Uusi rakentamislaki – Heikki Vestman Nurmijärvellä

Huomasin valtuustokamraatti Juhani Vuorisalon kanssa, että uusmaalainen kansanedustaja Heikki Vestman (KOK) on pitänyt useita keskustelutilaisuuksia koskien uutta rakentamislakia. Kysyimme Heikiltä, sopisiko hänelle tulla käymään Nurmijärvellä samoissa merkeissä. Sopi, joten keskiviikkoiltana 2.4.2025 pidimme tällaisen pienimuotoisen tapahtuman Pirjon Pakarissa Kirkonkylällä. Kuulijat olivat tyytyväisiä Vestmanin selkeään, ytimekkääseen ja asiantuntevaan esitykseen. Keskustelua, näkemyksiä, hyviä kysymyksiä ja myös vastauksia kuultiin. Toivotettiin Heikki tervetulleeksi vast’edeskin Nurmijärvelle.

Saimme kuulla uuden lain tuomista keskeisistä muutoksista aiempaan lainsäädäntöön verrattuna. Lakihan tuli voimaan Marinin hallituksen aikana, mutta Orpon hallitus teki siihen ns. korjaussarjan, jonka keskeisenä tavoitteena oli luvituksen joustavoittaminen ja byrokratian vähentäminen.

Suurinta huomiota on merdiassa saanut ilmeisesti se, että alle 30 m2:n piharakennuksen tai pihasaunan voi rakentaa ilman lupaa. Tarkkaan ottaen laissa on kahdeksan luvanvaraiseksi määritettyä rakennustoimenpidettä:

asuinrakennus tai vapaa-ajan asuinrakennus
vähintään 30 m2:n tai 120 m3:n rakennus, joka ei ole asuin- tai vapaa-ajanrakennus
vähintään 50 m2:n katos
yleisörakennelma, jota voi käyttää yhtä aikaa vähintään viisi luonnollista henkilöä
vähintään 30 metriä korkea masto tai piippu
vähintään 2 m2:n suuruinen valaistu mainoslaite
energiakaivo
erityistä toimintaa varten rakennettava alue, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle

Muiden rakennustoimenpiteiden osalta kunta voi rakennusjärjestyksessä määrittää kunnan lupakäytännöt. Rakennusjärjestyksen sisältö ja määräykset ovatkin varsin tärkeät ja niiden muotoiluun tulee kunnan luottamuselimissä paneutua tarkasti. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea rakennuspaikkaa ja muita alueita, rakennuksen kokoa ja sen sijoittamista, rakennuksen sopeuttamista ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia ja aitoja sekä muita rakennusta pienempiä rakennuskohteita, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä, sekä muita näihin rinnastettavia paikallisia rakentamista koskevia seikkoja. Vaikka jokin rakentaminen ei jatkossa tarvitsisi lupaa, niin näidenkin osalta tulee rakentajan noudattaa rakentamis- ja kaavamääräysten säännöksiä. Rakennusjärjestystä ja mm. palomääräyksiä pitää siis näissä pienissäkin hankkeissa noudattaa. Uudistus ei tarkoita, että valtakunnassa saa kukin rakentaa miten lystää. Kaikki rakennukset kuluttavat myös tontin rakennusoikeutta eli rakentamiseen pitää olla rakennuspaikalla käyttämätöntä rakennusoikeutta.

Kokonaisuudessa rakentamisen lupajärjestelmästä tulee yksinkertaisempi: aiemmat rakennusluvan, toimenpideluvan ja toimenpideilmoituksen korvaa yksi ainoa lupamuoto – rakentamislupa. Pienille rakennushankkeille uusi rakentamislaki määrittelee kolmen kuukauden käsittelytakuun – laskettuna siitä, kun rakennuslupahakemuksen sisältö täyttää sille asetetut vaatimukset – puutteellisia hakemuksia ei luonnollisestikaan aikaraja koske. Tämä käsittelytakuu astuu voimaan vuoden 2026 alussa.

Nurmijärvellä päätimme marraskuussa kunnanhallituksessa rakennusjärjestyksen uudistamisen vireilletulosta ja odotamme nyt luonnosta kunnan uudeksi rakennusjärjestykseksi. Alkuperäisen aikataulun mukaan luonnoksen piti tulla lautakunta- ja kunnanhallituskäsittelyyn keväällä 2025 ja voimaan vuoden 2026 puolella. Keskustelussa nousi esille kysymys siitä, onko asia laitettava vireille uudestaan vuoden 2026 puolella, jos kunnassa halutaan varmistua siitä, että asiassa noudatetaan uusia 1.1.2025 voimaan astuneita lakimuutoksia – ei viime vuoden marraskuussa voimassa ollutta lakia. Tähän kysymykseen varmasti palataan vielä.

Nurmijärvellä on viime vuosina määrätietoisesti edistetty ja helpotettu ns. haja-asutusalueen rakentamista. Tähän asti voimassa ovat kuitenkin olleet aiemmat säännökset ja aiemmat oikeuskäytännöt. Uusi korjaussarjalla paranneltu rakentamislaki antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet edistää tavoitteitamme, joilla on varsin laaja ellei jopa yksimielinen kannatus nykyisten kuntapäättäjien keskuudessa. Toki on muistettava sekin, että vaalien jälkeen osa päättäjistä vaihtuu ja uusilla päättäjillä voi olla erilaisia näkemyksiä.

Maankäytön ja kaavoituksen osalta Metsäkylän osayleiskaavan tilanne on edelleen avoin. ELY-keskus antoi kaavaluonnoksesta varsin kriittisen lausunnon, jota kunnassa ei vielä ole päästy käsittelemään. Tämän asian käsittely jäänee uusille luottanmuselimille. Nähtäväksi jää myös se, miten uusi rakentamislaki tulee vaikuttamaan asiaan ja kyseisen yleiskaavan lopulliseen sisältöön.

Toinen vielä keskeneräinen asia on Maankäytön tavoiteohjelma eli MATA, jonka ensimmäisen version Nurmijärven kunnanhallituksessa hyväksyimme kesällä 2020. Kyse oli viranhaltijoiden alkuun saattamasta ja luottamushenkilöiden hyväksymästä prosessista, jolla korvattiin aiemmin vuosittain laadittu MATO eli maankäytön toteutusohjelma. MATA korvasi myös vuonna 2011 hyväksytyn mutta jo vanhentuneen Maankäytön kehityskuvan 2040. MATAa on siis kehitetty jo kahdella valtuustokaudella ja työtä jatketaan vielä vaalien jälkeen seuraavallakin.

Juhani Vuorisalo, Heikki Vestman ja Arto Hägg sekä kaksi erilaista hiustyyliä.

Onnistumisen hetkiä vuosien varrelta

Kunnanvaltuutetun luottamustehtävässä ei välttämättä pysty vaalikauden saati kalenterivuoden jälkeen nimeämään erityisiä henkilökohtaisia saavutuksia tai yksittäisiä onnistumisia. Valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden saavutukset ovatkin pääosin päätöksentekoon osallistumista ja yhteistyötä muiden luottamushenkilöiden kanssa. Myös muiden luottamushenkilöiden hyvien ehdotusten kannattaminen on arvokasta ja vaikuttavaa.

