Kohtaa nuoresi 24.2.2015

KOHTAA NUORESI 2015 LENNÄKKI

Nurmijärven Lions-klubien jokakeväinen yleisötilaisuus nuorten vanhemmille pidetään tiistaina 42.2.2015 klo 18.30 – 21.00 Kirkonkylällä Nurmijärven yhteiskoulun juhlasalissa.

Nämä ovat olleet aina mielenkiintoisia ja ajankohtaisia tapahtumia ja kuulijoitakin on riittänyt. Toivottavasti tänäkin vuonna. Menisin itsekin, mutta lautakunnan kokous sattuu justiinsa samaan aikaan.

Ohessa kutsu ja ohjelma ja tarkempaa tietoa tilaisuudesta.

Naapurineljännes

120   Neva

Kävin pikavisiitillä Pietarissa. Neva oli jäässä ja viima viiltävä kaupungin ulitsoilla. Talvi todella tuntuu Pietarissa.

Eräs mieliinpainuvimmista sääolosuhteista Pietarissa oli kuitenkin heinäkuussa 2010. Käppäilin illan päälle keskustasta hotellille. Taisi olla Asta-myrsky, joka meni illalla tarkalleen kaupungin yli. Taivas pimeni täysin. Kaduille nousi järkyttävät pöly- ja roskapilvet. ja sitten alkoi tulla taivaan täydeltä vettä ja salamaa. Kävelin läpimärkänä Nevskiltä Suomen aseman viereisiin hotelliin siinä rytäkässä. Rautasiltaa yli Nevan ja tulta tuli joka suunnasta. Olipa kokemus. Kostyymit taisivat mennä vaihtoon. Sen verran ne kärsivät rytäkässä.  Kun syksyllä ajoin Ylä-Savon kautta mökille ja näin mitä tuhoja myrsky oli tehnyt myöhemmin Suomen puolella, niin tajusin vielä paremmin minkälainen keskitys oli ollut.

Venäjä ja Pietari on tullut tutuksi jo vuosia sitten. Kolmeen otteeseen olen asunut ja työskennellyt pitempiä jaksoja naapurivaltiossa. Rakennushankkeet ovat vieneet Ufaan, Pietariin ja Moskovaan – parhaimmillaan pariksi vuodeksi. Vuosikaudet toimin myös yrittäjän ominaisuudessa Venäjällä – tai yhtiön pääomistajana ja niissä puitteissa työllistimme parhaimmillaan kymmenkunta rakennusalan ammattilaista. Vaikka lähteminen on aina vaikeaa, niin koskaan ei oleminen tai eläminen ole ollut mitenkään vastenmielistä naapurivaltiossa. Kun osaa ja ymmärtää elää maassa maan tavalla, niin se helpottaa sopeutumista. Tällä kertaa pikavisiitin syynä ei ollut työrupeama, vaan käynti tapaamassa tytärtä, joka on vaihdossa paikallisessa yliopistossa.

Vuosien varrella yhteydenpito- ja kauppa naapureiden välillä on muuttanut muotoaan. Neuvostoaika ja bilateraalikauppa oli oma erikoinen vaihe ja vodkaturismi sen sivujuonne. Perinteinen vientirakentaminen jatkui vielä senkin jälkeen, mutta on sekin jo mennyttä maailmaa. Rakennusliikkeet, kuten suomalaiset yritykset niin monella muullakin liiketoiminnan alueella, toimivat Venäjällä nykyisin paikallisten tytäryritystensä kautta ja paikallisin resurssein.

Seuraava sukupolvi tekee yhteistyötä ja kauppaa jälleen uudella konseptilla ja uudella tavalla. Sen takia on tärkeää, että suomalaiset pitävät yhteyksiä naapurimaahan ja mahdollistavat sen omalta osaltaan. Yksittäisten kriisien tai maailmanpoliittisten kuvioiden ei pidä antaa hämärtää tätä isoa kuvaa. Suomella ja Venäjällä on erityinen suhde ja sen ylläpitäminen on Suomen ja suomalaisten etu.

Allegrolla pääsee kolmessa ja puolessa tunnissa vaivattomasti Pietariin. Ken ei ole käynyt tutustumassa naapurimaan miljoona kaupunkiin ja sen ympäristön todella upeisiin nähtävyyksiin, niin kannattaa tehdä se jo ensi keväänä tai kesänä.

