta puolsi hakemusta.

Y-Säätiö perusteli talojen purkamista niiden huonolla kunnolla ja matalalla käyttöasteella. Osa asunnoista oli ollut jo pidempään poissa käytöstä. Säätiön mukaan rakennukset olivat suurten korjausten tarpeessa ja purkaminen oli ainoa järkevä mahdollisuus taloudellisesti ja toiminnallisesti.

Nyt näiden kahden Klaukkalan Isoseppälä 10:ssä sijaitsevan kerrostalon purkutyöt ovat käynnissä. Hämmästyttävintä ja surullisinta tapauksessa on se, että hyvällä sijainnilla olevat kerrostalot rakennettiin vuonna 1992 eli vain rapiat 30 vuotta sitten. Yhteiskunnan tuella mahdollistetut asuinkerrostalot oli kolmessakymmenessä vuodessa hallinnoitu purkukuntoon.

Syy ei luonnollisestikaan ole Y-Säätiössä, joka sai kiinteistön haltuunsa vasta pari vuotta sitten osana isompaa kauppaa – ilmeisesti jo silloin liki purkukuntoisena. Nythän Y-Säätiöllä on tarkoitus rakennuttaa paikalle täysin uusia asuntoja.

Tuosta hämmästyttävästä kolmikymmenvuotisesta vuokra-asuntoproggiksesta – peruskiven muurauksesta purkutöihin – vastasi keskustataustainen Nuorisosäätiö. Nuorisosäätiö, joka tuli nuorisoasuntojen rakennuttamisen lisäksi – tai jopa sijasta – kuuluisaksi vaalirahoitusepäselvyyksistä, RAY-kytköksistä, säätiön sääntöjen vastaisten toimien tutkimuksista ja loppukädessä rikosepäilyistä sekä tuomioistakin. Kansanedustaja Antti Kaikkosen viiden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus vuonna 2013 liittyi nimenomaan toimintaan Nuorisosäätiön puheenjohtajana. Se, että kiinteistön omistaja kykenee saattamaan uuden kerrostalon purkukuntoon muutamassa vuosikymmenessä, on kyllä erikoinen saavutus. Siihen ei moni organisaatio kykene. Nyt on todistettu, että sekin on mahdollista, jos kiinteistön kunnossapito tarkoittaa lähinnä vaalitukitaulujen kiinnittämistä kerhotilan seinälle. Veronmaksajana voi vain harmitella, miten valtion tukirahoja, lainoja ja takauksia sekä vuokratuottoja käytettiin ja niiden avulla aikaansaatu varallisuus tehokkaasti tuhottiin.

Nuorisosäätiön myöhempiin vaiheisiinhan liittyi vieläkin dramaattisempia näytöksiä. Säätiö ajautui keskustataustaisten johtajiensa Haaron ja Nousiaisen liiketoimien vuoksi pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja menetti vuonna 2018 yleishyödyllisyysasemansakin. Kaksikon toimia tutkittiin vuosikausia törkeinä talousrikoksina. Rikosepäilyjen johdosta säätiön johto vaihdettiin, eikä sillä tiettävästi ole ollut tuon jälkeen yhteyttä Keskustapuolueeseen.

Valtion tukema vuokra-asuntobisnes houkuttelee kuitenkin edelleen. Erityisesti Klaukkalan kohdetta paremmassa kunnossa olevat vuokratalot, joiden ara-rajoitukset ovat raukeamassa, voivat olla melkoinen jättipotti tulevina vuosina. Iltalehti paljasti vuonna 2020, että Nuorisosäätiön asuntoja havitteli tuolloin – mikäpäs muu kuin Maaseudun Kukkasrahasto Säätiö. Tästä kuviosta ja kukkasrahaston taustasta voi lukea Iltalehdestä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab69e414-d361-442a-823a-0ce8703fedf3

Lohduton näky. Toivottavasti uusi vuokratalo pysyy pystyssä hieman pidempään.

Syksyllä 2023 julkaistiin toimittaja Ari Korvolan kirja “Tuppeen sahattu Nuorisosäätiö”. Kirja kertoo Nuorisosäätiöstä ja poliittisen rahan kytköksistä vuokratalobisnekseen. Vaikka Nuorisosäätiöllä oli taannoin vahvat siteet Nurmijärveen, niin valitettavasti kirjaa eri löydy Nurmijärven kirjastoista, vaan asiasta kiinnostunut joutuu turvautumaan Hyvinkään tai Riihimäen Ratamo-kirjastoihin.

Perinteet velvoittavat – Puolivuotiskatsaus II/2023

Perinteet velvoittavat eli vuorossa on luottasmustoimieni puolivuosittainen yhteenveto. Kuudettatoistavuotta mennään tällä sapluunalla.

Nurmijärven kuntapolitiikassa loppuvuoden 2023 merkittävin asia tuntui olevan kunnallisen pysäköinnin järjestäminen – tai järjestämättä jättäminen. Näin ainakin some-kirjoittelun perusteella olisi voinut olattaa. Taisipa paikkallislehtikin nostaa aktiivisesti asiaa esille. Lokakuussa valtuusto sitten päätti, että jatketaan entisellä mallilla ilman parkki-pirkkoja ja -perttejä. Pientä jupinaa kuului jälkikäteenkin, mutta nyttemmin keskustelu on hiljentynyt.

Valtuuston osavuosikatsauksen yhteydessä tein ponsiesityksen siitä, että merkittävimmistä investontihankkeista ryhdyttäisiin raportoimaan myös kokonaiskustannukset – aiemman vuositasolla tapahtuvan raportoinnin sijaan. Ajattelin, että kun isojen hankkeiden kustannukset jakautuvat useammalle vuodelle, niin olisi kuntalaisten ja päättäjien kannalta tarpeen raportoida myös hankkeiden kokonaiskustannuksia ja ennustetta, jotta olisi ymmärrys, onko hanke pysymässä budjetissa. Ponsi hyväksyttiin ja nyt vuoden 2024 alussa on jo saatu näytille tällaista uutta informaatiota.

