Tutkailin valtion vuoden 2014 budjettiesitystä. Uusia liikenneväylähankkeita näytti olevan listalla neljä kappaletta: Kehä I:n parantaminen, Valtatie 4 Rovaniemellä ja Valtatie 5 Mikkelissä. Lisäksi listalle oli päässyt elinkaarihankkeena toteutettava E18-tiehanke Hamina-Vaalimaa.

Uusia ratahankkeita ei listalla ollut lainkaan. Pisara-radalle oli korvamerkitty suunnittelurahaa.

Nurmijärven maankäytön pitkän tähtäimen suunnitelmat ja väestönkasvuennusteet liittyvät pitkälle liikenneväylähankkeisiin – tai tarkemmin sanottuna niiden toteutumiseen. ”Maankäytön kehityskuva 2040” -suunnitelmassa väestönkasvun pääpaino on asetettu Klaukkalaan. Yksi peruste tähän tavoitteeseen on Klaukkalan ratahanke, joka edellyttää Klaukkalan keskustaan huomattavasti nykyistä tehokkaampaa rakentamista. Mikäli mahdollisen aseman lähiympäristöön ei saada huomattavasti nykyistä tiheämpää asutusta ja väkimäärää, niin ratahankkeella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia realisoitua.

Valmistumassa oleva Klaukkalan osayleiskaava lähtee edellä mainituista perusteista ja Klaukkalaan on valmistumassa useita asemakaavahankkeita, jotka tukevat tai perustuvat – miten päin asiaa haluaa katsoa – edellä mainittuun maankäytön kehityskuvaan.

Kun katsoo alussa mainitsemaani valtion budjettiin vuosittain sisällytettäviä liikennehankkeita, niin hiipii pikeepaitaan epätoivo. Klaukkalan ratahanke alkaa tuntua täysin utopistiselta ja tuntuu realistisemmalta asettaa tavoite vuoteen 2100 kuin 2050. Myöskään Klaukkalan ohitustien kohtalona näyttää olevan lykkääntyminen pitkälle 2020-luvulle – tai pahimmassa tapauksessa hanke ei toteudu silloinkaan.

Nyt vireillä olevat aseakaavahankkeet turvaavat Klaukkalan tonttitarjonnan pitkäksi aikaa. Toinen asia on, että toteutuvatko kasvun edellytyksenä olevat likkenneväylähankkeet lainkaan samassa tahdissa. Ennusteeni on, että asuntojen ja tonttien kysyntä vähenee Klaukkalassa lähivuosina, kun liikenteeseen ei saada todellista parannusta.

Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa asemakaavoituksen ja kasvun painopistettä tulee kohdistaa Klaukkalan sijasta Kirkonkylään ja Rajamäkeen. Tämä on kaikkien kuntalaisten etu – etenkin nykyään Klaukkalassa asuvien, jotka kärsivät päivittäin pahenevasta liikenneongelmasta.

Klaukkalan nykyinen väestönpohja riittää ylläpitämään hyvät kaupalliset palvelut. Taajaman kasvattaminen ei ole itseisarvo – etenkään, jos siitä ei ole kuntalaislle muuta kuin harmia. Jos jolle kulle on tärkeätä asua kunnan suurimmassa taajamassa, niin sen statuksen Klaukkala tulee joka tapauksessa säilyttämään.

Lähivuodet osoittavat mihin suuntaan Nurmijärven maankäyttö kehittyy. Jos valtio ei edistä niitä väylähankkeita, joihin Nurmijärven maankäytön kehityskuva perustuu, niin kunnan tulee arvioida tilanne uudestaan – sekä painopistelaueiden että väestönkasvuennusteiden osalta.

Todettakoon lopuksi, että en kannata aatesuuntausta, jossa kunta alkaa rahoittamaan valtiolle kuuluvia väylähankkeita omasta pussistaan. Näin on nyt päätetty tehdä joidenkin kevyenliikenteen väylien kohdalla, mutta siinä mielestäni raja kulkeekin. Pääväylien investoinnit kuuluvat valtiolle ja kunnan ei tule vapaaehtoisesti ottaa edes osavastuuta kymmenien miljoonien hankkeiden rahoittamisesta. Kunta vastaa omasta osuudestansa lakien ja asetusten mukaisesti sitten, kun valtio on oman osuutensa tehnyt.

