Päivän Ailus + jälkipelit

Kevan Ailuksen tapaus saa päivä päivältä ihmeellisimpiä sivujuonteita.

Iltalehti uutisoi tänään tällä tavalla:

“Jos Keva päätyy irtisanomaan syystä tai toisesta Ailuksen, on hän oikeutettu lähes 256 000 euron erorahaan. Tematiikka on oikeustieteen kandidaatti Ailukselle tuttu myös siksi, että hän oli sorvaamassa edeltäjälleen Markku Kauppiselle (kesk) lähtörahaa kesällä 2009. Ailuksen, Tapani Hellsténin (sd) ja Paula Kokkosen (kok) työryhmä esitti tuolloin Kauppiselle kultaista kädenpuristusta, vaikka viranhaltija irtisanoutuu itse. Näin kävikin.”

Minä jäin fundeeramaan, että onko Ailus siis ollut tyrkyttämässä Kevan entiselle toimarille yli neljännesmiljoonan euron rahakasaa, jotta heppu pakkaisi laukkunsa ja hänelle avautuisi toimitusjohtajan pesti. Siltä tuo näyttää.

———————————-

Samana iltana kuulimme Ailuksen päätyneen eroamaan. Kehityskeskusteluissa Kevan hallituksen kanssa päädyttiin ilmeisesti siihen, että kun hallituksella ei ole perusteita erottamiseen, niin pattitilanne puretaan ns. maksamalla henkilö pihalle. Julkisuudessa olleilla tiedoilla erottamisperusteita ei olisi ollut. Tilanteen teki kimurantiksi se, että Kevan hallituksen pj. Räty oli jo ehtinyt julkisesti ilmoittaa, ettei hän diggaa enää Merjaa.

Tapaus Ailuksen seuraava looginen juonen käänne olisi se, että alettaisiin pohdiskeltaisiin hänen valintaansa osallistuneiden henkilöiden osaamista ja arvostelukykyä. Jos Ailuksen eroamisesta kannatti maksaa yli 300.000 euroa muutaman virkavuoden jälkeen, niin rekrytointiprosessi ei todellakaan mennyt nappiin vuonna 2009. Eli nämä huippurekrytoijat seuraavaksi framille ja valtakunta seuraamaan missä he tällä hetkellä tekevät “tuhojaan”.

Toinen erinomainen spekulaation aihe on pj. Laura Räty ja hänen toimensa Kevan johtavana luottamushenkilönä. Millä tavalla Räty toimi ex-toimitusjohtajan esimiehenä ja etenkin se, että aiheuttiko hänen julkisuuteen antamansa epäluottamuslausunnot sen, että Ailukselle jouduttiin myöntämään 303.000 euroa erorahaa ja puolen vuoden asuntoetu ilman työntekovelvoitetta.

Kevan hallitus päätti pj. Rädyn johdolla aiheuttaa satojen tuhansien eurojen turhan ja ylimääräinen kustannuksen kovin köykäisin ja edelleen osittain hämärin perustein. Se, että pyytää ja nauttii palkka- ja luontaiseduista ja välillä kinuaa – ja saa – niitä lisää voi olla ahnetta ja tyylitöntä, mutta ei tällaisia tekijöitä ei tulisi vähimmässäkään määrin sekoittaa erottamiskeskusteluun. Jäljelle jää asuntoedun verotusvirhe ja Kevassa aiemminkin käytetty virheellinen hankintamenettely – ei todellakaan virkasuhteen purkamisperusteita. Ja ne Norjan lapsilisät: en ole vielä nähnyt kenenkään todistaneen, että Ailus olisi ollut niistä tietoinen – jos olisi, niin siinä oltaisiin jo menty väärinkäytöksen puolelle ja tilanne olisi erilailla vakava.

Aiheuttiko case Ailuksen saama massiivinen julkisuus sen, että päätöksentekijöiltäkin hämärtyi tilannetaju? Olisiko siis syytä vaatia Rädyltä selvitystä, miksi hän ja hallitus päätti panna sileäksi satoja tuhansia euroja eläkerahoja. Tämä lienee kohtuullista ja myös vastuunkantoa, jota saa kantaa vastineeksi esim. Kevan hallituksen puheenjohtajan 22.800 euron vuosikorvauksen edestä. Se on normaalin palkansaajan vuoden tienesti – kohtuullinen tai kohtuuton korvaus sivuhommasta.

——————————————

Tänään 26.11.2013 saimme sitten kuulla, että nyt on vuorostaan Laura Rädyn luottamus selvitettävänä. Viitaten ylläolevaan – en ole lainkaan yllättynyt. Kevan valtuuskunnan keskiryhmän puheenjohtajan Markku Kosken mukaan Kevan hallituksen puheenjohtajan Laura Rädyn luottamus on nyt puntarissa. Kosken mielestä mukaan Räty ylitti valtuutensa ja nyt on syntynyt käsitys, että Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus painostettiin eroamaan.

Kun muistaa ministeri Päivi Räsäsen viime viikolla antaman sähäkän ukaasin poliisiylijohtaja Paaterolle – sehän tuli kuin salama kirkkaalta taivahalta. Räsänenhän toivotti Paaterolle hyvää viikonloppua ja käski funtsia sattuuko viran jatkamiselle olemaan mitään edellytyksiä.

Taitaa olla eräiden poliitikkojen perussynti (sallinette tällaisen termin käytön myös kristillisten edustajasta) se, että yleisön äänekäs paine panee tekemään nopeita ja harkitsemattomia päätöksiä. Monesti kannattaisi nukkua yön yli kuin alkaa keräilemään irtopisteitä sieltä mistä niitä ei ole otettavissa.