Lukaisin Timo Soinin Peruspomo -kirjan. En ollut kirjaa aiemmin avannut, enkä edes arvosteluja lukenut.

Lukijalle ei jää epäselväksi mihin Perussuomalaisten menestys perustuu ja kuka puolueessa tahtipuikkoa heiluttaa. Tuskinpa se kenellekään yllätys on, mutta yllättävän yksinapaisena peruspomo näkee puolueensa.

Muutamia perussuomalaisia kansanedustajia Soini nostaa framille – nurmijärveläinen Jussi Niinistö mukaan lukien. Heidänkin osalta peruspomo joutuu toteamaan, että hänen saappaiden täyttäjää ei tällä hetkellä löydy. Vaikka kyse on Soinin mukaan kansanliikkeestä, niin ainakin kirjan perusteella se elää, hengittää ja pysyy kasassa ainoastaan puoluejohtajan persoonan ja erinomaisuuden ansiosta. Siinä Soini on varmaan aivan oikeassa.

Naiskansanedustajia Soini kehuu erikseen ja erityisesti. Hieman hymyilyttää, että heidänkin parhaimpiin ominaisuuksiin Soini katsoo kuuluvan lojaalisuus peruspomoa kohtaan ja kampitusmentaliteetin puute. Halla-ahon ja Immosen Soini luokittelee yhden asian miehiksi ja tekee irtiottoja Perussuomalaisten “maahanmuutto-falangiin” johon lukee kuuluvaksi ainakin myös Saarakkalan ja Eerolan.

Useassa kohtaa Soini tuo esille väsymyksensä ja turhautumisensa hakkaraisiin ja Perussuomalaisten vähemmän fiksuihin jäseniin ja luottamushenkilöihin. Helsingin piirijärjestön väkeä hän kuvailee “pököpäiksi”. Kirjasta voi tuntea tuskan, jota peruspomo tuntee puolueväkensä hölmöilyistä – oli sitten kysymys Halla-ahon kirjoitteluista, Hakkaraisen moniongelmaisesta käyttäytymisestä, Immosen TV-esiintymisestä, Hirvisaaren valokuvaussessioista tai paikallisyhdistysten jäsentenvälisistä. Toisessa yhteydessä Soini toteaa Italian vaaleihin ja Beppe Grillon puolueeseen viitaten, että “kun ihmisillä on mitta täynnä, he äänestävät vaikka sirkuspellejä”. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, etteikö peruspomo olisi miettinyt tuon lauseen yhtäläisyyksiä osin myös omaan väkeensä ja tiettyihin Perussuomalaisten listoilta valittuihin luottamushenkilöihin.

Kirjasta välittyy Soinin halu ja kaipuu kansainvälisiin kuvioihin ja keskusteluihin. Hän tuntuu viihtyvän ja sopeutuvan eurooppalaisen älymystön, sivistyneistön ja poliittisen eliitin joukkoon. Kirjan perusteella hän tuntee kuuluvansa tuohon kastiin ja on varmaan aivan oikeassa – hän itse varmaan parhaiten keskustelukumppaninsa ja pöytäseurueensa tuntee. Useassa kohtaa Soini mainitsee tehneensä Perussuomalaisista tunnetuimman suomalaisen puolueen maailmalla. Erityisen usein ulkomaalaisena kontaktina ja mieltä kohottavana keskustelukumppanina esiintyy katolilainen vaikuttaja.

Erityisen paljon ja useissa asiayhteyksissä Soini tuo esille juuri katolilaisuutensa. Ilmeisesti katolilaisuus todellakin on hänelle elämää suurempi tai vähintään elämän kokoinen asia. Sikäli outoa, että katolilaisuus istuu suomalaiseen kulttuuriin ja ympäristöön yhtä hyvin kuin bongorumpu pelimannipäiville. Varmaan katolilaisuus helpottaa keskustelua eurooppalaisten uskonveljien kanssa ja auttaa luomaan kontakteja ulkomailla, mutta sama efekti on varmasti myös rotaryveljeydellä tai nuorkauppakamarilaisuudella. Uskonto varmasti yhdistää, mutta valitettavan usein myös erottaa. Oudointa asiassa on, että juuri Etelä-Euroopan katolilaisissa maissa talousasiat ovat retuperällä ja korruptio sekä järjestäytynyt rikollisuus on eurooppalaista huipputasoa. Mitä erinomaisuutta tai oppimista sellaisesta järjestelmästä, ajatuksen juoksussa tai elämäntyylistä on meille?

