Vaalien jälkisanat

Kuntavaalitulosta on sulateltu viikon verran. Omassa tuloksessa oli sulattelemista yhtä paljon kuin aiemmissa kolmissa kuntavaaleissani yhteensä. Huimat 456 ääntä tarkoitti 281 äänen lisäystä vuoden 2017 kuntavaaleihin verrattuna, oli toiseksi eniten kokoomuksen listalla ja viidentenä koko kunnassa.

Istuvilla valtuutetuilla on se etu, että vaalikampanjaa on mahdollisuus tehdä neljä vuotta hoitamalla hommat säntillisesti ja aiemmin antamien lupausten mukaisesti. Otaksun, että omalla kohdallani tämä oli ratkaiseva tekijä hyvässä tuloksessa. Kun hoitaa pieteetillä annetut tehtävät ja muistaa tekemisistään sopivasti kertoa, niin istuva valtuutettu on jo aika pitkällä seuraavalle kierrokselle. Toki näkymättömyydellä, tekemättömyydellä ja mm. runsailla poissaoloilla voi istuva valtuutettu myös heikentää asemaansa jatkoa ajatellen.

Kokoomuksen tulos jännitytti ehkä enemmän kuin oma äänimäärä. Kun tiedossa oli, että edellisten vaalien kestomenestyjä todella isoilla äänimäärillä oli pois listoiltamme, niin tilanne oli ennalta poikkeuksellisen epävarma. Huoli oli turha. Kokoomus jatkaa Nurmijärvellä suurimpana ryhmänä, vaikka valtuutettujen määrä yhdellä väheneekin. Ykköstila koko valtakunnassa ja nousu suurimmaksi valtuustoryhmäksi useassa naapurikunnassa (Vantaa, Hyvinkää, Tuusula) osoittaa kansalaisten tyytymättömyyttä mm. hallituksen vero-, sote- ja aluehallintopolitiikalle.

Perussuomalaisten erinomainen vaalitulos osoittaa myös tätä. PS nousi Nurmijärvelläkin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi ja saa tulevaan valtuustoon peräti viisi uutta valtuustopaikkaa.

Keskusta sai Nurmijärvellä kokoon ilmeisen hyvän ja monipuolisen ehdokaslistan. 12 valtuutettua oli kyllä itselleni melkoinen yllätys. Odotin selkeästi vaatimattomampaa menestystä. Hatun noston arvoinen suoritus, jossa valtakunnallinen rökäletappio käännettiin kuntatasolla voitoksi.

Jo SDP:n lyhyt ehdokaslista enteili vaikeuksia ja kun valtakunnan tasollakin pahin fanitus alkoi osoittaa hiipumista, niin demarien kahden valtuutetun vähennys ja vaatimaton 7 valtuustopaikkaa ei ollut loppujen lopuksi iso yllätys. Sillä jäätiin Nurmijärvellä sijalle 4 eli selvästi kolmen suurimman puolueen ulkopuolelle. SDP:n tulos on jatkumoa koko 2000-luvulla tapahtuneelle tasaiselle kannatuksen laskulle. Vielä vuonna 2004 puolueella oli 12 valtuutettua – nyt siis 7. Näissä vaaleissa 667 äänestäjää valitsi – ei saman, vaan eri suunnan – kuin edellisissä vuoden 2017 kuntavaaleissa.

Toinen selkeä häviäjä vaaleissa oli Vihreät, joka menetti kaksi paikkaa ja kutistui viiden valtuutetun ryhmäksi. Tässä näen kohtuullista linkkiä puolueen valtakunnalliseen tilanteeseen. Vihreäthän olivat valtakunnan tasolla toiseksi suurin häviäjä näissä vaaleissa. Vaikka paikallistasolla toimivat täysin eri henkilöt kuin eduskunnassa, niin erityisesti Vihreillä puolueen valtakunnalliset teemat toistuvat hyvin usein ja korostetusti myös paikallistasolla – jopa valtuustoaloitteiden muodossa. Vaikka paikallistasolla tehtäisiin hyvää ja aktiivista työtä, niin valtakunnallinen kannatuksen lasku voi vaikuttaa myös kuntavaalitulokseen. Hieman tällaista ounastelen tapahtuneen Nurmijärven Vihreille. Liki 700 äänen menetys edellisiin kuntavaaleihin verrattuna on merkittävä ei-vihreäsiirtymä.

