Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti tänään vuoden 2014 veroäyristä. Äänin 28-23 valtuusto päätti korottaa tuloveroprosenttia 0,50:llä eli uusi tuloveroprosentti on 19,50. Vastaehdotus oli 0,75 %:n korotus. Erotuksena olleen 0,25 %:n vaikutus verotuloihin olisi ollut noin 1,9 milj. euroa.

Kun marssijärjestys nyt oli se, että ensin päätetään tuloista ja joulukuussa menoista, niin toivottavasti kunnanvaltuusto joulukuun budjettivaltuustossa myös menettelee valitsemansa tiukan linjan mukaan eli puuttuu myös menopuoleen yhtä tiukalla otteella.

Valtuusto päätti siirtyä kunnan keittiöverkostossa ns. aluekeittiömalliin, jossa pikku hiljaa keskitetään nykyisten 24 valmistuskeittiön toiminnot viiteen aluekeittiöön.

Kävin puhujapöntössä ja tälläkin kertaa ajattelin ääneen investointihankkeista ja euroista. Kritisoin sitä, että jäähallin vanhan kaukalon uusimista ei oltu kyetty huomioimaan hankkeen kustannuksissa ja hankesuunnitelmassa, vaikka sillä kerrotaan olevan käyttöikää vain 1-2 vuotta. Ei ole hyväksyttävää, että tuollainen liki 100.000 euron hankinta tuodaan esille vasta rakennushankkeen aikana ja sille haetaan lisämäärärahaa.

Totesinkin, että kunnan tärkeimmistä kiinteistöistä tulisi laatia PTS:t eli pitkän tähtäimen suunnitelmat, joissa ennalta tiedostetaan ja budjetoidaan kunnossapitotehtävät. Erityisesti ne pitäisi laatia kiinteistöistä, joihin on tiedossa saneeraus- tai laajennustoimenpiteitä.

Toin myös julki sen tosiasian ja huolen, että kolmessa viimeisimmässä kokouksessaan kunnanvaltuusto on myöntänyt lisämäärärahoja investointihankkeille liki miljoonan euron arvosta, kun talousarvioon varatut määrärahat on ylitetty:

– Syyskuussa lisärahaa Tiiran uimarannan pukutiloille, kun budjetti paukkui yli 35%.

– Lokakuussa Ahjolaan useita satoja tuhansia euroja, kun budjetti ylittyy 39%.

– Ja nyt marraskuussa todettiin Klaukkalan jäähallin kustannusten ylittävän talousarvion 17%:lla eli yli puolella miljoonalla eurolla.

Vihjaisinkin, että tarkastuslautakunnalle voisi olla perehtymisen paikka tuohon talon tavaksi tulleeseen investointien ylitykseen, jos muita aiheita ei ole.

Enkä malttanut olla maalailematta piruja valtuustosalin seinälle pohtiessani, että ensi vuodelle kaavaillut 35 miljoonan euron investoinnit voivat paisua 45 miljoonaksi, jos nuo viime kuukausien kaltaiset budjettien ylitykset jatkuvat.

Kauppalehdessä oli torstaina 7.11.2013 artikkeli otsikolla “Rakentajien ahdinko syvenee”. Kauppalehti uutisoi, että kuluvan vuoden aikana on aloitettu uudiskohteita vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1998 jälkeen. Tuolloinhan rakennusalalla koettiin melkoinen alasajo.

Kauppalehti oli haastatellut asiassa Rakennusteolllisuus RT ry:n toimitusjohtaja Tarmo Pipattia, jonka mielestä rakentamista hidastaa nyt erityisesti kuntien pikkupolitikointi ja vastahakoisuus kaavoituksessa. Pipatti tarkensi lausuntoaan seuraavasti: “Aina löytyy jokin kaavoitukseen verhottu tekosyy. Esimerkiksi Kirkkonummi ja Nurmijärvi eivät halua vuokra-asuntoja poliittista syistä.”