Teksti on helppolukuista ja sivistyssanoja viljellään juuri sen verran, että kirjan ymmärtämiseen ei tarvita akateemista loppututkintoa. Ulosanti on selkeää, mutkatonta ja rehellisen tuntuista. Asiat tulevat selviksi kertalukemalla. Peruspomo kertoo kursailematta ja suoraan mitä mieltä on asioista ja ihmisistä. Moniin yksittäisiin kannanottoihin ja mielipiteisiin on helppo yhtyä.

Soini kehuu estotta itseään ja tuo esille kursailematta parhaita puoliaan ja hyviä ominaisuuksiaan. Ehkä siinä näkyy se pieni ero perusvaatimattoman luterilaisen ja näyttävimpiin menoihin tottuneen katolilaisen välillä. Ei voi kuitenkaan väittää, etteikö Soini olisi oikeassa omakuvansa hahmottamisessa. Hänellä on erinomaiset näytöt puolueen nostamisessa mutasarjasta suurten joukkoon. Itsearvioinnin erinomaisille tuloksille on katetta ja näyttöjä riittää. Siellä täällä tekstin lomassa peruspomo muistuttaa, että hänessäkin löytyy vikoja eikä tässä olla kirjoittamassa tarinaa täydellisestä ihmisestä tai puoluejohtajasta. Nuo puutteet jäävät sopivan epämääräisiksi ja yksilöimättömiksi.

Kirja vaikuttaa hieman puoluejohtajan hätähuudolta. Jos puolueesta ei löydy kohtuullisen nopeasti edes Soinin vasemman saappaan täyttäjää, niin edessä voi olla hajaannuksen ja sekasorron aika. Liki 20 vuoden puoluejohtajapesti ja suvereeni johtamistapa ovat kääntymässä vääjäämättömästi loppusuoralle. On löydyttävä uusi ihmemies tai -nainen, joka pystyy perusporukan pitämään kurissa ja herran nuhteessa – tai perusporukan on muututtava yhtenäisempään moodiin.

Vai oliko tämä peruspomon testamentti: näin se tehtiin, näin minä sen tein.

Kannen kuvasta välittyy pomomiehen habitus. Tätä miestä katsotaan alhaalta päin ja hän suuntaa katseensa johonkin kaukaisuuteen – ohi ja yli sinun. Ehkä tuleviin mielenkiintoisiin kansainvälisiin tehtäviin – kauas turakaisista, hakkaraisista ja Helsingin piirijärjestön pököpäistä.

Tämä ihan kertalukemalla. Uudestaan opusta tulee tuskin avattua. Palautan ensi viikolla Nurmijärven kirjastoon.

Päivänä muutamana pakottauduin työpaikalla kahvin keittoon. Perinteiseen tapaan en käyttänyt kahvin annosteluun mittakauhaa, vaan 40 vuoden kokemuksella hurautin silmämääräisesti Juhla Mokat suodattimeen.

Suikassa hurisi sen verran, että jäin fundeeramaan innovaatiota, jossa suodatinpussin sisälle olisi valmiiksi painettuna kahvin annostelumitat. Mainitsin asiasta myös kollega Nurmelalle, joka hämmästyi aivotoiminnassani virinnyttä aktiivisuutta.

Ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta ja panin saman tien viestiä patentti- ja rekisterihallitukseen ja tiedustelin, onko tällaisella nerokkaalla keksinnöllä mahdollisuutta saada patenttia tai hyödyllisyysmallia.

