Lueskellessani sosiaalisen median keskusteluja Nurmijärven kehittämisestä ja maankäytöstä, tuli mieleen se, minkä takia aikoinaan päätin keskittää mielipiteitteni julkituomisen näille omille web-sivuilleni. Somessa asiallinenkin keskustelu karkaa tarpeettoman usein sivuraiteille, jopa asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin.
Jatkan siis tällä tapaa, vaikka viesti menisi vain murto-osalle verrattuna facebookin kontakteihin.
Nyt on keskusteluttanut erityisesti kunnan viime vuotinen poikkeuksellinen muuttotappio ja Klaukkalan kaavoitusasiat.
Vaikea sanoa oliko viime vuoden kasvu- ja muuttoluvut vain hetkellinen tilastotappio. Tosi asia on, että kasvu on ollut alle kunnan asettamien tavoitteiden jo useampana vuotena. Sama trendi taitaa tosin olla muissakin kehyskunnissa. Kivistön ja Keimolan massiivinen rakentaminen ja uusi raideyhteys näkyvät varmasti Nurmijärven kohdalla miinuksena.
Radan merkitystä rakentamiselle ja väestönkasvulle voi käydä Kivistössä ja Keimolassa toteamassa. Klaukkalan rata ei näytä olevan muiden kuin nurmijärveläisten agendalla tällä hetkellä – eikä edes kaikkien nurmijärveläistenkään. Kunta on radan tuloon maankäytön suunnitelmissaan varautunut. Muuten vaikuttamisen fokus on ollut ohikulkutiessä ja sen suhteen olemme erinomaisesti puolemme pitäneet. MAL-aiesopimuksessa mainittiin vain kaksi infra-hanketta valtiota velvoittavana – toinen oli Klaukkalan ohikulkutie.
Kun Nurmijärven kunnanvaltuusto teki ehdotuksestani päätöksen koplata MAL-aiesopimuksen hyväksyminen valtion sitoutumiseen Klaukkalan ohikulkutiehen, erityisesti demaripiireissä vinoiltiin tuollaisen ukaasin merkityksestä. Kunnanvaltuuston kokouksen 25.5.2016 pöytäkirjan pykälän 45 liitteenä olevasta kunnan ja ympäristöministeriön välisestä kirjeenvaihdosta voi todeta kuinka tiukkana Nurmijärven kunnan viranhaltijat ovat valtioon päin olleet asiassa. Ja kuinka muuten he olisivat voineet toimiakaan, kun kunnanvaltuusto tuon kannaltamme elintärkeän linjauksen oli tehnyt.
Nurmijärvihän on täyttänyt erinomaisesti MAL-aiesopimuksen asuntotuotantovaatimukset – toisin kuin eräät muut kunnat. Samoin asemakaavatuotantomme on ollut hyvällä mallilla naapurikuntiin verrattuna. Kaavavarantomme onkin tällä hetkellä vähintään hyvä, joskaan ei alueellisesti optimaalisesti jakautunut. Kirkonkylän tilanne on heikoin, joten Heinojan kaavan vahvistuminen olisi tervetullutta.
Somessa on esitetty mielipiteitä, että Klaukkalan keskustaan kasvukeskuksena pitäisi kaavoittaa runsaasti – ja vieläpä väljiä – pientaloalueita. Samaan hengenvetoon valitetaan kaupallisten palveluiden puutteesta. Mielestäni tuossa on yksinkertaisesti sellaisia muuttujia, jotka eivät samaan yhtälöön sovi. Jos taajama haluaa olla kasvukeskus, jollaiseksi Klaukkala on yksiselitteisesti määritetty, sen keskeiset osat tulee varata tehokkaammalle rakentamiselle – muuten siitä ei ole kunnan kasvukeskukseksi.
Kaupallisiin palveluihin kunta voi vaikuttaa lähinnä luomalla kaavoituksella niille mahdollisuuksia. Kaupanalan toimijat sitten tekevät päätöksensä itsenäisesti. Kunta on mielestäni ollut hyvinkin joustava ja tehnyt suorastaan räätälöityjä ratkaisuja. Valitettavasti vain Klaukkalan sijainti, väestötiheys ja ostovoima ei ole ollut kaupallisten toimijoiden ja investoreiden mielestä tarpeeksi houkutteleva. Se on hyvin ymmärrettävää, kun katsoo minkälaiseen ympäristöön ja liikenneyhteyksien varteen esim. HOK-Elanto investointinsa kohdisti. On suorastaan luonnonvastaista edellyttää Klaukkalan keskustaan samaan aikaan väljää pientalorakentamista ja lisää kaupallisia palveluita, kun edes nykyiset kohtuullisen tehokkaat kaavaratkaisut eivät ole kyenneet vakuuttamaan investoreita ja kaupan toimijoita alueen ostovoimasta.
Yhtenä argumenttina on käytetty erästä 3000 vastaajalle tehtyä kyselyä, jossa 75% vastanneista ilmoitti haluavansa asua omakotitalossa. Jos oltaisiin kysytty, että haluaako asua omakotitalossa järven rannalla, niin myönteisiä vastauksia olisi ollut luultavasti vieläkin enemmän. Iltapäivälehdessä talo- ja mökkivalmistajien konsultti tuohon tutkimukseen viitaten kritisoi sitä, että kasvukeskuksiin ei kaavoiteta pientaloja. Halu, kyky ja tarve ovat kuitenkin aivan eri asioita. Pientaloasuminen tulee olemaan jatkossakin kalliimpaa kuin kerrostaloasuminen ja se vaatii erilaista panostusta ja sitoutumista. Kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto, jonka osuus tulee luultavasti kasvamaan tulevaisuudessa, perustuu lähtökohtaisesti muuhun kuin pientalorakentamiseen. Fakta on myös se, että väestön ikärakenne on muuttumassa – yhä useampi kuntalainen on jatkossa ikääntynyt. Kunnan sisälläkin tapahtuu tämän vuoksi luontaista siirtymistä omakotiasumisesta muihin talotyyppeihin.
Nurmijärvellä on tehty lyhyen ja pitkän tähtäimen maankäytön suunnittelua. Sen perustana on kasvun ohjaaminen kolmeen päätaajamaan, joista Klaukkalan osuus korostuu. Klaukkalassa kerrostalorakentamisen osuus on arvioitu huomattavasti muita taajamia suuremmaksi – jo senkin takia, että raideyhteys olisi mahdollista edes jossain vuosikymmenien päässä. Rajamäellä kerrostaloasumisen osuus on suunniteltu olevan marginaalista ja Kirkonkylällä tilanteen on suunniteltu olevan jotain näiden väliltä. Haja-asutusalueellakin asumista halutaan keskittää kyläkeskuksiin, jotta pirstaleiselta rakentamiselta vältyttäisiin ja maalaismaisema säilyisi edelleen nykyisen kaltaisena.
Minun on vaikea yhtyä mielipiteisiin, että kunnassa ei olisi visioita, suunnitelmia tai tavoitteita maankäytön suhteen. Mielipiteisiin, jotka edellyttävät noiden suunnitelmien ja tavoitteiden tarkistamista tarvittaessa, yhdyn. Useaan otteeseen olenkin tuonut esille, että kunnassa laadittua “maankäytön kehityskuvaa” olisi syytä tarkistaa, jos väestönkasvu ei lähivuosina vastaa aiempia arvioita ja liikenneväylähankkeet eivät etene suunnitellulla tavalla.
Mieliaiheen parissa – tässä vuonna 2013.
ARTO HÄGG 