Postimerkkiaihe nosti takaraivosta yhden ihan oikeankin filateliaan liittyvän muiston.

Syksyllä 1997 ilmestyi postimerkkivihko “Kirja 1900-luvulla”. Postimerkit julkaistiin Suomen Kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi ja siihen pääsi kirjankansineen Kivi, Waltari, Linna, Utrio, Salama, Meri, Elina Karjalainen Uppo-Nalleineen ja Päätalo.

Tavan mukaan ostin muutaman vihkosen Pasilasta työpaikan viereisestä postista.

Joulun alla kirjoittelin muutamaa joulukorttia ja pyysin 5-vuotiasta Millaa näyttämään vihkosta, mikä merkki laitetaan mummon joulukorttiin. Tyttö taisi näyttää Uppo-Nallea, joka olikin sopivasti arkin laidassa.

Kädessäni oli kaksi vihkoa. Korjasin hiukan asentoa. Avasin vihkon uudestaan ja repäisin laitimmaiset kaksi merkkiä irti vihkosta. Sydän oli pysähtyä. Kädessäni oli kaksi postimerkkiä, joiden välissä ei ollut lainkaan vaakahammastusta. Kuusi muuta merkkiä olivat toisessa kädessä vihkoon kiinnitettynä ja vaakahammastus puuttui niistäkin.

Vihkot olivat vaihtaneet paikka kädessä ja tämän kyseisen vihkon olin avannut ensi kertaa ja lainkaan sitä tarkistamatta. Tällaista oli tuskin koskaan aiemmin tapahtunut sen jälkeen, kun olin postimerkkeilyä edes jossakin määrin alkanut harrastamaan pojan koltiaisena. Jokaisen harrastajan tapaan olin tutkinut ainakin päällisin puolin joka ainoan postimerkin ja vihkon, jonka olin saanut käteeni. Olin tutkinut ne juuri tällaisen tapauksen vuoksi – huomatakseni jonkinlaisen virhepainaman tai hammastusvirheen. Oli käsittämätöntä, että se kauan odotettu löytö tapahtui näin dramaattisesti.

Seuraavana päivänä menin kyseiseen postiin ja kävin läpi jokaisen kyseisen postimerkkivihkon. Saman operaation tein ainakin kymmenessä muussa postitoimistossa. Soitin postiin filatelia-asioista vastaavalle henkilölle. Tutkin kaikki merkin julkaisun jälkeiset alan lehdet. Mistään ei löytynyt puolta sanaa eikä minkäänlaista havaintoa vastaavasta hammastusvirheestä.

Pari vuotta myöhemmin 1999 huomasin, että eräässä postimerkkihuutokaupassa oli myyty samanlainen – tosin ehjä – hammastamaton vihko hintaan 1650 mk. Postissa vihko oli maksanut 22,40 mk. Harmitus vain kasvoi entisestään, vaikka jotakin arvoa ajattelin osin irti revitylläkin vihkolla olevan.

Vuonna 2008 sitten kyllästyin hautomaan aarrettani kokoelmassani ja täräytin sen postimerkkihuutokauppaan. Ostaja maksoi siitä 400 euroa eli liki 2400 mummon markkaa. Huutokauppaprovikankin jälkeen siitä jäi kohtuullinen kate ja harmituskin oli jo haihtunut.

Toivottavasti rampa harvinaisuuteni löysi hyvän kodin.

Niin ja mummokin sai sen joulukortin Uppo-Nalle-merkillä, kun oli se toinen normaali vihko silloin käytettävissä.

Sosiaalisessa mediassa päiviteltiin vaihteeksi postimerkkien julkaisukriteereitä. Tällä kertaa päiviteltiin sitä, että Jääkäriliike ei saanut 100-vuotisjuhlavuotenaan omaa postimerkkiä anomuksesta huolimatta. Minun puolesta olisi voinut merkin julkaista, vaikka kertaalleen jääkäriliike on jo postimerkkiin päässyt – vuonna 1968 puolustusvoimien 50-vuotismerkkisarjassa.

Enemmän parran pärinää on tainnut aiheuttaa se, että samaan aikaan posti on julkaissut postimerkkejä homoikoni Tom of Finlandista, moottoriurheilijoista, muumeista ja muista yhtä arveluttavista ja vähäpätöisiltä tuntuvista aiheista. Eipä nekään mielenrauhaani ole häirinneet. Hiukan funtsittuani totesin, että vertailu on sinänsä turhaa ja vain osoittaa kuinka moniarvoisessa yhteiskunnassa elämme nykyään. Toisille Pikku Myy tai Peppi Pitkätossu on suurempi sankari kuin itsenäisyystaistelija. Minkäs sille voi. Mutta Veikko Lavia vapaasti siteeraten – jokainen jääkäri ja muumi on postimerkin arvoinen.