Kunnanhallituksen talousarvioesitys saatiin hyväksytyksi lokakuussa alle neljässä tunnissa. Tätä avitti se, että kuntatalouden tervehdyttämistä ja säästötoimenpiteitä oli vuoden verran käsitelty ns. NUUKA-ohjausryhmässä ja sen pääkohdat oli jo kesäkuussa hyväksytty valtuustossa. Kun lokakuussa saatiin päätökseen myös NUUKAn 0,9 milj.euron jatko-osakin, niin marraskuun talousarviovaltuustoon ei jäänyt mitään karsittavaa kulupuolen osalta ja myös isommilta lisämäärärahaesityksiltä säästyttiin. Kunnallisvero sen sijaan keskustelutti ja äänestytti. Valtuusto päätti tuloveron tasoksi 7,5 %, joka on edelleen varsin kilpailukykyinen muihin kehyskuntiin verrattuna. Perussuomalaiset esitti rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveron korottamisen 5,00 %:iin. Ilmoitin vastustavani tällaista raippaveroa tilanteessa, jossa rakentaminen on muutenkin pahoissa vaikeuksissa, eikä rakennushankkeita päästä aloittamaan kysynnän puutteessa ja heikossa markkinatilanteessa. PS:n esitys kaatui selvin luvuin. Valtuuston talousarviokokoukseen päättyi myös vuoden verran kestänyt roolini NUUKA-ohjausryhmän puheenjohtajana. SDP:n ryhmäpuheessa valtuutettu Rousu kiteytti toimintani NUUKA-ohjausryhmän puheenjohtajana näin nätisti: “Tämän näytelmän on meille kattanut kokoomuksen Arto Hägg ja meidän kaikkien tulee valita, mitä tarjolle on laitettu.”

Vaikka kunnan talouden tasapainottamistoimenpiteet saatiinkin sovittua, niin investointien osalta jäi muhimaan melkoinen aikapommi. Jokaisessa kolmessa päätaajamassa on vireillä mittavat kouluinvestoinnit, joilla on suuri merkitys kunnan talouteen tulevina vuosina. Rajamäen kampus on jo rakenteilla, mutta Kirkonkylän hanke on vasta suunnittelupöydällä. Klaukkalan koulu- ja päiväkoti hankkeista muodostuva ns. minipalveluverkko on hankesuunnitteluvaiheessa, jota ryhdytään käsittelemään kuluvan viikon aikana luottamuselimissä. Valtuuston kesäkuiseen NUUKA-käsittelyyn sisältyi päätös laatia vuoden 2023 loppuun mennessä hankesuunnitelma Klaukkalan palveluverkkoon liittyen. Hankesuunnitelmaan määritettiin sisältyväksi useampi toteutusvaihtoehto:

Klaukkalan yhtenäiskoulu sisältäen Urheilupuiston koulu, Syrjälän koulu ja Klaukkalan koulu
Aiemman hankesuunnitelman mukainen Urheilupuiston koulun korvaava investointi
Vaihtoehto, jossa Klaukkalan koulu, Urheilupuiston koulu ja SYrjälän koulu arvioidaan erikseen

Vuoden 2023 aikana hankesuunnitelma on jalostunut luottamushenkilö- ja kuntalaiskuulemisien ja viranhaltijavalmistelun tuloksena seuraaviksi vaihdoehdoiksi, jotka siis etenevät nyt päätöksentekoon:

VE1 Iso yhtenäiskoulu ja Viirinlaakson päiväkoti, kustannusarvio 56 086 000 €
VE2A Yhtenäiskoulu ja Viirinlaakson päiväkoti+koulu, kustannusarvio 61 070 000 €
VE2B Yhtenäiskoulu, Viirinlaakson päiväkoti+Vendlaskolan ja Isoniitun laajennus, kustannusarvio 63 289 000 €
VE3 Urheilupuiston uusi yläkoulu, Klaukkalan uusi alakoulu ja Viirinlaakson päiväkoti, kustannusarvio 67 698 000 €

Vaihtoehtojen välillä on melkoiset kustannuserot, jotka varmasti luovat oman paineensa päätöksentekoon. Yhtä kaikki – toivon nopeaa päätöksentekoa. Rakentamisen matalasuhdanne kestänee ainakin tämän vuoden loppuun, mutta rakentamisen panoshinnat tulevat jossakin vaiheessa kääntymään jälleen nousuun. Toivottavasti kilpailutus ehditään tekemään sitä ennen.

Valtuustoaloitteeni vanhenivat taas puoellla vuodella. Aloitteeni kunnan metsien FSC-sertifioinnista täyttää ensi kuussa yhden vuoden. Yksityistiealoitteeni, josssa ehdotettiin selvitettävän Uotilan koulutie ja Sahanmäentien luovuttamista kunnan haltuun ja hoitoon puolestaan täytti taannoin kerrassaan kolme vuotta. Kun aikanaan kysyin, kuinka nopeasti Uotilan koulutien ottaminen kunnalle onnistuisi – huomioiden mahdollinen osayleiskaavan täydennys ko. tien merkinnällä liikenneväyläksi, niin vastaus oli: vuosia. Nyt voimme todeta, että kyseinen operaatio kestäisi vuosia + kolme vuotta.

Hyvinvointialueella (Keusote) jatkettiin sikäli vanhalla systeemillä, että aluevaltuusto kokoontui harvakseltaan – vain kolme kertaa vuoden 2023 loppupuoliskolla. Päätöksenteko on keskittynyt vahvasti aluehallitukselle. Valtuusto käsitteli syyskuussa osavuosikatsauksen ja tilinpäätösennuste näytti järkyttävää miinuslukemaa 55 milj.euroa. Talkoita on luvassa. Hyvinvointialueohjelman valtuusto sai hyväksyttyä, mutta sen sisältö oli varmasti monelle pettymys, kun palveluverkkoon saati toimitiloihin ei ohjelmassa otettu kantaa. Palvelujen verkostosuunnitelmasta päätetään aluevaltuustossa tämän viikon torstaina 25.1.2024 ja toimitilaohjelma vasta sen jälkeen. Toimitilaohjelma on edelleen valmisteltavana ja se menee aluehallituksen päätettäväksi ja hyväksyttäväksi vuoden 2024 aikana. Alunperinhän toimitilaohjelmaa odotettiin julki jo vuonna 2023.

Uudenmaan Kokoomuksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin joulukuussa Kauniaisissa. Sain jatkokauden Uudenmaan Kokoomuksen piirihallitukseen vuodelle 2024 .

Mestarikokin muistelmat: Talousarviovaltuusto 15.11.2023

Valtuustovuoden huipentuma eli talousarviovaltuusto koettiin Nurmijärvellä keskiviikkona 15.11.2023.