Jokaisella luottamushenkilöllä on kuitenkin omat huippuhetkensä tai tekemiset, joita voi tuntea jonkinlaisiksi onnistumisiksi. Näin vaalien alla selailin vanhaa vaalikansiotani, kun etsin kunnan päätaajamien jakelualuekarttoja. Eteen kääntyi paperi, johon olin vuosia sitten listannut tuollaisia hetkiä omalta kohdaltani. En muista mihin tarkoitukseen tuollaista listaa olin väsännyt, mutta jatkoin sitä tuoreimpien muistikuvien ja tuntemusteni pohjalta. Tässä asioita, joita olen neljän valtuustokauden ja 17 vuoden aikana edistänyt ja välillä onnistumisen hetkiäkin kokenut Nurmijärvellä:

Monipuolisen tonttitarjonnan edistäminen. Toiminta sen puolesta, että Nurmijärvellä ei määritetä omakotitonteille minimikokoa, vaan mahdollistetaan kaiken kokoisten tonttien kaavoittaminen – isoja, pieniä ja kaikkea siltä väliltä.
Valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan markkinoinnista. Aloite poiki sittemmin Altian tehdasmuseon avaamisen ns. suurelle yleisölle. Museohan oli aiemmin avoinna vain ryhmille erillisjärjestelyillä. Tykkitornit ovat osa tehdasyhdyskunnan historiaa ja mainittu myös aloitteessa. Niiden kunnostustyöt alkavat tänä vuonna.
Valtuustoaloite, joka johti kunnanvaltuuston kokouksien videoimiseen ja live-lähetyksiin.
Esitys valtuustoaloitteiden saatepuheenvuorojen sallimisesta valtuuston kyselytunnilla. Tämä on nykyisin vallitseva käytäntö valtuuston työskentelyssä.
Aktiivinen osallistuminen kunnan palveluverkkotoimikunnan työhön vv. 2015-16.
Osallistuminen päätöksentekoon alle 20 oppilaan minikoulujen lakkauttamiseksi ja elinkelpoisten yksisarjaisten kyläkoulujen säilyttämiseksi.
Kunnan investointihankkeiden selvityksiä ja selvittelyjä. 2010-luvun puolivälissä paneuduin erityisesti Rajamäen uimahallin laajennusprojektiin ja Arkadian hallihankkeeseen.
Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana vv. 2012-17 tutustuin paikan päällä maastossa jokaiseen lautakunnan asialistalla olleeseen asemakaavahankkeeseen – yksittäisten tonttien kaavamuutoksista suuriin kaava-alueisiin. Samoin osallistuin asemakaavojen yleisötilaisuuksiin ja sidosryhmien järjestämiin tilaisuuksiin.
Jätekuljetuskilpailutuksen palauttaminen uudelleen valmisteluun. Kunnan ja kuntalaisten etujen huomioiminen paremmin ja laajemmin lopullisessa sopimuksessa.
Kaavoituksen kehittämisen työryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Työryhmän loppuraportti antoi alkutahdit haja-asutusalueiden rakentamisen edistämiselle, emätilatarkastelusta luopumiselle ja koko kunnan laajuisen suunnittelutarvealueen lakkauttamiselle.
Nurmijärven kestävä kasvu -ohjausryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Ohjausryhmällä oli vaativa ja osin epäkiitollinenkin tehtävä tehdä esitys käyttötalouden yhdeksän miljoonan euron vuotuisista kustannussäästöistä. Vaikka alkuperäistä euromääräistä tavoitetta ei täysin saavutettu, niin valtuustossa hyväksytyn ns. NUUKA-päätöksen vaikutukset kuntatalouteen näkyvät jo vuoden 2024 tilinpäätöksessä – ja pitkään tulevien vuosien tilinpäätöksissä.
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuus yli viisi vuotta vv. 2018-23. Oman ryhmän osoittama luottamus lämmitti aidosti mieltä. Ymmärtääkseni vedin noina vuosina myös valtuustoryhmien väliset palaverit jokseenkin sivistyneesti ja kunnialla.
Kuntavaalien 2017 ja 2021 jälkeiset luottamuspaikkaneuvottelut. Etenkin jälkimmäiset neuvottelut vietiin läpi nopeasti ja tehokkaasti varsin hyvässä yhteisymmärryksessä. Naapuripitäjässäkin ihasteltiin nurmijärveläistä tapaa hoitaa asia.

Ehkä listaa olisi voinut jatkaakin ja epäonnistumisiakin on varmasti vuosien varrelle osunut. Se on kuitenkin päivänselvää, että mitään edellä mainituista en voi laskea vain omiksi saavutuksikseni ja ottaa täysin omalle kontolleni. Erityisesti työryhmien osalta ansio ja onnistuminen jakautuu kaikille työryhmän jäsenille ja yhteistyölle valtuustoryhmien muiden vetäjien kanssa. Ja jokaisen valtuustoon tuodun päätösasian taakse on täytynyt löytyä enemmistö eli vähintään 26 valtuutettua – he ovat olleet viime kädessä päättäjinä. Kunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen kuuluu sekin, että osalle kuntalaisista ja päättäjistä jotkin edellä mainituista asioista eivät ole ”saavutuksia” vaan epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Näitäkin näkökantoja ja mielipiteitä tulee ymmärtää.

Valtuustoraportti 12.3.2025

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokousti keskiviikkona 12.3. Kunnan tiedotusspesialistien konseptiin kuuluu lähettää livenä jo juuri ennen kokousta tunnelmia valtuustosalista. Olin haastateltavana jo aivan ensimmäisessä kunnanvaltuuston etko-lähetyksessä, jolloin konsepti ei ollut vielä aivan hioutunut. Live-lähetyksessä nimittäin striimattiin pelkästään hyvin kehittynyttä vatsaani. Kun kunnan tiedotuspäällikkö Teemu Siltanen tuli nyt mikin ja kuvauskaluston kanssa kysymään fiiliksiä, niin suostuin sillä ehdolla, että ei tarvitse tällä kertaa vatsasta puhua.

Varsinaisia valtuutettuja oli ehkä tavallista enemmän poissa, joten varavaltuutettuja oli kutsuttu paikalle. Erikoisuutena se, että Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana oleva Pauliina Pukarinen istui Vihreiden varavaltuutetun statuksella valtuustosalissa.

Alkuun kunnanvaltuusto päätti, että Nurmijärven Yhteiskoulu ja Nurmijärven lukio sijoitetaan Krannilaan rakennettavaan uudisrakennukseen ja toteutetaan elinkaarimallilla. Valtuutettu Räty (KOK) esitti ensimmäisenä puheenvuorona yhteistyössä tekoälyn kanssa laatimansa runon. Keskustan Virpi Korhonen muisteli kymmenen vuoden takaista lukiotyöryhmää – asiaa on tosiaan puitu ja pyöritelty vuosikymmenen ajan. Seuraavaksi ryhdytään virittämään asemakaavamuutosta Krannilaan. Keskustan Tofferi piti puheenvuoron puurakentamisen eduista – nähtäväksi jää, mikä materiaali valikoituu rakennuksen runkoon ja juilkisivuihin. Vuorisalo (KOK) korosti turvallisuuden, liikennejärjestelyjen ja saattoliikenteen tärkeyttä jo suunnnittelussa.

Luottamushenkilöorganisaatio uudistus saatiin tällä kertaa maaliin. Valtuustohan oli helmikuussa palauttanut asian uudelleen valmisteluun, kun asiasta ei näyttänyt olevan riittävää yksimielisyyttä. Nyt yritettiin uudelleen, mutta tälläkin kertaa jouduttiin äänestämään Perussuomalaisten esittäessä, että liikelaitosten johtokuntia ei yhdsitettäisi. Perusteena PS:llä oli mm. se, että johtokunnan jäseniksi valittavilta vaaditaan laajaa substanssiosaamista, jota voi olla vaikea löytää halukkaista luottamushenkilöistä. Ilmoitin olevani pohjaesityksen kannalla ja totesin näkemyksenäni, että yhtiöiden hallitusten tapaan liikelaitosten johtokunnatkin vastaavat osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin kollektiivisesti – ei yksilöinä. Johtokunnassa olisi hyvä olla mm. talousosaamista, juridista osaamista, henkilöstöosaamista ja toki myös liiketoimintaosaamista, mutta sitä ei voi edellyttää jokaiselta jäseneltä. Näen, että yhdistetty Aleksian ja Veden liikelaitosten johtokunta on myös kiinnostavampi toimielin. SDP:n Rousu totesikin varsin osuvasti, että luottamushenkilöneuvotteluissa tulisikin tarkastella uuteen johtokuntaan ehdolla olevien kompetenssia ja osaamisia eli hyvin samanlaiset ajatukset asiassa kuin minulla. Perussuomalaisten muutosesitys kaatui äänin 40-11.

