Yöjuttu

Kroatian reissun jälkeen hyppäsin harrikan selkään ja karautin Syötteelle kuudensiin Huippuajoihin. Tuli olutta hörsittyä ja pogoiltua ankarasti. Motoristeja oli saapunut paikalle muutamia satoja pyöräkuntia, mutta viime vuotisesta määrästä taidettiin jäädä. Ihan mukavasti Syötteelle on saatu järjestettyä myös kesäaktiviteetteja – juuri näitä motoristitapahtumia, rallisprinttiajoja, rullalaitailutapahtumaa, maastopyöräilyä, suunnistuskilpailuja ja syksyllä on tulossa perinteinen Huippukymppi-juoksu.

Ajattelin ajella takaisin tiistaina, mutta maanantai-iltana saunan jälkeen säätutkaa tutkaillessa totesin, että on kuivempaa hypätä prätkän selkään välittömästi: tiistai-päiväksi oli luvassa sadetta koko matkalle. Niinpä lähdin ajelemaan Syötteeltä ma-iltana kymmenen aikoihin yötä vasten. Puolangan suunnalta nousi samaan aikaan melkoinen ukkosrintama, joten suuntasinkin Taivalkosken kirkolle ja siitä Metsäkyläntietä Näljängälle. Helvetinmoinen ukkonen ryskäsi yösydännä lännen puolella. Koukkasin yhä idemmäs ja suuntasin Suomussalmelle. Salamat vain peileissä välkkyivät.

Olipa hieno ajelle vanhoissa työmaisemissa. Vietin opiskeluaikoina neljä kesää Metsähallituksen rakennustoimen työnjohtajana noilla samoilla kairoilla. Muutaman suunnittelemani metsäautotien risteyksen ohi tuli huristeltua. Hienoa aikoja ne kesät, kun sai kuljeskella koskemattomissa korvissa. pisimmät tiet, joita silloin suunnittelin ja linjasin taisivat olla parikymmen kilometrisiä. No, niiden rakentamisen jälkeen ne eivät niin koskematonta korpea ole sitten olleetkaan. Jollakin konstin ne hakkuuikään tulleet puut metsistä on kuitenkin otettava.

Mieleen tuli juuri yhden Metsäkylältä linjaamani metsätien liepeiltä löytämän asumuksen pohja. Kuljeskelin metsässä ja odottelin takaa tulevia työmiehiä, jotka paaluttivat vetämääni linjaa tai kaarteen tangenttipaaluja veistelivät. Huomasin seisovani jonkinlaisen maatuneen 3×3 metriä kokoisen hirsikehikon sisässä. Vain alimmat hirret enää sammalen alta näkyivät. Tarkemmin katsottuna yhdessä nurkassa oli kivikasa – ilmeisesti vanha tulisija. Mikähän lie piilopirtti tai metsästäjien maja sekin oli ollut. Aivan korven keskellä. Siellä se paikka on edelleen. Olisikohan pitänyt johonkin museoviranomaiselle ilmoittaa?

Yön läpi ajettuani olin aamuyhdeksän aikoihin Rajamäellä. Mittariin oli paluumatkalla kertynyt kaikkine ukkosmutkineen 685 km. Hieno reissu. Persaus oli kyllä kohtalaisen puutunut.