Vastaus tulikin jo seuraavana päivänä. Jouduin toteamaan, että olin ilmeisesti seitsemisen vuotta myöhässä. Melitta -yhtiö oli hakenut samalle idealle patenttia Euroopassa jo vuonna 2007 ja jenkeissä vuonna 2009.

Ei tullut Artosta suodatinpussimiljönääriä. Täytyy keksiä jotakin muuta.

  Bosnialainen rakennusperintökohde.

Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 19.8.

Esityslistalla on lautakunnan osavuosikatsaus ajalta 1.1.-31.7.2014 kymmenkunta muuta asiakohtaa.

Rajamäen Kylänpään alueen asemakaavamuutoksen ns. neuvotteluversio maankäyttösopimusneuvottelujen pohjaksi tulee lautakunnan hyväksyttäväksi.

Klaukkalan Viirinlaakson alueen asemakaavoitukseen liittyvä lisätyötarjousta – summaltaan yli 120.000 euroa – esitetään lautakunnan hyväksyttäväksi.

Viirinlaakson asemakaavamuutos on viimeinkin tulossa hyväksyttäväksi ja edelleen kunnanhallituksen ja valtuuston hyväksyttäväksi.

Listalta löytyy myös yksi Ilvesvuoreen sijoittuva asemakaavamuutos, asemakaavamuutoksen vireillepano Klaukkalassa (Arkadian yhteislyseon liikuntatiloihin liittyvä) ja toinen asemakaavamuutosluonnos Klaukkalan Jokirannantiellä.

Rakennuskieltojen jatkamisia on pari kappaletta – toinen Röykässä, toinen Harjulassa.

Oikaisuvaatimuksia ja valituksia on listalla kolme kappaletta.

Rakennuslupia käsitellään tällä kertaa vain yksi. Kirkonkylään haetaan rakennuslupaa kahdelle rivitalolle.

Ilmoitusasioista voi bongata Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen hylätä Kiljavan Sairaala Oy:n tekemä valitus, joka kohdistui Uudenmaan ELY-keskuksen tekemään vaarantamiskieltopäätökseen rakennusperinnön suojelemisesta. Toisaalta hallinto-oikeus on hylännyt myös ELY-keskuksen valituksen lautakuntamme tekemästä päätöksestä, joka koskee Kiljavan Sairaala Oy:lle myönnettyä rakennuslupaa vanhan rivitalon käyttötarkoituksen muuttamiseksi perhetukikeskukseksi. Asian selvittely ilmeisesti jatkuu noilla tiedoilla, mutta voipi olla, että ns. juna on jo mennyt perhetukikeskuksen sijoittamiseksi Kiljavalle. (Tätä kohtaa päivitetty 19.8.2014)

————————–

Kunnanhallituksen kokouksessa 18.8.2014 oli ASRAa sivuava päätös. Klaukkalan Ali-Tilkan asemakaavamuutos oli jätetty pöydälle. Asian eteneminen ja kaavan hyväksyminen on siis toistaiseksi pysähtynyt.

Kunnanhallitus näyttää jättäneen pöydälle myös paljon julkisuudessa olleen Nukarin Tammentuvan päiväkodin hankesuunnitelman. Vääntelyä ja kääntelyä ollaan käyty siitä, että tuleeko Nukarin päiväkotihankeen yhteydessä rakentaa myös muutama koululuokka, jotta Nukarin koulu saataisiin laajennettua tavoitteen mukaisesti ns. yksisarjaiseksi kouluksi. Tämäkin jäi odottamaan lisäselvityksiä.

  Huuhaa Innanen: Horonsuon umpitollo

Postilaatikkoon oli ilmestynyt Nurmijärven Opiston opinto-ohjelma 2014-2015.

Kurssitarjonta näyttää olevan monipuolinen tänäkin vuonna, vaikka taitaa itseltä jäädä osallistuminen väliin muiden kiireiden vuoksi tänäkin vuonna.