Kaavoituskatsauksen 2013 mukaan Nurmijärven kunnassa on rakentamatonta asuinrakennuskaavaa noin 280.000 kem2. Tästä suurin osa on omakotikaavaa, mutta rivitalotonttejakin on rakentamatta 87.000 kem2 ja kerrostalokaavaa yli 40.000 kem2. Tämä tarkoittaa noin 1000 rivitaloasuntoa ja 650 kerrostaloasuntoa. Nurmijärven kuntastrategiankin mukaan tonttitarjonnan monipuolisuutta lisätään, vuokra-asuntojen määrää kasvatetaan ja taajamien keskustoihin kaavoitetaan rivi- ja kerrostalotontteja.

Kunnan täysin omistama Nurmijärven Vuokra-asunnot Oy omistaa ja vuokraa yli 1200 vuokra-asuntoa. Esimerkiksi Tuusulan vastaava vuokrataloyhtiö omistaa alle 800 asuntoa. Ei voida väittää, etteikö Nurmijärvi olisi satsannut – ja satsaisi edelleen – kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin.

Se on myönnettävä, että kuluvan vuoden asuinrakennusasemakaavan tuotanto ei tule saavuttamaan asetettua tavoitetta. Toisaalta teollisuus- ja varastorakennusten kaavaa on tuotettu huomattavasti tavoitetta enemmän. Nämä ovat juuri sitä kaavaa, jolla kuntaan saadaan lisää työpaikkoja ja nostettua valtiovallan suuresti parjaamaa Nurmijärven heikkoa työpaikkaomavaraisuutta. Työpaikkaomavaraisuushan on se ainoa mittari, joka täyttää Nurmijärvellä kriisikunnan kriteerit. Sitä ei todellakaan paranneta muulla tavalla kuin työpaikkoja – ja työpaikka-asemakaavaa – lisäämällä.

Kunnan kaavoitusohjelmasta voi todeta, että uutta asuinrakennuskaavaa on ns. putkessa tuntuvat määrät. Eräät kaavahankkeet ovat viivästyneet mm. maankäyttösopimusneuvottelujen vuoksi. Vuokra-asuntotuotannon suurin ongelma onkin lienee se, että valtakunnassa ei ole tällä hetkellä toimivaa asuntorakentamisen rahoitusjärjestelmää. Suurin osa vuokra-asuntotuotannosta on tällä hetkellä vapaarahoitteista. Nurmijärvelläkin kaavoitetut ja kaavoitettavana olevat rivi- ja kerrostalotontit ovat aivan vapaasti toteutettavissa myös vuokra-asuntokohteina. Nurmijärven kunnan omat resurssit vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi ovat rajalliset – kunta ei voi olla ainoa ja voimallisin vuokra-asuntotuottaja.

Pipatti mainitsee lausunnossaan kunnissa harrastetun “pikkupolitikoinnin”. Tältäkin osin Pipatin heitto on Nurmijärven osalta enemmänkin harhaheitto. Nurmijärven kunnallispoliitikot kun ovat leiponeet viime vuosien aikana kasaan massiivisen investointibudjetin, jossa riittäisi toteutuessaan rakentamista ennätysmäärät. Investointihysterian osalta Nurmijärven päättäjiä ei todellakaan voi syyttää pikkupolitikoinnista – paremminkin suuruudenhulluudesta.

Välillä valtakunnan tason asiaa. Rakennuslehti otsikoi viime viikolla “Rakennusala käärmeissään uusista kelpoisuusvaatimuksista”. Artikkeli käsitteli eduskunnassa olevaa lakiesitystä, joka muuttaisi suunnittelijoita ja työnjohtajia koskevia kelpoisuusvaatimuksia erittäin vaativissa eli ns. AA-luokan kohteissa.

Mikäli lakiesitys menee läpi, niin jatkossa AA-luokan kohteissa rakennus- ja erityissuunnittelijoilta vaaditaan mittavan työkokemuksen lisäksi rakentamisen tai tekniikan alalta suoritettua ylempää korkeakoulututkintoa. Muutos tarkoittaisi sitä, että perinteiset opistoinsinöörit ja AMK-korkeakoulututkinnon suorittaneiden AA-pätevyydet kumottaisiin.

