Leppoisa luottamustehtävä

Kuntavaalien jälkeisiin luottamuspaikkajakoihin sisältyy yleensä aina jotain hässäkkää ja epäselvyyttä. Erityisesti niin sanottujen ylikunnallisisten paikkojen osalta on toisinaan epäselvyyttä. Joskus ei ole tietoa, että sovitaanko paikoista puolueiden välisissä neuvotteluissa piiritasolla vai sovitaanko ne suoraan kunnassa valtuustoryhmien välillä. Joskus useampi ryhmä ilmoittaa saaneensa tiedon, että jokin paikka kuuluu juuri heille eli paikoille ilmaantuu “omistajia” enemmän kuin jakkaroita on jaossa.

Tämän vuotisten kuntavaalien erikoisuus Nurmijärvellä liittyi Rinnekodin neuvottelukuntaan, johon kunnanvaltuusto valitsi 18.8.2021 Nurmijärven edustajan ja tälle varahenkilön.

Olin tiedustellut kunnanvirastolta paikkajakoneuvottelujen yhteydessä, että mistä löytyisi kyseisestä neuvottelukunnasta ja sen toiminnasta infoa, tietoa kokouksista ja esim. vanhoja pöytäkirjoja. Ilmeisesti pari muutakin ehdokasta oli asian tiimoilta ottanut yhteyttä kuntaan, kun mistään ei löytynyt informaatiota kyseisestä neuvottelukunnasta.

Elokuussa uusi valtuusto kuitenkin valitsi neuvottelukuntaan uuden jäsenen ja tälle varahenkilön. Maanantaina 6.9. kunnanhallituksen asialistalla todetaan, että Rinnekodin neuvottelukunnan toiminta onkin päättynyt jo vuonna 2016, eikä näin ollen kunnan edustajan nimeämistä Rinnekodin neuvottelukuntaan ole tarpeen tehdä. Kunnanhallitus tuleekin esittämään valtuustolle, että valtuusto merkitsee tiedoksi Rinnekodin neuvottelukunnan toiminnan päättymisen ja kumoaa 18.8.2021 § 122 tekemänsä päätöksen edustajan valinnasta tarpeettomana.

Varsin tragikoomiseksi asian tekee se, että Rinnekodin neuvottelukuntaan valittiin edustaja ja varaedustaja myös vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen. Tuolloin neuvottelukunnan jäseneksi valittiin Vihreiden Leni Pispala ja hänen varalle Mariette Rahijärvi samasta ryhmästä. Neuvottelukunnan toiminta oli päättynyt kuitenkin jo edellisenä vuonna 2016.

Tuo neljän vuoden pesti oli varmasti valtakunnan vähiten työllistävä luottamustehtävä viime valtuustokaudella.

Vaalien jälkisanat

Kuntavaalitulosta on sulateltu viikon verran. Omassa tuloksessa oli sulattelemista yhtä paljon kuin aiemmissa kolmissa kuntavaaleissani yhteensä. Huimat 456 ääntä tarkoitti 281 äänen lisäystä vuoden 2017 kuntavaaleihin verrattuna, oli toiseksi eniten kokoomuksen listalla ja viidentenä koko kunnassa.

Istuvilla valtuutetuilla on se etu, että vaalikampanjaa on mahdollisuus tehdä neljä vuotta hoitamalla hommat säntillisesti ja aiemmin antamien lupausten mukaisesti. Otaksun, että omalla kohdallani tämä oli ratkaiseva tekijä hyvässä tuloksessa. Kun hoitaa pieteetillä annetut tehtävät ja muistaa tekemisistään sopivasti kertoa, niin istuva valtuutettu on jo aika pitkällä seuraavalle kierrokselle. Toki näkymättömyydellä, tekemättömyydellä ja mm. runsailla poissaoloilla voi istuva valtuutettu myös heikentää asemaansa jatkoa ajatellen.

Kokoomuksen tulos jännitytti ehkä enemmän kuin oma äänimäärä. Kun tiedossa oli, että edellisten vaalien kestomenestyjä todella isoilla äänimäärillä oli pois listoiltamme, niin tilanne oli ennalta poikkeuksellisen epävarma. Huoli oli turha. Kokoomus jatkaa Nurmijärvellä suurimpana ryhmänä, vaikka valtuutettujen määrä yhdellä väheneekin. Ykköstila koko valtakunnassa ja nousu suurimmaksi valtuustoryhmäksi useassa naapurikunnassa (Vantaa, Hyvinkää, Tuusula) osoittaa kansalaisten tyytymättömyyttä mm. hallituksen vero-, sote- ja aluehallintopolitiikalle.