Päästiin hallintosääntöuudistuksen käsittelyyn. Ryhmät eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen hallintosäännön luottamushenkilöpalkkioista, joten niistä äänestettiin aivan kuten aiemmin kunnanhallituksessakin. Kannatin Keskustan Rantalan muutosesitystä, jossa ei lähdetty puheenjohtajien vuosipalkkiota ihan 33 %:lla korottamaan. Muutosesitys kuitenkin hävisi äänin 30-21. Pidin asiassa seuraavan puheenvuoron:

Luottamushenkilöuudistuksen keskeinen tavoite oli alun perin organisaation tiivistäminen ja kustannusten alentaminen. Vaikka lopputulos sisältää hyviäkin elementtejä, niin kustannussäästöjä se ei valitettavasti tuota – ehkä jopa päinvastoin. Tästäkin syystä kantani on, että luottamushenkilöpalkkioiden nostamisella tai laajentamisella ei tulisi lisätä kuluja entisestään.

Hallintosääntöön on kirjattu kerran valtuustokaudessa – siis neljän vuoden välein – tehtävät indeksikorotukset kokouspalkkioihin. Se on hyvä asia, eikä vaadi erillisiä päätöksiä. Näin pidetään huolta palkkioiden pysymisestä sovitulla kohtuullisella tasolla.

En ole ns. poliittisella urallani kovin montaa päätöstä jälkeenpäin harmitellut. Yksi sellainen oli, kun olin aikoinaan mukana päättämässä hyvinvointialueemme luottamushenkilöjärjestelmästä ja -palkkioista. Hyvinvointialueellehan muodostui erilainen ja korkeammalle taksoitettu järjestelmä. En halua, että lähestymme Nurmijärvellä tässä asiassa hyvinvointialueen tai edes muiden palkkiotilastojen kärjessä olevien kuntien käytäntöjä.

Olen usein vastannut vanhaan hokemaan ”luottamushenkilöpalkkioilla ei pääse rikastumaan”, että ei kyllä pääse köyhtymäänkään. Olemme pysyneet Nurmijärvellä tähän asti järkevällä ja riittävällä tasolla palkkioissa.

Toivon, että tuleva uusi valtuusto tulee keskustelemaan ajoissa ja rakentavasti myös kunnanvaltuuston koon pienentämisestä. Sillä olisi suora kustannusvaikutus ja mahdollisesti myös joitain muutakin positiivisia vaikutuksia – toki myös kielteisiä. Tässä vaiheessa tyydyn kannattamaan valtuutettu Rantalan tekemää muutosesitystä.

Äänestys meni näin eli maltillisempien korotusten puolesta äänestivät Keskusta yhtä lukuunottamatta, Vihreät ja Kokoomuksesta Lehtimäki, Hägg, Vuorisalo, Taipale ja Ahonen.

Hallintosäännön uudistus tarkoittaa siis, että tulevalla valtuustokaudella ei ole enää elinvoimalautakuntaa eikä asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntaa. Näiden tehtäviä hoitavat jatkossa Maankäyttölautakunta ja Tulevaisuusvaliokunta.

Kokouksen alussa hallintojohtaja totesi joitain teknisiä muutoksia esitettyyn hallintosääntöön. Tätä kirjoittaessa totesin, että ainakin verkossa olevassa Hallintosääntö 1.6.2025 -asiakirjassa on edelleen tekstimainintoja mm. asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnasta sekä elinvoimalautakunnasta. Näinhän ei pitäisi olla, koska tuo uusi hallintosääntö ei sellaisia toimielimiä enää tunne. Voiko olla mahdollista, että tällainen virhe on mennyt läpi lukuisilta viranhaltijoilta ja meiltä 51 valtuutetulta?

Edit 13.3. Korjattu tekstiä siten, että valtuutettu Rädyn runo ei ollut tekoälyn laatima, vaan sen kanssa yhteistyössä laadittu.

Omakotiliitto ruotii

Omakotiliitto julkaisi 5.3.2025 yhdeksättä kertaa selvityksensä, jossa se tiedotteensa mukaan ruotii kunta- ja aluekohtaisesti päätettäviä maksuja sadassa kunnassa, joissa asuu 84 prosenttia suomalaisista.

”Ruotii” onkin oikea termi kyseiselle Omakotiliiton touhuilulle – tutkimukseksi tai analyysiksi sitä ei voi kutsua. Joka tapauksessa ruotimisen tuloksena Omakotiliitto julkaisi asiasta tiedotteen repäisevällä otsikolla: Kuntien väliset erot asumiskustannuksissa laskeneet – Kalleimmat asumiskulut Nurmijärvellä, edullisimmat Seinäjoella.

Ikävä puoli uutisoinnissa oli se, että se ei pidä paikkaansa. Ruotiminen on suoritettu siten, että vertailun tyyppitalona käytettiin 120 neliömetrin sähkölämmitteistä omakotitaloa 1 000 neliömetrin tontilla. Käyttö- ja lämmityssähkökustannukset muodostavat vertailussa noin 70% vakiomuotoisen ok-talon kuntakohtaisista maksuista. Kun jollain omituisella logiikalla myös sähköenergian hinta on ruodinnassa laskettu mukaan kunta- tai aluekohtaisesti päätettäväksi maksuksi, niin laskelma on täysin vääristynyt. En usko, että valtakunnassa on enää montakaan asukasta, joka ei olisi tietoinen siitä, että sähköenergian voi kilpailuttaa vapaasti valtakunnallisesti, vaikka Oulun suunnan sähköyhtiöltöä – asui kuluttaja missä tahansa. Sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa, vaan se on ostettava kyseisen alueen jakeluverkkoyhtiöltä eli se on juuri tuollainen kunta- tai aluekohtaisesti päätetty maksu, jonka taksaan kuluttaja ei voi vaikuttaa.

Nurmijärven Sähköverkko Oy:llä on ollut useissa vertailuissa yksi Suomen edullisimmista sähkönsiirtotaksoista ja se on aina ollut alle valtakunnan keskiarvohintojen. Siis juuri se taksa, jota jokainen alueen kuluttaja joutuu maksamaan ja joka on perusteltua ottaa tällaiseen vertailuun. Se, että vertailuun otetaan mukaan myös sähköenergian hinta, on todella omituista – vapaasti ostettavan sähköenergian hintaa, kun ei voi alueellisesti määrittää. Vertailuun onkin poimittu hinnaksi alueellisen sähköyhtiön yleissähkösopimuksen toistaiseksi voimassa oleva hinta – siis sellaisen sopimuksen hinta, jota kenenkään ei ole pakko solmia. Kuitenkin Nurmijärvellä asuva omakotiasukas voi valita minkä tahansa Suomessa tarjolla olevan sähköhintatuotteen.

Ainoa edes hieman järkeenkäypä selitys tällaiselle valinnalle on se, että kunkin alueen sähköyhtiöllä on ns. toimitusvelvoite tietyllä maantieteellisellä alueella. Se tarkoittaa, että jos kuluttaja ei saa tehtyä sähkösopimusta kenenkään muun sähkönmyyjän kanssa, niin sähköyhtiö on velvollinen myymään sähköä tälle kaikkien muiden suomalaisten sähköyhtiöiden hylkimälle henkilölle toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Varsinainen erikoistapaus ja ehkä sellaisia jokunen Suomessa onkin. Minulle kyllä sähkönmyyjiä on ollut tyrkyllä välillä ihan riesaksi asti. Tällä toimitusvelvoiteperusteella Omakotiliitto on sotkenut ja käytännössä pilannut koko vertailunsa totaalisesti – tehnyt sen tietoisesti käyttökelvottomaksi. Liitto jakaa informaation sijasta disinformaatiota, jolla kukaan ei tee mitään – paitsi ehkä se omakotiasukas, jolle kukaan ei halua myydä sähköä.

