Kuluvan kesän keskustelluin kunnallispolitiikkaa sivuava aihe on ollut kyläkouluista käyty keskustelu ja sen jälkimainingeissa tapahtunut valtuutettu Kaisu Paulannon siirtyminen Keskustan valtuustoryhmästä Vihreiden ryhmään.
Keskustelu taisi tällä erää lähteä liikkeelle 9.6.2013 Nurmijärven Uutisten pääkirjoituksesta, johon minuakin taustahaastateltiin. Muutama päivä myöhemmin Paulanto kirjoitti NU:n “Lukijan kynästä” -palstalle mielipidekirjoituksen otsikolla “Case kyläkoulunen”. Kirjoitus poiki useita vastineita, joista osa oli kovinkin tunnepitoisia.
Niitä paljon kaivattuja järkiperusteita alle kahdenkymmenen oppilaan opinahjojen säilyttämiseksi vastineissa ei sitten juurikaan esitetty. Kun viranhaltijoiden tekemistä selvityksistä kävi ilmi, että kyläkoulusten iltakäyttökin on todella vähäistä – Nummenpäässä vähemmän kuin kerran kuussa ja Suomiehessä muutama kerta vuodessa, niin uusina perusteina vastineissa esitettiin lähinnä historiallisia näkökulmia ja kouluista menneinä vuosina valmistuneiden oppilaiden myöhempiä tutkintoja sekä vuoden yrittäjä -titteleitä.
Samoin päätöksentekoa on yritetty koplata valtakunnalliseen kuntarakenneuudistukseen – ikään kuin sillä olisi olennaista vaikutusta siihen, tuleeko kyläkoulusten oppilasmäärä moninkertaistumaan muutamassa vuodessa tai olisiko millään muotoa järkevää saneerata parinkymmenen oppilaan kouluja käyttökelpoisiksi ja lakisääteiset vaatimukset täyttäviksi useilla miljoonilla euroilla.
Keskustelu ja päätöksenteko asiassa tulee varmasti jatkumaan vielä kuluvan vuoden aikana. Toivottavasti se sisältää tunnereaktioiden lisäksi myös asiapitoisia kannanottoja
ja faktatietoa.
Ja mitä tulee kyläkoulusiin, niin mielihyvällä voin todeta, että tuo termi näyttää juurtuneen hyvin nurmijärveläisten kielenkäyttöön. Nimittäin melko tarkalleen vuosi sitten eli 8.7.2012 kirjoitin Nurmijärven Uutisten “Viikon vieras” -palstalle kirjoituksen otsikolla “Kyläkouluset” ja lanseerasin tämän ilmeisen osuvan termin kuvaamaan minikokoisia opinahjojamme.
ARTO HÄGG 