Postimerkit ovat itse asiassa minulle kovinkin tuttu aihe. Aikoinaan olin jopa jonkin verran aiheeseen ja alan hienouksiinkin perehtynyt. Harrastus jäi, kun ns. tarramerkit tulivat markkinoille. Jotenkin postimerkkien keräilyn viehätys katosi siinä muutoksessa.

Sen verran aihe oli aikoinaan verissä, että Pahkasika-lehteen tein parikin postimerkkiaiheista hölmöilyä. Vuonna 1995 julkaistiin juttu nimeltä “Filatelian ihmeellinen maailma”, jossa käsittelin tätä jaloa harrastusta asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Ja virhepainamathan ovat filatelian ehtymätön aarreaitta. Hieman siitäkin.

Posti taisi kuitenkin laittaa paremmaksi näillä Tom of Finlandin pakarapostimerkeillä.

Jälleen kerran joudumme toteamaan riemumaisteri Paretskoin teesin oikeaksi: Todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään, eikä sitä siksi voi parodioida.

 

Vast’ikään heitin ilmaan kysymyksen Vantaan kaupungin halusta ja kyvystä kehittää 3-tien Klaukkalan liittymän aluetta. Aluehan kuuluu Vantaan kaupunkiin, jolla on mittavia kaavoitus- ja aluekehittämishankkeita 3-tien eteläisemmällä osalla Kivistössä ja Keimolassa. Fundeerasin, että kuntaliitosselvityksissä olisi voinut esittää ajatuksen alueen liittämisestä Nurmijärveen, jolloin sen kehittäminen saisi takuulla vauhtia.

Viime viikolla tiedotettiin Vantaan kaupungin tehneen Klaukkalantien  pohjoispuolella Nurmijärven ja Vantaan rajalta merkittäviä maakauppoja yleiskaavan maa- ja metsätalousalueilta. Kyseessä on siis ns. raakamaaostot.

Vantaa kaupunkisuunnittelulautakunta päätti ostaa yksityishenkilöltä Luhtaanmäestä Klaukkalantien ja Vanhan Hämeenlinnantien väliseltä alueelta noin 21 hehtaarin rakentamattoman tilan 375 000 eurolla. Tilan nimi on Hagen.

Toinen kaupan kohteena oleva tila on Solhagen, lähes 10 hehtaarin rakentamaton tila, jonka hinta on 228 000 euroa.

Kolmas kauppa koskee 4,7 hehtaarin Hemhagen -nimistä tilaa, jonka kauppahinta on 117 000 euroa.

Tilojen kokonaispinta-ala on siis noin 35,5 ha ja kauppojen kokonaissumma noin 720.000 euroa. Raakamaan hinta Klaukkalan kupeessa Vantaan puolella on siis  noin 2€/m2.

Kaupoilla Vantaan kaupunki saa siis omistukseensa valtaosan Klaukkalantien. Metsäkyläntien ja Vanhan Hämeenlinnantien välisestä alueesta. Toivotaan, että nämä maanhankinnat mahdollistavat Vantaan puolella alueen nopean kehittämisen ja kaupungilla on siihen intressejä eteläisimpien kehityshankkeiden rinnalla.

Vaikka alue luultavasti tulee kilpailemaan Nurmijärven omien työpaikka-alueiden kanssa, niin näen tässä erinomaisen mahdollisuuden saada Klaukkalantien kehittämistä eteenpäin Vantaan puolella. Sillä olisi erinomaista positiivista vaikutusta myös Nurmijärven puolelle ja Klaukkalan liikenneongelmiin.

 

 

Kyllä se pakolaisäänestys näyttää ainakin medianäkyvyyden puolesta  olevan vuosikymmenen merkittävin tapahtuma Nurmijärvellä. Ennakkoon asiaa puitiin radiota myöten ja itse päätös sai runsaasti palstatilaa valtakunnan ykköslehdestä ja TV:n paikallisuutisissa.