Nurmijärveläisenä kuntalaisena ja luottamushenkilönä tämä Nurmijärven yllättäen ja ansiotta saama negatiivinen julkisuus harmittaa. Kunnassa ja yhtiöissä tehtin nopeasti paljon työtä, jotta Omakotiliiton julkaisema selvitys olisi saatu oikaistua. Surkuhupaisesti Omakotiliitto julkaisikin oikaisun: Se totesi, että tiedotteessa oli Nurmijärven osalta sähköyhtiö nimetty virheellisesti. Toinen suurista iltapäivälehdistä julkaisi kunnan oikaisun – tosin nimesi sen kunnan ”vastaväitteeksi”.

Jotakin Omakotiliitossakin osataan, sillä uutinen levisi tehokkaasti mm. suurimpiin iltapäivälehtiin, jotka näkyvästi lainasivat kyseistä klikkiotsikkoa. Sadattuhannet suomalaiset saivat käsityksen, että Nurmijärvi olisi Suomen kallein kunta omakotiasujalle. Disinformaatio jatkaa leviämistään parhaillaan ympäri valtakuntaa ja jäänee elämään pitkäksi aikaan aitona totuutena.

Kunta on käyttänyt vuosien varrella paljon työtunteja ja eurojakin kunnan markkinointiin ja aidosti hyvien puoliensa esille tuomiseen – myös Nurmijärven erinomaisuutta omakotiasujille. Tuntuu kohtuuttomalta ja suurena vääryytenä, että tällainen puolivillaisesti tehty tiedote lävähtää valtakunnalliseen jakeluun ja mitätöi kunnassa tehtyä hyvää työtä. Edes se, että ilmoittaa vertailun tehdyn jollakin irrelevantilla muuttujalla, ei mielestäni oikeuta hehkuttamaan julkisuudessa jollekin taholle epäedullista – suorastaan virheellistä ja vahingollista uutisointia.

Vilkaisin sattumoisin myös kyseisen edunvalvonta- ja palvelujärjestön mökkikuntavertailua ja se näytti olevan ihan samaa huttua kuin tämä asuinkuntavertailu. Sähköenergian myyntihinnaksi on otettu toimitusvelvollisten yhtiöiden toistaiseksi voimassa olevien yleissähkösopimusten hinnat. Mökkikuntavertailullakaan ei ole mitään käyttöä.

Pienenä sivuhuomautuksena totean, että olen muutaman kerran ollut aikeissa liittyä Omakotiliiton jäseneksi ja se oli edelleen niin sanotusti asialistalla. Voin vakuuttaa, että ei ole enää.

Oulun Merikosken voimalaitoksen alakanava. Tuonkin myllyn tuottamaa sähköä saatavissa kautta Suomen.

Kunnan kiinteistöistä

Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin kunnan kiinteistöistä ja kunnan kyvystä pitää huolta omaisuusmassastaan. Kirjoitus julkaistiin lehden nettiversiossa 2.3.2025 – ehkä myös printtiversiossa myöhemmin.

Kirjoitukseni tässä:

Nurmijärven kunta on myynyt viime vuosina useita omistamiaan kiinteistöjä. Näitä ovat olleet mm. Slumppi Herusissa, Porkkalan vapaa-ajan mökki, Veteraanimaja Sääksissä, Klaukkalan Säästökeskuksen kiinteistö ja viimeisimpänä Kirkonkylän paloasema. Viimeksi mainitusta kaupasta on tosin tehty valitus. Osa kiinteistöjen myynneistä on tehty ammattimaisten välittäjien avulla, osa on hoidettu huutokaupalla.

Merkille pantavaa on se, että myyntiin menevissä kunnan kiinteistöissä on usein merkittävää korjausvelkaa – siis tekemättömiä tarpeellisia korjaustöitä – ja tämä luonnollisesti laskee kauppahintaa. Kunta ei ole tässä mielessä esimerkillisin kiinteistönomistaja. Pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmat (PTS) ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole. Tämä näkyy usein myös siinä, että kun kunta viimein investoi rakennuksen korjauksiin, niin korjaustoimenpiteet ovat huomattavasti raskaampia ja kalliimpia kuin ne olisivat olleet ajoissa ja suunnitelmallisesti tehtynä. Ääritapauksissa joudutaan toteamaan, että korjauksia ei enää kannata tehdä, vaan rakennus puretaan uudisrakennuksen tieltä.

Kasvavasta korjausvelasta, kiinteistönpidosta ja rakennusten kunnon heikentymisestä on kunnassa palaveerattu, keskusteltu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan. Itsekin olen jossain koulukohteessa todennut, että pelkällä vesikourun puhdistuksella olisi vältetty ulko-oven lahoaminen ja ulkoseinän rappausten irtoaminen. Rakennettu ympäristö on kunnan ja kuntalaisten suurinta yhteistä omistusta. Valitettavasti on todettava, että kunta ei ole onnistunut tämän omaisuuden ylläpitämisessä saati arvon nostamisessa.

Kunnan tulee jatkossakin – suunnitelmallisesti ja harkiten – pyrkiä irtaantumaan sellaisista kiinteistöistä, joille ei ole käyttöä tai joiden omistamiseen ei ole erityistä strategista syytä. Uusien isojen rakennushankkeiden osalta on harkittava myös muita tapoja kuin kunnan omaan taseeseen rakentaminen. Elinkaarimalli on monessa uudisrakennuskohteessa järkevä vaihtoehto jo sen vuoksi, että kiinteistön ylläpito ei olisi kunnan vastuulla pitkän sopimuskauden aikana.

Ja jos kunta kuitenkin jotain omaan taseeseen rakennuttaa, niin viimeistään näissä uusissa hankkeissa tulee huolehtia siitä, että rakennusten ylläpito, huolto ja korjaukset tehdään suunnitelmallisesti ja ajallaan.

Arto Hägg

rakennusinsinööri

kunnanvaltuutettu (KOK)

Toki on todettava, että Nurmijärvi ei ole tässä asiassa mitenkään poikkeuksellinen kunta. Kun tarkastelee vaikka vain Keski-Uudenmaan naapurikuntia, niin voi todeta, että tilanne on muualla pitkälti samanlainen. Keski-Uudenmaan kunnissa on purettu ja ollaan purkamassa mm. koulukiinteistöjä ja kunnanvirastoja, joilla teoriassa vielä teknistä käyttöikää jäljellä – tai olisi, jos ylläpito olisi tehty asianmukaisella tavalla.

Listapalaveri eli ajatustenvaihtoa Nurmijärven Kirkonkylän kehittämisestä

Osallistuin Nurmijärven kunnan järjestämään ”listapalaveriin”, jonka aiheena oli Kirkonkylän kehittäminen. Listapalaverihan on kunnan lanseerama ja omana työnä toteutettu, palkittu, video- ja podcastsarja, jossa perataan paikallispolitiikan ajankohtaisia ilmiöitä rennolla mutta asiantuntevalla otteella. Muina osallistujina olivat Jenni Viitanen (SDP) ja Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Mira Lappalainen. Palaverin veytäjänä toimi kunnanjohtaja Outi Mäkelä.

Oma nostoni keskusteluun oli ajatus siitä, että Nurmijärven Kirkonkylästä voidaan tehdä Uudenmaan hienoin taajama. Perustelin näkemystäni mm. sillä, että kunnalla aivan poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa Kirkonkylän kokonaisuuden kehittämiseen, kun samaan aikaan on avautumassa useita laajoja ja merkittäviä alueita kaavoitukseen ja suunnitteluun aivan Kirkonkylän ydinalueella:

Vanhan sähkölaitoksen alue
Lääketehtaan alue
Kunnanviraston kortteli
NYKin tontti

ja lisämahdollisuuksia tuo Kirkonkylän keskustan täydennysrakentamisen mahdollisuudet.

Jos tuo onnistutaan kaavoittamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan kokonaisuutena, niin lopputulos voi olla todella houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen. Osalle alueista kuten lääketehtaan alueelle voidaan toteuttaa pienimuotoista asuntoaluetta ja sähkölaitoksen tontille esim. townhouse-tyyppisiä rakennuksia. Kunnanviraston korttelin kehittämiseen sopisi asemakaava- tai ideakilpailu, jolla pystyttäisiin varmistamaan alueen toteuttamisen aikataulu ja kunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa alueen laatukriteereihin.