Perussuomalaisten erinomainen vaalitulos osoittaa myös tätä. PS nousi Nurmijärvelläkin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi ja saa tulevaan valtuustoon peräti viisi uutta valtuustopaikkaa.

Keskusta sai Nurmijärvellä kokoon ilmeisen hyvän ja monipuolisen ehdokaslistan. 12 valtuutettua oli kyllä itselleni melkoinen yllätys. Odotin selkeästi vaatimattomampaa menestystä. Hatun noston arvoinen suoritus, jossa valtakunnallinen rökäletappio käännettiin kuntatasolla voitoksi.

Jo SDP:n lyhyt ehdokaslista enteili vaikeuksia ja kun valtakunnan tasollakin pahin fanitus alkoi osoittaa hiipumista, niin demarien kahden valtuutetun vähennys ja vaatimaton 7 valtuustopaikkaa ei ollut loppujen lopuksi iso yllätys. Sillä jäätiin Nurmijärvellä sijalle 4 eli selvästi kolmen suurimman puolueen ulkopuolelle. SDP:n tulos on jatkumoa koko 2000-luvulla tapahtuneelle tasaiselle kannatuksen laskulle. Vielä vuonna 2004 puolueella oli 12 valtuutettua – nyt siis 7. Näissä vaaleissa 667 äänestäjää valitsi – ei saman, vaan eri suunnan – kuin edellisissä vuoden 2017 kuntavaaleissa.

Toinen selkeä häviäjä vaaleissa oli Vihreät, joka menetti kaksi paikkaa ja kutistui viiden valtuutetun ryhmäksi. Tässä näen kohtuullista linkkiä puolueen valtakunnalliseen tilanteeseen. Vihreäthän olivat valtakunnan tasolla toiseksi suurin häviäjä näissä vaaleissa. Vaikka paikallistasolla toimivat täysin eri henkilöt kuin eduskunnassa, niin erityisesti Vihreillä puolueen valtakunnalliset teemat toistuvat hyvin usein ja korostetusti myös paikallistasolla – jopa valtuustoaloitteiden muodossa. Vaikka paikallistasolla tehtäisiin hyvää ja aktiivista työtä, niin valtakunnallinen kannatuksen lasku voi vaikuttaa myös kuntavaalitulokseen. Hieman tällaista ounastelen tapahtuneen Nurmijärven Vihreille. Liki 700 äänen menetys edellisiin kuntavaaleihin verrattuna on merkittävä ei-vihreäsiirtymä.

Vasemmistoliitto palasi yhden valtuutetun pienryhmäksi,kun Hannu Toikkanen aloittaa kunnioitettavan yhdeksännen valtuustokautensa. Kristillisten ainut valtuutettu vaihtuu, kun Ina Kuula nousi Haapalaisen edelle.

Omassa 456 äänen tuloksessa ilahduttaa erityisesti se, että kannatusta tuli koko kunnan alueelta ja jokaiselta äänestysalueelta. Olin yksi harvoista ehdokkaista, joka olisi tullut valituksi vaikkei oman asuintaajaman ääniä olisi huomioitu lainkaan. Olin toki molempien Rajamäen äänestysalueiden äänikuningas, mutta 267 äänen kannatukseni Kirkonkylällä, Röykässä, Lepsämässä, Klaukkalassa ja muualla kunnassa olisi riittänyt kirkkaasti läpimenoon ja kokoomus-listankin kolmossijaan. Paljon puhutaan kyläpolitikoinnista. Mielestäni vanhojen valtuutettujen äänestystulos kertoo paljon siitä, kuinka hyvin on kyennyt toimimaan koko kunnan valtuutettuna – puheissa ja ennen kaikkea teoissa. Etenkin vaativimpien luottamuspaikkojen kohdalla tämä on varsin oleellinen ominaisuus.