Ahkerasti asiasta on partaa ja papiljotteja päristelty myös somessa. Siellä minua on erityisesti ihmetyttänyt kysymykset siitä, kuka on vastuussa näistä otettavista pakolaisista. Jätettäköön tässä toistamatta minkälaisia rikoksia ja kauheuksia näiden  tulijoiden odotetaan ja pelätään tekevän Nurmijärvellä. Vastuuta moni on osoittamassa ja vyöryttämässä niille kunnanvaltuuston jäsenille, jotka äänestivät JAA.

Eihän se noin mene. Hekin ovat toki vastuussa, mutta kyllä demokraattisen päätöksenteon mukaisesti vastuussa ovat kaikki päätöksentekijät ja vastuun näiden tulijoiden integroitumisesta ja sopeutumisesta mahdollisimman nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan kantavat kaikki kuntalaiset – eihän se muuten onnistuisikaan. Kyllä minäkin olen kantamassa vastuuta jokaisesta valtuuston tekemästä päätöksestä, vaikka en olisi niitä kannattanut. Kun päätös on tehty, niin porukan tulee sen mukaisesti toimia ja kaikkien edistää asioiden etenemistä.

Sen suhteenhan näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa. PS:n valtuutettu sanoi valtuuston kokouksessa olevansa ensimmäisenä kättelemässä kuntaan tulevat pakolaiset ja saman puolueen toinen edustaja ilmoitti Helsingin Sanomissa aikovansa vahtia tarkkaan, että jokaisesta pakolaisesta huolehditaan äärimmäisen hyvin – erityisesti naistenkin on opittava suomen kieli.

Eihän meillä tuollaisella sitoutumisasteella ja asialle omistautumisella ole mahdollisuuksia epäonnistua tässä hankkeessa.

 

 

 

 

 

Takana on poikkeuksellisen lyhyt kunnanvaltuuston budjettikokous. Kinkerit kestivät vain 7,5 tuntia. Ennakkoon oli kaksi asiaa noussut ylitse muiden: monitoimitalon investointihanke ja jopa YLEn radiouutisissa ennen kokousta informoitu päätös kiintiöpakolaisten ottamisesta Nurmijärvelle.

Monitoimitalon osalta tehtiin talousarvion käsittelyn yhteydessä Kokoomuksen valtuustoryhmän esityksen mukaisesti päätös aikaistaa hanketta siten, että rakentaminen voisi alkaa jo vuonna 2015 ja se saataisiin päätökseen vuonna 2017. Viime vuonna olin vielä hankkeen siirtämisen kannalla, mutta nyt hanke on jo sen verran pitkällä, että lykkäämisessä ei ole järkeä. Enpä voi kuitenkaan olla muistelematta vuoden 2012 budjettivaltuustoa, jolloin hankkeen ajoitusta ja kustannusten jakautumista koskeva esitykseni hävisi. Totesin silloin, että on turha kuvitella hankkeen etenevän silloisen kunnanhallituksen esityksen mukaan ja on hölmöä budjetoida hankkeen rakentamista vuosille 2014-2015. Vain vähemmistö tuolloin luotti aikatauluttamisosaamiseeni. Tänään hyväksyttiin hankkeen lopullinen aikataulu ja kustannusjakautuma, joka ei tainnut poiketa kovinkaan paljon kahden vuoden takaisista arvioistani. Monitoimitalon hankesuunnitelman käsittelyn yhteydessä totesin kyseessä olevan hyvin nurmijärveläiseltä vaikuttavan projektin. Aluksi meillä oli 4,5 miljoonan euron nuorisotalohanke. Sitten ryhdyttiin hakemaan synergiaetuja ja säästöjä – lopputuloksena meillä on 13,5 miljoonan euron hanke. Hämmästelin myös sitä, että noinkin suuren ja pitkäkestoisen hankkeen suunnittelusopimuksiin ei ole kunta sisällyttänyt minkäänlaisia exittejä eli mahdollisuutta keskeyttää tai purkaa sopimukset ilman lisäkustannuksia. Suosittelin sopimusosaamisen ja riskien hallinnan kehittämistä tältä osin. Tuollaisen purkuehdon voi perustellusti ja vaivattomasti sijoittaa esimerkiksi hankesuunnittelu- tai rakennuslupavaiheen päättymiseen. Pitkissä hankkeissa voi tulla valituksia tai kustannukset karata, jolloin tulee tarve hankeen lykkäämiseen tai jopa peruuntumiseen. Valtuuston puheenjohtaja mainitsi jotain asiantuntijasta, poistuessani puhujapöntöstä. Kiitos siitä.