Ja jos valtio ei väyliin satsaa, niin kunnan on tehtävä maapoliittiset ratkaisunsa niistä asetelmista, jotka ovat sille edullisimpia. Tuossa edellä hieman kuvailin, mitä ne ratkaisut voisivat olla.

Piipahdin pitkästä aikaa Pietarissa. Allegrolla matka taittuu nykyisin aika lailla joutuisammin ja etenkin huomattavasti turvallisemmin kuin vuosituhannen vaihteessa Kannaksen teitä pitkin kurvaillessa. Välillä tuli ajeltua yötä myöten kotia kohti suorastaan henkensä kaupalla.

Paluumatkalla luin netistä Kauppalehden analyysin ja arvion Hartwall-Areenan juuri tehdyn kaupan arvosta. Kauppalehden arvio halliyhtiön kauppahinnasta on 35 miljoonaa euroa, joka tuntuu käsittömän pieneltä. Hartwall-Areean valmistui keväällä 1997 jääkiekon MM-kisoihin ja sen kustannukset olivat noin 300 miljoonaa markkaa – nykyeuroiksi muutettuna noin 62 miljoonaa.

Olen itse ollut Pietarin vuoden 2000 monitoimiareenan lisäksi mukana muissakin hallirakennushankkeissa mm. Vilnan Siemens Arenaa rakennuttamassa ja minulla on jonkinlainen ymmärrys monitoimiareenoiden rakennuskustannuksista. Yllä mainituilla summilla ei tänä päivänä vastaavaa hallia pystytä rakentamaan.

Kauppalehtihän on kalkuloinut arvionsa Harkimon ja Sanoman tekemän osakekaupan perusteella ja perustuen olettamukseen, että Hjallis olisi saanut suomalais-venäläisiltä loppuostajilta saman summan kuin hän oli vähemmistöosakkaille maksanut ennen koko hallihtiön myyntiä.

Myös aiemmat vähemmistöosakkaat ovat kaupan käänteitä nyt ryhtyneet ihmetelemään ja näyttävät nyt vaativan asiasta selvityksiä.

Pienenä huvittavana yksityiskohtana totesin Wikipediassa mainittavan, että tuota Pietarin monitoimiareenaa on luonnehdittu Hartwall-areenan ”piraattikopioksi”. Hallit ovat kuulemma saman kokoiset ja samannäköiset. Muistaakseni myös Harkimo tämän suuntaisia lausuntoja antoi toistakymmentä vuotta sitten. Itse totesin tuolloin kommentoijille, että halleissa on todellakin useita huomattavia yhtäläisyyksiä – tärkeimpänä ja huomiota herättävimpänä se, että molemmissa areenoissa katsomot on sijoitettu liki identtisesti jääkiekkokaukalon ympärille.

Tosiasiassa molempien monitoimiareenoiden esikuvat löytynevät jostain rapakon takaa uudelta mantereelta. Hartwall-areenan puuhamiehet muistini mukaan retostelivat hakeneensa oppia ja esimerkkiä NHL:n mahtiareenoista aitioineen. Silloin ei puhuttu kylläkään NHL-areenoiden piraattikopioinnista.

Kunnanvaltuutettu Sirkka Rousu (SDP) esitti kesäkuussa Nurmijärven Uutisissa idean Aleksis Kivi -teemapuiston perustamisesta Nurmijärvelle. Tarkemmin sanottuna vanhan kuivatun Kirkkojärven alueelle.

Ideana olisi ”tuotteistaa” kansalliskirjailijamme ja saada Aleksis Kivi-teema ”hienoon lentoon niin kulttuurissa, liikunnassa, matkailussa kuin myös yritystoiminnassa”.