Vasemmistoliitto palasi yhden valtuutetun pienryhmäksi,kun Hannu Toikkanen aloittaa kunnioitettavan yhdeksännen valtuustokautensa. Kristillisten ainut valtuutettu vaihtuu, kun Ina Kuula nousi Haapalaisen edelle.

Omassa 456 äänen tuloksessa ilahduttaa erityisesti se, että kannatusta tuli koko kunnan alueelta ja jokaiselta äänestysalueelta. Olin yksi harvoista ehdokkaista, joka olisi tullut valituksi vaikkei oman asuintaajaman ääniä olisi huomioitu lainkaan. Olin toki molempien Rajamäen äänestysalueiden äänikuningas, mutta 267 äänen kannatukseni Kirkonkylällä, Röykässä, Lepsämässä, Klaukkalassa ja muualla kunnassa olisi riittänyt kirkkaasti läpimenoon ja kokoomus-listankin kolmossijaan. Paljon puhutaan kyläpolitikoinnista. Mielestäni vanhojen valtuutettujen äänestystulos kertoo paljon siitä, kuinka hyvin on kyennyt toimimaan koko kunnan valtuutettuna – puheissa ja ennen kaikkea teoissa. Etenkin vaativimpien luottamuspaikkojen kohdalla tämä on varsin oleellinen ominaisuus.

Tälläkin kertaa koettiin yllättäviä tippumisia valtuustosta, hienoja äänimääriä ensikertalaisilta, ilahduttavia come backeja neljän vuoden tauon jälkeen ja pettymyksiä, kun useamman vaalin kova kampanjointi ei tuonut vieläkään valtuustopaikkaa. Vaaleissa jokainen saa ansionsa mukaan, eikä valitusoikeutta ole.

Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat lähipäivinä tai -viikkoina. Nurmijärvellä on pitkät perinteet prosessin läpiviennistä tehokkaasti ja tasapuolisesti – vaalien tulosta kunnioittaen.

Kuntavaaliajan parasta antia

Kevät ja kuntavaalit ovat monella tapaa uudistumisen ja heräämisen aikaa.

Paikallispoliitikkojen uinuvat web-sivut heräävät ruusuisesta tai ruiskukkaisesta unestaan. Jopa blogeihin ilmestyy ajankohtaisia kirjoituksia. Some-kirjoittelu kiihtyy. Tuhansittain “tykkäyksiä”, kommentteja – jopa uusia avauksia henkilöiltä, jotka ovat pitkään pysyttäytyneet erossa keskusteluryhmistä. Virkistävää vaihtelua niiden parinkymmenen vakiosomeilijan lisäksi.

Kuntavaalit näkyvät myös paikallislehden sivuilla. Kun vaalien välillä vakituisia kuntatason kolumnisteja -mielipidepalstalle kirjoittajat mukaan luettuna – on Nurmijärvelläkin enintään kymmenkunta, niin vaalien alla kirjoittajien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Paikallislehden täytyy kerrassaan säännöstellä vaalikynäkirjoittelua.

Positiivisin vaikutus kuntavaaleilla on mielestäni kuitenkin paikallislehden toimitukselliseen aineistoon. Paikallispoliitikot ja sellaiseksi pyrkivät pääsevät huomattavissa määrin kertomaan ajatuksistaan ja mielipiteistään – toki pääosin vaalikonevastauksiin viitaten. Joka tapauksessa kuntavaalien alla saa edes hieman fiiliksiä “vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin kunnalliset luottamushenkilöt olivat monella tapaa paikallisuutisoinnin keskiössä. Kunnanvaltuuston kokouksissa oli paikan päällä useitakin lehdistön edustajia ja kokousten jälkeen valtuutetut saivat suoraa kontaktia ja kävivät keskusteluja viidennen valtiomahdin kanssa. Kuntalaisetkin pääsivät lukemaan päätöksien taustoista ja yksittäisten luottamushenkilöiden suorista mielipiteistä.

Viime vuosi on tietysti ollut etäkokouksienkin vuoksi poikkeuksellinen, mutta jo ennen korona-aikaa tuo edellä mainitsemani muutos oli hyvin havaittavissa. Johtuiko sitten toimituksen resurssien pienentymisellä vai mahdollisuudesta seurata valtuuston kokouksia etänä myös median taholta. Vai siitä, että julkaistavien aviisien määräkin on vähentynyt vuosien takaisesta.