Omissa ajatuksissani pakolaisasia ei ollut todellakaan päivän huipentuma. Joillekin se sitä ehkä oli. Puheenvuoroja kuultiin lukuisia. Valtuusto päätti äänin 38-12-1vaiti ottaa kuntaan vuonna 2015 20-25 kiintiöpakolaista. Mahdollisista jatko-otoista päätetään hyvissä ajoin ennen vuotta 2019. Itse äänestin ottamisen puolesta kuten olin jo ennakkoon ilmoittanut. Salissa pidetyissä puheissa ei tullut esille sellaista, että olisi ollut syytä kantaa muuttaa. Todettakoon, että oma äitimuorini oli aikoinaan sotaa paossa ns. sotalapsena Ruotsissa. Ehkäpä silläkin oli vaikutusta päätöksentekooni.

Arkadian liikuntahallin rakentamisessa päätettiin olla mukana kunnan omistusosuuden mukaisesti 1,2 milj.eurolla. Mahdollista laajempaa kilpakentäksi soveltuvaa vaihtoetoa käsitellään valtuustossa joulukuussa. Jos sekin hanke etenee yhteisymmärryksessä koulun kanssa, niin olemme hyvin lähellä tilannetta, josta tänään puheessani mainitsin. Nimittäin jokainen mahdollinen taho taitaa olla saanut hankkeensa talousarvioon tai taloussuunnitelmaan ja vuosikausia kestänyt investointikiima hellittää vähäksi aikaa. Keskustan Kallepekka Toivonen analysoi omassa ryhmäpuheessaan hyvin viime vuosien investointikierrettä. Kristillisdemokraattien Haapalainen lohkaisi osuvasti, että kunnanjohtaja lopetti säästöihin tähtäävien talousseminaarien pitämisen, kun ne johtivat vain yhä kasvaviin investointeihin. Ryhmät löysivät yhteisymmärryksen, mutta lopputulos oli juuri päinvastainen kuin oli tavoitteena.

Poimittakoon vielä päätös koskien Rajamäen terveysasemaa. PS:n Tapiolinna ehdotti, että uuden terveysaseman sijainti muutetaan ns. Lupiinilehdon-Kuusibaarin alueelle S-Marketin ja ns. kivikoulun väliselle tontille. Ehdotus on järkevä. Terveysaseman siirto koulujen, apteekin, uimahallin ja joukkoliikenteen välittömään läheisyyteen on ehdottomasti kannatettava asia. Aikataulu voi tosin venyä, koska hanke vaatii toteutuakseen asemakaavamuutoksen. Esitys hyväksyttiin äänin 47-1-3vaiti. Asiaa vastusti ainoana SDP:n Peltonen, joka oli pohjaesityksenä olleen nykyisen terveyskeskuksen viereiselle tontille rakentamisen kannalla.

Seurakuntavaalien alustavat tulokset ovat selvillä.

Kovin suurta liikehdintää ne eivät saaneet aikaiseksi. Nurmijärvellä äänestysprosentti jäi lukemaan 14,7 %. Nuorten 16-17 -vuotiaiden kohdalla se oli vaatimattomat 8%.

Ääniharavaksi nousi Pia Jaakola (Kotikirkko, lämmin lähiyhteisö – Keskusta) 143 äänellä. Keskustan lista sai 27,3 % kaikista äänistä.

Tarja Tikkaoja (Kirkko meille jokaiselle – Kokoomus) sai 112 ääntä. Kokoomuksen lista keräsi 21,2 % äänistä.

Yli 100 ääntä tuli myös Niina Moijaselle (Keskusta) ja Markku Jalavalle (Kokoomus).

Näytti siltä, että seurakunta-aktiivit saivat suurimman kannatuksen. Vaaleihin aktivoitumista ei äänestäjäkunta vielä kovin suurena meriittinä näyttävän pitävän.

Mielenkiintoisia poimintoja tuloslistalta:

– Nurmijärven Peruskristilliset eivät kummoisesti jytkäytelleet. Ainoa läpi mennyt oli kansanedustajaehdokas Maiju Tapiolinna 39 äänellä. Persusuomalaisten lista sai vaatimattomat 3 % äänistä.

– Kokoomuksen listalla viimeinen läpimenijä varmistunee vasta tarkistuslaskennassa tai arvalla. Markku Schildt ja Anja Lindfors saivat molemmat 31 ääntä.

– Istuvista kunnanvaltuutetuista jäivät kirkkovaltuustosta rannalle Harri Lepolahti, Jouni Maijala, Mika Valli, Timo Ojamäki ja Vesa Manner.