Mikäli laki hyväksytään, niin betonirakenteiden erityissuunnittelijoista menettää pätevyytensä 37 %. Teräsrakennesuunnittelijoista 28 prosentille kävisi kylmät ja puurakenteiden osalta peräti 40% menettäisi pätevyytensä.

Yhtä radiakaali muutos olisi erittäin vaativien kohteiden työnjohtajien osalta. Työnjohtajina ja työmaamestareinahan toimii paljon teknikkokoulutuksen saaneita ns. rakennusmestareita. AA-luokan pätevyyden omistavista 630:stä 1-luokan betonityönjohtajista peräti 270 on koulutukseltaan teknikkoja/rakennusmestareita eli 42 % menettäisi yhdessä yössä pätevyytensä, vaikka olisi toiminut kyseisissä tehtävissä menestyksekkäästi vaikkapa 20 vuotta.

Lakiesityksen perusteluissa mainitaan, että epäkohdaksi on muodostunut se, että yhä suurempi määrä suunnittelutehtävistä määritetään liian korkeisiin vaativuusluokkiin. Tuntuu todella omituiselta, että tätä epäkohtaa on lähdetty korjaamaan sillä, että suunnittelijoita ja työnjohtajia siirretään brutaalisti alempiin pätevyysluokkiin. Ilmeisesti johtoajatuksena – tosin kieroontuneella tavalla – on ollut se, että jos valtakuntaan synnytetään lakimuutoksella huutava pula AA-luokan osaajista, niin rakennuksia ei enää niin hanakasti määritetä näihin vaativuusluokkiin.

Ymmärtäisin lakiesitystä, jos ongelma olisi se ettei opistoinssit kykene ko. suunnittelutehtävissä toimimaan tai rakennusmestarille on liian vaativaa toimia AA-luokan kohteissa betonityönjohtaja. Tätä ei kuitenkaan ole todettu ongelmaksi, eikä se ole lakiesityksen perusteena. Kuitenkin oltaisiin yhdellä nuijan kopautuksella valmiit “epäpätevöittämään” satoja henkilöitä – ja vaikeuttamaan heidän toimeentuloaan.

Useiden arvioiden mukaan rakennusala ei kestäisi syntyvää keinotekoista pätevyysvajetta. Yksittäisille suunnittelutoimistoille ja rakennusliikkeille lakimuutos voi aiheutta suuriakin ongelmia. Tässä suhdanne- ja työllisyystilanteessa sellaiseen ei oikein olisi varaa.

Valtakuntaa ravistelleiden tietovuoto- ja urkintauutisten lisäksi mennä viikolla sattui Nurmijärvelläkin pari sinänsä huomaamatonta ja harmitonta tapausta, joita on kuitenkin syytä hieman pohdiskella.

Kiinnitin ns. sosiaalisessa mediassa – tarkemmin sanottuna Facebookissa – huomiota kahden pitkän linjan nurmijärveläisen kunnallispoliitikon kuvapäivityksiin. Nopea analyysi kuvissa esiintyvissä henkilöistä osoitti tallenteiden olevan Kuntakehitystoimikunnan kokouksesta ja huomioni kiinnittyi kuvissa näkyviin kokouksessa esiteltäviin Viirinlaakson suunnitelmien havainnekuviin.

Ongelmallista tällainen some-tiedottaminen on siitä syystä, että lautakunnan kokoukset ovat lain mukaan pääsääntöisesti suljettuja – ellei lautakunta erikseen kokousta julkiseksi määrää. Myös lautakunnan kokouksessa esitetyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Mielestäni näiden luottamushenkilöiden toimesta tehty some-tiedottaminen oli kyseenalaista ellei peräti moitittavaa juuri tässä tapauksessa. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin kokouksen § 122:een liittyvä Viirinlaakson toteuttajan valinta, joka oli jo kokouksen asialistalla merkitty “ei-julkiseksi” asiaksi. Edes pykälän sisältöä ei oltu ennalta ilmoitettu julkisuuteen. Kunnanhallituksen 4.11.2013 asialistalta näkee, että kyseinen lautakunnan pykälä liittyy “Klaukkalan Viirinlaakson kauppakeskuksen ja asuinliikerakennusten toteuttajan valintaan”.