Jos jotakin haluaisin kuntavaalien aikaisista käytännöistä jäävän elämään vaalien jälkeenkin, niin se ei ole kiivas mielipidekirjoittelu tai massiivinen somekirjoittelu ja -kommentointi, vaan paikallislehden aktiivinen kontaktointi ja uutisointi paikallispäättäjiin. Sitä olen kaivannut ja uskon myös kuntalaisten olevan kiinnostuneita vaalien välilläkin lukemaan kasvollisten luottamushenkilöiden ajatuksia omasta paikallislehdestään – ei vain kylmiä referaatteja luottamuselinten pöytäkirjoista.

Menneinä vuosina paikallislehdissä raportoitiin myös luottamushenkilöiden poissaoloista luottamustehtävistä ja jopa luottamushenkilöille maksetuista kokouspalkkioiden määristä. Nämäkin ovat yhteisiä ja ainakin joitakin kuntalaisia kiinnostavia asioita ja paikallislehti voisi nykyäänkin niistä mielestäni kirjoittaa.

Ehdokasnumero

nettikuva_02_numero

Kuntavaalien ehdokasasettelu on julkistettu. Kokoomus sai listan alkupään numerot ja omalle kohdalle osui selkeä numero 6.

Ihan tervetullut muutos aiempien vaalien kolminumeroisiin ehdokasnumeroihin.

Kaikkiaan ehdokkaita on 228, joten noin joka viides ehdokas tulee menemään valtuustoon ja saman verran yltää varavaltuutetun asemaan.

Naisehdokkaita näyttäisi olevan hieman yli 40% ehdokkaista. Kun luottamushenkilö- paikkoja jaetaan vaalien jälkeen, niin sukupuolikiintiön perusteella voi joissakin puolueissa napsahtaa vähemmistönä olleelle sukupuolelle – naisille tai miehille – runsaastikin paikkoja.

Näiden kuntavaalien erikoisuutena Nurmijärvellä on, että kuntavaaliehdokkaana on yksi presidenttiehdokas. Liekö koskaan tässä valtakunnassa ollut vastaavaa ehdokasasettelua?

Tavataan kylillä!

———————-

Sunnuntain Hesarissa 5.3. oli erinomainen artikkeli syksyn 2008 päätöksenteosta liittyen Lääkelaitoksen alueellistamiseen. Erinomaiseksi artikkelin teki tapa, jolla poliittisen päätöksenteon älyllisyyttä ja johdonmukaisuutta kyseisessä tapauksessa kyseenalaistettiin – silloisen Lääkelaitoksen ylijohtaja Hannes Wahlroosin tarkkoihin ja yksityiskohtaisiin muistiinpanoihin perustuen. Poliittisten päätöksentekijöiden muisti ja muistiinpanot eivät kymmenen vuoden takaisiin asioihin yltäneet HS:n niitä tiedustellessa.

Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomista, joten laajemmin sitä on turha auki kirjoittaa. Tiivistettynä kysymys oli siitä, että Vanhasen kakkoshallituksen keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä ajoi pikavauhdilla päätöksen Lääkelaitoksen siirtämisestä Helsingistä Kuopioon – osana Vanhasen hallituksen alueellistamistavoitteita. Päätös tehtiin kuulematta Lääkelaitoksen johtoa ja henkilökuntaa, kuten HS:n artikkelista hämmästyttävästi käy ilmi. 200 työntekijän piti päätöksellä siirtyä viiden vuoden sisällä Helsingistä Kuopioon. Päätös oli – erityisesti Lääkelaitoksen poikkeukselliset erityispiirteet huomioiden – järjetön. Kymmenessä vuodessa Kuopioon siirtyikin vain kolme työntekijää ja vastapainoksi kymmenittäin asiantuntijoita irtisanoutui tehtävistään. Aluepoliittisella siltarumpupäätöksellä aiheutettiin organisaatioon vuosia kestänyt kriisitilanne.

Myös oikeuskansleri kiinnitti asiaan huomiota ja esitti moitteensa lääkelaitoksen alueellistamisesta. Hänen mukaansa siirtopäätös tehtiin ilman kunnon valmistelua ja liian nopeasti.

Kokoomuslainen eduskunnan terveysjaoston puheenjohtaja Sarkomaa esitti vielä syksyllä 2011 Fimean alueellistamisen pysäyttämistä. Asiantuntijat olivat varoittaneet Lääkelaitoksen tilalle 2009 perustetun Fimean toiminnan kriisiytymisestä ja lääketurvallisuuden vaarantumisesta.

Olisi jo aika tunnustaa tehdyt virheet ja perua tehty toteuttamiskelvottomaksi todettu alueellistamispäätös. Ottaa käteen maalaisjärjen sijasta jokin muu järki.