Mietitäänpäs miten syntymäkunta voisi Kiveä hyödyntä eri osa-alueilla:
– Kulttuurin nälkäisille voitaisiin johonkin Kiveen kiinteästi liittyvään paikkaan rakentaa kesäteatteri ja esiintymislava katoksineen, jossa voitaisiin kesäisin esittää Kiven tuotantoon liittyviä teatteriesityksiä ja miksei järjestää muitakin kulttuurillisia rientoja kuten musiikkiesityksiä ja taidenäyttelyitä. Tällainen mesta voisi olla esimerkiksi Taaborinvuori, jonne voitaisiin siirtää toimintaa tukevia vanhoja rakennuksia ja vaikkapa seppä pajoineen.
– Liikuntaihmisille kunta voisi toteuttaa kunnan alueella kiertävän seitsemän veljeksen patikkakreitin. Paikkakunnan urheiluseurat voitaisiin kekseliäästi nimetä Aleksis Kiven tuotannosta tutuilla nimillä kuten Seven Bros, Kurra tai vaikkapa Rajamäen Rykmentti.
– Kiven syntymäkoti Palojoella voitaisiin avata matkailunähtävyydeksi ja tukemaan läheisen Taaborinvuoren toimintaa.
– Yritystoiminnassa voitaisiin hyödyntää ”kivennäistä” terminologiaa ja nimikkeistöä: Paikallisliikenne voitaisiin nimetä Kivenkyydiksi, ravintola Venlaksi ja niin edelleen. Siinä sivussa myös kunnan eri toimintoja voitaisiin nimetä samalla metodilla: kirjastoauto Sepeteukseksi ja liikelaitos Aleksiaksi.

Tarkkaavainen lukija huomannee, että kaikki edellä mainitsemani visioinnit ovat jo toteutuneet. Itse en kaipaa yhtään lisää kulttuurillisia tai vielä vähemmän kaupallisia Kivi-kytkentöjä Nurmijärvelle. Kun seitsemän veljestä komeilee kunnan vaakunassakin, niin paikkakunta vaikuttaa jo nyt jonkinlaiselta Kiventologiselta erityisalueelta.

Todettakoon sekin, että se Rousun visioima ”kaunis pieni tekolampikin, jonka ympärillä on lenkkipolku ja penkkiryhmiä”, on jo olemassa. Se sijaitsee ns. Pappilanrannassa eli vanhan järven pohjalla. Rauhaisalla paikalla ikitammien katveessa, jossa satakielet lauleskelevat. Mitään muuta sinne järven pohjalle ei juuri kannata rakennellakaan, kun lienee kunnan huonointa rakennusmaata ja pysyy kuivana vain pumppaamon avulla.

Hienoa, että esitetään ideoita. Niitähän on tunnetusti hyviä ja huonoja ja siltä väliltä. Tämä esitys oli mielestäni sieltä heikoimmasta päästä. Myöskään kuntalaiset eivät syttyneet Aleksi Kivi -teemapuistolle, kuten Nurmijärven Uutiset aivan oikeellisesti myöhemmin esityksen saamaa palautetta arvioi. Alkuperäistä lehtijuttua innostui kommentoimaan vain kolme kuntalaista: yksi viittasi ”kusenpolttamaan teemapuistoon, jollaisia löytyy liiaksikin Suomesta”, toinen viittasi asiallisesti Kivi-juhliin ja kommentoi ideaa, ettei A.Kivi edes suunnannut tekstejänsä lapsille. Kolmas totesi lyhyesti, että ”Ufo-juttu joo.”

Enpä minäkään lämpiä ehdotukselle, että Kirkonkylän osayleiskaavaan varattaisiin tällaiseen tarkoitukseen alue ja vielä vähemmän, että kunnan pitäisi mennä osakkaaksi perustettavaan Nurmijärven Aleksi Kivi-teemapuisto Oy:öön. Kiveä on hyödynnetty aivan riittämiin Nurmijärvellä ja ainakin toistaiseksi vielä suhteellisen arvokkaalla tavalla.