Keskiolutpoliittista linjanvetoa

keskiolut rkioskeista  Taistelu jatkuu – juliste vuodelta 1980.

Mennä viikolla fundeerasin hieman Suomen Keskustan eli Kepun tukevasti suomalaiseen maalaisympäristöön juurtunutta perusolemusta ja agraaritaustaa.

Vedän yhteyden esille kuohahtaneen kepulaisen “keskiolut pois R-kioskeista” -tavoitteen ja puolueen perustaustan välille.

Keskioluthan vapautettiin Suomessa 1969 ja muutos oli etenkin maaseudulla mullistava. Kun lähimmät pitkäripaiset olivat useiden kymmenien jopa sadan kilometrin päässä, niin lähikaupan tai myymäläauton tuotevalikoiman laajentuminen kattamaan myös lievästi alkoholipitoiset mallasjuomat, oli merkittävä muutos monella tapaa.

Korvikealkoholin käyttö maaseudulla romahti. Kyläkauppojen liikevaihto kasvoi. Taisipa maaseudun väki tulla askeleen tasavertaisemmaksikin maalikylien väkeen verrattuna – jos se askel olikin hieman horjuva.

Tämä maallinen menohan ei kaikille sopinut ja monissa maalaiskunnissa kiellettiin 70-luvulla keskioluen vähittäiskauppa ja anniskelukin. Seurauksena kyläkauppoja alkoi mennä nurin kiihtyvällä vauhdilla. Kesämökkiläiset roudasivat saunakaljansa kotoa tai naapuripitäjästä. Korvikkeiden käyttö lisääntyi, kiljupöntöt puhisivat ja muutakin kotitekoista valmistettiin. Muistan kuinka Taivalkoskelta ajettiin myymäläauton perässä Posion puolelle, jossa kauppias tempaisi ykkösmyyntiartikkelinsa eli keppanakorit esille.

Sitkeimmät kunnat sinnittelivät keskiolutkieltojensa – ja lakkautettavien kyläkauppojensa  – kanssa pitkälle 90-luvulle. Yhteinen tekijä useimmille noista keskiolutkieltoja määränneistä kunnista oli se, että niissä oli vallassa Keskustapuolue ja väestöstä oli huomattava osa oli lestadiolaisia.

Kepu on palaamassa alkoholipoliittisen agendansa kanssa hyvinkin johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi noihin 70-luvun ankeisiin, ahdasmielisiin ja tiukkapipoisiin linjanvetoihin ja holhousmeininkiin.

Ei kiitos. Pohjolan vapaan miehen tulee saada keppanansa kyläkaupasta.

Ja se ruotsalainen folköl on sitten vihonviimeinen litku.

Armoton vaalispekulointi alkoi nyt

Nostradamus_portrait[1]

Blogikirjoitusten määrä on kääntäen verrannollinen lumikinosten korkeuteen eli hieman on ollut hiljaista tällä saralla.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Ennakkoäänestys alkaa rapiat kahden kuukauden kuluttua.

Asetelmat ovat todella mielenkiintoiset. Mielipidemittausten mukaan Keskustalla on hillittömät kannatusprosentit – viimeisimmän mittauksen mukaan 26 %:n luokkaa. Siinä olisi kasvua edellisten eduskuntavaalien tuloksesta yli kymmenen prosenttia. Uskallan väittää, että kannatuksen kasvattamiseen ei ole paljon tarvinnut puuhastella. Tulos olisi ollut sama ilman mitään erikoisia tekoja ja ulostulojakin – eikähän niitä Keskustan puolesta ole juuri tehtykään. Välillä oppositiossa riittää, kun katsoo sivusta muiden räpistelyä.

Toinen oppositiopuolue Perussuomalaiset sen sijaan ei ole päässyt pahemmin hyödyntämään tilannetta. Tässä on varmaan näkyvissä jonkinlainen kuminauhaefekti. Keskusta otti viime vaaleissa rajusti takapakkia ja saa nyt vanhoista kannattajista hieman perusnostetta. Persujen viime vaalien jytky oli sellainen tyhjennysharjoitus, että huipusta tullaan väkisinkin alaspäin.

Demarien gallup-kannatus on sahannut tasaisesti 15-16 % luokassa. Vain viimeisin Taloustutkimuksen mittaustulos oli poikkeus – ylöspäin jo yli 17% tasolle.

