Kunnanvaltuusto kokousti poikkeuksellisesti maanantaina 27.3.2017 – maanantaihan on yleensä valtuuston kyselytunnin ajankohta. Koska  dead line kunnan lausunnon antamiselle soten valinnanvapauslainsäädännöstä oli käsillä, niin kokous järjestettiin normikeskiviikon sijasta etuajassa.

Klaukkalan asemakaavan muuttaminen Haikalan alueen pohjoispuolella ohikulkutien mukaiseksi hyväksyttiin äänestyksittä. Yksi valtuutettu kävi puhujapöntössä – minulle jäi hieman epäselväksi minkä takia.

Edellä mainittu sote-lausunnon antaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. SDP:n Rousu piti hengästyttävän yli 26 minuuttia pitkän ryhmäpuheenvuoron, jonka jälkeen todettiin, että minkäänlaista muutosehdotusta asiassa ei esitetty. Muutaman muun lyhyemmän puheenvuoron jälkeen puheenjohtaja Kalmi nakutti asian loppuun käsitellyksi ja pohjaesityksen tulleen hyväksytyksi. Jälkikäteen jäin funtsimaan, että pitkien puheiden jälkeen puheenjohtajalta taisi jäädä huomioimatta, että valtuuston olisi myös pitänyt tarkastaa pykälä heti kokouksessa. Näin ei tainnut tapahtua. Lausunto lähtee ministeriöön tarkastamattomana.

Puheenvuorojen pituuksista on ollut aiemminkin keskustelua ja tämän kokouksen jälkeen olisi syytä keskustella vielä lisääkin. Valtuustoryhmille on annettu suositus, että henkilökohtaisten puheiden maksimipituus on 4 minuuttia ja ryhmäpuheenvuorojen 10 minuuttia. Kun puhe venyy ja venyy liki puolen tunnin mittaiseksi, niin kyllä puheenjohtajan olisi syytä asiasta huomauttaa. Jos kaikki ryhmät tuollaista puhetulvaa harrastaisivat, niin yhden asian käsittelemiseen menisi liki neljä tuntia. Tiivistäminenkin on puhetaitoa.

Myös Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) 2019 puiteohjelmasta SDP käytti ryhmäpuheenvuoron, jonka aluksi todettiin, että Nurmijärvi tuntuu olevan MAL-aiesopimuksissa mukana, kun muutkin ovat ja valtio sitä vaatii. Taas tuli demareilta sellaista puhetta, että oli pakko kavuta puhujapönttöön muistuttamaan, että vuosi sitten Nurmijärvi esityksestäni edellytti MAL-aiesopimukseen liittymisen ehtona, että valtio sitoutuu puolestaan edistämään Klaukkalan ohikulkutien etenemistä. Klaukkalan ohikulkutie olikin toinen niistä kahdesta paikallisesta infra-hankkeesta, jotka nimettiin ja sisällytettiin lopulliseen MAL-aiesopimukseen.

Ex temporena pitämäni puhe ei ollut varmaankaan mikään retoriikan taidon näyte, mutta toivottavasti avasi hieman silmiä ja muistikuvia siitä, mikä vaikutus MAL-aiesopimukseen liittymisellä oli Klaukkalan ohikulkutien etenemiseen ja valtion rahoituksen saamiseen.

Sen verran äkkiä tuli puhujapönttöön noustua, että taisin tehdä puheessa pienen virheen. Valtuusto ei aikoinaan tuota sopimusehtoa yksimielisesti päättänyt, vaan vasta äänestyksen jälkeen. Näin asia on aikakirjoihin merkattu:

Hägg esitti Vainion kannattamana lisättäväksi sivulle 208 tekstin: Kunta ei voi sitoutua MAL-aiesopimuksen mukaisiin asuntotuotantomääriin, mikäli valtio ei edistä tarpeellisia liikenneväylähankkeita Nurmijärvellä – erityisesti Klaukkalan ohikulkutietä.

Puheenjohtaja määräsi suoritettavaksi seuraavan nimenhuutoäänestyksen:                                jaa = kunnanhallituksen esityksen hyväksyminen                                                                                 ei = Häggin esityksen hyväksyminen 

Äänestyksen tulos: jaa 7 valtuutettua, ei 44 valtuutettua.                                                         Valtuusto hyväksyi äänestyksen tuloksena Häggin esittämän tekstimuutoksen.

