Liikuntapaikkatuumailuja

Heppa- ja kolopalloihmiset eivät ole vielä riehaantuneet vaatimaan tiloja yhteiskunnalta:       .

Julkisuudessa – sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastopalstoilla – on käyty keskustelua salibandytilojen puutteesta Nurmijärvellä. Keskustelu on kulminoitunut pääsarjatasolla pelaavan SB-Pron naisten joukkueeseen, joka joutuu isännöimään tai paremminkin emännöimään kotiottelunsa toisella paikkakunnalla. Nurmijärveltä kun ei löydy mitat täyttävää pelisalia.

Tuo mittojen täyttyvyys tosin on minulle epäselvä asia. Salibandyn sääntöjä googlailemalla ymmärrykseni on, että pelialueen viralliset mitat ovat 18-22m x 36-44m, joiden päälle tulee vielä puolentoistametrin suoja-alueet.

Maaniitun koulun sali on kuulemma metrin verran liian pieni, jotta siinä voitaisiin ylimmän sarjatason pelejä pelata. Liiton sivujen mukaan kentän koko on 18mx32m eli kenttä ainakin tuon mukaan täyttää lajin viralllisten sääntöjen kriteerit. Herääkin kysymys, että onko kyseessä siis lajiliiton omien erityisvaatimusten aiheuttamasta ongelmasta? Täytynee tuohon kysyä vastaus asiasta perillä olevista lähteistä.

Jääkiekkoa pelataan monenkokoisissa kaukaloissa menestyksekkäästi. Onko salibandyssä viralliset kenttämitat laadittu jollakin tapaa ajattelemattomasti ja pelille sopimattomiksi – outoa jos näin on.

Vertailin eri sisäpallolajien vaatimuksia. Kori- ja lentopallon kenttämitat ovat huomattavasti pienemmät kuin salibandyn – pituutta salilta vaaditaan noin 10 metriä vähemmän ja leveydeksikin riittää useita metrejä kapeampi areena. Käytännössä jokaisessa koulun liikuntasalissa voidaan pelata kori- ja lentopalloa säädyllisissä olosuhteissa – toisin kuin salibandyä, joka vaatii erityisen areenan. Salibandy on tilojen puolesta vaativin sisäpelilaji ja se näkyy myös seurojen hallitilanteessa. Liiton sivuilta bongasin kyselytulokset, joiden mukaan vain 18%:lla seuroista on hyvät tai erinomaiset halliolosuhteet. Suuri osa kärsi pienistä tiloista.

Kunta tukee salibandyn harrastustoimintaa ja harrastelijatasolle sopivia harrastustiloja on käytettävissä. Muiden – suorastaan mammuttimaisten – liikuntapaikkahankkeiden lisäksi kuntaa vaaditaan nyt rakentamaan myös salibandyliiton liigatasovaatimukset täyttävä sb-halli. Nykyisessä taloustilanteessa se on ymmärtääkseni kaukainen haave, jos jokin yksityinen taho ei ota kokonaisvastuuta hankkeesta. Kuntavetoisena uutta hallihanketta tuskin lähivuosina edistetään.

Urheilulajien suosiot ja harrastajamäärät vaihtelevat. Joitakin kymmeniä vuosia sitten squashin harrastajia oli pilvin pimein ja pelihalleja oli lukuisasti. Tällä hetkellä harrastajamäärät ovat alamaissa ja suurin osa halleista on suljettu ja muutettu toiseen käyttöön – näin myös Nurmijärvellä. En usko salibandyn kohdalla samanlaiseen kohtaloon, mutta yleisellä tasolla on otettava huomioon tällainenkin näkökulma – trendit ja suosiot tulevat ja menevät.

Näkemykseni on, että kunnan tehtävänä on luoda yleiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja tarjota etenkin nuorisolle harrastus- ja harjoittelumahdollisuuksia esimerkiksi koulujen liikuntasalien avulla. Huippu-urheilun ja yksittäisten urheilulajien erityisvaatimusten täyttäminen ei kuulu kunnan perustehtäviin.

Toivottavasti Nurmijärvellä on tulevaisuudessa mahdollisuudet seurata salibandyn ylimmän sarjatason pelejä – joko yksityisen hallihankkeen tai salibandyliiton muuttuvien kenttäkriteerien johdosta. Menestyvät edustusjoukkueet ovat harrastajamääriä nostava asia, mutta en näe sitä määräävänä tekijänä. Salibandyn tulevaisuuden Nurmijärvellä näen hyvänä: harrastamiseen ja harjoitteluun on kohtuulliset olosuhteet kunnan tiloissa ja lajilla on paljon harrastajia. Lajin suosio ja menestyminen ei ole kiinni pääsarjatason pelaamisesta. Toki nyt olisi lajin puuhahenkilöillä erinomainen tilaisuus hyödyntää tilannetta ja edistää omatoimisesti hallihanketta. Jalkapallon, keilailun, tenniksen, golfin, ratsastuksen ja monen muun lajin osalta harrastus- ja etenkin kilpailuolosuhteita on kyetty parantamaan yksityisten ja seurojen toteuttamien hankkeiden avulla – miksei myös salibandyn?