Kokoomuksen gallup-kannatus on vajonnut tasoon 16-18% ja viimeisimmässä Taloustutkimuksen mittauksessa tuli pohjalukema hieman yli 16 %.

Tuo viimeisin mittaus oli siis SDP:n ja kokoomuksen osalta poikkeuksellinen ja lisää mielenkiintoa seuraavaan mittaukseen. Edellisessä mittauksessa oli vieläpä kohtuullisen suuri otanta.

Ja sitten villi arvaus hieman yli kaksi kuukautta ennen vaaleja. Suoritetaan uhkarohkea operaatio viime vaalien suuruusjärjestyksessä:

Kokoomus (2011: 20,4%): Mielipidemittauksissa on nyt nähty pohjataso. Perusporvareista osa on kritiikkinsä esittänyt, mutta palaavat joukkoon äänestyspäivänä. Istuvaa pääministeriä kohtaan esitetty kritiikki kääntyy loppumetreillä hänen hyväkseen. Lopputaso 18%.

SDP (2011: 19,1%): Jotenkin sellainen fiilis, että demarit osaavat hyvin kunnon ajoituksen. Jos ei muuta, niin joku kertoo pari päivää ennen vaaleja neuvotelleensa jonkun EU-viraston Suomeen. Lopputaso 17%.

Perussuomalaiset (2011: 19,1%): Viime päivien tapahtumat antavat taas vahvan dejavu-tunteen, että joka toinen uutinen sataa ääniä Persujen laariin. Suurin huuma ja kannatushuippu on kuitenkin historiaa. Lopputaso 16%.

Keskusta (2011: 15,8%): En jaksa uskoa, että neljännes äänestävistä suomalaisista antaa äänensä maalaisliittolaiselle puolueelle – en millään, vaikka gallupit mitä näyttävät. Tein teeseitse-menetelmällä pika-analyysin istuvien kansanedustajien ammatillisesta jakautumasta. Kepun kansanedustajista noin 40% tulee maa- ja metsätalouden parista. Tämä jos mikä osoittaa puolueen syvän ytimen ja näkyy varmasti puolueen tavoitteissa ja päätöksenteossa. Vaikka puolueen nimi on jo aikoja sitten brändätty urbaanimmaksi, niin agraaripuolue on ja pysyy agraaripuolueena. Suomi ei ole agraariyhteiskunta. Lopputaso 23%.

Neljä suurinta puoluetta saavat yhteensä tasan 74% äänistä eli saman verran kuin viime vaaleissa. Ei tule ihan helpot seuraavistakaan hallitusneuvotteluista eli aika monta jengiä tarvitaan mukaan kompukseen.

Tuosta kansanedustajien ammattitaustatutkielmasta vielä hieman. Tunnettu sikatilallinen laskettiin mukaan maa- ja metsätalousporukaan, vaikka ammattinimike olisi eduskunnan sivuilla ollutkin jotain muuta. Millään muulla puolueella ei ollut yhtä monotonista taustaa kuin Kepulla. Kokoomuksen edustajista parilla kymmenellä prosentilla on kauppatieteen tutkinto, myös insinöörejä, lakimiehiä, poliiseja ja opettajia on runsaasti. Tasaisimmin eri ammatteja edustetaan demareissa ja perussuomalaisissa. SDP:ssä  näyttää olevan hyvin edustettuina filosofit, yhteiskuntatieteilijät, valtiotieteilijät, opettajat, terveydenhoitoalan immeiset, duunarit ja pari ylioppilasta. Persuissa on myös laaja ammattikirjo – mm. kauppatieteilijöitä, terveydenhoitoalan ammattilaisia, poliiseja/juristeja, pari pappia ja aika moni ilmoittaa ammatikseen yrittäjän – mm. yksi sahausalan ammattilainen.

Pidätän oikeuden muutoksiin vaali-iltaan saakka.

Valtuustopuhe 28.1.2015

valtuusto

Nurmijärven kunnanvaltuustossa 28.1.2015 pitämäni puhe liittyen Perussuomalaisten tonttikokoaloitteeseen.

——————————————

Arvoisat puheenjohtaja, kunnanjohtaja, muut läsnäolijat

Harvoin listan asiaan tulee paneuduttua sellaisella tarmolla kuin tähän aiheeseen. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana minulla oli asiaan erityisiä intohimoja ja ehkä jonkin verran näkemystäkin. 