Ja näin paikallislehti aikanaan asiasta ja sen vastustuksesta uutisoi:

Kokouksen alussa luovutettiin kolmelle kunnan työntekijälle Tasavallan Presidentin myöntämät kunniamerkit ja huomioitiin myös Kokoomus-ryhmän pitkäaikainen kunnanvaltuutettu ja luottamushenkilö Markku Schildt 70-vuotispäivän johdosta.

Kirkonkylän Laidunalueella sijaitsevan Laidunkaaren nopeusrajoituksesta päättäminen on osoittautunut erinomaisen vaikeaksi tehtäväksi.

Tekninen lautakuntahan päätti viime vuoden marraskuussa käyttää ns. otto-oikeutta, kun kunnallistekniikan päällikkö oli tehnyt päätöksen olla nostamatta Laidunkaaren nopeusrajoitusta 40 km/h:sta. Kunnallistekniikan päällikön päätös oli linjassa liikenneturvallisuustyöryhmän kannan kanssa. Liikenneturvallisuustyöryhmä oli ollut sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei tule nostaa ja perustellut tätä mm. sillä,  että pientalovaltaisella alueella on päiväkoti, vanhusten asumisyksikkö ja useita kehitysvammaisten ryhmäkoteja.

Teknisessä lautakunnassa oltiin aiemmin keskusteltu nopeusrajoituksen nostamista jopa 60 km/h:ssa, mutta käyttäessään otto-oikeutta tekninen lautakunta päätti nostaa nopeusrajoituksen 50 km/h:ssa.

Tekninen lautakunta teki siis päätöksen vastoin liikenneturvallisuustyöryhmän kantaa ja vastoin esittelijän esitystä. Kunnanjohtaja käyttikin asiassa otto-oikeuttaan ja toi asian kunnanhallitukseen, joka päätti palauttaa asian takaisin uudelleen valmisteltavaksi tekniseen lautakuntaan.

Tekninen lautakunta käsitteli asian uudestaan kokouksessaan 2.3.2017 – ja teki saman päätöksen kuin aiemminkin eli päätti nostaa nopeusrajoituksen 50 km/h:ssa.

Todennäköisesti kunnanhallitus tai kunnanjohtaja tulee käyttämään asiassa jälleen otto-oikeuttaan.

Laidunkaarihan on sikäli erikoinen katu, että sen noin kilometrin pituisella keskiosalla on yksi kiertoliittymä, mutta ei lainkaan muita risteyksiä tai tonttiliittymiä. Kiertoliittymän molemmin puolin on puolenkilometrin pituiset suorat. Laidunkaaren autoilijoista, jotka lienevät pääosin  alueen asukkaita, 81 % ajaa itään päin ylinopeutta ja länteen päin ylinopeutta ajavia on 72%. Puolen kilometrin suora tie ilman liittymiä varustettuna erillisellä kevyenliikenteen väylällä koetaan näköjään sen verran turvalliseksi, että valtaosa autoilijoista ajaa jatkuvasti ylinopeutta.

Liikenneturvallisuusryhmä on aivan oikeassa, että 40 km/h on oikea nopeusrajoitus, kun kiertoliittymässä olevaa suojatietä käyttävät koululaiset, liikuntarajoitteiset ja vanhukset. Eikö olisi kuitenkin mahdollista laskea nopeus vain kiertoliittymän kohdalla – hyvän matkaa molemmin puolin – ja sallia 50 km/h suorille katuosuuksille sen molemmin puolin. Kun kerran suorilla osuuksilla ajetaan jo nyt melkein tau ylikin 50 km/h:ssa, niin 40:n nopeusrajoitusmerkki korostaisi kiertoliittymän vaarallisuutta ja laskisi nopeuksia sen kohdalla.

Tämän toin esille kyselytunnilla. Saapa nähdä mitä kunnanhallitus asiassa päättää, jos se teknisen lautakunnan päätökseen ei tyydy.

           Kunnanvaltuuston puhujapömpelissä – luultavasti kaava-asioista jorisemassa. 

Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 23.3.2017.

Ensimmäisenä asiakohtana listalla on Rajamäen Saunatien vuodelta 2010 peräisin olevan asemakaavan muutos. Kaavamuutoksella parannetaan alueen rakennettavuutta ja viihtyisyyttä. Muutosluonnos sisältää mm. radanvarsialueen muuttamisen rakennusalueesta suojaviheralueeksi, jolle voidaan melueste. Pientalotonttien ja asuinkerros/rivitalotonttien (AKR) sijainteja on muutettu. AKR-tontit on nyt sijoitettu kaava-alueen eteläosaan.

Kaavoituskatsaus käsitellään tiistain lautakunnassa ja hyväksytty versio tullaan jakamaan keväällä kaikkiin kunnan talouksiin. Katsauksessa  käydään läpi kaikki kunnan merkittävät asemakaavahankkeet.