Tälläkin kertaa koettiin yllättäviä tippumisia valtuustosta, hienoja äänimääriä ensikertalaisilta, ilahduttavia come backeja neljän vuoden tauon jälkeen ja pettymyksiä, kun useamman vaalin kova kampanjointi ei tuonut vieläkään valtuustopaikkaa. Vaaleissa jokainen saa ansionsa mukaan, eikä valitusoikeutta ole.

Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat lähipäivinä tai -viikkoina. Nurmijärvellä on pitkät perinteet prosessin läpiviennistä tehokkaasti ja tasapuolisesti – vaalien tulosta kunnioittaen.

Kuntavaaliajan parasta antia

Kevät ja kuntavaalit ovat monella tapaa uudistumisen ja heräämisen aikaa.

Paikallispoliitikkojen uinuvat web-sivut heräävät ruusuisesta tai ruiskukkaisesta unestaan. Jopa blogeihin ilmestyy ajankohtaisia kirjoituksia. Some-kirjoittelu kiihtyy. Tuhansittain “tykkäyksiä”, kommentteja – jopa uusia avauksia henkilöiltä, jotka ovat pitkään pysyttäytyneet erossa keskusteluryhmistä. Virkistävää vaihtelua niiden parinkymmenen vakiosomeilijan lisäksi.

Kuntavaalit näkyvät myös paikallislehden sivuilla. Kun vaalien välillä vakituisia kuntatason kolumnisteja -mielipidepalstalle kirjoittajat mukaan luettuna – on Nurmijärvelläkin enintään kymmenkunta, niin vaalien alla kirjoittajien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Paikallislehden täytyy kerrassaan säännöstellä vaalikynäkirjoittelua.

Positiivisin vaikutus kuntavaaleilla on mielestäni kuitenkin paikallislehden toimitukselliseen aineistoon. Paikallispoliitikot ja sellaiseksi pyrkivät pääsevät huomattavissa määrin kertomaan ajatuksistaan ja mielipiteistään – toki pääosin vaalikonevastauksiin viitaten. Joka tapauksessa kuntavaalien alla saa edes hieman fiiliksiä “vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin kunnalliset luottamushenkilöt olivat monella tapaa paikallisuutisoinnin keskiössä. Kunnanvaltuuston kokouksissa oli paikan päällä useitakin lehdistön edustajia ja kokousten jälkeen valtuutetut saivat suoraa kontaktia ja kävivät keskusteluja viidennen valtiomahdin kanssa. Kuntalaisetkin pääsivät lukemaan päätöksien taustoista ja yksittäisten luottamushenkilöiden suorista mielipiteistä.

Viime vuosi on tietysti ollut etäkokouksienkin vuoksi poikkeuksellinen, mutta jo ennen korona-aikaa tuo edellä mainitsemani muutos oli hyvin havaittavissa. Johtuiko sitten toimituksen resurssien pienentymisellä vai mahdollisuudesta seurata valtuuston kokouksia etänä myös median taholta. Vai siitä, että julkaistavien aviisien määräkin on vähentynyt vuosien takaisesta.

Jos jotakin haluaisin kuntavaalien aikaisista käytännöistä jäävän elämään vaalien jälkeenkin, niin se ei ole kiivas mielipidekirjoittelu tai massiivinen somekirjoittelu ja -kommentointi, vaan paikallislehden aktiivinen kontaktointi ja uutisointi paikallispäättäjiin. Sitä olen kaivannut ja uskon myös kuntalaisten olevan kiinnostuneita vaalien välilläkin lukemaan kasvollisten luottamushenkilöiden ajatuksia omasta paikallislehdestään – ei vain kylmiä referaatteja luottamuselinten pöytäkirjoista.

Menneinä vuosina paikallislehdissä raportoitiin myös luottamushenkilöiden poissaoloista luottamustehtävistä ja jopa luottamushenkilöille maksetuista kokouspalkkioiden määristä. Nämäkin ovat yhteisiä ja ainakin joitakin kuntalaisia kiinnostavia asioita ja paikallislehti voisi nykyäänkin niistä mielestäni kirjoittaa.

Pelisäännöt luottamuspaikkajakoihin

Kirjoitus on julkaistu Nurmijärven Uutisten Vaalikynä-palstalla 21.4.2021

Kuntavaalien jälkeen on edessä luottamuspaikkojen jako.