Jo syksyllä pyysin kunnasta tietoja viime vuosina tehdyistä ok-tonttikaupoista. Analysoin vuosina 2010-2014 myytyjen omakotitonttien kokojakautuman. Totesin, että tonteista isohkoja yli 1200 m2 kokoisia oli 14%, keskikokoisia 48% ja pienehköjä alle 900 neliömetrisiä vain 38%. Kalliin tonttimaan Klaukkalassa tontit olivat pienempiä. Rajamäellä peräti 41% tonteista oli yli 1200 m2 kokoisia. Asialistan liitteenä on kunnan myöhemmin tekemä vastaavanlainen tonttijakaumatutkielma.

Tutkin myös naapurikuntien tonttitarjontaa. Nurmijärven tonttitarjonta oli verrokkikuntia monipuolisempaa ja tonttikoot keskimäärin suurempia. Eräissä naapurikunnissa kaavoitetaan myös todellisia minitontteja. Sellaisia en ole Nurmijärvellä koskaan havainnut.

Uskallan epäillä, että paikalla ei ole montakaan – jos yhtään – valtuutettua, joka on asiaan paneutunut ja sitä tutkinut yhtä perusteellisesti kuin allekirjoittanut. Pyydän nousemaan käsillä seisontaan, mikäli joku kokee tuntevansa vääryyttä tässä arviossani.  Ei kukaan – näin arvelinkin.

(Koska kukaan ei noussut käsillään seisomaan, niin kiitin tässä kohtaa kohteliaasti  valtuustoa asiantuntijuuttani kohtaan osoittamasta arvostuksesta. :))

Nurmijärven kuntastrategia hyväksyttiin valtuustossa viime keväänä. Se jatkaa tonttituotannon osalta aiempien vuosien linjauksia. Nurmijärvellä tulee huolehtia monipuolisesta ja riittävästä tonttituotannosta.  Samoin strategia linjaa, että tonttimaan kilpailukykyinen kustannustaso tule turvata.

Kirjaus monipuolisesta tonttitarjonnasta tarkoittaa sitä, että tarjolla on erikokoisia omakotitontteja. Kilpailukykyinen hintataso turvataan sillä, että tarjolla on myös pieniä ja keskikokoisia tontteja, jolloin kunnallistekniikan ja katurakentamisen mittavat kustannukset jakautuvat useammalle maksajalle. Myyntihintoihin saadaan hieman hajontaa ja myös huokeampia tontteja tarjolle.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta on päättänyt kiinnittää jatkossa huomiota kaavahankkeiden omakotitonttien jakautumaan ja monipuolisiin tonttikokoihin. Lautakunta päätti viime syyskuussa lisätä talousarvioon uuden mittarin, jonka mukaan lautakunnalle raportoidaan ok-tonttien kokojakautuma sekä kumulatiivisesti että kaavahankkeittain. Myös omakotitonttien käytettyjen rakennusoikeuksien seurantaa päätettiin kehittää jatkossa.  

Kunnassa on ollut kysyntää ja tarvetta monen kokoisille omakotitonteille. Toiset arvostavat mittavia puutarhapalstoja ja näyttäviä nurmikenttiä. Toiset niitä suorastaan kaihtavat ja ovat tyytyväisiä pieniin ja keskikokoisiin tontteihin. Myös vanheneva ikärakenne edellyttää, että tarjolla on jatkossa myös pieniä ja keskisuuria tontteja. Ikä kun tuo jo fyysisiäkin rajoitteita kiinteistön hoidolle. Tämä näkyy myös siinä, että isoja 50-60-luvun omakotitontteja lohkotaan jatkuvasti pienemmiksi kirveenvarsitonteiksi.

Perussuomalaiset perustelevat aloitettaan kuntastrategialla – tai tarkemmin ottaen sen visiolla ”Elinvoimaa ja elämisen tilaa”. Tonttikokoja on siis lähdetty johtamaan kunnan sloganin omaisesta visiosta ja samalla on unohdettu ja ohitettu edellä mainitut yksityiskohtaiset ja tarkat nimenomaan tontteja koskevat strategian kirjaukset. 