Ikään kuin merkkinä talouden piristymisestä listalla on myös rakennuslupa-asioita. Wurth hakee lupaa teollisuusrakennuksen noin 3300 m2:n  laajentamiselle Karhunkorvessa. Kirkonkylän Krannilaan haetaan rakennuslupaa 39 asunnon kerrostalolle ja Klaukkalaan noin 140 asunnolle.

Näin tuoreet kaavat alkavat pikkuhiljaa muuttumaan asuinnoiksi ja se Nurmijärven viime vuoden yllättävä muuttotappiokin toivottavasti oikenee. 90-luvun kaltaisia yli kolmen prosentin kasvulukuja, jotka aiheuttivat rajun päiväkoti- ja koulurakentamisen tarpeen, tuskin kukaan haikailee, mutta väestönkasvu olisi hyvä saada vähintään prosentin tietämille. Se antaa mahdollisuuden kehittää kuntaa ja palveluita. Kun väestökasvu on nollassa, niin yhteisö taantuu ja kehitys alkaa monella tapaa polkemaan paikallaan. Kohtuullinen kasvu pitää pyörät pyörimässä monella tapaa.

YLEn Puoluepäivien kakkososassa pääsi briljeeraamaan esiintymistaidoillaan ja tietämyksellään SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Hieman jäi yritykseksi.

Paikalla olleet kommentaattorit toivoivat ennakolta selkeitä ratkaisuehdotuksia ja puheeseen intonaatiota. Selkeät ratkaisuehdotukset jäivät saamatta. Rinne yritti muutamassa minuutissa tehdä selkoa SDP:n aluekuntamallista leveine hartioineen. Ei tainnut monikaan saada asiasta tolkkua – ja vika ei ollut kuulijoissa. Intonaatiota puheesta löytyi ja jopa tauotusta, mutta juuri sen vuoksi se kuulostikin paperista luetulta ja etukäteen äänenpainoja myöten harjoitetulta. Ei lainkaan niin luontevalta ja luonnolliselta kuin Rinnettä toisaalta aiemmin kehuttu.

Puheen sisällöstä tuli tehtyä vain muutama huomio. Sinänsä minusta on toisarvoista tietääkö tai arvaako tentattava jonkun ammattiryhmän keskipalkan sadan euron tarkkuudella tai hoksaako vastata muutaman sekunnin mietinnällä, että montako minkäkin alan yritystä Suomessa on.

Maksuton varhaiskasvatus tuntui olevan Rinteelle ja SDP:lle tärkeätä. Kun Orpo ja Kokoomus edellisiltana oli korostanut samaa asiaa, niin enää ei puutu kuin se, että Keskusta yhtyy kuoroon – ja meillä on maksuton varhaiskasvatus alta aikayksikön. Kukaan ei tosin vielä kertonut, että millä tämä 200-300 miljoonan euron hanke rahoitetaan. Rinne tarjosi rahoitusmalliksi niin usein esille vedettyä hokkuspokkus-menetelmää toteamalla, että uudistus tuottaa tulevina vuosina säästöjä muissa kuluissa. Haastattelijan tivauksista huolimatta sen kummempaa rahoituslähdettä ei löytynyt, joten johtopäätös lienee se, että perinteisen demarilinjan mukaisesti uudistus rahoitetaan velanotolla.

Haastattelija kysyi Rinteen kantaa ja ratkaisuja taantuvien alueiden ongelmaan, kun rakennukset käyvät arvottomiksi ja niiden peruskorjauksiin ei irtoa edes lainarahaa. Kiinteistöt eivät kelpaa edes lainanvakuudeksi. Rinne esitti korjaustoimenpiteeksi sen, että kunnat tai valtio ryhtyisivät rahoittamaan näiden arvottomien kiinteistöjen saneerauksia. Seuraavaksi varmaan perustetaan uusi kunnallinen tai valtiollinen roskapankki, johon nämä saneeratut ja edelleen arvottomat kiinteistöt kaadetaan, kun omistajat naulaavat lopullisesti laudat akkunoihin.