——

Nurmijärven kunta muuten ylläpitää Aleksis Kivi -websivuja. Voipi käydä katsomassa:   http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1

 

 

Blogi on ollut kesäasennossa viime viikkoisen lomailun aikana. Kävimme kohtuullisen etäällä eli ihmettelemässä talviolosuhteita Mauritiuksella. Kelit olivat juuri passelit talvenviettoa ajatellen. Päivällä 23-25 C:n tienoilla ja yöt parinkymmenen asteen hujakoilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin eteläisellä pallonpuoliskolla. Hiukan omituiselta tuntui ajatella, että heinäkuussa vietettiin tosiaan talvikautta. Etelän suuntaan mentäessä oltaisiin siirrytty kohti kylmempiä seutuja ja päiväntasaajan kuumuus oli pohjoisen suunnassa. Eteläisellä pallon puoliskolla ei varmaankaan puhuta ”etelän lämmöstä”.

Aurinkoa pystyi ottamaan kuin aurinkorannoilla konsanaan, mutta kuumuus ei ollut yhtä järkyttävä kuin Välimeren maissa näihin aikoihin. Viikko meni joutuisasti – erityisesti koralleilla snorklaus oli hienoa puuhaa. Matka oli pitkä, mutta lennot olivat yöllä, jolloin pystyi siirtymisen aikana koisimaan. Aikaeroa ei ollut tuntia enempää, joten minkäänlaista jet lagia ei ollut kiusana.

Mauritiukselle menijän kannattanee ottaa puolihoitopaketti, jos hotelli on hiukankin syrjässä taajamista. Ainakaan meidän hotellin ympäristöstä ei olisi oikein kelvollisia ruokapaikkoja löytynyt. Hotellialueelta löytyi monenlaista aktiviteettia: ravintolat, hieronnat, manikyyrit, kanootit, polkuveneet, purjeveneet, vesihiihtovempaimet, tenniskentät ja golf-range. Koralliriutoille kuljetettiin hotellivieraita pari kertaa päivässä sukeltelemaan.

Hieno mesta, joskin tienvarsien sotkuisuus oli silmiin pistävää. Jätettä oli rekkakuormittain. Paikallinen tapa näyttää olevan, että kaikki roina heitetään Toyotan ikkunasta ulos.

Seuraavaksi taidankin turista Aleksis Kivi -teemapuistosta. Siihen asti – morot.

Kuluvan kesän keskustelluin kunnallispolitiikkaa sivuava aihe on ollut kyläkouluista käyty keskustelu ja sen jälkimainingeissa tapahtunut valtuutettu Kaisu Paulannon siirtyminen Keskustan valtuustoryhmästä Vihreiden ryhmään.

Keskustelu taisi tällä erää lähteä liikkeelle 9.6.2013 Nurmijärven Uutisten pääkirjoituksesta, johon minuakin taustahaastateltiin. Muutama päivä myöhemmin Paulanto kirjoitti NU:n ”Lukijan kynästä” -palstalle mielipidekirjoituksen otsikolla ”Case kyläkoulunen”. Kirjoitus poiki useita vastineita, joista osa oli kovinkin tunnepitoisia.

Niitä paljon kaivattuja järkiperusteita alle kahdenkymmenen oppilaan opinahjojen säilyttämiseksi vastineissa ei sitten juurikaan esitetty. Kun viranhaltijoiden tekemistä selvityksistä kävi ilmi, että kyläkoulusten iltakäyttökin on todella vähäistä – Nummenpäässä vähemmän kuin kerran kuussa ja Suomiehessä muutama kerta vuodessa, niin uusina perusteina vastineissa esitettiin lähinnä historiallisia näkökulmia ja kouluista menneinä vuosina valmistuneiden oppilaiden myöhempiä tutkintoja sekä vuoden yrittäjä -titteleitä.

Samoin päätöksentekoa on yritetty koplata valtakunnalliseen kuntarakenneuudistukseen – ikään kuin sillä olisi olennaista vaikutusta siihen, tuleeko kyläkoulusten oppilasmäärä moninkertaistumaan muutamassa vuodessa tai olisiko millään muotoa järkevää saneerata parinkymmenen oppilaan kouluja käyttökelpoisiksi ja lakisääteiset vaatimukset täyttäviksi useilla miljoonilla euroilla.