Moni Facebookissa kuvia katsellut tai kommentoinut ei varmaan ymmärtänyt, että kyseessä oli suljetun kokouksen luottamuksellisten asioiden julkituonti. Ilmeisesti edes nämä julkipanijat eivät tiedotusinnossaan asiaa hahmottaneet. Tarkkasilmäiset – minun tapaan – tunnistivat varmaan kuvissa näkyvän rakennusliikkeen logonkin. Ihan tiedoksi, että usein tällaiset yritysten tarjouksiin liittyvät havainnekuvat ja suunnitelmat ovat jo tekijän puolelta ilmoitettu luottamukselliseksi ja liikesalaisuuksiksi luokitelluksi aineistoksi. Ei ole todellakan kovin järkevää lähteä niitä millään tavalla jakelemaan julkisesti tai edes yksityisesti.

Ilmoitin mielipiteeni kyseisille henkilöille ja he poistivatkin kuvat netistä. Katsoin asiakseni tapahtuneesta myös kunnan johtaville viranhaltijoille informoida. Mielestäni tällaista ei pitäisi vastaisuudessa tapahtua. Jos valtuustosalissa sallitaankin läppäreiden ja iPadien räpläily ja valokuvaaminen, niin jonkinlaista tapa- ja käyttäytymisohjeistusta ainakin suljettujen kokousten osalta näköjään kaivataan tuoreille – ja erityisesti kokeneimmille luottamushenkilöille.

Nurmijärven kunnan alkuperäinen talousarvio kuluvalle vuodelle oli 1,4 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tällä hetkellä näyttää, että tulos painuu noin kolme miljoonaa euroa alijäämäiseksi.

Talouden tasapainottamiseksi kunnanhallitus ohjeisti laatimaan vuoden 2014 talousarvioesityksen siltä pohjalta, että kunnallisveroa nostetaan ensi vuonna 0,5 prosentilla. Kunnanjohtajan esitys oli kiristää verotusta vielä enemmän eli 0,75 prosentilla. Pienemmän korotuksen kannalla kunnanhallituksessa olivat Kokoomuksen ja Keskustan jäsenet. Verotuksen kiristämistä kannattivat SDP:n, Vihreiden ja Peruussuomalaisten jäsenet. SDP:n Peltonen oli vaiti. Ilmeisesti tuo jako kuvaa aika hyvin poliittisten ryhmittymien kantaa veron korotuksiin. Kunnanvaltuustohan hyväksyi esityksen ilman äänestyksiä syyskuussa.

Ikävintä asiassa on, että veron korotus ei oikaise kunnan talouden laskusuuntaa – velanotto vain kiihtyy. Valtionosuudet laskevat ja kunta on ottamassa vapaaaehtoiseti mm. valtiolle kuuluvien liikennehankkeiden suunnittelu- ja rakennuskustannuksia. Tämän hetkisten tietojen mukaan kunnan eri toimialojen esittämissä budjettiluvuissa ensi vuodelle on useiden miljoonien eurojen ylitys. Toimialat joutuvat siis vielä koviin säästötalkoisiin, jotta lainanotto ei riistäydy järjettömäksi. Käyttötalouden menoja on vaikea kuvitella supistettavan ilman henkilöstömenojen leikkauksia. Useissa suurissa kaupungeissa keskustellaan ja pohditaan nyt lomautuksia ja henkilöstön vähentämistä. Näin on myös useissa Keski-Uudenmaan suurkunnissa. Nurmijärvellä muutaman vuoden takaisista lomautuksista on jäänyt joillekin päättäjille sellaiset traumat, että kyseisistä toimenpiteistä ei ole ainakaan vielä syntynyt todellista keskustelua. Epäilen, että nämäkin vaihtoehdot nousevat vielä esille – mitään muuta todellista vaihtoehtoa, kun ei ole vielä julki tuotu. Tosiasia on, että muutama vuosi sitten tehtyjen säästötalkoiden vaikutukset ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Käyttömenot ovat nousseet sen jälkeen tasaisen varmasti – mitään pysyvää muutosta ei ole saatu aikaiseksi.

