Kerran vielä tytöt ja pojat. Sain pyytämättä ja yllättäen kulttuuritiedotteen.
Huumorilehti Pahkasian perustamisesta tulee kuluneeksi puoli vuosisataa toukokuussa 2025. Merkkipäivän kunniaksi ilmestyy Pahkasian suuri 50-vuotisjuhlanumero.
Pahkasian 80. – ja viimeinen – numero on omistettu kaikille Pahkasian toimittajille ja avustajille, jotka tekivät lehteä vuosina 1975–2000. Nelivärinen Pahkasika nro 80 ilmestyy 72–80-sivuisena albumina keväällä 2025.
——–
Kulttuurin saralla tapahtuu vuonna 2025 muutakin erityistä ja erikoista.
Nurmijärvi-Taiteen Museossa avautuu 12.1.2025 “Naivismista Pitkänokkaan” yhteisnäyttely. Pitkänokkaa näytillä metritolkulla aina maaliskuun puoliväliin saakka.
Näytölle pamahti blogikirjoitukseni 11 vuoden takaa eli joulukuun lopulta 2013. Olin tutkaillut ja kirjoittanut näkemyksiäni kahdeksan Keski-Uudenmaan kunnan yhdistämishankkeen väliraportista. Tuolloinhan kaavailtiin, että Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo ja Tuusula yhdistyisivät yhdeksi liki 250.000 asukkaaan kaupungiksi. Keski-Uudellemaalle olisi muodostunut Espoon kokoinen laaja ja hajanainen kaupunki.
Sittemmin vuonna 2015 selvitys jalostui Keski-Uudenmaan kaupungin yhdistymissopimuksen ensimmäiseksi luonnokseski, jossa ehdotettiin, että Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Pornainen ja Tuusula lakkaisivat vuoden 2016 lopussa ja yhdistyisivät uudeksi kaupungiksi. Tässä kombinaatiossa olisi ollut noin 150.000 asukasta.
Kuten nyt jälkiviisastuneina tiedämme: kuntaliitos ei ottanut kipinää kunnissa ja se hylättiin. Sen sijaan hieman myöhemmin Marinin sosialistihallitus ajoi Keskustan tukemana läpi aluehallinto- ja sote-uudistuksen, jonka tuloksena syntyi Keski-Uudenmaan hyvinvointialue, joka otti vastatakseen sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta Hyvinkään, Järvenpään, Nurmijärven, Pornaisten, Tuusulan ja Mäntsälän alueella. Nyt tiedämme miten tämä järjestely on edistynyt ja onnistunut ja minkälaiset näkymät hyvinvointialueella on.
Alla kuitenkin 11 vuoden takaisia pohdiskelujani tuosta 11 vuoden takaisesta kuntaliitoshankkeesta. Noin näin asiat silloin. Nurmijärven asema laajassa uudiskaupungissa arvelutti. Asetelma on hieman sama kuin hyvinvointialueella tällä hetkellä. Reunalla ei ole keskiössä.
Näinä sateisen harmaina sydäntalven päivinä voi perehtyä esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien yhdistämisselvityksen väliraporttiin. Jos ei siis ole parempaa tekemistä – luultavasti olisi minullakin ollut.
Eipä tuosta kerta lukemalla löytänyt kovinkaan vankkoja perusteluja kaikkien kahdeksan Keski-Uudenmaan kunnan yhteenpakottamiseen.
Joiltakin osin väliraportti arvioi perustellusti suuruuden ekonomian kautta saatavia säästöjä. Näin esimerkiksi henkilöstö- ja talouspalveluiden osalta. Enimmäkseen raportti kuitenkin tarjoaa spekulatiivisia arvioita mahdollisista hyödyistä tai jopa yrittää kääntää selvät heikkoudet ja haasteet erinomaisiksi mahdollisuuksiksi.
Taannoin kunnantalolla kuntaselvitysryhmän kuulemistilaisuudessa toin esille harhaoppisen käsitykseni, että mielestäni kuntien välinen kilpailu on tervettä ja se toimii alueen kehityksen moottorina. Tämä ajatus on näköjään auennut myös raportin laatijoille. Raportissa mainitaan, että yksittäisten kuntien kilpailu ei joissain tapauksissa edistä koko alueen etua – pääsääntöisesti se on eduksi. Miksikähän tuokin piti ikään kuin negaation kautta todeta – ihmettelen?
Väliraportti toteaa, että ikääntymisen tuoma kasvupaine tulee olemaan oikein hallittuna yksi yhdistyneen kunnan suurimpia säästöpotentiaaleja. Aivan yhtä hyvin voisi todeta, että se on sitä myös jokaiselle nykyiselle yksittäiselle kunnalle. Jos jotkut kunnat Suomessa ovat valmiita ottamaan vastaan nämä haasteet, niin ne ovat juuri taloudellisesti Suomen terävintä huippua olevat kehyskunnat. Suuruuden ekonomia ei ole ainakaan tähän mennessä toiminut pk-seudun isojen – velkavetoisten – suurkaupunkien kohdalla. Millä perusteella voidaan olettaa Keski-Uudenmaan kaupungin muodostuvan tehokkaammaksi, toimivammaksi ja vähemmän byrokraattiseksi suurkaupungiksi? Ja millaisen ajan se ottaisi, kun lähtökohtana on 8-kertainen organisaatio, 8-kertaisesti erilaiset hallintojärjestelmät ja 8-kertaisesti vaikeampi yhdyskuntarakenne?
Väliraportti viittaa useassa kohdassa nimenomaan yksittäisten kuntien sopeutumistarpeisiin. Myös yhdistyneellä kunnalla tulisi olemaan samat sopeutumistoimet edessään. Mitään erinomaista perustelua, että ko. toimenpiteet onnistuisivat suurkunnassa paremmin, väliraportti ei mielestäni tuo esille.
Kouluverkoston osalta raportti korostaa suurten kouluyksiköiden tehottomuutta. Kuitenkaan perimmäisiä syitä ei tuoda esille. Tämä vaatisi ehdottomasti kunta- ja koulukohtaista analysointia. Ovatko syynä ehkä 50-60-luvuilla rakennetut suuret koulut, joiden käyttö- ja ylläpitokulut, energiatehokkuus ja mitoitukset ovat ongelmallisia? Vaiko suurten kouluyksiöiden yhteyteen integroidut muut toiminnot? Tässäkin kohtaa väliraportti operoi liian yleisellä tasolla. Pienten koulujen kohdalla on joku raportin tekoon osallistunut saanut äänensä kuuluviin ja niiden osalta on todettu olevan tärkeää koulukohtainen tarkastelu – näinhän juuri toimittiin Nurmijärvelläkin kahden pienimmän koulun määrärahojen poistamisen kohdalla.
Terveyspalveluiden osalta on todettu, että “suoraa laskennallista pelkästään terveysasemaverkon tiheyteen pohjautuvaa laskentamallia on vaikea toteuttaa.” Säästölaskelmissa onkin käytetty metodia, jossa hypoteettiset säästöt on saatu laskemalla uudet kustannukset käyttämällä tehokkaan Järvenpään kustannuksia per asukas. Tämä on sikäli omituista, että Nurmijärvellä juuri laskettiin Rajamäen terveyskeskuksen lakkauttamisella saatavia säästöjä ja ne olivat aivan mikkihiiri-luokkaa. Kun ymmärtääkseni Nurmijärven vanhus- ja terveydenhuoltokulut ovat kuta kuinkin samalla tasolla kuin Järvenpään, niin mikähän tällä momentilla se säästöpotentiaali on näin Nurmijärven horisontista katsottuna? Ei kovin analyyttistä.
Maankäytön ja asumisen osalta raportti arvioi nykytilan olevan huonon tai välttävän välillä. Samaan aikaan todetaan, että alueen kunnissa on hyvä ja kohtuuhintainen asuntotonttivaranto. Suurimmaksi ongelmaksi koetaan se, että nykyisiä kuntaraja-alueita ei kyetä hyödyntämään ja yhdyskuntarakenne kehittyy epätaloudellisesti. Kun tätäkin väitettä tarkastelee nurmijärvisin puusilmin, niin jää ihmettelemään, että mihinkä meidän olisi pitänyt kaavoittaa asuntoja ja työpaikka-alueita – Nummenpään kaalipelloille ja Palojoelle vasten Tuusulan korpiako? Ainakin Nurmijärvellä kaavoitus on kohdistunut aika lailla niille alueille, joissa se on liikenteellisesti järkevää. Ehkäpä raportin tässäkin osassa on jälleen kyseessä ns. “iso kuva” ja ongelmat ovat jossain Keravan-Tuusulan-Järvenpään rajaseuduilla. Joka tapauksessa raportin mukaan kyseessä on varsinainen vitsaus ja tällä kriteerillä kaikki kunnat olisi samaan kasaan saatettava.
