Kättä päivää, ei kiitos.

Näin jossakin vilahduksen uudesta tervehdystyylistä – jonkinlaisesta kyynärpäiden kolauttamisesta yhteen muistaakseni. En kuitenkaan onnistunut löytämään juttua enää uudestaan. Ilmeisesti tarkoitus oli välttää perinteisen kättelemisen aiheuttamaa basillien leviämistä ja olikohan siinä Ebolakin mainittu. Samasta syystähän on joskus väläytelty siirtymistä nuorten käyttämään cooliin nyrkkitervehdykseen.

Joissakin työpaikoilla ja terveysalan osoitteissa on luovuttu kokonaan kättä päivää -tervehdyksestä. Onpa se käynyt itselläkin mielessä, vaikka aika innokas käden vatkaaja olenkin. Aika usein tulee kokoushuoneeseen mennessä vain nostettua räpylä ylös ja moikattua kaikkia yhteisesti ilman fyysistä kontaktia.

Oli tuossa alussa mainitussa jutussa kyse huumorista tai todesta, niin ajatushautomossani virisi idea liittyen tuohon kättelemättömyyteen, johon on ihan hyvät perusteet näinä kulkutautien aikana.

Jokainen kättelemättömyyteen siirtynyt voisi laittaa pienen napin rintapieleen osoittamaan, että kiitos vaan, mutta tämä tyyppi ei tassuja puristele – kaikella kunnioituksella muuten vaan morot. Kannetaanhan niitä muunkinlaisia nauhoja ja pinssejä rintapielessä.

Tuossa malliksi yksi ehdotus napista, (c) Hööki.