Yhtenä tekijänä on jatkuva yli-investoiminen. Ne eivät vaikuta käyttömenoihin suoraan ja nopeasti. Niillä on kuitenkin nopea vaikutus kunnan kokonaistalouteen ja velkaantumiseen. Useat kiinteistöinvestoinnit poikivat myös muutaman vuoden viiveellä uusia käyttökustannuksia. Jokainen uusi liikunta-, harrastus- ja kulttuurirakennus aiheuttaa vääjämättä myös kasvavia käyttökuluja ellei kyseessä ole jonkinlainen korvaava tilahanke, jossa tilan käyttö on tehokkaampaa ja energiatalous on parempaa. Valitettavasti tarpeelliset ja hyvät tilahankkeet paisutetaan usein järjettömiin mittoihin, jolloin hankkeiden kokonaishyöty heikkenee. Kun aiemmin ollaan pärjätty 100 m2 tiloissa, niin uudishankkeesta kasvaakin kymmenkertainen monumentti, kun kaikkien käyttäjien tarpeet ja toiveet otetaan kiltisti ja ilman taloudellista ohjausta huomioon. Tiiran uimalaitos oli hyvä esimerkki toiveen turpoamisesta tolkuttomuudeksi.

Investointilistaan on joka tapauksessa vielä puututtava. Jotain radikaalia sen suhteen on tehtävä. Kunnalla ei todellakaan ole varaa lisälainanottoon ja yli-investointeihin, vaikka etenkin vihervasemmisto jatkuvasti toitottaa kunnan erinomaisesta taloudellisesta tilanteesta ja investointikyvystä. Investointeihin tuntuu olevan varaa tai ainakin kaikkeen muuhun kuin sähköyhtiön ydinvoimahankkeeseen, joka olisi pitänyt Vihreiden mukaan taloudellisillakin perusteilla laittaa jäihin. Sinänsä huomionarvioista on, että sähköyhtiö on ainoita todella tuottavia kuntakonsernin osia – niillä investoinneilla on ollut ainakin tähän asti kohtuullinen tuotto.

Eli vyönkiristystalkoot on luvassa loppuvuonna kunnanvaltuustossa. Tilannetta ei helpota se, että uudet kaava-alueet eivät anna tuottoja nopeasti. Ilvesvuoren esirakentaminen on nimensä mukaisesti etupainotteista ja aiheuttaa negatiivista kassavirtaa. Viirinlaaksossa on sama tilanne pohjanvahvistuksen ja infran rakentamisen osalta, vaikka saatu ARAn tuki asiaa helpottaakin.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon myös se, että kuntaan on päätetty valita elinkeinojohtaja, kun aiemmin kyseisiä tehtäviä hoiti yrityskehityspäällikkö – ja varsin hyvin tuloksin. Kunnanhallitus päätti Perussuomalaisten, Vihreiden ja Keskustan äänillä, että uusi tehtävä ei ole päällikkötasoinen vaan kuntaan halutaan nimenomaan uusi johtaja. En tiedä tuleeko uusi dirika duuniin päällikkötason palkalla ja alkaako tämä uusi ilman uusia alaisia touhuamaan. Hieman sellainen tutina itselläni on, että kuntaan nimenomaan suorittavaa henkilöä tuohon tehtävään olisi kaivattu – eikä yhden uuden johtajan nimittäminen siihen suuntaan viittaa.

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokousti keskiviikkona 16.10. ties kuinka monen valvovan nettisilmäparin tarkkailun alaisena.