Äänestysaktiivisuuden lasku on koettu ongelmaksi, mutta epäselväksi jää, onko raportin laatijoista kukaan sellaisessa harhauskossa, että se nousisi suurkunnassa. Suorastaan sekopäiseksi raportti menee todetessaan suurkunnan olevan haasteellinen demokratian ja osallistumisen näkökulmasta, mutta tarjoavan samalla “tuhannen taalan paikan kehittää aitoa osallistumista.” Ilmeisesti jonkun mielestä tulisi olemaan lähidemokratian riemuvoitto, kun nykyisten itsenäisten kuntien alueille perustettaisiin kunnanosavaltuustot tai -lautakunnat ja näille annettaisiin jonkinlainen puuhastelumääräraha.
Uudelle kaupungille on jo visiotakin rustattu ja lueteltu pitkä litania kilpailuetuja. Yhtä lukuunottamatta jokaisen noista luetelluista kilpailueduista voi sellaisenaan yhdistää nykyiseenkiin Nurmijärveen – ja varmaan muihinkin Keski-Uudenmaan kuntiin. Ainoastaan viimeinen – “Kansainvälisen kokoluokan kaupunki” – ei oikein nykymeininkiin istu. Tosin ei se tuleva Keski-Uudenmaan kaupunkikaan kenenkään Keski-Eurooppalaisen city-ihmisen silmin kovin urbaanilta yhteiskunnalta vaikuta. Kokeilkaa vaikka itse menemällä puhumaan saksaa Lahelan pelloille – keskelle tulevaa uutta kansainvälistä kaupunkia.
Väliraportissa häiritsee se, että osa taulukoista ja luvuista on esitetty ilman kunnollisia selityksiä ja yksiköitä. On vaikea arvioida lukuja ja taulukoita, kun ei tiedä onko kyseessä eurot, tuhannet eutot, miljoonat eurot, eurot per asukas vai kenties ruplat. Toivottavasti lopullinen raportti on selkeämpi tässä suhteessa.
Väliraportissa on esitetty täysin puhtaalta pöydältä tehty palveluverkko kaikkien kahdeksan kunnan alueelle kolmena eri vaihtoehtona. Eli vaihtoehdot on laadittu lähtökohdasta, jossa ei ole huomioitu mitään nykyisiä laitoksia, rakennuksia ja “rasitteita”. Tämä tuo hyvin esille mahdolliset sopeuttamis- ja säästövaihtoehdot – aina kaikkein tehokkaintakin vaihtoehtoa myöten, jossa Nurmijärvellä olisi yksi terveyskeskus ja kaksi yläkoulua ja sen lisäksi pari erillistä alakoulua. Kaikki vaihtoehdot ja ratkaisut ovat kuitenkin tehtävissä myös nykyisellä kuntarakenteella. Kenellekään ei liene epäselvää se, että jotakin on myös tehtävä – ja mahdollisimman pian nykyisen investointikiiman hellitettyä.
Raportti korostaa, että “lähipalvelut tulee järjestää lähelle asukasta kunkin alueen omat tarpeet huomioon ottaen”. Kuulostaa katteettomalta korulauseelta. En usko, että tuo onnistuu Keski-Uudenmaan kaupungin kokoisessa kunnassa, jossa veronmaksajien tasapuolisen kohtelun vuoksi myös lähipalvelut on tasapäistettävä. En usko, että keski-uusmaalaiset ovat valmiit maksamaan siitä, että nurmijärveläiset arvostavat muita enemmän lähiterveyspalveluita – ja kustantamaan jatkossakin jokaiseen nurmijärveläiseen päätaajamaan oman terveysaseman. Juuri tuostahan tuossa korulauseessa on kysymys.
Mielenkiintoiseksi selvitystilanteen tekee se, että valtiovalta on käskenyt tehdä selvityksen myös kombinaatiosta Tuusula+Kerava+Sipoo+Kirkkonummi+Vihti+pk-seudun kaupungit. Tämä sen takia, että Vantaa ja Helsinki jäivät ulos muista selvityksistä. Nurmijärvi on tuossa jaossa katsottu olevan Helsingin seutuun kuulumaton alue, joka tuossa skenaariossa ilmeisesti pilkottaisiin tai pakkonaitettaisiin Hyvinkään kanssa.
Eli ei vielä vakuuttanut tämä väliraportti, johon kunta antaa vastineen ensi vuoden alkupuolella. Jäämme odottamaan lopullista raporttia, jonka on määrä valmistua kesään 2014 mennessä.
Olen ollut ehdolla kuntavaaleissa vuosina 2008, 2012, 2017 ja 2021.
Olen ehdolla myös kevään 2025 kuntavaaleissa. Luonnollisesti edelleen kokoomuksen listalla.
Ensi kevään kuntavaaleista tulee monella tapaa mielenkiintoiset. Valtakunnan politiikka ja puolueiden kannatusmuutokset tulevat näkymään myös kuntatasolla, mutta Nurmijärvellä on nähty usein myös paikallisia poikkeamia valtakunnan tason tuloksiin nähden. Kuntavaaleissa 2021 Keskusta menestyi Nurmijärvellä huomattavasti paremmin kuin valtakunnallisesti. Yksi valtakunnan politiikan kärkinimi voi vaikuttaa puolueen kuntakohtaiseen menestykseen todella paljon. Myös Perussuomalaiset menestyivät Nurmijärvellä paremmin kuin valtakunnallisesti. SDP:n kannatus puolestaan oli Nurmijävellä vaisumpaa kuin valtakunnan tasolla. Kokoomus on ollut viime vuosikymmeninä vahva kuntapuolue Nurmijärvellä ja näin oli myös edellisissä kuntavaaleissa – KOK säilytti suurimman puolueen aseman. Keväällä olemme jälleen uuden edessä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Nurmijärvellä jää useampikin nykyinen valtuutettu pois kevään listoilta. Jo tämä tekee asetelmasta mielenkiintoisen. Kunnanvaltuustoon tulee seuraavalla kaudella varmuudella uusia kasvoja. Oman mausteensa vaaleihin antaa kuluvan kauden aikana tapahtuneet puolueiden vaihdot. Moni tuleva ehdokas on siirtynyt eri tunnuksen alle viimeisen puolen vuoden aikana – sanoisin jopa poikkeuksellisen moni.
Oman erikoisuutensa kevään vaaleihin antaa se, että samaan aikaan käydään myös aluevaalit. Äänestyskopissa on siis mahdollisuus piirtää äänestyslippuihin kaksi eri numeroa. On mahdollisuus jopa äänestää kahta eri puoluetta ja kahta eri ehdokasta, kun kyseessä on eri vaalit. Jos tuntee esimerkiksi, että kuntapuolella kokoomus on oikea puolue jatkamaan kestävän ja tiukan talouden linjaa, niin aluevaaleissa voi valita ehdokkaan naapuripitäjän sitoutumattomien listalta. On siis mahdollista antaa ääni eri ehdokkaille sen mukaan, miten näkee näiden osaamisen ja kompetenssin sopivan kuntatasolla ja toisaalta hyvinvointialueella. Äänestyskopissa tai jo ennen sinne tepastelua pohditaan varmasti myös sitä, tuleeko luottamustehtäviä olla yhdellä, kahdella vai peräti kolmella hallinnon tasolla.
Itse en asetu ehdolle aluevaaleissa. Keskityn vain kuntavaaleihin ja kuntavaaliteemoihin nurmijärveläisenä ehdokkaana.