– Valittujen keski-ikä oli 54 vuotta eli kovin nuorekkaaksi ei uutta kirkkovaltuustoa voi luonnehtia. Yli kuusikymppisiä valituista oli yli 45 %. Alle kolmekymppisiä joukkoon mahtui yksi henkilö.

Keskiviikkona 12.11.2014 kokoontuu Nurmijärven kunnanvaltuusto.. Asialistalla on vuoden 2015 talousarvion käsittely ja hyväksyminen eli kyseessä on vuoden tärkein valtuustokokous.

Nämä budjettikokoukset ovat joskus olleet erinomaisen pitkiä. Vuoden 2009 joulukuussa kokous kesti 12 tuntia eli istuimme kunnantalolla kellon ympäri. Äänestimme tuossa valtuuston kokouksessa peräti 41 kertaa. Sen jälkeen ei tuollaisia kinkereitä ole järjestetty, eikä tänäkään vuonna taideta ennätysistuntoa pitää.

Itse asiassa ennakkoasetelmat budjettivaltuustoon ovat yllättävänkin rauhalliset. Kyläkouluset eivät ole tänä vuonna agendalla, vaan porskuttelevat tukevasti hieman yli kymmenen oppilaan voimin kevään kiperien äänestysten pohjalta.

Keskiviikkona puhetta aiheuttanee investointilista ja siellä Klaukkalan monitoimihalli. Kunnanhallitushan ei hyväksynyt kokouksessaan 3.11.2014 kunnanjohtajan esitystä hankkeen suunnitelmien palauttamista uudelleen käsiteltäväksi, vaan hyväksyi L2-suunnitelmat (ns. kakkosvaiheen luonnossuunnitelmat) ja tuo ne nyt kunnanvaltuustolle tiedoksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hankkeen toteutuksesta voi tulla keskustelua ja äänestystä keskiviikkona. Osa valtuutetuista voi olla hankkeen lykkäämisen kannalla – osa rakentamisen aloittamisen kannalla jo vuonna 2015. Luultavasti asiasta tullaan äänestämään. Oma kantani on keskiviikkona ilmeisesti se, että hankkeen toteuttamiselle myönnetään jo vuodelle 2015 sen verran määrärahoja, että rakentaminen voidaan aloittaa syksyllä. Hankkeella on ollut sen verran kannatusta valtuustossa, että se on edennyt hankelistalla demokraattisen päätöksenteon mukaisesti. Vaikka olenkin investointihankkeiden karsimisen ja lykkäämisen kannalla yleisesti, niin oman logiikkani mukaan yhteisesti päätetyt hankkeet viedään eteenpäin, vaikka itse olisikin ollut oppositiossa päätöstä tehtäessä. Aikoinaan olin hankkeen lykkäämisen kannalla, mutta olin hävinneiden joukossa. Nyt hanke taitaa mennä läpi ja liittyy viime vuosien mittavien toteutuneiden investointihankkeiden listaan.

Listalla on Paulannon aloite liittyen psykologipalveluiden saamiseksi ennaltaehkäisevään työhön. Kunnanhallitus on päättänyt sisällyttää talousarvioesitykseen lastentarhanopettajan vakanssin muuttamisen psykologin vakanssiksi. Jos asia näin menee, niin OK. Jotain hämminkiä ja virittelyjä näiden psykologivakanssien suhteen on kuitenkin ilmeisesti olemassa. Tämä on asia, jossa en kannata määräraha- ja vakanssikarsintoja.

Listan kohta 99 aiheuttanee polemiikkia ja puhujapönttö tulee olemaan kovassa käytössä. Kyse ei ole kunnan huolestuttavasta velkaantumisesta, veroasteen nostamisesta tai palveluiden radikaalista karsimisesta  päätaajamissa. Kyse on 20-25 kiintiöpakolaisen ottamisesta  Nurmijärvelle vuonna 2015. Vaikka noin 80 % haastattelemistani kuntalaisista on sitä mieltä, että näitä pakolaisia ei tule Nurmijärvelle ottaa, tulen nähtävästi äänestämään ottamisen puolesta. Nämä pakolaiset eivät kunnan taloutta kaada tai edes hievauta. Toisaalta olen sitä mieltä, että kunnalla ja yhteiskunnalla tulee olla systeemit, valmiudet ja aito halu ottaa vastaan pakolaisia. Jos osoittautuu, että pakolaisten vastaanotto oli virheliike tai ns. kotouttaminen ei onnistu, niin ennen vuotta 2019 tulee ottaa käyttöön ELY-keskuksen kanssa tehtävän sopimuksen irtisanomispykälä ja vetäytyä vastaanotosta tulevien vuosien osalta. Jos vastaanottopäässä ei ole asiat kunnossa, niin vastaanotolle ei ole edellytyksiä.