Ensimmäinen varsinainen asiapykälä “Klaukkalan asemakaavan muuttaminen maatalousalueella Teollisuustien itäpuolella” tarjosi jopa hienoista dramatiikkaakin, kun kunnanhallituksen puheenjohtaja Mäkelä ilmoitti, että kaavan valmistelussa on tapahtunut joitan epäkohtia, jonka takia kaavamuutos ei olekaan valmis päätöksentekoa varten. Mäkelä esitti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja näin myös päätettiin. Mäkelä toivoi, että organisaatio korjaa välittömästi toimintatapojaan ja totesi olevan syytä tarkastella kaavoituksen sujuvuutta ja toimivuutta laajemmallakin perspektiivillä. Organisaatiolla on Mäkelän mukaan laajan kehityskeskustelun paikka, eikä pidä epäröidä toimenpiteitä, joilla ratkaistaan ongelmat pysyvästi ja saadaan toiminta raiteilleen. Kyseinen kaava-asia palautuu aikanaan asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntaan, jolloin virkamiesten selvitysten kera saataneen selvyys ja mahdollisesti myös selitys, mitä tämän kaavamuutoksen virkamiesvalmistelussa meni niin poskelleen.

Klaukkalan jäähallin liikelaitos päätettiin purkaa pohjaesityksen mukaisesti.

Ahjolan peruskorjaus aloitetaan tänä vuonna ehdotuksen mukaisesti. Talousarvioon aiemmin varatut rahat eivät tule riittämään, vaan joulukuun budjettivaltuustossa joudutaan myöntämään lisärahoitusta.

Pisimmät puheet ja porinat aiheutti Vihreiden valtuustoaloite konserniohjeen antamisesta Nurmijärven Sähkö Oy:lle Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta irtautumiseksi. Pitkät puheet ja Ruotsista asti valtuutetuille tullet sähköpostaukset eivät tuottaneet tulosta, vaan kunnanvaltuusto päätti äänin 32-16-3, ettei kyseistä konserniohjetta anneta. Tässä asiakohdassa täytyi olla hereillä. Kun Vihreä poliitikko alkaa puhua omistajaohjauksesta, niin on syytä olla kaikki aistit valppaana – kuten olemme valtakunnan tasollakin viime viikkoina voineet havaita.

Kokousvideointia jälkikäteen katsellessa täytyy todeta, että salissa paikaltaan pidetyt puheenvuorot eivät kovin hyvin kuulu – viranhaltijoiden salin takaa lausumat vielä heikommin.

Vanhana ja tunnettuna pilkunrakastelijana en voinut olla huomauttamatta sos. ja terveydenhuollon lausunnossa olleesta virheestä. Kunnan vastaus kysymykseen “Onko otto-oikeuden kieltäminen hyväksyttävää?” oli ilmiselvästi kirjattu väärin kirjattu ja se todettiin korjattavaksi. Nauhalle ei jäänyt jupinani “On se hyvä, että näitä läpysköjä joku lukee.” Vaikka kyseessä oli pieni detalji, niin on sinänsä hämmästyttävää, että noinkin selvä virhe voi mennä läpi ensin sosiaali- ja terveyslautakunnasta, sitten kunnanhallituksesta ja sitten vielä viideltäkymmeneltä kunnanvaltuutetulta – ei kuitenkaan siltä yhdeltä pilkunrakastelijalta.

         

Kuriiri kiikutti viikonlopun ratoksi lisää kuntapostia eli asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan ensi tiistain kokousaineiston – arviolta 5-600 sivua paperia. Keskiviikon vajaan sadan sivun valtuustoaineisto on kevyttä kauraa lautakunnan lukupakettiin verrattuna.

Pakkohan se oli taas kahlata pyhäpäivän ratoksi läpi. Onneksi Viirinlaakson paperit on jo aiemmin tulleet tutuksi – pääsi edes sen harppomalla ohittamaan.

