Kuntavaaliajan parasta antia

Kevät ja kuntavaalit ovat monella tapaa uudistumisen ja heräämisen aikaa.

Paikallispoliitikkojen uinuvat web-sivut heräävät ruusuisesta tai ruiskukkaisesta unestaan. Jopa blogeihin ilmestyy ajankohtaisia kirjoituksia. Some-kirjoittelu kiihtyy. Tuhansittain “tykkäyksiä”, kommentteja – jopa uusia avauksia henkilöiltä, jotka ovat pitkään pysyttäytyneet erossa keskusteluryhmistä. Virkistävää vaihtelua niiden parinkymmenen vakiosomeilijan lisäksi.

Kuntavaalit näkyvät myös paikallislehden sivuilla. Kun vaalien välillä vakituisia kuntatason kolumnisteja -mielipidepalstalle kirjoittajat mukaan luettuna – on Nurmijärvelläkin enintään kymmenkunta, niin vaalien alla kirjoittajien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Paikallislehden täytyy kerrassaan säännöstellä vaalikynäkirjoittelua.

Positiivisin vaikutus kuntavaaleilla on mielestäni kuitenkin paikallislehden toimitukselliseen aineistoon. Paikallispoliitikot ja sellaiseksi pyrkivät pääsevät huomattavissa määrin kertomaan ajatuksistaan ja mielipiteistään – toki pääosin vaalikonevastauksiin viitaten. Joka tapauksessa kuntavaalien alla saa edes hieman fiiliksiä “vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin kunnalliset luottamushenkilöt olivat monella tapaa paikallisuutisoinnin keskiössä. Kunnanvaltuuston kokouksissa oli paikan päällä useitakin lehdistön edustajia ja kokousten jälkeen valtuutetut saivat suoraa kontaktia ja kävivät keskusteluja viidennen valtiomahdin kanssa. Kuntalaisetkin pääsivät lukemaan päätöksien taustoista ja yksittäisten luottamushenkilöiden suorista mielipiteistä.

Viime vuosi on tietysti ollut etäkokouksienkin vuoksi poikkeuksellinen, mutta jo ennen korona-aikaa tuo edellä mainitsemani muutos oli hyvin havaittavissa. Johtuiko sitten toimituksen resurssien pienentymisellä vai mahdollisuudesta seurata valtuuston kokouksia etänä myös median taholta. Vai siitä, että julkaistavien aviisien määräkin on vähentynyt vuosien takaisesta.

Jos jotakin haluaisin kuntavaalien aikaisista käytännöistä jäävän elämään vaalien jälkeenkin, niin se ei ole kiivas mielipidekirjoittelu tai massiivinen somekirjoittelu ja -kommentointi, vaan paikallislehden aktiivinen kontaktointi ja uutisointi paikallispäättäjiin. Sitä olen kaivannut ja uskon myös kuntalaisten olevan kiinnostuneita vaalien välilläkin lukemaan kasvollisten luottamushenkilöiden ajatuksia omasta paikallislehdestään – ei vain kylmiä referaatteja luottamuselinten pöytäkirjoista.

Menneinä vuosina paikallislehdissä raportoitiin myös luottamushenkilöiden poissaoloista luottamustehtävistä ja jopa luottamushenkilöille maksetuista kokouspalkkioiden määristä. Nämäkin ovat yhteisiä ja ainakin joitakin kuntalaisia kiinnostavia asioita ja paikallislehti voisi nykyäänkin niistä mielestäni kirjoittaa.

Ehdokasnumero

nettikuva_02_numero

Kuntavaalien ehdokasasettelu on julkistettu. Kokoomus sai listan alkupään numerot ja omalle kohdalle osui selkeä numero 6.

Ihan tervetullut muutos aiempien vaalien kolminumeroisiin ehdokasnumeroihin.

Kaikkiaan ehdokkaita on 228, joten noin joka viides ehdokas tulee menemään valtuustoon ja saman verran yltää varavaltuutetun asemaan.

Naisehdokkaita näyttäisi olevan hieman yli 40% ehdokkaista. Kun luottamushenkilö- paikkoja jaetaan vaalien jälkeen, niin sukupuolikiintiön perusteella voi joissakin puolueissa napsahtaa vähemmistönä olleelle sukupuolelle – naisille tai miehille – runsaastikin paikkoja.

Näiden kuntavaalien erikoisuutena Nurmijärvellä on, että kuntavaaliehdokkaana on yksi presidenttiehdokas. Liekö koskaan tässä valtakunnassa ollut vastaavaa ehdokasasettelua?

Tavataan kylillä!

———————-

Sunnuntain Hesarissa 5.3. oli erinomainen artikkeli syksyn 2008 päätöksenteosta liittyen Lääkelaitoksen alueellistamiseen. Erinomaiseksi artikkelin teki tapa, jolla poliittisen päätöksenteon älyllisyyttä ja johdonmukaisuutta kyseisessä tapauksessa kyseenalaistettiin – silloisen Lääkelaitoksen ylijohtaja Hannes Wahlroosin tarkkoihin ja yksityiskohtaisiin muistiinpanoihin perustuen. Poliittisten päätöksentekijöiden muisti ja muistiinpanot eivät kymmenen vuoden takaisiin asioihin yltäneet HS:n niitä tiedustellessa.

Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomista, joten laajemmin sitä on turha auki kirjoittaa. Tiivistettynä kysymys oli siitä, että Vanhasen kakkoshallituksen keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä ajoi pikavauhdilla päätöksen Lääkelaitoksen siirtämisestä Helsingistä Kuopioon – osana Vanhasen hallituksen alueellistamistavoitteita. Päätös tehtiin kuulematta Lääkelaitoksen johtoa ja henkilökuntaa, kuten HS:n artikkelista hämmästyttävästi käy ilmi. 200 työntekijän piti päätöksellä siirtyä viiden vuoden sisällä Helsingistä Kuopioon. Päätös oli – erityisesti Lääkelaitoksen poikkeukselliset erityispiirteet huomioiden – järjetön. Kymmenessä vuodessa Kuopioon siirtyikin vain kolme työntekijää ja vastapainoksi kymmenittäin asiantuntijoita irtisanoutui tehtävistään. Aluepoliittisella siltarumpupäätöksellä aiheutettiin organisaatioon vuosia kestänyt kriisitilanne.

Myös oikeuskansleri kiinnitti asiaan huomiota ja esitti moitteensa lääkelaitoksen alueellistamisesta. Hänen mukaansa siirtopäätös tehtiin ilman kunnon valmistelua ja liian nopeasti.

Kokoomuslainen eduskunnan terveysjaoston puheenjohtaja Sarkomaa esitti vielä syksyllä 2011 Fimean alueellistamisen pysäyttämistä. Asiantuntijat olivat varoittaneet Lääkelaitoksen tilalle 2009 perustetun Fimean toiminnan kriisiytymisestä ja lääketurvallisuuden vaarantumisesta.

Olisi jo aika tunnustaa tehdyt virheet ja perua tehty toteuttamiskelvottomaksi todettu alueellistamispäätös. Ottaa käteen maalaisjärjen sijasta jokin muu järki.