Jos kunta määräisi tonteille esitetyn minimikoon, niin täytyisi ihmetellen kysyä, että ovatko viimeisten viiden vuoden aikana puolet tontin hankkijoista ymmärtämättömyyttään tai vasten tahtoaan ostaneet liian pienen – heille sopimattoman – tontin?  Muutamaa kaava-aluetta lukuun ottamatta kunnan tontit ovat menneet erittäin hyvin kaupaksi – isot ja pienet.

Ehdotus tonttien keskikoosta on aivan yhtä ongelmallinen, ehkä jopa ongelmallisempi. Se ei ota millään tavalla huomioon alueen sijaintia, maaston muotoja, liittyviä kaava-alueita tai muita alueen erityispiirteitä. Se rajoittaisi täysin tarpeettomasti ja mielivaltaisesti ammattitaitoisten kaavoittajien työtä ja harkintakykyä. Minun on vaikea kuvitella, miten tällaisilla hatusta tempaistuilla rajoituksilla saadaan korkeasti koulutetut ammattilaiset motivoitumaan työssään.

Uskon, että aloitteet tehdään aina tosissaan ja vakaan harkinnan jälkeen. Vakaa harkintakin voi näköjään pettää.  Aloitteen perusteluksi on kaivettu arkistojen kätköistä ponsiesitys 1970-luvulta. Tästä voi sanoa ihan kirjaimellisesti, että onpa kaukaa haettua – kerrassaan 40 vuoden takaa. Toisaalta – ehkä tuo oli aloitteen paras osa.

Kunnassa ei ole tarvetta määritellä puusilmäisesti tonteille minimikokoja. Naapurikunnat, joiden kanssa Nurmijärvi kilpailee uusista asukkaista ja omakotirakentajista, tarjoavat jatkuvasti myös pieniä ok-tontteja. Nurmijärvellä ei ole varaa ilmoittaa, etteivät pienten tonttien hakijat ole tervetulleita kuntaan – vain sen vuoksi, että kunnan visio on ”Elinvoimaa ja elämisen tilaa”.

Yhdyn asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan sekä kuntasuunnittelulautakunnan kantoihin ja kannatan pohjaesitystä.

————————

Asiasta jouduttiin äänestämään, koska asiasta tehtiin lykkäys/palautusehdotus. Sen äänestyksen voitimme äänin 31-20 eli asian käsittelyä jatkettiin. Kun vastaehdotuksia ei sittemmin tullut, niin aloite todettiin loppuun käsitellyksi, eikä ehdotusta siis hyväksytty. Hyvä päätös.

————————–

Kokouksen videotallenne on nähtävillä kunnan sivuilla osoitteessa: http://www.mediaserver.fi/videos/nurmijarvi#10143

Oma parran pärinäni alkaa kohdassa 1:03:30.

 

Pihabongausta 2015

Perinteiseen tapaan viikonloppuna tuli harrastettua pihabongausta. Kyseessähän on BirdLife Suomi ry:n tempaus, jossa yhtenä tammikuun viikonloppuna ken tahansa voi seurata tunnin ajan pihamaallaan lintuja ja raportoida havainnoistaan. Viime vuonna noin 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja lähes 13 000 pihalla ympäri maan. Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja noin 530 000 lintuyksilöä. Tuloksia käytetään myös lintukantojen vaihtelujen seuraamisessa.

Vuosi sitten oma saldoni oli todella heikko: 3 harakkaa, 3 talitiaista, 1 fasaani, neljä naakkaa ja yksi korppi.

Tänä vuonna pihalla oli aktiivisuutta enemmän. Bongatuksi tuli peräti 12 lintulajia:

Talitiainen 7 kpl

Punatulkku 6 kpl

Viherpeippo 5 kpl

Fasaani 3 kpl

Varis 2 kpl

Sinitiainen 1 kpl

Närhi 1 kpl

Harakka 2 kpl

Naakka 12 kpl

Tikli 1 kpl

Vihervarpunen 3 kpl

Mustarastas 1 kpl

Valtuustokauden avaus 2015

valtuusto   Pönttö kutsuu keskiviikkona.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseen keskiviikkona 28.1.2015.

Asiaan kuuluvasti alkuun suoritetaan sekä valtuuston että kunnanhallituksen puheenjohtajiston vaali, joka mennee ryhmissä aiemmin sovittujen juonikuvioiden mukaisesti. Valtuustosalissa nähdään tuskin samanlaisia tapahtumia kuin valtakunnan pääpäätöksentekofoorumilla eduskunnassa puhemiesvalintojen yhteydessä.