Lukuisten asiallisten ja kiinnostavien kurssien joukosta bongasin erikoiskurssin nimeltä Chakrakivi-meditaatio. Kurssiesittelyn mukaan ryhmä tekee meditaatiomatkan selinmakuulla alustalle asettaen chakrakivet chakrojen päälle. Kurssilla löytää sisäisen rauhan ja hyvän olon syventävillä harjoituksilla enkelten ja yksisarvisten kanssa.

Sillä lailla. Uudessakylässä tarhataan kyllä strutseja ja on Nurmijärvellä alpakkatilakin, mutta yksisarviset ovat menneet minulta tyystin ohi.

Helsingin Sanomat 16.8.2014 uutisoi Espoossa tapahtuneen veneyrittäjän häätötapauksen viimeisimpiä vaiheita. Jo sekavan tapauksen aiempi uutisointi herätti mielenkiintoa, joten oli kiintoisaa – ja hiukan hämmentävääkin – lukea jupakan lopullisesta ratkaisusta.

Espoon kaupunkihan oli antanut Espoon Suomenojalla toimineelle venekorjaamoyrittäjä Massimiliano Carbonelle häädön. Häädön ja vuokrasopimuksen irtisanomisen perusteet olivat olleet ihan viimeiseen saakka ilmeisen epäselvät ja pimennossa. Ne saatiin julki vasta Espoon liikunta- ja nuorisopalvelujohtaja ´Merran toimesta. Lopputulemana oli se, että häätö ja vuokrasopimuksen irtisanominen on peruttu, koska Espoon kaupungilla ei ollut riittäviä perusteluja irtIsanoa venekorjaamon vuokrasopimusta. Irtisanomispäätös ei täyttänyt myöskään hallintomenettelylain pykäliä.

Helsingin Sanomat kertoi Espoon kaupungin näkemyksen siitä, miten venekorjaamoyrittäjä oli viranhaltijoiden mukaan toiminut. Lehdessä oli myös korjaamoyrittäjän vastineet kyseisiin asioihin.

Ottamatta kantaa siihen kumman osapuolen näkemykset ja kertomukset olivat enemmän paikkansa pitäviä, niin täytyy hämmästellä sitä uutteruutta ja tarmokkuutta, jonka Espoon kaupungin virkaihmiset ovat tapauksessa osoittaneet. Raportoinnin perusteella kyseinen yrittäjä vaikuttaa olleen viimeisen päälle kyttäyksen kohteena ja tämän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on lehtijutun perusteella seurattu erinomaisella tarkkuudella. Voin kuvitella nyt tehdyn perumispäätöksen aiheuttaman mielipahan asialle omistautuneiden kaupungin työntekijöiden keskuudessa.

Toivottavasti tällaista espoontautia ei ole havaittavissa Nurmijärvellä.

—————————

Saman lehden Kotimaa-osastolla kerrottiin rajamäkeläisen Jorma Hangan kokemuksista ja muistelmakirjoituksesta kesältä 1944. Helsingin Sanomathan on pyytänyt lukijoiltaan muistelmia vuoden 1944 sotakesältä ja julkaissut niitä lehdessä jo 10 osan verran.

Minulla oli jo aiemmin ilo kuunnella ns. “livenä” Jorman muistelmia Ristisaaren työvelvollisuusleiriltä sotakesältä 1944. Lehdessä kerrottu oli vain murto-osa mielenkiintoisista lähihistorian tapahtumista. Ainakin minulle Hangan käsittelemät kotirintaman työvelvollisuusleirit olivat aika lailla tuntemattomia tapahtumia. Todella hienoa, että näitäkin muistoja ja muistelmia saadaan kerättyä.

—————————

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan tiistain kokousmateriaali on ilmestynyt postilaatikkoon. Täytyypä tutkailla ja laittaa hieman ennakkoinfoa tännekin, jos aihetta ilmaantuu.

—————————

Kuvassa on päivän HS:n lisäksi lehtiharvinaisuus vuodelta 1997 eli Pahkasika-lehteäkin kustantaneen Banana Press Oy:n iltapäivälehti parodia “Daily Planet”. Ideana oli ilmeisesti kirjoittaa mahdollisimman uskomattomia, mauttomia ja paikkansa pitämättömiä “uutisia” sensaationnälkäisten kuluttajien riemuksi.