En ole rajun kasvun kannattaja, mutta keskustassa on tarvetta myös kerrostalorakentamiselle – jo pelkästään sen vuoksi, että väestörakenne ikääntyy. Kerrostaloille näen paikkana lähinnä ns. Krannilan kulman ja mahdollisesti juuri kunnanviraston korttelin.

Tämän kaiken toteuttamiseen menee jopa vuosikymmeniä, mutta kun kaavoitus ja aluesuunnittelu tehdään kokonaisuus huomioiden, niin lopputulos voi olla todella hyvä. Kirkonkylän keskustaa ei ole vielä pilattu. Meillä on mahdollisuus tehdä siitä todella hieno.

Koko keskustelu on nähtävissä ja kuultavissa kunnan web-sivuilla:

Puolivuotiskatsaus II/2024

Järjestyksessään jo 32. luottamustoimieni puolivuotiskatsaus. Jos joku olisi tällaista ennustanut syksyn 2008 kuntavaalien alla, niin olisin itsekin epäillyt.

Tässä siis katsausta menneeseen vuoteen. Kevään kohokohta oli eittämättä presidentinvaalit. Nurmijärvelläkin teimme uutterasti työtä oman ehdokkaamme Alexander Stubbin valinnan eteen. Nurmijärven Kirkonkylällä järjestettiin vaalitilaisuus helmikuun alussa ja Alex veti kirjaimellisestri torin täyteen kansalaisia. Ennustin ensimmäisen kierroksen jälkeen, että kakkoskierroksella Stubb saa 52,8% äänistä. Tämä olikin tismalleen ennakkoäänten saldo. Äänestyspäivän jälkeen lopulliseksi vaalitulokseksi tuli 51,6 % äänistä. Nurmijärvellä Stubbin kannatus oli peräti 58,9%.

Vuoden lopulla Kokoomuksen Uudenmaan piirihallitus valitsi oman paikallisyhdistyksemme Kokoomus Nurmijärvi ry:n vuoden uusmaalaiseksi paikallisyhdistykseksi. Hieno tunnustus hienolle porukalle. Aktiivisuutemme niin kunnallispolitiikassa kuin mm. eurovaali- ja presidentinvaalikampanjassa eivät jääneet huomiotta.

NYKin lukion jo keväällä 2021 hyväksytty hankesuunnitelma tuotiin uuteen käsittelyyn keväällä 2024. Kun meitä päättäjiä usein moititaan jälkiviisastelusta, niin en malttanut muistuttaa varoituksensanoistani keväältä 2021: ”Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.” Tämäkin muistuttelu sitten aiheutti muutaman kitkerän katkeran kommentin tyyliin ”Sekö on tärkeätä, että kuka on ollut joskus oikeassa.” NYKin hankesuunnitelma käsiteltiin kunnanvaltuuston kokouksessa toukokuussa. Eräillä tahoilla oli vielä halukkuutta sekoittaa jo entisestään hankalaa lukiotilannette siten, että selvitettäisiin Arkadian yhteislyseon halukkuus laajentaa toimintaansa ja kunnan oman lukio-opetuksen lakkauttamista. Tein kunnan valtuustossa vastaesityksen, joka voitti selkeästi äänin 14-35-1vaiti-1poissa. Oma kokoomusryhmämme mielipiteet hajosivat äänestyksessä, mikä ei ole sinänsä harvinaista, kun kyse on pohjoisen tai keskisen Nurmijärven kouluasioista. Omassa ryhmässä olimme vähemmistössä, mutta siis voittaneen esityksen takana – Nurmijärvellä ei selvitetä kunnallisen lukiotoiminnan lakkauttamista ja lukio jatkaa Kirkonkylällä.

NYKin lopullinen sijoituspäätös on edelleen tekemättä. Olen näillä näkymin kallistumassa Krannila-vaihtoehdon kannalle.

Kesäkuussa pidettiin kokoomuksen puoluekokous Tampereella, jossa olin puoluekokousedustajana. Tampereella päättyi tältä erää kuusi vuotta kestänyt pestini puoluevaltuustossa – yksi kausi varsinaisena jäsenenä ja kaksi kautta varajäsenenä. Puolueen sääntöjen mukaan kolme peräkkäistä on enimmäismäärä. Puoluekokous oli uusmaalaisille sikäli pettymys, että piiristä ei valittu ketään ns. puoluejohtoon. Piirin ehdokas puolueen varapuheenjohtajaksi oli ministeri Sari Multala. Kun ehdolle asettui yllätteän myös uusmaalainen kansanedustaja Limnell, niin äänet hajautuiovat sen verran, että Uusimaa jäi ilman edustusta puoluejohdossa. Hämmentävä tapaus. Limnell jäi äänestyksessä peränpitäjäksi, mutta vaikutti ymmärrykseni mukaan ratkaisevasti lopputulokseen.

Kesän kuuma keskustelunaihe Nurmijärvellä oli valokuituoperaattoreiden kaivutouhut ja erityisesti niiden jälkijättöiset ja puutteelliset ennallistamistyöt. Kirjoitin aiheesta kesäkuussa Nurmijärven Uutisiin seuraavasti:

Nurmijärven Uutiset uutisoi 12.6.2024 valokuituhankkeiden ennätyksellisestä määrästä. Valokuitutyömaita on ollut kunnassa parhaimmillaan liki 200 eli yksittäisiä kaivantoja ja roiloja lähinnä kunnan päätaajamissa on ollut pahimmillaan tuhansia. Kaivantojen paikkaaminen ja asfaltointi on ollut paikoin tuskallisen hidasta. Ilman päällystettä olevat keskeneräiset kaivannot menevät montuille, laajenevat ja pölisevät.

Olen ottanut esille sekä kunnanhallituksessa että teknisessä lautakunnassa sen, että kaivulupien valvontaan kuntaan voisi ottaa muutaman infrapuolen insinööriopiskelijan/teekkarin kesätöihin. Mikäli valvonnan hoitaa kunnolla, niin kaivantojen ja roilojen tarkastuksia on tehtäväksi tuhansia ja jälkitarkastukset siihen päälle. Savotta on täysin mahdoton kunnan vähäiselle vakituiselle henkilökunnalle, joka luonnollisesti pitää lomiansa juuri silloin, kun mainitut työt käyvät kuumimmillaan. Kun jokaisessa naapurikunnassa on sama valokuitubuumi meneillään, niin työt tehdään ajallaan ja kunnolla siellä, missä valvonta toimii. Valvonta ei puolestaan toimi ilman valvojia.

Kun aikoinaan itse opiskelin rakennusinsinööreiksi, niin valtionhallinto ja kunnat tarjosivat runsaasti eri vaatimustason kesätyöpaikkoja alan eri vuosikurssien opiskelijoille. Nurmijärveläisille alan opiskelijoille nämä työpaikat olisivat tärkeitä sekä työkokemuksen että ansainnan kannalta. Kunnalle opiskelijoiden kesätyöpaikat olisi kustannustehokas tapa varmistaa, että kaivutöiden tekijät suorittavat velvoitteensa kunnolla ja ajallaan. Haitat kuntalaisille vähenisivät merkittävästi.

Ehdotus ei taida enää tälle suvelle johtaa mihinkään toimenpiteisiin, mutta toivon, että siitä otettaisiin kunnanvirastolla koppia ilman byrokraattista valtuustoaloitemenettelyäkin. Allekirjoittanut tunnetaan ankarana ja vastuullisena talousihmisenä. Väitänkin, että ehdotukseni olisi taloudellinen, tehokas ja yhteiskuntavastuullinen tapa huolehtia kunnan infraomaisuudesta ja kuntalaisten tyytyväisyydestä.

Sittemmin olemme kunnanhallituksessa ja teknisessä lautakunnassa käsitelleeet asiaa ja kunnassa on lisätty valvontaresursseja ja järkeistetty kaivulupiin liittyviä käytäntöjä.