Isoja asioita on listalla mm. lausunto hallituksen esityksestä metropolihallintoa koskevaksi lainsäädännöksi.

Toinen merkittävä asia on kunnan lausunto Helsingin seudun maankäyttösuunnitelman asuntostrategian ja liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksesta. Tämä tosin tulee vain tiedoksi valtuustolle. Päätökset on tehty kh:ssa.

Listalla on myös eron myöntäminen Marjo Jaspalle luottamustoimesta. Asiakohta vie omat ajatukset  vuoteen 2008, jolloin tuoreena Kokoomus -jäsenenä altistuin pyynnöille asettua kuntavaalien ehdokkaaksi. Marjo oli silloin yhdistyksemme puheenjohtaja – ja erinomainen ja innostava sellainen. Noina vuosina olin kohtuullisen aktiivinen paikallisyhdistysaktiivi. Kaiholla muistelee sitä tekemistä. Ja ne vaalitkin menivät erinomaisesti ensikertalaiselta – muistaakseni 123 ääntä ja komeasti läpi.

Listan kohta 12 saa verenpaineen kohoamaan hiukan. Kyseessä on yksi hölmöimmistä aloitteista, joita olen 6 vuoden valtuustoaherruksen aikana käsitellyt. Aloitteen tekijät ovat luonnollisesti täysin toista mieltä. Tästä asiasta olen kirjoittanut sekä blogiini että paikallislehtiin ihan riittämiin. Nyt ryhdyn fundeeramaan keskiviikon valtuustopuheetta. Sitä tämä vaatii – ja hyvää sellaista. Tervetuloa linjoille – kokous on nähtävillä ke 28.1. klo 18.00 livenä http://www.nurmijarvi.fi

Loppuun muutama muu valtuustoaloitteen käsittely.

Ja finaalina luettelo keskeneräisistä valtuustoaloitteista. Mukana on kaksi aloitetta peräti vuodelta 2009. Molemmat liittyvät yksityisteihin ja niihin liittyviin kunta-avustuksiin. Toinen on edellisen kauden kokoomusvaltuutettu Lassi Köpän tekemä. Aloitteet pyritään kuulemma valmistelemaan vuoden 2015 aikana. Hurraa! Ehkä saamme ne käsiteltäväksikin tämän valtuuston aikana. Aika erikoinen tapaus olisi se, että Lassi palaisi ensi kaudelle valtuustoon ja pääsisi käsittelemään tuota aikanaan tekemäänsä aloitetta. Ei niinkään utopistinen ajatelma miltään kannalta.

Rattoisaa viikonloppua. Lauantaina 24.1. Rajamäen Pieni Ravintola täyttää kaksi vuotta. Paikka auki klo 22.00 asti. Sinne siis.

Aamupostia

012

Rajamäen tehdasaluetta koskevan aloitteeni poiki vielä yhden lehtijutun.

Aamuposti julkaisi aiheesta artikkelin 19.1.2015 otsikolla “Rajamäellä on muutakin kuin viinatehdas.” Kuvituksena lehtiartikkelissa on näyttävä kuva Altian tehdasmuseon sisältä. Kuvasta saa hyvän käsityksen kuinka erikoinen mesta on kyseessä.

Jos taannoin hykertelin kuinka paljon julkisuutta ja palstamillimetrejä Rajamäki on viime viikkoina saanut, niin tämä tuli vielä sen päälle. Kaiken lisäksi juttu oli vielä hyvin kirjoitettu ja ainakin minua lähestymiskulma miellytti. Tällä kertaa tuotiin esille muutakin kuin vanhaa tehdaskiinteistöä.

Pienenä pikanttina yksityiskohtana ja yhteenvetona mainittakoon, että siinä missä valtakunnan ykköslehti julkaisi aiheesta sunnuntainumerossaan melkein kahden sivun yliaukeaman artikkelin ja hyvinkääläinen Aamuposti tuon puolensivun jutun, niin paikkakunnan omat aviisit eivät noteeranneet rivilläkään aloitteen lopullista käsittelyä valtuustossa. Näin se välillä menee. Täytyy kehitellä kiinnostavampia aiheita.