Keskustelu ja päätöksenteko asiassa tulee varmasti jatkumaan vielä kuluvan vuoden aikana. Toivottavasti se sisältää tunnereaktioiden lisäksi myös asiapitoisia kannanottoja
ja faktatietoa.

Ja mitä tulee kyläkoulusiin, niin mielihyvällä voin todeta, että tuo termi näyttää juurtuneen hyvin nurmijärveläisten kielenkäyttöön. Nimittäin melko tarkalleen vuosi sitten eli 8.7.2012 kirjoitin Nurmijärven Uutisten ”Viikon vieras” -palstalle kirjoituksen otsikolla ”Kyläkouluset” ja lanseerasin tämän ilmeisen osuvan termin kuvaamaan minikokoisia opinahjojamme.

Ensimmäinen pätkälomaviikko on takana ja edessä paluu viikoksi töiden pariin. Lomaviikko meni pääosin pohjoisessa kalastellessa. Poikkesin myös Taivalkoskella perinteikkäässä Jalavan kaupassa, josta mukaan tarttui stetson-tyyppinen päähine. Se onkin tarpeen, jotta voi orientoitua kunnalliseen päätöksentekoon, joka tuntuu olevan välillä kuin hatusta vedettyä.

Kunnanhallitus näyttää tehneen viime kokouksessaan päätöksen palauttaa Klaukkalantien liikennealueen asemakaavamuutosluonnos uudelleen käsiteltäväksi. Kyseessä on Ropakkotien ja Järvihaantien väliseen tieosuuteen liittyvät liikennejärjestelyt – erityisesti Klaukkalantien ja Kirkkotien kiertoliittymähankkeen edistäminen. Lehdistöinfon mukaan kunnanhallituksen kokouksessa 24.6.2013 keskustelun kuluessa Handolin mm. Vaulamon kannattamana esitti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi siten, että kunnanhallitus käsittelee asian syyskuussa mm. kaupunkikuvaselvityksen valmistuttua.

Kyseinen kaupunkikuvaselvitys keskittyy lähinnä Viirinlaakson ja sen lähialueen kaupunkikuvalliseen tarkasteluun. Jostain syystä kunnanhallitus on kytkenyt asian Klaukkalantien pohjoisosan kaavamuutokseen, jonka kanssa selvityksellä ei ole juurikaan mitään tekemistä.

Vielä omituisemmaksi päätöksen tekee se, että Viirinlaakson asemakaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä kunnanhallitus ei ottanut minkäänlaista kantaa tai edellyttänyt kyseisen kaupunkikuvaselvityksen valmistumista. Juuri Viirinlaakson aluehan on ko. selvityksen ydinasia.

Ymmärtääkseni kunnanhallituksen palautuspäätöksen takana oli myös liikennesuunnitteluun liittyviä mielipiteitä. Olen usein sarkastis-ironisesti ihmetellyt kuinka Suomessa voi olla niin paljon rakennusten home-, sisäilma- ja kosteusongelmia, kun maassa asuu samaan aikaan yli viisi miljoonaa rakennusalan ammattilaista. Ilmeisesti myös liikennesuunnittelun ammattilaisia löytyy kosolti – ainakin kunnallispoliitikkojen joukosta. Itse en koe sellainen expertti olevan, vaikka alaa olenkin neljä vuotta opiskellut.

Asian käsittely jatkuu siis viivästytettynä syksyllä – ja voi aiheuttaa ongelmia ja viivästyksiä Kirkkotien ja Klaukkalantien kiertoliittymähankkeelle.

Toinen surkuhupaisa episodi tullaan näkemään loppuvuoden budjettivaltuustossa. Viime vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä äänestettiin Klaukkalan monitoimitalon määrärahoista. Pohjaesityksenä oli kunnanhallituksen esitys, jossa monitoimitalon aikataulua ja rahoitusta oli järjettömästi aikaistettu vuodella. Pidin valtuuston kokouksessa puheen, jossa totesin tutkineeni sekä hankeaikatulun että rahoituksen ja totesin määrärahojen aikaistuksen olevan täysin hyödytöntä. Hanketta ei kerta kaikkiaan pystytä toteuttamaan samaa tahtia kuin lähinnä klaukkalalaiset päättäjät halusivat rahoitusta hankkeelle kahmia. Vastaesitykseni ja laatimani rahoitusaikataulu, jota silloinen Kokoomus-valtuutettu Köppä kannatti, hävisi äänestyksessä 31-17.