Lehtihanke tyrehtyi alkuunsa. Ilmeisesti julkaisu ei koskaan saavuttanut perinteisten iltapäivälehtien juttujen “tasoa”, jotka olivat vieläpä nelivärikuvilla höystettyjä.

Superkuu loistaa ja Katuvalot ovat syttyneet Nurmijärvellä. Koululaiset suuntaavat maanantaina koulutielle.

Myös luottamustoimet käynnistyvät. Maanantaina on Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksen kokous ja seuraavalla viikolla kokoontuu asemakaavoitus. ja rakennuslautakunta toisen vuosipuoliskon ensimmäiseen kokoukseen. Kuun loppupuolella kokoontuukin kunnanvaltuusto. Parin kolmen kokouksen kuukausitahtia mennäänkin sitten Jouluun saakka.

Viikonloppuna oli monenlaista aktiviteettia Nurmijärvellä. Markkinoilla ei tullut käytyä, mutta Peräkorpirockissa Rajamäellä tuli tänäkin vuonna vierailtua. Kyseessähän on Peräkorven elävän musiikin yhdistys Pelmu ry:n ilmaistapahtuma ystäville ja kylän miehille, jossa moninaiset rokkibändit soittavat päivän tai pari. Yleensä paikalla on sekä nurmijärvisiä yhtyeitä että vierailijoita kauempaakin – usein lahden takaa Virosta kuten tänäkin vuonna. Tämän kesän kinkereistä jäi mieleen erityisesti rajamäkeläisnuorten  Blue Eyed Sons ja Loimaalta saapunut trio Snake Bait. Isäntänä tapahtumassa toimi perinteiseen tapaan Artelin Tero, joka on kohta 15 vuotta tapahtumaa junaillut.

  Blue Eyed Sons

Rautatiemuseopäivän tiimoilta Rajamäen asemalla vieraili useita museojunia. Kävin ihailemassa sekä Ukko-Pekkaa että Prinsessaa.

 “Ukko-Pekka”

 “Prinsessa”

Kroatian reissun jälkeen hyppäsin harrikan selkään ja karautin Syötteelle kuudensiin Huippuajoihin. Tuli olutta hörsittyä ja pogoiltua ankarasti. Motoristeja oli saapunut paikalle muutamia satoja pyöräkuntia, mutta viime vuotisesta määrästä taidettiin jäädä. Ihan mukavasti Syötteelle on saatu järjestettyä myös kesäaktiviteetteja – juuri näitä motoristitapahtumia, rallisprinttiajoja, rullalaitailutapahtumaa, maastopyöräilyä, suunnistuskilpailuja ja syksyllä on tulossa perinteinen Huippukymppi-juoksu.

Ajattelin ajella takaisin tiistaina, mutta maanantai-iltana saunan jälkeen säätutkaa tutkaillessa totesin, että on kuivempaa hypätä prätkän selkään välittömästi: tiistai-päiväksi oli luvassa sadetta koko matkalle. Niinpä lähdin ajelemaan Syötteeltä ma-iltana kymmenen aikoihin yötä vasten. Puolangan suunnalta nousi samaan aikaan melkoinen ukkosrintama, joten suuntasinkin Taivalkosken kirkolle ja siitä Metsäkyläntietä Näljängälle. Helvetinmoinen ukkonen ryskäsi yösydännä lännen puolella. Koukkasin yhä idemmäs ja suuntasin Suomussalmelle. Salamat vain peileissä välkkyivät.

Olipa hieno ajelle vanhoissa työmaisemissa. Vietin opiskeluaikoina neljä kesää Metsähallituksen rakennustoimen työnjohtajana noilla samoilla kairoilla. Muutaman suunnittelemani metsäautotien risteyksen ohi tuli huristeltua. Hienoa aikoja ne kesät, kun sai kuljeskella koskemattomissa korvissa. pisimmät tiet, joita silloin suunnittelin ja linjasin taisivat olla parikymmen kilometrisiä. No, niiden rakentamisen jälkeen ne eivät niin koskematonta korpea ole sitten olleetkaan. Jollakin konstin ne hakkuuikään tulleet puut metsistä on kuitenkin otettava.