Seitsemäs vuosi

IMG_2290

Seitsemäs vuosi kunnallisissa luottamustehtävissä on alkanut.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseensa tiistaina 20.1.2015

Asialista on poikkeuksellisen lyhyt. Rakennuslupa-asioita on tasan kaksi: päiväkodin rakennuslupahakemus Krannilan alueelle ja toinen hakemus koskien Karhunkorven koulun laajennusta.

Asemakaava-asioita on samoin kaksi kappaleetta. Klaukkalan Jokirannantien asemakaavamuutos on edennyt ehdotusvaiheeseen. Lepsämän Jäkäläntien asemakaavamuutos on tullut hyväksymisvaiheeseen.

Lisäksi listalla on yksi poikkeamispäätösasia  ja lautakunnan käyttösuunnitelma kuluvalle vuodelle.

Ilmoitusasioista voi poimia muutamaan luvattomaan rakentamiseen liittyvät asiakohdat. Rakennusalan ammattilaisena minua ilahduttaa, että rakentamiseen osoitetaan innostusta ja kiinnostusta, mutta tulisi myös muistaa, että siihen liittyy kosolti lainsäädäntöä, jota tulisi noudattaa.

Yhdestä kantelusta ja yhdestä valituksesta on tullut päätökset eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä ja hallinto-oikeudelta. Molemmissa tapauksessa ne on hylätty.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vasta tammikuun lopulla. Asialistaa ei ole vielä julkistettu. Tulevan kunnanhallituksen listan perusteella voi odottaa, että perussuomalaisetn valtuustoaloite asemakaava-alueen omakotitonttien minimikoosta on tulossa asialistalle. Täytynee alkaa fundeeraamaan, mitä asiasta jorisisi.

Viirinlaakson paalulaattaurakka-asia ei näytä kh:n asialistan mukaan etenevän kunnanvaltuustoon ainakaan vielä.

 

 

Pahkasikaisia muisteloja

10912984_10205367688050066_681066785_n

Pertti Jarla Nurmijärvellä. Sormi meni suuhun. Kuva: PJ #8

Eilen 13.1. Nurmijärven pääkirjastossa vieraili Pertti Jarla, joka kertoi tiestään valtakunnan ykkösketjun sarjakuvapiirtäjäksi ja luonnollisesti Fingerpori-sarjakuvastaan. Fingerporihan löi läpi vuonna 2007, kun se valittiin Helsingin Sanomiin päivittäiseksi strippisarjaksi. Jarla kertoi sarjan esiasteen “Karl-Barks-Stadtin” sijoittuneen edellisvuonna kolmanneksi Kemin sarjakuvapäivien kilpailussa ja päässeen kuukauden kotimaiseksi sarjaksi Ilta-Sanomiin. Tämä oli sitten poikinut kutsun Hesarin vakiosarjaksi. Sitä kai voi sanoa tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä. Sen jälkeen menestys on ollut kerrassaan hulppeaa – eikä syyttä. Juban Viivi ja Wagner lienee ainoa kotimainen, joka on samassa sarjassa tällä hetkellä.

Fingerporin menestys on mahdollistanut Jarlalle myös pitkän sarjakuvan tekemisen. Pari vuotta sitten ilmestyi albumi “Kapteeni Tserep” ja ymmärtääkseni sen jälkeen oli työn alla vanhoihin autoihin liittyvä teos.

Kuten monelle muullekin piirtäjälle, legendaarinen Pahkasika-lehti oli myös Jarlalle tärkeä aviisi. Kun hyllyssäni sattuu olemaan muutamaa numeroa vaille kaikki Pahkikset, niin mielenkiinnosta kaivelin 90-luvun alun numerot esiin katsoakseni minkälainen oli Jarlan ensimmäinen Pahkis-sarjis. Wikipedia antoi tuolle tapahtumalle kaksi eri vuotta – 1991 ja 1993. Itse löysin ensimmäisen hänen piirtämänsä jutun vuoden 1992 toisesta numerosta (Pahkis n:o 50).  Yhden sivun mittaisen sarjiksen nimi on “Muusikkojen ilmaisu häiriytyy”. Jostakin syystä sarjakuvaa ei ole signeerattu, mutta piirustusjälki on selvästi tulevan Fingerpori-mestarin käsialaa. Omalta kannaltani on mielenkiintoinen yksityiskohta, että viereisellä palstalla on allekirjoittaneen piirtämä tummahipiäinen Joulupukki-palvelun kausiapulainen John Umbwata. Muistaakseni maisteri Paretskoi korkean omakätisesti kirjoitti kipeän tekstin tuohon pikkujuttuun.

