
Perinteiseen tapaan tiivistän parilla rivillä päättyneen luottamushenkilötoimien puolivuotiskauden 7-12/2012. Edellisessä puolivuotiskatsauksessa ounastelin, että valtuustovuoden jälkimmäisestä puoliskosta on tulossa aiempaa tapahtumarikkaampi. Erityisesti odottelin budjettivääntöjä ja kunnallisvaalien tuomaa aktiivisuutta.
Heinäkuun alussa 2012 kirjoitin Nurmijärven Uutisten Viikon vieras -palstalle kirjoituksen kyläkoulusista ja sainkin ihan kohtuullisesti palautetta sekä aikaiseksi keskustelua ja kirjoituksia aiheesta.
Jo elokuussa totesin, ettei kuntauudistuksesta saa väkisin vääntämälläkään vaaliteemaa Nurmijärvellä, kun kaikki puolueet ovat yksimielisesti itsenäisen Nurmijärven kannalla. Aika moni lokakuun kuntavaaleihin lähti liputtamaan “Itsenäisen Nurmijärven puolesta”. Sillä teemalla ei kyllä erottunut joukosta.
Loppukesä oli jälleen kyläpäivien aikaa. Kirkonkylän kyläpäivillä Kokoomus loisti valitettavasti poissaolollaan. Klaukkalan uusitut kinkerit jäivät vähäväkisiksi ja torsoiksi. Rajamäellä oli perinteiseen tapaan hulppeat juhlat – jopa aiempaakin laajemmat. Tulevat kuntavaalit olivat saaneet Rajamäelle myös puoluepamput Soinin ja Heinäluoman. Totesin itselläni olevan hyvät fibat tulevien vaalien suhteen.
Elokuun lopussa valtuusto päätti Klaukkalan ohikulkutien linjauksesta. Eteläisempi halvempi linjaus voitti. Aihe hajoitti puoluerivejä aika lailla ja näkyi ehkä myös syksyn kuntavaalien tuloksissakin. Mäntysalo-Haikalan asukkaat olivat aktiivisesti liikkeellä. Kokouksessa syntyi pientä hämminkiä esteellisyyksien osalta. Blogissani kirjoitin tuosta kokouksesta tuoreeltaan myös näin: “Seuraavan Mustan Pekan vetäisi plakkaristaan perussuomalainen Elina Viitala, joka ilmoitti käyneensä kokouspäivänä keskustelemassa Vuorenpeikontien asukkaiden kanssa ja saaneensa sellaista informaatiota mm. eteläisen tielinjauksen kohdalla olevasta kosteasta maastokohdasta, että ehdotti päätöksenteon lykkäämistä ja asian tutkimista kuten myös melusuojausasioiden uudelleen tarkastelua. Hämmästyksekseni Arteli kannatti lykkäystä ja tästäkin jouduttiin äänestämään, mutta lykkäystä ei tainnut kannattaa näiden kahden lisäksi kuin Perussuomalaisten Niinistö. Olisihan se ollut naurettavuuden huippu, että kymmenen vuotta pyöritetyn hankkeen päätöksentekoa olisi taas kerran tuollaisin perustein lykätty. Sillä päätöksellä oltaisiin taas päästy Hesarin “Hölmöläisten hommia”-palstalle kuten taannoisessa “Savuton kunta” -casessa.”
Reko Lamminluoto ja Kirsi Lompolo nousivat alkusyksystä Kokoomuksen valtuustoryhmään varavaltuutettujen paikalta, kun pari valtuutettua muutti paikkakunnalta. Rekon valtuustopesti kesti vain muutaman kuukauden, mutta Kirsi meni syksyn vaaleissa läpi.
Elokuun lopussa paalutin Nurmijärven Uutisten haastattelussa vaaliteemani seuraavasti: “Kuntatalous on oma ykkösasiani. Ilman vahvaa ja terveellä pohjalla olevaa taloutta kunta ei toimi. Se on kaiken a ja o.”
Syyskuun lopulla valtuusto päätti, että seuraavalla kaudella ei lautakuntiin enää aseteta ns. sukkulajäseniä. Kuntakehitystoimikunta päätettiin muuttaa lautakunnaksi.Jälleen kerran jouduttiin myöntämään lisämäärärahaa sosiaali- ja terveystoimialalalle, koska erikoissairaanhoidon budjetti oli ylittymässä liki 2 miljoonalla eurolla. Perhe-
ja sosiaalipalveluissa ylitysuhka oli n. 1,3 milj.euroa. Niinpä valtuusto
hyväksyi mukisematta 3,7 miljoonan euron lisämäärärahat.
Lokakuu menikin aika lailla vaalitohinoissa. Vaalikonevastauksia tuli väsättyä yötä myöten. Paikallislehtiin tuli kirjoiteltua jokunen artikkeli mm. aiheesta muutos vai jatkuvuus. Totesin, että Nurmijärvi on useimmilla mittareilla valtakunnan kärkikuntia, joten eräiden ehdokkaiden vaatimukset täysmuutoksesta olivat perusteettomia. Kritiikkiä esitin ainoastaan jättimäistä investointiohjelmaamme ja siitä aiheutuvaa velkaantumista kohtaan. Edellisten vaalien tapaan tein aika lailla jalkatyötä sekä oman ehdokkuuteni, että puolueen eteen. Ulkomainontaan satsasin huomattavasti aiempaa enemmän. Jopa siinä määrin, että eräs henkilö valitteli sosiaalisessa mediassa, että “erityisesti Mäkelän ja herra Häggin mainokset ottavat päähän.” Toivottavasti kivistys on jo hellittänyt.