En ole ollut intohimoinen valtuustoaloitteiden laatija, vaikka niitäkin on tullut jätettyä jonkin verran vuosein mittaan. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että en esitä näinä tiukkoina kuntatalouden aikana ainakaan menoja lisääviä aloitteita. Jostakin syystä tekemieni aloitteiden käsittelyajat ovat olleet viime vuosina kestämättömän pitkiä. Uotilan Koulutietä ja Sahanmäentietä koskevan aloitteeni valmistelu kunnanvaltuuston käsittelyä varten kesti käsittämättömät 3 vuotta ja 4 kuukautta. Helmikuun alussa 2023 tein aloitteen siitä, että selvitetään kunnan metsien FSC-sertifiointi. Arvioni oli, että sertifioinnilla jopa lisättäisiin kunnan tuloja. Tämän aloitteen käsittely on kestänyt nyt liki kaksi vuotta. Kaiken huippuna oli kokoomuksen valtuustoryhmän nimissä tehty aloite kunnan asemakaavoittamisen sujuvoittamisesta. Olin aloitteen allekirjoittaja ryhmän puheenjohtajana. Aloite tuli joulukuussa 2024 kunnanhallituksen käsittelyyn ällistyttävän viiden ja puolen vuoden valmistelun jälkeen. Kun vastauskin oli varsin pintapuolinen, niin ehdotin asian palauttamista uudelleen valmisteluun ja näin kunnnahallitus myös päätti. Mikäli käsittely jatkuu samalla kiireellä, niin aloite tulee uudelleen käsittelyyn kesäkuussa 2030.

Syyskuussa kirjoitin blogissani mm. kunnan toimielinrakenteesta. Toimielinrakenteen uudistaminenhan on tulossa kevätkaudella pääätöksentekoon. Linjasin omia näkemyksiäni seuraavasti:

– Lautakuntarakennetta ja luottamushenkilöorganisaatiota pitää tarkastella.

– Kunnanhallituksessa ja lautakunnassa riittää hyvin 9 jäsentä. Näin on mm. Nurmijärveä suuremmassa Hyvinkäällä.

– Kolme teknisen puolen lautakuntaa on paljon.

– Hyvinvointilautakunnan tarpeellisuus on nykyisellään kyseenalainen. Käsiteltäviä asioita on varsin vähän – useita kokouksia, joissa vain muutama käsiteltävä asia. Tehtävät voidaan jakaa esim. sivistyslautakuntaan ja/tai kunnanhallitukselle tai yhdistää elinvoimalautakuntaan.

– Mielestäni pitäisi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tarkastella myös kunnanvaltuuston kokoa. Valtuutettujen määrää voidaan vähentää, kun päätösvaltaa ja asioita on siirretty hyvinvointialueelle. Esim. 47 tai 45 valtuutettua riittää. Demokratia ei jää siitä kiinni.

– Toiminta tehostuu ja syntyy kustannussäästöjä.

Syksyn kohutuin ja keskustelluin aihe oli Klaukkalan minipalveluverkko. Mini-statuksesta huolimatta kyse oli nurmijärveläisittäin mammuttimaisesta yli 70 miljoonan euron investointihankkeesta. Kun tarjolla oli liki 10 miljoonaa euroa edullisempi ja ainakin johtavien viranhaltijoiden mukaan pedagogiikan ja opetuksenjärjestämisen kannalta parempi vaihtoehto, niin tein kunnanvaltuustossa muutosesityksen kalleinta tarjolla ollutta vaihtoehtoa vastaan. Esitykseni hävisi äänin 36-15. Jälleen tuli yritettyä vaikuttaa kunnan talouden tasapainottamiseen vaihtoehdolla, joka olisi kuitenkin tarjonnut hyvät puitteet opetuistoimelle ja oppilaille, mutta ei onnistunut tällä kertaa.

Syyskuussa yhdistyksemme Kokoomus Nurmijärvi ry vietti 100-vuotisjuhlaa Kirkonkylän Ahjolassa. Juhlapuhujina olivat Ben Zyskowicz ja Heikki Vestman. Minulle luovutettiin Kokoomuksen Kultainen Leijona tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta Kansallisen Kokoomuksen päämäärien hyväksi. Tätäkään en osannut ennustaa vuonna 2008, kun lupauduin ehdolle kuntavaaleihin.

Kun noinkin hieno tunnustus tuli saatua, niin lupauduin ehdolle myös vuoden 2025 kuntavaaleihin. Ne tulevat olemaan viidennet kuntavaalit osaltani. Aluevaaleihin en ole lähdössä.

Kokoomusryhmämme kasvoi vuoden lopulla 16 valtuutetun kokoiseksi, kun Tapiolinna ja Lehtimäki siirtyivät ryhmämme jäseniksi perussuomalaisista.

Pahkasika 50 v

Kerran vielä tytöt ja pojat. Sain pyytämättä ja yllättäen kulttuuritiedotteen.

Huumorilehti Pahkasian perustamisesta tulee kuluneeksi puoli vuosisataa toukokuussa 2025. Merkkipäivän kunniaksi ilmestyy Pahkasian suuri 50-vuotisjuhlanumero.

Pahkasian 80. – ja viimeinen – numero on omistettu kaikille Pahkasian toimittajille ja avustajille, jotka tekivät lehteä vuosina 1975–2000. Nelivärinen Pahkasika nro 80 ilmestyy 72–80-sivuisena albumina keväällä 2025.

——–

Kulttuurin saralla tapahtuu vuonna 2025 muutakin erityistä ja erikoista.

Nurmijärvi-Taiteen Museossa avautuu 12.1.2025 ”Naivismista Pitkänokkaan” yhteisnäyttely. Pitkänokkaa näytillä metritolkulla aina maaliskuun puoliväliin saakka.

Kaatunut ja kuopattu Keski-Uudenmaan kaupunki

Näytölle pamahti blogikirjoitukseni 11 vuoden takaa eli joulukuun lopulta 2013. Olin tutkaillut ja kirjoittanut näkemyksiäni kahdeksan Keski-Uudenmaan kunnan yhdistämishankkeen väliraportista. Tuolloinhan kaavailtiin, että Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo ja Tuusula yhdistyisivät yhdeksi liki 250.000 asukkaaan kaupungiksi. Keski-Uudellemaalle olisi muodostunut Espoon kokoinen laaja ja hajanainen kaupunki.

Sittemmin vuonna 2015 selvitys jalostui Keski-Uudenmaan kaupungin yhdistymissopimuksen ensimmäiseksi luonnokseski, jossa ehdotettiin, että Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Pornainen ja Tuusula lakkaisivat vuoden 2016 lopussa ja yhdistyisivät uudeksi kaupungiksi. Tässä kombinaatiossa olisi ollut noin 150.000 asukasta.

Kuten nyt jälkiviisastuneina tiedämme: kuntaliitos ei ottanut kipinää kunnissa ja se hylättiin. Sen sijaan hieman myöhemmin Marinin sosialistihallitus ajoi Keskustan tukemana läpi aluehallinto- ja sote-uudistuksen, jonka tuloksena syntyi Keski-Uudenmaan hyvinvointialue, joka otti vastatakseen sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta Hyvinkään, Järvenpään, Nurmijärven, Pornaisten, Tuusulan ja Mäntsälän alueella. Nyt tiedämme miten tämä järjestely on edistynyt ja onnistunut ja minkälaiset näkymät hyvinvointialueella on.

Alla kuitenkin 11 vuoden takaisia pohdiskelujani tuosta 11 vuoden takaisesta kuntaliitoshankkeesta. Noin näin asiat silloin. Nurmijärven asema laajassa uudiskaupungissa arvelutti. Asetelma on hieman sama kuin hyvinvointialueella tällä hetkellä. Reunalla ei ole keskiössä.

Näinä sateisen harmaina sydäntalven päivinä voi perehtyä esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien yhdistämisselvityksen väliraporttiin. Jos ei siis ole parempaa tekemistä – luultavasti olisi minullakin ollut.