Nyt ollaan tilanteessa, että hanke on edennyt kuta kuinkin arvioimani aikataulun mukaan ja loppuvuonna hankkeen määrärahat tullaan muuttamaan suurin piirtein samalla tavalla kuin vuosi sitten olin arvionut.

Onhan se ihmeellistä, että tehdään talousarvioita ja taloussuunnitelmia, joissa hankkeille korvamerkityt eurot tietoisesti ovat 4-5 miljoonaa euroa pielessä. SAmalla sekoitetaan muiden investointikohteiden rahoitussuunnitelmat ja aikataulutus. Jos nuo 31 valtuutettua tekivät edellä mainitun päätöksen osaamattomuuttaan tai vakaassa uskossa omaan hankekehitys- ja budjetointiosaamiseensa, niin se on ymmärrettävää. Jos päätös tehtiin tietoisesti ja vain oman hankkeen saamiseksi investointilistalla paalupaikalle, niin toiminta on aika lailla käsittämätöntä.

No, minullakin on nyt mahdollisuus kesän aikana opetella, miten päätöksiä vedetään stetsonista. Josko se syksyllä onnistuisi.

Eilisen Klaukkalan Järvimaan yleisötilaisuuden jälkeen vuorossa oli tänään Rajamäen Kylänpään kaavoitushankkeen yleisötilaisuus.

Tilaisuuksien henki oli kovin erilainen. Siinä missä Järvimaan tilaisuudessa kuntalaisilta tuli pääasiassa kritiikkiä ja arvostelua kaavaluonnosta ja sen paranneltuakin versiota kohtaan, niin Kylänpään tilaisuudessa oli erinomaisen positiivinen ja rakentava henki.

Järvimaan tilaisuus oli perinteiseen tapaan järjestetty eli asemakaavaluonnos oli ollut jo julkisesti nähtävillä ja kuntalaiset olivat siihen jo virallisia kommentteja ja huomautuksia antaneet. Niinpä yleisötilaisuuden puheenvuorot ja kysymykset keskittyivät ymmmärrettävästi lähinnä kaavaluonnoksen ongelmakohtiin ja ominaisuuksiin, joita henkilöt kokivat epäkohdiksi. Järviman tilaisuuden henki kiteytyikin erään henkilön puheenvuorossa – vapaasti lainattuna ”Tulemme joka tapauksessa valittamaan ja hankaloittamaan kaavan etenemistä kaikin keinoin.”

Kylänpään yleisötilaisuus puolestaan järjestettiin heti kaavan vireilletulon jälkeen ja ennen kuin edes virallista kaavaluonnosta on julkistettu. Suunnitelupäällikkö Oksanen ja etenkin kaavoitus- ja lupa-arkkitehti Katri Peltoniemi esittelivät kaavahankkeen lähtökohtia ja ensimmäistä hahmotelmaa kaavaluonnoksesta. Kuntalaiset pääsivät kertomaan omia ajatuksiaan ja toiveitaan täysin puhtaalta pöydältä ja piirtämään työryhmissä oman kaavakarttansakin eli kertomaan näkemyksesnä, miten alueen maankäyttö pitäisi järjestää.

Peltoniemi kertoi, että Kylänpään alueen kaavoitusta on lähdetty ideoimaan hakemalla alueelle teemoja, joihin kaavoituksen ja alueen kehittämisen on ajateltu pohjautuvan. Teemojen kerrottiin olevan:
– Vesi: Alueella on osin luonnontilainen puro, jota voidaan hyödyntää vesiaiheina. Välttämättömät hulevesialtaat voidaan hyödyntää aluetta elävöittävinä vesiaiheina.
– Puutarha ja lähiruoka
– Uusi Ruukki: Alueella voitaisiin hyödyntää Rajamäen ainutlaatuisen tehdasyhdyskunnan historiaa ja henkeä. Rajamäellä on paljon korkeatasoista tehdasyhdyskuntaan liittyvää arkkitehtuuria.
– Liikunta ja ulkoilu: Kylänpään alueella on poikkeukselliset hyvät mahdollisuudet monipuoliseen liikunnan ja ulkoilun harrastamiseen. Kiljavalla on erinomaiset ulkoilu- ja latuverkostot, uimahalli on kävelymatkan päässä ja alueeseen rajoittuu Rajamäen urheilupuisto jalkapallokentineen ja frisbee-ratoineen.