Mieleen tuli juuri yhden Metsäkylältä linjaamani metsätien liepeiltä löytämän asumuksen pohja. Kuljeskelin metsässä ja odottelin takaa tulevia työmiehiä, jotka paaluttivat vetämääni linjaa tai kaarteen tangenttipaaluja veistelivät. Huomasin seisovani jonkinlaisen maatuneen 3×3 metriä kokoisen hirsikehikon sisässä. Vain alimmat hirret enää sammalen alta näkyivät. Tarkemmin katsottuna yhdessä nurkassa oli kivikasa – ilmeisesti vanha tulisija. Mikähän lie piilopirtti tai metsästäjien maja sekin oli ollut. Aivan korven keskellä. Siellä se paikka on edelleen. Olisikohan pitänyt johonkin museoviranomaiselle ilmoittaa?

Yön läpi ajettuani olin aamuyhdeksän aikoihin Rajamäellä. Mittariin oli paluumatkalla kertynyt kaikkine ukkosmutkineen 685 km. Hieno reissu. Persaus oli kyllä kohtalaisen puutunut.

Viikko vierähti Kroatian Dubrovnikissa  Pari vuotta sitten lomailtiin samassa mestassa ja päivittelin jo silloin kuinka Euroopassa on käyty rankkoja sotia ja tehty raakoja etnisiä puhdistuksia vain vajaa parikymmentä vuotta sitten.

Viime viikon lomareissulla tuli käytyä myös Bosnia-Herzegovinassa Mostarissa. Silllä reissulla näkyi edelleen taistelujen tuhoja – autioituneita, hajoitettuja taloja ja ammuksien repimiä talojen seiniä.

Serbien, kroaattien ja bosnialaisten taisteluihin ja etnisiin puhdistuksiin liittyi voimakkaasti myös uskonnolliset taustat. Etniset puhdistukset kohdistuivat paljolti muslimiväestöön ja sitä tehtiin kristittyjen ortodoksien ja katolisten toimesta. Kun seudulla vaikuttaa myös juutalaisia, niin melkoinen ekumeeninen sekamelska alueella on ollut. Ainakaan rauhallista rinnakkaiseloa minkään sortin jumalanpalvonta tai uskonnollisuus ei ole edistänyt. Päinvastoin näyttää, että uskonnot ovat olleet alueen tragedioissa jos ei aivan liikkeelle paneva voima, niin ainakin lähimmäisten tappamista generoiva tekijä.

Kuuluisa Mostarin silta jällenrakennettuna. Taustalla häämöttää muslimien minareetti.

Sama silta toist puolt jokkee. Taustalla pönöttää kristiityjen risti.

Juutalaiset rakensivat Mostariin uutta synagoogaa. Vanhan seinä olikin kuin reikäjuustoa edellisten ekumeenisten hippojen jäljiltä.

Ja sama meininki näyttää jatkuvan tälläkin hetkellä ainaisessa ongelmapesäkkeessä eli Israelin-Palestiinan alueella ja meitä vieläkin lähempänä Ukrainassa. Mätäkuun mätä maailma.

Ja sitten hieman köykäisempiä mätäkuun jorinoita.

Otin kirjastosta tuolle samaiselle lomareissulle hieman lukemista. Valitsin Charles Bukowskin “Pulpin” ja Agatha Christien “Hänet täytyy tappaa”. Pidin erityisesti Bukowskin hurtista dekkarista, joka taisi olla melkeinpä kuolinvuoteella loppuun kirjoitettu.

Toisen kirjan välistä löytyi sattumoisin tuntemattoman henkilön lainauslappu vuoden 2013 tammikuulta. Hämmästyksekseni siinä olit samat kirjat kuin minun lapussa eli nuo edellä mainitut opukset. Mikä on todennäköisyys, että joku lainaa juuri samat opukset kuin minä Nurmijärven pääkirjastosta – niteitä kun on hyllyissä käsittämätön määrä.

