Viikko vierähti Kroatian Dubrovnikissa Pari vuotta sitten lomailtiin samassa mestassa ja päivittelin jo silloin kuinka Euroopassa on käyty rankkoja sotia ja tehty raakoja etnisiä puhdistuksia vain vajaa parikymmentä vuotta sitten.
Viime viikon lomareissulla tuli käytyä myös Bosnia-Herzegovinassa Mostarissa. Silllä reissulla näkyi edelleen taistelujen tuhoja – autioituneita, hajoitettuja taloja ja ammuksien repimiä talojen seiniä.
Serbien, kroaattien ja bosnialaisten taisteluihin ja etnisiin puhdistuksiin liittyi voimakkaasti myös uskonnolliset taustat. Etniset puhdistukset kohdistuivat paljolti muslimiväestöön ja sitä tehtiin kristittyjen ortodoksien ja katolisten toimesta. Kun seudulla vaikuttaa myös juutalaisia, niin melkoinen ekumeeninen sekamelska alueella on ollut. Ainakaan rauhallista rinnakkaiseloa minkään sortin jumalanpalvonta tai uskonnollisuus ei ole edistänyt. Päinvastoin näyttää, että uskonnot ovat olleet alueen tragedioissa jos ei aivan liikkeelle paneva voima, niin ainakin lähimmäisten tappamista generoiva tekijä.
Kuuluisa Mostarin silta jällenrakennettuna. Taustalla häämöttää muslimien minareetti.
Sama silta toist puolt jokkee. Taustalla pönöttää kristiityjen risti.
Juutalaiset rakensivat Mostariin uutta synagoogaa. Vanhan seinä olikin kuin reikäjuustoa edellisten ekumeenisten hippojen jäljiltä.
Ja sama meininki näyttää jatkuvan tälläkin hetkellä ainaisessa ongelmapesäkkeessä eli Israelin-Palestiinan alueella ja meitä vieläkin lähempänä Ukrainassa. Mätäkuun mätä maailma.
Ja sitten hieman köykäisempiä mätäkuun jorinoita.
Otin kirjastosta tuolle samaiselle lomareissulle hieman lukemista. Valitsin Charles Bukowskin “Pulpin” ja Agatha Christien “Hänet täytyy tappaa”. Pidin erityisesti Bukowskin hurtista dekkarista, joka taisi olla melkeinpä kuolinvuoteella loppuun kirjoitettu.
Toisen kirjan välistä löytyi sattumoisin tuntemattoman henkilön lainauslappu vuoden 2013 tammikuulta. Hämmästyksekseni siinä olit samat kirjat kuin minun lapussa eli nuo edellä mainitut opukset. Mikä on todennäköisyys, että joku lainaa juuri samat opukset kuin minä Nurmijärven pääkirjastosta – niteitä kun on hyllyissä käsittämätön määrä.
Tdennäköisyyttä tuskin alan laskemaan, mutta sitä nostanee se, että
– jollain muulla on yhtä kehittynyt/kieroutunut/huono kirjallisuusmaku kuin minulla
– jos vanha lappu löytyy lainaamani kirjan välistä, niin lapussa on todennäköisesti juuri kyseinen kirja mainittu
– kun toinen kirja on dekkari, niin toinenkin opus edustaa samaa genreä
Siirryn kolmen päivän intohimoisen hellegolfaamisen jälkeen moottoripyöräilyn pariin. Johan tuo händäri nousikin ihan riittävästi sykysn kisoja ajatellen.
ARTO HÄGG 