Paikalla oli vajaat kolmekymmentä aktiivista kuntalaista, jotka kaikki esittäytyivät. Luottamushenkilöistä havaitsin paikallaolevan itseni lisäksi valtuutettu ja ASRAn jäsen Pirkko Vertin, ASRAn jäsen Jari Kovasen ja teknisen ltk:n jäsen Esa Laitisen.

Etenkin seuraavat asiat ja tekijät kiinnostivat paikalla olijoita:
– Liikennejärjestelyt, kiertoliittymät Rajamäentielle ja Kiljavantielle, Kiljavantien liikenneturvallisuus ja mahdollinen alikulku
– Puistoalueet, vesiaiheet sekä niiden asiallinen hoito
– Astrakanintien läpiajoliikenteen eliminoiminen
– Alueella olevan n. 25-vuotiaiden lehmus- ja saarni-istutusten hyödyntäminen
– Mäkeläntien olemassa olevan rakennuskannan huomioiminen kaavoituksessa
– Alueen tuleva asukasluku, joka arviotiin olevan täysin toteutuessa n. 1300-1600 asukasta
– Palveluiden ja liiketilojen saaminen alueelle

Sokerina pohjana kaavoitusarkkitehti Carlos Lamuela esitteli internetissä avatun Kylänpään kaavahankkeen aloituskyselyn. Kuntalaiset voivat käydä antamassa mielipiteensä ja tietonsa kaavahankkeesta netin kautta. Nettikysely löytyy osoitteesta: https://nurmijarvi.asiatkartalle.fi/

Tämä nettikyselykin on uusi ja hieno idea, jolla kuntalaisten mielipide saadaan paremmin kuuluviin eli se paljon puhuttu vuorovaikutus toteutettua. Kokeilkaa!

Kaavahankkeen on suunniteltu etenevän siten, että luonnos tuodaan asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntaan syksyllä 2013. Kaavaehdotus julkistettaisiin vuoden 2014 aikana ja parhaassa tapauksessa asemakaava olisi vahva jo vuonna 2014.

Olipa ilo olla hyvin järjestetyssä yleisötilaisuudessa, jossa oli erinomaisen hyvä ja positiivinen henki. Hieman kuin Rajamäen kyläpäivillä.

Lisää tällaista – eiköhän tämä onnistu myös Kirkonkylällä ja Klaukkalassakin, kun konsepti on nyt saatu aikaiseksi. Jokainen kuitenkin ymmärtänee, että kaikkia toiveita ja ajatuksia valmiiseen kaavaan ei saada sisällytettyä ja jokin osa varmasti ei tyydytä jota kuta. Kaavoituksessa otetaan huomioon hyvien ideoiden ja toiveiden lisäksi mm. myös taloudelliset tekijät.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että lopputulos ei voi olla huono, kun kaavaa lähdetään laatimaan lähtökohdasta, jossa jokainen paikalla ollut tuleva naapuri suhtautuu kaavoitukseen ja uuteen rakentamiseen positiivisesti.

Paikallislehti hieman oikaisi edellisen numeron pääkirjoitusta. Hieman jäi vieläkin korjaamisen varaa…

Tänään oli Arkadian yhteislyseossa kunnan järjestämä Järvimaan kaava-alueen yleisötilaisuus.Väkeä oli kohtuullisesti, virkahenkilöitä tarpeellinen määrä, mutta luottamushenkilöitä kuten tavallista vain muutama- Itseni lisäksi bongasin asra-lautakunnan jäsen Pekka Lassilan ja valtuutettu Kirsi Lompolon.