Vedin suurimman puolueen edustajana 2017 kuntavaalien jälkeisiä luottamuspaikkaneuvotteluja. Ymmärrykseni mukaan prosessi meni varsin hyvin. En tarkoita pelkästään sitä, että kaikki luottamuspaikat tuli täytettyä vaan sitä, että ne täytettiin vaalien tulosta kunnioittaen ja pitkälti eri ryhmien tavoitteet huomioiden. Neuvotteluissa pystyttiin huomioimaan jopa muutaman yksittäisen naisehdokkaan erinomaiset henkilökohtaiset äänimäärät. Sukupuolikiintiöt kun monimutkaistavat muutenkin kimuranttia paikkajakoa.

Toki muutama soraäänikin viime vaalien jälkeen kuului ja SDP:n Harri Lepolahden kanssa paikallislehdenkin sivuilla kerroimme näkemyksemme asioiden kulusta. Molemmilla oli varmasti perustelut näkemyksilleen, mutta edelleen korostan sitä, että näinkin hajaantuneessa ja useita puolueita sisältävässä valtuustossa on mahdotonta, että jokin ryhmä pääsisi sanelemaan luottamuspaikkavalintoja.

Kun viime vaalien jälkeen ryhdyin vetämään luottamuspaikkaneuvotteluja, käytettävissä oli useissa vaaleissa hyväksi koettu ja tuttu pisteytystaulukko. Sen hyödyntäminen oli itsestään selvyys. Mitään muuta proseduuria paikkaneuvotteluihin ei sitten ollutkaan.

Jo tuolloin neljä vuotta sitten fundeerasin, että keskeistä asioista olisi hyvä olla pelisäännöt, jolloin lähtökohdat ja marssijärjestys olisi selvä alusta lähtien. Valtuustokauden aikana myös SDP:n valtuustoryhmästä tuotiin julki sama ajatus. Nostinkin asian esille viime vuonna ryhmien puheenjohtajien palaverissa ja ajatus yhteisten pelisääntöjen hyväksymisestä ennen kevään vaaleja sai varauksettoman kannatuksen.

Ryhmillä on nyt käsiteltävänä esitys näiksi pelisäännöiksi, jotka sisältävät mm. viime vaaleissa käytetyn periaatteen, että paikkajaossa huomioidaan ja kunnioitetaan vaalien tulosta, eikä teknisiä vaaliliittoja ryhdytä tekemään vaalien jälkeen. Samoin niinkin keskeisille asioille kuin valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajistojen valinnoille olisi perusteet jo ennalta hyväksyttävissä.

Toivon, että ryhmät löytävät asiassa yhteisen ratkaisun. Siitä olisi suuri hyöty seuraavissa luottamuspaikkaneuvotteluissa. Jos uusi valtuusto aloittaa toimintansa jo elokuun alussa, tämä olisi erityisen tärkeää. Vaalien jälkeen jää tosi niukasti aikaa neuvotella ja sopia luottamuspaikoista.

Koko kunnan puolue eli ehdolle 2021

Kun lappilainen Heikki Autto palasi viime eduskuntavaalien jälkeen eduskuntaan, todettiin, että kokoomus on jälleen koko Suomen puolue. Jokaisessa vaalipiiristä on jälleen kokoomuslainen kansanedustaja.

Vaikka toisinaan kuulee sanottavan, että pohjois-Nurmijärveltä on vallan yliedustusta kunnanvaltuustossa, niin havahduin toteamaan, että olen jo vuosia ollut kokoomuksen ainoa kunnanvaltuutettu pohjoiselta Nurmijärveltä. Rajamäeltä tai Röykästä ei tällä hetkellä ole muita kokoomuslaisia valtuutettuja.

Jotta kokoomus pysyisi jatkossakin koko kunnan puolueena, ilmoitin viime viikolla halukkuudestani asettua ehdolle neljättä kertaa Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Ensimmäisen kerranhan olin ehdolla vuonna 2008 ja tulin jo tuolloin valituksi 123 äänellä.

Kokoomuksen Nurmijärven kunnallisjärjestö vastasi huutoon ja hyväksyi minut 10.12.2020 syyskokouksessaan kunnallisvaaliehdokkaaksi vuoden 2021 vaaleihin. Eli mukana ollaan jälleen.

Kaikki tällä hetkellä nimetyt ehdokkaamme löytyvät täältä:

http://www.kokoomusnurmijarvi.fi/tiedotteet/kokoomuksen-kuntavaaliehdokkaat-jul/