Mm. tällaisista asioista päästään ASRAssa tiistaina päättämään:

– Lautakunnan talousarvio ja taloussuunnitelmaesitys

– Viirinlaakson asemakaavaehdotus. ARA on varannut kunnalle Viirinlaakson rakentamiseen valtionavustusta jo kuluvalle vuodelle 2,0 milj.euroa ja seuraaville vuosillekin 1,0 ja 0,3 milj.euroa. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että asuntoalueelle on laadittu ja asetettu julkisesti nähtäville asemakaavehdotus ennen 15.11.2013. Lautakunta on jo aiemmin hyväksynyt ehdotuksen ja esittää nyt sen hyväksymistä ja nähtäville asettamista. 3,3 miljoonan euroa on tervetullut avustus kunnalle näinä kireinä kuntatalouden aikoina.

– Useita asemakaavoitussopimuksia liittuen Kylänpäähän ja Kirkonkylän Kirstaan alueeseen.

– Rajamäen Kylänpään alueen asemakaavaluonnos.

– Kirkonkylän MAhlamäentien asemakaavamuutosluonnos.

– Rajamäen Tykkitorninmäen asemakaavamuutosluonnos, joka oli jo edellisen kokouksen listalla, mutta tuli sieltä pois vedetyksi. Luonnosehdotus palaa nyt listalle muutettuna ja ainakin allekirjoittaneelle helpommin hyväksyttävissä olevassa muodossa.

– Kaksi rakennuslupaa: vanhainkotirakennus Kirkonkylään ja teollisuus/toimistorakennus Klaukkalaan.

Täytyy sanoa, että jos näihin luottamushommiin ja etenkin kaavoitusasioihin ei olisi jonkinlaista viehtymystä, niin saattaisi jäädä tuollainen mälli lukemattakin. Se on myös varmaa, että siirtyminen täysin sähköiseen kokousaineiston käsittelyyn on ainakin minun osalta täysin mahdotonta. Tämänkin päiväinen nippu on kulkenut mukana pitkin taloa ja reunamerkintöjä on syntynyt papereihin milloin keittiön pöydällä, milloin sohvalla ja viimeiset karttaliitteet tulee varman analysoitua vaaka-asennossa.

————–

Sen verran tuli ulkoiltua, että Myllykoskella tuli piipahdettua ihmettelemässä veden vähyyttä ja syksyn värejä.

 

 

.

 

Jätetäänpä Hautala ja se heikoin Niinistö hetkeksi rauhaan ja katsastetaan mitä ensi keskiviikon kunnanvaltuuston listalla on tarjolla. Näyttää olevan lyhyehkö kokous tiedossa. Keräämme ilmeisesti voimia ensi kuun budjettivaltuustoa varten.

Yksi kaavamuutosehdotus tulee valtuustoon hyväksyttäväksi. Kyseessä on teollisuustontti Klaukkalssa. Paikalliset asukkaat ovat tätä vastustaneet ja huomautuksia antaneet, mutta lautakunnassa päätimme yksimielisesti tämän hyväksyttäväksi esittää.

Sote-järjestelemislain valmisteluryhmän väliraporttiin pitäisi antaa lausunto.

Klaukkalan jäähallin liikelaitoksen purkaminen ja sen muuttaminen hallinnollisesti liikuntapaikaksi teknisen keskuksen alaisuuteen. Jäähallihan on meille hyvä muistutus siitä, kuinka yksityinen investointihanke saattaa kaatua kunnan syliin. Tällaisia hankkeita, joissa kuntaa vaaditaan takuumieheksi tai vähemmistöosakkaaksi kun tuppaa esille nousemaan aika ajoin – ihan viime vuosinakin.

Ahjolan peruskorjaushanke on tuotu valtuustoon. Nyt haetaan lupaa aloittaa hanke ja valtuutusta sitoa kustannukset myös vuodelle 2014. Kyseessä on noin miljoonan euron investointi.

Lisäksi listalla on kolmen valtuustoaloitteen käsittely. Villkain keskustelu käytäneen aloitteesta konserniohjeen antamisesta Nurmijärven Sähkö Oy:lle liittyen Fennovoiman ydinvoimahankkeesta irtautumiseen. Kunnanhallituksessa asiasta jo äänestettiin ja sama tulee taatusti tapahtumaan myös valtuustossa. En tule aloitetta kannattamaan.