Alta naputeltiin varsin tiukkaan tahtiin pienempiä asiakohtia pois. Vihreiden Sami Virtasen aloite Rajamäen uimahallin joukkoliikenteen lipputuotekokeilusta ottikin sitten hieman enemmän aikaa. Kunnanhallitus oli hyväksynyt äänin 8-3 kunnanjohtajan esityksen siitä, että ehdotusta ei sisällytetä vuoden 2024 talousarvioesitykseen. Valtuustossa Vihreiden muutosesitys meni kuitenkin läpi äänin 22-26-3poissa, joten pääsemme arvioimaan kokeilun loputtua sen onnistumista ja vaikutusta uimahallin käyttäjämääriin. Itse olin kunnanhallituksen esityksen kannalla.

Myös varhaiskasvatuksen työntekijöiden työvaatetuksesta äänestettiin. Sivistys- ja hyvinvointitoimialan talousarviokehityksessä siihen oli varattu 47.000 euroa, mutta se oli poistettu kunnanjohtajan talousarvioesityksestä NUUKA-ohjausryhmän esityksen mukaisesti. Äänestyksessä aloite ei mennyt läpi: äänet 29-19-2poissa. Perusteluina pohjaesitykselle mainittiin mm. se, että nyt ei haluta avata uusia pysyviä menoeriä ja keskustelua siitä, mille henkilöstöryhmälle vastaava etu eli vaateraha seuraavaksi myönnetään. Tuotiin myös esille näkökanta, että asia on luonteeltaan sellainen, joka tulisi käsitellä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa laajemmin. Tässäkin olin kunnanhallituksen pohjaesityksen kannalla.

Varsinaisen talousarviokäsittelyn ulkopuolelta odotetuin päätösasia oli alkuluokkatoiminnasta luopuminen lukuvuoden 2025-26 loppuun mennessä. Luopumisesta oli jo kertaalleen päätetty kesäkuussa valtuustossa osana talouden sopeuttamisohjelmaa ja se oli talousvaikutuksiltaan yksi merkittävimmistä päätetyistä toimenpiteistä. Avasin puheenvuorossani hieman alkuluokkakokeilun historiaa: kokeilu oli aloitettu varsin pienimuotoisena vuonna 2018 ja laajentunut sitten nurmijärveläisittäin todella isoksi kokeiluksi. Kun luottamuselimissä ryhdyttiin käsittelemään alkuluokkatoiminnan vakinaistamista, havahduttiin siihen, että toiminta edellyttää 15 henkilötyövuoden panostusta jokaisena vuotena. Kuten puhujapöntöstä totesin – tämä tuli melkoisena yllätyksenä suurimmalle osalle luottamushenkilöitä, koska kokeiluista ei oltu koskaan laadittu selkeää projekti- tai hankesuunnitelmaa ja sen raportointi ja väliarviointi oli kokonaan tai hyvin kevyesti tehty. Sivistyslautakunta teki sittemmin – vaikutusarvioinnit saatuaan – päätöksen, että myös ns. yhdistelmämallista laaditaan päätösesitys ja ennakkovaikutusten arviointi. Lopulta sivistyslautakunta päätti, että kunnassa jatketaan esi- ja alkuopetusta kyseisellä yhdistelmämallilla. Kunnanhallitus puolestaan päätti esittää valtuustolle, että asiassa edetään kunnanvaltuuston kesäkuisen linjauksen mukaan eli alkuluokkatoiminta ajetaan hallitusti alas. Päätös syntyi kunnahallituksessa niukasti 5-4-2vaiti eli ennalta oli odotettavissa tiukka äänestys myös talousarviovaltuustossa. Näin myös tapahtui. Valtuusto hyväksyi pohjaesityksen yhden äänen enemmistöllä 24-23-3tyhjää-1poissa. Totesin puheessani, että kyseessä on niin iso yksittäinen talouden sopeutustoimi, yli puoli miljoonaa euroa jokaisena vuotena vuodesta 2027 lähtien, että muutosesityksen mennessä läpi, se romahduttaisi koko NUUKA-ohjelman. Totesin myös, että kunnassa olisi syytä ottaa opiksi se, että jokaisesta kehitys- ja kokeiluhankkeesta pitää tehdä jatkossa kunnolliset projekti/hankesuunnitelmat ja raportoida tuloksista suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Ei näin, että neljän-viiden vuoden päästä todetaan kasvatetun kuluja 15 henkilöllä. Todettakoon sekin, että myös henkilöstössä mielipiteet asiassa jakautuvat puolesta ja vastaan. Ja myös se, että jos mihin tahansa toimintaan kunnassa satsataan 15 henkilön työpanos, niin vaikutukset ovat mittavia – ja mitä ilmeisemmin myönteisiä. Se mihin ne suunnataan pitää kuitenkin olla suunnitelmallista – lopputulemaan ei pidä ajautua. Vastaavasti nyt, kun kyseiset panostukset poistetaan, niin varmasti vaikutukset näkyvät. Yhtä kaikki varhaiskasvatusta ja esisopetusta toteutetaan jatkossakin aivan kuten sadoissa muissakin kunnissa aivan määräysten mukaisesti.

Päivän ja illan sana oli nuuka. Tuntuu, että se mainittiin lähes jokaisessa puheenvuorossa ja jokaisessa asiayhteydessä. Ei ihme sillä NUUKA-ohjelman päivitystä oli käsitelty liki vuoden verran ohjausryhmässä, johon kuului edustaja jokaisesta valtuustoryhmästä ja lisäksi puheenjohtajat kunnanvaltuustosta ja -hallituksesta. Ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimin, otti tavoitteeksi saavuttaa käyttötalouteen pysyvät vuosittaiset 9 milj.euron säästöt ja sopeutukset. Tehtävä tuntui todella vaikealta, jopa mahdottomalta, mutta kesäkuussa kyettiin – muistaakseni 12 pitkän istunnon jälkeen – esittämään valtuustolle toimenpiteet, joilla tuohon tavoitteeseen liki päästiin. Ohjausryhmän työtä onkin kiitelty useaan otteeseen ja monesta suusta. Talousarviovaltuustossa tuli viimein hieman kritiikkiä tai ihmettelyä. Vihreiden Niinimäki oli kirjoittanut puheen, josta seuraava sanatarkka lainaus: “Ryhmässä oli huomioitu kaikkien ryhmien edustus, hyvä niin! Kummalista oli sen sijaan ryhmän jäsenille asetettu ehdoton kielto kertoa omalle valtuustoryhmälle kokouksissa esitetyistä säästötoimista. Käytännössä siis yksittäinen Nuuka-ohjausryhmän jäsen saattoi esittää säästöjä jopa oman ryhmänsä tai valtuustoseminaarissa esiin tulleen mielipiteen tai toiveen vastaisesti. Enemmistöpäätöksellä tehdyt säästöesitykset tuotiin sitten muun ryhmän tietoon ja tämän jälkeen saatiin varsin tiukoilla saatesanat, että koska näistä on yhdessä sovittu tässä linjassa tulee pysyä. Avoimen päätöksenteon nimissä olisi ollut oikein tuoda myös kuntalaisille julki ne asiat, joista ryhmä oli erimielinen myös tiedonannoissa, eikä vasta tässä salissa.”