013

Tutkivaa blogismia. Tämäkö oli Jarlan ensimmäinen Pahkis-julkaisu? Viereisellä palstalla vähemmän tunnetun nurmijärveläisharrastelijan tekele ja alemmassa lehdessä salaperäisen nimimerkki Ecu Eucalyptyksen kyhäelmä.

Pahkasian alussa oli yleensä puolikymmentä sivua  ns. säläosastoa – milloin milläkin sekavalla otsikolla. Nuokin kaksi taideteosta löytyi kyseisiltä sivuilta, joihin päätoimittaja ahtoi tavaraa enemmän kuin laki salli. Tuokin Jarlan esikoissarjis on pienennetty noin neljännessivun kokoiseksi. Selaillessa huomasin yhden vanhan oman yhden sivun sarjiksen seuraavalta vuodelta, joka oli ahdettu samalla tavalla kääpiökokoon. Hyvä kun tekstistä selvää sai. Nyt suurennuslasilla tutkiessani totesin, että olin tuon tekeleeni “Luonnollisten asioiden klubi” signeerannut jostain syystä nimimerkillä Ecu Eucalyptys. Tunnustan – minä se olin ja vuosi oli 1993.

Oma Pahkasika-taipaleeni alkoi jo vuonna 1982 numerosta 12. Kyseessä oli iki-ihana Lea Liito -numero. Paretskoi kirjoitti 10-vuotiskataloogissa, että tuo on hänelle rakkain lehden numeroista. Siihen päättyi harrastajamaisuus ja sivutyö muiden lehtihommien ohella. Numerosta 13 alkaen hän ryhtyi tekemään Pahkasikaa tosissaan, oikeana työnä. Itse olin tuolloin 19-vuotias ylioppilas ja asevelvollinen. Muistaakseni ensimmäisen Pahkis-juttuni väsäsin Kainuun Prikaatissa yön hämärinä tunteina sivutyönä apupässin vastuullista tehtävää suorittaessani.

Viimeisin Pahkasika julkaisuni oli vuonna 2012 ilmestyneessä jälkilämmittelynumerossa, jossa ilmestyi Pitkänokka-strippejä. Siinä välissä 30 vuoden aikana julkaistiin lehdessä sekalaista “tuotantoani” joitakin kymmeniä kertoja. Välissä oli useampien vuosien taukoja. 2000-luvun taitteessa asuin joitain vuosia ulkomailla, joten viimeisissä albumeissa en ollut mukana. Sikäli harmi, että tuolloin olin tehnyt putkeen useita Peräsmies-käsikirjoituksia Timo Kokkilalle ja Pitkänokka-strippejäkin oli mennyt läpi hyvin. Maastamuutto katkaisi hyvän vireen.

Mukava muistella ja katsella vanhoja tekeleitä. Pahkis oli siitä erikoinen aviisi, että se maksoi jo 80-luvulla avustajilleen kohtuullisia palkkioita. Levikki oli parhaimmillaan huimat 35000 kappaletta ja albumeita ilmestyi neljä vuodessa. 90-luvun alun lamavuosina liksat muistaakseni heikkenivät ja julkaisutahtikin hiipui, kunnes julkaisu laitettiin telakalle vuosituhannen vaihteessa. Senkin jälkeen on ilmestynyt useita kokoomateoksia ja se vuoden 2012 jälkilämmittelynumero, jossa “Pahkasian vanhan liiton miehet” vielä kerran rykäisivät.

Oli ilo ja etuoikeus olla mukana – edes vaatimattomalla panoksella – tekemässä Pahkasikaa.  Luulen, että julkaisu jää historian kirjoihin pitkäksi pitkäksi aikaa – joko esimerkkinä alakulttuurista tai kulttuurista. Aika näyttää.

009

Edessä Pahkiksen 12. numero vuodelta 1982. Kannessa Lea Liito. Tästä alkoi Arton Pahkis-taival, joka päättyi vuonna 2012 takempana olevaan “Jälkeenjäänet paperit” -albumiin. Kasassa muutamaa alkupään numeroa lukuun ottamatta kaikki 78 Pahkasian numeroa.