Tdennäköisyyttä tuskin alan laskemaan, mutta sitä nostanee se, että

– jollain muulla on yhtä kehittynyt/kieroutunut/huono kirjallisuusmaku kuin minulla

– jos vanha lappu löytyy lainaamani kirjan välistä, niin lapussa on todennäköisesti juuri kyseinen kirja mainittu

– kun toinen kirja on dekkari, niin toinenkin opus edustaa samaa genreä

Siirryn kolmen päivän intohimoisen hellegolfaamisen jälkeen moottoripyöräilyn pariin. Johan tuo händäri nousikin ihan riittävästi sykysn kisoja ajatellen.

Mätäkuun jutuilla tarkoitetaan heinä-elokuussa kerrottavia epämääräisiä uutisia, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan kirjoittamisen arvoista.

Linjat kuumina

Nuori mies soittaa päräytti voimansa tunnossa Oulu-lehden Kuumalle linjalle ja itseään millään tavalla aliarvioimatta esitti argumenttinsa Alppilassa sijainneen 30-luvulta peräisin olevan suojeluskuntalaisten rakentaman ampumaradan muurin suojelemiseksi. Kansalaisaktivismin vaikutukset jäivät olemattomiksi – muuri purettiin pikimmiten 80-luvun alussa. Kuvan henkilö liittyy oleellisesti tapahtuneeseen.

Tämä arpa voittaa 

Nuori mieshenkilö sai vuoden 1986 Provinssirockissa tapaamaltaan naishenkilötä osoitetiedot. Nuorelle mieshenkilölle ei informoitu tässä yhteydessä, että toimenpide johtaa kolmekymmentä vuotiseen suhteeseen.

Tällaisiin arkistojen aarteisiin voi törmätä, kun kesälomalla kaivelee vanhoja lodjuja.

Perinteiseen tapaan yhteenvetoa kuluneesta puolivuotiskaudesta. Lähinnä Nurmijärven kunnallispolitiikan ympärillä pyörien.

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että painon pudotustalkoot eivät edenneet suunnitellusti. Vaikka tammikuinen polvioperaatio onnistui hyvin, niin rankempi liikkuminen jäi keväällä vähemmälle ja kunto tuntui menneen aika lailla kuralle leikkauksen jälkeen. Kävin keväällä perusteellisessa lääkärintarkastuksessa ja kuntotestissä. Labratuokset olivat kerrassan hyvät – kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä. Samoin kroppa tuntui liikkuvan ihan normaalisti – liikeradoissa ei ollut ongelmia. Kuntotesti näyttikin sitten kehnonlaisia tuloksia – tarttis tehdä jotakin. Aloittaminen vaan on niin pirun vaikeaa, kun on pitäisi taas pohjamudista ponnistaa.

Alkuvuoden kiihkeimpiä aiheita olivat kuntaliitosselvitykset ja kyläkouluset. Kuntaliitosseminaareihin, selvityksiin ja lausuntoihin tosin taisi porukka – minä mukaan lukien – jo hieman kyllästyäkin. Sitä huttua riittää vielä jatkossakin. Nyt vain keskustellaan hieman eri pohjalta, kun isommat sote-päätökset saatiin pakettiin.