Avaan nyt hieman ohjausryhmän toimintatapaa. Jo sen vuoksi, että siitä voi ottaa oppia ja mallia, jos joku joutuu vetämään vastaavanlaista proggista tulevina vuosina. Olen aivan varma, että monella muulla metodilla ohjausryhmän työ olisi tiukassa aikataulussa ajautunut karille ja tavoitteet jääneet saavuttamatta. Heti alussa todellakin ehdotin, että ohjausryhmä tekee itsenäistä työtä, paneutuu asioihin, pyytää lisäselvityksiä ja muodostaa oman käsityksen viranhaltijoiden valmistelemista – eikä asioista lähdetä siinä vaiheessa informoimaan ohjausryhmän ulkopuolelle. Ei edes omille valtuustoryhmille. Tämä toimintamalli hyväksyttiin yksimielisesti. Ohjausryhmä halusi työrauhan. Olen täysin varma, että jos jo tuossa vaiheessa olisimme tiedustelleet ryhmien kantoja keskeneräisiin ideoihin, niin työ olisi jumiutunut välittömästi. Tällä kokemuksella toimisin asiassa täsmälleen samalla tavalla. Onneksi en puheenjohtajana edes muuta harkinnut alkuunkaan – sen verran on ymmärrystä julkisuuden hyväksikäytöstä, painostuksesta ja eri osapuolten edunvalvonnasta. Kun olimme saaneet jonkin asiakokonaisuuden vaiheeseen, jossa meillä oli selkeitä sopeutus- ja topimenpide-ehdotuksia, niin ne informoitiin jokaiseen valtuustoryhmään ja pyydettiin ryhmiltä mielipidettä jokaisesta toimenpiteestä. Saadun palautteen ja kysymysten mukaan annettiin myös lisätietoja. Ryhmillä oli mahdollisuus ottaa kantaa jokaikiseen toimenpiteeseen, kysyä lisäselvityksiä ja ilmoittaa kantansa. Kuten olen moneen kertaan todennut: käsitellyt toimenpide-ehdotukset tulivat käytännössä kaikki viranhaltijoilta eli ne oli koeponnistettu ja valmisteltu ihan virkavastuulla kunnanvirastolla. Tästä työstä on myös annettu julkisesti kiitos kunnan työntekijöille. On omituista, että ongelmana olisi ollut se, että ohjausryhmässä olisi merkittävissä määrin viritelty joitain jäsenten omia säästö- tai leikkausajatuksia. Ohjausryhmällä oli täysi työ perehtyä ja arvioida viranhaltijoiden valmistelemaa materiaalia. Toki joitain avauksia tuli myös ohjausryhmän jäseniltä. Muistaakseni luottamushenkilöpalkkioiden leikkaaminen oli tällainen ohjausryhmästä noussut ehdotus, joka ei sitten miellyttänyt kaikkia luottamushenkilöitä ja oli seminaarin koeäänestyksessäkin saanut alle 50 % kannatuksen. Ohjausryhmä kuitenkin katsoi tämänkin tarpeelliseksi ja asialliseksi säästötoimenpiteeksi ja piti sen esityksessään – tosin seminaaripalautteen johdosta hieman nitistettynä. Valtuustoryhmillä oli mahdollisuus myös tuoda omia ehdotuksia sopeutustoimiksi – sitä ei oltu millään tavalla kielletty. Päinvastoin, kun ohjausryhmä joutui syksyllä tekemään 0,9 milj.euron lisäsopeutuksen, niin valtuustoryhmiltä varta vasten kysyttiin myös omia uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Eipä niitä ryhmiltä juurikaan tullut. Ryhmillä oli siis kaikki valta ja voima ottaa kantaa esitettyihin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun ehdotukset olivat sen verran jäsenneltyjä, että ne voitiin esittää.

Toinen asia, josta ohjausryhmässä keskusteltiin ja tavoiteltiin oli se, että mikään valtuustoryhmä ei lähtisi revittelemään – tekemään ns. politiikkaa – kesken prosessin, eikä mielellään esityksen jälkeenkään. Kun ryhmiltä saatujen palautteiden jälkeen kävi odotetusti ilmi, että useasta asiasta ei löydetä yksimielisyyttä, niin linjattiin, että ohjausryhmän esityksestä todetaan vain, että se ei syntynyt yksimielisesti. Minkään ryhmän ei toivottu lähtevän keräämään ns. irtopisteitä kuuluttamalla, minkä ohjausryhmän toimenpiteen kannalla ei ollut – yhteisellä asialla kun kokonaisuutta oltiin esittämässä. Ohjausryhmä sai valtuustoryhmien vastauksista varsin hyvän ymmärryksen siitä, mitkä toimenpiteet tulevat saamaan enemmistön ja menevät valtuustossa läpi. Tämä arvio piti. On huomattavaa, että ohjausryhmä toimi ja teki ehdotuksen itsenäisesti kunnanvaltuuston toimeksiannosta. Kunnanvaltuusto tai kunnanhallitus ei ohjeistanut, miten tehtävä suoritetaan. Sekin, että ohjausryhmä yleensäkin piti valtuustoryhmät informoituna ja kysyi valtuustoryhmien mielipiteitä, oli täysin ohjausryhmän oma päätös. Toki se oli varsin järkevää ja älyllistä – jopa itsestään selvää, mutta joku toinen taitamattomampi kokoonpano olisi voinut toisinkin toimia.