Kokoomus antaa jäsenilleen tunnustusta aktiivisesta osallistumisesta puolueen järjestötoimintaan myöntämällä ns. Leijona-merkkejä. Minulla oli kunnia vastaanottaa Kokoomuksen Kultainen Leijona syyskuussa Kokoomus Nurmijärvi ry:n 100-vuotisjuhlassa Kirkonkylän Ahjolassa. Tunnustus kannusti osaltaan asettumaan ehdolle myös tulevissa kuntavaaleissa ja pyrkimykseen jatkaa vuodesta 2009 alkaneita kunnallisisa luottamustoimia. Puoluehallituksen myöntämän tunnustuksen jakoivat kansanedustajat Ben Zyskowicz ja Heikki Vestman, joka toimii myös kokoomuksen Uudenmaan piiriin puheenjohtajana tämän vuoden loppuun. Kultainen Leijona on korkein leijona-merkki ja se myönnetään tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta Kansallisen Kokoomuksen päämäärien hyväksi. Edellisen kerran vastaava huomionosoitus kohtasi yhdistyksemme jäsentä vuonna 2017, kun silloinen kansanedustaja Outi Mäkelä vastaanotti kultaisen leijonansa.
Vanhin nurmijärveläinen kokoomusyhdistys – Kokoomus Nurmijärvi ry – täytti tosiaan kuluvana vuonna pyöreähköt 100 vuotta. Asiaan kuuluvat arvokkaat, mutta reipashenkiset juhlat pidettiin syyskuun lopulla Kirkonkylän Ahjolassa. Mielenkiintoiset juhlapuheet kuultiin kansanedustajavierailtamme Beniltä ja Heikiltä. Perinteiseen tapaan jaettiin siis jäsenille huomionosoituksia: Markku Jalava vastaanotti illan toisen Kultaisen Leijonan. Hilkka Ruusuvirta ja Jyrki Laamanen vastaanottivat Valkoiset Leijonat. Jalavan Markku piti ansiokkaan katsauksen yhdistyksen menneisiin 100 vuoteen. Mukava ilta päättyi tanssahteluun.
Huomionosoitusten vastaanottajat varsin vakavina. Kunniavieraat hieman vapautuneimpina.
Mieleenpainuva hetki koettiin, kun paikalla olleista yhdistyksen puheenjohtajista vuosien varrelta otettiin yhteiskuva. Paikalla oli nykyisen puheenjohtaja Juhani Vuorisalon lisäksi peräti seitsemän aiempien vuosien puheenjohtajia: Alla olevassa kuvassa vasemmalta alkaen: Vuorisalo, Markku Jalava, Kristiina Hakala, Jussi Malkamäki, Jorma Niinistö, Outi Mäkelä, Arto Hägg ja Marjo Jaspa.
Kunnanvaltuuston vuoden tärkein kokous on yleensä marraskuussa pidettävä talousarviokokous. Silloin päätetään seuraavan vuoden talousarviosta ja yleensä myös veroista. Tänä vuonna kokous pidettiin keskiviikkona 13.11. eli silloin lyötiin lukkoon vuoden 2025 rahat ja tavoitteet. Omalta kohdaltani kyseessä oli jo kuudestoista budjettivaltuusto. Kokouksen tärkeydestä kertoo myös se, että niistä kinkereistä en ole koskaan ollut pois.
Kokous oli kokoomukselle sikäli historiallinen, että valtuustosalissa istui 16 kokoomuslaista kunnanvaltuutettua, kun molemmat Perussuomalaisista siirtyneet valtuutetut Tapiolinna ja Lehtimäki olivat paikalla. Viimeksi kokoomusryhmä oli näin suuri vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen, jolloin itsekin aloittelin kunnanvaltuutettuna.
Kun valtuustoryhmään tulee uusia jäseniä, niin sillä on luonnollisesti vaikutusta istumajärjestykseen valtuustosalissa. Kunnan hallintosäännön mukaan ryhmien sijoittumisesta salissa päättää kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Hän siis päättää istuuko esim. vasemmisto vasemmalla laidalla puheenjohtajan jakkaralta katsottuna ja onko perussuomalaisten paikka oikealla laidalla. Edellisestä istuttamisesta en ole koskaan kuullut napinaa, mutta jälkimmäinen istutus poiki eräiden kuntavaalien jälkeen keskustelua. Valtuustoryhmän sisäisestä istumajärjestyksestä päättää hallintosäännön mukaan kunkin valtuustoryhmän puheenjohtaja. Kokoomus-ryhmässä on perinteisesti pulpetit jaettu siten, että valtuustoiältään vanhimmat henkilöt asettuvat etuosaan ja uudet valtuutetut salin takaosaan. Hienosäätöä tehdään edellisten vaalien äänimäärän perusteella. Toki paikat voidaan jakaa muullakin perusteella esim. aakkos- tai öökkösjärjestyksessä tai tikkaa heittämällä – jokaisella valtuustoryhmällä on omat käytäntönsä. Kokoomusryhmän uusi istumajärjestys herätti tuoreeltaan kiinnostusta ainakin yhdessä kuntalaisessa. Muinaisessa Neuvostoliitossa ns. kremnologit tarkkailivat, missä järjestyksessä neuvostojohtajat pönöttivät Punaisen Torin reunalla ottamassa vastaan Voiton Päivän paraatia. Henkilöiden sijainnista korokkeella vedettiin johtopäätöksiä ja arvioita näiden kulloisestakin asemasta kommunistipuolueen hierarkiassa – kuka oli nosteessa ja kuka jo puoleksi luiskalla. Saapa nähdä syntyykö tästä uusi tieteenala myös Nurmijärvellä.
Valtuuston asialistalla oli ensimmäisenä kohtana MAL-sopimusen 2024-35 hyväksyminen. Aiempina vuosina MAL-sopimuksiin on liittynyt nykyistä enemmän intohimoja. Vaikka valtio kohdentaa edelleen valtion tukemaa asuntotuotantoa maankäytön ensisijaisille vyöhykkeille (Nurmijärvellä Kirkonkylä, Klaukkala ja Rajamäki), niin tuetun asuntotuotannon osuutta ei ole kuitenkaan enää määritetty tarkemmin. Valtio ei myöskään tarjoa aiempien vuosien tapaan rahallista tukea kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Nurmijärvikin sai aiemmin merkittäviä avustuksia mm. infran rakentamiseen. Nurmijärvelle ei ole luvassa myöskään rahaa väylähankkeisiin. Valtion rahoituksen fokus on vahvasti pk-seudulla ja sen raideliikenteessä. Nurmijärvelle tipahtelee siitä kakusta lähinnä murusia.
Menneinä vuosina talousarviokäsittelyssä saatettiin tehdä kymmenittäin määräraha- ja jopa tekstimuutosehdotuksia talousarviokirjaan. Muutosehdotusten paperinippu saattoi olla sentin paksuinen. Vuosi vuodelta talousarvion käsittely on muuttunut nopeammaksi ja muutosesitysten määrä on pienentynyt oleellisesti. Tänä vuonna muutosesityksiä tuli vain viisi kappaletta ja niistäkin osa päällekkäisiä, saman sisältöisiä. Arvelen, että tähän muutokseen on useita syitä.
Ymmärrys kunnan talouden tilasta on kasvanut – kuten myös ymmärrys vastuullisesta talouden pidosta.
Aiemmin nähtyjä todella pieniä, jopa hieman yli tuhannen euron määrärahaesityksiä, ei enää juurikaan esitetä. Menneinä vuosina tällaisiakin ehdotuksia joskus tuli. Ajat muuttuvat. Nykyään tonnin määrärahaesitys katsottaisiin lähinnä populistiseksi vedoksi, vaikka toki valtuutetulla on täysi oikeus sellainen tehdä.
Suurin syy muutokseen on ollut ehkä se, että jokainen valtuustoryhmä on ollut mukana viime vuosina kestävän kasvun -ohjelmatyössä ja sitoutunut prosessissa tehtyihin linjauksiin. Vaikka ns. NUUKA koetaan joskus kirosanana tai kielteisenä asiana, niin se on mielestäni nimenomaan kunnan ja kuntalaisten parhaaksi tehtävää työtä. Kutsutaanpa tätä työtä millä tahansa termillä, niin se on aivan välttämätöntä perusasiaa, jota viranhaltijoiden ja päättäjien tulee tehdä jatkuvasti ja koko ajan – kaikissa toimissa. Kunnan tulee täyttää lakisääteiset tehtävänsä, mutta tehokkaasti ja taloudellisesti järkevällä tavalla. Perussuomalaisten Pirkkala toi budjettivaltuuston kokouksessa hyvin esille näitä samoja ajatuksia, joita olen useaan kertaan itsekin julki tuonut.