Yksi irrallinen Rinteen kommentti jäi mieleen. Mikäli oikein kuulin, niin hän ehdotti, että kunnat ryhtyisivät enenevissä määrin rakentamaan itse vuokra-asuntoja, kun se ei suuria rakennusliikkeitä kuulemma kiinnosta. Siis tekemään ihan rankkaa rakennustyötä kunnan omin voimin. Jos ajatus oli tosiaan tuo, niin realismi oli lausunnossa jossain horisontissa ja menneisyydessä. Mistähän jokin kunnallinen rakennusryhmä tempaisisi tässä markkinatilanteessa ammattitaitoisia pomoja ja rakennusalan ammattilaisia – saati pistäisi pystyyn organisaation ja kehittäisi olemassa olevien rakennusliikkeiden kaltaiset tuotantotekniikat  ja -järjestelmät. Taisin kuulla väärin – toivottavasti.

Sotesta jatistiin kuntavaaliteemaan nähden taas enemmän kuin tarpeeksi. Yksi irrallinen Rinteen lausahdus särähti korvaan. Hän oli huolestunut siitä, että yksityiset terveysalan yritykset pääsevät ”tehokkailla toiminnoillaan” kuorimaan kermat päältä. Eikö tällaisten uudistusten tarkoitus nimenomaan ole se, että eri aloille ja sektoreille tulee tehokkaita toimintoja ja toimijoita? Jospa se kirittäisi myös julkisia toimijoita tehostamaan toimintojaan – jopa niin paljon, että yksityiset toimijat suorastaan ahtaalle joutuisivat.

Homekoulut nostettiin jonkinlaiseksi vaaliteemaksi. Hämäräksi jäi, että miksi ja mitä tällä nostolla haluttiin tuoda esiin. En ole havainnut, että homekoulujen tai sisäilmaongelmista kärsivien kiinteistöjen korjaaminen kunnissa olisi ollut jotenkin kiinni päättäjien puoluekannasta. Kai jokaisessa kunnassa laitetaan  terveydelle vaaralliset rakennukset käyttökieltoon ja tutkitaan, onko järkevää ryhtyä saneeraus- vai purkutoimiin. Jos näin ei tehdä, niin syyllistytään rangaistavaan tekoon.

Torstaina vuorossa Kristillisdemokraatit. Taidan jättää väliin.

Kun tuli mahdollisuus, niin osallistuin yhtenä 120:stä kokoomuslaisesta studioyleisönä YLEn ensimmäisessä suorassa Puoluepäivän TV-lähetyksessä. Vieraana oli luonnollisesti Kokoomus ja sen puheenjohtaja Petteri Orpo.

Alkuosassa ennen iltauutisia Orpo piti formaattiin kuuluvan seitsemän minuutin puheen, jota pari kommentaattoria ja yleisö tuoreeltaan kommentoi. Iltauutisien jälkeen seurasi 45 minuutin puheenjohtajatentti, jonka veti toimittaja Kirsi Heikel.

Illan teemat ja tentin aiheet pyörivät pitkälti soten, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen ympärillä. Valtionvarainministerin asemasta Orpo joutui vastaamaan kosolti myös hallituksen tekemisistä ja tekemättömyyksistä.

Oma arvioni oli, että tenttiosuus Orpolta paremmin ja hän pystyi hyvin argumentoimaan toimittajan kysymyksiin ja kommentteihin. Petterin selkeä ja tinkimätön loppulausuma kerrassaan mykisti Heikelin, joka tuumaustauon pidettyään totesi, että tähän on hyvä lopettaa.

Itseäni miellytti erityisesti se, että Orpo toi selkeästi, johdonmukaisesti ja vastuullisesti esille sen faktan, että tässä taloustilanteessa tarvitaan sopeuttavia ratkaisuja ja on vastuutonta kasvattaa velanottoa. Nyt on tehtävä ne toimenpiteet – mukaan lukien palkkakuri – , joilla saadaan valtakunnan talous kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Sen on jälkeen, kun velkaantuminen on saatu taitettua, on mahdollisuus lisäsatsauksiin. Orpo totesin hyvin, että tehdyt leikkaukset eivät ole, niin dramaattisia, että kansalaisten hyvinvointi olisi uhattuna.

Kun oma kuntavaalisloganini on ollut ”Vakaa kuntatalous takaa peruspalvelut”, niin hyvin samoilla linjoilla liikutaan. Varmin tapa säilyttää hyvät ja laadukkaat palvelut Nurmijärvelläkin, on huolehtia siitä, että kunnan talous on kondiksessa ja velkamäärä pysyy kohtuullisena. Jos tuo edellyttää välillä vyön kiristystä, niin pulskempien aikojen koittaessa sitä vyötä voidaan vuorostaan löysätä. Jos ryhdytään vastuuttomasti paisuttamaan kuntataloutta ja lisäämään menoja milloin milläkin perusteella, niin velkakierteen oikaiseminen muuttuu vapaaksi pudotukseksi.