Ohjausryhmän esitys oli siis kokonaisuus, joka vastasi kunnanvaltuuston antamaan tehtävään. Minusta on täysin luonnollista, että kun lähdetään hakemaan ratkaisua noin vaativaan ja vaikeaan ongelmaan ja sille oli haettu valtuustoryhmien enemmistön tuki, niin se myös viedään sellaisenaan yhtenäisenä ja yhdessä läpi. Kuten valtuustosalissa totesin, niin mielestäni sopimisen ja yhdessä tekemisen kulttuuriin kuuluu myös se, että yhdessä tehtyjen päätösten takana ollaan yhdessä ja jokainen kärsii omat tappionsa tykönänsä ja jättää hehkuttamasta saavuttamiansa voittoja. Kun oli tiedossa, että joudutaan tekemään todella vaikeita päätöksiä, niin ryhmien kantoja ei haluttu tuoda julkisuuteen, vaan esitys tehtiin nimenomaan ohjausryhmän esityksenä. Olen sitä mieltä, että tämä ajatusmalli oli yksi tekijä sille, että NUUKA-työ yleensäkin onnistui ja saatiin päätökseen. Kaikenlainen ennakkorevittely, julkisuuden haku ja vastakkainasettelu valtuustoryhmien välillä olisi todennäköisesti jumiuttanut tilanteen ja tavoite jäänyt saavuttamatta. Kuntalaisten osallistaminen on järkevä ja hyvä ajatus, mutta se toimii aivan toisenlaisissa tapauksissa – ei rankoissa säästötoimissa. Tässä asiassa valtakirja oli annettu vaaleilla valituille kunnanvaltuutetuille ja heidän siitä oli vastuu loppukädessä otettava. Todettakoon sekin, että NUUKA-hankkeessa oli mukana tiivisti myös kunnan tiedotus. Tiedottaminen oli jokaisen kokouksen asialistalla ja tarkkaan harkittua. Ehkä prosessin aikana oli havaittavissa, että osa ohjausryhmän ulkopuolelle jääneistä johtavista luottamushenkilöistä kipuili sen vuoksi, että eivät saaneet on line -informaatiota ohjausryhmän työstä, eivätkä päässeet vaikuttamaan asioihin valmisteluvaiheessa kuten normaalissa päätöksenteossa. Toki saa olla myös sitä mieltä, että “väärin sammutettu”. Ohjausryhmällä oli kuitenkin vain yksi tavoite – toteuttaa vaikeaakin vaikeampi kunnanvaltuuston antama tehtävä. Se tehtiin. Se tehtiin hyvässä hengessä ja hyvällä yhteistyöllä.

Sittemmin kyllä valtuustosalissa muutama ryhmä ja yksittäiset valtuutetutkin pääsivät purkamaan pettymystänsä siitä, että valtuuston enemmistö oli eri mieltä heidän kanssaan ja pääsivät esittelemään kohderyhmilleen, mitä mieltä he olivat olleet asioista. Se heille suotakoon, kun demokratiassa eletään. Itse olen tyytyväinen varsin tyytyväinen lopputulokseen. NUUKA-toimenpiteistä karsittiin ainoastaan koulukuljetusten rajaaminen vain yhteen osoitteeseen ja liikunnanohjaajan vakanssin lakkauttaminen. Nämä taisivat vieläpä kuulua syksyllä tehtyyn 0,9 milj.euron kokonaisuuteen, jota ei samalla tavalla ehditty valtuustoryhmissä koeponnistaa kuten iso 9,0 milj.euron paketti, vaan ohjausryhmä kysyi valtuutettujen näkemystä valtuustoseminaarin kautta.

Verojen puitiin aika pitkään ja perusteelllisesti. Tuloveroesityksenä oli kunnanhallituksen 7,50 % ja vastaehdotuksia tuli useita. Perussuomalaisten 0-linjan mukainen 7,10 %, joskin PS esitti ensin tuloveroksi 7,11 %, joka ei olisi nykylainssännön mukaan ollut edes mahdollista. Kokoomuksen Mattila teki ehdotuksen 7,30 %. SDP:n valtuustoryhmän esitys oli 7,60 % ja sitä enempää ei kukaan nokittanut. Ensimmäisenä tippui PS:n esitys. Sitten SDP:n esitys ja lopulta vastakkain olivat kunnanhallituksen 7,50 % ja Mattilan 7,30 %. Kunnanhallituksen esitys voitti varsin selvästi äänin 30-21. Pidin veroasioistakin puheen – ties kuinka monennen tässä kokouksessa. Totesin, että olen aiemmin ollut 14 kertaa päättämässä Nurmijärven veroista ja suhtautunut 14 kertaa nihkeästi tai kielteisesti veronkorotuksiin. En sen takia, että minulla olisi jokin periaate vastustaa veronkorotuksia, vaan perustelluista syistä. Periaatteet kun otetaan käyttöön, kun järkiperusteet loppuvat. Nyt 15:llä kerralla kerroin olevani kunnanhallituksen esittämän veronkorotuksen takana, koska kunnalla on edessä ennennäkemätön, jättimäinen ja välttämätön investointiohjelma. Samoin kunnalla erääntyy lähivuosien aikana todella paljon lähes nollakorkoisia lainoja, jotka joudutaan uudelleen järjestämään korkeammilla koroilla. Vuosittaiset rahoituskustannukset tulevat nousemaan merkittävästi eli useiden miljoonien verran per vuosi.

PS esitti myös rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveron korottamisen 5,00 %:iin. Ilmoitin vastustavani tällaista raippaveroa tilanteessa, jossa rakentaminen on muutenkin pahoissa vaikeuksissa, eikä rakennushankkeita päästä aloittamaan kysynnän puutteessa ja heikossa markkinatilanteessa. Tuon veron nosto voi olla paikallaan ja perusteltua, jos esim. asuntomarkkinassa on kysyntää ja hankkeilla realistisia aloittamismahdollisuuksia, mutta ei missään tapauksessa nyt. Ex-pääministeri, valtuutettu Vanhanen naapuripulpetista antoi samankaltaisen tuomion Perussuomalaisten ehdotukselle. Esitys kaatuikin selvin luvuin 39-10-2tyhjää.

Lopullisessa tuloveroäänestyksessä oli varsin selkeät rintamalinjat ja yhtenäiset äänestyskäyttäytymiset puolueittain. Vain suuressa ja moniarvoisessa kokoomuksen valtuustoryhmässä äänet jakautuivat. Oletan, että sekä “punaiset” että “vihreät” äänestivät mielestään vastuullisemmin.

Rakentamattomien rakennuspaikkojen suhteen äänestystulos oli selkeämpi. Perussuomalaiset paria tyhjää ääntä lukuunottamatta räväkän veronkorotuksen kannalla kokoomuksen Tarikan ryydittämänä. Muut vastustivat korotusta.