Ilman äänestyksiä ei kuitenkaan tänäkään vuonna budjettivaltuustosta selvitty. Vaikka Onnenkimpale ry:n Klaukkalan Kissankellon allasavustuksesta tehdyt määrärahaesitykset vedettiin pois, niin siihen liittyvästä ponsiesityksestä äänestettiin. Olin itse ponsiesitystä vastaan. Mielestäni kunnanvaltuuston ei ole tarpeellista lausua ja ottaa kantaa, kun asiasta on vielä neuvottelut kesken. Asia tuodaan joka tapauksessa myöhemmin kunnanvaltuustoon. Ponsiesitys meni kuitenkin läpi äänin 22-29.
Kokoomuksen Riina Mattila teki muutaman kymmenentuhannen euron määrärahaesityksen nuorten työpajatoimintaan. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti. Vaikka itse määrärahaesitys oli pieni, niin oleellisempaa esityksessä oli se, että päätöksellä päätettiin työpajatoiminnan jatkumisesta vuonna 2025. Yhtenä perusteena oli se, että nykymuotoisen työpajatoiminnan lakkauttaminen ei ole järkevää samaan aikaan, kun TE-uudistus astuu voimaan vuoden 2025 alussa. Asiaa arvioidaan tulevan vuoden aikana.
Kuin kaikuna vanhoista paremman kuntatalouden ajoista ja joidenkin mielesträ ehkä hieman siltarumpupolitikoinnistakin Diakite (KOK) teki esityksen 10.000 euron määrärahasta vuodelle 2025 ja samansuuruisesta summasta myös suunnitteluvuosille 2026-27. Määräraha kohdistui Klaukkalan teiden siisteyteen ja lisäselvityksenä oli maininta, että summalla saadaan esim. yksi leikkaus-/niittokerta Klaukkalantielle taajamamerkkien väliin. Valtuusto ei lämmennyt esitykselle äänin 35-16. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin valtuutetuilla on täysi oikeus esittää pieniäkin määrärahalisäyksiä. Kuitenkin – jos jokainen kunnanvaltuutettu esittää juuri itselleen tärkeään asiaan kymppitonnin määrärahaa, niin se tarkoittaa käyntiä kuntalaisten kukkarolla yli 0,5 miljoonan euron edestä. Oli sitten asiat kuinka hienoja, hyviä tai tarpeellisia, niin kustannukset olisivat tuota luokkaa.
Yhtä asiaa tutkailin kokouksen aikana. Koulukuljetusten piirissä on kunnassa 1415 oppilasta ja määrärahaa tähän on varattu yli 3,6 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa liki 2600 euroa per kuljetettava oppilas eli 13,5 euroa/oppilas/koulupäivä. Summa tuntuu aika suurelta. Tulevina vuosina tuota ja koulukuljetussysteemiä on syytä tutkailla.
Talousarvio käsiteltiin oletettavasti ihan ennätysajassa – aivan kuten kunnanhallituksessakin teimme. Talousjohtaja Erno Kontio pystyi päässä laskemaan, että hyväksytyt muutokset eivät aiheuta toimenpiteitä rahoituslaskelman suhteen. Menneinä vuosinahan muutosten vaikutuksia mm. lainanottotarpeeseen laskettiin ihan vimmalla kokouksen väliajalla ja ne vaativat myös kunnanhallituksen käsittelyn kesken valtuuston kokouksen.
Parin viikon takainen kirjoitukseni Nurmijärven Uutisissa poiki sen verran paljon palautetta ja kommentteja, että laitoin runosuonen sykkimään vielä kertaalleen asiasta. Pientä aasinsiltaa käyttäen pääsoin myös muutaman sanan kirjoittamaan tärkeästä asiasta – luottamushenkilöiden koulutuksesta. Useamman vuoden – jopa kaudenkin – jälkeen joitakin keskeisiä menettelytapoja ja kokouskäytäntöjä voi joutua itse kukin kertaamaan. Erityisesti puheenjohtajan roolissa asiat on syytä olla hallussa, vaikka kokouksissa voi aina turvautua toimielimen sihteerin ammattitaitoon ja tietämykseen. Muutama valtuustokausi sitten luottamushenkilöiden perehdyttäminen jäi vähiin tai viivästyi ja se kyllä näkyi työskentelyssä. Siitä otettiin oppia.
Kirjoitukseni 9.10.2024 Nurmijärven Uutisissa oli tällainen:
Kuppikunnista ja taustaryhmistä, osa 2
Kunnanvaltuutettu Tapiolinna jatkoi keskustelua kuppikunnista ja taustaryhmistä sekä myös kumileimasinkoulutuksesta, jota hänelle oli viranhaltija aikoinaan esittänyt. En ole joutunut tai edes kuullut tällaisesta kumileimasinkoulutuksesta. En, vaikka olen useinkin kyseenalaistanut ja haastanut viranhaltijaesityksiä – aivan kuten luottamushenkilöiden tarvittaessa tuleekin.
Kuntapäättäjien koulutus yleisesti sen sijaan on tärkeä asia – etenkin aloitteleville uusille luottamushenkilöille heti, kun luottamustoimet alkavat. Luottamushenkilötkin toimivat virkavastuulla ja tätä on syytä heille korostaa. Eräät lautakunnat vastaavat myös joistain viranomaistehtävistä – toimivat siis viranomaisena. Erityisesti näissä toimielimissä toimivien luottamushenkilöiden on tärkeää ymmärtää, että viranomaisena tehtävissä päätöksissä, esimerkiksi tietyissä lupa-asioissa, ei voi käyttää poliittista harkintaa. Viranomaispäätöksiä ohjaa vain ja ainoastaan lainsäädäntö ja tämä koskee myös lautakuntaa ja sen jäseniä. Tämä seikka voi välillä hämärtyä.
Kirjoitin aiemmin näkemyksestäni, että tällä valtuustokaudella tehtyihin päätöksiin on jätetty poikkeuksellisen paljon eriäviä mielipiteitä niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöiden taholta. Olen saanut palautetta, että näin ei olisi ainakaan joidenkin lautakuntien osalta. Tapiolinnakin mainitsi, että koko kuluvan valtuustokauden aikana viranhaltijat ovat jättäneet vain muutaman eriävän mielipiteen. Tarkistin, että voiko minulla olla noin väärä käsitys asian tilasta. Pikaisella tarkistuksella kävi ilmi, että jo pelkästään elinvoimalautakunnan 29:ssä viimeisessä kokouksessa – ei siis edes valtuustokauden alusta laskien – viranhaltijat ovat jättäneet lautakunnan päätöksiin 21 eriävää mielipidettä ja luottamushenkilöt liki 40. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on poikkeuksellisen ja jopa hälyttävän suuri määrä.
Tapiolinnakin mainitsi kirjoituksessaan vuosikymmenen takaisen kassakaappisopimuksen Klaukkalan monitoimihallista (tarkoittanee Monikkoa), Kirkonkylän liikuntapuistosta ja Rajamäen uimahallin laajennuksesta. Juuri alkuviikosta kuulin toiselta pitkän linjan kuntapoliitikolta, että sopimus olisi sisältänyt kuitenkin vain Kirkonkylän urheilupuiston ja ns. kyläkoulujen säilyttämisen. Näyttää siltä, että tapaus jää mysteeriksi, ellei joku porukoihin kuulunut joskus muistelmissaan asiaa yksiselitteisesti paljasta.
Olen kirjoittanut Nurmijärven kunnallispolitiikasta ja kunnanvaltuuston kokouksista säännöllisesti noin 16 vuotta. Kun aika hämärtää muistot ja muistikuvat, niin omasta blogista löytyy aina kussakin ajassa tuoreeltaan kirjattuja huomioita ja tuntemuksia. Niistä on hyötyä, kun vanhoja pöytäkirjoja ja lehtijuttuja ei tahdo menneiltä ajoilta vaivatta löytää. Otaksun, että eilinen 2.10.2024 valtuuston kokous on yksi niistä, joihin tullaan vielä palaamaan. Niinpä kirjaan tähän omia havaintojani tuoreeltaan – kuten niin monesti aiemminkin.