Eipä tuosta kerta lukemalla löytänyt kovinkaan vankkoja perusteluja kaikkien kahdeksan Keski-Uudenmaan kunnan yhteenpakottamiseen.

Joiltakin osin väliraportti arvioi perustellusti suuruuden ekonomian kautta saatavia säästöjä. Näin esimerkiksi henkilöstö- ja talouspalveluiden osalta. Enimmäkseen raportti kuitenkin tarjoaa spekulatiivisia arvioita mahdollisista hyödyistä tai jopa yrittää kääntää selvät heikkoudet ja haasteet erinomaisiksi mahdollisuuksiksi.

Taannoin kunnantalolla kuntaselvitysryhmän kuulemistilaisuudessa toin esille harhaoppisen käsitykseni, että mielestäni kuntien välinen kilpailu on tervettä ja se toimii alueen kehityksen moottorina. Tämä ajatus on näköjään auennut myös raportin laatijoille. Raportissa mainitaan, että yksittäisten kuntien kilpailu ei joissain tapauksissa edistä koko alueen etua – pääsääntöisesti se on eduksi. Miksikähän tuokin piti ikään kuin negaation kautta todeta – ihmettelen?

Väliraportti toteaa, että ikääntymisen tuoma kasvupaine tulee olemaan oikein hallittuna yksi yhdistyneen kunnan suurimpia säästöpotentiaaleja. Aivan yhtä hyvin voisi todeta, että se on sitä myös jokaiselle nykyiselle yksittäiselle kunnalle. Jos jotkut kunnat Suomessa ovat valmiita ottamaan vastaan nämä haasteet, niin ne ovat juuri taloudellisesti Suomen terävintä huippua olevat kehyskunnat. Suuruuden ekonomia ei ole ainakaan tähän mennessä toiminut pk-seudun isojen – velkavetoisten – suurkaupunkien kohdalla. Millä perusteella voidaan olettaa Keski-Uudenmaan kaupungin muodostuvan tehokkaammaksi, toimivammaksi ja vähemmän byrokraattiseksi suurkaupungiksi? Ja millaisen ajan se ottaisi, kun lähtökohtana on 8-kertainen organisaatio, 8-kertaisesti erilaiset hallintojärjestelmät ja 8-kertaisesti vaikeampi yhdyskuntarakenne?

Väliraportti viittaa useassa kohdassa nimenomaan yksittäisten kuntien sopeutumistarpeisiin. Myös yhdistyneellä kunnalla tulisi olemaan samat sopeutumistoimet edessään. Mitään erinomaista perustelua, että ko. toimenpiteet onnistuisivat suurkunnassa paremmin, väliraportti ei mielestäni tuo esille.

Kouluverkoston osalta raportti korostaa suurten kouluyksiköiden tehottomuutta. Kuitenkaan perimmäisiä syitä ei tuoda esille. Tämä vaatisi ehdottomasti kunta- ja koulukohtaista analysointia. Ovatko syynä ehkä 50-60-luvuilla rakennetut suuret koulut, joiden käyttö- ja ylläpitokulut, energiatehokkuus ja mitoitukset ovat ongelmallisia? Vaiko suurten kouluyksiöiden yhteyteen integroidut muut toiminnot? Tässäkin kohtaa väliraportti operoi liian yleisellä tasolla. Pienten koulujen kohdalla on joku raportin tekoon osallistunut saanut äänensä kuuluviin ja niiden osalta on todettu olevan tärkeää koulukohtainen tarkastelu – näinhän juuri toimittiin Nurmijärvelläkin kahden pienimmän koulun määrärahojen poistamisen kohdalla.

Terveyspalveluiden osalta on todettu, että ”suoraa laskennallista pelkästään terveysasemaverkon tiheyteen pohjautuvaa laskentamallia on vaikea toteuttaa.” Säästölaskelmissa onkin käytetty metodia, jossa hypoteettiset säästöt on saatu laskemalla uudet kustannukset käyttämällä tehokkaan Järvenpään kustannuksia per asukas. Tämä on sikäli omituista, että Nurmijärvellä juuri laskettiin Rajamäen terveyskeskuksen lakkauttamisella saatavia säästöjä ja ne olivat aivan mikkihiiri-luokkaa. Kun ymmärtääkseni Nurmijärven vanhus- ja terveydenhuoltokulut ovat kuta kuinkin samalla tasolla kuin Järvenpään, niin mikähän tällä momentilla se säästöpotentiaali on näin Nurmijärven horisontista katsottuna? Ei kovin analyyttistä.

Maankäytön ja asumisen osalta raportti arvioi nykytilan olevan huonon tai välttävän välillä. Samaan aikaan todetaan, että alueen kunnissa on hyvä ja kohtuuhintainen asuntotonttivaranto. Suurimmaksi ongelmaksi koetaan se, että nykyisiä kuntaraja-alueita ei kyetä hyödyntämään ja yhdyskuntarakenne kehittyy epätaloudellisesti. Kun tätäkin väitettä tarkastelee nurmijärvisin puusilmin, niin jää ihmettelemään, että mihinkä meidän olisi pitänyt kaavoittaa asuntoja ja työpaikka-alueita – Nummenpään kaalipelloille ja Palojoelle vasten Tuusulan korpiako? Ainakin Nurmijärvellä kaavoitus on kohdistunut aika lailla niille alueille, joissa se on liikenteellisesti järkevää. Ehkäpä raportin tässäkin osassa on jälleen kyseessä ns. ”iso kuva” ja ongelmat ovat jossain Keravan-Tuusulan-Järvenpään rajaseuduilla. Joka tapauksessa raportin mukaan kyseessä on varsinainen vitsaus ja tällä kriteerillä kaikki kunnat olisi samaan kasaan saatettava.

Äänestysaktiivisuuden lasku on koettu ongelmaksi, mutta epäselväksi jää, onko raportin laatijoista kukaan sellaisessa harhauskossa, että se nousisi suurkunnassa. Suorastaan sekopäiseksi raportti menee todetessaan suurkunnan olevan haasteellinen demokratian ja osallistumisen näkökulmasta, mutta tarjoavan samalla ”tuhannen taalan paikan kehittää aitoa osallistumista.” Ilmeisesti jonkun mielestä tulisi olemaan lähidemokratian riemuvoitto, kun nykyisten itsenäisten kuntien alueille perustettaisiin kunnanosavaltuustot tai -lautakunnat ja näille annettaisiin jonkinlainen puuhastelumääräraha.

Uudelle kaupungille on jo visiotakin rustattu ja lueteltu pitkä litania kilpailuetuja. Yhtä lukuunottamatta jokaisen noista luetelluista kilpailueduista voi sellaisenaan yhdistää nykyiseenkiin Nurmijärveen – ja varmaan muihinkin Keski-Uudenmaan kuntiin. Ainoastaan viimeinen – ”Kansainvälisen kokoluokan kaupunki” – ei oikein nykymeininkiin istu. Tosin ei se tuleva Keski-Uudenmaan kaupunkikaan kenenkään Keski-Eurooppalaisen city-ihmisen silmin kovin urbaanilta yhteiskunnalta vaikuta. Kokeilkaa vaikka itse menemällä puhumaan saksaa Lahelan pelloille – keskelle tulevaa uutta kansainvälistä kaupunkia.

Väliraportissa häiritsee se, että osa taulukoista ja luvuista on esitetty ilman kunnollisia selityksiä ja yksiköitä. On vaikea arvioida lukuja ja taulukoita, kun ei tiedä onko kyseessä eurot, tuhannet eutot, miljoonat eurot, eurot per asukas vai kenties ruplat. Toivottavasti lopullinen raportti on selkeämpi tässä suhteessa.