Lopuksi palaamme tämän kirjoituksen ehkä hieman hämmentävään otsikkoon. Hämmentävä ja hämmästyttävä oli myös SDP:n valtuustoryhmän ryhmäpuhe asiakohdassa “Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman (NUUKA) päivittäminen”. Edellä jo kirjoitin minkälaisesta lähtökohdasta, minkälaisella toimeksiannolla ja minkälaisella harkitulla menettelytavalla NUUKA-ohjausryhmä lähti toteuttamaan hyvässä yhteistyössä vaikeaa tehtäväänsä. SDP-ryhmä päätti kohdistaa heti ryhmäpuheensa alussa huomion jostain syystä suoraan ja sumeilematta allekirjoittaneeseen. Puheenpitäjä Rousu toi julki SDP-ryhmän kokeneen NUUKA-esityksen olevan jonkinlainen kulinaristinen buffet-nautinto, jonka oli kattanut kokoomuksen Arto Hägg. Ote Rousun lausumasta: “Nyt meille tarjotaan Nuuka-buffetpöytää, josta kaikki tarjolle valitut on pakko valita, vaikka ei ole tietoa, miten tarjolla olevat tulevat vaikuttamaan olotilaan. Tämän näytelmän on meille kattanut kokoomuksen Arto Hägg ja meidän kaikkien tulee valita, mitä tarjolle on laitettu.”

Pääsin omassa puheenvuorossani toteamaan, että Rousu antoi turhan kovaa tunnustusta allekirjoittaneen vaikutusvallasta. Siitähän NUUKA-työssä ei todellakaan ollut kysymys vaan päinvastoin ja nimenomaan yhdessä tekemisestä ja sopimisen kulttuurista, jonka toivoin jatkuvan tulevaisuudessakin. Kokoomuksen Takalo-Eskola kommentoi Rousun puhetta tuoreeltaan mm. toivomalla kaikissa tilanteissa kunnioittavaa kohtaamista ja suhtautumista toisten tekemisiin, eikä pitänyt yhden henkilön esille nostamista toivottavana. Rousulta kieltämättä erikoinen ja outo ulostulo nimenomaan ryhmäpuheessa ja kohdistettuna ehdotukseen ja toimintaan, jota on poikkeuksellisen laajalla kaikkien puolueiden yhteisellä ohjausryhmällä valmisteltu. En muista, että ryhmäpuheessa olisi aiemmin lähdetty osoittelemaan nimeltä toisen ryhmän edustajaa. On käsittämätöntä miten NUUKA-ohjausryhmän toiminnan ja tuloksen pystyy yleensäkin tuossa valossa – tai miten niin väärää todistusta pystyy vakavalla naamalla esittämään. Jäin miettimään myös, että minkälaisen viestin SDP-ryhmä halusi lähettää NUUKA-ohjausryhmän muille jäsenille sekä kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajille. Onko SDP-ryhmä sitä mieltä, että liki vuoden työ olisi ollut ikään kuin yhden miehen show ja muut ohjausryhmän jäsenet jonkinlaisia statisteja – vai mikä oli omituisen lausuman takana? Jälkeenpäin keskusteltuna tuota ei tuntunut moni muukaan ymmärtävän. Muutama vuosi sitten hyväksyimme pelisäännöt valtuustolle. SDP:n ryhmäpuheen aloitus ei tainnut mennä ihan niiden nuottien mukaan. Ehkäpä vuosi vuodelta kutistuva demariryhmä yksinkertaisesti kipuilee pienenevän vaikutusvaltansa kanssa ja sitä, että demokraattinen päätöksenteko kunnassa johtaa yhä useammin muiden tekemiin päätöksiin. Tuskin se vaikutusvalta ja arvostus sillä kasvaa, että huutaa lujempaa ja karkeammin.

Eli sellaiseksi mestarikokiksi demariryhmä halusi minut leimata. Otetaan vastaan ja todetaan, että ilmeisesti on jotain on tullut oikein tehtyä, kun siltä suunnalta tulee tuollaista palautetta.

Talousarvio- ja tuloveroesitys 2024

Viime vuosien tapaan Nurmijärven kunnanhallituksen talous- ja veroesitys vuodelle 2024 ja taloussuunnitelma vuosille 2025-26 syntyi varsin kivuttomasti ja erinomaisen nopeasti. Kokous tiistaina 23.10. kesti neljä tuntia ja siinä ajassa ehdittiin käsitellä tukku muitakin pykäliä.

Takana ovat ajat jolloin talousarvioesitystä ruodittiin useampana päivänä ja iltamyöhään. Tällä kertaa tehtävää helpotti tarkkaan käännelty ja käsitelty NUUKA-esitys, jota poliittinen ohjausryhmä kunnanviraston väen kanssa valmisteli liki vuoden verran. Ensimmäinen isompi NUUKA-esityshän hyväksyttiin kunnanvaltuustossa jo kesäkuussa 2023 ja sitä täydentävä 2-osa kunnanhallituksessa edellä mainitussa kokouksessa 23.10. Eli noin 9 miljoonan euron sopeuttamisehdotukset oli siis pääosin jo kertaalleen käsitelty ja hyväksytty NUUKA-prosessissa ja ne oli huomioitu myös kunnanjohtajan talousarvioesityksessä. Tietoisuus talouden tilasta oli kunnanhallituksessa myös sen verran hyvällä tasolla, että talousarvioesitykseen ei tehty määrärahamuutosehdotuksia.

Sen sijaan kunnanjohtajan tuloveroesityksestä keskusteltiin ja äänestettiin. Kunnanjohtajan pohjaesityksenä oli kunnallisveron nostaminen 0,49 %-yksiköllä tasolle 7,6 %. Sote- ja aluehallintouudistuksen jäljiltähän Nurmijärven tulovero-% on tällä hetkellä 7,11.

Perussuomalaisten Tapiolinna teki saman ryhmän Pirkkalan ja Maijalan kannattamana muutosehdotuksen siitä, että kunnan tuloveroprosenttia ei nostettaisi lainkaan. Esitykseen liittyi mm. se, että kunnanjohtajan ja viranhaltijoiden olisi etsittävä muita keinoja veronkorotustarpeen kattamiseksi ja esitettävä ne kunnanvaltuustolle. Lisäksi Tapiolinnan muutosesityksessä todettiin, että kuntaorganisaation tehostamiseksi ja säästöjen löytymiseksi tulisi kunnassa käynnistää muutosneuvottelumenettely, kuten toimitaan yksityisomisteisissa yrityksissä. Tämä oli perusteluiltaan sikäli erikoinen esitys, että olimme varsin laajalla luottamushenkilöjoukolla liki vuoden käyneet läpi juuri noita kuntaorganisaation tehostamis – ja säästämistoimia. Tuloksena liki 7 miljoonan euron säästöt, jotka oli nyt viety talousarvioesitykseen. Myös muutama vuosi sitten sama operaatio tuotti muutaman miljoonan pysyvän tasapainotuksen kuntatalouteen eli varsin lyhyellä ajanjaksolla näitä tehostamisia on tehty noin 10 miljoonalla eurolla. Tosiasia on se, että itse asiassa kunnanjohtaja ja viranhaltijat ehdottivat huomattavasti merkittävämpiä ja vaikuttavampia sopeutus- ja tehostamistoimia kuten kouluverkon tiivistäminen (pikkukoulut), kotihoidontuen kuntalisän uudelleentarkastelu ja muutamat muut sivistystoimialalle esitetyt säästöt, mutta nämä esitykset eivät menneet läpi luottamushenkilöiltä. Suurimmat säästötoimenpiteet voi tehdä vain suurimmalla toimialalla – sivistyksessä. On hieman outoa ja epäuskottavaakin vaatia uusia säästöesityksiä, kun luottamushenkilöt eivät ole edellisille todella merkittäville sivistystoimialan tehostamisehdotuksille lämmenneet. Vastaavia säästöpotteja kun ei enää yksinkertaisesti ole tarjolla. Toinen omituisuus oli muutosesityksen kirjaus muutosneuvottelumenettelyn käynnistämisestä kunnassa. Muutosneuvottelumenettelyjä (YT) kun on jo käyty koko ajan pitkin vuotta osana NUUKA-prosessia ja näistä on myös tiedotettu useasti.