Hyvää isäinpäivää kaikille isukeille. Itse vietin omaani kahden upean tyttären kanssa jo lauantaina. Kävimme pyörimässä Helsingin kauppatorin Finnair-maailmanpyörässä ja patikoimme siitä Bellevue-ravintolaan Skattalle. Erittäin hyvää venäläistä ja gruusialaista sapuskaa ja juomana tietysti Sovjetskoje Igritskoje, Saperavi ja Apapat. Isäinpäivä lahjaksi sain Aapo Rapin sarjiksen Tulevaisuuden mies. Pitäisiköhän juhlan kunniaksi raapustaa huomenna Pitkänokka – tyyppi on ollutkin telakalla jo kotvan.

 

 

 

 

 

Tänään tiistaina on ohjelmassa kaavoitus- ja rakennuslautakunnan kokous. Asialista on lyhyt, mutta sisältää pari painavaa asiakohtaa. Ali-Tilkan ja Järvimaan kaavaehdotukset ovat olleet julkisesti nähtävillä ja nyt olisi tarkoitus esittää niiden hyväksymistä kunnanhallituksella ja edelleen valtuustolle. Näiden kaavojen jälkeen Klaukkalan kaavavaranto alkaa olla kohtuullisella tasolla ja kaavoitusohjelmassa on vielä putkessa Vanha-Klaukan kaavahanke.

Listalla on muutama rakennuskielto, lausunto ja pari rakennuslupa-asiaa.

Vähemmän positiivinen asia on Mäyränkallion alueen kaavanlaatimissopimuksen purkaminen. Alueella ei ole päästy maakaupoissa sopimuksiin, joten rakennusliike on ilmoittanut ettei kaavanlaatimissopimuksella olen toteutumisen edellytyksiä. Toivotaan, että tämä eteläiselle Nurmijärvelle tärkeä työpaikka-alue etenisi muuta tietä. Harmittelin juuri tuossa yhden blogi-kirjoitukseni kommenteissa, että olisi pitänyt nostaa kuntaliitoskyselyissä esille voimakkaasti Hämeenlinnan väylän ja Klaukkalan liittymän alueen siirtäminen Vantaalta Nurmijärvelle. Vantaa ei alueeseen nyt satsaa, koska heillä painopiste vielä pitkään Keimolan korkeudella. Klaukkalan kehittämisen kannalta alue olisi oleellinen ja tärkeä – se mahdollistaisi työpaikka-alueiden sijoittamisen logistisesti hyvälle paikalle. Pitäisikö tätä alkaa ajamaan? En muista, että tällainen ehdotus oli esillä, kun kuntaliitosasioita veivattiin ja lausuntoja annettiin. Vihtijärven takamaiden liittämisestä Nurmijärveen kyllä keskusteltiin, mutta tämä olisi ollut aivan eri kaliiberin asia. Harmi ettei raksuttanut silloin, kun olisi pitänyt.

——————————-

Nurmijärven Uutiset kirjoitti viikonlopun numerossaan Kirkonkylän liikuntapuiston kevyen liikenteen järjestelyistä. Aihe kumpusi syyskuun alun blogikirjoituksestani eli melkein kahden kuukauden takaisesta jutusta. Asia sinänsä ei ole miksikään muuttunut, mutta itse olin jo orientoitunut siihen, ettei asia enää lehden palstoille päädy. Toivottavasti asia kevyen liikenteen väylät liikuntapistoon saadaan pikimmiten. Olen ymmärtänyt, että kunnantaloilla asiaa nyt funtsitaan.

Saapa nähdä kirvoittaako juttu kommentteja. En malttanut olla mainitsematta lehdelle jälleen kerran siitä “traumaattisesta” “vastuullisten tahojen” tekemästä päätöksestä, jonka jälkeen tämä nykyinen investointibuumi lähti lapasesta: liikuntapuisto, uimahallin tuplalaajennus, harjoitusjäähalli, monitoimihalli – varmaan jotakin unohtui. Traumaattista se oli nimenomaan kunnalle ja kuntataloudelle. No, ehkäpä tämän asian vatvominen saa nyt riittää – eiköhän se ole jälkipolville dokumentoitu. Ellei sitten joku halua asiasta varta vasten alkaa haastelemaan.