Kyläkoulujen lakkauttamispäätökset eivät menneet maaliskuun valtuustossa läpi. Äänestys oli juuri niin tiukak kuin ennalta arveltiin. Nummenpään koulu säilyi äänin 26-25, mutta Suomiehen osalta säilyttämispäätös oli niukin mahdollinen eli 25-25 (yksi vaiti) puheenjohtaja Kalmin äänen ratkaistessa. Muutama valtuutettu oli muuttanut mieltänsä budjettivaltuuston jälkeen, jossa kouluilta siis vietiin määrärahat. Kokoomuksen riveissä huomiota herätti se, että KOK-valtuutetut Kaisa Suominen ja  George Kopteff äänestivät ryhmän kannan vastaisesti – käyttipä Suominen jopa kannatuspuheenvuoron Keskustan vastaehdotuksen puolesta. Nyt on mielenkiintoista nähdä ryhdytäänkö alle kahdenkymmenen oppilaan koulujen korjauksiin upottamaan satoja tuhansia euroja. Sellaisia investointeja ne tarvitsevat, jotta niissä pystyttäisiin opetussuunnitelman mukaisesti toimimaan. Jos missä tahansa muualla olisi vastaavat olosuhteet, niin oppilaiden vanhemmat olisivat vaatimassa välittömiä korjaavia toimenpiteitä.

Kuntastrategiaa uudistettiin ja sen yhteydessä järjestettiin myös asukastyöpajoja. Ne tuntuivat onnistuneilta tilaisuuksilta. Itse korostin liikenneväylien kehittämisen tärkeyttä ja asian ottamista myös kunnan strategiassa kärkiasiaksi. Mikäli tieverkostoon ei saada parannusta nopeasti, niin se tekee tyhjiksi kasvuodotukset ja tehdyt satsaukset mm. kaavoitukseen. Palvelujen pysyminen ja kehittyminen etenkin Kirkonkylässä ja Rajamäellä ovat mielestäni riippuvaisia asukasmäärän ja ostovoiman kasvusta. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa jouduimme toteamaan, että omakotirakennusten lupahakemusten määrä on pudottunut paljon vuodesta 2010.

Rajamäen uutta katusuunnitelmaluonnosta esiteltiin helmikuussa. Hanke siis etenee, vaikka kylillä toista puhutaan.

Mahlamäen kaavamuutoshanke aiheutti melkoisesti kirjoittelua ja kannanottoja paikallislehdissä. Lautakunnassa hyväksyimme ehdotuksen ja kun se myös kunnanhallituksessa – tosin äänestyksen jälkeen – hyväksyttiin, niin ehdotus on tulossa kunnanvaltuustoon hyväksyttäväksi. Kirjoittelujen ja kannanottojen perusteella ei ole kovin kaukaa haettu ajatus, että kaavamuutoksesta valitteaan, jos valtuusto sen hyväksyy.

Huhtikuussa nähtiin sellaine erikoisuus, että kunnanjohtaja käytti otto-oikeutta asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan yhden Herusissa sijaitsevan tontin kaavamuutospäätösasiassa. Päätös lautakunnassakin oli syntynyt äänestyksen jälkeen, jolloin itse olin virkamiehen tekemän kielteisen pohjaesityksen kannalla. Pohjaesitys kuitenkin kaatui, kun äänin 4-7 lautakunnan enemmistö päätti ottaa kaavamuutoshakemukseen myönteisen kannan. Kunnanjohtaja vei sitten asian kunnanhallitukseen, jossa sielläkin äänestyksen jälkeen kaavamuutos hyväksyttiiin.

Toukokuun alussa minut valittiin kolmen vuoden kiinnityksellä Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksen jäseneksi. Kyseessä on erittäin mielenkiintoinen ja mieluisa luottamustoimi.

Loppukeväästä keskusteltiin pakolaisasioista ja äänestettiin Perussuomalaisten aloitteesta myös kuntalaiskyselyn tekemisestä asian tiimoilta. KUntalaisäänestystä ei tule ja pakolaisten ottamisestakin pääteään vasta loppu vuonna.

Kunnanvaltuustossa kritisoin rakennushankkeiden toistuvasti ylitttyvistä kustannuksista. Kokonaisuudessaan vuoden 2014 tulosennuste näyttää painuvan pakkaselle 7,7 milj.euroa. Valitettavasti nämäkään luvut eivät ole lopettaneet joidenkin valtuutettujen suitsutusta kunnan erinomaisesta taloustilanteesta ja velanottokyvystä. Nyt vain ruikutetaan sitä, että veroäyriä ei ole nostettu tarpeeksi.

// // // //