Myös Vaulamo (kok) teki Rädyn (myös kok) kannattamana muutosesityksen siitä , että kunta ei nosta lainkaan tuloveroprosenttia. Sen Vaulamo veti kuitenkin pois ja teki uuden muutosesityksen siitä, että kunnanjohtaja valmistelee kunnan johtoryhmän kanssa esityksen siitä, miten veronkorotus voidaan välttää tai kohtuullistaa tasolle 0,19 prosenttiyksikköä esim. mitä investointeja tulisi karsia tai missä kunta voisi parantaa tuottoja, mitä maksuja tulisi korottaa, kun täsmennetty verotuloennuste 2024 on valtuuston käytössä. Räty kannatti tätäkin.

Olen 15 vuotta varsin nihkeästi ellen jopa torjuvasti suhtautunut tuloveron korotuksiin. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa kunnalla on seuraaville viidelle vuodelle vv. 2024-2028 jonossa olevia investointeja yli 240 miljoonan euron edestä. Valitettavasti nämä ovat pääosin täysin välttämättömiä investointeja, jotka on pakko tehdä. Kyseessä ei siis ole minkäänlaiset vetovoima- tai viihtyvyysinvestoinnit vaan lähinnä välttämättömät suuret kouluinvestoinnit, kun useampi pitkään palvellut koulukiinteistö on tullut samalla vuosikymmenellä elinkaarensa päähän. Kun samaan aikaan lainojen korot ovat nousseet myös kunnille, niin olemme täysin poikkeuksellisessa tilanteessa. Tätä ei ole ennen koettu Nurmijärvellä ja kyse on nimenomaan investointien ja rahoituskustannusten aiheuttamasta paineesta kuntataloudelle, johon on reagoitava. Tein esityksen kunnan tuloveron nostamisesta 0,39 %-yksiköllä eli siis kymmenyksen kunnanjohtajan esitystä pienempänä. Sivula (kesk) kannatti erinomaista ja perusteltua muutoesitystäni.

Sitten äänestettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti:

Tapiolinnan esitys vs. Vaulamon esitys 3 – 8.

Häggin esitys vs. Vaulamon esitys niukasti 6 – 5.

Ja lopuksi pohjaesitys vs. Häggin esitys 4 – 5 ja kaksi tyhjää.

Esitykseni mukaisesti kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle tuloveron tasoksi 7,5 %, joka on edelleen varsin kilpailukykyinen muihin kehyskuntiin verrattuna.

Todettakoon tässä yksi seikka, joka taisi monelta kunnanhallituksen jäseneltä unohtua – ja joka kannattaa marraskuussa kunnanvaltuustossa huomioida. Kun kunnanvaltuusto kesäkuussa päätti isommista NUUKA-toimenpiteistä, niin 9 miljoonan euron tavoitetta ei saatu täyteen mm. juuri siksi, että luottamushenkilöiden enemmistö ei hyväksynyt edellä mainittuja sivistystoimelle ehdotettuja säästöjä (kouluverkko, pikkukoulut etc.). Kunnanvaltuusto päätti tuolloin, että osa säästötavoitteesta katetaan noin 2,2 milj.euron verorahoituksen lisäyksellä, joka tarkoitti noin 0,2 %-yksikön tuloveron korotusta. Korjauksena alkuperäiseen tekstiin: Kunnanvaltuusto päätti, että tämä 0,2 %-yksikön veronkorotus tehdään vuonna 2027 – ei vuonna 2024, kuten aiemmin kirjoitin. Tähän liittyvä muu virheellinen teksti on myös poistettu.

Marraskuun 15. jatketaan.

Valtuustokuulumisia hyvinvointialueelta ja kunnasta

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuusto piti vuoden neljännen kokouksensa syyskuun loppupuolella. Kyseessä oli todellakin tälle vuodelle vasta neljäs kerta, jolloin hyvinvointialueen ylin päätöksentekoelin kokoontui päättämään alueensa asioista. Kokouksessa menikin sitten neljä ja puoli tuntia vajaalta 70 valtuutetulta ja liki 20 viranhaltijalta. Aluevaltuuston kokous ei tosiaan ole mikään pieni tapahtuma, vaan liikuttaa melkein satakunta ihmistä – tällä kertaa Hyvinkäälle.

Aluevaltuusto käsitteli kuluvan vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon osavuosikatsauksen. Talouden osalta tilanteen voi tiivistää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karmeudessaan pariin numeroon. Tilinpäätösennusteen mukaan tilikauden
tulos tulee olemaan miinuksella 55 milj.euroa, vaikka valtionrahoitus tulee olemaan laskelmien mukaan noin 30 milj.euroa talousarviossa arvioitua suurempi. Kokoanaisuudessaan valtakunnan hyvinvointialueille syntyy alijäämää vuonna 2023 yhteensä 1,2 miljardia euroa ja tämä alijäämä tulee pyöräyttää nollaksi vuoteen 2026 mennessä. Tällainen monsteri on synnytetty ja tehtävä on mahdoton. Nyt Suomen kunnissa on kauhukuvana, että rahoitusta siirretään hyvinvointialueiden järjettömän suuren alijäämän kattamiseksi kuntien valtionosuuksia leikkaamalla.