 

 

 

 

Näin jossakin vilahduksen uudesta tervehdystyylistä – jonkinlaisesta kyynärpäiden kolauttamisesta yhteen muistaakseni. En kuitenkaan onnistunut löytämään juttua enää uudestaan. Ilmeisesti tarkoitus oli välttää perinteisen kättelemisen aiheuttamaa basillien leviämistä ja olikohan siinä Ebolakin mainittu. Samasta syystähän on joskus väläytelty siirtymistä nuorten käyttämään cooliin nyrkkitervehdykseen.

Joissakin työpaikoilla ja terveysalan osoitteissa on luovuttu kokonaan kättä päivää -tervehdyksestä. Onpa se käynyt itselläkin mielessä, vaikka aika innokas käden vatkaaja olenkin. Aika usein tulee kokoushuoneeseen mennessä vain nostettua räpylä ylös ja moikattua kaikkia yhteisesti ilman fyysistä kontaktia.

Oli tuossa alussa mainitussa jutussa kyse huumorista tai todesta, niin ajatushautomossani virisi idea liittyen tuohon kättelemättömyyteen, johon on ihan hyvät perusteet näinä kulkutautien aikana.

Jokainen kättelemättömyyteen siirtynyt voisi laittaa pienen napin rintapieleen osoittamaan, että kiitos vaan, mutta tämä tyyppi ei tassuja puristele – kaikella kunnioituksella muuten vaan morot. Kannetaanhan niitä muunkinlaisia nauhoja ja pinssejä rintapielessä.

Tuossa malliksi yksi ehdotus napista, (c) Hööki.

 

Kirjoitukseni omakotitonteista Nurmijärvi Tänään -lehdessä sai poikkeuksellisesti peräti kaksi kuntalaista kommentoimaan asiaa lehden seuraavassa numerossa. Käyn nuo lukijakirjeet tässä läpi kommentoiden. Lehden palstalle asti tässä ei enää löydy aihetta kirjoittaa.

Perussuomalaisten Tero Arteli halusi nostaa esille muutaman seikan, joka oli jäänyt hänen mielestään käsittelemättä.

– Tero oli huolissaan siitä, että pienten tonttien alueella saattaa yhden talon tulipalo sytyttää koko korttelin palamaan. – Ennen vanhaanhan puutaloalueille tehtiin ns. palokujia, ettei Turun palon kaltaiset tapahtumat pääsisi yllättämään. Nykyisin asia on hoidettu rakennuslainsäädännöllä ja kuntakohtaisilla rakennusmääräyksillä. Nurmijärvellä on säädetty, että rakennus täytyy sijoittaa vähintään 4 metrin päähän rajasta eli rakennusten vähimmäisetäisyys on 8 metriä. Mikäli rakennuslupa myönnetään (naapurin suostumuksella) tuota lähemmäksi, niin tulee palon leviämistä rajoittaa rakenteellisin tai muilla keinoin. Näin määrää myös maankäyttö- ja rakennuslaki.

– Toinen Teron huolen aihe oli lumien mahtuminen tontille. – Tuohon en osaa kuin todeta, että pienellä pihalla on otaksuttavasti myös pienemmät kolattavat liikennealueet. Ainakin omalla pihalla vaimo on saanut lumet pukattua ihan kulkuväylän viereen – ei ole tarvinnut pitkin tonttia juurikaan levitellä. Pätevä pihasuunnittelija osaa ottaa myös tämän neljännesvuosittaisen tekijän huomioon.

– Tero kirjoitti minun esitelleen kolmen kokoluokan tontteja ja kaipasi mukaan myös 2000-2500 m2:n tai peräti 5000 m2:n tontteja. – Olin tosiaan tilastointia varten jakanut laskenut isoihin tontteihin kaikki viime vuosina myydyt yli 1200 m2:n tontit. Iloisena uutisena asiasta huolestuneille totean, että tuohon kategoriaan kuuluvat nuo Teron edellä mainitsemat tonttikoot ja vielä sitäkin isommat – ihan vaikka 8500 m2:iin asti ja siitäkin ylöspäin. Yli 2000 m2:n tontteja on myyty viime vuosina jokaisessa päätaajamassa – pääosin yksityisten mailta, mutta myös kunnan toimesta. Monipuoliseen tonttitarjontaan kuuluvat sekä isot että pienet tontit. Sen vuoksi en ole ajatuksissani tai kirjoituksissani mitään ylärajaa fundeeranut ja sen takia myös vastustan tonttien minimikokojen määrittämistä. Se vain on fakta, että keskusta-alueilla m2-hinnat ovat korkeimmat ja jo se ajaa keskimääräistä pienempiin tonttikokoihin, jotta tonttien hinnat saadaan pysymään kohtuullisina.