Kokouksen odotettu kohokohta oli sijoitettu aivan asialistan kärkeen: Klaukkalan minipalveluverkkoon liittyvän hankesuunnitelman hyväksyminen. Klaukkalan palveluverkkohan nousi yhdeksi tarkastelukohteeksi kunnan talouden tervehdyttämiseksi käynnistetyssä NUUKA-työssä. Tarkoituksena oli nimenomaan saavuttaa järkevillä ratkaisuilla myös taloudellista hyötyä. Vaikka tätä minipalveluverkkotarkastelua on tituleerattu myös superpalveluverkoksi, niin se käsittää tosiaan vain yhden kunnan taajamista, vaikka on investoinniltaan merkittävän kokoinen.
Taustalla oli sivistyslautakunnan ja teknisen lautakunnan lausunnot asiasta sekä kunnanhallituksen käsittely. Sivistyslautakunta lausui puoltonsa vaihtoehdolle 2B ja tekninen lautakunta vaihtoehdolle 4. Pohjaesitykseksi kunnanhallitukseen tuli VE2B, jonka takana olivat sekä sivistystoimialan että teknisen toimialan johtavat viranhaltijat. Kunnanhallitus päätti äänin 3-8 esitttää vaihtoehtoia 4. Olin kunnanhallituksessa VE2B:n kannalla.
Valtuustossa asian käsittelyssä käytettiin odotetusti poikkeuksellisen paljon puheenvuoroja. Olin pyytänyt etukäteen kirjallisesti puheenvuropyynnön, joten pääsin ääneen heti toisena esittämään muutosesityksen. Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:
Arvoisa kj, pj, muut läsnäolijat
Teen seuraava muutosesityksen:
1. Klaukkalan minipalveluverkon toteutusvaihtoehdoksi valitaan vaihtoehto 2B ja rahoitusmalliksi valitaan taserahoitus. Klaukkalan yhtenäiskoulu toteutetaan elinkaarimallilla. Viirinlaakson päiväkoti ja Isoniitun koulun laajennus toteutetaan perinteisellä urakkamallilla esim. KVR-urakkana.
2. Valtuusto merkitsee tiedoksi, että vuoden 2024 talousarvion investointisuunnitelmasta 2024-2028 poistetaan päätöksen myötä seuraavat talonrakennushankkeet: Syrjälän päiväkodin peruskorjaus Syrjälän koulun peruskorjaus Urheilupuiston koulu, uudishanke Klaukkalan koulun peruskorjaus
Poistettujen hankkeiden tilalle tulevat päätöksen myötä seuraavat hankkeet: Klaukkalan yhtenäiskoulu Viirinlaakson päiväkoti (aiemmin “Klaukkalan uusi päiväkoti”) Isoniitun koulun laajennus
3. Vuoden 2024 talousarviota ja sen yhteydessä olevaa investointisuunnitelmaa muutetaan seuraavasti:
Talonrakennuksen määrärahoihin tehdään seuraavat muutokset: Taulukko
Ehdotin vaihtoehtoa, jota ovat esittäneet sekä sivistystoimialan että teknisen toimialan johtavat viranhaltijat. He ovat minun papereissani myös kunnan parhaita ja laaja-alaisimman näkemyksen omaavia asiantuntijoita tässä asiassa.
VE2B:n valinnan perusteluissa korostuukin käyttäjien, eheän koulupolun, opetuksen järjestämisen ja opetuksen tuen näkökulmat ja kunnan palveluverkkosuunnitelman mukaiset tavoitteet.
VE2B:ssä kritiikkiä on aiheuttanut lähinnä yhtenäiskoulun koko. Esille on nostettu myös kysymyksiä ja arveluja mm. paikoitusalueista, saattoliikenteen ohjauksesta, välituntipihojen koosta, väistötiloista ja vesijohtojen saneerauksista tai tarkasteltu hankesuunnitelmatasoisten viitepiirustusten yksityiskohtia ja ikkuna-aukotuksista. Opetuksen järjestämisen, pedagogiikan tai tilojen soveltuvuuden osalta en ole noteerannut varteenotettavaa kritiikkiä VE2B:stä.
En minäkään ole jättikoulun kannattaja. Sen vuoksi en ehdottanut suurinta yhtenäiskoulua.
Oletettavasti seuraavissa puheenvuoroissa mainitaan se, että nyt päätetään investoinnista, jolla vaikutusta vuosikymmenien ajan. Näin on yleensä aina, kun päätetään rakennusinvestoinneista. Aivan samalla tavalla nyt päätetään myös investoinnin talousvaikutuksista – käyttö- ja ylläpitokustannuksista sekä pääoma- ja rahoituskustannuksista, jotka vaikuttavat kunnan ja kuntalaisten talouteen vuosikymmenien ajan.
Pohjaesityksenä oleva VE 4 aiheuttaa joka ikinen vuosi 750 k€:n ylimääräiset kustannukset verrattuna VE 2B:een. 20 vuodessa tämä merkitsee siis 15 milj.euron lisäkustannusta. Vuosien varrella summa vielä kasvaa inflaation ja indeksien vaikutuksesta.
Noissa luvuissa ei ole mukana tontin myyntituloja, jotka jäävät saamatta, mikäli valinta on VE4. Nekin kyllä kunnan kassaan jonain päivänä kilahtavat, joskin toteutuvat vasta myöhemmin.
Se, että nyt valittaisiin vaihtoehto, joka tuo kunnalle ja veronmaksajille vuosittain 0,75 milj.euron lisäkustannukset olisi suorastaan irvokasta. Olemme useita vuosia tehneet hartiavoimin töitä, jotta olemme saaneet hillittyä käyttötalousmenojamme. Jokainen NUUKA-työssä puristettu säästöeuro on ollut tuskainen tehtävä. Jos ja kun tuota edellä mainittua 750 k€:a vastaavia vuotuisia säästöjä lähdetään hakemaan talousarviosta, niin voin vakuuttaa, että ei tule olemaan helppoa. Tuskin onnistuu, kun säästöpaineita on jo ennestään valmiina. Luultavammin joudumme kuntalaisten kukkarolle eli veronkorotuksiin.
Lopuksi totean, että mielestäni kunnallisen päätöksenteon tulee uudistua ja kehittyä. Toivon kuitenkin, että täällä valtuustosalissa käytävällä keskustelulla ja debatilla on jatkossakin merkitystä – ja vaikutusta jopa valtuutettujen lopulliseen kannanmuodostukseen. En ole, enkä tule allekirjoittamaan luottamushenkilönä minkäänlaisia vetoomuksia tai adresseja, jos asian käsittely on kesken luottamuselimissä.
Esitystäni voi kannattaa vapaasti.
Puheita pidettiin sen verran paljon, että kaikkia on turha ja mahdotonkin lähteä referoimaan. Useassa puheessa tuotiin esille samoja asioita ja kuten olin ennalta aavistellut – aivan samoja argumentteja käytettiin täysin päinvastaisen lopputuloksen perustelemiseen. Puheiden kirjo oli laaja ja niissä oli sekä tunnetta että tunnelmointia pienistä koululaisista jättiläisiin ja runsaasti erilaisia uhkakuvia. Pandemiatkin taisi tulla mainituksi – vain heinäsirkat puuttuivat.
Muutosesitystäni kannattaneiden puheenvuoroista jäi päällimmäisenä mieleen Niinimäen, Vuorisalon ja Taipaleen puheet. Vihreiden Leni Niinimäki piti puheen, jossa hän toi julki VE4:ssä Viirinlaaksoon 1-12 vuotiaille lapsille esitetyn yli 400 oppilaan koulu- ja päiväkotiyhdistelmän ongelmallisuudet. Leni ilmoitti huolensa tällaisessa ratkaisussa erityisesti kaikkein pienimmistä ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista. Aivan samoja ajatuksia oli itsellänikin – etenkin, kun varhaiskasvatuksen puolelta oli aiemmin esitetty huolta noin suuresta ja hallinnoltaan monimutkaisesta yhdistelmästä. Rajoitettu puheaika kuitenkin jätti asian pois omasta puheestani, mutta Niinimäki varmasti selkeämmin ja asiantuntevammin sen toi esille. Edelleenkin hieman hämmästyttää, että isompien lasten ja nuorten osalta isoa yksikköä arvosteltiin monella tapaa, mutta aivan pienimpien kuntalaisten kohdalla tuota Viirinlaakson paketin ongelmallisuutta ei taidettu nostaa esille kuin Niinimäen ja Virpi Korhosen puheenvuoroissa. Vuorisalo piti selkeän puheenvuoron, jossa käsitteli omaa osaamisaluettaaan turvallisuutta ja hänkin korosti vaihtoehtojen suuria eroja talouden kannalta. Taipale piti rakentavan puheen, jonka päätteeksi nosti esille ajatuksen erilliskoulujen hallinnollisesta yhdistämisestä, mikäli valtuusto päätyy osoittamaan epäluottamusta tehtyyn valmisteluun ja päätyy valitsemaan vaihtoehto 4:n.