Tiistaina on vuorossa asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta, mutta asialistaa ei ole vielä julkistettu.

  Tervo tarinoi.

Nurmijärven kirjastoissa vietetään parhaillaan Kivi-viikkoa. Maanantaina kävin Klaukkalan kirjastossa kuuntelemassa Jari Tervoa, joka kertoi uuni tuoreesta kirjastaan nimeltä Esikoinen. Pitänee laittaa hankintalistalle – sen verran mielenkiintoiselta opus kuulosti. Tarinaa Tervolta tuli solkenaan, eikä haastattelijaa juurikaan tarvittu. Tervo tarinoi omiaan ja vastaili milloin asiasta, milloin asian vierestä. Ihan mielellään tuota kuunteli.

Perjantaina 11.10. pääkirjastossa vierailee esikoiskirjailija Aki Ollikainen, jolta ilmestyi viime vuonna hyvä ellei erinomainen esikoisteos Nälkävuosi.

Muistan, että eräs nuoruusvuosien tuttava piti lukupäiväkirjaa, johon merkitsi kaikki lukemansa teokset. Kuinkahan pitkä lista omalla kohdallani olisi kertynyt vuosien varrella? Opin lukemaan samaan aikaan neljä vuotta vanhemman velipoikani kanssa, kun tämä meni kansakoulun ykkösluokalle. Äitimuorin mukaan olin pikkaista vaille neljä vuotta vanha. Romaaneita luin jo alakansakouluikäisenä – tosin ymmärtämättä puoliakaan ja sen toisenkin puolen ilmeisesti väärin. Erityisesti muistan lukeneeni Veikko Huovisen Veitikan tuoreeltaan, jolloin olin noin kahdeksan vuoden ikäinen. Teoksen satiirinen olemus jäi pikku-Artolle hieman epäselväksi.

Lukuharrastus jatkuu edelleen kiihkeänä. Yöpöydän laatikosta löytyi nivaska kirjaston lainauskuitteja. Näköjään muun muassa tällaista on mennyt pään läpi viimeisen noin puolen vuoden aikana. Nimenomaan mennyt läpi – vain harvasta opuksesta on jäänyt syvempää mielikuvaa. Rafferty: Harley-Davidsin Legendan vuosisata,  Lius: Keisari, Aalto: Sotakaupunki – Helsingin Vanhakaupunki, Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, Björk: Prole, Kang: PjongJangin akvaariot, Auster: Talvipäiväkirja, Haapanen: Viholliset keskellämme – desantit, Väisänen: Taivaanvartijat, Mentula: Isän kanssa kahden, Plahniuk: Kirottu, Hämäläinen: Ikuisuuden ostaja ja muita kertomuksia, Miettinen: LoveLies, Seppälä: Suomen historia, Erämiehet kertovat: 100 vuotta…Sillanpää: Skoudena stadissa, Steinbeck: Oikutteleva bussi, Steinbeck: Ystävyyden talo, Sarjanen: Rokka, Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa, Liksom: Hytti nro 6, Niemi: Veden viemää, Nousiainen: Metsäjätti; Röyhkä: Poika Mancini.

Jokunen kuitti on ilmeisesti hukkunut, koska Ratamo-verkkokirjaston mukaan tämän vuoden aikana lainauksia on kertynyt 61 kappaletta eli kuutisen kirjaa per kuukausi.

Seuraavaksi otan ilmeisesti käsittelyyn tuon Tervon Esikoisen ja Röyhkän Ville Haapasalo -teoksen.

 

Iltalehden nettiversion tämän päiväistä Fingerpori-strippiä tutkaillessani huomasin syyllistyneeni räikeään ideavarkauteen. Tämän alla olevan Pitkänokka-stripin rustasin nimittäin 24.9.2010.

Kun Maukka pani samoissa tunnelmissa parastaan Fingerpori-stripissä jo vuonna 2009.

Tuo Pitkänokka-strippi julkaistiin Pahkasian Jälkeenjääneet paperit -albumissa vuonna 2012. Paha sai palkkansa.