Aluevaltuusto käsitteli ja hyväksyi myös hyvinvointialueohjelman, jonka sisältö oli kovin yleisellä tasolla. Alueen asukkaiden ja päättäjienkin odottamia linjauksia palvelujen ja erityisesti palvelupisteiden mahdollisista muutoksista ei sisältynyt ohjelmaan. Niiden vuoro tulee myöhemmin ja keskustelu sekä käsittely tulee olemaan taatusti värikästä. Toki jo tätä hyvinvointialueohjelmaakin käsitellessä pidettiin lukuisia puheenvuoroja ja tehtiin useita muutosehdotuksia, joista jouduttiin äänestämään.

Vaikka aikaa on ollut runsaasti, niin asian valmistelussa näkyi prosessin loppupäässä realisoitunut kiire. Kuntien lausunnoissa kritisoitiinkin sitä, että lausuntopyynnöt oli ajoitettu kesälomakaudelle ja kommentointiin oli niukasti aikaa. Kun annettujen lausuntojen käsittelylle hyvinvointialueellakin jäi todella lyhyt aika, niin prosessin mielekkyyttä ja todellista merkitystä ja vaikutusta voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Ei lupaa hyvää kuntayhteistyölle, jos meno jatkuu samanlaisena häsläämisenä.

Hieman häsläämiseksi meni myös äänestykset hyvinvointilalueohjelmasta, kun äänestyksiä ryhdyttiin suorittamaan yksinkertaisesti siinä järjestyksessä kuin muutosesityksiä oli tullut. Pienen älinän ja harjoitteluäänestyksen jälkeen muutettiin äänestysjärjestys perinteiseen tapaan, jossa äänestysjärjestyksessä huomioidaan erikseen pohjaesitys ja tästä eniten eroavat muutosesitykset.

Sen verran aikaa meni edellisten pykälien käsittelyyn, että tuotannon järjestämisen periaatteet jätettiin ns. pöydälle ja asia käsitellään seuraavssa kokouksessa. Asialistalla oli myös useita eron myöntämisiä ja uusien jäsenten/varajäsenten nimeämisiä. Ilmeisesti aika moni ero liittyi siihen, että henkilölle oli ryhmässä sovittu luottamuspaikka vain kahdeksi vuodeksi ja nyt haettiin eroa ja paikkaa saman toimielimen varajäsenä. Lähtökohta on kuitenkin se, että luottamuspaikat ovat vaalikauden mittaisia, eikä niitä palastella.

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokoontui puolestaan 4.10. Itselläni oli harmillisesti ennen valtuuston kokousta Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokous ja saavuin kunnanvaltuuston kesken kokouksen. Valtuustosalissa oli käynnissä yksi valtuustokauden tärkeimmistä asioista – ainakin some-kirjoittelun perusteella. Kyse oli pysäköinninvalvonnan järjestämisestä Nurmijärvellä. Katsoin, ettei ole älyllistä mennä saliin kesken äänestysten, vaan annoin varavaltuutetun hoitaa pykälän loppuun. Tallenteesta jälkikäteen katsellen näytti olleen varsin vilkas ja värikäs keskustelu, jossa oli tunteen paloa ja äänenpainotkin välillä nousivat. Välihuudoltakaan vasemmalta laidalta ei vältytty. Tuli mieleen vanhat hyvät ajat, kun SDP:n Peltonen heitti välispiikkiä lupia kyselemättä. Monenlaisia argumentteja kuultiin puolesta ja vastaan. Eräänlaisena ääriskenaariona kuultiin näkemys siitä, että kunta olisi kustantamassa ilmaiset katuparkkipaikat jokaiselle kuntalaiselle. Liioittelu voi olla hyvä tehokeino, mutta voi toisaalta viedä uskottavuuden puheesta. Kunta on Ali-Tilkkaan rakentamassa muutamia kymmeniä yleisiä autopaikkoja. Ollaan vähintään kahden valovuoden päässä tilanteesta, että autopaikoitus perustuisi Nurmijärvellä maksuttomaan kadunvarsipaikoitukseen. Vuorisalo (KOK) huomautti osuvasti, että kunta ei pysty yksipuolisesti määräämään mihin mahdollinen pysäköinninvalvonta tultaisiin kohdistamaan, vaan pysäköinninvalvojat viranhaltijoina toimisivat tasapuolisesti – koko kunta toimialueena. Usean vastaehdotuksen ja äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen pohjaesitys voitti äänin 22-22-6tyhjää-1poissa. Tasatilanteessa puheenjohtaja Toivosen ääni ratkaisi. Erikoista oli se, että ratkaisevassa äänestyksessä annettiin 6 tyhjää ääntä (Niinimäki, Pasanen, Virtanen ja Virolainen Vihreistä sekä Mattila ja Takalo-Eskola kokoomuksesta. Viimeisessä äänestyksessä kun ei oikein voi enää taktikoidakaan, niin olisi luullut, että pohjaesitystä vastassa ollut Suhosen (KESK) esitys olisi saanut kannatusta pysäköinninvalvonnan kannalla olleista. Suhosen vastaehdotuksessa kun oli klausuuli, että vuonna 2024 tehtävien selvitysten jälkeen tarkastellaan uudelleen tarvetta kunnallisen pysäköinninvalvonnan aloittamiselle. Tämä oli ilmeisesti tyhjää äänestäneille “nyt tai ei koskaan” -asia ja niinpä tuota tarkastelua ei tehdä ensi vuonna.

Osavuosikatsauksen yhteydessä tein ponsiesityksen samalla sisällöllä kuin olin tehnyt esityksen jo kunnanhallituksessa. Esitykseni siitä, että merkittävimmistä investontihankkeista ryhdyttäisiin raportoimaan myös kokonaiskustannukset ei saanut jostain syystä edes kannatusta kunnanhallituksessa, vaan se raukesi. Jotenkin esitys meni silloin ilmeisesti ohi hallitusväeltä. Kunnassahan on tapa, että esim. osavuosikatsauksissa raportoidaan vain yhden vuoden kustannuksia ja määrärahojakin muutellaan vuositasolla. Kun ison hankkeen kustannukset saattavat jakautua neljällekin vuodelle, niin olisi kuntalaisten ja päättäjien kannalta tarpeen, että koko ajan raportoitaisiin myös hankkeiden kokonaiskustannuksia ja ennustetta, jotta olisi ymmärrys, onko hanke pysymässä budjetissa. Nyt isojenkaan hankkeiden kokonaiskustannuksia ei esitetä raporteissa – ei välttämättä edes tilinpäätöksissä. Kunnanvaltuustossa ponsiesitykseni ei mennyt ohi, vaan se hyväksyttiin yksimielisesti.

Tag: Nurmijärvi