Äänestys päättyi VE4:n eduksi äänin 36-15.
On mielenkiintoista nähdä minkälaiset vaikutukset nyt tehdyllä päätöksellä on seuraavaan isoon koulupäätökseen eli lopulliseen päätökseen NYKin eri vaihtoehdoista. Jos valtuuston linja arvottaa Kirkonkylänkin kohdalla tontin koon aivan kärkeen päätöksenteossa, niin se johtaa todennäköisesti lukion sijoittamiseen Kirkonkylällä Krannilaan tai jopa koko yläkoulu&lukiokompleksin siirtämiseen pois ahtaalta keskustan tontilta. En keksi perusteluita, miksi nämä tapaukset eroaisivat perusteiltaan – oikeastaan vain siten, että NYKin nykyinen tontti on vielä huomattavasti ahtaampi kuin Klaukkalan VE2B:ssä ollut tontti.
Kunnanvaltuutettu Matti Putkonen ilmoitti muuttaneensa pois paikkakunnalta ja jättäneensä eronpyynnön Nurmijärven luottamustoimistaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen totesi jäähyväispuheessaan, että “Matti teki lyhyen mutta ytimekkään valtuustouran Nurmijärvellä ja kun häntä ja hänen tyyliään oppi tuntemaan, kaikki muu tuntui lattealta.” Luonnehdinta oli varsin osuva. Kun Putkonen totesi omassa puheenvuorossaan huumorilla, että “Kyllähän välillä osa teistä on puhunut ihan mahdottomia.”, niin näkemys oli varmasti molemmin puoleinen. Vaikka valtuustosalissa haastoimme toisiamme muutaman kerran, niin NUUKA-ohjausryhmässä yhteistyömme sujui hyvin. NUUKA-työskentely oli myös yksi niistä positiivista asioista, jonka Putkonen mainitsi loppusanoissaan. Yksi Matin valtuustopuheenvuoroissa kerta toisensa jälkeen esiintynyt aihe oli Nurmijärven kunnan organisaatiokaavio, jota hän penäsi puhujapöntöstä lukemattomia kertoja. Totesinkin, että kehystetty kunnan organisaatiokaavio olisi ollut erinomainen läksijäislahja Matille.
Kunnan entistäkin vaikeamman talousarvion laatimisen ja NYK-päätöksen ohella seuraava iso asia on MATA-päätöksenteko. Maankäytön tavoiteohjelman (MATA) päivitys on ensi maanantain kunnanhallituksen asialistalla. Asiaan liittyy mielestäni Metsäkylän osayleiskaavasta kunnan ulkopuolelta juuri tulleet lausunnot. Sekä Uudenmaan liitto että ELY-keskus ovat antaneet poikkeuksellisen kriittiset – jopa tyrmäävät lausunnot kyseiseen osayleiskaavaan. Mielestäni on vakavan selvittelyn ja harkinnan paikka, että onko kunnan jossain määrin tarkistettava kantojaan asiaan liittyen. Tavoitteena on saada haja-asutusalueen osayleiskaavat etenemään – ei ryhtyä käymään käräjiä. Kunnanjohtajan esitys maanantain kunnanhallituksessa tulee olemaan se, että MATAn valmistelun tueksi asetetaan poliittinen ohjausryhmä.
Tämän päivän Nurmijärven Uutisissa julkaistiin kirjoitukseni “Kuppikunnista ja taustaryhmistä”.
Muistuttelin minkälaisia ongelmia kuntatalouden kannalta voi syntyä, kun luottamushenkilöt ryhtyvät taustaryhmissä edistämään kaikkien osallisten ykköshankkeita. Investoinnit ja usein sitä kautta myös käyttökustannukset karkaavat käsistä.
Kirjoitukseni ydin oli kuitenkin tällä valtuustokaudella esiintynyt luottamushenkilöiden harrastama asioiden yksityiskohtainen valmistelu ja tähän liittyvä yksityiskohtaisten muutosesitysten tuominen suoraan toimielimen kokoukseen. Ja nimenomaan siten, että viranhaltijoilla ja ilmeisesti osalla luottamushenkilöitäkään ei aina ole ollut ennen kokousta tiedossa, mitä on tulossa. Mielestäni hyvään hallintoon ja päätöksentekoon kuuluu olennaisena osana se, että valmistelu tehdään viranhaltijatyönä virkavastuulla. Tällä valtuustokaudella on toimittu tavalla, jossa tuo vastuuraja on hämärtynyt. En ole ainoa luottamushenkilö, joka on asiaan noteeranut.
Odotin itse asiassa, että tarkastuslautakuntakin olisi kiinnittänyt asiaan huomiota – sen verran paljon eriäviä mielipiteitä viranhaltijat ovat joutuneet jättämään tehtyihin päätöksiin tällä valtuustokaudella. Kun ei, niin päätin nostaa asian esille ja sitä kautta toivottavasti myös julkiseen keskusteluun.
Tässä kirjoitukseni kokonaisuudessaan:
Kuppikunnista ja taustaryhmistä
Kunnanvaltuutettu Leni Niinimäki kirjoitti Nurmijärven Uutisissa yhtenäiskouluun liittyvistä kuppikunnista. En tiedä, miten kyseinen ”taustaryhmä” on muodostunut, mutta samanmielisiä luottamushenkilöitä on näköjään löytänyt toisensa ja he toimivat yhteisen tavoitteensa eteen. Yhteistyötä yli puoluerajojen on tehty aina, eikä siinä ole moitteen sijaa. Se on positiivista, että ryhmittymä on liikkeellä omilla nimillään.
Menneiltä vuosilta löytyy kuitenkin vastaavanlaisesta epävirallisesta taustaryhmätyöskentelystä varoittavampi esimerkki. Useampi henkilö on kertonut nähneensä 2010-luvun alun kassakaappisopimuksen, jolla valtuuston enemmistö sitoutui kannattamaan kolmea suurta investointihanketta. Ymmärtääkseni Klaukkalan monitoimitalo, Kirkonkylän urheilupuisto ja Rajamäen uimahallin laajennus kytkettiin varsin massiiviseksi paketiksi, jossa kaikki kompuksessa olleet saivat jotakin ja haja-asutusalue kaupan päälle ilmeisesti heille tärkeät kyläkoulut säästettyä. Valtuustossa on ehkä vieläkin tuohon ”taustaryhmään” kuuluneita päättäjiä mukana. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tuo kassakaappisopimus tarkalleen piti sisällänsä – huhuja sisällöstä liikkuu vieläkin. Silläkin kertaa tiukan kuntatalouden kannattajat jätettiin porukan ulkopuolelle. Ongelma näissä epävirallisissa, ilman kaikkien valtuustoryhmien avointa debattia ja vuoropuhelua tehtävissä operaatioissa on se, että kuntalaisten maksettavaksi tulevat kustannukset nousevat suuriksi. Kun täytetään kaikkien kompukseen osallistuvien toiveet ja tavoitteet, niin kustannukset jäävät toissijaiseksi tekijäksi.
Toivottavasti Klaukkalan minipalveluverkkoon liittyvästä päätöksenteosta ei synny samanlaista investointihysteriaa kuin reilut 10 vuotta sitten. Klaukkalan kouluinvestoinnit ovat jo yksistään todella massiivinen paketti – se ei tarvitse minkäänlaisia sivujuonteita kylkeensä.