Väliraportissa on esitetty täysin puhtaalta pöydältä tehty palveluverkko kaikkien kahdeksan kunnan alueelle kolmena eri vaihtoehtona. Eli vaihtoehdot on laadittu lähtökohdasta, jossa ei ole huomioitu mitään nykyisiä laitoksia, rakennuksia ja ”rasitteita”. Tämä tuo hyvin esille mahdolliset sopeuttamis- ja säästövaihtoehdot – aina kaikkein tehokkaintakin vaihtoehtoa myöten, jossa Nurmijärvellä olisi yksi terveyskeskus ja kaksi yläkoulua ja sen lisäksi pari erillistä alakoulua. Kaikki vaihtoehdot ja ratkaisut ovat kuitenkin tehtävissä myös nykyisellä kuntarakenteella. Kenellekään ei liene epäselvää se, että jotakin on myös tehtävä – ja mahdollisimman pian nykyisen investointikiiman hellitettyä.

Raportti korostaa, että ”lähipalvelut tulee järjestää lähelle asukasta kunkin alueen omat tarpeet huomioon ottaen”. Kuulostaa katteettomalta korulauseelta. En usko, että tuo onnistuu Keski-Uudenmaan kaupungin kokoisessa kunnassa, jossa veronmaksajien tasapuolisen kohtelun vuoksi myös lähipalvelut on tasapäistettävä. En usko, että keski-uusmaalaiset ovat valmiit maksamaan siitä, että nurmijärveläiset arvostavat muita enemmän lähiterveyspalveluita – ja kustantamaan jatkossakin jokaiseen nurmijärveläiseen päätaajamaan oman terveysaseman. Juuri tuostahan tuossa korulauseessa on kysymys.

Mielenkiintoiseksi selvitystilanteen tekee se, että valtiovalta on käskenyt tehdä selvityksen myös kombinaatiosta Tuusula+Kerava+Sipoo+Kirkkonummi+Vihti+pk-seudun kaupungit. Tämä sen takia, että Vantaa ja Helsinki jäivät ulos muista selvityksistä. Nurmijärvi on tuossa jaossa katsottu olevan Helsingin seutuun kuulumaton alue, joka tuossa skenaariossa ilmeisesti pilkottaisiin tai pakkonaitettaisiin Hyvinkään kanssa.

Eli ei vielä vakuuttanut tämä väliraportti, johon kunta antaa vastineen ensi vuoden alkupuolella. Jäämme odottamaan lopullista raporttia, jonka on määrä valmistua kesään 2014 mennessä.

Ehdolla kuntavaaleissa 2025

Olen ollut ehdolla kuntavaaleissa vuosina 2008, 2012, 2017 ja 2021.

Olen ehdolla myös kevään 2025 kuntavaaleissa. Luonnollisesti edelleen kokoomuksen listalla.

Ensi kevään kuntavaaleista tulee monella tapaa mielenkiintoiset. Valtakunnan politiikka ja puolueiden kannatusmuutokset tulevat näkymään myös kuntatasolla, mutta Nurmijärvellä on nähty usein myös paikallisia poikkeamia valtakunnan tason tuloksiin nähden. Kuntavaaleissa 2021 Keskusta menestyi Nurmijärvellä huomattavasti paremmin kuin valtakunnallisesti. Yksi valtakunnan politiikan kärkinimi voi vaikuttaa puolueen kuntakohtaiseen menestykseen todella paljon. Myös Perussuomalaiset menestyivät Nurmijärvellä paremmin kuin valtakunnallisesti. SDP:n kannatus puolestaan oli Nurmijävellä vaisumpaa kuin valtakunnan tasolla. Kokoomus on ollut viime vuosikymmeninä vahva kuntapuolue Nurmijärvellä ja näin oli myös edellisissä kuntavaaleissa – KOK säilytti suurimman puolueen aseman. Keväällä olemme jälleen uuden edessä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Nurmijärvellä jää useampikin nykyinen valtuutettu pois kevään listoilta. Jo tämä tekee asetelmasta mielenkiintoisen. Kunnanvaltuustoon tulee seuraavalla kaudella varmuudella uusia kasvoja. Oman mausteensa vaaleihin antaa kuluvan kauden aikana tapahtuneet puolueiden vaihdot. Moni tuleva ehdokas on siirtynyt eri tunnuksen alle viimeisen puolen vuoden aikana – sanoisin jopa poikkeuksellisen moni.

Oman erikoisuutensa kevään vaaleihin antaa se, että samaan aikaan käydään myös aluevaalit. Äänestyskopissa on siis mahdollisuus piirtää äänestyslippuihin kaksi eri numeroa. On mahdollisuus jopa äänestää kahta eri puoluetta ja kahta eri ehdokasta, kun kyseessä on eri vaalit. Jos tuntee esimerkiksi, että kuntapuolella kokoomus on oikea puolue jatkamaan kestävän ja tiukan talouden linjaa, niin aluevaaleissa voi valita ehdokkaan naapuripitäjän sitoutumattomien listalta. On siis mahdollista antaa ääni eri ehdokkaille sen mukaan, miten näkee näiden osaamisen ja kompetenssin sopivan kuntatasolla ja toisaalta hyvinvointialueella. Äänestyskopissa tai jo ennen sinne tepastelua pohditaan varmasti myös sitä, tuleeko luottamustehtäviä olla yhdellä, kahdella vai peräti kolmella hallinnon tasolla.

Itse en asetu ehdolle aluevaaleissa. Keskityn vain kuntavaaleihin ja kuntavaaliteemoihin nurmijärveläisenä ehdokkaana.

Kokoomus antaa jäsenilleen tunnustusta aktiivisesta osallistumisesta puolueen järjestötoimintaan myöntämällä ns. Leijona-merkkejä. Minulla oli kunnia vastaanottaa Kokoomuksen Kultainen Leijona syyskuussa Kokoomus Nurmijärvi ry:n 100-vuotisjuhlassa Kirkonkylän Ahjolassa. Tunnustus kannusti osaltaan asettumaan ehdolle myös tulevissa kuntavaaleissa ja pyrkimykseen jatkaa vuodesta 2009 alkaneita kunnallisisa luottamustoimia. Puoluehallituksen myöntämän tunnustuksen jakoivat kansanedustajat Ben Zyskowicz ja Heikki Vestman, joka toimii myös kokoomuksen Uudenmaan piiriin puheenjohtajana tämän vuoden loppuun. Kultainen Leijona on korkein leijona-merkki ja se myönnetään tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta Kansallisen Kokoomuksen päämäärien hyväksi. Edellisen kerran vastaava huomionosoitus kohtasi yhdistyksemme jäsentä vuonna 2017, kun silloinen kansanedustaja Outi Mäkelä vastaanotti kultaisen leijonansa.

Vanhin nurmijärveläinen kokoomusyhdistys – Kokoomus Nurmijärvi ry – täytti tosiaan kuluvana vuonna pyöreähköt 100 vuotta. Asiaan kuuluvat arvokkaat, mutta reipashenkiset juhlat pidettiin syyskuun lopulla Kirkonkylän Ahjolassa. Mielenkiintoiset juhlapuheet kuultiin kansanedustajavierailtamme Beniltä ja Heikiltä. Perinteiseen tapaan jaettiin siis jäsenille huomionosoituksia: Markku Jalava vastaanotti illan toisen Kultaisen Leijonan. Hilkka Ruusuvirta ja Jyrki Laamanen vastaanottivat Valkoiset Leijonat. Jalavan Markku piti ansiokkaan katsauksen yhdistyksen menneisiin 100 vuoteen. Mukava ilta päättyi tanssahteluun.

Huomionosoitusten vastaanottajat varsin vakavina. Kunniavieraat hieman vapautuneimpina.

Mieleenpainuva hetki koettiin, kun paikalla olleista yhdistyksen puheenjohtajista vuosien varrelta otettiin yhteiskuva. Paikalla oli nykyisen puheenjohtaja Juhani Vuorisalon lisäksi peräti seitsemän aiempien vuosien puheenjohtajia: Alla olevassa kuvassa vasemmalta alkaen: Vuorisalo, Markku Jalava, Kristiina Hakala, Jussi Malkamäki, Jorma Niinistö, Outi Mäkelä, Arto Hägg ja Marjo Jaspa.

100-vuotisjuhlien kuvat: Jussi Jalava

Avainsana: Nurmijärvi