Kaavaa esiteltiin ja käytiin läpi suunnittelupäällikkö Juha Oksasen johdolla. Kaavakarttaan oli tehty muutoksia verrattuna esillä olleeseen luonnokseen. Tämän hetkisestä versiosta on mm. poistettu paritalot, tehokkuslukuja on pienennetty, tonttien maksimikerroslukuja on muutettu, yhtiömuotoisia tontteja on vähennetty ja viheralueita on lisätty. Paikalla olijoita kiinnostivat mm. seuraavat aiheet:
– Liikennejärjestelyt, liikenneturvallisuus ja lisääntyvä liikenne
– Kaksikerroksisten rakennusten soveltumattomuus vanhaan rakennuskantaan nähden
– Tehokkuusluvut
– Rantatontit
– Alueella tehdyt maakaupat ja kunnan käyttämättä jätetyt etuosto-oikeudet
– Kevyen liikenteen väylät

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta ei ole nyt esillä ollutta viimeisintä luonnosta nähnyt. Its eolen esittänyt toiveen, että esittelijä toisi jo lautakuntaan nähtäville kaavaesityksen luonnoksen ennen varsinaista kaavaesitystä. Näillä näkymin kaavaesitys tulee lautakuntaan syksyllä 2013 ja asemakaava voisi olla vahva keväällä 2014.

Torstaina 13.6. klo 17.30 on vuorossa Rajamäen Kylänpään alueen kaavahankkeen infotilaisuus Kuntolassa. Kyseessä on hieman eri tyyppinen tilaiuus kuin tämän päiväinen. Millainen – sen näkevät ne ken paikalle vaivautuvat. Paikalla myös allekirjoittanut ja olen kuulolla, mikäli kunnan kaavoitus- tai muista asioista jolla kulla on halua keskustella.

Tällä viikolla on tarjolla sitä paljon kaivattua mahdollisuutta vuorovaikutukseen ja tiedonsaantiin kaavoituksesta.

Kunta järjestää kaksi yleisötilaisuutta Klaukkalan Järvimaan ja Rajamäen Kylänpään alueiden kaavoitushankkeista.

Järvimaan yleisötilaisuus pidetään ke 12.6.2013 klo 18.00 Arkadian yhteislyseon aulassa, osoitteessa Lepsämäntie 15, Klaukkala.

Yleisötilaisuudessa esitellään kaavoitushanketta. Tilaisuudessa voi esittää asiaan liittyviä mielipiteitä ja kysymyksiä.

Kylänpään alueen yleisötilaisuus pidetään to 13.6.2013 klo 17.30 Rajamäen yläasteella, Kuntolan ruokalassa, osoitteessa Keskusraitti 1, Rajamäki.

Kylänpään yleisötilaisuus on aloitusvaiheen esittely, jossa tarkoituksena on järjestää keskustelu- ja ideariihiä siitä, mitä erityisiä arvoja alueella on ja miten alueen kehittäminen tukisi koko Rajamäen alueen tulevaisuudennäkymiä.

Nurmijärven Uutisten pääkirjoituksessa 9.6.2013 siteerattiin sanomisiani liittyen Suomiehen ja Nummenpään koulujen mahdollisiin lakkauttamisiin.

Todellakin kerroin lehdelle ajatuksiani asiasta ja nimenomaan Suomiehen ja Nummenpään kouluihin liittyen – en Nukarin kouluun, kuten pääkirjoituksessa oli mainittu. Nukarin koulun elinkelpoisuutta en ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan, enkö sitä tee minäkään.

Pääkirjoituksessa mainitaan virheellisesti kyseisten koulujen saneerauskustannusten olevan 26 miljoonaa euroa. Oikea luku on luonnollisesti 2,6 miljoonaa euroa.

————-

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 11.6.

Listalla on isoja kaavoitusasioita mm. Viirinlaakson 1. vaiheen kaavaehdotuksen hyväksyminen ja Klaukkalantien kaavamuutosluonnoksen hyväksyminen. Rakennulupapäätöksiä on tarkoitus tehdä puolisen tusinaa.