Suurempana ongelmana nykyisessä kunnallisessa päätöksenteossamme näen kuitenkin nimenomaan tällä valtuustokaudella ilmenneen toisen ilmiön. Luottamushenkilöillä on oikeus ja velvollisuuskin haastaa ja kyseenalaistaa viranhaltijoiden esityksiä, jos näkevät sellaiseen olevan syytä. Perinteinen tapa on ollut, että asia palautetaan tällöin uudelleenvalmisteluun, jolloin viranhaltijoille ja esittelijälle kerrotaan, mitä tarkennuksia uudelleenvalmistelussa tulisi huomioida tai minkälaisilla linjauksilla uudelleenvalmistelu tulee tehdä. Näin varmistetaan, että valmistelu tehdään virkavastuulla ja sekä päättäjät, että kuntalaiset voivat olla varmoja, että valmistelu kestää kriittisenkin tarkastelun.
Tällä valtuustokaudella on ollut useita tapauksia, joissa luottamushenkilöt ovat tuoneet todella pitkiä ja yksityiskohtaisia muutosesityksiä lautakunnan kokoukseen. Viranhaltijoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta ottaa kantaa tai vastata tällaisiin täysin puun takaa tulleisiin muutosesityksiin. Otaksun, että ilman ennakkovaroitusta tulevien muutosesitysten tarkoitus onkin juuri se, että ne tulevat yllätyksenä. Mahdollisuus informoida sekä muita luottamushenkilöitä ja nimenomaan viranhaltijoita on kyllä olemassa. Luonteenomaista näille tapauksille on se, että niille on kuitenkin varmistettu vähintään yhden henkilön enemmistö etukäteen – siis eräänlaista taustaryhmätoimintaa tämäkin. Näissä tapauksissa osa lautakunnan jäsenistä ja viranhaltijat kuulevat yksityiskohtaisen ja hiotun muutosesityksen siis ensikertaa vasta kokouksessa. Päätöksen taustaselvitykset ja mahdolliset laskelmat jäävät vain taustaryhmän jäsenten – jos edes kaikkien heidänkään – tietoon. Seurauksena on se, että tällä valtuustokaudella viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat jättäneet poikkeuksellisen paljon eriäviä mielipiteitä tehtyihin päätöksiin. Viranhaltijoiden osalta tämä on enemmän kuin ymmärrettävää jo heidän oikeusturvansa vuoksi.
Kunnallisenkin päätöksenteon tulee kehittyä ja uudistua. Tällä valtuustokaudella olemme mielestäni ottaneet joissakin asioissa valitettavasti myös taka-askelia.
Nurmijärven kunnanvaltuusto seminaarasi pe ja la Röykkä Resortissa. En valitettavasti päässyt nauttimaan uniikista ympäristöstä ja hyvästä seurasta. Otaksun, että jälleen käytiin hyviä keskusteluja.
Seminaarin työpajojen asisalistalla oli:
MATA eli Maankäytön tavoiteohjelma
Klaukkalan minipalveluverkko eli Klaukkalan kouluverkko
Toimielinrakenteen uudistaminen
Sen verran olin hengessä mukana, että kirjasin lyhyesti ja ytimekkäästi omia ajatuksiani noista aiheista. Päädyin seuraaviin tiivistyksiin.
Maankäytön tavoiteohjelma – MATA
– Keskitytään olennaisiin asioihin.
– Kasvun ja rakentamisen alueellinen tarkastelu on tärkeää: Minne kunta haluaa kasvua ja kuinka paljon? Missä se on tavoiteltavaa ja toisaalta missä realistista?
– Kasvun on oltava kannattavaa myös taloudellisesti. Kasvutavoite ei saa olla pelkkä prosenttiluku.
Klaukkalan minipalveluverkko
– Keskustelussa ja esitetyissä mielipiteissä on jäänyt vähemmälle painoarvolle se, miten hyvin mikäkin vaihtoehto palvelee opetusta, opetussuunnitelmaa ja palveluverkkosuunnitelman tavoitteiden toteutumista – pohjaesityksen perusteluissa fokus oli näissä tekijöissä. Asiaa on tarkasteltu mm. kuntalaisten kokoontumis- ja kohtaamispaikkojen näkökulmasta ja paljolti liikennejärjestelyistä esitetyillä arvioilla.
– Teknisen lautakunnan olisin toivonut keskittyvän lausunnossaan oman toimialansa kysymyksiin.
– Kustannukset on tärkeä tekijä kunnan talouden ja velkaantumisen näkökulmasta. Kaikki esitetyt vaihtoehdot tarjoavat vähintään hyvät ja turvalliset toimintaan soveltuvat tilat.
– Käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat oleellinen tekijä elinkaarikustannusten kannalta. Voimakkaasti hajautetussa vaihtoehdossa on huomattavasti enemmän neliömetrejä. Nämä kustannukset rullaavat koko rakennuksen käyttöiän ja ovat pois sivistystoimen palvelutuotannosta.
Toimielinrakenne
– Lautakuntarakennetta ja luottamushenkilöorganisaatiota pitää tarkastella.
– Kunnanhallituksessa ja lautakunnassa riittää hyvin 9 jäsentä. Näin on mm. Nurmijärveä suuremmassa Hyvinkäällä.
– Kolme teknisen puolen lautakuntaa on paljon.
– Hyvinvointilautakunnan tarpeellisuus on nykyisellään kyseenalainen. Käsiteltäviä asioita on varsin vähän – useita kokouksia, joissa vain muutama käsiteltävä asia. Tehtävät voidaan jakaa esim. sivistyslautakuntaan ja/tai kunnanhallitukselle tai yhdistää elinvoimalautakuntaan.
– Mielestäni pitäisi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tarkastella myös kunnanvaltuuston kokoa. Valtuutettujen määrää voidaan vähentää, kun päätösvaltaa ja asioita on siirretty hyvinvointialueelle. Esim. 47 tai 45 valtuutettua riittää. Demokratia ei jää siitä kiinni.
– Toiminta tehostuu ja syntyy kustannussäästöjä.
Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia ajatuksia, ulostuloja ja terveisiä seminaarista saadaan kasattua. Jokainen noista agendalla olleista asioista on tulossa päätöksentekoon – ja osin jo lautakunnissa ollutkin.
Elinvoimalautakuntakin oli käsitellyt MATAa jo aiemmin ja päätynyt varsin erilaiseen päätökseen, mitä esittelijä oli esittänyt. Lautakunta päätti äänin 7-4 hyväksyä huomattavasti viranhaltijan tekemää pohjaesitystä yksityiskohtaisemman ja detaljikkaamman sisällön maankäytön tavoiteohjelmalle. Osa lautakunnan jäsenistä jätti eriävän mielipiteen – tämähän on melkeinpä perinteeksi muodostunut käytäntö lautakunnassa.
Aiemminhan kunnassa laadittiin Maankäytön kehityskuva 2040 ja ns. MATO eli Maankäytön toteutusohjelma. Nyttemmin nämä on korvattu Maankäytön tavoiteohjelma MATO:lla, jobnka ensimmäinen versio hyväksyttiin vuonna 2020. Esittelytekstinmukaan Maankäytön tavoiteohjelman tarkoituksena on ohjata ja aikatauluttaa strategisella tasolla Nurmijärven maankäytön kehittämistä pitkällä aikavälillä.
Jäin miettimään, että vastasiko elinvoimalautakunnan tekemä yksityiskohjtainen ja monisyinen sisältömuutos tuohon tavoitteeseen strategisen tason ohjauksen ohjelmasta. Vai onko viranhaltijoilla ja elinvoimalautakunnan enemmistöllä eri käsitys koko MATAn tarkoituksesta? Asia etenee kunnanhallitukseen – eiköhän sekin siellä selviä.
Suomussalmen Hukkajoella tapahtuneen raakkujen tuhoamiskohun yhteydessä tuli ilmi myös se, että hakkuita tehtiin metsässä, joka ei ollut metsäsertifioinnin piirissä. Siinä, että maanomistaja jättää metsänsä sertifioimatta, ei ole mitään laitonta. Kuinka järkevää sertifioinnin laistaminen on, onkin jo toinen asia.
Suomen metsistä on yli 90 % sertifioituja – joko PEFC- tai FSC-järjestelmässä.
Myöskään Nurmijärven kunnan metsäomaisuus ei ole sertifioinnin piirissä. Tein helmikuussa 2023 valtuustoaloitteen asian korjaamiseksi. Aloitteesta tai asian etenemisestä ei ole kuulunut mitään yli puoleentoista vuoteen. Siinä ei ole sinänsä mitään uutta. Edellisen Uotilan Koulutietä ja Sahanmäentietä koskevan aloitteeni valmistelu kunnanvaltuuston käsittelyä varten kesti käsittämättömät 3 vuotta ja 4 kuukautta.
