Välillä valtakunnan tason asiaa. Rakennuslehti otsikoi viime viikolla “Rakennusala käärmeissään uusista kelpoisuusvaatimuksista”. Artikkeli käsitteli eduskunnassa olevaa lakiesitystä, joka muuttaisi suunnittelijoita ja työnjohtajia koskevia kelpoisuusvaatimuksia erittäin vaativissa eli ns. AA-luokan kohteissa.
Mikäli lakiesitys menee läpi, niin jatkossa AA-luokan kohteissa rakennus- ja erityissuunnittelijoilta vaaditaan mittavan työkokemuksen lisäksi rakentamisen tai tekniikan alalta suoritettua ylempää korkeakoulututkintoa. Muutos tarkoittaisi sitä, että perinteiset opistoinsinöörit ja AMK-korkeakoulututkinnon suorittaneiden AA-pätevyydet kumottaisiin.
Mikäli laki hyväksytään, niin betonirakenteiden erityissuunnittelijoista menettää pätevyytensä 37 %. Teräsrakennesuunnittelijoista 28 prosentille kävisi kylmät ja puurakenteiden osalta peräti 40% menettäisi pätevyytensä.
Yhtä radiakaali muutos olisi erittäin vaativien kohteiden työnjohtajien osalta. Työnjohtajina ja työmaamestareinahan toimii paljon teknikkokoulutuksen saaneita ns. rakennusmestareita. AA-luokan pätevyyden omistavista 630:stä 1-luokan betonityönjohtajista peräti 270 on koulutukseltaan teknikkoja/rakennusmestareita eli 42 % menettäisi yhdessä yössä pätevyytensä, vaikka olisi toiminut kyseisissä tehtävissä menestyksekkäästi vaikkapa 20 vuotta.
Lakiesityksen perusteluissa mainitaan, että epäkohdaksi on muodostunut se, että yhä suurempi määrä suunnittelutehtävistä määritetään liian korkeisiin vaativuusluokkiin. Tuntuu todella omituiselta, että tätä epäkohtaa on lähdetty korjaamaan sillä, että suunnittelijoita ja työnjohtajia siirretään brutaalisti alempiin pätevyysluokkiin. Ilmeisesti johtoajatuksena – tosin kieroontuneella tavalla – on ollut se, että jos valtakuntaan synnytetään lakimuutoksella huutava pula AA-luokan osaajista, niin rakennuksia ei enää niin hanakasti määritetä näihin vaativuusluokkiin.
Ymmärtäisin lakiesitystä, jos ongelma olisi se ettei opistoinssit kykene ko. suunnittelutehtävissä toimimaan tai rakennusmestarille on liian vaativaa toimia AA-luokan kohteissa betonityönjohtaja. Tätä ei kuitenkaan ole todettu ongelmaksi, eikä se ole lakiesityksen perusteena. Kuitenkin oltaisiin yhdellä nuijan kopautuksella valmiit “epäpätevöittämään” satoja henkilöitä – ja vaikeuttamaan heidän toimeentuloaan.
Useiden arvioiden mukaan rakennusala ei kestäisi syntyvää keinotekoista pätevyysvajetta. Yksittäisille suunnittelutoimistoille ja rakennusliikkeille lakimuutos voi aiheutta suuriakin ongelmia. Tässä suhdanne- ja työllisyystilanteessa sellaiseen ei oikein olisi varaa.
ARTO HÄGG 