Mutta se Puoluepäivän studiovisiitti – oli mielenkiintoista nähdä miten suora lähetys toimi ja miten ammattilaiset sen hoitivat.

Keskiviikkona 15.3. on vuorossa SDP ja Antti Rinne. Otaksun, että mennään hieman eri moodissa kuin tänään: ei olla köyhiä, eikä kipeitä – ja se olotila hankitaan, vaikka velaksi.

Ben ja perinteiset kettukarkit.

Kuntavaalitouhut lämpenevät pikkuhiljaa. Tänään olimme Kokoomus-ehdokkaiden kanssa Nurmijärven Kirkonkylän K-supermarketilla pop up-kahvilaa pitämässä. Paikalla oli edustava joukko ehdokkaita ja pari uuttakin ehdokasta liittyi joukkoon. Paikalla olivat myös kansanedustajat Outi Mäkelä ja Ben Zyskowicz. Allekirjoitimme myös vaaliliittosopimuksen RKP:n ja Kokoomuksen välillä kuntavaaleihin Nurmijärvellä. Kuntavaaleissa 2012 alkanut yli neljä vuotta kestänyt hyvä yhteistyö siis jatkuu.

Huomenna 26.2. suunnataan Klaukkalan talvimarkkinoille.

                          Paiskasimme RKP:n Mika Vallin kanssa tassua vaaliliiton kunniaksi.

Tiistaina 28.2. kokoontuu Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta. Listalla on mm. lautakunnan toimintakertomus vuodelta 2016. Tyydytyksellä voidaan todeta, että asemakaavoja tuotettiin yli asetetun 80.000 k-m2:n tavoitteen eli yhteensä melkein 100.0oo k-m2:n verran. Työpaikkakaavojen tavoitteesta jäätiin, mutta asuntorakentamiskaavoja vahvistui melkein kaksinkertainen määrä tavoitteeseen nähden.

Voidaan ilolla myös todeta, että viime vuonna useita vuosia jatkunut lasku myönnettyjen rakennuslupamäärissä kääntyi nousuun. Vuonna 2016 rakennuslupia myönnettiin peräti 50% enemmän kuin edellisenä vuonna. Kun myös aloitettujen rakennustöiden määrä kasvoi yli 50%:lla, niin voidaan olettaa, että myös väestönkasvussa ollut pienoinen  notkahdus korjaantuu lähivuosina.

Omakotitaloille rakennuslupia myönnettiin viime vuonna peräti kaksinkertainen määrä vuoteen 2015 verrattuna. Myönnetyt 158 okt-rakennuslupaa ovat miesmuistiin suurin määrä. Viime vuonna myös aloitettiin liki 100 okt-rakennushanketta, joka sekin on neljään vuoteen suurin luku. Nurmijärvi ja sen omakotitonttitarjonta on edelleen kilpailukykyistä ja houkuttavaa. Yksi oleellinen asia tässä menestyksessä on se, että kunnassa on tarjolla okt-tontteja monipuolisesti – ei pelkästään yli 1000 m2:n tontteja kuten etenkin Keskustan ja  Perussuomalaisten valtuutetut yrittivät taannoin kuntaan alarajaksi asettaa.

Listalla on myös pari rakennuslupa-asiaa: Kirkonkylän Krannilaan haetaan lupaa 39 asunnon kerrostalolle ja Karhunkorpeen teollisuus/huoltorakennukselle.

Lueskellessani sosiaalisen median keskusteluja Nurmijärven kehittämisestä ja maankäytöstä, tuli mieleen se, minkä takia aikoinaan päätin keskittää mielipiteitteni julkituomisen näille omille web-sivuilleni. Somessa asiallinenkin keskustelu karkaa tarpeettoman usein sivuraiteille, jopa asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin.

Jatkan siis tällä tapaa, vaikka viesti menisi vain murto-osalle verrattuna facebookin kontakteihin.

Nyt on keskusteluttanut erityisesti kunnan viime vuotinen poikkeuksellinen muuttotappio ja Klaukkalan kaavoitusasiat.

Vaikea sanoa oliko viime vuoden kasvu- ja muuttoluvut vain hetkellinen tilastotappio. Tosi asia on, että kasvu on ollut alle kunnan asettamien tavoitteiden jo useampana vuotena. Sama trendi taitaa tosin olla muissakin kehyskunnissa. Kivistön ja Keimolan massiivinen rakentaminen ja uusi raideyhteys näkyvät varmasti Nurmijärven kohdalla miinuksena.

         Mieliaiheen parissa – tässä vuonna 2013.