Maankäytön kehityskuva uusiksi tuoreeltaan?

Tutkailin valtion vuoden 2014 budjettiesitystä. Uusia liikenneväylähankkeita näytti olevan listalla neljä kappaletta: Kehä I:n parantaminen, Valtatie 4 Rovaniemellä ja Valtatie 5 Mikkelissä. Lisäksi listalle oli päässyt elinkaarihankkeena toteutettava E18-tiehanke Hamina-Vaalimaa.

Uusia ratahankkeita ei listalla ollut lainkaan. Pisara-radalle oli korvamerkitty suunnittelurahaa.

Nurmijärven maankäytön pitkän tähtäimen suunnitelmat ja väestönkasvuennusteet liittyvät pitkälle liikenneväylähankkeisiin – tai tarkemmin sanottuna niiden toteutumiseen. “Maankäytön kehityskuva 2040” -suunnitelmassa väestönkasvun pääpaino on asetettu Klaukkalaan. Yksi peruste tähän tavoitteeseen on Klaukkalan ratahanke, joka edellyttää Klaukkalan keskustaan huomattavasti nykyistä tehokkaampaa rakentamista. Mikäli mahdollisen aseman lähiympäristöön ei saada huomattavasti nykyistä tiheämpää asutusta ja väkimäärää, niin ratahankkeella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia realisoitua.

Valmistumassa oleva Klaukkalan osayleiskaava lähtee edellä mainituista perusteista ja Klaukkalaan on valmistumassa useita asemakaavahankkeita, jotka tukevat tai perustuvat – miten päin asiaa haluaa katsoa – edellä mainittuun maankäytön kehityskuvaan.

Kun katsoo alussa mainitsemaani valtion budjettiin vuosittain sisällytettäviä liikennehankkeita, niin hiipii pikeepaitaan epätoivo. Klaukkalan ratahanke alkaa tuntua täysin utopistiselta ja tuntuu realistisemmalta asettaa tavoite vuoteen 2100 kuin 2050. Myöskään Klaukkalan ohitustien kohtalona näyttää olevan lykkääntyminen pitkälle 2020-luvulle – tai pahimmassa tapauksessa hanke ei toteudu silloinkaan.

Nyt vireillä olevat aseakaavahankkeet turvaavat Klaukkalan tonttitarjonnan pitkäksi aikaa. Toinen asia on, että toteutuvatko kasvun edellytyksenä olevat likkenneväylähankkeet lainkaan samassa tahdissa. Ennusteeni on, että asuntojen ja tonttien kysyntä vähenee Klaukkalassa lähivuosina, kun liikenteeseen ei saada todellista parannusta.

Olemme hyvin lähellä tilannetta, jossa asemakaavoituksen ja kasvun painopistettä tulee kohdistaa Klaukkalan sijasta Kirkonkylään ja Rajamäkeen. Tämä on kaikkien kuntalaisten etu – etenkin nykyään Klaukkalassa asuvien, jotka kärsivät päivittäin pahenevasta liikenneongelmasta.

Klaukkalan nykyinen väestönpohja riittää ylläpitämään hyvät kaupalliset palvelut. Taajaman kasvattaminen ei ole itseisarvo – etenkään, jos siitä ei ole kuntalaislle muuta kuin harmia. Jos jolle kulle on tärkeätä asua kunnan suurimmassa taajamassa, niin sen statuksen Klaukkala tulee joka tapauksessa säilyttämään.

Lähivuodet osoittavat mihin suuntaan Nurmijärven maankäyttö kehittyy. Jos valtio ei edistä niitä väylähankkeita, joihin Nurmijärven maankäytön kehityskuva perustuu, niin kunnan tulee arvioida tilanne uudestaan – sekä painopistelaueiden että väestönkasvuennusteiden osalta.

Todettakoon lopuksi, että en kannata aatesuuntausta, jossa kunta alkaa rahoittamaan valtiolle kuuluvia väylähankkeita omasta pussistaan. Näin on nyt päätetty tehdä joidenkin kevyenliikenteen väylien kohdalla, mutta siinä mielestäni raja kulkeekin. Pääväylien investoinnit kuuluvat valtiolle ja kunnan ei tule vapaaehtoisesti ottaa edes osavastuuta kymmenien miljoonien hankkeiden rahoittamisesta. Kunta vastaa omasta osuudestansa lakien ja asetusten mukaisesti sitten, kun valtio on oman osuutensa tehnyt.

Ja jos valtio ei väyliin satsaa, niin kunnan on tehtävä maapoliittiset ratkaisunsa niistä asetelmista, jotka ovat sille edullisimpia. Tuossa edellä hieman kuvailin, mitä ne ratkaisut voisivat olla.