Kuntavaalien tulos oli hyvä. Kuntavaaleissa petrasin äänimäärääni hienosti 64:llä äänellä verrattuna neljän vuoden takaiseen tulokseen. Äänimääräni oli 187, jolla olin kokoomuslaisista viidenneksi eniten ääniä saanut. Kaikista ehdokkaista äänimääräni oli 15. sijalla kunnassa. Kokoomus nousee valtuuston suurimmaksi ryhmäksi 14 valtuutetulla 2013-16.
Marraskuussa pidettiin kunnanvaltuuston budjettikokous. Lupausteni mukaisesti nostin esille kriittisen kantani esitettyyn investointiohjelmaan. Esitin Klaukkalan monitoimitalohankkeen investoinnin jaksottamista hankesuunnitelmaa vastaavaksi. Raportoin kokokuksesta mm. näin: “Nurmijärven (Klaukkalan) monitoimitalon investoinnista äänestettiin. SDP:n Peltonen esitti Kuntakehitystoimikunnan aiemman päätöksen mukaista ratkaisua, joka olisi tarkoittanut hankkeen lykkäämistä vuodella. Oma esitykseni, jossa hankkeen määrärahat olisi laitettu vastaamaan hankesuunnitelman mukaista aikataulua voitti Peltosen esityksen 32-5. Jatkossa kunnanhallituksen pohjaesitys peittosi oman ehdotukseni 31-17. Hankkeen etenemiseen määrärahojen ajoittamisella ei ole mitään merkitystä. Tehty päätös tarkoittaa vain sitä, että taloussuunnitelmassa on nyt rahat väärillä vuosilla. Olen ns. sata varma, että hanke ei etene kunnanhallituksen hatusta vetämän aikataulun mukaisesti. Ensi vuonna määrärahoja joudutaan taas rukkaamaan – turhaan. Totesinkin jo alustavassa keskustelussa, että myös taloussuunnitelmavuosien määrärahat tulisi määrittää parhaan tietämyksen ja ymmärryksen mukaan. Hankkeet ja suunnitelmat muuttuvat ja tarkentuvat, mutta on järjetöntä lätkiä investointitaulukkoon lukuja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vääriä. Valtuuston perinteinen tapa käsitellä puolihuolimattomasti 2-3 vuoden päähän ajoittuvia ns. suunnitteluvuosien investointeja antaa myös kuntalaisille virheellistä tietoa investointien ajankohdista – ja aiheuttaa jatkuvaa epätietoisuutta, turhaantumista, hämmästelyä ja kalabaliikkia, kun investointirahoja veivataan edestakaisin.”
Esitin Maankäytön toteutussuunnitelmaan lisäyksen, jossa todetaan kunnanvaltuuston tehneen MAL-aiesopimuksen liittymispäätökseen varauman, että kunta ei voi sitoutua
aiesopimuksen mukaiseen asuntotuotantoon, mikäli valtio ei jatka Klaukkalan
ohikulkutien suunnittelua aiesopimuskaudella. Tämä oli pieni, mutta oleellinen
lisäys ja korostaa myös muille osapuolille ohitustien merkitystä kunnan maankäytön suunnittelulle. Esitykseni hyväksyttiin.
Vuoden vaihteessa päättyi neljän vuoden pesti luottamushenkilönä. Osallistuin kunnanvaltuuston ja kahden lautakunnan kokouksiin 100 %:sti yhtä ylimääräistä valtuuston kokousta lukuunottamatta. Varamiehilleni ei ollut käyttöä. Tiivistin vuoden lopussa fiilikseni näin: “Jo nyt voi todeta, että neljä vuotta sitten tehty päätös lähteä mukaan kuntapolitiikkaan ei ole kaduttanut. Päätöksenteko on ollut juuri niin kimuranttia ja aikaa vievää kuin olettaa saattoi. Jo alusta lähtien oli selvää, että yhtään päätöstä ei tulla tekemään ilman valtuutettujen enemmistön hyväksyntää. Samanlaistahan päätöksenteko ja vaikuttaminen on tosin yritysmaailmassakin – jos haluaa saada ajatuksiaan läpi, niin asiansa tulee osata tuoda selkeästi julki ja perustella se riittävän hyvin. Tähän olen pyrkinyt myös kunnallisissa toimissani – ja yleensä kanta on tullut kaikille selväksi. Politiikassa tosin saa ehkä tavallista enemmän tottua siihen, että se oma kanta ei muille kelpaa. Siihen täytyy tyytyä ja olla tyytyväinen niihin asioihin joita saa läpi.
Erityisen tyytyväinen olen ollut siihen, että Kokoomus-ryhmässä on voinut tuoda mielipiteensä julki suoraan ja kiertelemättä. Ryhmäpäätöksillä ei ole sidottu yksittäisten valtuutettujen toimintaa. Puolue korostaa web-sivuillaan, että Kokoomuksen rikkaus on sen moninaisuus – olemme erilaisten ihmisten yhteisö, jossa yksilöä kunnioitetaan ja kannustetaan.”
Näiltä pohjilta uudelle nelivuotiskaudelle ja uusiin haasteisiin.