Saapa nähdä saadaanko tuohon metsäsertifiointialoitteeseeni vastausta tämän valtuustokauden aikana. Asia ei ole ainakaan vielä mitenkään vanhentunut ja se on ajankohtainen edelleen.
Tässä puolentoista vuoden takainen aloitteeni kaikessa yksinkertaisuudessaan:
FSC-SERTIFIOINTI NURMIJÄRVEN KUNNAN METSIIN
Metsien sertifioinnilla varmistetaan niiden kestävä vastuullinen hoito ja käsittely. Käytössä on kaksi metsäsertifiointijärjestelmää, joista FSC-sertifioinnin hyötyjen on arvioitu olevan metsien monimuotoisuudelle suuremmat.
FSC-sertifioidussa metsässä kiinnitetään huomiota mm. metsän monimuotoisuuden turvaamiseen lehtipuiden avulla, lahopuiden säästämiseen hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä, vesistöjen suojavyöhykkeisiin, ns. säästöpuiden huomioimiseen ja arvokkaiden elinympäristöjen jättäminen metsien käytön ulkopuolelle. FSC-sertifioidfussa metsässä huomioidaan myös riistanhoidolliset näkökohdat sekä olemassa olevat polut ja ulkoilureitit.
FSC-sertifioidulle metsälle on kasvava kysyntä ja useat alan toimijat maksavat sertifioidusta puusta lisähintaa. Sertifiointi on siis metsänomistajalle myös taloudellisesti järkevää. Puulle on suurempi kysyntä ja siitä saa suuremmat tulot.
Nurmijärven kunnan metsäsuunnitelmassa (2017-2026) ei ole käsitelty metsäsertifiointia.
Ehdotan, että Nurmijärven kunta selvittää asiaa ja hakee kunnan metsille FSC-sertifiointia.
Nurmijärvellä ja varmaan muuallakin Uudellamaalla valokuitukaapeloinni nostattavat tunteita ja verenpainetta. Sosiaalisessa mediassa kuntalainen kertoi juuri, että kotikadulle oli tulossa kohta jo kolmas kaapelinkaivaja repimään paikkoja auki. Uudetkin asfalttikadut ovat jo kuin tilkkutäkkiä – kunhan ne roilot ja kaivannot saadaan ensin huomattavalla viiveellä tasoitettua ja paikattua.
Kirjoitin Juhannuksen alla 19.6.2024 Nurmijärven Uutisiin samasta aiheesta. Ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän koko ajan. Enää ei kärsitä pelkästä esteettisestä haitasta tai työmaakaivantojen aiheuttamista pölyhaitoista. Nyt tulee palautetta enenevissä määrin myös työmaiden turvallisuuspuuteista ja riittämättömistä suojaustoimenpiteistä: työkoneet pyörivät kevyenliikenteen ja jalankulkijoiden seassa, eikä työalueita ole eriytetty. Kaivajien jäljiltä tierummut, ojat ja sadevesikaivot ovat tukossa ja viherkaistoilla kiviä ja soraa. Lisäksi repaleiset ja teräväreunaiset asfalttileikkaukset aiheuttavat jatkuvasti rengasvahinkoja.
Kun käy läpi Nurmijärven kunnan palaute- ja verkkoasiointipalvelun palautelistaa Solmussa, niin kuntalaiset ovat huomauttaneet asiasta tänäkin vuonna pitkin kevättä. Kuntahan tiedotti jo viime vuoden puolella saaneensa poikkeuksellisen paljon palautetta valokuitukaapelointitöistä. Jo tuolloin katupäällikkö valitteli, että kunnan voimassa olevat sanktiokäytännöt sijoitus- ja kaivulupien kanssa eivät ole ajantasaiset ja valvontatyön henkilöstöresurssit eivät vastaa tarpeita. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kun kunta antaa kaivuluvat ja tekee niihin liittyvät sopimukset, niin valvontavastuu on yksiselitteisesti kunnalla. Kuntalaisten tulee toki ottaa itse valokuitufirmoihin ja/tai näiden alihankkijoiden, mikäli haluaa tietoa töiden aikatauluista tai johtoreiteistä omalla tontilla, mutta kaivantojen valvonta on täysin kunnan vastuulla. Sosiaalisessa mediassa käyty vilkas keskustelu ja Solmussa annettu palaute kertoo, että kunta ei ole asiassa onnistunut. Kaikille jo lienee selvää, että ainakin osa valokuitufirmoista alihankkijoineen eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan. Jos kunta sopimusosapuolena ei tähän puutu, niin asiat eivät myöskään muutu. Esimerkiksi valvontaresursseja olisi ollut mahdollista lisätä jo tälle kesälle viime vuonna saadun palautteen pohjalta. Nyt tunnutaan reagoivan siihen palautteeseen, mitä saadaan Solmusta tai suoraan kuntalaisilta viranhaltijoille. Vihon viimeinen konsti asioiden hoitamiseksi on se, että kuntalaisia kehotetaan ottamaan yhteyttä luottamushenkilöihin ja nämä soittelevat vuoron perään viranhaltijoille. Kunnanjohtaja tosin infosi juuri tänään, että kunta on puhuttanut valokuituyrityksiä ja valvontaa on lisätty, mutta kyllähän tämä katastrofi olisi kaivulupien myöntäjän pitänyt ymmärtää jo etukäteen. Hyvä, että toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.
Ja minun kirjoitukseni 19.6. Nurmijärven Uutisissa oli tällainen:
Tehokkuutta kaivulupien valvontaan
Nurmijärven Uutiset uutisoi 12.6.2024 valokuituhankkeiden ennätyksellisestä määrästä. Valokuitutyömaita on ollut kunnassa parhaimmillaan liki 200 eli yksittäisiä kaivantoja ja roiloja lähinnä kunnan päätaajamissa on ollut pahimmillaan tuhansia. Kaivantojen paikkaaminen ja asfaltointi on ollut paikoin tuskallisen hidasta. Ilman päällystettä olevat keskeneräiset kaivannot menevät montuille, laajenevat ja pölisevät.
Olen ottanut esille sekä kunnanhallituksessa että teknisessä lautakunnassa sen, että kaivulupien valvontaan kuntaan voisi ottaa muutaman infrapuolen insinööriopiskelijan/teekkarin kesätöihin. Mikäli valvonnan hoitaa kunnolla, niin kaivantojen ja roilojen tarkastuksia on tehtäväksi tuhansia ja jälkitarkastukset siihen päälle. Savotta on täysin mahdoton kunnan vähäiselle vakituiselle henkilökunnalle, joka luonnollisesti pitää lomiansa juuri silloin, kun mainitut työt käyvät kuumimmillaan. Kun jokaisessa naapurikunnassa on sama valokuitubuumi meneillään, niin työt tehdään ajallaan ja kunnolla siellä, missä valvonta toimii. Valvonta ei puolestaan toimi ilman valvojia.
Kun aikoinaan itse opiskelin rakennusinsinööreiksi, niin valtionhallinto ja kunnat tarjosivat runsaasti eri vaatimustason kesätyöpaikkoja alan eri vuosikurssien opiskelijoille. Nurmijärveläisille alan opiskelijoille nämä työpaikat olisivat tärkeitä sekä työkokemuksen että ansainnan kannalta. Kunnalle opiskelijoiden kesätyöpaikat olisi kustannustehokas tapa varmistaa, että kaivutöiden tekijät suorittavat velvoitteensa kunnolla ja ajallaan. Haitat kuntalaisille vähenisivät merkittävästi.
Ehdotus ei taida enää tälle suvelle johtaa mihinkään toimenpiteisiin, mutta toivon, että siitä otettaisiin kunnanvirastolla koppia ilman byrokraattista valtuustoaloitemenettelyäkin. Allekirjoittanut tunnetaan ankarana ja vastuullisena talousihmisenä. Väitänkin, että ehdotukseni olisi taloudellinen, tehokas ja yhteiskuntavastuullinen tapa huolehtia kunnan infraomaisuudesta ja kuntalaisten tyytyväisyydestä.
ARTO HÄGG 