– Tero epäilee, että pienet tontit ovat eräänlaista vesi- ja sähköliittymien myynninedistämistä. – Siitä ei ole kysymys, mutta asia on huomionarvoinen. Jos infra rakennetaan tehottomasti ja väljästi, niin kuntalaista kohti sekä rakentamiskustannukset että sen jälkeiset käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat huomattavasti kalliimmat vuosi vuoden jälkeen. Nämä kustannukset tulevat kaikkien kuntalaisten kannettavaksi niin kauan kuin kyseinen verkosto on toiminnassa.

– Totesin kirjoituksessani, että “harva omakotiasuja suunnittelee nykyään mittavia puutarhapalstoja ja nurmikenttiä ok-tontilleen”. Tero on lukenut tämän siten, että epäilen ettei kukaan halua ryytimaata takapihalleen. Tosi asia on, että yhä harvemmalla on pottumaata pihallansa, vaikka tilaa olisi. Puutarhatontut ovat vallanneet nekin paikat.

– Kaiken kaikkiaan näytimme olevan Artelin kanssa hyvinkin samaa mieltä tonttikokoasioista. Tero tiivisti kirjoituksensa toteamalla, että erilaisia tontteja saisi olla vaikkapa kuutta eri kokoa. Aivan oikein, mutta minun puolesta saisi olla vaikka 2000 eri kokoa esimerkiksi välillä 500m2-2500m2.

Myös Antero Nousiainen kirjoitti mielipiteensä lehden seuraavaan numeroon. Ensiksi täytyy nostaa pipoa sille, että kirjoitetaan omalla nimellä.

– Hän kannatti ajatustani markkinatutkimuksesta potentiaalisille tontin ostajille.

– Hänen mielestään tonttikokoja tulisi jatkossa kasvattaa, jotta tontille mahtuisi puustoa, puutarha, kasvimaa, harrastetiloja ja mahdollisesti kotieläimiäkin. – Käytäntö on, että keskustojen ulkopuolelle kaavoitettaessa myös tonttikoot ovat isompia. Tuollaista arsenaalia ei kyllä ihan keskusta-alueille saa toteutettua. Täytyy muistaa, että on mahdollisuus rakentaa väljemmin myös haja-asutusalueelle – siellä jopa vaaditaan suurempia määräaloja luvan saamiseksi. Kunnassa laaditaan osayleiskaavoja (tosin tuskallisen hitaasti), joilla ohjataan ja mahdollistetaan haja-asutusalueiden rakentamista.

– Kirjoittaja ehdottaa myös pienimuotoisen elinkeinotoiminnan harjoittamisen mahdollistamisen omalla tontilla. – Takavuosina kaavoitettiin tällaisia yrittäjille tarkoitettuja ATY-tontteja, joille oli mahdollista rakentaa työtiloja. Tontit olivat kohtuullisen isojakin. Vuosien varrella näille tonteille on haettu useita kaavamuutoksia, joilla ne on haluttu muuttaa normaaleiksi omakotitonteiksi. Ajatus on hyvä, mutta käytännössä tällaisille ratkaisuille ei näytä olevan tarvetta. En usko, että lähitulevaisuudessa tällaisia ATY-tontteja ollaan kaavoittamassa.

– Kirjoituksessa otettiin kantaa myös mm. kiinteistöverotukseen. – Nurmijärvellä kiinteistövero on pidetty vuosia lain sallimalla minimitasolla. Seuraavakin kiinteistöveron korotus päätettiin Arkadianmäellä – ei kunnanvaltuustossa. Nurmijärvellä ei ole kuntataloutta pyritty kohentamaan erityisesti kiinteistön omistajien kustannuksella.

– Tässäkään kirjoituksessa kirjoituksessa otettu kantaa tai kannatettu perussuomalaisten valtuustoaloitteessa mainittua tonttikoon minimikoon määrittämistä.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 4.11.2014. Täytynee viikonloppuna käydä lista läpi ja tännekin hieman kirjoittaa ennakkotunnelmista.